Viimehetken viesti lastekodista

Ihana aloitus tälle päivälle. Aurinko paistaa ulkona ja sähköpostista löytyi tällainen viesti! Jos tiedot pitävät paikkansa, niin pikkuisemme on kasvanut reilussa puolessa vuodessa 9cm ja painoakin olisi tullut 5kg lisää. Jotenkin tuntuu oudolta, mutta näillä tiedoilla mennään. Jos poikamme on todellakin näin painava, niin taitaa tulla aika hiki kun häntä kantaa ergo repussa. Olivian mitat oli hänet saadessamme 76cm ja 8kg...

Hi,


Here I just got from the orphanage the information about your kid.

height 74cm 
weight 12kg
head 45cm
chest 47,5cm
foot 12,3 cm

Postia Kiinasta

Otin eilen tämän kuvan meidän pihallamme ja katselin taivaalle. Olivia sanoi, että haikara on viemässä Samuelia Kiinaan. Minä toivoin, että saisimme sieltä pian postia ja toiveemme toteutui. Saimme tänään kirjeen, jossa lukee mm. suurin piirtein näin "Kirjeessä mainitut henkilöt, olkaa hyvät ja matkustakaa Fujianin maakunnan siviiliasioiden toimistoon suorittamaan adoptioonne liittyvät muodollisuudet." Matkalle lähtöön on enää kaksi viikkoa ja virallinen kutsu on saapunut. Nyt alkaa loppusuora häämöttää... 

Viimeinen päivä Pattayalla

20.12.2010 Eilen oli viimeinen kokonainen lomapäivä Pattayalla. Nettiyhteys ei toiminut illalla, joten kirjoittelen nyt vähän jälkikäteen eilisen päivän kuulumisia. Aamupäivän vietimme taas perinteisesti uima-altaalla. Hotellissa oli iso joukko tuttaviamme samaan aikaan, joten vaihdoimme viime hetken kuulumisia ja toivottelimme toisillemme hyvät joulut ja lomat. Koska meidän loma on nyt mennyt sairastelevien lasten ehdoilla, päätimme että yritämme viimeisen lomapäivän kunniaksi käydä eläintarhassa. Tarkoituksemme oli mennä Pattaya Park vesipuistoon, mutta emme voineet lähteä sinne puolikuntoisten lasten kanssa. Kävimme viime talvena Pattayan Krokotiili- ja kivipuistossa ja koska se oli niin viihtyisä paikka, menimme nyt samaan paikkaan uudelleen. Olivian reissun kohokohta oli jälleen krokotiilien syöttäminen. Lisäksi lapset syöttivät kissakaloja (Giant cat fish, monneja), kävimme krokotiiliesityksessä ja kiertelimme puistossa ihaillen eläimiä ja todella upeata puutarha-aluetta.

Krokotiiliesitys

 Olivia syöttää kaloja

 Anne, Marko ja pojat ihailemassa puistoa

 Krokotiilipuistoreissun jälkeen Olivia meni Päivin hoitoon ja me lähdimme pienellä porukalla ostoksille TescoLotukseen. Ostimme pääasiassa elintarvikkeita Koh Changin reissulle, mutta mukaan tarttui myös ihana prinsessamekko Olivialle ja muuta pikku sälää.

Ostosreissun jälkeen haimme erittäin väsyneen Olivian Päivin ja Joken hotellihuoneesta ja menimme hotellin ravintolaan syömään. Söimme viihtyisässä ravintolassa kynttilänvalossa hyvän illallisen. Minä päädyin taas kerran Pad Thaihin (saa nähdä missä vaiheessa reissua kyllästyn siihen) ja juomaksi otin Mai Tain, joka tarjoiltiin taas näyttävästi ananaksesta. Olivia väsähti totaalisesti kesken ruokailun ja lähdimme ennen muita huoneeseen. Olivia nukahti heti huoneeseen mentyä ja minä aloitin pakkausurakan. Mikähän sai taas meidät jättämään pakkauksen viimetippaan? Tavaraa oli kertynyt kahden ison matkalaukun, lätkäkassin tai oikeastaan huoparullakassin ja 85-litraisen rinkan verran. Kun olin saanut tavarat kasaan kävin napsimassa hotellialueelta parit kuvat. Valitettavasti taaskaan Thaimaan ihana lämpö ja tunnelma ei välity kuvien kautta eteenpäin...



Chinatown ym.

Wat Traimit, Chinatown...

Soi Wanit, Chinatown...

Chao Praya expressin kyydissä...

29.12.2009 Tiistai
Taas olisi täysipainoinen lomapäivä takana, sen kyllä tuntee jaloissa koska ne ovat aika väsyneet. Aloitimme päivän leppoisasti, sillä menimme aamiaisen jälkeen uima-altaalle polskimaan. Olimme siellä kahteentoista asti ja sen jälkeen veimme Olivian leluineen ja ruokineen mummon ja vaarin hoiviin ja lähdimme Tomin kanssa taksilla Chinatowniin. Muutaman kilometrin taksimatka kesti puolisen tuntia, sillä ruuhkat olivat melkoiset. Mikäs siinä oli ilmastoidussa taksissa istuessa, ei voi valittaa. Emme saaneet selitettyä taksikuskille, että haluaisimme soi vanitille, joka on Chinatownin vilkkain kauppakuja. Menimme sitten Wat traimitille, josta kävelimme lyhyen matkaa soi vanitille. Emme käyneet katsomassa Wat traimitin upeaa täyskultaa olevaa buddhaa, mutta sen verran vierailimme temppelialueella että kävin vessassa. Temppelialueet ovat käteviä aina vessahädän yllättäessä, sillä niissä on aina jossain päin yleiset vessat. Kävelimme soi vanitin päästä päähän ostoksia tehden. Matkassa mitattuna kuja on ehkä noin kilometrin verran, mutta aikaa sen kävelemiseen kuluu ainakin pari tuntia. Ruuhka oli aivan järkyttävä, mieletön. Tomi mietti, että kadulla kävely oli sillä rajoilla, että onko siinä mitään järkeä, mutta jatkoimme sinnikkäästi eteenpäin. Kadulla tavarat ovat myynnissä tukkupakkauksissa. Saa niitä tietysti yksittäinkin, mutta silloin hinta on paljon korkeampi. Ostettavaa olisi ollut todella paljon, mutta mihin ihmeeseen ne tavarat laittaa kun laukut on jo nyt täynnä? Ostoshysteria valtaa ihan totaalisesti, tosin tiesin sen tapahtuvan jo etukäteen. Näin jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt ostaa vaikka mitä, mutta jäipähän jotain ensi kerraksikin. Soi vanitin päästä kävelimme joen rantaan ja menimme jokea pitkin jokitaksilla, Chao praya expressillä Oriental hotellin kohdalla olevalle laiturille, josta kävelimme kilometrin verran hotellille.

Olivia oli herännyt päiväunilta vähän ennen hotellille saapumistamme ja oli todella iloisella tuulella. Tomi oli tosi väsynyt reissustamme eikä olisi jaksanut alkaa valmistautua illallisristeilylle lähtöä varten. Huutelin vaarille huoneen ikkunasta, että tulee pois uima-altaalta ja laitoimme itsemme risteilykuntoon. Menimme taksilla River city ostoskeskukseen, jonka laiturilta risteily lähti. Risteily oli aivan upea parin tunnin kokemus Bangkokista jokinäkymillä iltavalaistuksessa. Ainoa ongelma oli vain se, miten pystyi nauttimaan hyvästä ruuasta, kauniista maisemista ja Thai-tanssiesityksistä samaan aikaan. Tässä muutamia valokuvia risteilyltä. Kuvat puhukoot puolestaan, vaikka kuvaajan taidot ja kameran laatu ei oikein tuo oikeutta näkymille. Upea reissu silti...

Tällä paatilla risteilimme joella...

Olivian pääruoka, maha oli kyllä jo täynnä kun hän söi neljä kevätkäärylettä alkupalaksi...

Palanen Kiinaa

Kouvolan toinen Kiina viikko alkoi jo viime perjantaina, mutta kiireiden vuoksi pääsimme vasta tänään ensimmäisen kerran ihailemaan makupaloja kiinalaisesta oopperasta. Esitykset olivat todella taidokkaita ja mikäs niitä oli ihailla aurinkoisessa säässä. Esiintyjien puolesta vähän harmitti kun yleisöä oli niin vähän, mutta nyt pysytyimme seuraamaan esitystä ihan aitiopaikoilta toisin kuin viime vuonna kun katsojia oli valtavasti ainakin avajaispäivän esityksessä.

Kiinalainen kulttuuri kiinnostaa minua yhä enemmän. Haluaisin oppia jatkuvasti siitä lisää ja olen huomannut, että katseeni huomaa kaikki kiinaan liittyvät asiat hyvin tarkasti. Siis jos esimerkiksi kirppiksellä on Kiina aiheinen kirja tai kaupassa jokin uusi kiinalainen elintarvike. Kulttuuriahan ei voi oppia täysin tuntemaan jos ei itse elä kulttuurin sisällä, mutta jos mahdollista, niin matkustamme mahdollisimman pian uudelleen Kiinaan. Yksi parhaita kirppislöytöjäni lähiaikoina on Disneyn silkkiperhosten maa -kirja joka on katsaus kaakkois Kiinan luontoon Mikin ja ystävien kanssa. Taidankin joku päivä jättää O:n isin kanssa kotiin ja lähteä oikein urakalla penkomaan paikallisia kirppiksiä, jos vaikka tekisin siellä hyviäkin löytöjä...

Elämää matkan jälkeen

Melkoinen matkaväsymys painaa... O ei meinaa päästä ollenkaan takaisin tähän Suomen rytmiin vaan herää aamuisin kello 5.00 aivan liian lyhyiden yöunien jälkeen. Väsyneenä sitten tietysti kiukuttaa, mutta eiköhän tämä rytmi tästä pikkuhiljaa taas normalisoidu. Osa matkatavaroista on edelleen laukuissa ja niitä purkaessa huomasin, mitä kaikkea sitä olisi pitänyt ostaa Kiinasta, mutta sinne vaan jäi. Saldona tästä matkasta voisi sanoa, että tosi mukava ja antoisa loma. Yritän nyt miettiä niitä Top kymppejä tähän loppuun, ensin ne parhaimmat:

1. Hotelli (ilmainen netti kaikissa huoneissa, huoneiden juomavesiautomaatit, siisteys, ystävällinen henkilökunta, hyvä aamiainen, uima-allas ja kaikin puolin erittäin hyvä hotelli)
2. Shamian
3. Paikallinen kulttuuri ja etenkin ihmiset
4. Lastenvaatteiden ja lelujen tukkutorit
5. Suurkaupungiksi rauhallinen ja helppo liikkua
6. Edulliset taksit
7. Matkaseura
8. Ei käynyt mitään selkkauksia tai kommelluksia tällä matkalla
9. Menomatkan puoliksi tyhjä lentokone
10. Lomailu ylipäätään...

Ja sitten ne pahimmat:

1. Kiire kotimatkalla lentokentällä, olympia maskotit ja paidat jäi ostamatta
2. Emme löytäneet aikuisten vaate tukkutoreja tai muuta meidän mielestä hyvää ostospaikkaa
3. O:n hyttysten puremat
4. Paluumatkalla lentokoneessa meidän puoleisen käytävän vessat suljettu kokonaan
5. Loma oli liian lyhyt
6-10. Pari sateista päivää


Lopuksi vielä kiitokset kaikille blogiani seuranneille. Muutetaan nyt tätä Thaimaa värssyä vähän ja todetaan että "Aina on matkoja jonnekin, mutta miksi matkustaa jonnekin kun voi mennä Kiinaan!". Suosittelen paikkaa ja toivottelen kaikille tutuille hyvää kesää.

Kotimatka

Kotimatkamme sujui hyvin. Tosin aikataulumme petti taas vähän yllättäen? aamulla. Tarkoituksemme oli olla aamiaisella kello 7.00 ja matkalla kentälle 7.20. pääsimme lähtemään kuitenkin vasta noin kello 7.45 ja kiirehän meille lopulta tuli, vaikka taksi ajoi melkoisella vauhdilla kentälle koko matkan eikä ruuhkia ollut ollenkaan. Kiinasta lähdettäessä on sama nesteiden vientikielto kuin Suomessakin. Annoimme pari mehupulloa kassista koululaisryhmälle, joimme vähän ja O:n vellin jouduimme kaatamaan tarkkailun alaisena tuttipulloon tullissa. Kun olimme lähtöselvittäneet tavarat ja täyttäneet tulli- ja maastapoistumislomakkeet kello oli jo 9.15 eli meillä oli vain viisi minuuttia aikaa olla lähtöportilla. Ostimme äkkiä viimehetken ostokset ja juoksimme portille, josta pääsimme heti koneeseen. Olympiamaskotit ja muut ostokset jäivät tekemättä, vaikka yuaneita oli vielä jäljellä. Harmitti, mutta pääasia oli, että ehdimme koneeseen.

Kone lähti Guangzhousta myöhässä ukkoskuuron takia. Jouduimme odotttelemaan lähtölupaa peräti reilun tunnin ajan. O alkoi hermostua, koska oli hyvin nälkäinen. Meillä oli mukana vain koalakarhu keksejä joita söi muutaman. Minun ruokani tuotiin ensin koska olin tilannut erikoisaterian. O söi ruuastani spagetit jo ennen hänen oman ruokansa saapumista. Ruuan jälkeen O kävi nukkumaan ja ehkä noin kolmen tunnin unet. Ei herännyt edes kun jouduin nostamaan hänet istuma-asentoon ja kiinnittämään turvavyön kun matkalla oli pientä turbulenssia. Loppumatkan pelasimme muistipeliä jonka sai koneesta viihdykkeeksi ja juttelimme muuten vaan. Olimme Helsingissä reilun tunnin myöhässä ja ihmiset juoksivat pois koneesta ehtiäkseen jatkolennoille. Vain pieni osa matkustajista jäi odottamaan matkatavaroita joten saimme tavarat nopeasti ja "hovikuski" V kävi hakemassa meidät kentältä.

Jatkuu...

Viimeinen päivä

Melkoiset kantamukset yhdellä miehellä

Quing Ping

Viimeisiä viedään. Tunnelmat on oikeastaan ihan samat kuin aina kotiinlähdön aikaan. Kotiin lähtöä odottaa, mutta erittäin mielelläni jatkaisin lomaa. En tiedä miten pitkään, koska en ole koskaan ollut niin pitkään lomalla, että haluaisin pois. Selvittelimme tänään aamulla taas repassa ostosmahdollisuuksia ja totesimme, että he eivät tiedä sen enempää paikoista kuin mekään. Me emme tällä lomalla löytäneet mitään meidän mielestä hyvää paikkaa ostella itsellemme vaatteita. Esimerkiksi sellaista kuin Bangkokin Chatuchak tai MBK, Saigonin torialue tai silkkikatu Pekingissä. Kävimme tänään Carrefourissa tekemässä muutamia ostoksia kotiin ja uudelleen lastenvaate tukkutorilla joka on siis loistava paikka tehdä lasten lelu ja vaateostoksia.

Aamulla kävimme myös Quing Ping torilla tuossa aivan vieressä. Sen sanotaan olevan Take away zoo, mutta aika vähäistä oli eläintarjonta. Muuten paikka on viehättävä vanhoine taloineen ja loputtomine tavaravirtoineen. O oli tänään koko päivän ilman vaippaa koska on niin mielettömän kuuma. Pissavahinkoja ei ole käynyt koko lomalla, vaikka on ollut pitkiä aikoja ilman vaippaa. Kysyy aina "onko minulla vaippa" kun sanoo ettei ole, niin pyytää pissalle. Kiinalaiset pikkupöntöt, kuten O näitä reikä lattiassa pönttöjä nimittää, on hänestä aika pelottavia. O:n jalat on ihan hyvän näköiset ja turvotukset laskeneet vähän. Ei ole tänään ollut myöskään kuumeisen oloinen. Mummolle soitteli tänään leikkikännykällä. Terveisiä myös vaarille, mummille ja papalle.

Kävelimme taas tänään kaupungilta hotellille ja nyt on pakko myöntää, että jalat olivat aivan poikki kun pääsimme hotellille. Olimme muutenkin aika väsyneitä joten siirryimme nopeasti uima-altaalle lepuuttelemaan ja viilentelemään itseämme. Vaikka mökillä on ihana uida hiljaisuudessa kesä iltaisin niin täälläkin on oma viehätyksensä kellua kaupungin yläpuolella mainosvalojen loistaessa. Liikenteen melu kuului taukoamatta, mutta pehmeänä ja lentokoneet lentelivät yli. Läheisen noin 30 kerroksisen talon koko julkisivu toimi telkkarina ja siinä näkyi kivoja mainoksia joita voi seurata uidessa. Aika hienoa. Nyt on melko tarkkaan nähty tämä kaupunki ja aitoa kiinalaista kaupunkielämää. Tämä antaa kuitenkin vain yhden kuvan kiinasta sillä maa on valtava suuri ja alueelliset sekä elintasoerot on valtavia.

Me totuimme nopeasti siihen, että ihmiset tuijottivat meitä. Loppulomasta kyllä pelkäsimme, että aiheutamme lisää onnettomuuksia kuin ihmiset eivät muista katsoa eteenpäin. Yhden kerran meitä tuijottanut nainen käveli toista päin suojatiellä ja kädessä olevat tavarat rikkoutui pirstaleiksi, eräs nainen kompuroi rappusissa kun tuijotti meitä ja muitakin vaaratilanteita heidän kiinnostuksensa aiheutti. Meiltä kysyttiin useita kertoja onko O meidän, onko T isä ja minä äiti tai muita vastaavia sukulaisuussuhteita. Thaimaassa tällaisia kysymyksiä tulee harvoin. O ei meinannut tottua ollenkaan tuijotukseen ja yritti joskus haudata päänsä rattaisiin tms. Ihmiset osoittautuivat kyllä ihan ystävällisiksi ja avuliaiksi aina kun tarvitsimme apua eli kaikinpuolin heistä jäi todella positiivinen kuva.

Huomenna meillä on siis kotiinlähtö aamulla. Menemme aamupalalle kello 7.00 ja lähdemme sen jälkeen kentälle. Kone lähtee kello 9.50 joten ehdimme kentälle luultavasti hyvissä ajoissa. Respa sanoin taksin menevän sinne vain 15 minuuttia. Mietin jo itsekseni tämän loman top 10 pahimpia ja parhaimpia paloja, mutta ne taitavat tulla tänne blogiin vasta kotimaassa. Nyt lataan vielä muutaman kuvan ja sitten pakkaamaan.

Hellettä

Allastunnelmia

Kangasmarkkinat

Haitzhu

Tänäänkin saimme nauttia melkoisesta helteestä. Kyselimme aamulla respasta ostosmahdollisuuksista ja meille näytettiin pari paikkaa joihin kannattaisi mennä. Toinen oli urheiluvaateliike ja toinen antiikkikatu. Menimme sitten aamiaisen jälkeen taksilla urheiluvaateliikkeeseen, mutta huomasimme jo pihalla, että kyseessä oli kallis merkkiliike. Vaatteet on varmasti siellä edullisempia kuin Suomessa normaalihintaiset, mutta ihan liian kalliita omalle budjetille eikä mitään mielenkiintoista osunut silmiin. Päätimme jättää antiikkikadun väliin ja kävelimme kangas- ja vaatemarkkinoille. Perillä oli keskikokoinen tavaratalo ja siellä oli monenlaisia kankaita myynnissä sekä mahdollisuus teettää vaatteita. Ostimme 10metriä suklaan ruskeaa silkkiä (2euroa/metri) verhokankaaksi. Odotimme puolisen tuntia kun kangasta haettiin jostain ja lopulta saimme kangasmytyn muovikassissa mukaamme. Hotellilla huomasimme, että kankaassa oli virhekohta ja saa nähdä saako siitä tehtyä kaksia verhoja. Olisi siis tietenkin pitänyt tarkastaa kangas liikkeessä, kuten aina kangasostoksia tehtäessä.

O nukahti jo ennen kangasmarkkinoille menoa ja jatkoi unia kun lähdimme kävelemään markkinoilta kohti Haizhua jossa olimme jo käyneet kerran aikaisemminkin. Ostelimme kaikenlaista vähän pienempää ja isompaa krääsää. Esimerkiksi hiuspinnejä, ilmapalloja, O:n leluja ja hänen serkkupojilleen sekä O:lle potkulaudat. Haizhusta pois lähtiessämme yritimme saada taksia, koska päivän kävelykiintiö alkoi olla täynnä. Taksin saanti ruuhka-aikaan on melko haasteellista suurkaupungissa. Lopulta eräs yksityisyrittäjä otti meidät kyytiin ja tingimme matkan kolmeen euroon.

Ennen hotelliin menoa kävimme uudestaan apteekissa etsimässä O:lle lääkettä hyttysenpuremiin. Eilen saimme apteekista mukaamme tiikeribalsamia ja yritin nyt löytää jotain kortisonirasvaa, mutta eivät suostuneet? sitä myymään. Kovasti päivittelivät O:n jalkoja, mutta mukaan saimme jotain kiinalaista salvaa. O:n jalat on siis pahan näköiset. Pohkeissa on neljä isoa pahkuraan lähes 10cm halkaisijaltaan eli valtavat. Toinen jalkaterä on mallia pikkunorsu. Olen antanut zyrteciä melko reilusti ja se on auttanut vähän. Laskee hetkeksi pattien turvotusta pienemmäksi. O oli myös aamulla ja tänään muutenkin kuumeisen oloinen. Luulen, että kuume johtuu näistä puremista ja olen antanut Panadolia lääkkeeksi. Toivotaan, että tilanne ei pahene ainakaan ennen kuin selviämme Suomeen. T kiroili melkoisesti jo puistossa eilen kun huomasimme puremat. Tiesimme heti mitä niistä seuraa.

Tulimme hotellille ehkä noin 17.00 ja mietimme hetken mitä tekisimme. Päätimme kauppareissun sijaan mennä uima-altaalle. T kävi taas vähän bodaamassa ja minä uin O:n kanssa. Uimisen jälkeen kävimme vielä syömässä ja nyt suunnittelemme nukkumaan menoa. Huominen ohjelma alkaa olla jo selvillä, mutta palataan siihen myöhemmin. Hyvää yötä Kiinasta!

Yue Xiu

Päivämme alkoi tänään rahanvaihdolla kun eilen epäonnistuimme. Menimme aamiaisen jälkeen hotelli White Swanissa sijaitsevaan pankkiin jossa vaihdoimme vielä 300 euroa yuaniksi. Otimme mukaan passinkopion jonka piti ennakkotietojen mukaan riittää rahanvaihdossa, mutta oma kopio ei kelvannutkaan vaan vaativat alkuperäisen passin. Onneksi otimme sen mukaan. Jonottelimme pankissa aika pitkään, O oli levoton koska nukkui huonosti viimeyön. Heti rahanvaihdon jälkeen lähdimme Yue Xiu puistoon viettämään hellepäivää. O nukahti lähes heti puistoon saapumisen jälkeen, mutta joutui hyttyshyökkäyksen uhriksi ja heräsi raapimaan jalkoja. Onneksi meillä oli tiedossa etukäteen miten allerginen hän on ötököiden pistolle niin meillä on mukana zyrtec -tippoja joita annoin nyt hotellille saavuttuamme. Ostimme myös tiikeribalsamia kutinaa lievittämään.

Yue Xiu puisto oli valtava, kaunis ja mäkinen. Rappusia oli paljon ja me kantelimme O:n rattaita ylös ja alas mäkiä hiki virraten. Opasteet olivat tosi huonot ja jouduimme kävelemään edestakaisin samoja reittejä. Löysimme pari lasten huvipuistoa ja sen kaikista tärkeimmän nähtävyyden eli viiden pässin patsaan. Siihen liittyy joku tarina Guangzhoun kaupungin perustamisesta, mutta en ole siihen perehtynyt. Täytyy googlata sitten kotona. Puistossa oli myös uima-allas, vähän samantyylinen kuin siellä kotikaupungin uimahallissa. Kävimme altaassa viilentelemässä itseämme. O nautti täysin rinnoin kun isi heitteli vedessä ilmaan. Uimisen jälkeen O söi koti-Suomesta mukaan otetun piltin kylmänä ja hyvin maistui.

Lähdimme puistosta pois vähän viiden jälkeen ja päätimme kävellä hotellille vaikka metro meni vierestä. Matkaa tuli noin neljä kilometriä, mutta siinä O:n oli hyvä ottaa paremmat päiväunet ja me katselimme paikallisten menoa. Päädyimme myös erääseen toiseen puistoon katselemaan vapaa-ajanviettoa. Herätimme O:n vasta Shang Xia Jiu kävelykadulla kun pysähdyimme syömään. Kehtaankohan edes tunnustaa, että emme vieläkään uskaltautuneet kiinalaiseen ravintolaan syömään vaan aterioimme Pizza Hutissa tutusti ja turvallisesti. No kun sieltä saa sitä ihanaa juustotäytereunaista pizzaa kuten Thaimaankin Huteista...

Kotimatkalla näin eräässä kodintarvikeliikkeessä samaa kiina-astiastosarjaa kuin kerään kotiin. Helsingissä yksi iso riisikulho maksaa muistaakseni kympin verran, nyt ostin kahdeksallakymmenellä sentillä neljä. Jaksaisikohan niitä kuskata kotiin enemmänkin ja mitenhän ne saa pysymään ehjinä? Olimme takaisin hotellilla vasta kello 21.00. O:kin söi iltapuuroa ison lautasellisen reippaasti kun sai vasta sen jälkeen syödä muutaman sipsin joita ostimme viereisestä 7elevenistä. Nyt on taas perinteisesti iltakylvyssä isin kanssa.

Meillä loma meinaa loppua kesken. Emme ehdi käymään kaikissa niissä paikoissa joissa alunperin suunnittelimme, joten joudumme nyt miettimään missä haluamme ehdottomasti käydä. Saimme muuten tänään kiveen kaiverretun kuvan jonka tilasimme muutama päivä sitten O:sta. Kuva ei ole meistä oikein O:n näköinen, mutta ei ole se valokuvakaan jonka ottivat liikkeessä. O:lla oli letit päässä mikä on aika harvinaista ja näin kuvakin on vähän outo. Nyt huomista päivää suunnittelemaan ja lepäilemään että taas jaksaa... Ihanaa tämä hotellielämä.

Hotellilla jälleen

Tee Mall ostoskeskus

Leikkipaikka hotellin takana

Metroasemalla

Beijing Lu Walking street

Tänään aamulla heräsimme taas vasta noin kello 9.30 ja vettä satoi. Onneksi se olikin vain kuuro ja loppupäivä oli helteinen, pilvinen ja onneksi sateeton. Aamiaisen jälkeen lähdimme taksilla kuuluisalle Beijing Lu kävelykadulle. Ennakkotiedoista päätellen siellä piti olla hyvät ostosmahdollisuudet. Katu oli melko lyhyt ja sen varrella oli jonkin verran pieniä liikkeitä sekä pari extra kallista tavarataloa. Teimme muutamia ostoksia itsellemme sekä O:lle sekä kävimme taas tankkaamassa O:n KFC:ssä. Ihmeteltyämme kadun menoa kävelimme lähimmälle metropysäkille tarkoituksena mennä TeeMall ostoskeskukseen joka sijaistsee kaupungin laidalla. Matkalla pysähdyimme kirjakauppaan ja ostimme pienen Kiinan pöytälipun. Kaupassa oli vain yksi setti joten yritämme löytää vielä toisen, kun lupasin tuliaisiksi katsella. Terkkuja J+perhe. Ostin myös isomman lipun joka oli pakattu läpinäkyvään muovipussiin ja päällä oli Kiinan lipun kuva. Pettymys ja nauru oli melkoinen kun avasimme paketin hotellilla. Pussissa oli neuvostoliiton lippu sirppineen ja vasaroineen. Onneksi ei mennyt kuin kolme euroa hukkaan.

TeeMall ostoskeskus oli valtava ja siellä oli sisällä näitä tutuksi tulleita kalliita merkkiliikeitä sekä kellarikerroksessa halpaketju Jusco joka vastaa Thaimaan Tescoa tai Big C:tä. Tajusimme, että Suomessa vaihtamamme yuanit ovat vähissä ja rahaa pitäisi vaihtaa lisää. Fiksuina otimme kyllä euroja mukaan. No, passit jäi hotellille ja tiesimme, että ne on välttämättömiä rahan vaihdossa. Päätimme kuitenkin yrittää rahanvaihtoa ajokortilla, mutta eurot eivät kelvanneet, ainostaan taaloja olisi otettu vastaan. Meidän Jusco shoppailu jäi sitten katselukierrokseksi ja nuudelipakkausten ostoksi. Ei ollut rahaa mennä edes syömään, vaikka lähistöllä olisi ollut mm. Pizza Hut, joka olisi houkutellut puoleensa. Onneksi oli rahaa paluumatkaan, paljoa ei sitä kyllä tarvittukaan. Metro maksoi hotellille joka oli kaupungin toisella puolella yht. 8 yania eli 80 senttiä meiltä kahdelta. O:sta ei mennyt maksua. Metrot olivat tosi siistejä ja niissä oli mukavasti tilaa myös rattaissa nukkuvalle O:lle.

Ennen hotellille menoa menimme vielä viemään hotellin "takapihalla" sijaitsevaan puistoon O:ta leikkimään ja laskemaan liukumäkeä. Siellä sitten juoksenteli pää läpimärkänä hiestä ja keinuikin jopa pikkuisen juuri adoptoidun kiinapojan kanssa. Tulimme hotellille vasta noin kello 19.30. Jalat olivat aika hellinä kävelystä. O oli melkoisessa vauhdissa eilen illalla sen ihanan iltahetken jälkeen. Jouduin antamaan velliä vielä kahden jälkeen yöllä jolloin vasta rauhoittui lopullisesti yöunille. Tänäänkin nukkui päiväunia noin kello 15.30-17.30, joten tuskin käymme paljon ennen puoltayötä nukkumaan.

Jos huomenna on sateeton ilma, menemme sinne Yuexiu puistoon josta kirjoittelin jo ennen matkaa. Lähistöllä pitäisi olla myös kellojen tukkumyymälät. Meillä ei ole kyllä tarkoitus ostella rolexeja, mutta ennakkotietojen mukaan siellä pitäisi olla myös muita tukkuliikkeitä. Katsotaan...

Ihanat iltahetket

Kävimme tänäänkin syömässä Lucy`s ravintolassa jonka totesimme hyväksi pari iltaa sitten. Joka ilta sade on tauonnut ja Lucy`n terassilla Helmijoen rannassa on ihana istuskella. Laivat lipuvat ohi ja ilma on lämmin. O:kin viihtyy ulkotiloissa paremmin kuin sisäravintoloissa. O:n lempiherkuksi on tullut nuudelit ja niitä ahmi tänään minun lautaselta. Hyviä kyllä olivatkin. Syömisen jälkeen O taas päästeli höyryjä ja juoksenteli Shamianin puistossa. Kävimme myös 7elevenissä ostamassa vähän herkkuja illaksi. Sieltä saa myös breezeriä, vaikka ei vedäkään vertoja wine coolerille. Hyvältä maistuu silti. Paljon pieniä vauvoja, tyttöjä, poikia ja kaksosetkin bongasin tänä iltana adoptiorintamalta. Ei voi mitään kun on ihan pakko ihailla lapsia, yritän kuitenkin olla ihan suoraan tuijottamatta, vaikka lumoavia kyllä ovat. Onneksi O aina välillä lupaa olla vauva ja ihana tyttö onkin. Myyjät poikkeuksetta edelleen päivittelevät joka paikassa O:n pituutta.

Illat hotellihuoneessa illallisen jälkeen on ihania. Tänään makailimme sängyllä, T täytti ristikkoa, O katseli lastenohjelmia ja söi koala pipareita ja minä olin vaan. Harvassa ovat tällaiset oleskeluillat kotona, sillä aina on muka jotain muuta tekemistä. Nyt O ja T ovat nauttimassa vaahtokylvystä, itse taidan mennä sinne ihan itsekseni. Keskustelimme illalla erään kiinalaisen miehen kanssa ja hän sanoi Kantonissa olevan 15 miljoonaa asukasta. Jos tämä tosiaan pitää paikkansa niin oudolta tuntuu. Kaupunki on nimittäin rauhallinen verrattuna kaikkiin suurkaupunkeihin joissa olemme käyneet. Tänään myös totesimme jalkakäytävät ihan ydinkeskustassakin erittäin hyviksi. Lähes kaikki käytävät on varustettu liuskoilla ja varmasti niitä kärryjä varten joilla ihmiset kuskaavat täällä tavaraa. Liikennekin sujuu melko hyvin. Paikoitellen täällä on todella kauniita katuja joita reunustaa kiinalaisittain koristellut talot. Kuvia en tänään pystynyt ottamaan kaatosateessa, mutta jos tilaisuus tulee niin nappaan muutaman kuvan muistoksi. Huomenna yritämme Beijing Lu kävelykadulle ja Tai Bai markkinoille jos ilma olisi edes vähän suosiollinen. Eipä muuta kuin voimia keräämään.

Käsittämätöntä

Huoneemme suhteellisen siisti sellainen

Shamianin kartta

Osa tavaroista joita ostimme tänään

Ostosvankkurit joissa O nukkuu

Yksi tukkutoreista

Ja niitä vauvansänkyjä, nyyh

Taidan jäädä lähes sanattomaksi tämän kaupungin shoppailumahdollisuuksista. Tänään pyysimme hotellin respasta vinkkiä, minne kannattaisi mennä kun haluaisimme ostella lasten vaatteita ja kenkiä. Annoimme taksille lapun ja hetken kuluttua olimme tukkutorilla. Oikeastaan kävimme kahdella eri torialueella jotka sijaitsivat melko lähekkäin. Molemmissa oli useita kerroksia ja tavaraa ihan mielettömästi. Kaupat eivät kuitenkaan myynyt yksittäisiä kappaleita vaatteita rekeistä ja hyllyistä, vaan ostokset oli tehtävä liikkeiden edessä olevista pahvilaatikoista tai pöydistä. Silti, hulluus meinasi iskeä. Merkkituotteita ja vähemmän tunnettuja merkkejä aivan älyttömän halvalla. T meinasi uupua ostosurakan alle. Sain elvyteltyä hänet O:lle varaamallani pillimehulla ja suolakekseillä. Liikkeitä oli satoja jos ei enemmänkin ja mikään ei maksanut mitään. En edes osannut uneksia tällaisista ostosmahdolisuuksista.

Kun lähdimme aamulla kaupoille, hotellin tämän keroksen aulassa oli riveissä vauvansänkyjä. Palatessamme äsken hotellille, pihaan ajoi samaan aikaan linja-auto, josta tuli pieniä vauvoja uusien vanhempien kanssa hotelliin. Tulivat varmasti suoraan luovutustilaisuudesta, ainakin vauvojen vaatteista päätelleen. Jotkut vauvat itkivät vähän ja toiset olivat muuten vaan hyvin hämmentyneen näköisiä. Tippa tuli silmään kun muistelimme itseämme pari vuotta sitten samassa tilanteessa. Kyllä se oli elämämme paras päivä. Kävelimme hotellille muuten kaameassa vesisateessa, O nukkui rattaissa. Nyt olisi tarkoitus lähteä syömään. Luultavasti johonkin lähelle tänne saaren alueelle.

Cow and bridge

Kävimme vaahtokylvyssä ja laitoimme O:n oikein kauniiksi ennen kuin lähdimme syömään. Hame, toppi, bolero ja hiukset kiinni ponnarille sekä hello kitty hiuspanta vielä kaiken koristukseksi. Täällä Kiinassa huomiota herättää se, että pienet tytöt on puettu aina tosi nätisti ja heillä on jos jonkilaisia koristuksia hiuksissa. Itse sitä on kotona aina vähän liiankin huolimaton oman ja O:n ulkonäön suhteen, ettei edes huomaa miten isoja muutoksia saa pienellä vaivannäöllä aikaan.

Tänään kävimme syömässä siinä Thai ravintolassa johon emme eilen mahtuneet. Paikka oli melko meluisa, mutta ruoka oli hyvää ja sitä oli todellakin riittävästi. Syömisen jälkeen teimme jo perinteeksi muodostuneen Shamianin ympärikävelyn. Kävimme myös parissa lastenvaateliikkeessä katsomassa O:lle vaatteita ja kenkiä, mutta kaikki koot osoittautuivat jälleen liian pieniksi niissä vaatteissa joista me olisimme olleet kiinnostuneita. O:lla oli nyt melkoinen vauhti päällä. Eihän se ole ihmekään kun istui koko päivän rattaissa. Onneksi tällä saarella on hyvä purkaa jalkakäytävillä vähän ylimääräisiä höyryjä. O oli kerrankin valmis myös juttelemaan kaupan myyjille kun yleensä ujostelee ja painaa päätä piiloon. Nyt taitaa kuitenkin jo väsymys painaa joten iltavellille ja nukkumaan.

Tavarataivas vai h...

No nyt on aloitettu shoppailu. Heräsimme aamulla noin 9.30 ja lähdimme heti aamiaisen jälkeen kävelemään joen rantaa pitkin Haizhuun. Rannalla oli todella leveät ja hyväkulkuiset jalkakäytävät. Autoteiden ylittävät rampitkin on melko hyviä kulkea rattaiden kanssa koska niissä on liuskat fillareille, toisin kuin Bangkokissa. Kävelymatkaa Haizhu aukioille tuli reilu kilometri. Perillä sitten odottikin sellainen tavarataivas että... Katselimme ja ihmettelimme sekä teimme pieniä ostoksia. Myyjät eivät tinkineet paljoa hinnoista, jossain ei ollenkaan, mutta lähtöhinnat oli jo todella edullisia. Merkeistä burberry ja hello kitty olivat ehdottomasti eniten esillä. Löytyipä jopa muumitavaroitakin. Lähistöllä oli muutamia muitakin ostospaikkoja ja täynnä samaa krääsää. Kiinakoristeita ja pieniä laukkuja, lahjapussukoita, leluja, tekstiilejä yms. yms. Vaatteita ja kenkiä ei näillä kulmilla ollut. Shoppailimme muutaman tunnin, käyden välillä KFC:ssä kun O tankkasi. Vähän kananugettia ja pari suullista mehua, siinä taas tämän päivän saldo kun aamullakaan ei syönyt yhtään mitään aamiaisella. Onneksi joi vellin, muuten olisimme täällä kuumuudessa pulassa.

O nukahti rattaisiin kun lähdimme kävelemään hotellille. Matkalla katselimme paikallisten elämänmenoa ja näimme myös kaksi lasten huvipuistoa. Toinen oli moderni jenkkityylinen ja toinen perin kiinalainen. Edelleen ihmettelimme suurkaupungiksi rauhallista liikennettä ja melko hyviä jalkakäytäviä. O oli taas loistavaa matkaseuraa. Kaupoilla istui tyytyväisenä ihmetellen rattaissa ja tulomatkan nukkui. Nyt touhottaa ja pelaa isin kanssa dartsia. Kun kaupungilta palaa Shamianille tulee aina jotenkin rauhallinen ja rento olo. Paikka on niin kaunis ja viihtyisä. Puistossa oli hääpari valokuvattavana ja muutenkin täällä on paikallisia kävelemässä ja rentoutumassa. Lukuunottamatta näitä adoptioperheitä joita on tällä saarella, ei kaupungilla juuri länsimaalaisia näe. Ei voi siis sanoa, että paikka olisi turistien pilaama. Kyllä tämä on ihan aitoa Kiinaa.

Huomasin juuri etten ottanut yhtään valokuvaa Haizhusta. Pitää korjata asia kun menemme sinne seuraavaksi. Vaikka rantatie oli märkä kun kävelimme aamulla siellä, ei vettä kuitenkaan ole satanut koko meidän valveillaolon aikana. Muutenkin sään pitäisi lämmetä ennusteiden mukaan. Jippii, sitten päsemme taas uimaan.

Totisesti adoptioperheitä

Olimme kello 18.00 valmiita lähtemään Haitzuun ja kysyin respasta moneen market on auki. Kertoivat, että se meni kiinni kello 18.00 joten meidän piti vaihtaa suunnitelmia ja päätimme jäädä Shamianille. Yritimme Thai ravintola Cow and Bridgeen syömään, mutta se oli täynnä. Eteisessä näkyi olevan kasa lastenrattaita, joten adoptioperheet olivat hyvin edustettuina siellä kuten myös Lucy´s ravintolassa jonne loplta menimme syömään. Vaikka tiesin, että täällä on paljon adoption takia perheitä, en ajatellut heitä olevan näin paljon. Jenkkejä on tietysti iso osa, mutta myös paljon muualtakin. Eräs kauppias kysyi olemmeko Suomesta, joten pikkuinen Suomikin on maailman kartalla. Ravintolassakin tosin istui myös iso suomalainen seurue viereisessä pöydässä. Kun kerromme kauppiaille O:n olevan Hunanista, toteavat he poikeuksessa "spicy girl" eli pippurinen tyttö ja sitähän hän onkin. Adoptiolasten joukossa oli myös paljon pikkuisia poikia, mikä on tähän asti ollut melko harvinaista Kiinasta adoptoitavien lasten kohdalla. En sitten tiedä miten paljon täällä oli adoptioperheitä silloin kun Kiinasta tuli vielä paljon kansainväliseen adoptioon lapsia, mutta vieläkin heitä on kymmeniä jos ei enemmänkin. Kaupoissa huomaa, että O on jo vähän liian iso sillä vaatteista hänelle saa ostaa isointa kokoa ja kenkiä on lähes mahdoton löytää. Shamianin markkinat on siis suunnattu pienemmille lapsille. Katsotaan sitten Haitzusta huomenna tarkemmin valikoimia. O on ollut todella hyvällä tuulella ja iloinen tyttö. Kiinan kielestä hän ei selvästikkään ymmärrä sanaakaan eikä taida muutenkaan Kiinan meno tuoda hänen mieleensä muistoja. Toivottavasti tästä matkasta jää kuitenkin hyviä muistoja tulevaisuuden varalle. Nyt alkaa olemaan jo nukkumaanmenon aika, kunhan katson tuon selviytyjät ensin loppuun....

Ensimmäiset ostokset

Tänään on satanut aamupäivästä alkaen ja niin taitaa sataa huomennakin. Alkuviikosta pitäisi sään parantua, toivotaan ainakin. Kiertelimme aamupäivällä Shamianilla. Saarella on ihastuttavia pieniä kauppoja, jotka ovat pullollaan mitä ihanampia lasten vaatteita ja kenkiä. Ostimme O:lle burberryn mekon, vinkuvat sandaalit (huh,huh) ja panda "maatuskan". Kaupassa kuulimme samat tutut kommentit kuin Suomessakin, että onpa teidän lapsi pitkä. No, niin ovat vanhemmatkin. Eräs reppureissaajan oloinen mies tuli kyselemään adoptioista koska oli lukenut matkaoppaasta, että saarella on paljon lapsia adoptoivia perheitä. Vastailimme muutamiin kysymyksiin. Useilla perheillä näyttää olevan jo ennestään adoptoituja lapsia mukana ja uusista tulokkaista osa on aivan pieniä vauvoja. No, ikää on varmasti jo 6kk, mutta hyvin pieniä ja avuttomia ovat. O on nyt päiväunilla ja kun herää ajattelimme ottaa taksin alle ja lähteä kurkistamaan sitä ennakkotietojen mukaan parasta ostospaikkaa eli Haitzu markettia.

Aamuherätys

Kävimme illalla O:n kanssa noin kello 21.00 nukkumaan ja aamulla kun katsoin kelloa se näytti 10.20. En voinut uskoa silmiäni, nukuimme reilusti kellon ympäri. T tuli nukkumaan myöhemmin koska oli lempipuuhassaan koneen kimpussa... Aamupala päättyy aamuisin kello 10.30 ja meille tuli kova kiire, että ehdimme sinne. O:lta tutti pois suusta ja menoksi. Tyttö olikin tosi hyvällä tuulella herätessään. Unohdin ruokalapun huoneeseen ja virittelin servetin kaulaan. O kysyi "laitetaanko tytöllekin paperiruokalappu" kun viereisessä pöydässä istui pieni kiinatyttö uusien vanhempiensa kanssa. Aamupala ei O:lle maistunut, kuten tavallista. Me söimme hyvällä ruokahalulla. Aamupala oli hyvä juustoinen, jogurtteineen ja hedelmineen.

Aamupalan jälkeen menimme uimaan vaikka ilma on melko viileä ja taivas harmaa. Vesi oli minusta lämmintä, mutta O ei tarennut uimaan. Meni sitten isin kanssa kuntosalille bodaamaan kun minä uin allasta ympäri ainakin 20 kertaa. Kun pääsimme huoneeseen alkoi taas melkoinen vesisade. Nyt odottelemme, että sade taukoaa niin päsemme päivän ohjelman kimppuun. Siitä mikä se on, emme ole vielä sopineet, mutta eiköhän se tässä selviä. Kuten viime Thaimaan reissun kaveri (terveisiä R:lle) sanoi, minulla on ehkä se aikuisiän ADHD joka ilmenee näillä matkoilla. On vaan niin kiva kun näkee ja kokee mahdollisimman paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä. Hotellihuoneessa on aika rajalliset mahdollisuudet siihen... Ja sitten kuvia altaalta, yhdessä kuvassa näkyy se Holiday inn Shifu hotelli johon meinasimme ensin mennä. Kuvat on siis tuossa alussa kuten huomasitte.