Minä iltakävelyllä...
Perjantai 18.12.2009
Päivä ei alkanut parhaimmalla mahdollisella tavalla, sillä jouduimme eilen illalla lähtemään Samuin Bangkok hospitaliin Olivian saatua aivotäräyksen. Olivia leikki Tomin kanssa sängyllä ja tippui pää edellä kivilattialle. Vaistosin, ettei siinä pahasti käynyt, mutta kun Olivia halusi vain maata sängyllä ja alkoi oksennella, ajattelin että pakko lähteä käymään lääkärin luona. Menimme vajaan kilometrin matkan lavataksilla lähimpään sairaalaan ja pääsimme suoraan ensiapuun. Lääkäri tutki Olivian ja jäimme yöksi neurologiselle osastolle tarkkailuun. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja paikka oli siisti. Mitään traumoja käynnistä ei jäänyt, vaikka Olivialle laitettiin tippakin, mutta enpä haluaisi yöpyä siellä uudelleen. Käynnin aikana huomasin, että aikoinani opiskellusta nursing englishistä oli nyt apua, sillä sanasto sairaalassa oli aivan erilaista kuin täällä ulkopuolella. Pääsimme lähtemään takaisin hotellille noin 12.00. Lähtö pitkittyi kun Suomen Tapiolaan ei voinut olla yhteyksissä kuin Suomen virka-aikaan maksusitoumuksen saamiseksi. Lopulta vakuutusvirkailija ehdotti, että he pidättävät luottokortilta sairaalamaksun ja veloittavat sen vain jos Tapiola ei sitä maksa. Tämä järjestely sopi meille paremmin kuin hyvin. Saimme mukaan hienossa sairaalan kangaspussissa lääkkeitä Olivialle ja jälkitarkastukseen olisi mentävä tiistaina. En pitänyt tarpeellisena, että Olivian päätä kuvataan ja jouduin allekirjoittamaan tästä paperit jolla sairaala ei joudu vastuuseen puutteellisista tutkimuksista jos kallossa olisi murtuma tai aivoissa jokin vamma. Mielestäni Olivia oli kunnossa ja ainoa haitta aamulla oli iso kuhmu päässä. Tietysti menemme uudelleen sairaalaan jos ilmenee jotain vaivaa.
Palasimme sairaalasta hotellille mopolla, sillä Tomi kävi hakemassa sen aamulla samalla kun toi luottokorttini sairaalalle. Kävimme pikaisesti moikkaamassa mummoa ja vaaria, jotka paahtoivat itseään polttavassa auringossa altaalla. Tämän jälkeen käytin Olivian kylvyssä, koska hän haisi aivan hyttysmyrkylle jolla valelin hänet sairaalassa. Huoneessa oli nimittäin paljon moskiittoja, pieniä, mustia, äänettömiä ja ärhäköitä ötököitä jotka ehtivät pistellä Olivialle monta pattia. Olivia ja Tomi jäi päiväunille huoneeseen ja minä menin uimaan altaalle. Olin altaalla vajaan tunnin jonka jälkeen minunkin oli mentävä ottamaan päiväunet, sillä olin nukkunut yöllä vain puolisen tuntia. Päikkäreiden jälkeen lähdimme Tomin ja vaarin kanssa mopoilla hakemaan pizzaa pizza companysta. Olivia toivoi tonnikalapizzaa, valitettavasti sitä ei ollut ja toimme hawaji pizzan hänelle. Pysähdyimme myös ostamaan kaupasta juomiset ja menimme mummon ja vaarin huoneeseen syömään. Pizzat oli erittäin hyviä, kuten pizza companyn pizzat ovat aina olleet.
Syömisen jälkeen lähdimme vielä kävelylenkille rantaan. Oliviaa harmitti kun hänellä ei ollut taskulamppua mukana, kun sillä olisi voinut katsella ettei astu sammakoiden ja rapujen päälle. Rannassa oli ihanan tunnelmallista pimeällä. Hotellin rantabungalowit näytti olevan tyhjillään, mutta vartija istuskeli tyhjässä rantaravintolassa. Minä varoittelin jo lähtiessä, ettei kannata välittää siitä, että kiljun vähän väliä kun pelästyn erilaisia ötököitä varvastossuissa liikkuessani. Muutamia kiljahduksia todellakin tuli matkan varrella. Mummokin muuten kiljahteli yhtenä päivänä kun oli ottamassa huoneessaan croissantia pussista. Samassa pussissa oli nimittäin gekko, taisi sekin himoita samaa croissantia. Hotellin koira lähti meidän kanssa lenkille. Koira leikki rannassa kulkevien rapujen kanssa, puraisi niitä pari kertaa ja sylkäisi maahan. Kävelimme Chaweng noita niin pitkälle kuin sitä pääsi ja sieltä takaisin. Rannassa oli kova tuuli ja isot aallot. Jotkut hotellin asiakkaat istuskelivat pimeällä rannalla rantatuoleissa ja mekin suunnittelimme, että tulemme jonain iltana piknikille rantaan. Vaarin synttäreitähän vietettiin Phuketissa rannalla viime tammikuussa ja tämän ranta piknikin voisi uusia. Viimeksi emme saaneet tuulen vuoksi kynttilöitä palamaan ja nytkin tuulee lähes kokoajan, joten kynttilän valoa emme taida saada tälläkään kertaa tunnelman luomiseksi, mutta eipä se haittaa. Katsellaan sitten tähtiä ja kuuta, jos ne näkyvät.
Hotellille palattuamme Olivia oli vielä aika vauhdissaan. Hän on täytellyt jo muutaman päivän ajan lasten puuhakirjoja. Viimeisin kirja on ollut laskukirja, jossa on helppoja yhteen ja vähennyslaskuja. Näitä kirjoja on ostettu TescoLotuksesta ja seuraavaksi pitäisi ostaa kakkostasoa olevia tehtäviä, koska ykköstason laskut on jo tehty. Nämä puuha- ja tehtäväkirjat on tosi kivaa ajanvietettä, koska niissä oppii samalla hyödyllisiä taitoja ja Olivia on niistä myös todella kiinnostunut. Kirjat ovat täällä myös todella edullisia, noin 50 senttiä kappale, vähän alle tai vähän yli. Tomi olisi halunnut illalla vielä hierontaan, mutta minä olin tosi väsynyt enkä jaksanut lähteä. Päädyimme sitten tekemään vielä uudelleen pienen kävelylenkin oman perheen kesken. Olivia otti mukaan taskulampun ja sen valossa oli turvallista kävellä. Hotellille palasimme yhdeksän aikaan ja unta ei tarvinnut kauaa odotella...
Perjantai 18.12.2009
Päivä ei alkanut parhaimmalla mahdollisella tavalla, sillä jouduimme eilen illalla lähtemään Samuin Bangkok hospitaliin Olivian saatua aivotäräyksen. Olivia leikki Tomin kanssa sängyllä ja tippui pää edellä kivilattialle. Vaistosin, ettei siinä pahasti käynyt, mutta kun Olivia halusi vain maata sängyllä ja alkoi oksennella, ajattelin että pakko lähteä käymään lääkärin luona. Menimme vajaan kilometrin matkan lavataksilla lähimpään sairaalaan ja pääsimme suoraan ensiapuun. Lääkäri tutki Olivian ja jäimme yöksi neurologiselle osastolle tarkkailuun. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja paikka oli siisti. Mitään traumoja käynnistä ei jäänyt, vaikka Olivialle laitettiin tippakin, mutta enpä haluaisi yöpyä siellä uudelleen. Käynnin aikana huomasin, että aikoinani opiskellusta nursing englishistä oli nyt apua, sillä sanasto sairaalassa oli aivan erilaista kuin täällä ulkopuolella. Pääsimme lähtemään takaisin hotellille noin 12.00. Lähtö pitkittyi kun Suomen Tapiolaan ei voinut olla yhteyksissä kuin Suomen virka-aikaan maksusitoumuksen saamiseksi. Lopulta vakuutusvirkailija ehdotti, että he pidättävät luottokortilta sairaalamaksun ja veloittavat sen vain jos Tapiola ei sitä maksa. Tämä järjestely sopi meille paremmin kuin hyvin. Saimme mukaan hienossa sairaalan kangaspussissa lääkkeitä Olivialle ja jälkitarkastukseen olisi mentävä tiistaina. En pitänyt tarpeellisena, että Olivian päätä kuvataan ja jouduin allekirjoittamaan tästä paperit jolla sairaala ei joudu vastuuseen puutteellisista tutkimuksista jos kallossa olisi murtuma tai aivoissa jokin vamma. Mielestäni Olivia oli kunnossa ja ainoa haitta aamulla oli iso kuhmu päässä. Tietysti menemme uudelleen sairaalaan jos ilmenee jotain vaivaa.
Palasimme sairaalasta hotellille mopolla, sillä Tomi kävi hakemassa sen aamulla samalla kun toi luottokorttini sairaalalle. Kävimme pikaisesti moikkaamassa mummoa ja vaaria, jotka paahtoivat itseään polttavassa auringossa altaalla. Tämän jälkeen käytin Olivian kylvyssä, koska hän haisi aivan hyttysmyrkylle jolla valelin hänet sairaalassa. Huoneessa oli nimittäin paljon moskiittoja, pieniä, mustia, äänettömiä ja ärhäköitä ötököitä jotka ehtivät pistellä Olivialle monta pattia. Olivia ja Tomi jäi päiväunille huoneeseen ja minä menin uimaan altaalle. Olin altaalla vajaan tunnin jonka jälkeen minunkin oli mentävä ottamaan päiväunet, sillä olin nukkunut yöllä vain puolisen tuntia. Päikkäreiden jälkeen lähdimme Tomin ja vaarin kanssa mopoilla hakemaan pizzaa pizza companysta. Olivia toivoi tonnikalapizzaa, valitettavasti sitä ei ollut ja toimme hawaji pizzan hänelle. Pysähdyimme myös ostamaan kaupasta juomiset ja menimme mummon ja vaarin huoneeseen syömään. Pizzat oli erittäin hyviä, kuten pizza companyn pizzat ovat aina olleet.
Syömisen jälkeen lähdimme vielä kävelylenkille rantaan. Oliviaa harmitti kun hänellä ei ollut taskulamppua mukana, kun sillä olisi voinut katsella ettei astu sammakoiden ja rapujen päälle. Rannassa oli ihanan tunnelmallista pimeällä. Hotellin rantabungalowit näytti olevan tyhjillään, mutta vartija istuskeli tyhjässä rantaravintolassa. Minä varoittelin jo lähtiessä, ettei kannata välittää siitä, että kiljun vähän väliä kun pelästyn erilaisia ötököitä varvastossuissa liikkuessani. Muutamia kiljahduksia todellakin tuli matkan varrella. Mummokin muuten kiljahteli yhtenä päivänä kun oli ottamassa huoneessaan croissantia pussista. Samassa pussissa oli nimittäin gekko, taisi sekin himoita samaa croissantia. Hotellin koira lähti meidän kanssa lenkille. Koira leikki rannassa kulkevien rapujen kanssa, puraisi niitä pari kertaa ja sylkäisi maahan. Kävelimme Chaweng noita niin pitkälle kuin sitä pääsi ja sieltä takaisin. Rannassa oli kova tuuli ja isot aallot. Jotkut hotellin asiakkaat istuskelivat pimeällä rannalla rantatuoleissa ja mekin suunnittelimme, että tulemme jonain iltana piknikille rantaan. Vaarin synttäreitähän vietettiin Phuketissa rannalla viime tammikuussa ja tämän ranta piknikin voisi uusia. Viimeksi emme saaneet tuulen vuoksi kynttilöitä palamaan ja nytkin tuulee lähes kokoajan, joten kynttilän valoa emme taida saada tälläkään kertaa tunnelman luomiseksi, mutta eipä se haittaa. Katsellaan sitten tähtiä ja kuuta, jos ne näkyvät.
Hotellille palattuamme Olivia oli vielä aika vauhdissaan. Hän on täytellyt jo muutaman päivän ajan lasten puuhakirjoja. Viimeisin kirja on ollut laskukirja, jossa on helppoja yhteen ja vähennyslaskuja. Näitä kirjoja on ostettu TescoLotuksesta ja seuraavaksi pitäisi ostaa kakkostasoa olevia tehtäviä, koska ykköstason laskut on jo tehty. Nämä puuha- ja tehtäväkirjat on tosi kivaa ajanvietettä, koska niissä oppii samalla hyödyllisiä taitoja ja Olivia on niistä myös todella kiinnostunut. Kirjat ovat täällä myös todella edullisia, noin 50 senttiä kappale, vähän alle tai vähän yli. Tomi olisi halunnut illalla vielä hierontaan, mutta minä olin tosi väsynyt enkä jaksanut lähteä. Päädyimme sitten tekemään vielä uudelleen pienen kävelylenkin oman perheen kesken. Olivia otti mukaan taskulampun ja sen valossa oli turvallista kävellä. Hotellille palasimme yhdeksän aikaan ja unta ei tarvinnut kauaa odotella...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti