Perhospuisto

Taksimme, joka jäi matkan varrelle...

Perhospuiston perhonen, ainoa josta sain kuvan...

19.12.2009 Lauantai

Heräsimme aamulla noin kello 7.30 levänneinä ja pirteinä uuteen päivään. Laitoimme itsemme aika nopeasti aamiaiskuntoon, sillä suunnittelimme pitävämme tänään retkipäivän. Mummo ja vaari tulivat samaan aikaan aamiaiselle ja sovimme, että lähdemme heti kun ehdimme perhospuistoon ja tiikeripuistoon. Syötyämme vaari palautti mopon, koska vuokra-aika loppui tänään. Sen jälkeen menimme tien varteen odottamaan, josko vastaan tulisi joku kyydin tarjoaja. Hotellin pihalla oli tavallisia takseja päivystämässä, mutta halusimme mieluummin lähteä retkelle lavataksilla. Välittömästi tien reunaan päästyämme ensimmäinen yrittäjä soittelikin meille torvea ja kysyimme retken hintaa. Hän pyysi 16 euroa siitä, että veisi ensin meidät perhospuistoon noin 20 kilometrin päähän ja sen jälkeen tiikeripuistoon ja toisi takaisin hotellille. Hyväksyimme hinnan tinkimättä, vaikka olisihan siitä saattanut saada vähän bahteja tippumaan. Olimme lukeneet matkaopaskirjasta etukäteen perhospuistosta, joten se oli aika sellainen kuin olin kuvitellutkin sen olevan. Iso alue oli katettu verkolla ja sen sisällä oli valtava määrä perhosia. Yritin kuvaillakin niitä, mutta huonolla menestyksellä, niitä oli vaan mahdoton saada kun ne olivat jatkuvasti liikkeellä. Alue oli rakennettu rinteeseen ja rappusten kipuaminen helteessä ja kosteudessa oli ainakin mummolle melko rankkaa. Oliviakin sitoi rätin päänsä ympärille hikinauhaksi. Minulle tuli tunne, että olin mökin saunassa. Olisin vaan kaivannut sitä uimapaikkaa. Tuli mieleen, että menisin vaikka avantoon, mutta taitaisi jäädä menemättä jos kohdalle sattuisi.

Perhospuiston jälkeen taksimme vei meidät Samuin akvaarioon ja tiikeripuistoon. Olimme kuitenkin liikkeellä niin aikaisin, että meidän olisi pitänyt odottaa 2,5 tuntia näytöstä. Alueella olisi ollut meren rannassa uima-allas, jossa olisi voinut odotella näytöksen alkua, mutta meillä ei ollut uima-asuja mukana. Päätimme, että emme jää odottelemaan näytöstä. Kysyin taksikuskilta, jos hän voisi viedä meidät TescoLotukseen ja odottaa meitä siellä ennen hotellille menoa. Tämä sopi kuskille ja niin menimme Lamain Tescoon shoppailemaan. Ostin tuliaisiksi pari lasten mekkoa ja Olivialle yhdet leggins-hame yhdistelmät. Lisäksi ostimme joitain juomia ja ruokia hotellille ja tietysti Olivialle pari puuhakirjaa. Tescossa ollessamme ulkona alkoi ukkostaa ja sataa valtavasti. Taivas menikin täysin pilviseksi ja sadetta tuli vähän väliä pitkin iltaa. Kotimatkalla Tescosta taksista loppui polttoaine kesken ison ylämäen. Onneksi taksien välinen yhteistyö pelaa ja pääsimme seuraavaan lavataksiin joka otti meidät ja kuljettajan kyytiin ja vei meidät hotellille. Hotellilla lähdimme uimaan altaalle. Sade oli tauonnut hetkeksi ja polskimme altaassa vajaan tunnin. Olivia piti meille taas vesijumppaa, uimakilpailut (vaari voitti) ja hyppi itsekin altaan reunalta altaaseen. Uimisen jälkeen Olivia meni mummon kanssa päikkäreille ja me lähdimme Tomin ja vaarin kanssa käymään netissä.

Olivia ottikin pitkät päiväunet ja häntä oli vaikea saada hereille. Heräämisen jälkeen lähdimme hierontaan. Ainoastaan mummo halusi jäädä hotellille. Minä otin kookosöljyhieronnan ja muut tavallisen kasviöljyhieronnan. Olivia sai ilmaiseksi tunnin hieronnan, Tomin ja vaarin hieronta maksoi 300THB ja minun 350THB. Hieronnan laatu oli aika onnetonta tai hieronta oli muuten ihan ok ja ammattimaisen oloista, mutta voimaa olisi voinut käyttää enemmän. Thaihieronnasta tutut venytykset olivat napakoita ja sattuivatkin vähäsen, mutta muuten hieronta oli melkoista sivelyä. Tulipahan iho kuitenkin öljyttyä eikä se koskaan pahaa tee. Hieronnan jälkeen menimme syömään samaan ruotsalaispaikkaan, jossa kävimme taannoin. Annokset olivat taas valtavan isoja ja Olivia jätti lähes kaikki syömättä. Minä otin paistettua riisiä, joka ei sekään meinannut upota. Ehkä minulla ei vaan ollut nälkä. Hotellille palatessamme noin 100 metriä ennen hotellia alkoi taas sataa. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja ehdimme kastua läpimäriksi. Pitäisi kai alkaa liikkumaan samassa asusteessa kuin mummon ja vaarin naapurihuoneen rouva, joka kävi kaatosateessa lähikaupassakin bikinit päällä. Eipähän vaatteet kastu. Edelleen odottelen kyllä niitä auringonpaisteita, viimeistään sitten Bangkokissa...