Ang Thongin retki

Matkalla Ang Thongin luonnonpuistoon...

Luolanäkymiä...

"The Beach" laguuni...

Näppärä taksiveneen kuljettaja, joka antoi pullosta ryypyt moottorille ja sai kuin saikin sen käyntiin...

25.12.2009 Perjantai
Kamalaa, lomalla joutuu heräämään kukonlaulun aikaan tai ainakin lähes niin aikaisin. Nukuin tosin huonosti koko yön, joten olin hereillä jo hyvissä ajoin ennen kellon soimista puoli seitsemän aikaan. Lähdin hiljaa aamupalalle etten herättäisi nukkuvaa Oliviaa. Aamupalaa ei oltu vielä kunnolla aseteltu tarjolle, koska kello ei ollut vielä seitsemää ja aamiainen alkaa seitsemältä. Sain kuitenkin luvan mennä syömään, joten söin pika-aamiaisen ja lähdin päästämään Tomin syömään. Olivia olikin herännyt ollessani aamiaisella ja laittauduimme valmiiksi retkelle sillä aikaa kun Tomi söi. Olimme ajoissa hotellin respassa jo vähän ennen puolta. Koko pikkubussi täyttyi meidän ja viereisen Fist house hotellin asiakkaista. Odotimme 45minuuttia hotellin pihalla kun kaksi retkelle lähtijää puuttui bussista. Lopulta bussissamme olleet venäläiset antoivat puhelimen kuskille ja kuski puhui thai-englantia ja toisessa päässä puhuttiin luultavasti vain venäjää. Kuskille jäi epäselväksi, missä puuttuvat retkeilijät ovat, mutta lähdimme onneksi silti kohti Nathonia ja laivarantaa. Bussissa oli mukana lisäksemme suomalainen mies. Tosin hänen kansalaisuutensa selvisi vasta tunteja myöhemmin retkellä kun hän puhui jotain vaarille. Muistui taas mieleen, että kannattaa miettiä mitä puhuu, koska joukossa saattaa tosiaan olla samaa kieltä puhuvia ihmisiä...

Nathonista suuntasimme lautalla 1,5 tunnin matkan ensimmäiseen pysähdyskohteeseemme Ang thongin luonnonpuistossa. Saarella oli mahdollisuus lähteä kanoottiretkelle, kiivetä näköalakukkulalle ihailemaan alueen 42 saarta, kavuta kallion sisällä olevalle luolalle tai uida ja snorklata. Me kävimme Tomin kanssa luolalla. Luolalle oli tosi hankala kavuta ja muutenkaan minua ei paljoa huvita tallustella varvastossuissa viidakossa, mutta en halunnut jättää luolaa näkemättä. Pikaisen visiitin aikana otin muutamia kuvia ja Tomi halusi kiivetä vielä ylemmällekin suuaukolle. Huokaisin helpotuksesta päästessäni pois metsästä ja menin saman tien uimaan. Meressä näkyi kaloja ja siellä oli taas niitä polttelevia juttuja jotka tuntuivat iholla tosi ikävältä. Ei ne kuitenkaan paljoa haitannut, sillä upeat maisemat, hieno hiekka ja lämmin vesi korvasi kaiken. Olimme rannalla kaksi tuntia ja sen jälkeen meidät vietiin samoilla pitkähäntäveneillä laivalle kuin millä olimme menneet rannallekin. Laivalla tarjottiin lounaaksi kanaa, kasviksia, curryä, riisiä, vihanneksia ym. ja jälkkäriksi hedelmiä. Ruoka oli hyvää, etenkin Olivialla oli kova nälkä sillä olihan hän jättänyt kokonaan hotelliaamiaisen väliin ja laivallakin söi aamupalalla vain kolme palaa vesimelonia. Lounaan jälkeen siirryimme seuraavalle saarelle. Tällä saarella oli mahdollisuus kiivetä vuoren päälle ja ihailla sieltä "The Beach" laguunia tai mennä alas laguunille asti. Olivia oli todella väsynyt, koska oli jo hänen päikkäriaika, mutta hän halusi silti lähteä kapuamaan laguunille. Rinne oli valtavan jyrkkä ja matka ylös oli rankka. Olivia jaksoi silti kiivetä tosi hyvin ja laskeuduimme lähelle laguunia ihailemaan paikkaa. Tomi kävi vaarin kanssa laguunilla asti. Laguunissa ei saanut uida, koska vesi ei ollut uimakelpoista, mutta paikka oli todella kaunis. Hiki virtasi minullakin noroina otsalta kun autoin Oliviaa laskeutumaan takaisin rantaan, josta taksiveneet (pitkähännät) veivät meidät pikaisen uimisen jälkeen takaisin laivalle. Mummo oli jäänyt laivalle odottelemaan meitä ahkeria retkeilijöitä. Matkaoppaassa lukee, että nämä retket ovat aika raskaita ja niinhän tämä oli, mutta kannatti ehdottomasti lähteä silti matkaan. Olivia nukahti välittömästi laivan penkille päästyämme sinne ja nukkui lähes koko parituntisen matkan satamaan. Minäkin taisin torkahtaa laivan katolle hetkeksi. Tomin mopon pakoputkessa palanut jalka oli tosi ärhäkän punainen ja vereslihalla reissun jälkeen. Se ei luultavasti tykännyt oikein merivedestä, pitää lähteä hakemaan antibioottikuuri niin eiköhän vamma ala siitä paranemaan. Minäkin raapaisin pari päivää sitten vahingossa Oliviaa kaulasta ja naarmu näyttää aika ikävältä. Se ei ole alkanut ollenkaan paranemaan, vaan päinvastoin se näyttää nyt ympäriltäkin punaiselta ja vähän tulehtuneelta. Haavat ei meinaa millään parantua täällä kuumassa ja erittäin kosteassa ilmastossa.

Saavuimme hotellille vasta kuuden aikoihin. Olimme ottaneet kotoa matkaan mukaan glögiä, koska halusin juoda sitä palmun alla ja joulupipareita. Pandan suklaarasiakin oli mukana glögin kanssa nautittavaksi, mutta sattuneista syistä, se oli jo syöty. Koska meillä oli viimeinen ilta Samuilla, meidän oli toteutettava haaveet ja mentävä rantaan piknikille glögin ja herkkujen kanssa. Sovimme, että tapaamme mummon ja vaarin rannalla kahdeksalta. Vaikka olimme tosi väsyneitä, pakkailin hotellilla huomista Bangkokiin siirtymistä varten matkatavaroita ennen kuin lähdimme rantaan. Kävellessämme rannalle näimme taas pikkuisia eläinystäviämme: jättiläisetanoita ja sammakoita, jotka jaksavat aina säikäyttää pimeässä. Rannalla kokosimme eväät rantapöydälle ja istuimme rantatuoleilla. Glögi maistui hyvälle palmun alla ja katselimme samalla tähtiä ja kuuta taivaalla ja valolyhtyjä joita ihmiset lähettelivät jossain matkaan. Ilta oli tosi kaunis, olimme kuitenkin retkestä ja aikaisesta herätyksestä johtuen niin väsyneitä, että siirryimme melko pikaisesti omiin huoneisiimme pakkailuhommiin.

Pakkailin tavaroita melko haikein mielin, koska mielessä oli epävarmuus siitä tulemmeko koskaan enää Samuille. Minä pidin paikasta todella paljon, vaikka Krabin Aonong pitääkin ykkössijaa omalla listallani Thaimaan turistikohteista. Samui on kivan pieni saari, jossa oli mukava liikkua mopolla ja niin sen pystyi näkemään lähes kokonaan. Haittapuolena on se, minkä tiesimme aiemminkin, että Samuille on rakennettu liikaa. Etenkin nämä turistirannat kuten Chaweng beach, on tupaten täynnä kauppoja, ravintoloita ym. ym. kadut on todella ahtaita ja porukkaa on yksinkertaisesti liikaa rantojen kokoon nähden. Mummo kaipasi paikalta rantakatuja, joita siellä ei ollut tai oikeastaan rantakatu sijaitsi kauempana rannasta, koska hotellit on rakennettu rantaan, niin merta ei näy rantakadulta. Jos saarella ei vuokraa mopoa, liikkuminen vaikeutuu ja/tai ainakin kallistuu huomattavasti. Turistit liikkuivat saarella mopolla myös lasten kanssa kuten mekin teimme. Tiedän, että se ei ole turvallista, mutta ilman mopoa meiltä olisi jäänyt erittäin paljon näkemättä ja kokematta. Hotellivalintamme oli myös mielestämme onnistunut. Ihmettelimme alkulomasta, miksi kaikkien huoneiden ovet ovat aina auki pihalle asti, vaikka niissä ei ole asiakkaita. Syy selvisi kun mummo ja vaari huomasivat, että vaatteet homehtuivat huoneessa. Ilma oli yksinkertaisesti niin kosteaa, että näin tapahtui ja tämän vuoksi huoneiden ovia ei voi pitää kiinni kauaa. Tämähän ei ole hotellin vika, vaan näin vain voi tapahtua kosteassa ilmastossa ja etenkin kun monsuunikausi ei ollut ihan vielä ohi. Hotellilla oli ystävällistä henkilökuntaa, paikat olivat erittäin siistejä kuten Thaimaassa hotelleissa yleensäkin ja rantatuoleja oli hyvin saatavilla sekä altaalla, että rannalla. Niitä ei tarvinnut varailla aamuisin, vaan jokaiselle löytyi hyvin tilaa mihin aikaan tahansa. Tosin sesonkihan ei ollut vielä kunnolla alkanut ja hotelli oli puolityhjänä. Omien kokemusten perusteella voisin siis suositella sekä Samuita, että First bungalow beach resort hotellia muillekin. Kannattaa ehdottomasti mennä ja kokea paikka itse...