perjantai 8. elokuuta 2008

Alku aina hankalaa

Minulla on nyt ensimmäinen työviikko ja O:lla ensimmäinen hoitoviikko takana. Alku oli odotettua hankalampi. Jostain syystä kuvittelin, että O ei suuremmin reagoisi muutokseeen mutta olin väärässä. Ensimmäisen hoitopäivän jälkeen O oli surullinen, hiljainen ja itkuinen. Myös O:n yö meni levottomasti pyöriessä ja itkeskellessä. Tiistaina O jäi vaarin hoitoon, koska hoitopäiviä on sovittu vain 14 kuukaudessa. Heidän päivä oli mennyt ihan mukavasti, mutta minulla teki tiukkaa, koska jouduin heti alkuun selvittelemään O:n hoidossa tapahtunutta nimittelytapausta. Onneksi asia selvisi ja oli hoidettu hienosti kaikkien osapuoltelten kesken, vaikka tosin meille vanhemmille siitä oli unohdettu ilmoittaa. Itse järkytyin tapauksesta niin, että mietin jopa jääväni pois töistä kokonaan. Osasyynä taisi olla kuitenkin edellisillan tapahtumat ja valvottu yö. Sen verran kuitenkin ryhdistäydyin, että tilasin Adoptioperheiden päivähoitomateriaalin ja ajattelin toimittaa lehtisen hoitopaikkaan luettavaksi. Loppuviikko sujui hoidossa ihan hyvin, vaikka O olikin melko vaisu ja vetäytyvä. Hoitopaikassa kaikki hoitajat ovat kuitenkin olleet mukavia ja rohkaisevia, joten eiköhän tämä elämä tästä ala sujumaan pikkuhiljaa.

Minä näin viime yönä unta, jossa olimme Tomin kanssa jossain ulkona kävelemässä. Meillä oli O mukana, mutta hän katsosi meiltä vähän väliä. O oli unessa vielä aika pieni eikä osannut kävellä, joten me unohdimme hänet aina jonnekin emmekä meinannut löytää häntä mistään. Eli ei ole mikään ihme jos O nukkuu huonosti, kun minäkin näytän prosessoivan eroa unissa. Tämä O:n unohdus on muuten tapahtunut oikeasti hakumatakallamme silloin kolme vuotta sitten. Olimme Pekingissä Silkkikujalla ostoksilla ja pysähdyimme kaupantekoon. Kauppoja ei syntynyt ja lähdimme jatkamaan matkaa. Hetken kuluttua samasta kojusta huudettiin, "Lady, baby!" O oli unohtunut rattaineen kojun edustalle. Ensimmäinen ajatukseni oli, ettei sellaista voi tapahtua ja sitten juoksin häpeissäni hakemaan lasta. Mitenhän pitkälle olisimme päässeet, ennenkuin olisimme huomanneet että O ei ole mukanamme, jos tämä nainen ei olisi huutanut peräämme?

Ei kommentteja: