Elämää matkan jälkeen

Melkoinen matkaväsymys painaa... O ei meinaa päästä ollenkaan takaisin tähän Suomen rytmiin vaan herää aamuisin kello 5.00 aivan liian lyhyiden yöunien jälkeen. Väsyneenä sitten tietysti kiukuttaa, mutta eiköhän tämä rytmi tästä pikkuhiljaa taas normalisoidu. Osa matkatavaroista on edelleen laukuissa ja niitä purkaessa huomasin, mitä kaikkea sitä olisi pitänyt ostaa Kiinasta, mutta sinne vaan jäi. Saldona tästä matkasta voisi sanoa, että tosi mukava ja antoisa loma. Yritän nyt miettiä niitä Top kymppejä tähän loppuun, ensin ne parhaimmat:

1. Hotelli (ilmainen netti kaikissa huoneissa, huoneiden juomavesiautomaatit, siisteys, ystävällinen henkilökunta, hyvä aamiainen, uima-allas ja kaikin puolin erittäin hyvä hotelli)
2. Shamian
3. Paikallinen kulttuuri ja etenkin ihmiset
4. Lastenvaatteiden ja lelujen tukkutorit
5. Suurkaupungiksi rauhallinen ja helppo liikkua
6. Edulliset taksit
7. Matkaseura
8. Ei käynyt mitään selkkauksia tai kommelluksia tällä matkalla
9. Menomatkan puoliksi tyhjä lentokone
10. Lomailu ylipäätään...

Ja sitten ne pahimmat:

1. Kiire kotimatkalla lentokentällä, olympia maskotit ja paidat jäi ostamatta
2. Emme löytäneet aikuisten vaate tukkutoreja tai muuta meidän mielestä hyvää ostospaikkaa
3. O:n hyttysten puremat
4. Paluumatkalla lentokoneessa meidän puoleisen käytävän vessat suljettu kokonaan
5. Loma oli liian lyhyt
6-10. Pari sateista päivää


Lopuksi vielä kiitokset kaikille blogiani seuranneille. Muutetaan nyt tätä Thaimaa värssyä vähän ja todetaan että "Aina on matkoja jonnekin, mutta miksi matkustaa jonnekin kun voi mennä Kiinaan!". Suosittelen paikkaa ja toivottelen kaikille tutuille hyvää kesää.

Kotimatka

Kotimatkamme sujui hyvin. Tosin aikataulumme petti taas vähän yllättäen? aamulla. Tarkoituksemme oli olla aamiaisella kello 7.00 ja matkalla kentälle 7.20. pääsimme lähtemään kuitenkin vasta noin kello 7.45 ja kiirehän meille lopulta tuli, vaikka taksi ajoi melkoisella vauhdilla kentälle koko matkan eikä ruuhkia ollut ollenkaan. Kiinasta lähdettäessä on sama nesteiden vientikielto kuin Suomessakin. Annoimme pari mehupulloa kassista koululaisryhmälle, joimme vähän ja O:n vellin jouduimme kaatamaan tarkkailun alaisena tuttipulloon tullissa. Kun olimme lähtöselvittäneet tavarat ja täyttäneet tulli- ja maastapoistumislomakkeet kello oli jo 9.15 eli meillä oli vain viisi minuuttia aikaa olla lähtöportilla. Ostimme äkkiä viimehetken ostokset ja juoksimme portille, josta pääsimme heti koneeseen. Olympiamaskotit ja muut ostokset jäivät tekemättä, vaikka yuaneita oli vielä jäljellä. Harmitti, mutta pääasia oli, että ehdimme koneeseen.

Kone lähti Guangzhousta myöhässä ukkoskuuron takia. Jouduimme odotttelemaan lähtölupaa peräti reilun tunnin ajan. O alkoi hermostua, koska oli hyvin nälkäinen. Meillä oli mukana vain koalakarhu keksejä joita söi muutaman. Minun ruokani tuotiin ensin koska olin tilannut erikoisaterian. O söi ruuastani spagetit jo ennen hänen oman ruokansa saapumista. Ruuan jälkeen O kävi nukkumaan ja ehkä noin kolmen tunnin unet. Ei herännyt edes kun jouduin nostamaan hänet istuma-asentoon ja kiinnittämään turvavyön kun matkalla oli pientä turbulenssia. Loppumatkan pelasimme muistipeliä jonka sai koneesta viihdykkeeksi ja juttelimme muuten vaan. Olimme Helsingissä reilun tunnin myöhässä ja ihmiset juoksivat pois koneesta ehtiäkseen jatkolennoille. Vain pieni osa matkustajista jäi odottamaan matkatavaroita joten saimme tavarat nopeasti ja "hovikuski" V kävi hakemassa meidät kentältä.

Jatkuu...

Viimeinen päivä

Melkoiset kantamukset yhdellä miehellä

Quing Ping

Viimeisiä viedään. Tunnelmat on oikeastaan ihan samat kuin aina kotiinlähdön aikaan. Kotiin lähtöä odottaa, mutta erittäin mielelläni jatkaisin lomaa. En tiedä miten pitkään, koska en ole koskaan ollut niin pitkään lomalla, että haluaisin pois. Selvittelimme tänään aamulla taas repassa ostosmahdollisuuksia ja totesimme, että he eivät tiedä sen enempää paikoista kuin mekään. Me emme tällä lomalla löytäneet mitään meidän mielestä hyvää paikkaa ostella itsellemme vaatteita. Esimerkiksi sellaista kuin Bangkokin Chatuchak tai MBK, Saigonin torialue tai silkkikatu Pekingissä. Kävimme tänään Carrefourissa tekemässä muutamia ostoksia kotiin ja uudelleen lastenvaate tukkutorilla joka on siis loistava paikka tehdä lasten lelu ja vaateostoksia.

Aamulla kävimme myös Quing Ping torilla tuossa aivan vieressä. Sen sanotaan olevan Take away zoo, mutta aika vähäistä oli eläintarjonta. Muuten paikka on viehättävä vanhoine taloineen ja loputtomine tavaravirtoineen. O oli tänään koko päivän ilman vaippaa koska on niin mielettömän kuuma. Pissavahinkoja ei ole käynyt koko lomalla, vaikka on ollut pitkiä aikoja ilman vaippaa. Kysyy aina "onko minulla vaippa" kun sanoo ettei ole, niin pyytää pissalle. Kiinalaiset pikkupöntöt, kuten O näitä reikä lattiassa pönttöjä nimittää, on hänestä aika pelottavia. O:n jalat on ihan hyvän näköiset ja turvotukset laskeneet vähän. Ei ole tänään ollut myöskään kuumeisen oloinen. Mummolle soitteli tänään leikkikännykällä. Terveisiä myös vaarille, mummille ja papalle.

Kävelimme taas tänään kaupungilta hotellille ja nyt on pakko myöntää, että jalat olivat aivan poikki kun pääsimme hotellille. Olimme muutenkin aika väsyneitä joten siirryimme nopeasti uima-altaalle lepuuttelemaan ja viilentelemään itseämme. Vaikka mökillä on ihana uida hiljaisuudessa kesä iltaisin niin täälläkin on oma viehätyksensä kellua kaupungin yläpuolella mainosvalojen loistaessa. Liikenteen melu kuului taukoamatta, mutta pehmeänä ja lentokoneet lentelivät yli. Läheisen noin 30 kerroksisen talon koko julkisivu toimi telkkarina ja siinä näkyi kivoja mainoksia joita voi seurata uidessa. Aika hienoa. Nyt on melko tarkkaan nähty tämä kaupunki ja aitoa kiinalaista kaupunkielämää. Tämä antaa kuitenkin vain yhden kuvan kiinasta sillä maa on valtava suuri ja alueelliset sekä elintasoerot on valtavia.

Me totuimme nopeasti siihen, että ihmiset tuijottivat meitä. Loppulomasta kyllä pelkäsimme, että aiheutamme lisää onnettomuuksia kuin ihmiset eivät muista katsoa eteenpäin. Yhden kerran meitä tuijottanut nainen käveli toista päin suojatiellä ja kädessä olevat tavarat rikkoutui pirstaleiksi, eräs nainen kompuroi rappusissa kun tuijotti meitä ja muitakin vaaratilanteita heidän kiinnostuksensa aiheutti. Meiltä kysyttiin useita kertoja onko O meidän, onko T isä ja minä äiti tai muita vastaavia sukulaisuussuhteita. Thaimaassa tällaisia kysymyksiä tulee harvoin. O ei meinannut tottua ollenkaan tuijotukseen ja yritti joskus haudata päänsä rattaisiin tms. Ihmiset osoittautuivat kyllä ihan ystävällisiksi ja avuliaiksi aina kun tarvitsimme apua eli kaikinpuolin heistä jäi todella positiivinen kuva.

Huomenna meillä on siis kotiinlähtö aamulla. Menemme aamupalalle kello 7.00 ja lähdemme sen jälkeen kentälle. Kone lähtee kello 9.50 joten ehdimme kentälle luultavasti hyvissä ajoissa. Respa sanoin taksin menevän sinne vain 15 minuuttia. Mietin jo itsekseni tämän loman top 10 pahimpia ja parhaimpia paloja, mutta ne taitavat tulla tänne blogiin vasta kotimaassa. Nyt lataan vielä muutaman kuvan ja sitten pakkaamaan.

Hellettä

Allastunnelmia

Kangasmarkkinat

Haitzhu

Tänäänkin saimme nauttia melkoisesta helteestä. Kyselimme aamulla respasta ostosmahdollisuuksista ja meille näytettiin pari paikkaa joihin kannattaisi mennä. Toinen oli urheiluvaateliike ja toinen antiikkikatu. Menimme sitten aamiaisen jälkeen taksilla urheiluvaateliikkeeseen, mutta huomasimme jo pihalla, että kyseessä oli kallis merkkiliike. Vaatteet on varmasti siellä edullisempia kuin Suomessa normaalihintaiset, mutta ihan liian kalliita omalle budjetille eikä mitään mielenkiintoista osunut silmiin. Päätimme jättää antiikkikadun väliin ja kävelimme kangas- ja vaatemarkkinoille. Perillä oli keskikokoinen tavaratalo ja siellä oli monenlaisia kankaita myynnissä sekä mahdollisuus teettää vaatteita. Ostimme 10metriä suklaan ruskeaa silkkiä (2euroa/metri) verhokankaaksi. Odotimme puolisen tuntia kun kangasta haettiin jostain ja lopulta saimme kangasmytyn muovikassissa mukaamme. Hotellilla huomasimme, että kankaassa oli virhekohta ja saa nähdä saako siitä tehtyä kaksia verhoja. Olisi siis tietenkin pitänyt tarkastaa kangas liikkeessä, kuten aina kangasostoksia tehtäessä.

O nukahti jo ennen kangasmarkkinoille menoa ja jatkoi unia kun lähdimme kävelemään markkinoilta kohti Haizhua jossa olimme jo käyneet kerran aikaisemminkin. Ostelimme kaikenlaista vähän pienempää ja isompaa krääsää. Esimerkiksi hiuspinnejä, ilmapalloja, O:n leluja ja hänen serkkupojilleen sekä O:lle potkulaudat. Haizhusta pois lähtiessämme yritimme saada taksia, koska päivän kävelykiintiö alkoi olla täynnä. Taksin saanti ruuhka-aikaan on melko haasteellista suurkaupungissa. Lopulta eräs yksityisyrittäjä otti meidät kyytiin ja tingimme matkan kolmeen euroon.

Ennen hotelliin menoa kävimme uudestaan apteekissa etsimässä O:lle lääkettä hyttysenpuremiin. Eilen saimme apteekista mukaamme tiikeribalsamia ja yritin nyt löytää jotain kortisonirasvaa, mutta eivät suostuneet? sitä myymään. Kovasti päivittelivät O:n jalkoja, mutta mukaan saimme jotain kiinalaista salvaa. O:n jalat on siis pahan näköiset. Pohkeissa on neljä isoa pahkuraan lähes 10cm halkaisijaltaan eli valtavat. Toinen jalkaterä on mallia pikkunorsu. Olen antanut zyrteciä melko reilusti ja se on auttanut vähän. Laskee hetkeksi pattien turvotusta pienemmäksi. O oli myös aamulla ja tänään muutenkin kuumeisen oloinen. Luulen, että kuume johtuu näistä puremista ja olen antanut Panadolia lääkkeeksi. Toivotaan, että tilanne ei pahene ainakaan ennen kuin selviämme Suomeen. T kiroili melkoisesti jo puistossa eilen kun huomasimme puremat. Tiesimme heti mitä niistä seuraa.

Tulimme hotellille ehkä noin 17.00 ja mietimme hetken mitä tekisimme. Päätimme kauppareissun sijaan mennä uima-altaalle. T kävi taas vähän bodaamassa ja minä uin O:n kanssa. Uimisen jälkeen kävimme vielä syömässä ja nyt suunnittelemme nukkumaan menoa. Huominen ohjelma alkaa olla jo selvillä, mutta palataan siihen myöhemmin. Hyvää yötä Kiinasta!

Yue Xiu

Päivämme alkoi tänään rahanvaihdolla kun eilen epäonnistuimme. Menimme aamiaisen jälkeen hotelli White Swanissa sijaitsevaan pankkiin jossa vaihdoimme vielä 300 euroa yuaniksi. Otimme mukaan passinkopion jonka piti ennakkotietojen mukaan riittää rahanvaihdossa, mutta oma kopio ei kelvannutkaan vaan vaativat alkuperäisen passin. Onneksi otimme sen mukaan. Jonottelimme pankissa aika pitkään, O oli levoton koska nukkui huonosti viimeyön. Heti rahanvaihdon jälkeen lähdimme Yue Xiu puistoon viettämään hellepäivää. O nukahti lähes heti puistoon saapumisen jälkeen, mutta joutui hyttyshyökkäyksen uhriksi ja heräsi raapimaan jalkoja. Onneksi meillä oli tiedossa etukäteen miten allerginen hän on ötököiden pistolle niin meillä on mukana zyrtec -tippoja joita annoin nyt hotellille saavuttuamme. Ostimme myös tiikeribalsamia kutinaa lievittämään.

Yue Xiu puisto oli valtava, kaunis ja mäkinen. Rappusia oli paljon ja me kantelimme O:n rattaita ylös ja alas mäkiä hiki virraten. Opasteet olivat tosi huonot ja jouduimme kävelemään edestakaisin samoja reittejä. Löysimme pari lasten huvipuistoa ja sen kaikista tärkeimmän nähtävyyden eli viiden pässin patsaan. Siihen liittyy joku tarina Guangzhoun kaupungin perustamisesta, mutta en ole siihen perehtynyt. Täytyy googlata sitten kotona. Puistossa oli myös uima-allas, vähän samantyylinen kuin siellä kotikaupungin uimahallissa. Kävimme altaassa viilentelemässä itseämme. O nautti täysin rinnoin kun isi heitteli vedessä ilmaan. Uimisen jälkeen O söi koti-Suomesta mukaan otetun piltin kylmänä ja hyvin maistui.

Lähdimme puistosta pois vähän viiden jälkeen ja päätimme kävellä hotellille vaikka metro meni vierestä. Matkaa tuli noin neljä kilometriä, mutta siinä O:n oli hyvä ottaa paremmat päiväunet ja me katselimme paikallisten menoa. Päädyimme myös erääseen toiseen puistoon katselemaan vapaa-ajanviettoa. Herätimme O:n vasta Shang Xia Jiu kävelykadulla kun pysähdyimme syömään. Kehtaankohan edes tunnustaa, että emme vieläkään uskaltautuneet kiinalaiseen ravintolaan syömään vaan aterioimme Pizza Hutissa tutusti ja turvallisesti. No kun sieltä saa sitä ihanaa juustotäytereunaista pizzaa kuten Thaimaankin Huteista...

Kotimatkalla näin eräässä kodintarvikeliikkeessä samaa kiina-astiastosarjaa kuin kerään kotiin. Helsingissä yksi iso riisikulho maksaa muistaakseni kympin verran, nyt ostin kahdeksallakymmenellä sentillä neljä. Jaksaisikohan niitä kuskata kotiin enemmänkin ja mitenhän ne saa pysymään ehjinä? Olimme takaisin hotellilla vasta kello 21.00. O:kin söi iltapuuroa ison lautasellisen reippaasti kun sai vasta sen jälkeen syödä muutaman sipsin joita ostimme viereisestä 7elevenistä. Nyt on taas perinteisesti iltakylvyssä isin kanssa.

Meillä loma meinaa loppua kesken. Emme ehdi käymään kaikissa niissä paikoissa joissa alunperin suunnittelimme, joten joudumme nyt miettimään missä haluamme ehdottomasti käydä. Saimme muuten tänään kiveen kaiverretun kuvan jonka tilasimme muutama päivä sitten O:sta. Kuva ei ole meistä oikein O:n näköinen, mutta ei ole se valokuvakaan jonka ottivat liikkeessä. O:lla oli letit päässä mikä on aika harvinaista ja näin kuvakin on vähän outo. Nyt huomista päivää suunnittelemaan ja lepäilemään että taas jaksaa... Ihanaa tämä hotellielämä.

Hotellilla jälleen

Tee Mall ostoskeskus

Leikkipaikka hotellin takana

Metroasemalla

Beijing Lu Walking street

Tänään aamulla heräsimme taas vasta noin kello 9.30 ja vettä satoi. Onneksi se olikin vain kuuro ja loppupäivä oli helteinen, pilvinen ja onneksi sateeton. Aamiaisen jälkeen lähdimme taksilla kuuluisalle Beijing Lu kävelykadulle. Ennakkotiedoista päätellen siellä piti olla hyvät ostosmahdollisuudet. Katu oli melko lyhyt ja sen varrella oli jonkin verran pieniä liikkeitä sekä pari extra kallista tavarataloa. Teimme muutamia ostoksia itsellemme sekä O:lle sekä kävimme taas tankkaamassa O:n KFC:ssä. Ihmeteltyämme kadun menoa kävelimme lähimmälle metropysäkille tarkoituksena mennä TeeMall ostoskeskukseen joka sijaistsee kaupungin laidalla. Matkalla pysähdyimme kirjakauppaan ja ostimme pienen Kiinan pöytälipun. Kaupassa oli vain yksi setti joten yritämme löytää vielä toisen, kun lupasin tuliaisiksi katsella. Terkkuja J+perhe. Ostin myös isomman lipun joka oli pakattu läpinäkyvään muovipussiin ja päällä oli Kiinan lipun kuva. Pettymys ja nauru oli melkoinen kun avasimme paketin hotellilla. Pussissa oli neuvostoliiton lippu sirppineen ja vasaroineen. Onneksi ei mennyt kuin kolme euroa hukkaan.

TeeMall ostoskeskus oli valtava ja siellä oli sisällä näitä tutuksi tulleita kalliita merkkiliikeitä sekä kellarikerroksessa halpaketju Jusco joka vastaa Thaimaan Tescoa tai Big C:tä. Tajusimme, että Suomessa vaihtamamme yuanit ovat vähissä ja rahaa pitäisi vaihtaa lisää. Fiksuina otimme kyllä euroja mukaan. No, passit jäi hotellille ja tiesimme, että ne on välttämättömiä rahan vaihdossa. Päätimme kuitenkin yrittää rahanvaihtoa ajokortilla, mutta eurot eivät kelvanneet, ainostaan taaloja olisi otettu vastaan. Meidän Jusco shoppailu jäi sitten katselukierrokseksi ja nuudelipakkausten ostoksi. Ei ollut rahaa mennä edes syömään, vaikka lähistöllä olisi ollut mm. Pizza Hut, joka olisi houkutellut puoleensa. Onneksi oli rahaa paluumatkaan, paljoa ei sitä kyllä tarvittukaan. Metro maksoi hotellille joka oli kaupungin toisella puolella yht. 8 yania eli 80 senttiä meiltä kahdelta. O:sta ei mennyt maksua. Metrot olivat tosi siistejä ja niissä oli mukavasti tilaa myös rattaissa nukkuvalle O:lle.

Ennen hotellille menoa menimme vielä viemään hotellin "takapihalla" sijaitsevaan puistoon O:ta leikkimään ja laskemaan liukumäkeä. Siellä sitten juoksenteli pää läpimärkänä hiestä ja keinuikin jopa pikkuisen juuri adoptoidun kiinapojan kanssa. Tulimme hotellille vasta noin kello 19.30. Jalat olivat aika hellinä kävelystä. O oli melkoisessa vauhdissa eilen illalla sen ihanan iltahetken jälkeen. Jouduin antamaan velliä vielä kahden jälkeen yöllä jolloin vasta rauhoittui lopullisesti yöunille. Tänäänkin nukkui päiväunia noin kello 15.30-17.30, joten tuskin käymme paljon ennen puoltayötä nukkumaan.

Jos huomenna on sateeton ilma, menemme sinne Yuexiu puistoon josta kirjoittelin jo ennen matkaa. Lähistöllä pitäisi olla myös kellojen tukkumyymälät. Meillä ei ole kyllä tarkoitus ostella rolexeja, mutta ennakkotietojen mukaan siellä pitäisi olla myös muita tukkuliikkeitä. Katsotaan...

Ihanat iltahetket

Kävimme tänäänkin syömässä Lucy`s ravintolassa jonka totesimme hyväksi pari iltaa sitten. Joka ilta sade on tauonnut ja Lucy`n terassilla Helmijoen rannassa on ihana istuskella. Laivat lipuvat ohi ja ilma on lämmin. O:kin viihtyy ulkotiloissa paremmin kuin sisäravintoloissa. O:n lempiherkuksi on tullut nuudelit ja niitä ahmi tänään minun lautaselta. Hyviä kyllä olivatkin. Syömisen jälkeen O taas päästeli höyryjä ja juoksenteli Shamianin puistossa. Kävimme myös 7elevenissä ostamassa vähän herkkuja illaksi. Sieltä saa myös breezeriä, vaikka ei vedäkään vertoja wine coolerille. Hyvältä maistuu silti. Paljon pieniä vauvoja, tyttöjä, poikia ja kaksosetkin bongasin tänä iltana adoptiorintamalta. Ei voi mitään kun on ihan pakko ihailla lapsia, yritän kuitenkin olla ihan suoraan tuijottamatta, vaikka lumoavia kyllä ovat. Onneksi O aina välillä lupaa olla vauva ja ihana tyttö onkin. Myyjät poikkeuksetta edelleen päivittelevät joka paikassa O:n pituutta.

Illat hotellihuoneessa illallisen jälkeen on ihania. Tänään makailimme sängyllä, T täytti ristikkoa, O katseli lastenohjelmia ja söi koala pipareita ja minä olin vaan. Harvassa ovat tällaiset oleskeluillat kotona, sillä aina on muka jotain muuta tekemistä. Nyt O ja T ovat nauttimassa vaahtokylvystä, itse taidan mennä sinne ihan itsekseni. Keskustelimme illalla erään kiinalaisen miehen kanssa ja hän sanoi Kantonissa olevan 15 miljoonaa asukasta. Jos tämä tosiaan pitää paikkansa niin oudolta tuntuu. Kaupunki on nimittäin rauhallinen verrattuna kaikkiin suurkaupunkeihin joissa olemme käyneet. Tänään myös totesimme jalkakäytävät ihan ydinkeskustassakin erittäin hyviksi. Lähes kaikki käytävät on varustettu liuskoilla ja varmasti niitä kärryjä varten joilla ihmiset kuskaavat täällä tavaraa. Liikennekin sujuu melko hyvin. Paikoitellen täällä on todella kauniita katuja joita reunustaa kiinalaisittain koristellut talot. Kuvia en tänään pystynyt ottamaan kaatosateessa, mutta jos tilaisuus tulee niin nappaan muutaman kuvan muistoksi. Huomenna yritämme Beijing Lu kävelykadulle ja Tai Bai markkinoille jos ilma olisi edes vähän suosiollinen. Eipä muuta kuin voimia keräämään.

Käsittämätöntä

Huoneemme suhteellisen siisti sellainen

Shamianin kartta

Osa tavaroista joita ostimme tänään

Ostosvankkurit joissa O nukkuu

Yksi tukkutoreista

Ja niitä vauvansänkyjä, nyyh

Taidan jäädä lähes sanattomaksi tämän kaupungin shoppailumahdollisuuksista. Tänään pyysimme hotellin respasta vinkkiä, minne kannattaisi mennä kun haluaisimme ostella lasten vaatteita ja kenkiä. Annoimme taksille lapun ja hetken kuluttua olimme tukkutorilla. Oikeastaan kävimme kahdella eri torialueella jotka sijaitsivat melko lähekkäin. Molemmissa oli useita kerroksia ja tavaraa ihan mielettömästi. Kaupat eivät kuitenkaan myynyt yksittäisiä kappaleita vaatteita rekeistä ja hyllyistä, vaan ostokset oli tehtävä liikkeiden edessä olevista pahvilaatikoista tai pöydistä. Silti, hulluus meinasi iskeä. Merkkituotteita ja vähemmän tunnettuja merkkejä aivan älyttömän halvalla. T meinasi uupua ostosurakan alle. Sain elvyteltyä hänet O:lle varaamallani pillimehulla ja suolakekseillä. Liikkeitä oli satoja jos ei enemmänkin ja mikään ei maksanut mitään. En edes osannut uneksia tällaisista ostosmahdolisuuksista.

Kun lähdimme aamulla kaupoille, hotellin tämän keroksen aulassa oli riveissä vauvansänkyjä. Palatessamme äsken hotellille, pihaan ajoi samaan aikaan linja-auto, josta tuli pieniä vauvoja uusien vanhempien kanssa hotelliin. Tulivat varmasti suoraan luovutustilaisuudesta, ainakin vauvojen vaatteista päätelleen. Jotkut vauvat itkivät vähän ja toiset olivat muuten vaan hyvin hämmentyneen näköisiä. Tippa tuli silmään kun muistelimme itseämme pari vuotta sitten samassa tilanteessa. Kyllä se oli elämämme paras päivä. Kävelimme hotellille muuten kaameassa vesisateessa, O nukkui rattaissa. Nyt olisi tarkoitus lähteä syömään. Luultavasti johonkin lähelle tänne saaren alueelle.

Cow and bridge

Kävimme vaahtokylvyssä ja laitoimme O:n oikein kauniiksi ennen kuin lähdimme syömään. Hame, toppi, bolero ja hiukset kiinni ponnarille sekä hello kitty hiuspanta vielä kaiken koristukseksi. Täällä Kiinassa huomiota herättää se, että pienet tytöt on puettu aina tosi nätisti ja heillä on jos jonkilaisia koristuksia hiuksissa. Itse sitä on kotona aina vähän liiankin huolimaton oman ja O:n ulkonäön suhteen, ettei edes huomaa miten isoja muutoksia saa pienellä vaivannäöllä aikaan.

Tänään kävimme syömässä siinä Thai ravintolassa johon emme eilen mahtuneet. Paikka oli melko meluisa, mutta ruoka oli hyvää ja sitä oli todellakin riittävästi. Syömisen jälkeen teimme jo perinteeksi muodostuneen Shamianin ympärikävelyn. Kävimme myös parissa lastenvaateliikkeessä katsomassa O:lle vaatteita ja kenkiä, mutta kaikki koot osoittautuivat jälleen liian pieniksi niissä vaatteissa joista me olisimme olleet kiinnostuneita. O:lla oli nyt melkoinen vauhti päällä. Eihän se ole ihmekään kun istui koko päivän rattaissa. Onneksi tällä saarella on hyvä purkaa jalkakäytävillä vähän ylimääräisiä höyryjä. O oli kerrankin valmis myös juttelemaan kaupan myyjille kun yleensä ujostelee ja painaa päätä piiloon. Nyt taitaa kuitenkin jo väsymys painaa joten iltavellille ja nukkumaan.

Tavarataivas vai h...

No nyt on aloitettu shoppailu. Heräsimme aamulla noin 9.30 ja lähdimme heti aamiaisen jälkeen kävelemään joen rantaa pitkin Haizhuun. Rannalla oli todella leveät ja hyväkulkuiset jalkakäytävät. Autoteiden ylittävät rampitkin on melko hyviä kulkea rattaiden kanssa koska niissä on liuskat fillareille, toisin kuin Bangkokissa. Kävelymatkaa Haizhu aukioille tuli reilu kilometri. Perillä sitten odottikin sellainen tavarataivas että... Katselimme ja ihmettelimme sekä teimme pieniä ostoksia. Myyjät eivät tinkineet paljoa hinnoista, jossain ei ollenkaan, mutta lähtöhinnat oli jo todella edullisia. Merkeistä burberry ja hello kitty olivat ehdottomasti eniten esillä. Löytyipä jopa muumitavaroitakin. Lähistöllä oli muutamia muitakin ostospaikkoja ja täynnä samaa krääsää. Kiinakoristeita ja pieniä laukkuja, lahjapussukoita, leluja, tekstiilejä yms. yms. Vaatteita ja kenkiä ei näillä kulmilla ollut. Shoppailimme muutaman tunnin, käyden välillä KFC:ssä kun O tankkasi. Vähän kananugettia ja pari suullista mehua, siinä taas tämän päivän saldo kun aamullakaan ei syönyt yhtään mitään aamiaisella. Onneksi joi vellin, muuten olisimme täällä kuumuudessa pulassa.

O nukahti rattaisiin kun lähdimme kävelemään hotellille. Matkalla katselimme paikallisten elämänmenoa ja näimme myös kaksi lasten huvipuistoa. Toinen oli moderni jenkkityylinen ja toinen perin kiinalainen. Edelleen ihmettelimme suurkaupungiksi rauhallista liikennettä ja melko hyviä jalkakäytäviä. O oli taas loistavaa matkaseuraa. Kaupoilla istui tyytyväisenä ihmetellen rattaissa ja tulomatkan nukkui. Nyt touhottaa ja pelaa isin kanssa dartsia. Kun kaupungilta palaa Shamianille tulee aina jotenkin rauhallinen ja rento olo. Paikka on niin kaunis ja viihtyisä. Puistossa oli hääpari valokuvattavana ja muutenkin täällä on paikallisia kävelemässä ja rentoutumassa. Lukuunottamatta näitä adoptioperheitä joita on tällä saarella, ei kaupungilla juuri länsimaalaisia näe. Ei voi siis sanoa, että paikka olisi turistien pilaama. Kyllä tämä on ihan aitoa Kiinaa.

Huomasin juuri etten ottanut yhtään valokuvaa Haizhusta. Pitää korjata asia kun menemme sinne seuraavaksi. Vaikka rantatie oli märkä kun kävelimme aamulla siellä, ei vettä kuitenkaan ole satanut koko meidän valveillaolon aikana. Muutenkin sään pitäisi lämmetä ennusteiden mukaan. Jippii, sitten päsemme taas uimaan.

Totisesti adoptioperheitä

Olimme kello 18.00 valmiita lähtemään Haitzuun ja kysyin respasta moneen market on auki. Kertoivat, että se meni kiinni kello 18.00 joten meidän piti vaihtaa suunnitelmia ja päätimme jäädä Shamianille. Yritimme Thai ravintola Cow and Bridgeen syömään, mutta se oli täynnä. Eteisessä näkyi olevan kasa lastenrattaita, joten adoptioperheet olivat hyvin edustettuina siellä kuten myös Lucy´s ravintolassa jonne loplta menimme syömään. Vaikka tiesin, että täällä on paljon adoption takia perheitä, en ajatellut heitä olevan näin paljon. Jenkkejä on tietysti iso osa, mutta myös paljon muualtakin. Eräs kauppias kysyi olemmeko Suomesta, joten pikkuinen Suomikin on maailman kartalla. Ravintolassakin tosin istui myös iso suomalainen seurue viereisessä pöydässä. Kun kerromme kauppiaille O:n olevan Hunanista, toteavat he poikeuksessa "spicy girl" eli pippurinen tyttö ja sitähän hän onkin. Adoptiolasten joukossa oli myös paljon pikkuisia poikia, mikä on tähän asti ollut melko harvinaista Kiinasta adoptoitavien lasten kohdalla. En sitten tiedä miten paljon täällä oli adoptioperheitä silloin kun Kiinasta tuli vielä paljon kansainväliseen adoptioon lapsia, mutta vieläkin heitä on kymmeniä jos ei enemmänkin. Kaupoissa huomaa, että O on jo vähän liian iso sillä vaatteista hänelle saa ostaa isointa kokoa ja kenkiä on lähes mahdoton löytää. Shamianin markkinat on siis suunnattu pienemmille lapsille. Katsotaan sitten Haitzusta huomenna tarkemmin valikoimia. O on ollut todella hyvällä tuulella ja iloinen tyttö. Kiinan kielestä hän ei selvästikkään ymmärrä sanaakaan eikä taida muutenkaan Kiinan meno tuoda hänen mieleensä muistoja. Toivottavasti tästä matkasta jää kuitenkin hyviä muistoja tulevaisuuden varalle. Nyt alkaa olemaan jo nukkumaanmenon aika, kunhan katson tuon selviytyjät ensin loppuun....

Ensimmäiset ostokset

Tänään on satanut aamupäivästä alkaen ja niin taitaa sataa huomennakin. Alkuviikosta pitäisi sään parantua, toivotaan ainakin. Kiertelimme aamupäivällä Shamianilla. Saarella on ihastuttavia pieniä kauppoja, jotka ovat pullollaan mitä ihanampia lasten vaatteita ja kenkiä. Ostimme O:lle burberryn mekon, vinkuvat sandaalit (huh,huh) ja panda "maatuskan". Kaupassa kuulimme samat tutut kommentit kuin Suomessakin, että onpa teidän lapsi pitkä. No, niin ovat vanhemmatkin. Eräs reppureissaajan oloinen mies tuli kyselemään adoptioista koska oli lukenut matkaoppaasta, että saarella on paljon lapsia adoptoivia perheitä. Vastailimme muutamiin kysymyksiin. Useilla perheillä näyttää olevan jo ennestään adoptoituja lapsia mukana ja uusista tulokkaista osa on aivan pieniä vauvoja. No, ikää on varmasti jo 6kk, mutta hyvin pieniä ja avuttomia ovat. O on nyt päiväunilla ja kun herää ajattelimme ottaa taksin alle ja lähteä kurkistamaan sitä ennakkotietojen mukaan parasta ostospaikkaa eli Haitzu markettia.

Aamuherätys

Kävimme illalla O:n kanssa noin kello 21.00 nukkumaan ja aamulla kun katsoin kelloa se näytti 10.20. En voinut uskoa silmiäni, nukuimme reilusti kellon ympäri. T tuli nukkumaan myöhemmin koska oli lempipuuhassaan koneen kimpussa... Aamupala päättyy aamuisin kello 10.30 ja meille tuli kova kiire, että ehdimme sinne. O:lta tutti pois suusta ja menoksi. Tyttö olikin tosi hyvällä tuulella herätessään. Unohdin ruokalapun huoneeseen ja virittelin servetin kaulaan. O kysyi "laitetaanko tytöllekin paperiruokalappu" kun viereisessä pöydässä istui pieni kiinatyttö uusien vanhempiensa kanssa. Aamupala ei O:lle maistunut, kuten tavallista. Me söimme hyvällä ruokahalulla. Aamupala oli hyvä juustoinen, jogurtteineen ja hedelmineen.

Aamupalan jälkeen menimme uimaan vaikka ilma on melko viileä ja taivas harmaa. Vesi oli minusta lämmintä, mutta O ei tarennut uimaan. Meni sitten isin kanssa kuntosalille bodaamaan kun minä uin allasta ympäri ainakin 20 kertaa. Kun pääsimme huoneeseen alkoi taas melkoinen vesisade. Nyt odottelemme, että sade taukoaa niin päsemme päivän ohjelman kimppuun. Siitä mikä se on, emme ole vielä sopineet, mutta eiköhän se tässä selviä. Kuten viime Thaimaan reissun kaveri (terveisiä R:lle) sanoi, minulla on ehkä se aikuisiän ADHD joka ilmenee näillä matkoilla. On vaan niin kiva kun näkee ja kokee mahdollisimman paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä. Hotellihuoneessa on aika rajalliset mahdollisuudet siihen... Ja sitten kuvia altaalta, yhdessä kuvassa näkyy se Holiday inn Shifu hotelli johon meinasimme ensin mennä. Kuvat on siis tuossa alussa kuten huomasitte.

Päivän saldo...

Minulta jäi taas tunnetusti päiväunet vähiin. En vaan saanut unta, O ja T nukkuivat muutaman tunnin. Kyllä oli taas hankala saada T ylös kun oli juuri unet makeimmillaan kun päätin että lähdemme tutustumaan lähiseutuun. Aiemmin päivällä oli tosi kova sadekuuro sekä ukkosta. Kun saimme itsemme ylös ja ulos alkoi taas sataa ihan mielettömästi. Kävimme katsomassa uima-allasta ja ihan viihtyisältä näytti. Seisoskelimme hetken etuoven edessä lipan alla sateelta suojassa ja päätimme, että lähdemme käymään Carrefourissa.

Menimme taksilla noin 10minuutin matkan, hinta 1,2euroa. Carrefour oli vähän pettymys, mutta teimme tärkeimmät ruokaostokset. O:kin löysi sisähiekkalaatikon jossa teki kakkujaan. Kävimme myös läheisessä ostoskeskuksessa Liwan plazassa, joka osoittautui olevan monikerroksinen tavaratalo täynnä ainoastaan helmi- ja koruesineitä. Lähdimme kävelemään summanmutikassa hotellille päin kun kartasta oli vaikea saada kiinni. Kompassi olisi loistohomma matkalla niin voisi suunnata kartan. osuimme matkalla Shang Xia Jiu kävelykadulle ja katselimme menoa. Päivällinen syötiin Mac Donaldsissa, käärmeet jääköön myöhemmille päiville.

Kaupunki vaikutti näin ensimmäisen päivän kokemusten perusteella melko rauhalliselta! kävelykadut olivat hyviä liikkua rattaiden kanssa ja me itse olimme melkoisia nähtävyyksiä paikallisille. Ei samaan malliin kuin esim. Vietnamin maaseudulla, mutta ihmiset tuijottavat ihan suoraan ja pitkään. Samaan olemme tottuneet Thaimaassa, mutta täällä puuttuu useimmiten se hymy. Ei ihmiset epäystävällisiä ole, mutta Thaimaalaisten kaltaista ylenpalttista ystävällisyyttä ei täällä kuitenkaan ole. Illalla kävelimme vielä Shamianin ympäri (pakko koska saarelle oikaiseva silta oli kiinni). O näki puistossa saman liukumäen jossa oli kuvattu yksi video youtubeen. Haluaa huomenna mennä laskemaan mäkeen samalla tavalla kuin videon tyttö. Seven elevenkin on aivan hotellin kulmalla. Eipähän ole liian iso kulttuurishokki näin Thaimaan jälkeen.

Liwan Plaza



Hotelli saaren ulkopuolelta kuvatuna

Kävelykatu

Perillä ollaan

Tulimme sitten taksilla suoraan kentältä hotelliin ja hyvin sujui matka. Lentokentällä tuli ensin ihan Bangkok fiilis ja muutenkin matka kaupungille näytti paljon samalta kuin siellä. Tiet oli tosi hyvässä kunnossa, mutta talot ehkä hieman röttelömpiä kuin Bangkokissa. Kun saavuimme Shamianin saarelle, ei ollut yhtään liikaa kehuttu kun tätä sanotaan paratiisiksi keskellä Guangzhouta. Tosin emme ole vielä käyneet tarkemmin tutustumassa paikkaan, mutta viihtyisältä näyttää. Hotellin aulassa oli useita jenkkejä adoptiolasten kanssa. Toivottelivat meidät tervetulleiksi. Olimme varmasti melkoinen näky kun hiki valui päästä ja O:llakin oli paksut sukkikset jalassa. Saimme heti huoneen ja huone on tasoltaan todella hyvä. Positiivista tässä hotellissa on myös se, että kaikissa huoneissa on nettiyhteys ja juomavesiautomaatti josta saa myös kuumaa juomavettä. Nyt käymme päiväunille ja yritän laitella vielä muutaman kuvan tänään teille katsottavaksi. O olisi halunnut heti mennä uimaan, mutta allas on sujettu kello 12-16. Onneksi, sillä äiti ei ainakaan olisi jaksanut lähteä heti altaalle.

Terveisiä siis täältä kaukaa, vaikka tuntuukin että olemme ihan lähellä.

Koneessa

Avasin juuri tietokoneen täällä lentokoneessa ja näin samalla paljonko kello on. Yllätyin kun huomasin, että olemme jo matkustaneet lähes kuusi tuntia. Kylläpä menee matka nopeasti. O oli aika levoton alkumatkasta ja syykin selvisi kun ruokatarjotin tuotiin eteen. Ahmi melkoisella vauhdilla lihapullia ja jälkiruuaksi myslivelliä. Matkaviidykkeeksi lapsille jaettiin satukirja joka kertoi pandoista, puuhakirja ja peli. Lisäksi O sai finnairin aurinkolasit, pandapussukan ja tietysti taas kerran ruokalapun. Kentällä ei ollut enää myynnissä pyjamapandaa eli sitä pehmolelua joka hävisi Bangkokin lentokentälle, mutta tilalle ostettiin äiti ja lapsipanda. Taisi olla sekin mieluinen vaihtoehto. Nyt O nukkuu sikeästi, onneksi turbulenssi hellitti ja pääsimme irti turvavöistä koska sen kanssa on hankala makailla.

Meillä oli etukäteen varattu paikat 22ABC koska halusimme ikkunan viereen. Koneessa oli kuitenkin 100 paikkaa tyhjänä ja tämän vuoksi vaihdoimme paikkamme ja istumme nyt sitten kuitenkin keskikarsinassa. Meillä on koko keskirivi käytössä eli saimme yhden ylimääräisen paikan. Näyttää muillakin matkustajilla olevan mukavat oltavat kun makailevat pitkällään penkkirivillä. Täytin juuri meidän kaikkien maahantulo kaavakkeet, tulliselvityskaavakkeet sekä terveystietolomakkeet. Koskahan näidenkin lomakkeiden täyttämisestä luovutaan, eihän niitä tarvitse enää Venäjällekään.

Monet usein ihmettelevät miten jaksamme istua tuntitolkulla lentokoneessa. Minusta tämä on tosi mukavaa ja erittäin rentouttavaa. Voi katsella telkkaria, syödä ruokia joita kannetaan eteen, ottaa vähän viiniä ja olla vaan. Luinpa juuri yhden lääkäriromaaninkin. Niitä ei ole tullut juuri kotona luettua kun aina on jotain muuta tehtävää. En odota pelkästään perille pääsyä vaan minun lomani alkaa jo lentokentällä.

Tätti, tutti ja tattaat

Laitoin otsikoksi nämä meidän pikku O:n tärkeimmät asiat jotka on otettava mukaan eli suomeksi rätti, tutti ja rattaat. Ne on siis pakattu, rättejä ja tutteja useampiakin. Tutista pitäisi kyllä päästä kohta eroon, se onkin jo luvattu antaa Tiri-vauvalle. Tuttipulloa O saa käyttää meidän puolesta vielä ihan rauhassa, tuskin haluaa siitä enää kouluikäisenä juoda. Pakkasin matkalle mukaan kertakäyttötuttipullon ja pullopusseja. Ne ovat kyllä ihan huippukeksintöjä reissuilla niin ei tarvitse pestä pulloja.

Matkatavarat on siis pakattu, tosin tarvitsee tehdä vielä pieniä tarkistuksia. Olemme lähdössä kentälle noin kello 13. Haemme automme hoitajan Vantaalta matkan varrelta kyytiin ja hän heittää meidät kentälle. Kiitos vaan taas kerran V!!! Isoja matkalaukkuja tulee mukaan kaksi, käsimatkatavaroita luultavasti kolme, jos annamme O:n ottaa mukaan Thaimaasta ostetun Hello Kitty vetolaukun. Tosin tiedämme jo nyt, että hän ei itse aio sitä kantaa, vaikka kuinka nyt lupailee... Nesteiden vientikielto oli voimassa jo viime reissullamme ja pakkasimme tälläkin kertaa käsimatkatavaroihin mukaan tulevat vellit, purkkiruuat ja nasolinit läpinäkyvään muovipussiin turvatarkastusta varten.

Tänään on muuten kummityttömme ja O:n kummin synttärit, joten paljon onnea molemmille! Terveisiä siis kovasti sinne Etelä-Kymenlaaksoon ja vähän kauemmas Saksaan. Juhlitaan sitten reissumme jälkeen. Seuraavat tekstit tulevat tänne blogiin Kiinasta. Emme ole vielä päättäneet menemmekö hotellille bussilla+taksilla vai pelkästään ylihinnoitellulla taksilla. Aikaisempien kävijöiden mukaan lentokentältä lähdettäessä taksit eivät suostu laittamaan mittaria päälle. Ei se hinta kuitenkaan kova ole vaikka maksaisi mitä kuskit pyytävät, mutta periaatteen vuoksi voisi harkita tuota bussivaihtoehtoa. Hotellihuonettakaan ei saa Victoryssa kuin vasta 12.00 joten jossain olisi aikaa kuitenkin vietettävä aamupäivällä.

Shamian

Taisinkin kirjoitella jo aiemmin, että hotellimme sijaitsee Shamianin saarella. Tässä Shamian tietoa radio 86 sivustolta.

"Shamianin saari eli Hiekkapintainen saari on vanhoine länsimaisine rakennuksineen muistomerkki länsimaiden kolonialismista Kiinassa 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Shamianista tuli länsimaisuuden suoja-alue Kantonissa eli Guangzhoussa toisen oopiumisodan jälkeen. Tavallaan saari on siis myös oopiumikaupan muistomerkki. Helmijoella eli Pearl-joella sijaitseva Shamian ei ole koolla pilattu – se on itä-länsi suunnassa noin 800 metriä pitkä ja pohjoinen-etelä suunnassa 350 metriä leveä. Kuitenkin täällä on yhä jäljellä noin 150 vanhaa länsimaista rakennusta, osa restauroituna ja osa huonommassa kunnossa. Jotkut rakennuksista olivat asuintaloja, osa varastoja, osa lähetystöjä, osa konttoreita ja pankkeja.

Kirkko on Shamianin keskellä kulkevan bulevardin varrella. Bulevardin keskellä on kaunis, leveä puisto, jossa kiinalaiset rentoutuvat pelaten lautapelejä lasten leikkiessä. Joku harjoittelee aamuvoimistelua toisen kävellessä lintuhäkki kädessä. Puistossa otetaan myös runsaasti hääkuvia. Morsiuspukuun pukeutuneita naisia näkee täällä harva se hetki kauniina päivänä.
Kaiken kaikkiaan Shamianin tunnelma on rauhallinen ja rento. Saari sijaitsee vain kivenheiton päässä Guangzhoun ostoskeskuksista ja ruuhkaisista kaduista, mutta jotenkin se on säilynyt täysin erillisenä kaupungista.

Kaikille länsimaalaisille käynti Shamianissa ei kuitenkaan ole pelkkää lomaa, sillä Yhdysvaltojen konsulaatti sijaitsee saarella. Monet amerikkalaisparit ovat täällä hoitamassa adoptioon liittyviä asioita.Shamian on kaunis ja rauhallinen muisto kaupungin menneisyydestä. Täällä voi vaellella rauhassa katsellen historiallisia taloja tai vain auringossa kimaltelevaa Helmijokea. Matka Guangzhouhun ei ole täydellinen ilman pysähdystä kaupungin menneisyydessä."

Kuulostaapa ihanalta!

Kaksi päivää

Matkalle lähtö häämöttää. Sain eilen esitettyä varjoseminaarissa kandityöni ja matkan tarkempi suunnittelu voi nyt alkaa kun ehtii täällä netissäkin pyöriä paremmin. Katselin Kantonin säätiloja ja aika huonolta näyttää. Koko toukokuun ajan ennusteet ovat luvanneet yli 30 astetta lämmintä ja melko aurinkoista. Nyt näyttäisi kylmenevän loppuviikosta, ennusteiden mukaan lauantaina olisi 23 astetta ja 100% varmuudella sadetta. Tämä tieto on wundergroundista ja aurinkomatkojen sekä BBC:n sivujen kautta katsottaessa lämpötila olisi 27 astetta. Toivotaan nyt kuitenkin, että sateet olisivat tyypiltään sellaisia iltapäiväkuuroja jotka eivät haittaisi normaalia lomailua. Aiomme nyt kuitenkin varautua viileämpiin ilmoihin ottamalla mukaan myös pitkähihaisia vaatteita ja ainahan vaatteita voi ostaa sitten paikanpäältä lisää.

Matkalaukut on raahattu alakertaan. Otamme mukaan kaksi isoa matkalaukkua sekä yhden "lätkäkassin". Tämä lätkäkassin mukaanotto testattiin viime Thaimaan reissulla ja todettiin hyväksi. Kassi mahtuu menomatkalla pieneen tilaan ja on kevyt. Paluumatkalla se pakataan täyteen vaatetta eli kaikki tuodaan mitä kilojen puolesta on mahdollista. Kalavaaka on siis otettava taas mukaan. Sain kotijoukoilta ohjeistusta, että en saa kirjoitella tänne blogiin matkatavaralistaa, mutta sen verran voin paljastaa että mukaan lähtee jälleen melkoinen määrä vellejä sekä yksi purkkiruoka per päivä vauvallemme tai siis isolle tytölle. Riippuu päivästä kumpi hän haluaa olla. Rattaat otetaan tietysti mukaan, niissä on hyvä ottaa päiväunia kun äiti ja isä shoppailee...

Kokeilen lisätä blogin sivutunnisteeseen pari linkkiä. Toinen linkki on adoptiopalstan matkavinkit keskusteluun, josta olen saanut paljon hyödyllistä tietoa Kantonista ja Victory hotellista ja toinen Victory hotellin kotisivulle. Matkavinkki foorumissa mainittiin, että Victoryn sängyt ovat kiinalaisittain poikkeuksellisen pehmeät ja hanavesi on suodatussysteemin ansiosta juomakelpoista! Hyvältä kuulostaa...

Kävinkin lisäämässä linkkilistalle vielä Kantonin sääennusteeseen linkin. Toivotaan nyt, että se aurinkokin meille näyttäytyisi. Meillehän mikään lämpötila ei tunnetusti ole liian kuuma.

Hyvää tuuria

Huomasin juuri Kiinan suurlähetystön sivuilta, että viisumien ja postipalvelun maksuja on korotettu 27.4 ja uudet hinnat ovat viisumilta 40euroa ja postipalvelusta 15euroa. Me lähetimme viisumihakemukset konsulaattiin 23.4 ja saimme viisumit vanhoilla hinnoilla. Säästimme siis yhteensä 69euroa kun olin niin hätäinen ja anoimme ajoissa viisumit. Mitähän kivaa tuollakin summalla Kantonista löytyy...

Istumapaikat lennolle

Lennämme siis Finnairilla Kantoniin ja konetyyppinä on MD11. Viimeksi palatessamme Bangkokista meille oli laitettu etukäteen keskikarsinan paikat joka kuulosti melko huonolta etenkin lapsen kanssa matkustettaessa. Saimme silloin paikat vaihdettua ystävällisten Thaimaalaisten virkailijoiden ansiosta, Suomen päässä sama ei olisi onnistunut kun kysyimme asiasta menomatkalla. Tämän vuoksi päädyimme nyt siihen, että soitin Finnairille ja varasimme paikat etukäteen. Menomatkalla paikamme ovat 22ABC ja paluu paikoilla 44ABC. Tietenkin on olemassa mahdollisuus, että paikat vielä vaihtuvat lähtöselvityksessä, mutta näin voimme kuitenkin pienentää riskiä joutua keskelle istumaan.

Viisumi

Nyt on viisumitkin hankittu. Ensin ajattelin, että ajelen Helsinkiin Kiinan konsulaattiin viemään viisumit henkilökohtaisesti, mutta päädyin kuitenkin käyttämään postipalvelua joka on tarjolla pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuville. Tulostin viisumikaavakkeet ja täyttöohjeet Aurinkomatkojen nettisivulta. Kiinan konsulaatin sivuilta en saanut tiedostoja ollenkaan auki, samaa näytti muutkin valittelevan matkailupalstoilla. Kirjasin kirjeen joka sisälsi passit, rahat viisumeita varten, viisumianomuskaavakkeet ja valokuvat. Kirjasin myös palautuskuoren etukäteen postissa. Viisumin hinta oli 22euroa/passi ja 6euroa käsitttelymaksua postipalvelusta koko meidän perheeltä. Laitoin viisumianomuksen postiin viime viikon maanantaina ja tasan viikon kuluttua passit viisumeineen tuli valmiina postiin vaikka välissä oli vappu. Nopeaa oli siis toiminta, eipä olisi kannattanut ajella edestakaisin Helsinkiin viisumien takia. Viisumi on voimassa kolme kuukautta eli sinä aikana meidän on mentävä Kiinaan ja vierailun kesto saa olla enintään 30 päivää. Viisumi on tyypiltään turistiviisumi, kun meillä oli viimeksi adoptiomatkalla ns. business viisumi ja viisumimme oikeuttaa vain yhteen maahantuloon. Hong Kongin matka ei siis onnsitu tällä viisumilla vaikka ensin ajattelimme, että siellä voisi myös kävistä.