Arkea ja juhlaa

Syksy on tullut ja sen huomaa kun katsoo pihalle. Tässä kuitenkin muutamia kuvia meidän juhlan täyteisestä syksystä. Ensimmäinen kuva on Tykkimäen kauden päättäjäisistä -Tomi ja Olivia vauhdin hurmassa pilvenpyörässä. Olivian on välillä vaikea ymmärtää, että huvipuisto on nyt monta kuukautta kiinni. Ei auta muu kuin odotella ensi kesää.
Meidän syksyyn kuului myös Olivian 4-v synttärit neuvolakäynteineen. Tässä O harjoitteli rokotusta pehmolelulla, jotta tietäisi miten häntä rokotetaan. Luulin, että Olivia saa neuvolassa rokotuksen, mutta koska O on 2005 rokotusohjemassa (tuli Suomeen 2005) hän saakin seuraavan rokotuksen vasta 6-vuotiaana. Olisittepa nähneet Olivian ilmeen kun terveydenhoitaja sanoi, ettei tällä kerralla pistellä. Helpotus oli melkoinen. Olivian 4-v mitat olivat 107cm ja 15,5kg. Painoa oli nyt tullut aika kivasti ja pituus-painokäyrä olikin nyt ensimmäisen kerran alipainoisen yläpuolella.

Ja sitten niihin varsinaisiin juhliin. Suuret KIITOKSET kaikille sekä minua, että Oliviaa muistaneille. Tässä osa kukista ja korteista, joita saimme sukulaisilta ja ystäviltä.

Olivian synttäreitä vietettiin tällä kertaa kotimme lähellä olevassa juhlapaikassa ja kaikki tarjoilut tulivat talon puolesta. Ratkaisu oli hyvä koska oma aika on nyt aika rajallista kun olen palannut työelämään.

Olivia sai ihania lahjoja rakkailta ystäviltä. Tässä Olivia ja Milena -kaveri, joka muistaa aina mainita, että on Olivian sisko. Lähes siskoksiahan he ovatkin, ainakin mieleltään.

Juhlien lomassa oli myös mahdollisuus piipahtaa ulkona syöttämässä eläimiä. Yksi kilipukeista tuli myös vierailemaan sisällä kesken juhlien.

Ja välillä myös leikittiin Fröbelin palikoiden tahtiin. Mitä isommat edellä, sitä pienemmät perässä. Leikit sujuivat hienosti.

Yksi juhlan kohokohta oli pinjatan veto. Pinjatan sisällä olevat karkit maistuivat juhlavieraille. Olivia tosin luovutti omansa äidille.

Ja tämän alkusyksyn kruunasi hetki kun sain ystävältä viestin jossa hän ilmoitti, että he ovat saaneet lapsiesityksen pienestä ulkomaalaisesta vauvasta. Odottelimme pari vuotta sitten samoihin aikoihin adoptiolupaa ja haaveilimme kiinalaisesta lapsesta. Ystäväperhe kuitenkin muutti luvan saannin aikoihin maavalintaa Kiinan tilanteen takia ja nyt heillä on tilanne se, että he työntelevät kohta vauvaa vaunuissa, kun me odotamme ja odotamme -vielä ehkä vuosia. Olen kuitenkin valtavan onnellinen kaikkien vauvauutisista ja etenkin adoptioperheiden kohdalla tiedän miten vaikeaa ja epävarmaa se odottaminen voi olla. Parin viikon kuluttua pääsemme siis muiden adoptioäitien kanssa vauvakutsuille, joiden yksi kohokohta on vauvan kuvan ihailu. Näitä uutisia toivoisi kuulevan useamminkin!

Omituisia harrastuksia

Tässä olisi yksi näyte omituisista harrastuksistani eli O:n jalanjäljet vuoden välein. Ensimmäinen on otettu Kiinassa O:n ollessa 12kk. Tuolloin jalkaterän pituus oli 10cm. Kahden vuoden iässä jalka oli 13cm, kolmen ikäisenä 14cm ja viimeisin mitta O:n täytettyä neljä on15cm. Mielenkiintoista???


Tässä kuvassa otetaan sitä ensimmäistä jalanjälkeä Kiinassa adoption vahvistamisen yhteydessä. Kuvan otti Joanna opas, joka muutenkin kuvaili meitä koko hakumatkan ajan. Kotiin lähdettäessä Joanna ja Jesse antoivat jokaiselle perheelle cd:n, joka sisälsi yli 700 valokuvaa näistä ihanista ja ikimuistoisista hetkistä.

Arkea ja leijan lennättämistä

Testailtiin tässä yhtenä päivänä Shanghain reissulta ostettua leijaa. Hyvin lensi. Kotipiha ei ehkä ole kuitenkaan paras paikka lennättää leijaa, koska Tomi sai leikkiä muutaman kerran apinaa ja kiipeillä puihin irrottelemaan leijaa. O:lle leijan lennätys oli niin hieno kokemus, että siitä kerrottiin hoitotädeille heti ensimmäisenä seuraavana aamuna. Arki on nyt lähtenyt sujumaan. O on viihtynyt enimmäkseen hyvin hoidossa ja viime perjantaina olisi halunnut olla hoitopaikassa pitempäänkin. Tosin äidin olisi pitänyt jäädä sinne myös leikkimään. Olen pyrkinyt järjestämään aamut mahdollisimman kiireettömiksi ja olemme lähteneet aamuisin ajoissa hoitoon, jotta minulle on jäänyt aikaa jutella hoitajien kanssa ja hyvästellä rauhassa O ym. Sama on toistunut iltapäivisin eli olen riisunut ulkovaatteet ja mennyt vähäksi aikaa katselemaan lasten leikkejä ja kuuntelemaan kuulumisia. O:n hoitopaikassa on ollut näiden kolmen viikon aikana vain muutama lapsi samaan aikaan, koska osa lapsista on ollut vielä lomilla ja osa sairaana. Saa nähdä aiheuttaako lapsimäärän lisääntyminen minkäälaista reaktiota O:ssa, kun meno ja hälinä tulee varmasti vielä lisääntymään. Hoitopäivien jälkeen O on nyt ollut rauhallinen ja tasapainoisen oloinen. Asiaa on paljon ja joutuu oikein terästäytymään, että jaksaa heti työpäivän jälkeen kuunnella kaikki asiat. Itsellänikin on ollut työssä ihan mukavaa. Työkaverit ja kollegat ovat ottaneet minut hyvin vastaan ja joidenkin tervetulotoivotukset ovat todella lämmittäneet sydäntä.

Alku aina hankalaa

Minulla on nyt ensimmäinen työviikko ja O:lla ensimmäinen hoitoviikko takana. Alku oli odotettua hankalampi. Jostain syystä kuvittelin, että O ei suuremmin reagoisi muutokseeen mutta olin väärässä. Ensimmäisen hoitopäivän jälkeen O oli surullinen, hiljainen ja itkuinen. Myös O:n yö meni levottomasti pyöriessä ja itkeskellessä. Tiistaina O jäi vaarin hoitoon, koska hoitopäiviä on sovittu vain 14 kuukaudessa. Heidän päivä oli mennyt ihan mukavasti, mutta minulla teki tiukkaa, koska jouduin heti alkuun selvittelemään O:n hoidossa tapahtunutta nimittelytapausta. Onneksi asia selvisi ja oli hoidettu hienosti kaikkien osapuoltelten kesken, vaikka tosin meille vanhemmille siitä oli unohdettu ilmoittaa. Itse järkytyin tapauksesta niin, että mietin jopa jääväni pois töistä kokonaan. Osasyynä taisi olla kuitenkin edellisillan tapahtumat ja valvottu yö. Sen verran kuitenkin ryhdistäydyin, että tilasin Adoptioperheiden päivähoitomateriaalin ja ajattelin toimittaa lehtisen hoitopaikkaan luettavaksi. Loppuviikko sujui hoidossa ihan hyvin, vaikka O olikin melko vaisu ja vetäytyvä. Hoitopaikassa kaikki hoitajat ovat kuitenkin olleet mukavia ja rohkaisevia, joten eiköhän tämä elämä tästä ala sujumaan pikkuhiljaa.

Minä näin viime yönä unta, jossa olimme Tomin kanssa jossain ulkona kävelemässä. Meillä oli O mukana, mutta hän katsosi meiltä vähän väliä. O oli unessa vielä aika pieni eikä osannut kävellä, joten me unohdimme hänet aina jonnekin emmekä meinannut löytää häntä mistään. Eli ei ole mikään ihme jos O nukkuu huonosti, kun minäkin näytän prosessoivan eroa unissa. Tämä O:n unohdus on muuten tapahtunut oikeasti hakumatakallamme silloin kolme vuotta sitten. Olimme Pekingissä Silkkikujalla ostoksilla ja pysähdyimme kaupantekoon. Kauppoja ei syntynyt ja lähdimme jatkamaan matkaa. Hetken kuluttua samasta kojusta huudettiin, "Lady, baby!" O oli unohtunut rattaineen kojun edustalle. Ensimmäinen ajatukseni oli, ettei sellaista voi tapahtua ja sitten juoksin häpeissäni hakemaan lasta. Mitenhän pitkälle olisimme päässeet, ennenkuin olisimme huomanneet että O ei ole mukanamme, jos tämä nainen ei olisi huutanut peräämme?

Valokuvia

Tässä muutamia kuvia Shanghain reissultamme. Ensin menomatkan tunnelmia. O sai toivomansa ikkunapaikan.

Maglevissa oli tilaa matkustaa.

Ja se kuuluisa Helmitorni.

Löysimme sattumalta aivan keskustasta valtavan krääsäkaupan. Mukaamme taisi lähteä vain yksi Kiinan lippu.

Katuruokaa.

Yun puutarha ja basaarialuetta, oikealla Huxintingin teehuone.

Dongtai Lun antiikkimarkkinat.

Pandoja ihasteltiin lasin takaa.

Eläintarhassa löytyi myös O:lle mieluista tekemistä eläinten katselun lisäksi.

Puan Lun megalomaaninen ostoskeskittymä.

O:n uusi matkalaukku, ihanaa Lillifee sarjaa. O itse luuli laukkua jääkaapiksi.

Peoples park, ihana vihreä keidas keskellä kaupunkia.

Kotiin lähdössä.

Kotimatkakin sujui nopeasti, ihmekös tuo kun O otti neljän tunnin päiväunet. Suomeen laskeuduttua O olisi halunnut mennä käymään heti uudelleen Kiinassa. Kerroin, että sinne on pitkä matka. O sanoi, ettei se haittaa koska hän voi ottaa päiväunet jos väsyttää.

Töihin

Tähänastisen elämäni onnellisin ajanjakso on päättymässä. Palaan huomenna työelämään kolmen kotona vietetyn vuoden jälkeen. Tämä aika sisältää kahden vuoden vanhempainloma/hoitovapaajakson ja vuoden opintovapaan. Tänä aikana olen tullut äidiksi, kun saimme maailman ihanimman lapsen perheeseemme, ja sinnittelin opiskelut loppuun vaikka motivaatio oli mitä oli. Voin siis olla aika ylpeä itsestäni, pakko myöntää.

Minulta on kyselty minkälaisia tunteita työhön paluu herättää? Aika ristiriitaisia. Tähän asti minusta on tuntunut, että elämäni päättyy. Niinhän se tavallaan päättyykin tämän kotonaolon suhteen. On tuntunut pääasiassa kamalalta, sen enempää selittelemättä. Tänään olen kuitenkin kokenut pieniä myönteisiä pilkahduksia ajatuksissani, ehkä tästä seuraa jotain myönteistäkin. Työ ja työtehtävät ei sinällään tunnu pahalta, mutta tämä luopuminen tutuista ja turvallisista ympyröistä...

Aiemmin katsoin kuusi vuotta taaksepäin ja mietin miten sain maisterin tutkintoni valmiiksi, nyt on ollut aika muistella kolmea sydäntäpakahduttavia tunteita herättänyttä vuotta. Tuntuu aika oudolta palata työpaikalle, missä odotin malttamattomana tietoa O:sta. Sinne samaan paikkaan, jossa olin töissä kun sain 30.6.2005 puhelun ja tiedon O:sta. Missään vaiheessa näiden kolmen vuoden aikana en ole kaivannut työelämään enkä ole tuntenut pienintäkään kyllästymistä O:n kanssa touhutessa. Olen myös vakaasti sitä mieltä, että tämä aika on ollut O:lle merkityksellinen ja tärkeä. Toivottavasti nyt on oikea aika siirtyä päivähoitoon.

Tämä päivä on kulunut O:n hoitovaatteita ja tavaroita pakatessa, vaatteita merkatessa, varhaiskasvatussuunnitelmaa täyttäessä ym. hoitoon liittyviä asioista valmistellessa. O:n reppuun on pakattu myös tuttu ja turvallinen rätti ja Kiinasta tuotu Fuwa unileluksi. Töihin paluuta valmistelin tekemällä eväät valmiiksi ja etsimällä työvaatteita kaappien uumenista. Pitää kai lähteä vaateostoksille, koska paidat näyttivät olevan niin isoja ettei niitä pysty enää käyttämään. Tämä oli kyllä positiivinen huomio tälle päivälle. Äskeinen kakun leipominen ei nimittäin alkanut kovin hyvin. Olin rikkonut kananmunat valmiiksi kulhoon ja jätin kulhon pöydän reunalle. O huitaisi ohimennessään kulhoa ja ne viimeiset munat lensivät pitkin keittiön lattiaa. Ei muuta kuin Tomi uusien ostoon ja saatiinhan se kakkukin vihdoin valmiiksi. Nyt vielä viimeiset itkut ja kohti huomista. Loppuko? Ei, vaan alku uudelle ja toivottavasti yhtä onnelliselle elämänvaiheelle!

Viimeistä viedään

Kotiinlähtö lähenee. Jotenkin tuntuu, että tästä Shanghaista sai turistina ihan riittävän kuvan näiden kahdeksan päivän aikana. Matka on sujunut tähän asti ihan suunnitelmien mukaan, tärkeimmät nähtävyydet käytiin läpi, saimme tehtyä mukavasti ostoksia ja mikä ihaninta olemme olleet terveinä. Pieni pelko on kuitenkin vielä, että näinköhän joku oksennustauti ehtii vielä iskeä ensi yön aikana. Toivottavasti ei, mutta niinkin on käynyt ja siitäkin on selvitty.

Menimme eilen aamulla taksilla ihan keskustaan Peoples parkiin eli kansanpuistoon. Katselin aluetta vähän sillä silmällä, että jos joskus pääsisi hakumatkalle Kiinaan ja tulisi Shanghain kautta, niin hotelli kannattaisi ottaa puiston vierestä (Radisson sas, La meridien, Park). Puisto oli tosi ihana vihreä keidas suurkaupungin keskellä. Puisto ei ollut mikään valtavan iso, mutta siellä oli tosi kaunista lampineen ja kivikujineen. O:llekin löytyi sieltä mieleistä tekemistä, koska puistossa oli huvipuistolaitteita ja leikkikenttä jossa oli myös leikkikavereita. Ilma oli tosi kuuma ja hiostava kuten tänäänkin. O on ollut aina huono syömään ja juomaan, mutta nyt ei ole hirveästi tarvinnut tuputtaa juomista koska on juonut jopa vapaaehtoisesti. Puistossa telmimisen jälkeen menimme metrolla Pudongin puolelle ja otimme sieltä taksin, jolla jatkoimme Decathloniin ja Carrefouriin. Metro on muuten ollut täällä Shanghaissa positiivinen yllätys, sillä joka asemalla on liukuportaat ja service center, josta pääsee metroon rattaiden kanssa. Ostimme O:lle Decathlonista parit kengät ja snorkkelit ja Carrefourista hän sai mieluisimman tuliaisen eli Mikin kerhotalo DVD:n, jota O katseli tietokoneelta illalla pari kertaa hotellilla. Päiväunet O otti taas rattaissa, kuten on tehnyt joka päivä täällä loman aikana.

Taisin jo aikaisemminkin mainita, että kuten arvata saattaa, paikalliset ovat hyvin kiinnostuneita meistä. Tuijotus ja kysely ei ole meitä häirinnyt, kuten ei myöskään O:ta. Ehkä olemme jo siihen tottuneet reissuillamme. Kävimme äsken tekemässä vielä muutamia ostoksia meidän mielestä parhaalla ostospaikalla eli Qipu:lla, ja sielläkin yhden reissun aikana O sai kuulla kymmeniä kertoja kysymyksen siitä missä hänen kiinalainen äiti tai isä on. Chunguo mama ja papa tarkoittavat kiinalaista äitiä ja isää, tai niin me ainakin arvellaan. O ei ole koskaan puhunut sanaakaan kiinaa ainakaan meidän kuullen, mutta nyt Xie Xiet onnistuu good morningin lisäksi eli englantiakin opetellaan välillä. O:n ikää kysellään usein ja heti perään ihmetellään, miten tyttö on niin iso ikäisekseen. Paikallisten veikkaukset iästä liikkuvat viiden-kuuden vuoden välillä.

Nyt olisi sitten aika jatkaa tavaroiden pakkausta. Mieli on taas vähän haikea, kyllä osa omastakin sydämestä on jäänyt tänne Kiinaan jo O:n hakumatkalla. Siksi tänne on niin mukava palata yhä uudelleen. Kiinan kehityksen näkee tosi hyvin täällä Shanghaissa. Tilanne on tietysti toinen Kiinan köyhillä maaseuduilla, mutta uskon vakaasti että kehitys jatkuu. Täällä on törmännyt moniin positiivisiin yllätyksiin ja yksi on tämä luonnonsuojelu, josta kertovat monet plakaatit eri paikoissa. Myös kaupoissa muovikassit ovat nykyään maksullisia ja kertakäyttöisten kassien sijaan mainostetaan käytettäväksi kauppakasseja. Myyjät jopa auttoivat meitä pakkaamaan tavaroita omaan reppuumme. Toinen asia, jota taas pohdimme tällä reissulla, on tämä työvoiman käyttö. Muistelimme miten kotikaupunkimme Prismassa yksi vartija työntää kymmeniä ostoskärryjä yhdellä kertaa oikealle paikalle. Täällä jonon, jossa oli kymmenen ostoskärryä, työntämiseen oli varattu neljä miestä. Kaupoissa joka hyllyn päässä on myyjä valmiina auttamaan ja palvelemaan ym. Ei luulisi työuupumuksen iskevän näihin henkilöihin ihan heti.

Ilmat olivat loistavat koko matkamme ajan. Katselin etukäteen sääennusteita, että tänne oli luvattu monelle päivälle ukkosta ja sadetta. Ukkosta ei ollut ollenkaan ja sadetta tuli pari tippaa yhtenä iltana. Uutisista näimme, että Shanghain eteläpuolelta liikkui hurrikaani, mutta sen huomasi vain kovasta tuulesta. Kuumuus täällä on kova. O hikoilee valtavasti ja hänen kasvot ovat taas aivan hikinäppylässä. O ei kuitenkaan valita kuumuudesta vaikka hiki valuu. Minä en myöskään kärsi kuumuudesta, pikemminkin odotan kauhulla talven kylmyyttä. Suomeen näyttäisi olevan tulossa vähän lämpimämpää ilmaa viikonlopuksi, joten meillä tämä lämpö jatkuu. Sitä, koska palaamme seuraavaksi Kiinaan, ei ole päätetty. Alustavia suunnitelmia olisi mennä käymään O:n lastenkodissa ennen hänen kouluun lähtöä eli kolmen vuoden sisällä ja tietysti toiveissa olisi joskus päästä tänne hakemaan pikkusiskoa. Saa nähdä!

Tiistain löytö

Laitan tähän heti perään päivityksen näistä ostosmahdollisuudesta eli se shoppailuhulluus iski kun löytyi oikea paikka. Tässä hotellin lähellä on lentoemäntien ostosopas kirjassakin mainittu "megalomaaninen ostoskeskittymä, johon heikkohermoisten ei kannata vaivautua". Kauppakojuja on neljässä monikerroksisessa ostoskeskuksessa satoja tai luultavammin tuhansia. Ostimme enimmäkseen lastenvaatteita, joiden hinnat oli keskimäärin eurosta kolmeen euroon kappaleelta ilman tinkimistä. Vaatteissa oli mm. espanjankieliset pesuohjeet, joten ehkä nämä vaatteet oli alunperin tarkoitettu ulkomaanmarkkinoille. Heikkohermoisten paikka tämä Qipu ei tosiaankaan ollut. Eräs yli-innokas kauppias seurasi meitä noin puolen tunnin ajan yritäen saada kauppaansa, eikä hän ollut ainoa...

Tänään vietimme kauppareissua lukuunottamatta päivän hotellilla. Aamupäivän leikimme hotellihuoneessa, keskipäivällä kävimme Qipulla jonka aikana O nukkui rattaissa päiväunet ja kauppareissun jälkeen O pelaili hotellihuoneessa tietokoneella ja kävimme kylvyssä. Nyt on vuorossa nukkumaan meno ja O odottaa äitiä kertomaan sadun Arielista. Eipä auta muu kuin lähteä satuilemaan. Mukava laiskottelupäivä. Qipu jäi kyllä vielä vaivaamaan, olisi kiva mennä uudestaan kun siellä oli niin ihania lastenvaatteita pilkkahintaan...

Lomatunnelmia

Lomamme sujuu lomailun merkeissä eli ei sen kummempaa. Olemme kävelleet joka päivä useita kilometrejä yli kolmenkymmenen asteen helteessä, joten hotelliin palattua ei ole oikein jaksanut enää kirjoitella tänne blogiin. Viimeisten kolmen päivän aikana olemme käyneet Puan Lun lastenvaatetorilla, missä O kävi leikkimässä paikallisessa Hop Lopissa ja ajeli myös teletapilla. Ostokset jäivät vähiin, vaikka tavaraa oli ihan mukavasti tarjolla. Hinnoista piti tietenkin tinkiä, mutta lähtöhinnatkaan eivät olleet niin kovia kuin esim. feikkimarkkinoilla. Puan Lun jälkeen kävimme vanhassa kaupungissa ihastelemassa paikkoja ja antiikkimarkkinoilla. Lisäksi löysimme jonkun krääsätorin, missä oli kaikenlaista mahdollista kiinalaista tavaraa monessa kerroksessa. Torien jälkeen kävelimme Bundia pitkin hotellille. Matkalla O osti itselleen välipalaksi vesimelonia ja nautimme virvokkeet rähjäisessä kuppilassa Bundilla kovaan hintaan.

Eilen suuntasimme heti aamusta eläintarhaan, vaikka matkaoppaat eivät suosittele sinne menemistä viikonloppuna ruuhkien takia. Paikalla oli todellakin paljon porukkaa, mutta eläintarhan alue oli valtava ja kyllä sinne mukaan mahtui. Eläintarhassa oli paljon eläimiä, O:n mielestä tärkeimmät olivat tietenkin pandat ja pingviinit. Eläintarhan jälkeen kävimme katsomassa paikallisen Carrefourin. Hintataso vaikutti olevan jopa Suomen luokkaa monien tavaroiden kohdalla. Thaimaan Carrefouriin verrattuna esim. lastenvaatteiden hinnat olivat yli kaksinkertaiset, joten ostosten suhteen päätin odotella ensi talven Thaimaan lomaa.

Tänään ajelimme aamulla taksilla Pudongin puolelle ja kävimme Helmitornissa. Olemme ihailleet sitä päivittäin mm. hotellin ikkunasta ja päätimme, että onhan siellä käytävä. Ennen torniin menoa oli turvatarkastus, nesteet piti heittää roskiin ja tavarat läpivalaistiin. Näkymät jäivät aika huonoiksi, sillä ilma oli sumuinen. Kiertelimme kuitenkin helmen sisällä ja ihmettelimme paikkaa. Tornin jälkeen menimme metrolla feikkimarkkinoille. Markkinapaikka oli metrotunnelissa ja asiakkaista näytti olevan pulaa. Tämä oli Carrefourin lisäksi yksi ainoita paikkoja, joissa on näkynyt useampia länsimaalaisia samaan aikaan. Ostin markkinoilta itselleni pari takkia ja laukkuja. Tomi osti kengät ja heräteostoksena ostimme Lillifee matkalaukun. Ostosten teko on tosi hidasta touhua kun tingitään, tingitään ja tingitään…

O on ollut loistavaa matkaseuraa kuten yleensä. Vaikka O on jaksanut tosi hyvin täällä kuumuudessa, ruuhkassa ja metelissä, hän alkoi tänään ikävöimään kotiin. Mielikuvitus pikkusisko, nimeltään Harriet, on kyllä pitänyt O:lle mukavasti seuraa, mutta omat lelut ja ”oma koti kullan kallis” olisi paras paikka leikkiä. Vaikka tätäkin matkaa tehdään O:n ehdoilla ja yritetään suunnitella päivät niin ettei ne olisi O:lle liian rankkoja, niin onhan se selvää, ettei tällaiset suurkaupunkilomat ole välttämättä parhaimpia lomia lasten kanssa. Lapsille on kyllä tarjolla kaikenlaista vemputinta monissa kaupoissa ja niitä O on testaillut, mutta tämä ruuhkaisuus ja hälinä on vähän toista kuin mihin olemme kotona tottuneet. Onneksi meillä on hotellissa uima-allas, niin päivän kohokohdat on vietetty siellä kun olemme rentoutuneet päivän päätteeksi uiden. O on sanonut tämän matkan aikana useamman kerran, että häntä jännittää. Yksi jännityksen kohteista oli kun laskeuduimme koneella Shanghaihin. O sanoi, että häntä jännittää miltä lastenkodin tädit näyttävät. Kerroin, että tällä matkalla ei mennä lastenkotiin käymään. O totesi, että onneksi näen sitten Pandoja. Eläintarhan retki olikin mukavaa vaihtelua tälle kaupungissa pyörimiselle kun O:kin pääsi kunnolla jaloittelemaan siellä.

Minä ajattelin, että ottaisin illalla O:n nukkumaan käytyä pienen hetken itselleni. Siirtäisin nojatuolin hotellihuoneemme ikkunaseinän eteen ja katselisin pimeässä huoneessa Helmitornin ja Pudongin muiden valojen loistetta. Jääkaapissa olisi myös lähikaupasta ostettu breezer, jonka suunnittelin juovani yömyssyksi. Minun tuurillani suunnitelmat menivät vähän pieleen. Helmitornissa ei ollut jostain syystä valoja ja koska se hallitsee Pudongin iltanäkymää, päätin siirtää omaa hetkeäni seuraavaan iltaan. Ja olin kyllä niin väsynytkin, ettei aikaisempi nukkumaanmeno haitannut yhtään. Valokuvien lisääminen tänne blogiin ei onnistu, muutamia kuvia löytyy facebookista. Katselkaapa kaverit sieltä, jos kiinnostaa.

Shanghai

No niin, reissussa ollaan taas. Tällä kertaa kohteena on Shanghai. Lähdimme keskiviikkona noin yhden aikaa kotoa kohti lentokenttää ja pikaisen sukulaisvisiitin jälkeen suuntasimme lentokentälle. Ville, jo tutuksi tullut hovikuskimme, vei meidät turvallisesti kentälle. Villellä oli kyllä vähän ongelmia totutella meidän Nissanin kytkimeen, mutta hyvin se muutaman minuutin matka sujui… Olipa ihana tulla taas lentokentälle, fiilis nousee heti kun asemarakennus ja ensimmäiset koneet näkyvät. Asemalla palloilun ja ostoksien jälkeen kävimme nauttimassa virvokkeita ravintolassa. O muisti viime reissulta, että oli makaillut ravintolan penkillä ja kokeili nytkin samaa. Viime joulukuisella reissulla tosin kone oli muutaman tunnin myöhässä, joten silloin ehti makaillakin toisin kuin tänään. Matkaan lähtö sujui ongelmitta. O oli hyvällä tuulella ja sehän usein tarkoittaa sitä, että vanhemmillakaan ei ole sitä isojen känkkistä kuten O sanoo…

Varasin matkavarauksen yhteydessä meille istumapaikat koneeseen ja O sai toivomansa ikkunapaikan. Kone näyttää olevan ihan täynnä, istuskelemme siis koneessa kun kirjoittelen tätä. O sai kivan puuhapaketin heti koneen lähdettyä ja sen parissa puuhailtiin jonkin aikaa. Ruoka ei O:lle maistunut, mutta ennen kuin kävi nukkumaan pyysi lentoemännältä että voisiko he lämmittää hänelle velliä. Vellin jälkeen O kävi nukkumaan ja veteli sikeitä meidän välissä. Kyllä osaa olla nukkuva lapsi suloinen. Aamu alkoi valjeta jossain Venäjän ja Kiinan rajalla. Oli tosi upean näköistä kun alhaalla loisti kaupunkien valot, taivaalla tähdet ja sillä välillä sarasti aamuaurinko kun muuten oli aivan pimeää. Minä nautin tosi paljon tästä matkan teosta ja ajattelen tämän osana lomaa, pitkät lennot eivät ole siis minusta ollenkaan rasittavia. Ihanaa olla tekemättä yhtään mitään kun kotona toimettomat hetket ovat aika harvinaisia. Yritin tiirailla lentokoneen alapuolelle jos olisin nähnyt Kiinan muuria, koska lensimme Pekingin yllä, mutta ei näkynyt. O toivoisi kovasti pääsevänsä kävelemään muurille. Lupailin, että kyllä hän sinne joskus pääsee. Mielessäni jatkoin, että ehkä sitten jos joskus pääsemme hakemaan pikkusisarusta Kiinasta. O:n hakumatkalla kävimme muurilla ennen O:n saamista, joten hän on ihaillut paikkaa vain valokuvista ja videolta.

Lento sujui kaikin puolin hyvin. O heräsi aamiaisen jälkeen, eikä halunnut syödä mitään vaikka säästimme hänelle ruuat. Tyttö oli itse kuin aurinko, innokkaasti odotti että kone rullaa kiitoradalla. Sanoin myös, että kiva nähdä miltä lastenkodin tädit näyttävät. Kerroin O:lle ettei me tällä kertaa olla menossa hänen lastenkotiinsa. Tähän O kommentoi sitten, että no kiva nähdä miltä ne pandat näyttävät. Pandoja olisi kyllä tarkoitus mennä ihailemaan. Pudongin lentokenttä oli iso, siisti ja rauhallinen. Pääsimme valtavan pitkien passijonojen ohi kun meidät ohjattiin special line –jonoon. O kysyi syytä miksi meidän ei tarvinnut jonottaa, kerroin että setä ajatteli ettei niin pieni tyttö kuin O on, jaksa odottaa väsyneenä pitkässä jonossa. Maahantulo muodollisuuksissa oli tapahtunut muutos vuoden takaiseen eli terveyslomake ja tullilomake (tai joku vastaava) oli poistettu käytöstä ja nyt tarvitsi täyttää ainoastaan maahantuloilmoitus. Vaihdoimme kentällä vähän lisää rahaa ja siirryimme Maglev asemalle. Siellä oli uudelleen matkatavaroiden läpivalaisu. Ystävälliset kiinalaiset auttoivat meidät tavaroinemme lähes tyhjään junaan. Juna ei ajanut huippunopeuttaan, joka taisi olla yli 400km tunnissa, mutta nopeaa menoa se oli silti. Tavaroita raahatessa tuli taas pohdittua, olisiko aika hankkia kunnon rinkka koska matkalaukkujen vetäminen ja rattaiden työntö on aika mahdotonta samaan aikaan.

Taksimatka aiheutti meille ensimmäisen kulttuurishokin kun jouduimme taas epärehellisen taksikuskin kyytiin. Taksin mittari laitettiin kyllä asiallisesti päälle, mutta se laukkasi ylikierroksilla. Hotellilla mittari näytti yli 250 yania (N. 25euroa), kun oikea summa olisi ollut ehkä noin 50 yania maksimissaan. Neuvottelimme väsyneinä hinnasta ja saimme tiputettua 150 yaniin kun pyysimme kuittia. Selityksenä kovaan hintaan oli bensan hinnannousu ym. Otti päähän, mutta ei millään jaksanut alkaa riitelemään enempää asiasta keskellä ruuhkaista katua, hirveässä helteessä väyneen lapsen ja matkatavaroiden kanssa. Päiväunien jälkeen lähdimme tutustumaan keskustan alueeseen. Kulttuurishokki oli edelleen päällä, kuten aina pari ensimmäistä päivää. En osannut liikua liikenteessä ja kuvittelin meneväni ilman erityistä varovaisuutta tien yli kun jalankulkijoille paloi vihreä, tyhmä moka pakko myöntää. No, onneksi se ei ollut edes ihan läheltä piti tilanne, mutta sain taas varoituksen kun mopo liippasi vähän liian läheltä. Punainen valo liikenteessä vaikuttaisi olevan ajokiellon merkki autoille eteenpäin (ei aina takseille), kääntyä saa sekä vasemmalle, että oikealle ja mopot ja pyörät saa ajaa miten sattuu... Tänään vasta hotellille palattua alkoi muistua mieleen miten täällä kuljetaan liikenteessä, pakko vaan uskaltaa sekaan ja olla tosi tarkkana koko ajan.

Yritin ladata tänne blogiin kuvia, mutta se ei onnistu. Luin jostain, että Kiinassa ei edes pyty bloggaamaan, koska näille sivuille on pääsy kielletty. Nyt kuitenkin näyttäisi, että tekstit voi julkaista, mutta kuvia ei jos tämä ei ole tilapäinen häiriö. Tänään ohjelmassamme oli HuangPu joen ali menevä sightseeing juna ja sen jälkeen kiertelimme Pudongin puolellla. Juna oli kiva kokemus, O:ta pelotti tosin tunnelissa olleet "vieteriukot". Kävimme katsastamassa Helmi-tornin ulkoapäin ja Lotus tavaratalossa, joka ei vetänyt vertoja Thaimaan vastaaville. O kertoi, että tavaratalossa ollut leikkipaikka teki hänet iloiseksi. Uni tulikin heti kun sai vähän jaloitella rattaiden ulkopuolella. O nukkui yli kolmen tunnin päiväunet rattaissa! Sillä aikaa kävimme metrolla Decathlonissa ja paikallisessa "K-raudassa". Decathlonista ostimme joitain vaatteita, muuten ostoshysteriaa ei syntynyt edes minulle. Näyttäisi nyt toisen päivän perusteella, että shoppailu jää talven Thaimaan reissuun...

Palasimme hotellille viiden jälkeen. Ostin hotellin vierestä pikku kojusta siihen samaan kiinalaiseen astiastoon kuuluvan riisikulhon, jota minulla on kotona. Kulho oli aika iso ja maksoi 8 yania. Hotellilla O hoiteli meitä eilen ostetuilla Hello Kitty -lääkärinvälineillä. Jalkahieronta olisi tehnyt hyvää kipeille jaloille, mutta O ei olisi jaksanut odotella meitä. Hän kyllä itse pyytelee jalkahierontaan, mutta mieli saattaisi muuttua kesken hoidon. Hoitelimme sitten väsyneitä kroppiamme vielä polsikimalla hotellin uima-altaassa. Se olikin O:n mielestä huippukivaa, voi sitä naurun räkätystä kun ui renkaallaan allasta päästä päähän kiinalaisten ihmetellessä meidän perhettä. Olemme melkoisi ihmetyksiä perhekokoonpanollamme, miten vaaleilla ihmisillä voi olla kiinalaisen näköinen tyttö. Länsimaalaisia ei täällä juuri näe missään, tämä väkimäärä on täällä niin valtava, että erilaisesta ulkonäöstämme huolimatta hukumme tänne massaan. Lopuksi pahoittelut kirjoitusvirheistä ja sekavista tarinoista, olisi kai aika käydä nukkumaan kun on nämä unet jääneet hyvin vähiin parin viime päivän aikana. Palaillaan kun ehditään.

Kuulumisia

Kesä on tullut. Tajusin sen oikeastaan vasta tänään kun siivoilin pihaa. Olen tehnyt pari kuukautta viimeisiä kursseja ja gradua, ajoittain yötä päivää. Ponnistelut onneksi kannatti, sillä sain eilen soiton yliopistolta, että gradu on hyväksytty. Nyt on sitten kuuden vuoden urakka takana ja opiskelijaelämä mennyttä. Olen tehnyt unettomina öinä monet kerrat viimeisten kuukausien aikana tiliä tästä menneestä kuudesta vuodesta. Mukaan on mahtunut ylä- ja alamäkiä, eli sitä normaalia elämää. Muutaman kerran mieleni on vallannut ajatus siitä, että jos olisin paneutunut ennen O:n saantia opiskeluun, olisin valmistunut nopeammin enkä olisi joutunut tällaiseen paineeseen valmistumisen kanssa. Olen kuitenkin aina tullut siihen lopputulokseen, että asiaa ei kannata jossitella. Olen enemmän kuin onnellinen siitä, että O laittoi asiat uuteen tärkeysjärjestykseen. Itse olen valintani tehnyt ja asiat ovat edenneet kuten niiden oli takoituskin mennä.

Muistan kerran kun opettaja luennoi, miten opiskelu on asetettava etusijalle kun on kerran hakeutunut opiskelemaan. Tämä jotenkin kolahti minuun, koska opiskelu ei todellakaan ole ollut viime vuosina oman elämäni tärkeimpiä asioita. Kiitän kuitenkin todella paljon laitoksemme opettajia siitä, että he ymmärtävät opiskelijoiden eri elämäntilanteita ja kannustavat meitä eteenpäin. Kiitän myös ihania ystäviä, joiden kanssa olemme välillä ihmetelleet näitä omia valintojamme. Etenkin sitä, että mikä saa ihmisen heräämään talviyönä kolmen aikaan ja lähtemään ajamaan väsyneenä satoja kilometrejä pimeässä lumituiskussa seminaareihin. Vaihtoehtona kun olisi jatkaa nukkumista lämpimässä sängyssä ja herätä pirteänä auringon sarastukseen. Ilman näitä ystäviä ei ehkä jaksaisikaan, tässäkin asiassa se vertaistuki on ollut tärkeää. Eli kiitokset Leenalle, jonka kanssa aloittelimme tätä opiskelu-urakkaa silloin vuosia sitten, sekä erityiskiitokset Maijalle, molemmille Mareille ja Riikalle. Ollaan me aika sitkeitä sissejä oltu!

Vaikka tämä opiskelu on nyt vienytkin suurimman osan ajastani, niin ollaan me silti ehditty huvittelemaankin. Tykkimäen huvipuistossa olemme käyneet jo kolme kertaa. Tässä kuvassa O on ensimmäistä kertaa pump pumpissa.
Linnanmäelläkin kävimme Finnmatkojen asiakastilaisuudessa. O ja pakolliset halit Bampsen ja Pompin kanssa.

Myös tänä vuonna Kouvolassa vietettiin Kiina viikkoa. Enpä olekaan ennen nähnyt Jaakonpuistossa tällaisia lohikäärmeitä. O tykkäsi näytöksestä, mutta pelkäsi lohikäärmeitä. Kuvat on siis otettu O sylissä ja sateenvarjo toisessa kädessä...

Kiinalaista taidetta. Ilmapallojen puhaltamista korvien ja nenän kautta...

ja tanssiesitys...

O osallistui myös viikon ajan jalkapallokouluun. Tykkäsi kovasti käydä koulussa ja osasi hienosti toimia ryhmässä. O:lle teki tosi hyvää juoksennella lasten kanssa kun on niin laiha ja hentoinen. Voimat loppuu helposti ja ajattelin että vahvistuisi vähän kun saa liikuntaa. O tykkää kyllä pyöräillä ja pomppia tramboliinilla, mutta toisten lasten kanssa on aina mukavampi liikkua kuin yksikseen. Äidin ja isänkään energia ei aina riitä...

Tässä O pyykkää omaa leikkimökkinsä mattoa. Tuli muuten testattua haalareiden vedenpitävyys ja lopputulos oli se, että O oli alusvaatteita myöten läpimärkä. Matotkaan ei oikein kunnolla puhdistuneet käsipyykillä, mutta olihan taas jotain uutta ja kivaa tekemistä.

Tupaantuliaiset

Heippa taas pitkästä aikaa ja tulkaahan toki Pia käymään. Oli tosi kiva kun piipahditte viime kesänä, voisi ottaa uusiksi.

O:n huone on siis valmis ja tupaantuliaisetkin vietettiin. Itse prinsessa vahti tavaroitaan juhlien ajan niin, että piti välillä käydä äidin ja isin makuuhuoneessa neuvottelemassa siitä saako muut lapset koskea O:n leluihin. Juhlat paranivat loppua kohden, kuten on tapana. O rentoutui kun tajusi, ettei kukaan taidakaan hänen leluja varastaa.

Tupareissa oli myös tarjolla pikkuherkkuja, hyvin maistuivat...

Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin...

Nyt kun tämä projekti on ohi, niin voimme siirtyä pihamaalle. O:n leikkimökin piha olisi seuraavaksi vuorossa. Kasvimaa on jo valmiina, mutta O:n mielestä sen ympärille pitäisi saada samanlainen aita kuin Puolen hehtaarin metsän kanilla. Saa nähdä. Porkkanansiemenet odottavat istutusta, toivottavasti kohta päästään kylvöhommiin. Multasormetkin syyhyää, mutta gradun tekemiseen liittyvä saamattomuus, ahdistus, ym. ym. laannuttaa intoa...

Prinsessahuone valmistuu

O:n prinsessahuone alkaa olla valmis. Kaikki listatkin ovat jo paikallaan, vaikka niiden laitto usein unohtuu kun into loppuu. Huone on avara ja mielestäni tosi kaunis. Tavarat eivät ole vielä täysin löytäneet paikkojaan ja vaatekaapit puuttuvat, mutta kokonaisuus alkaa hahmottua. Tähän kulmaan suunnittelimme ensin TV nurkkausta, mutta päätimmekin että huoneeseen ei tule vielä televisiota. O on liian nuori katsomaan yksin ohjelmia ja siirsimekin kaapin uumenissa olleen CD soittimen televisiopöydälle musiikin kuuntelua varten. Tähän nurkkaukseen olen suunnitellut vielä Fatboy jr säkkituolin hankkimista. Pitääkin mennä heti ensimmäisenä arkipäivänä laittamaan tuoli tilaukseen.



Vaikka puhumme O:n huoneesta prinsessahuoneena, Puolenhehtaarin metsän väki saa parhaat paikat uuden sängyn päällä. Tarkkasilmäiset voivat ehkä huomata, että osa näistä pehmoleluista on oikeasti kopioita. Nalle Puh tuli samaa matkaa Kiinasta kuin O ja Tiikeri asusteli ennen Thaimaassa. Sängyn päälle laitoin kummini minulle virkkaaman pitsisen päiväpeiton joka oli odottanut kaapissa oikeaa paikkaa. O on tosi ihastunut meidän ruusu liinavaatteisiin ja omi sänkyynsä meidän peiton ja tyynyt. Ne kyllä sopivatkin hyvin sisustukseen. Ainakaan Tomi ei pane pahakseen...

Hyvää pääsiäistä

Meillä vietetään pääsiäistä kotioloissa koska O on kuumeessa. Odottelinkin jo sairauksien tuloa, koska olemme olleet jo monta kuukautta terveenä. Alkuviikosta olimme Kuopiossa kylpylässä pari yötä ja luulenpa, että O vilustui laskeskellessaan vesiliukumäessä. Ulkoaltaassakin tuli puljattua, joten ei ihme että tauti iski.

Olemme tehneet pääsiäisvalmisteluja jo pari viikkoa. Tänään O löysi sängyn alta kukon munimat munat ja pehmolelut... Suklaat ei paljoa innostaneet ja O ilmoitti heti, että äiti ja isi saa syödä ne. Pablo-pingviini ja pehmopupu sen sijaan otettiin innolla mukaan leikeihin. Tässä muutamia kuvia pääsiäisvalmisteluistamme.

O:n ja minun askartelemat virpomisvitsat.

O "haitarien" teossa ja yhtään ei saanut auttaa.

Piipunrassitkin taipuivat omin voimin. "Minä itse" ja "äiti älä" kuului muutaman kerran.

Saksien käytössä O on tosi näppärä eikä paljon apua tarvitse.

Ruohotkin kylvettiin ajallaan, hienosti onnistui.

Neuvolassa

Kävimme tänään O:n kanssa 3,5-vuotisneuvolassa. Käynnin syy oli näkökontrolli, koska 3-vuotisneuvolassa vasemman silmän näkö vaikutti hieman alentuneelta. Nyt heikempi näkö todettiin oikeassa silmässä ja sekin oli kyllä normaalin rajoilla. Tilannetta seurataan ja asiaan palataan 4-vuotisneuvolassa. O on edelleen ikäisekseen pitkä ja hoikka tyttö. Terveydenhoitajan mielestä liiankin hoikka, mutta minkäs teet kun ruokaa ei uppoa enempää. Mitat oli nyt 103,5 cm pituutta ja painoa 14,1kg. Kun saimme O:n 12kk:n ikäisenä hän oli 76cm pitkä ja painoi 8kg, eli melkoisesti on tyttö kasvanut kahdessa ja puolessa vuodessa.

Panelointia ja tapetointia

Tomi on ollut vauhdissa, kuten aina näiden remonttien kanssa kunhan ensin pääsee alkuun. Kattoon tulee valkolakattua panelia. Viisto-osa on jo valmis, mutta muuten homma seisoo koska pidemmät panelit olivat kaupasta loppu. Uusia tulee onneksi huomenna, joten homma jatkuu.


Olin suunnitellut, että tähän huoneen matalampaan osaa jää valkoinen seinä. Toisin kuitenkin käy, sillä innostuin eilen surffailemaan netissä ja näin siellä prinsessa Lillifee boordia. Suunnittelin ensin boordin ostamista Ebayn kautta Saksasta, mutta sitä löytyikin Suomesta. Nyt rulla boordia on matkalla meille, erään erityisen ystävälisen rautakaupan myyjän ansiosta. Ihastin tähän pieneen Lillifee prinsessaan täysin. Äitini sanoi minulle, että taidan toteuttaa omia lapsuuden haaveitani O:n huoneen suunnittelussa. Hyvinkin mahdollista. En tosin muista, että olisin mitenkään erityisesti ihaillut prinsessoja, mutta vaalenpunainen on ollut aina lempivärini. Nämä prinsessa-asiat ovat minulla vielä vähän hakusessa. Luultavasti opin lähivuosina lisää. Ovathan ne Disneyn prinsessat kauniita ja varmasti lasten mieleen, mutta itseäni viehättää enemmän Pikku prinsessa tai juuri Lillifee tyyliset pikkuprinsessat. http://www.lillifee.com/fi/

Viimeinenkin seinä on myös nyt valmiina ja tapetti on mielestäni juuri niin kaunis kuin ajattelinkin sen oleva. Nyt vaan odotellaan auringonpaistetta, joka saa helmiäissävyiset perhoset kiiltelemään...

Lattiankin osalta pähkäily loppui. Unohdimme laminaatin laiton ja tilasimme valmiiksi lakatut laudat lattialle. Laudat tulevat ensi viikon alussa, johon mennessä toivoisin että huone on muuten jo valmiina.

Pikkuhiljaa

Tässä pari tuoreempaa kuvaa O:n huoneen remontin etenemisestä. Kuten kuvista näkyy, seinät ovat jo saaneet väriä. Lattian oikaisu oli aika työläs projekti, mutta oli tosi mukava lueskella 50-luvun Kouvolan sanomia ja Kymin osakeyhtiön lehtiä joita oli varastoitu lattian alle. Tomi maalailee horoskooppimerkkinsä (neitsyt) vaatimalla pikkutarkkuudella juuri kolmatta kertaa seiniä, jonka jälkeen on vuorossa katon panelointi. Sähkömies tuttava lupasi tulla tänään katsomaan sähköjen tilannetta ennen panelointia. Meidän koko talon valaistus on ihan onneton ja luulen, että tässä O:n huoneessa tilanne jatkuu samana. Katon paneloinnin jälkeen on vuorossa yhden seinän tapetointi ja viimeisenä lattian teko. Harkitsemme vielä laminaatin ja lautalattian välillä. Lautalattia olisi lämmin jalalle ja hienon näköinen, mutta kolhuille altis. Laminaatti olisi kestävä, mutta ehkä hieman kylmä ja liukas? Minä kannattaisin laminaattia, mutta Tomi ehkä kallistuu puulattian puoleen. Saa nähdä miten lopulta käy...

O on innoissaan huoneen remontista. Miettii jo nyt miten alkaa nukkumaan omassa huoneessa ja kipsuttelee äidin ja isin väliin jos alkaa pelottamaan kesken unien. Minä en usko yhtään, että suostuisi nukkumaan omassa huoneessa, mutta tietysti rohkaisen ja kannustan O:ta siihen. Tällä hetkellä O:lla ei ole ollenkaan omaa sänkyä, vaan nukkuu aina meidän välissä. Erilaisia kokeiluja on tietysti ollut, mutta ne on lopetettu jo kuukausia sitten tuloksettomina. Pinnasängyssä O ei suostunut koskaan nukkumaan, vaan nekin vähäiset yöunet, joita alussa nukkui hän oli vieressä. Nukahtaminen tapahtui sylissä tai minun rinnan päällä kun makasin sängyssä. Muistan miten sanoin työpaikalla ennen O:n saamista, että ainoa asia jonka voisin vannoa lapsen kasvatuksesta etukäteen on se, että meidän lapsi tulee nukkumaan omassa sängyssä. Kuitenkin kaikki muuttui jo siinä hetkessä kun sain avuttaman pienen vauvan syliini. O takertui minuun kaikin voimin ja ainoa keino oli nukuttaa hänet sylissä hytkytellen. Olisihan hän varmasti joskus nukahtanut omaan huutoonsakin, mutta en voinut mitenkään tehdä sitä muutenkin kauhuissaan olevalle vauvalle. Nyt nukutaan siis kaikki samassa sängyssä tyytyväisinä, vaikka O:n muutto omaan sänkyyn onkin mielessä. Sitten kun hän on siihen valmis.

Prinsessahuone?

O:n huoneen remontti on vielä "vähän" kesken...

Tomi on saanut vihdoin itsensä käyntiin ja ryhtynyt sanoista tekoihin. O:n huoneen remontti on siis alkanut. Kun esittelimme toisen adoptioneuvontamme aikana tilojamme sosiaalityöntekijälle, kerroimme että lastenhuoneeseen tehdään remontti jonka jälkeen se on riittävän iso kahdelle lapselle. Nyt O:n huonetta on laajennettu siten, että yläkerran sivuvintti on otettu käyttöön. Tomi purki kaikki vanhat rakenteet pois. Vinttitilan katto oli eristetty puruilla, joita oli kattopeltiin asti. Kummallista kyllä, purut olivat täysin kuivia eikä muitakaan yllätyksiä löytynyt. Nyt vintin pieni ikkuna on vaihdettu, seinät eristetty uretaanilevyillä ja lattia purettu kokonaan pois. Ikävimmät vaiheet alkaa siis olla vihdoin takana ja pian alkaa uuden rakentaminen.

Remontin etenemistä seuratessani olen kierrellyt kalusteliikkeitä läpi ja suunnitellut huoneen sisustusta. Alunperin ajattelin melko pelkistettyä ja modernia sisustusta, mutta sitten tajusin ettei se ole minun juttuni. Nyt tarkoituksena on yhdistää Laura Ashley -tyyppistä hempeyttä ja tuulahdus Kiinaa. Saa nähdä miten onnistumme... Ostin huoneeseen Ashelyn vaaleanpunasävyistä kangasta joista teen verhot ja valkoista tapettia jossa liihottelee vaalenpunaisella helmiäisvärillä maalattuja perhosia. Tapetilla peitetään yksi seinä, yhdestä tulee vaalenpunainen ja kahdesta valkoiset. Mitään muita tekstiilejä tai huonekaluja huoneeseen ei ole vielä hankittu. Nykyisin olohuoneessamme oleva Pekinginpunainen Ming-kaappi on tosin tarkoitus siirtää O:n huoneesen tuomaan sitä tuulahdusta Kiinan suunnalta. Sängyksi olen suunnitellut valkoista rautasänkyä. Huoneen lattiapinta-ala on 25m2, joten tulevaisuudessa jos O saa joskus kauan toivotun sisaruksen, niin huone voidaan jakaa kätevästi keskeltä kahtia. Siinäkin tapauksessa molemmille lapsille jäisi riittävästi tilaa.

Häät

Olimme viime viikonloppuna Tomin siskon häissä. Tässä pari tunnelmallista kuvaa sekä kirkossa lauletun "Sinä olet" -laulun sanat, joita hyräilen vieläkin mielessäni... Kiitos ihanista hääjuhlista ja oikein hyvää häämatkaa Thaimaahan.

Sinä olet

Sinä olet kaste ja minä olen maa joka aamua odottaa. Sinä olet tuuli ja minä olen puu, johon tuuli laskeutuu. Sinä olet tuli ja minä kuiva maa, joka elämään virkoaa. Sinä olet meri ja ulapalla sen meren laulua kuuntelen.

Me kuulumme yhteen kuin taivas ja maa, ei meitä voi erottaa. Me kuulumme yhteen kuin myrsky ja yö, sinun aaltosi rantaani lyö. Me kohtaamme hetkessä ikuisuuden, me palamme roihuten. Kun muistosi hiekkaan jo haihtunut on, elää rakkaus sammumaton.

Sinä olet taivas ja minä pääskynen, joka luoksesi liitelen. Sinä olet tuuli ja minä olen puu, johon tuuli laskeutuu. Sinä olet virta ja minä olen kuu, joka veteen heijastuu. Sinä olet lähde ja partaalle sen minä kumarrun, janoinen. Sinä olet meri ja ulapalla sen meren laulua kuuntelen.

- Anna-Mari Kaskinen , Tahtoisin toivoa sinulle. - (Kirjapaja)