Lähdimme viime keskiviikkona O:n päiväuniaikaan ajelemaan kohti Turkua. Ajoitus osui taas nappiin ja O nukkui autossa parin tunnin päiväunet. O:n herättyä pysähdyimme Helsingin ja Turun välillä sijaitsevalle Kasvihuoneilmiö nimiselle taukopaikalle. Pysähdyimme samassa paikassa myös kesällä kun kävimme Turussa häissä, mutta en huomannut silloin mitä aarteita paikan sisällä oli. Kiertelimme tunnin hallin sisätiloissa ja ihastelimme kiinalaisia antiikkiesineitä joita siellä oli myynnissä. Laitan tähän muutamia kuvia tavaroista. Meillä on kotona meneillään O:n huoneen täydellinen remontti ja kun huone joskus valmistuu, olisi kiva käydä tässä kaupassa ja tehdä pieniä ostoksia...
Laiva lähti aamulla yhdeksän aikoihin kohti Ahvenanmaata. Olimme edellisen yön Turun Omena hotellissa ja vältimme näin kohtuuttoman aikaisen aamuherätyksen. Laivamatka oli tosi mukava. En muistanutkaan miten upea Turun saaristo on. Olen viimeksi matkustellut siellä vuosia sitten kun teimme suunnistusharrastuksen vuoksi Norjan ja Ruotsin reissuja. Laivalla oli todella vähän ihmisiä. Kävimme aamiaisella ja sen jälkeen vietimme lähes koko matkan laivan leikkihuoneessa istuen. Lapset leikkivät pallomeressä ja välillä kuivattelivat hikeä makailemalla patjalla videota katsellen. Muumipeikkokin kävi Pikku Myyn kanssa vierailulla ja tästä muodostui O:n matkan kohokohta.
Laiva oli torstaina kahden aikaan Ahvenanmaalla. Ajoitus oli taas loistava. O nukahti päiväunille jo ennenkuin ajoimme auton laivasta ulos ja nukkui koko matkan mökille. Neljä päivää mökillä meni tosi nopeasti. Miehet kalastivat ja naiset hoitivat lapsia eli aika perinteinen työnjako suurimman osan ajasta. Itse en kalastanut, mutta tuttavaperhe kävi hakemassa reissun ainoa saaliin eli lohen merestä. Oli muuten hyvää...
Mökki oli siisti ja tilava sekä mökin ympäristö lapsiystävällinen. Pihalla oli keinut ja hiekkalaatikko. Uimarantakin näytti houkuttelevalta, ainakin jos olisi ollut vielä kesä ja lämmintä. Emme oikeastaan tehneet mitään erikoista loman aikana, oleskelimme vaan. Pakko tunnustaa, että tunnistin itsestäni nyt entistä selkeämmin hotelliloma tyypin. Nautin siitä, että lomalla on erilaista kuin kotona. Minulle tämä tarkoittaa sitä, että voin mennä valmiiseen ruokapöytään, joku siivoaa ja petaa sängyt valmiiksi jne. Kyllähän mökillä olokin katkaisee arjen, mutta asiat joita siellä teemme ei hirveästi poikkea kotioloista. O:n mielipidettä asiasta on vaikea selvittää, ehkä hän on tyytyväinen siellä missä äiti ja isäkin ovat. Tosin kun kävimme pikavisiitillä Maarinahaminassa O pyysi, että jäisimme sinne hotelliin yöksi. Se, että pidän hotellilomista ei kuitenkaan tarkoita kuitenkaan sitä, että en viihtyisi mökillä tai etten olisi pitänyt tästä lomasta. Mukavaa oli ja voisin mennä uudestaankin.
O:n päiväuniajoitukset sattuivat kerrankin kohdalleen matkan alusta kotiin asti. Kotimatkalla nukkui autossa ensin laivalle asti ja nukahti yöunille autoon vähän Turun jälkeen. Laiva oli tällä kertaa aivan täynnä. Ahvenanmaalla oli sunnuntaina maraton ja muutkin viikonlopun viettäjät palailivat koteihinsa. Lasten leikkihuoneessa ja pallomeressä oli melkoinen meno päällä. O oli oikein elementissään ja riehui muiden mukana niin, että vanhempia välillä hirvitti. Onneksi ei sattunut mitään, vaikka välillä näytti olevan useampikin lapsi päällekkäin pallojen seassa. O oli odottanut jo pari päivää, että pääsee ostamaan muumiboxin laivalta. Päätyi kuitenkin ostamaan Ville Viikinki karkkirepun ja ihmetteli miten kissan masusta tulee karkkeja. Karkit eivät erityisesti O:ta kiinnostaneet, mutta muuten käveli ylpeänä reppu selässä. O:n kerhotätikin kertoi, että kun heillä oli ollut karkkia tarjolla kerhossa O oli aiheuttanut hämmennystä kun oli sanonut ettei tykkää karkeista ja jättänyt karkin ottamatta. Eihän se tietysti mikään huono asia ole.
Meillä oli tällä lomalla matkassa mukana kolme vuoden sisällä syntynyttä pientä lasta, kaksi äitiä ja kaksi isää. Kummatkaan vanhemmat eivät olleet lastensa biologisia vanhempia ja silti me vietimme ihan oikeaa, tavallista perhelomaa. Välillä mietin mistä kaikesta lasten biologiset vanhemmat jäävät paitsi ja miten etuoikeutettuja me olemme, kun saamme kokea nämä hetket juuri näiden lasten äitinä ja isinä. Kiitos siitä!
O:n päiväuniajoitukset sattuivat kerrankin kohdalleen matkan alusta kotiin asti. Kotimatkalla nukkui autossa ensin laivalle asti ja nukahti yöunille autoon vähän Turun jälkeen. Laiva oli tällä kertaa aivan täynnä. Ahvenanmaalla oli sunnuntaina maraton ja muutkin viikonlopun viettäjät palailivat koteihinsa. Lasten leikkihuoneessa ja pallomeressä oli melkoinen meno päällä. O oli oikein elementissään ja riehui muiden mukana niin, että vanhempia välillä hirvitti. Onneksi ei sattunut mitään, vaikka välillä näytti olevan useampikin lapsi päällekkäin pallojen seassa. O oli odottanut jo pari päivää, että pääsee ostamaan muumiboxin laivalta. Päätyi kuitenkin ostamaan Ville Viikinki karkkirepun ja ihmetteli miten kissan masusta tulee karkkeja. Karkit eivät erityisesti O:ta kiinnostaneet, mutta muuten käveli ylpeänä reppu selässä. O:n kerhotätikin kertoi, että kun heillä oli ollut karkkia tarjolla kerhossa O oli aiheuttanut hämmennystä kun oli sanonut ettei tykkää karkeista ja jättänyt karkin ottamatta. Eihän se tietysti mikään huono asia ole.
Meillä oli tällä lomalla matkassa mukana kolme vuoden sisällä syntynyttä pientä lasta, kaksi äitiä ja kaksi isää. Kummatkaan vanhemmat eivät olleet lastensa biologisia vanhempia ja silti me vietimme ihan oikeaa, tavallista perhelomaa. Välillä mietin mistä kaikesta lasten biologiset vanhemmat jäävät paitsi ja miten etuoikeutettuja me olemme, kun saamme kokea nämä hetket juuri näiden lasten äitinä ja isinä. Kiitos siitä!
