Olemme olleet tänään tasan kaksi viikkoa kotona. Toisaalta tämä aika on mennyt nopeasti, mutta toisaalta tuntuu kuin perheeseemme olisi aina kuuluneet nämä ihanat sydämissämme kasvaneet lapsemme. Meidän ei ole tarvinut pitkästyä kotona näiden viikkojen aikana, sillä tekemistä on riittänyt. Heti kotiinpaluumme jälkeisenä arkipäivänä meidän piti mennä Samuelin kanssa terveyskeskukseen lääkäriin, jotta saisimme lähetteen Husukeen. Herätin matkasta väsyneen Samuelin aikaisin, koska aikamme oli heti aamulla. Terveyskeskukseen saavuttuamme meille sanottiin, että lääkäri on sairastunut ja saisimme uuden ajan loppuviikolle. Olin itsekin aika väsynyt matkasta ja sain pidätellä itseäni etten antanut kovin sanoin palautetta siitä, että asiakkaille voisi soittaa tällaisissa tilanteissa kotiin, ettei tarvisi turhaan tulla vastaanotolle. Olivat kuulemma soitelleet koko aamun ja vaihtaneet aikoja, jostain syystä meille soittoa ei tullut. Harmittelin lääkäriajan peruuntumista koska Husuke jäisi juhannuksena kesäsululle ja olisin halunnut tietää ajan ennen sulkua. Onneksi meillä oli illalla korvalääkäriaika yksityispuolella ja saimme siellä aivan loistavaa palvelua sekä lähetteen Husukeen. Vein lähetteen samantien postiin ja olin erittäin iloinen kun Husukesta soitettiin meille kahden päivän päästä ja annettiin aika, joka on heti kesäsulun jälkeen. Samuel sai korvalääkäriltä antibioottikuurin korvatulehdukseen. Antibiootit tehoavat huonosti liimakorviin, mutta näyttäisi että jotain tehoa sillä kuitenkin oli.
Samuel on nyt myös käynyt verikokeissa ja muitakin maahantulolabroja on otettu. Verikokeiden kanssa kävi myös pieni kömmähdys, sillä hoitaja otti verta yhden putken liian vähän ja huomasi sen vasta kun liimaili tarroja putkiin. Samuelin suonet ovat niin ohuet ja verinäytteen otto oli niin rankka kokemus pikkuiselle, että päätin ettei häntä kiusata nyt enempää vaan otetaan uusia verikokeita myöhemmin uudelleen. Myös röntgenissä oli ongelmia, sillä kertaa Samuelin henkilötunnuksen kanssa, kun kukaan ei osannut vaihtaa väliaikaista tunnusta oikeaksi ja henkilökunta ei suostunut ottamaan kuvia väliaikaisella tunnuksella. Lähdimme lopulta röntgenistä pois ilman kuvausta, vaikka hoitajat sanoivat että kannattaisi odotella koska asia hoituisi ihan "pian" (olimme jo odotelleet vaikka kuinka kauan). Onneksi emme odotelleet, sillä vielä seuraavanakin päivänä labrassa käydessämme Samuelilla oli väliaikainen henkilötunnus, mutta siellä labrat suostuttiin ottamaan. Huh mitä säätöä kahden lapsen kanssa...
Maistraatti ja Kela-asiat ovat nyt kaikki kunnossa. Asiat olivat vähän muuttuneet siitä kun saimme Olivian kuusi vuotta sitten. Kävimme mm. kaikki maistraatissa kuten ohjeissamme kehoitettiin tekemään. Samuelin henkilötunnus tuli jo parin päivän päästä kotiin. Koska Samuel oli merkattu väestörekisteriin kiinalaisella nimellä, menin lasten kanssa uudelleen maistraattiin tekemään etu- ja sukunimen muutosilmoitusta. Papereista jäi puuttumaan Tomin allekirjoitukset, mutta virkailija jousti ja suostui tekemään muutokset heti ja Samuel on nyt virallisesti Samuel. Kelassa käydessämme siellä oli tavanomaiset ruuhkat. Kyselin milloin saisimme mahdollisesti Samuelin Kelakortin, ja sain vastaukseksi että noin kuuden viikon kuluttua. Yritetään nyt pärjäillä terveyspalveluissamme ilman korttia siihen asti. Lääke- ja yksityislääkärikorvauksiakin voi hakea vasta kun Kelakortti on myönnetty.
Ensi viikkokin menee vielä asioita hoidellessa. Pitäisi käydä siellä röntgenissä uudelleen ja labrassa viemässä näytteitä. Sosiaalityöntekijä tulee ensimmäiselle seurantakäynnille keskiviikkona ja perjantaina Samuelilla on hammaslääkäri. Kaikkien näiden asioiden hoitelun lomassa elämme ihan normaalia arkea täällä kotioloissa. Samuel voi erittäin hyvin. Hän on enimmäkseen erittäin iloinen ja nauravainen lapsi. Olemme saaneet joka päivä havaita jotain uutta hänessä ja hänen suhtautumisessa asioihin. Samuelin liikkuminen on parantunut valtavasti tämän kuukauden aikana, jonka hän on ollut meidän. Samuel osaa kontata noin 1m matkan kun häntä kannustaa oikein kovasti. Hän osaa myös kierähtää selältä mahalleen ja jos lähellä on hyvä paikka, hän nousee tukea pitkin seisomaan. Mieluiten Samuel kuitenkin liikkuu kävellen sormesta kiinni pitäen. Samuelin liikkuminen ei ole mitenkään ketterää, vaan hänellä on hiki päässä kun hän punnertaa itsensä ylös maasta, mutta miten valtavan riemun onnistuminen hänessä herättääkään. Taputukset ovat loistava palkkio isosta työstä.
Samuel syö edelleen hyvin, mutta on valikoiva ja ennakkoluuloinen ruokien suhteen. Hymyilin itsekseni yhtenä päivänä kun olimme ruokapöydässä syömässä. Samuel söi hyvällä ruokahalulla, mutta Olivia ei voinut syödä koska ruoka oli "liian vahvaa", raejuusto oli "liian lötköä" ja jälkkäri jäätelökin oli "liian mansikkaista". Miten lapset voivatkin olla niin erilaisia, mutta aivan yhtä ihania??? Samuel on parin viime päivän aikana alkanut osoittaa enemmän omaa tahtoaan ja suuttumustaan. Jos hän ei saa tehdä jotain mieleistä asiaa, kuten tänään leikkiä saksilla, hän maastoutuu maahan makaamaan ja jos hän on väsynyt niin maatessa kuuluu kova itku ja huuto, mutta jos väsymys ei vaivaa niin pelkkä maastoutuminen riittää. Mieli palaa kuitenkin pian hyväksi ja leikit jatkuvat ilman ongelmia.
Kävimme tänään Vantaalla Olivian "Kiina-siskon" synttäreillä. Molemmat lapset istuivat autossa todella nätisti. Menomatka meni leikkiessä ja pientä evästä syödessä ja paluumatka nukkuessa. Melkoinen parannut aiempiin automatkoihin, joita on säestänyt itku. Tässä lyhyesti meidän parin viikon kuulumiset. Kaiken kaikkiaan kaikki on sujunut juuri niin hyvin kuin on vaan voinut. Enempää en voisi toivoa. Samuel on jo kiinteä osa perhettämme ja en voi edes kuvitella elämää ilman häntä. Jännää myös kun minusta Samuel näyttääkin ihan meiltä. Jotain suurempaa tässäkin on takana, näin asioiden oli tarkoitettukin mennä...
