Mun kasvispöperöt koneessa...Bangkok-Pattaya
6.12.2009 sunnuntai
Täällä sitä taas ollaan. Saavuimme eilen iltapäivällä Pattayalle. Matka kotoa alkoi 5. päivä lauantaina ja KLM:n kone lähti Helsingistä ajallaan kello 13.10 kohti Amsterdamia. Amsterdamissa meillä oli pikainen koneen vaihto ja jatkoimme matkaa saman lentoyhtiön jumbolla kohti Bangkokia. Lentomatkat sujui tälläkin kertaa hyvin. Mummolle ja vaarille varasin lähtöselvityksessä exit-paikat, jotta vaari sai jaloilleen enemmän tilaa. Me tyydyimme normaaleihin paikkoihin ja emmehän olisi muutenkaan voineet istua exit-rivillä, koska siinä ei saa istua lapset. Onneksi tein lähtöselvityksen kotona netissä, sillä lentoasemalla ei KLM:llä ollut ollenkaan lähtöselvitystiskiä, vaan baggage dropista ihmiset ohjattiin tekemään lähtöselvitys automaatille. Olivia nukahti Amsterdamin kentällä syliini kun odotimme koneeseen pääsyä ja jatkoi muutaman tunnin unia koneessakin. Jossain vaiheessa hän heräsi hetkeksi ja siirsin Olivian lattialle jalkatilaan nukkumaan ja siinä unet jatkuikin vielä monen tunnin ajan. Herättyään yhdeksän tunnin unilta Olivia venytteli ja sanoi: "huh, huh, olipa rankka matka". Meillä ei ollut aiempia omia kokemuksia KLM lentoyhtiöstä ja tämän kokemuksen perusteella voisin suositella sitä lämpimästi. Henkilökunta oli ystävällistä, koneet siistejä, ruuat ja juomat (etenkin punaviini) hyviä ja niitä tarjoiltiin vähän väliä koko matkan ajan. Yöllä normaalien ruokien välissä oli jopa nuudeli/jäätelötarjoilu kierroskin. Olivia heräsi pari tuntia ennen laskeutumista pirteänä ja hyväntuulisena. Ainoa rasite näillä lennoilla oli Olivian korvat. Koskaan aiemmin hän ei ole näin kovasti valittanut ja itkenytkin nousussa ja laskussa korvakipua. Tämä tosin saattoi johtua siitä, että Olivia oli ollut kipeänä kotona ja antibioottikuurikin loppui vasta päivää ennen reissuun lähtöä. Pitääkin muistaa antaa Olivialle särkylääke ennen Samuin lentoa, eikä nasolinitkaan olisi pahitteeksi.
Pattayalle tulimme ennalta tilatulla tila-autolla. Kentällä jouduimme vähän odottelemaan ja kyselemään rattaiden perään, jotka olivat menneet over size -hihnalle, mutta pääsimme melko nopeasti pois kentältä. Siirtyminen Pattayalle kävi nopeasti ja hotelliin kirjautumisessa ei ollut ongelmia. Netti varaustoimiston kautta maksetut ja varatut hotellihuoneet olivat odottamassa meitä. Hotellin vastaanotosta meille tarjottiin tervetulojuomat, Olivia kysäisi ennen maistamista tykkääkö hän siitä ja kun annoin myöntävän vastauksen hän joi juoman yhdellä kertaa ennen kuin ehdittiin edes kilistellä laseja. Varasimme hotellistamme, Grand Jomtien Palace, halvimmat huoneet. Ne osoittautuivat ennakko-odotusten mukaisiksi eli siisteiksi, mutta kuluneiksi huoneiksi eli meille ihan hyviksi. Illalla jaksoimme vielä käydä pulahtamassa viileässä uima-altaassa ja kastautumassa meressä. Uintireissun jälkeen kävimme syömässä kymmenen vuoden takaa tutuksi tulleessa suomalaisomisteisessa Pizza servicessä. Ruuaksi valitsin kuitenkin Thai listalta ja söin Pad Thain katkaravuilla, hinta 70 THB (vajaa 1,50e) ja join reissun ensimmäisen Wine coolerin. Olivialla oli valtava nälkä ja hän ahmi Tomin pizzaa ennen kuin sai oman ruokansa. Ruuat oli tosi hyviä ja nälkä lähti. Silti emme voineet vastustaa ruokakärryn tuoksua hotellille käveltäessä ja ostimme Tomin kanssa puoliksi banaanipannukakun katukeittiöstä. Nam, hyvää oli...
Hotellille palatessa tapasimme tulomatkalla lentokoneessa tapaamamme Kotkalaisen miehen. Hän tuli kyydissämme Pattayalle ja odottelee vanhempiaan ja poikaansa saapuvaksi viikon päästä tänne samaan paikkaan. Yhteisiä tuttujakin meiltä löytyi, näinhän sitä käy lähes joka reissulla koska Suomi on niin pieni maa :) Olimme tosi väsyneitä illalla. Tomi nukahti välittömästi yhdeksän aikaan ja kuten etukäteen pelkäsinkin niin Olivia kävi illalla oman sisäisen kellonsa mukaisesti päiväunille. Olivia nukkui puolitoista tuntia ja heräsi pirteänä kello 23.00. Siinä sitten valvoskeltiin ja kello taisi olla hyvän matkaa yli kolme yöllä kun uni tuli pikkuneidille. Minkäs sille voi kun elimistö ei heti käänny uuteen aikavyöhykkeeseen. Thaimaahan tulo oli kuitenkin taas ihanaa, aivan kuin saapuisi vanhaan tuttuun paikkaan. Olemmehan me tietysti käyneetkin täällä usein ja viettäneet täällä useita viikkoja. Olivialla tämä Thaimaan reissu on kuudes ja meillä Tomin kanssa kahdeksas. Silti jokin tänne saapuessa tuntuu erityisen kivalta. Se tunne ei koostu yhdestä tietystä asiasta kuten lämmöstä, tuoksusta, mauista, kaikesta ympärillä olevasta katseltavasta, äänistä, ystävällisistä ihmisistä, vaan se on joku sekoitus tätä kaikkea lisättynä lomaan ja kiireettömyyteen josta täällä saa nauttia. Joka kerta jo ensivaikutelma tästä antaa minulle tunteen siitä, että tämä maa kaikkine eri vivahteineen on meidän lomaparatiisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti