Bangkok, Bangkok

30-31.12.2010 Terveisiä Bangkokista. Siirryimme tänne eilen Koh Changilta. Pikkubussit tulivat hakemaan meitä hotellilta noin kello 14.30, puolisen tuntia sovitusta myöhässä. Tomi ehti jo soittelemaan ja varmistamaan onko kuskit edes lähteneet hakemaan meitä. Onneksi asia oli hoidossa ja pääsimme lähtemään pitkälle matkalle kohti Bangkokia. Heti kun poistuimme pikkubussin kyydissä Koh Changin saarelta mantereelle, kuski tuli ilmoittamaan että on tapahtunut onnettomuus; rengas oli tyhjä tai jotain muuta sen suuntaista ja että meidän pitää vaihtaa pikkubussia. Ajatus siitä, että joutuisimme odottamaan monta tuntia pikkubussia ei toteutunut vaan pääsimme isompaan ja muutenkin parempaan pikkubussiin lähes välittömästi ja matka jatkui. Bussin vaihtuessa myös kuskimme vaihtui. Kuskimme oli melkoinen huuliveikko. Hän antoi meille mm. terveysvalistusta matkalla thai kielellä. Ajatus kuitenkin selvisi; maito vahvistaa, limsa ei ole terveellistä koska siitä tulee pumpuiksi (lihava), pitää juoda vettä, suklaa on pääng (kallista) yms. Matkan puolivälissä Marko ja Jani vaihtoivat paikkaa, ettei yhden tarvitse kuunnella kuskin juttuja koko matkaa. Kuski ajoi aivan hirveän kovaa, mittarissa oli välillä jopa 150km/h. Olivia selitti, että hänellä menee korvat lukkoon ilmakuoppien vuoksi. Tiessä oli siis melkoisia kuoppia ajoittain. Olimme toisen pikkubussimme kanssa suunnilleen samaan aikaan lentokentällä vähän jälkeen kahdeksan. Matka Koh Changilta Suvarnabhumille kesti siis vain noin viisi ja puoli tuntia. Olivia nukkui tuosta ajasta kolmisen tuntia eli matka ei juuri rasittanut.

Kun olimme jättäneet muut kentälle jatkoimme samalla pikkubussilla matkaa keskustaan hotelliimme. Kuski taisi olla Pattayalta ja Bangkok oli hänelle vieras, joten eksyimme matkalla. Kuskin tulinen temperamentti joutui koetukselle kun hän joutui kyselemään tietä hotellille. Lopulta löysimme kuitenkin perille ja kuski oli tyytyväinen kuten myös me muut. Kirjauduimme sisään hotelliin ja näimme heti aulassa Hannan vanhempineen. Vaihdoimme nopeat kuulumiset ja siirryimme romuinemme huoneeseen. Ai miten ihanalta tuntui mennä puhtaaseen city-hotelliin rantaloman jäljiltä. Sänky oli niin loistava ja liinavaatteet puhtaat Koh Changin majatalomeiningin jälkeen. Kävimme illalla vielä pikaisesti Patpongilla ja syömässä Pizza Hutissa. Palasimme hotellille vasta kello 23 jälkeen ja kyllä uni sitten maistuikin. Alla pari kuvaa hotellihuoneestamme Koh Changilta.

Hotelli Narain tuttu aula. Olipa ihana tulla tänne siistiin hotelliin, jossa ei toivottavasti törmään torakoihin ja nyrkin kokoisiin hämähäkkeihin...

Tämä aamu alkoi osaltamme seitsemän aikoihin kun Olivia heräsi lyhyiden yöunien jälkeen. Taisi eiliset pitkät päikkärit kostautua. Lähdimme Janin kanssa aamupalalle. Aamiaisravintolan tilat oli uusittu viime talvesta. Aamupala oli loistava etenkin kun on syönyt viimeiset 9 aamua saman rasvaisen amerikkalaisen aamiaisen. Nyt tarjolla oli hedelmiä, jogurttia ja kaikkea muutakin mitä toivoa saattoi. Oliviakin söi ihmeen hyvällä ruokahalulla.

Aamiaisen jälkeen lähdimme Riikan ja kumppanien kanssa Chinatowniin. Rahanvaihto meinasi aiheuttaa ongelmia, koska vaihtopisteet oli kiinni uuden vuoden vuoksi. Lopulta löysimme yhden avoimen paikan ja saimme rahaa vaihdettua huomattavasti parempaan kurssiin kuin hotelli olisi vaihtanut.

Chinatownin matka aloitettiin menemällä tuktukilla Oriental hotellin lauttarantaan.

 Matka jatkui jokiveneellä aivan Chinatownin lähelle...

 ja perillä Chinatownissa on mieletön tavarapaljous eikä ihmisistäkään ole pulaa. Shoppailimme kassit täyteen ja söimme välipalaa. Olivia bongasi jostain katugrillistä nakkivartaita ja söi sellaisen hyvällä ruokahalulla. Me tyydyimme Tomin kanssa kadulta ostettuun maissiin, joka tarjoiltiin kookosmaitoliemessä. Hyvä välipala shoppailun ohessa...

 Chinatownin sydämessä oli pieni temppeli, jonne Olivia halusi mennä ihmettelemään ja katselemaan. Olivia osti kynttilöitä ja suitsukkeita, mutta ei halunnut jättää niitä temppeliin koska ei tiennyt miten rukoillaan. Kerroin, että kyllä hän olisi osannut rukoilla omalla tavallaan itselle tärkeistä asioista, mutta sytytetään nyt sitten suitsukkeet vasta kotona. Oliviaa hämmästytti myös temppelin sisällä tapahtuva hevosen ruokkiminen. Siellä oli puusta valmistettu hevonen jota ruokittiin saalatilla ja hevosmies kilkutti kelloa aina kun hevonen sai ruokaa.

Chinatownin reissun jälkeen lähdimme taksilla takaisin hotellille. Taksien hinta ei täällä päätä huimaa sillä vajaan puolen tunnin matka maksoi vain noin 1,5 euroa. Hotellille palattua Olivia kävi heti päiväunille ja Tomi meni kylpyyn. Nyt minä taidan vähän tutkia ostoksia joita meille tarttui mukaan reissulta....

Valmistautumista

29.12.2010 Kirjoittelen tässä pakkailujen lomassa pikaisen päivityksen tämän päivän tapahtumista. Olemme siis siirtymässä huomenna Bangkokiin. Lähdemme täältä hotellilta kello 14.00 kahdella pikkubussilla ja viemme kotiin lähtijät lentokentälle. Sen jälkeen minä, Tomi, Olivia ja Jani jatkamme Bangkokin keskustaan ja jäämme sinne uuden vuoden viettoon. Meidän tavarat alkaa olemaan nyt kasassa. Pakkasin yhden ison kassin täyteen likaisia vaatteita yms. tavaraa mummolle ja vaarille kotiin vietäväksi. Loput otamme mukaan ja jätämme suurimman osan luultavasti Suvarnabhumin kentälle säilytykseen Malesian matkan ajaksi.

Tänään aloitimme aamun rantareissulla. Mopoilimme Tomin ja Olivian kanssa läheiselle Kai Bae beachille. Ohessa pari kuvaa sieltä. Kävimme uimassa ja totesimme oman rantamme olevan parempi, joten siirryimme sinne. Lepäilimme rantatuoleissa ja rentouduimme. Olivia touhusi hiekkalelujen kanssa varjossa ja kävi välillä uimassa. Rannoille on ajautunut upeita korallin paloja ja simpukoita joita ihailimme Olivian kanssa. Myöhemmin rannalle tuli myös Päivi, Jokke ja Anne. Me kuitenkin olimme saaneet jo rantakiintiön täyteen ja mopoilimme takaisin hotellille.

Hotellille palattuamme aloin valmistella Oliviaa päikkäreille ja Tomi lähti ostamaan vesiputoukselta T-paitaa itselleen. Moporeissu päättyi kuitenkin ikävästi ja pelkoni toteutui. Tomi oli joutunut väistämään mopolla kaatunutta turistia väistävää mopoilijaa ja kaatui itsekin. Kyynärvarsi on erittäin ikävän näköisesti auki isolta alueelta ja jalkakin on ruvella ja turvoksissa. Minä lähdin lähes välittömästi etsimään apteekkia että saisin ostettua paikkaustarvikkeita. Apteekkia ei löytynyt hotellin lähistöltä, mutta löysin erään klinikan josta kävin ostamassa mm. sidetaitoksia ja sofratullea. Kävellessäni takaisin hotellille näin taas mopokolarin jossa loukkaantunutta turistia lähdettiin juuri viemään hoitoon. Asfaltilla oli melkoinen määrä veriroiskeita ja miehen vammat oli kyllä erittäin pahan näköiset. Nyt Tomin vammat on paikkailtu ja aloitettu myös suun kautta antibiootti tulehdusten ehkäisemiseksi. Tomin osalta tämän reissun uimiset on kyllä nyt uitu ja hieronnoistakaan ei tarvitse haaveilla. Ei voi muuta sanoa kuin, että onneksi ei käynyt pahemmin (silti tämän päivän voisi deletoida vaikka kokonaan)!!!


Olivian herättyä kävimme lähiravintolassa syömässä koko porukalla. Tarjoilu oli taas perinteisesti hyvin hidasta, mutta ruoka hyvää. Nyt olisi käytävä nukkumaan ja toivotaan, että huominen matka Bangkokiin sujuu hyvin. Koh Changia jää varmasti ikävä. Kyllähän tämä on yksi näitä maan päällisiä paratiiseja...

Vesiputouksella

28.12.2010 Olivia herätti meidät tänään jo kello 7, vaikka nukkumaan meno venähti eilen illalla puoleen yöhön. Kylläpä olisi väsyttänyt, mutta nousimme reippaasti ylös ja suoritimme perinteiset lomailu aamutoimet eli aamiaiselle ja uima-altaalle. Viime yönä oli taas erittäin kova tuuli ja tavarat olivat lennelleet pitkin pihaa. Kamat kerättyäni menimme altaalle ja huomasimme, että tuuli oli viilentänyt myös altaan veden. Onneksi viileä vesi ei haittaa täällä yhtään, sillä päivisin on tosi kuuma. Varjossa lämpötila on yli 30 astetta. Silti minulla ei ole ollut täällä hiki kuin kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran hikoilin kun kannoin kuumeista Oliviaa Pattayan kelluvilla markkinoilla ja toista kertaa en nyt edes muista.

Tutkimme tänään Tomin kanssa Bangkokin Suvarnabhumin kentän lähellä olevia lentokenttähotelleja netistä, koska meillä ei ole vielä varattu majoitusta Malesian reissun jälkeiselle yölle. Emme löytäneet vielä sopivaa, joten jatketaan mietiskelyä. Tein myös netistä ennakkotilauksen tax-free tuotteista kotilennolle, koska menolennon tavarat jäi saamatta lakon vuoksi.

Nukutimme Olivian iltapäivällä päiväunille ja mummo jatkoi päiväunia minun, Tomin, Markon ja Joken lähdettyä vesiputouksille. Menimme putouksille mopoilla. Liput putouksille maksoi farangeilta 200 THB ja thaimaalaisilta 20 THB eli täälläkin käytetään kaksoishinnoittelua. Hinta oli kuitenkin ihan kohdallaan, sillä 700 metrin patikoinnin jälkeen pääsimme perille vesipuotoukselle, jotka olivat näkemisen arvoiset. Olemme käyneet aiemmin muutamassa muussa paikassa Thaimaassa vesiputouksilla ja vaikka tämä oli vain yksittäinen putous, niin plussaa oli se, että täällä pystyi uimaan kuivallakin kaudella raikkaassa vesialtaassa. Uiminen teki kyllä tosi hyvää patikoinnin jälkeen.

Palattuamme vesiputouksilta Olivia olikin jo herännyt päikkäreiltä ja oli sopiva hetki käydä vähän pelailemassa lasten pelejä hotellin tietokoneilla Jonin kanssa.

Pikaisten pelailujen jälkeen minä, Tomi, Olivia ja Joni lähdimme syömään rannalle. Rantaravintolat ovat ehdottomia lemppareitani rantakohteissa. Mikään ei ole mukavampaa kuin istua lämpöisessä tuulessa, kuunnella aaltojen loisketta, koskea paljailla varpailla hiekkaan, istua kynttilän valossa ja haistaa, maistaa ja tuntea kaikilla aisteilla Thaimaa. Tykkään! Ruuat oli taas kerran hyviä ja palvelukin oli tällä kertaa sujuvaa. Alla parit kuvat rannalta, vaikka niistä ei kuitenkaan välity se tunnelma mitä täällä koemme. Ruokailun lomassa saimme taas ihailla tuliesitystä. Tällä kertaa otin vain yhden kuvan, eikä sekään onnistunut, koska päätin ihailla esitystä. Olivia ja Joni istuivat rantatuolissa aitiopaikalla katsomassa esiintyjiä, eikä rannalla ollut muutenkaan mitään tungosta sillä vain kolmessa pöydässä oli asiakkaita. Tilanne tulee olemaan toinen ensi viikonloppuna, sillä Bangkokista tulee tänne Koh Changin saarelle tuhansia ihmisiä uuden vuoden viettoon.

Syötyämme lähdimme neljä päällä yhdellä mopolla hotellille. Hiekalla ajettaessa mopo vähän kallisti ja minä tipuin kyydistä pois. Tomi ei huomannut sitä vaan jatkoi matkaa kunnes Joni huusi Tomille, että tipuin kyydistä. Itse en saanut sanaa suustani, koska makasin pilkkopimeällä rannalla ja nauroin maha kippurassa. Oikeaan jalkaan tuli vähän naarmuja, mutta suihkutusten ja rasvausten jälkeen se oli taas lähes entisellään. Meillä on hotellilla ainakin pari nuorta, jotka eivät ole selvinneet tällaisella säikähdyksellä mopolla kaatumisesta, vaan ovat saaneet isompia vammoja. Lisäksi olemme nähneet niin täällä kuin Pattayallakin mopokolareita, eikä niissä yleensä käy hyvin. Varovainen pitää siis olla, vaikka täällä on hyvin rauhallinen liikenne verrattuna esim. Koh Samuihin missä mopoilimme viime talvena.

Syömisen jälkeen lähdimme vielä hierontaan vaikka kello oli jo yhdeksän. Olivia ilmoitti matkalla, että ottaa tällä kertaa jalkahieronnan koska ei ole siinä käynyt vielä aiemmin. Hetken kuluttua istuimme hierontapaikassa kaikki kolme vierekkäin hierontatuoleissa. Oliviaa kutitti kovasti ja taisi välillä vähän sattuakin. Luulen, että hän siirtyy takaisin perinteiseen öljyhierontaan seuraavalla kerralla. Hierontapaikassa koin taas sen ihanan hetken siitä, miten onnekkaita me olemme kun voimme tehdä yhdessä tällaisia ihania asioita. Näitä hetkiä voi sitten kotona muistella. Olivia sanoi, että hän ei aio synnyttää lasta aikuisena. Kysyi miksi ei ja hän vastasi, että jos hän adoptoi niin silloin saa matkustella eri maissa. Aika sitten näyttää mihin elämä vie Oliviaa aikuisena, mutta kyllä tämä reissaaminen on mukavaa!

Ban Bang Bao

27.12.2010 Viime yönä täällä oli kova tuuli. Heräisin keskellä yötä tuulen vuoksi ja mietin lenteleekö terassilla olevat uimalelut ja muut tavarat pitkin hotellin pihaa. Sain onneksi nopeasti uudelleen unen päästä kiinni, vaikka naapurihuoneissa ja huoneemme yläpuolella asustavat olivat häiriintyneet jonkun koiran haukunnasta. Uimalelut ja pyyhkeet olivat kyllä lennelleet terassilla, mutta ei niitä kaukaa tarvinnut etsiä. Päivi tuli aamulla kertomaan, että heidän huoneessaan on iso torakka. Päivi kävi pyytämässä respasta apua ja he saivat lopulta pyydystettyä ja tapettua torakan. Selvisi myös, että huoneessamme kuuluva naksutus ei olekaan peräisin gekosta vaan torakasta. Se ei kyllä ollut kovin iloinen havainto...

Aamu-uintien jälkeen lähdimme Tomin, Annen ja Markon kanssa mopoilemaan Ban Bang Baon paaluille rakennettuun kylään, joka on aikaisemmin ollut merirosvojen kylä. Tämä oli siis se sama paikka, mistä lähdimme eilen kalastusreissulle. Nykyisin nämä entiset merirosvot elättävät itsensä kalastuksella ja turismiin liittyvillä palveluilla. Anne ja Marko tekivät alueella aika paljon ostoksia, mutta me säästelemme vielä matkalaukuista löytyvää tilaa Bangkokin ja Kuala Lumpurin löydöille.

 Ban Bang Baon paalukylää, pistäytyimme virvokkeilla yhdessä alueen kuppiloista

 Kuppilassa ollessamme sain napattua valokuvan samanlaisesta kalasta joka yritti napsia meitä eilen Koh Wailla ollessamme.

Hotellille palattuamme Olivia oli nukahtanut Jessen viereen katsellessaan Jessen pelejä. Olivian nukkuessa nautiskelimme Päivin ja Joken terassilla glögit. Söimme myös TescoLotuksesta ostamiamme joulutorttuja ja Suomesta mukana tuomiamme joulupipareita ja Pandan juhlapöydän konvehteja. Vaikka nämä herkut maistuvat Suomessa hyville, niin kyllä tänne tropiikkiin sopii paremmin muut herkut. Olivian herättyä lähdimme käymään White Sand bechillä. Teimme Janin kanssa treffit hänen hotellille ja kävelimme siitä erääseen rantaravintolaan. Matkalla poikkesimme Janin kampaajatuttavan luo, koska hän halusi nähdä Tomin. Rannassa oli paljon ravintoloita joista valitsimme muovituolipaikan, koska siitä yleensä tunnistaa edullisen (ja hyvän) ravintolan. Thairuuat maksoivatkin vain noin 50THB eli vähän reilun euron/annos ja spaghetti bolognesekin maksoi vain 100THB. Ruoka oli hyvää ja paikka oli muuten ok, mutta jouduimme odottamaan taas ruokiamme älyttömän kauan. Tämä Koh Chang on erottunut muista Thaimaan kohteista sillä, että täällä on Thaimaalaisittain vähän henkilökuntaa ravintoloissa ja ruokia saa yleensä odottaa kauan. Toisaalta tämä leppoisa ja kiireetön elämän maku kuuluu tänne saarelle, mutta aina ei jaksaisi odotella. Tänäänkin odotimme hotellimme aamiaisella aamupalaa 50 minuuttia. Onneksi ei ole kiire kun lomalla ollaan.

Alla olevassa kuvassa näkymää rannalta ja meidän testaama muovituolipaikka.

Syötyämme ruuat ostimme kadulta jälkiruuaksi banaani- ja mangopannukakkuja. Kokki ja hänen apulainen vetivät melkoista showta paiston aikana.

 Syötyämme saatoimme Janin hänen kantapaikkaansa. Lapset testasivat ravintolassa biljardipelin.

Palailimme illan suussa hotellille jälleen kerran väsyneinä. Kiva käydä nukkumaan kun tietää, että unta ei tarvitse kauaa odotella.

Kalastusta ja Koh Wai

26.12.2010 Tämä päivä vierähti kokonaisuudessaan merellisissä tunnelmissa. Lähdimme aamupalan jälkeen suomalaisen Villen kanssa kalastusreissulle hänen veneellään. Anne ja Jesse jäivät hotellille, koska veneeseen mahtui vain 12 vierasta. Ajelimme noin tunnin verran Koh Wai saarelle, jonne porukan naiset jätettiin. Vietimme saarella noin viisi tuntia. Aika vierähti enimmäkseen uiden, lepäillen ja kävimme myös ihanassa rantakuppilassa syömässä erinomaiset kevätkääryleet. Koh Wai oli todella rauhallinen saari. Rannalla oli vain muutamia ihmisiä jotka nauttivat rauhasta kirjoja lueskellen tai riippumatossa makaillen. Saarella on sähkö käytettävissä kello 23 asti ja sen jälkeen alkeellisiin rantabungaloweihin saa käyttöön kerosiinilamput.

 Marjatta merimatkalla

Tässä ylläolevassa kuvassa on ranta jolla loikoilimme tämän päivän. Rannan tuntumassa oli myös paalujen varassa laituri, jonne pääsi kiipeämään narutikkaita pitkin jos uskalsi uida "tappajakalojen" ohi. Eihän ne tietysti ollut mitään tappajakaloja, mutta tällä rannalla huomasi, että vaikka siellä ei montaa ihmistä ollutkaan niin jatkuvasti meressä oli seuraa. Sen huomasi selvimmin ikävistä näykkäyksistä reisissä ja muuallakin. Meressä oli pitkänokkaisia kaloja, pinnassa uivia matoja, ihmeellisiä koukkukaloja ja kaikenlaisia muitakin kaloja jotka ohimenessään saattoivat näykätä ihosta. Rannalla oli myös upeita koralleja ja simpukankuoria. Aivan mahtava paikka.

 Meidän loikoillessa Koh Wailla miehet kalastivat. Saalistakin tuli tällä kertaa viiden Barracudan ja monien muiden pienempien kalojen verran. Ei ollut turha reissu.

Satamaan palatessa saimme ihailla auringonlaskua. Tunnelma oli hieno ja näkymät yhtä hienoja. Olivia oli koko päivän kestäneestä reissusta väsynyt, mutta onnellinen ja hän nukkuikin koko matkan saarelta satamaan. Veneestä poistuttuamme teimme vielä muutamia viimehetken shoppailuja ja ostimme laiturien päälle rakennetuista kojuista koruja. Hinnat olivat kohtuullisia, joten pitää mennä samaan paikkaan vielä uudelleen. 

Täysipainoista lomailua

25.12.2010 Tänään lomailimme niin täysipainoisesti, että nyt väsyttää tosi paljon. Vielä pikaiset muistiinpanot tämän päivän osalta ja sitten nukkumaan. Ei ole paljoa tarvinnut unettomuudesta kärsiä tällä lomalla kun on aina iltaisin niin väsynyt.

Tämän päivän ohjelmana oli norsuratsastus. Elephant campin auto tuli hakemaan minua, Tomia, Markoa ja lapsia norsuratsastukseen hotelliltamme noin kello 11.45. Sitä ennen olimme ehtineet polskutella uima-altaallakin. Norsupaikalle oli matkaa vain noin kilometri. Tie oli kuoppaista, mutta norsukyyti vieläkin kuoppaisempaa. Olemme ratsastaneet norsuilla ainakin Koh Samuilla, Krabilla, Phuketissa, Kwai joella, Huahinissa ja nyt täällä Koh Changilla. Näistä Phuketin, Koh Samuin ja Huahinin ratsastuspaikat ovat olleet aika huonoja koska niissä ratsastimme lähes kaupunkioloissa. Tämän päiväinen norsuleiri oli kiva, koska paikka sijaitsi viidakossa ja norsut saivat olla siellä vapaina (ainakin jonkin aikaa). Myös ratsastusreitti meni sankassa sademetsässä. Ennen norsuratsastusta meille tarjottiin vesimelonia ja samoin tunnin reissun jälkeen saimme hedelmä- ja juomatarjoilua. Norsuratsastuksen aikana saimme mahdollisuuden ohjata norsua, mutta ainoa rohkea oli Olivia, joka kapusi hetkeksi norsun pään päälle ohjaksiin. Muuten meno oli tasaisin huojuvaa ja kuljimme välillä pahoistakin paikoista; jyrkistä mäistä ja kivikoista. Matkalla näkyi isoja hämähäkkejä, muita eläimiä ei norsujen lisäksi onneksi tullut vastaan. Tässä muutama kuva norsureissulta.

Norsuratsastusta odotellessa elephant campilla oli katseltavaa

Tonttu norsun päällä (Tomin ja Olivian lisäksi)

Tomin ja Olivian norsu meni oma-aloitteisesti viilentämään itseään reissun jälkeen.

Norsuratsastuksen jälkeen ohjelmassa oli jälleen uima-allas. Taiteilin poikien uimarenkaan kanssa ja pulahdin veteen niin, että pää ja hiukset kastuivat. Tämä oli virhe, sillä hiukseni vihertyivät entistä enemmän uima-altaan vedestä. Juoksin välttömästi suihkuun huuhtelemaan päätä, mutta pakko antaa periksi ja olla vihreätukkainen tämä reissu. Ehkä kotona löytyy jotain keinoja saada hiukset normaalimman värisiksi. Uimisen jälkeen Olivia kävi vaarin kanssa päiväunille ja me lähdimme Tomin kanssa mopoilemaan. Mopoilimme lonely bechin lähellä olevaan herbal saunaan, jonka näimme pari päivää sitten. Pyysimme, että pääsisimme katsomaan saunaa ja kerroimme, että saatamme tulla saunomaan joku päivä isommalla porukalla. Samalla matkalla löysimme Olivialle hänen toivomansa vesipyssyn eräältä kirpputorilta ja kävimme juomassa virvokkeita ja syömässä upealla paikalla olevassa ravintolassa. Tilasimme ruuaksi som tamin eli tulisen papaijasalaatin. Tomi maistoi pari haarukallista ja jäi haukkomaan henkeään chilin vuoksi. Minä söin sitkeästi salaatin loppuun vaikka lieskat nousivatkin suusta. Hyvää oli. Alla pari kuvaa moporeissultamme.

Olivia nukkui parin parin tunnin päiväunet. Unien jälkeen mopoilimme minigolf radalle. Olivian yskä vaivasi taas kovasti pelaamisen aikaan. Lääkäriltä saadut ventolinet loppui ja nyt olisi yritettävä pärjätä ilman. Toivotaan, että vointi paranee edelleen. Tomi voitti minigolfin täpärästi kahdella pisteellä, minä olin toisena ja Olivia pärjäsi hienosti omassa sarjassaan. Minigolfrata oli ihan hauska ja siellä voisi käydä vaikka joku toinenkin päivä pelailemassa.

 Minigolfin jälkeen kävimme syömässä läheisessä ravintolassa. Meillä oli kovasti ongelmia ruokatilausten kanssa kun emme millään meinanneet saada yhteistä käsitystä tilauksistamme. Ihmettelin Tomille, että miten tämä voi nyt olla niin vaikeaa. Tomi tokaisi, että ainahan nämä tilailut ovat hankalia. Ei se nyt aina niin ole, mutta onhan se hyvin tavallista että tilaukset sekoavat. Tomi ehdotti, että nauhoittaisimme tilauksemme jotta meillä olisi todiste tilauksista... Syömisen jälkeen menimme vielä hierontaan. Olivia oli aivan innoissaan hieronnasta ja nautti siitä varmasti eniten meistä. Katselin Oliviaa kun hän makasi hierontapedilla silmät kiinni ja suu hymyssä. Kyllä nämä lapset nauttivat ihan samoista asioista kuin aikuiset...

Lopuksi vielä yksi havainto, jonka olemme tehneet tällä reissulla joka poikkeaa muista Thaimaan paikoista joissa olemme olleet. Täällä nuoret kyykistyvät ohittaessaan vanhempia henkilöitä. Mummo ihmetteli yhtenä päivänä pelkäävätkö hotellin siivoojat, että he kolauttavat päänsä jonnekin koska he kävelevät kyykyssä tai oikeastaan linkkuasennossa ohitsemme. Myöhemmin tajusimme, että he tekevät niin ohittaessaan istuvan vanhemman henkilön. Samoin Thaimaassa on tapana, että sisätiloissa ei käytetä kenkiä. Täällä kengät riisutaan myös kauppoihin mennessä eli myös 7elevenin ulkopuolella on iso rivistö kenkiä. Kyllähän nämä ovat ihan tavallisia thaimaanlaisia tapoja, mutta niitä ei ainakaan yleisesti noudateta monissakaan suuremmissa kaupungeissa tai turistikohteissa... Nyt hyvää yötä!

Jouluaatto tropiikissa

 24.12.2010 Taas on tämä aika vuodesta eli jouluaatto ja kuudes joulu Olivian kanssa. Joulu laittaa aina miettimään monia elämän kohokohtia. Muistan edelleen elävästi kun vuonna 2005 keräilin joulukoristeita pois kodistamme ja olin varma siitä, että me viettäisimme Tomin kanssa viimeistä joulua kahdestaan ja näin kävi. Suunnittelin, että kirjoitan Olivialle kirjeen joulukoristelaatikkoon ja että luen sen hänelle kun puramme laatikkoa seuraavana jouluna. Kirje jäi kirjoittamatta, mutta se ei haittaa koska nämä elämän tärkeät hetket säilyvät mielessä toivottavasti ikuisesti. Mietin myös, että koska itsellä on monia hienoja muistoja lapsuuden jouluista, niin onko se väärin, että Olivialle ei jää näitä perinteisiä suomalaisia joulumuistoja koska olemme olleet niin monta joulua reissussa. Tulin siihen tulokseen, että vaikka nämä meidän joulumuistot ovat vähän erilaisia kuin yleensä, niin nämä ovat niitä meidän tärkeitä joulumuistoja. Lomissamme tärkeintä on yhdessä vietetty aika koko perheen kanssa ja kiireettömyys. Lisäksi saamme mahdollisuuden tutustua vieraisiin kulttuureihin ja nähdä mitkä asiat täällä ovat tärkeitä. Joululla ei ole meille sen suurempaa uskonnollista merkitystä, joulutunnelma kun koostuu niin monista eri asioista.

No, joulu ei täällä tosiaan juurikaan näy, joten suunnittelimme aloittaa päivän norsuratsastuksella. Hotellimme lähellä on kaksi elephant trekking -paikkaa. Kävimme mopoilla kysymässä kahdesta paikasta olisiko mahdollista päästä ratsastamaan norsuilla, mutta molemmat paikat oli täyteen varattuja. Toinen sanoi, että vapaata olisi vasta uuden vuoden jälkeen. Saimme kuitenkin varattua norsuretken huomiselle joten palasimme hotellille ja kävimme pikaisesti altaalla uimassa. Uimisen jälkeen menimme rantaan ja levitimme tavaramme eilisen illallisravintolan rantatuoleille. Merivesi oli erittäin lämmintä, juuri sopivaa minulle. Tässä pari kuvaa rannalta. Ensimmäisessä Olivia keinuu samassa keinussa, kuin missä oli eilenkin laskuveden aikaan serkkupoikien kanssa.

Rantareissun jälkeen Olivia oli taas erittäin väsynyt ja kävi heti päiväunille. Päiväunien aikaan minä lepäilin huoneessa ja Tomi kävi ostamassa huoneemme ikkunaan jouluvalot. Tuli muuten hienot, vaikka kuvassa ne ei välkkyviltä näytäkään.

Suomihotellissa kun  ollaan niin pitihän meidän vähän joulua viettää. Jouluillallinen oli kello 19 ja sitä ennen osa porukasta saunoi ja ui.
 Ennen jouluillaista pukkikin oli käynyt Päivin ja Joken terassilla ja jättänyt sinne lahjoja. Olivia oli aivan jähmeä ja peloissaan kun luuli, että pukki oli tulossa hotellille. Helpotus oli suuri kun hän näki, että lahjat oli vain jätetty terassille eikä pukkia ollut missään.

Olivia sai lahjaksi mm. tällaisen piirustustaulun. Kuvassa osa meidän reissuporukasta.

Tomi ja kaikki muutkin miehet saivat lahjaksi soivat kravaatit. Miehet laittoivat kiltisti kravaatit kaulaan ja lähdimme jouluaterialle. Jouluruuat oli muuten todella hyviä. Ruokana oli kaikkia perinteisiä jouluherkkuja ja muutamia thai ruokiakin tuomaan tulisuutta ruokapöytään. Kun olimme syöneet itsemme ähkyksi kävimme vielä pimeän aikaan uimassa ja saunomassa. Saunassa vierähti pari tuntia. Oli muuten tosi outo olo kun sauna on sisältä ihan normaali suomalainen sauna ja ulkona uidessa tuli mieleen mökki ja kesäillat. Ei olisi uskonut, että ollaan Thaimaassa. Olipa upea päätös jouluaatolle. Olivia on ollut tosi iloisen ja onnellisen oloinen saarelle saapumispäivän kiukkujen jälkeen. Ei voi itsekään valittaa; täällä on ihanaa! Hyvää Joulua!

Merellä

23.12.2010 Huomasin juuri, että tänään on jouluaaton aatto. Täällä Koh Changilla joulun läheisyyttä ei huomaa juuri mistään muusta kuin siitä, että itse muistaa sen ajoittain. Thaimaan varsinaisissa turistikohteissa joulu on enemmän esillä, mutta täällä eletään normaalia arkea.

Heräilimme tänään kahdeksan aikoihin ja menimme aamiaiselle. Tässä hotellissa ei ole aamiaisbuffettia, vaan aamiaiseksi voi valita amerikkalaisen aamiaisen, paistetun riisin tai puuroaamiaisen. Olemme syöneet joka päivä amerikkalaisen aamiaisen, joka koostuu paahtoleivästä, paistetuista munista, nakeista, pekonista ja vihanneksista. Aamiainen on ihan ok ja jopa Olivia on syönyt hyvällä ruokahalulla aamiaisen vaikka ei yleensä aamulla syö juuri mitään. Olivia on muutenkin yllättänyt tällä reissulla hyvällä ruokahalulla, hyvä niin.

Aamiaisen jälkeen pakkasimme kamat ja lähdimme snoklausreissulle. Lavataksi haki meidät hotellilta kymmenen aikaan ja menimme 7elevenin kautta rantaan. Retkeä kaupattiin neljän saaren snoklausretkenä, mutta koska lapset eivät osaa snorklata pyysimme että meidät viedään jonnekin saarelle missä on ranta. Matkat taittui nopsasti pikaveneellä. Saari, jonne menimme oli pikkuinen viidakkosaari jossa oli pieni kaistale hiekkarantaa. Snorklailimme rannan tuntumassa ja ihailimme kaloja. Kalat olivat tosin vähän turhan innokkaita, koska ne näykkivät hanakasti myös ihoamme. Olivia leikki hiekkaleluilla vesirajassa ja osa porukastamme vain ihaili maisemia ja nautti olostaan. Retki oli ihan mukava pikareissu ja sääkin oli aurinkoinen, vaikka säätiedotus lupaili vesisadekuuroja. Tässä muutama kuva reissulta. Ensimmäisessä Jouko poseeraa rantakivellä ja lähettelee terveisiä koti Suomeen.

 Jani meditoimassa buddha-asennossa rantahietikolla.

 Snorklausvälineiden virittelyä.

Hotellille palattuamme kävimme vielä uimassa altaalla ja nautiskelimme auringosta. Uimisen jälkeen Olivia olikin tosi väsynyt ja kävi päiväunille mummon kanssa. Unta ei tarvinnut taaskaan kauaa odotella, vaan se tuli heti kun pää tapasi tyynyyn. Me lähdimme Tomin, Janin, Joken ja Vaarin kanssa moporetkelle saaren eteläosaan. Moporetken aikana saari alkoi hahmottua paremmin. Saarella on tosi isoja mäkiä ja Tomi sanoikin, että sai kunnon hartiahieronnan kun puristin hänestä kiinni jyrkissä mäissä. Pikkusen pelotti mopon kyydissä. Saarella kulkee kapea tie joka on rakennettu tiheän sademetsäviidakon keskelle. Tien varsille, rantojen kohdalle on muodostunut pieniä "kyliä" joissa on pieniä ravintoloita, hierontapaikkoja yms. Yhtään ketjuravintolaa tai pikaruokalaa ei ole saarella näkynyt eikä myöskään tavarataloja tai ostoskeskuksia. Toivottavasti niitä ei tänne tulekaan koska olemme luonnonsuojelualueella ja kyllähän niitä täyden palvelun turistikeskuksia Thaimaastakin jo löytyy useampia. Moporetken kääntöpaikassa aivan saaren eteläosassa oli hieno ranta. Ostin siellä reissumme ensimmäisen Pina Coladan joka on aina täydellinen valinta täydellisessä ympäristössä. Kuva kertokoon puolestaan.

 Moporetken jälkeen lähdimme koko porukalla hotellimme lähellä olevalle rannalle syömään. Rantahiekalla on useita viihtyisän näköisiä ravintoloita, joista menimme läheisimpään. Ravintolassa oli erittäin hyvä palvelu ja söimme hyvät ruuat illan pimetessä. Allaolevassa kuvassa Olivia ja serkkupojat testaavat rannan keinua ruokia odotellessa.

Saimme kesken ruokailun hienon tuliesityksen sekä kutsun tulla seuraavana päivänä ilmaiseksi istuskelemaan ravintolan rantatuoleihin. Kutsu otetaan luultavasti vastaan. Ihmettelin kun rannalla olevassa keittiössä oli länsimaalaisia kokkaamassa. Vasta pois lähdettäessä tarjoilija kertoi, että he tarjoavat ruuanlaitto kursseja. Sieltä saisi varmasti hyvää oppia Thaimaalaisen ruuan valmistukseen, mutta kaikista mieluiten nautin Thai ruokaa täällä paikan päällä! Lopuksi vielä kuva yhdestä tulimiehestä.

Hotellille palattuamme kävimme vielä ostamassa läheisestä kaupasta Koh Chang punaviinin joka olisi tarkoitus nauttia huomenna joulun kunniaksi. Nyt sitten nukkumaan, vaikka Tomi ja Marko ovatkin mopoilemassa, huomiseen!