tiistai 5. maaliskuuta 2019

Talvilomamatka Gdanskiin

Kävimme talvilomalla kahden yön pikalomalla Gdanskissa. Koska lentomme lähti aikaisin perjantaiaamuna, menimme jo edellisenä iltana yöksi lentoaseman läheisyyteen Scandic Aviacongress -hotelliin. Hotelli on meille ennestään tuttu ja sieltä löytyy meidän tarpeisiin sopiva neljän hengen perhehuone. Kävimme illalla uimassa hotellin uima-altaalla, mutta kuten viimeksikin, niin altaan vesi oli jäätävän kylmää ja uinti jäi lyhyeksi kastautumiseksi. Uimisen jälkeen kävimme syömässä hotellin ravintolassa ja ruoka oli hyvää kuten myös palvelukin. Perjantaiaamuna heräsimme puoli kuuden aikoihin ja menimme kuudeksi aamiaiselle. Tähtäsimme kello 6.20 kuljetukseen lentoasemalle ja ehdimmekin syödä hyvin siihen mennessä. Bussimatka lentoasemalle kesti viitisen minuuttia, vaikka hotellilla oli kyltit, että matka saattaa aamuisin kestää tavallista kauemmin lentoaseman remonttien vuoksi. 

Smooth lane servicen avulla jonojen ohi

Lentoasemalla oli ruuhkaista jo heti aamulla ja turvatarkastuksiin oli pitkät jonot. Minä voitin loppuvuonna facebookin kilpailusta 1-5 hengen Smooth Lane service lahjakortin. Palvelun avulla pääsimme ohittamaan normaalin turvatarkastuksen ja pääsimme yläkerran congresstilojen kautta sivuovesta suoraan priority turvatarkastukseen, myös priorityjonojen ohi. Nopeaa toimintaa. Lähes yhtä nopeaa toimintaa oli myös lento Gdanskiin. Eipä siinä kauaa ehtinyt matkasta nauttia kun olimme jo perillä. Gdanskin kentältä tulimme bussilla keskustaan, suoraan hotellimme eteen Gdansk Glowny aseman eteen. Bussimatka maksoi 3,8 zlotyä eli alle euron per henkilö. Liput ostimme bussikuskilta. 

Onneksi ei tarvinnut jonottaa täällä

Matkustimme Norran potkurikoneella, hyvin toimi

Gdanskin rautatieasema

Saavuimme hotellille aikaisen lähdön ja tunnin aikaeron ansiosta jo aamupäivällä. Emme saaneet hotellihuonetta, joten jätimme laukut säilytykseen ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Ensin menimme hotellin takana sijaitsevaan Madison ostoskeskukseen. Kiertelimme kauppoja ja kävimme syömässä. Huomasimme heti, että Gdanskin hintataso Suomen hintoihin verrattuna on edullinen. Ostoskeskuksessa kiertelyn jälkeen menimme vielä tutustumaan vanhaan kaupunkiin, joka sekin sijaitsi aivan hotellimme lähellä. Kuten kuvista näkyy, vanhakaupunki on tosi kaunis ja rakennukset on tosi upeita ja niissä on hienoja yksityiskohtia. Ihmisiä näin talviaikaan vanhassa kaupungissa ei ollut ruuhkaksi asti, tilanne saattaa olla toinen kesällä. Mehän tunnetusti tykkäämme matkustaa sesongin ulkopuolella, joten meille tämä ajankohta ja hiljaisuus sopi mainiosti. 

Soittorasioiden testausta

Vanhankaupungin rakennuksia 



Marsipaanieläimiä


Hotellimme Scandic Gdansk ei koreile ulkokuorellaan, mutta tykkäsimme kovasti hotellista ja mikä parasta sen hinta-laatusuhde oli kohdallaan. Neljän hengen sviittimme maksoi noin 100e yö ja hintaan sisältyi erinomainen aamiainen. Hotellin henkilökunta oli poikkeuksellisen ystävällistä ja he puhuivat selkeää englantia. Söimme myös kerran illalla hotellin ravintolassa ja vaikka ruokalista oli lähes sama kuin Suomen Scandicissa, niin hinnat oli lähes puolet halvempia ja ruoka maukkaampaa. Hotellin sijainti oli myös erinomainen. Bussi lentokentälle kulkee hotellin edestä ja rautatieasema sijaitsee toisella puolella tietä. 

Hotellimme Scandic Gdansk



Jalismatsit

Ensimmäisenä iltana menimme vielä päiväunien jälkeen hotellin henkilökunnan suosituksesta toiseen vähän isompaan ostoskeskukseen. Forum ostoskeskus sijaitsi noin kilometrin päästä hotellilla, joten sinne oli kätevä kävellä. Muutenkin tärkeimmät paikat Gdanskin keskustassa on saavutettavissa kävellen. Bongasimme ravintolakerroksesta Thai ravintolan ja ostimme sieltä Pad Thait. Samuelille hain Mäkkäristä ruuat. Mäkkärin ruokien osto oli aika huvittavaa, sillä en osannut vaihtaa puolan kieltä englanniksi ja jouduin tilaamaan puola versiolla. Näpyteltyäni taulua ummikkona ja lopulta näytettyäni lähimaksullista luottokorttia koneelle, sain kuitin jolla lunastin ruuat. Olinpa tilannut kahvinkin, vaikka en itse tajunnut tilanneeni sitä. Ruokasysteemi näissä molemmissa ostoskeskuksissa oli järjestetty järkevästi, sillä ravintoloilla ei ollut omia pöytiä vaan kaikki pöydät oli kaikkien asiakkaiden käytössä huolimatta ruuan ostopaikasta. Aivan kuten esim. Thaimaan food courteissa. Kätevää. 

Forum ostoskeskus




Hotellihuoneessamme oli olohuoneessa levitettävä sohva, johon oli pedattu sänky kahdelle. Vuodesohva oli tosi ikävän tuntuinen omalle selälle, joten päädyimme nukkumaan Tomin ja Olivian kanssa kolmestaan makuuhuoneen isossa parivuoteessa ja Samuel sai nukkua yksin sohvalla. Tämä järjestely toimi hyvin ja saimme kaikki nukuttua riittävästi. Hotellin aamiainen oli erinomainen. Erilainen kuin Suomessa ja hyvällä tavalla. Itse en maistellut erilaisia makkaroita, joita oli tarjolla, mutta muuten aamiaisesta sai mahan liiankin täyteen. 


Ensimmäisen Gdanskissa nautitun aamiaisen jälkeen lähdimme heti Sopotiin. Sopot sijaitsee reilun kymmen kilometrin päässä Gdanskista meren rannalla. Pienen säätämisen jälkeen saimme ostettua liput junaan ja useiden kyselyjen jälkeen löysimme oikean laiturin josta juna lähti. Menomatkalla junalippuamme ei tarvinnut leimata asemalla sijaitsevassa leimauslaitteessa, mutta paluumatkalla meillä oli leimattavat liput. Näidenkin kanssa oli pientä säätöä, mutta se ei meitä lannistanut ja reissu onnistui suunnitelmien mukaan. 


Paikallisjuna oli melko hidas

Sopotiin saavuttuamme suuntasimme heti kohti meren rantaa google mapsin avulla. Ilma suosi meitä, sillä vaikka oli viileää, niin aurinko paistoi täydeltä terältä ja Sopotkin pääsi oikeuksiinsa. Tämän oli huomannut myös monet muutkin ihmiset, sillä meren rannalla oli paljon väkeä. Rantaan kävellessämme ihailimme taas hienoja rakennuksia ja suuntakin oli oikea, sillä päädyimme rantaan vievälle kävelykadulle. Kävelykatu päättyi isolle aukiolle joka on varmasti vilkas paikka kesäisin. Rannalla sijaitee euroopan pisin puulaituri. Kesäisin tälle 511m pitkälle laiturille on pääsymaksu, mutta nyt pääsimme kuljeskelemaan sinne ilmaiseksi. Tässä kuvien muodossa kokemuksiamme Sopotin ranta-alueesta. Yhtenä nähtävyytenä siellä oli tietysti myös loistelias Grand -hotelli, joka oli aikoinaan Adolf Hitlerinkin kantapaikka Sopotissa. 

Sopot

Kävelykatu Sopotissa


Hassu rakennus kävelykadulla



Sopotin rannalla sijaitsee myös Sheraton hotelli

Molo -puusilta






Grand hotel Sopot





Kiertelimme muutaman tunnin Sopotissa ja kävimme siellä myös syömässä. Vaikka olimmekin aika väsyneitä kävelemisestä, päätimme mennä vielä käymään uudelleen Gdanskin vanhassa kaupungissa. Kävelimme vanhaan kaupunkiin suoraan juna-asemalta, sillä ajattelimme ettemme jaksaisi enää lähteä uudelleen liikenteeseen, jos olisimme menneet hotellin kautta. Vanhassa kaupungissa oli lauantaina enemmän väkeä kuin perjantaina, suurin osa taisi olla paikallista väkeä. Kävimme kahvilla yhdessä Gdanskin upeista kahviloista. Kahvittelun jälkeen suuntasimme hotellille onnistuneen päivän jälkeen. Illalla kävimme vielä Madison ostoskeskuksessa sekä hotellin yhteydessä sijaitsevassa Terranova kaupassa ostoksilla. Meidän ensimmäinen Puolan matkamme alkoi olla paketissa ja olimme tyytyväisiä reissuun. Varasimme hotellin respasta meille taksin sunnuntaiaamuksi lentokentälle. Hinnaksi kerrottiin 65 zlotya eli noin 15 euroa, joka oli mielestäni edullinen hinta. 

Gdanskissa oli paljon katukioskeja ja kesällä niitä on varmasti vieläkin enemmän






Lauantaina kaduilla ei ollut täysin autiota






Lentomatka Helsinkiin sujui hyvin ja koneemme lähti Gdanskista jopa hieman etuajassa. Helsinkin saavuttuamme ajattelimme, että menemme ilmaisella lentokenttäbussilla takasin hotellille jossa yövyimme menomatkalla ja jonne jätimme auton parkkiin "kätevien" kuljetusten vuoksi. Saavuttuamme bussin lähtöpaikalle huomasimmekin, että bussi ei kulje kello 11.45-14.15 välisenä aikana ollenkaan ja me saavuimme Helsinkiin kello 12.00. Lentokenttähotellien (Scandic, Holiday Inn)  mainostamissa kätevissä ja maksuttomissa kuljetuksissa on siis vähän toivomisen varaa. Jouduimme ottamaan lentokentältä 24 euron hintaan taksin kolmen kilometrin päässä sijaitsevalle Scandic hotellille, jonne jätimme auton maksulliseen parkkiin. Päätin, että emme enää käytä näitä kauempana sijaitsevia ns. maksuttoman kuljetuksen tarjoamia lentokenttähotelleja. Parempia vaihtoehtojakin löytyy kuten Hilton kentän vieressä, Bonus Inn ja Pilotti tai muita joilla on oikeasti ilmaiset kuljetukset....

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Bangkok-Helsinki Finnairin businessluokassa lasten kanssa





Viimeinen aamumme Bangkokissa ja Narai hotellissa käynnistyi vauhdikkaasti. Olin laittanut kännykän herättämään aamuksi kello 4.45, jotta ehtisin tehdä loput pakkaukset ja käydä suihkussa. Jostain syystä herätystä ei kuulunut, tai sitten emme heränneet siihen. Tomin kello onneksi herätti, mutta niin myöhään, että aamutoimet piti tehdä pikavauhtia ja hiustenpesu oli pakko unohtaa. Narai hotellin aamiainen alkaa jo kello 5.00, joten ehdimme käydä pikaisesti kahvilla. Olivia nukkui viimeiseen hetkeen asti, mutta Samuel tuli kanssamme aamiaiselle, vaikka joi vain lasillisen mehua. Meillä oli tavoitteena olla hotellin aulassa kello 6.00, jotta ehdimme hoitaa hotellilaskun ja olla muutenkin ajoissa, jos kyytimme olisi valmiina vähän aiemmin. Tilasimme lentokenttäkyydin hotellilta, hinta isommasta taksista oli 950 thb eli hieman kalliin puoleinen. Tulomatkan kyyti lentokentältä otettuna oli 700 thb, mutta päädyimme tähän vaihtoehtoon sen vuoksi jos lentomme olisi myöhässä, niin meidän olisi helppo vaihtaa lähtöaikaa ilmoittamalla vain muutoksesta hotellin ala-aulaan. Näin jo illalla, että lentomme olisi saapumassa suht ajallaan Bangkokiin, joten lähtöaikaa ei ollut tarpeen muuttaa. Lentomme arvioitu lähtöaika oli 9.00 ja lähdimme kohti lentokenttää Narai hotellilta kello 6.15, tasan 15 minuttia aiemmin kuin olimme sopineet. Lentoasemalla olimme kello 6.45. Olemme aikaisemmilla reissuilla lähteneet vähän aikaisemmin aamulennolle, mutta uskalsimme lähteä nyt hieman myöhemmin, sillä matkustimme businessluokassa ja pääsimme käyttämään priority lähtöselvitystä ja turvatarkastusta. Näillä ei lopulta ollut suurtakaan merkitystä nopeuden kannalta, sillä lentoasemalla oli melko rauhallista, eikä pitkiä lähtöselvityksessä ollut economy puolellakaan suuria jonoja. 

Hotellin kuljetus lentoasemalle toimi moitteettomasti. 

Aamuaurinko otti meidät vastaan lentokentälle.

Lentoasemalla menimme suoraan turvatarkastusten jälkeen Miracle loungeen odottelemaan lennon lähtöä. Lounge on meille ennestään tuttu, ja olemme odottaneet siellä useita kertoja lennon lähtöä. Sisäänpääsyn olemme lunastaneet joko Dinersillä tai Amexiin kuuluvalla Priority pass -kortilla, tai sitten se on kuulunut lentolippuun kun olemme matkustaneet busineksessa kuten tälläkin kertaa. Loungen tarjoilu on pysynyt suunnilleen samana viime vuosina ja meidän perheestä jokainen löytää sieltä jotain syötävää. Tarjolla on lämpimiä ruokia (nakkeja, munakkaita, munakokkelia, riisi- ja nuudeliruokia) ja pasteijoita ja sen lisäksi muun muassa leipiä erilaisilla täytteillä, hedelmiä ja muuta pientä naposteltavaa. Juomapuoli on melko kattava, siitä alla kuvia. Mennessämme loungeen, meillä oli vähän vajaa tunti boardingiin ja aika oli juuri sopiva siihen, että sai selailtua netistä uutiset ja syötyä pientä välipalaa ennen lentoa.








Mennessämme lähtöportille, tuli heti kuulutus että koneeseennousu on 20 minuttia myöhässä. Koneeseen päästyämme tuli jälleen kuulutus, että joudumme odottamaan noin 20 minuuttia kunnes koneen moottorin saa käynnistää. Nämä lähtöön liittyvät myöhästymiset näyttävät olevan aika arkipäivää Finnairilla, enkä edes oleta että pääsisimme joskus aikataulun mukaisesti matkaan näillä Finnairin kaukolennoilla. Pienet myöhästymiset eivät minua haittaa mitenkään, enemmänkin ihmetyttää että miksi aikatauluja ei suunnitella niin, että koneeseen voisi nousta suunnitellussa aikataulussa ja koneen lähtö olisi joskus ajallaan? Toisaalta en hermostu pitkistäkään myöhästymisistä, sillä olen sitä mieltä, että jos koneessa on vaikka joku tekninen vika, niin parempi korjailla niitä ihan rauhassa ennen lähtöä. Turvallisuus ennen kaikkea. 

Ennen lennon lähtöä nautiskelin lasillisen shampanjaa.

Lähtevien koneiden jono oli pitkä, tässä ollaan jo lähellä omaa lähtövuoroa. 
Odotellessamme omaa lentovuoroa, lentoemännät kiertelivät kysymässä lounastoiveita. Me olimme Tomin ja Olivian kanssa tilanneet ennakkoon pääruuaksi paistettua lohta ja Samuel valitsi koneessa ruuaksi lohikeiton. Alkuruuaksi valitsin lasten kanssa katkarapuja ja simpukoita, Tomi otti ankkaa. Ruokatarjoilu alkoi heti nousun jälkeen. Aperitiiviksi valitsin yhden suosikeistani eli Blue Sky drinkin, jossa on shampanjan lisäksi maustikkalikööriä. Aperitiivin kanssa tarjottiin amuse bouchena täytettyä kylmäsavulohta. Ruokajuomaksi valitsin Chardonnay valkoviiniä, jälkiruokajuustojen kanssa otin portviiniä ja jäätelön kanssa kahvia. Ruokatarjoilu kesti pitkään, mutta se tapahtui juuri sopivassa vauhdissa. Henkilökunta oli ystävällistä ja palvelualtista. Samuel nautti yli kaiken kun hänelle oltiin niin ystävällisiä ja hän toivoi, ettei lento loppuisi ollenkaan. 

Blue Sky drinkki

Alkuruoka

Pääruoka

Samuelin jälkiruoka

Ruokailun jälkeen siirryin elokuvatarjonnan pariin. Olin suunnitellut katsovani lennolla Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja ja Mamma Mia: Here We Go Again -elokuvat, mutta koska rakastan romanttisia komedioita, katsoinkin ensin Crazy Rich Asians -elokuvan. Elokuva sijoittuu Singaporeen ja oli ihana muistella toissakesäistä matkaa sinne ja etenkin upean Marina Bay Sands -hotellin uima-altaassa polskuttelua. Tämän vähän yli kaksi tuntisen elokuvan jälkeen otin pienet päiväunet ja jatkoin elokuvahetkeäni katsomalla Mielensäpahoittajan jatko-osan. Tämäkin elokuva oli mielestäni erinomainen ja olin tyytyväinen kun Finnair näyttää näitä uusiakin elokuvia koneessa. Lapset olivat niin tyytyväisiä omissa touhuissaan, että he antoivat minunkin katsella rauhassa elokuvia. Lensimme vuosia sitten Bangkokista kotiin Finnairin A340  koneella, jossa ei ollut näitä täysin makuuasentoon meneviä businessluokan tuoleja ja pidin niitä lepotuolejakin hyvinä. Nyt kun olemme muutaman kerran päässeet matkustamaan näiden uusien A350 koneiden businessluokassa, matkustusviihtyvyys on ihan toista luokkaa kun saa nukkua täysin vaaka-asennossa, laittaa pehmeän tyynyn pään alle ja täkin päälle. Economy comfort ja businessluokkien Bosen vastamelukuulokkeet ovat myös loistavat. Ne poistavat lentokoneen hurinan ja lähes kaiken muun taustamelun lähes kokonaan. Jokaisella istuimella oli tuttuun tapaan myös Marimekon toilettilaukut silmäsuojineen, rasvoineen ja hammasharjoineen sekä tossut. Niillä meillä ei ollut käyttöä lennon aikana.


Katsoin lennolla kaksi elokuvaa. Tämän sekä Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja -elokuvat. 

Aiemmin lapsille on jaettu lennolla jotkut pienet muumiaiheiset lelut ja Finnair mainostaa, että lapset saavat businessluokassa lelun lisäksi virkistyspaketin. Samuel sai nämä tuotteet viime kesän lennolla kun menimme Helsingistä Bangkokiin businessluokassa, mutta tällä lennolla ne kai unohdettiin jakaa tai ainakaan Samuel ei saanut mitään leluja tai virkistyspakkauksia matkan aikana. Finnarin nettisivun lupaus ei siis pitänyt paikkaansa. Lasten lentolokikirjoihin saimme tälläkin kertaa merkinnät. Kun lokikirjoissa on 10 merkintää lentomatkoista, se lähetetään Finnairille ja Finnair lähettää lapselle kiitokseksi pienen yllätyksen. Viime kerralla kun lähetimme täydet lokikirjat, lapsia tosin kohtasi melkoinen yllätys. Aiemmin lapset ovat saaneet pieniä mukavia leluja tai muumipyyhkeet ja Aku Ankan erikoisnumerot yms. täyttä lokikirjaa vastaan. Viimeisin Finnairin mielestä mukava palkinto lapselle kymmenestä kaukolennon lokimerkinnästä oli Samsoniten aikuisten kokoinen puhallettava tummansininen niskatyyny. Ei riittänyt 8v lapsen huumorintaju tähän lasten palkintoon. Mitähän olivat lienee ajatelleet tämän yllätyksen kohdalla? Olisivatkohan työntekijät seuraavalla kerralla vähän enemmän tietoisia lasten ajatuksista?

"Meistä on mukava antaa pieniä kotiinviemisiä kaukolennoillamme matkustaville lapsille. Alle kaksivuotiaat saavat Finlaysonin Muumi-pyyhkeen, ja yli kaksivuotiaille annamme muumiaiheisen lelun. Businessluokassa matkustavat lapset saavat lisäksi pienen virkistyspaketin. Toivomme, että näistä lahjoista on iloa sekä lennon aikana että vielä kotona!"

Tämä lupaus ei ihan pitänyt paikkaansa tällä lennolla, vaikka muuten palvelu pelasi.

Golden sky drinkki

Ennen laskeutumista oli jälleen ruokailun aika. Ruuaksi valitsin tonnikalasalaatin. Taisi olla ensimmäinen kerta kun söin tuoretta tonnikalaa, ja se oli erinomaista. Muutenkin nämä businessluokan ruuat ovat huipputasoa. En koskaan syö näin laadukkaita ruokia missään ravintolassa, ja nautin jokaisella suupalalla niiden erinomaisuudesta. Koneessa oli myös käytävillä sekä takakeittiössä koko matkan ajan tarjolla erilaista pientä naposteltavaa, jos nälkä iskee kesken matkan. Samuel pyysi muutaman kerran täyttämään sipsikulhoaan, sillä muut ruuat eivät vielä oikein maistuneet mahataudin jälkeen ja minä söin välipalaksi pähkinöitä. 

Tonnikalasalaatti pre-arrival ateriana

Samuelin nuudeliruoka

Värivalaistus ennen laskeutumista.

Välipalatarjontaa, Samuel juuri otti tarjottimelta kettukarkkikupin, joten se puuttuu kuvasta. 

Jo vähän ennen laskeutumista näimme Suomen lumitilanteen, joka oli aika heikko. Ilma oli myös tyypillisen joulukuinen eli synkkä ja pilvinen. Toivoin. että olisin päässyt takaisin Thaimaahan tai ainakin, että lento olisi kestänyt kauemmin. Matkustuskokemus businessluokassa oli taas niin erinomainen, että paluu economyyn tulee kerta kerralta vaikeammaksi. Nyt kun suunnittelen ensi kesäksi vähän pitempää kesälomareissua, pitää tutkia tarkkaan vaihtoehdot lentokoneen, reitin ja matkustusluokan suhteen. Olen valmis sijoittamaan vähän luksukseen ja tinkimään sitten jostain muusta. Tällä reissulla tingimme hotellista ja lopulta Narai osoittautui erinomaiseksi hotelliksi hinta-laatusuhteeltaan eikä Samuelin lisävuoteesta tai aamiaisista otettu edes mitään lisämaksua. Tämän reissun muistoilla on kiva mennä vähän aikaa eteenpäin. Sitten taas eletään arkea ja suunnitellaan tulevaa. 


"WORK, SAVE, TRAVEL, REPEAT"