Hyvää uutta vuotta 2016!

Kotona ollaan ja toivutaan jet lagista. Voimme jälleen kerran todeta, että olipas meillä kiva reissu. Erityiskiitokset siitä lähtee matkakumppaneillemme...

Oikein hyvää ja matkailurikasta uutta vuotta 2016!

Chongqing 31.12.2015

Päivä 8.

Se olisi sitten kotiinlähtöpäivä. Heräsin aamulla jo kello 4.00 enkä osannut juurikaan nukkua sen jälkeen. Kävin suihkussa ja herätin lapset puoli seitsemän aikoihin. Molemmat heräsivät taas tosi reippaasti ja olimme valmiina alakerrassa kello 7.00 kuten sovimme matkakumppaniemme kanssa. Maksoimme aamiaiset (ihme kyllä ja laskut olivat oikein eli Olivia puoleen hintaan ja Samppa ilmaiseksi) ja pyysimme respaa soittamaan meille taksit. Erittäin ystävällinen virkailija soitti taksit ja kun pääsimme alakertaan, niin kaksi taksia seisoi jo oven vieressä odottamassa meitä. Vähän tiukkaa teki mahtua taksiin kahden lapsen ja kahden ison matkalaukun kanssa, sillä taksien takapaksissa on isot kaasupullot. Järjestäydyimme niin, että takapaksiin laitettiin pienempi laukku ja minä menin ison matkalaukun, repun, lentolaukun ja lasten kanssa takapenkille ja Tomi yhden kassin kanssa etupenkille. Onneksi matka ei ollut pitkä, sillä tunnelma oli aika tiivis.

Matka kentälle meni sujuvasti ja taksi maksoi vain 48 yuania. Menomatkalla maksoimme hotellin taksista 350 yuania, mutta otimme varman päälle, että taksi löytää kiertelemättä hotellimme. Huomasin, että taksi on jättämässä meitä kotimaanterminaaliin ja pyysimme ajamaan eteenpäin. Kuski jätti meidät kuitenkin vähän liian aikaisin pois, joten jouduimme kävelemään jonkin matkaa kansainväliseen terminaaliin. Onneksi meillä ei ollut kiire ja kävely teki hyvää ennen pitkää lentomatkaa. Lentoasemalla muodollisuudet sujuivat hyvin, mutta ihmeen tarkasti matkustajat tarkastettiin. Passia tutkittiin viisi kertaa ennen koneeseen pääsyä ja jokaiselle matkustajalle tehtiin käsin tarkastus metallinpaljastimesta kulkemisen jälkeen. Ajattelen asiasta kuitenkin positiivisesti eli hyvä, että ollaan tarkkoja, sillä matkustajien turvallisuuttahan niillä vain ajatellaan.

Kävimme kentällä kahvilla ja Olivia tilasi itselleen aamupalaksi kanaa ja riisiä. Kastike osoittautui kuitenkin niin tuliseksi, että ruoka jäi syömättä. Ulkomaanterminaali on hyvin pieni ja siellä on vain pari pientä kauppaa. Ostokset jäivät siis tekemättä. Ehdotin Tomille, että olisimme tuhlanneet viimeiset yuanit mutta hän haluaa säästää ne seuraavaa reissua varten. Siitäpä tulikin taas mieleeni, että koskahan se seuraava reissu on? Tämä matka onnistui jälleen oikein hyvin ja säästyimme lähes kokonaan kaikenlaiselta sählingiltä, johon varauduin etukäteen. Chongqing osoittautui edelleen mukavaksi paikaksi ja en yhtään sulje pois sitä vaihtoehtoa, että menisimme sinne joskus uudelleen esim. kauttakulkupaikkana jonnekin muualle Kiinaan. Lähivuosina voisin ehkä ajatella meneväni Xianiin, jossa emme ole käyneet ja missä asuu kummityttömme, uudelleen Pekingiin muistelemaan Olivian hakumatkaa, Yunnaniin joka kiinnostaisi muuten vaan, Hainanin saarelle paistattelemaan uudelleen aurinkoon tai tietysti juurimatkalle Samuelin lastenkotiin Fujianiin eli luulenpa, että viimeistään parin kolmen vuoden sisällä manner-Kiina kutsuu taas. Sitä ennen voisimme käydä vaikka Hong Kongissa. Olivia on käynyt Hong Kongin Disneylandissa jo kaksi kertaa, mutta Samuel ei ole vielä käynyt Hong Kongin lentokenttää pidemmällä.

Syy lähdön viivästymiseen

Ollessamme tänään lentoaseman kahvilassa aamiaisella, otin ikkunasta valokuvan koska ulkona oli niin sakea sumu, ettei eteen nähnyt. Odotellessamme lähtöä kuulimmekin, että sumu oli niin kova, ettei Helsingistä saapuva koneemme pystynyt laskeutumaan Chongqingiin. Kone kierteli pari tuntia Chongqingin yllä ennen kuin sumu aivan yhtäkkiä hälveni. Meidänkin koneeseen nousu viivästyi parisen tuntia ja sen lisäksi istuskelimme koneessa tunnin verran ennen lähtölupaa. Aika kului onneksi aika nopeasti ja lisää iloa toi se, että koneeseen oli menossa todella vähän matkustajia. Laskin odotusaulassa olevat matkustajat ja meitä oli vajaa 60. Jokainen sai siis oman penkkirivin koneessa ja mikäs siinä oli” lie-flat” penkkiriveillä matkustaessa, vaikka olimme turistiluokan puolella. Tarjoilukin oli koneessa erityisen hyvää. Kesken matkan, aterioiden välillä, henkilökunta tarjoili maksutta suklaata, suolapähkinöitä ja juomia. Tällaista palvelua ei ole sattunut meidän kohdalle enää aikoihin Thaimaan lennoilla. Viiniäkin minulle kaadettiin kerralla kaksi lasia, sillä ensimmäinen ei tullut aivan täyteen J Henkilökunnallakin oli paljon herkemmässä hymy kuin Thaimaan lennoilla. Ehkäpä heitä ei rasittanut kiire, kun matkustajia oli niin vähän. Samuel ja Olivia saivat Finnairin lokikirjat lennoista täyteen. Lähetämme ne heti Finnairille, kun pääsemme kotiin. Sitten vaan odottelemme mitä kivaa he saavat paluupostissa palkkioksi lennetyistä lennoista. 

Chongqing 30.12.205

Päivä 7.

Loman viimeinen kokonainen päivä. Käytimme aamulla huomisenkin aamiaisvoucherin, sillä suunnittelimme ettemme mene huomenna syömään ollenkaan aikaisen lähdön vuoksi. Aamun ohjelma oli selvillä, sillä koska emme päässeet eilen käymään Chaotianmen marketissa, päätimme lähteä sinne tänään. Marketalueelle oli hotelliltamme vain noin 10-15 minuutin kävelymatka. Kiertelimme kauppoja, mutta emme ostelleet juuri mitään. Hintataso täällä Kiinassa ei ole enää meille mikään erityisen edullinen. Meillä oli taskussa lappu, johon oli merkitty kahden vuoden takaiset valuuttakurssit ja siihenkin verrattuna valuuttakurssi on meille nyt noin 20% kalliimpi. Lisäksi luulen, että hinnat ovat muutenkin nousseet. Toki hinnat ovat edelleen suurkaupungissakin Suomen hintoja edullisemmat, mutta ainakin meidän kulutustottumuksilla Thaimaan hintataso on huomattavasti edullisempi kuin täällä Chongqingissa. Tietysti omilla valinnoilla voi vaikuttaa paljonko rahaa kuluttaa, mutta näin turistina vieraassa paikassa koimme paikan hintatason suhteellisen korkeaksi.

Chaotianmenin kiertelyn jälkeen teimme kierroksen Luohanin temppelin alla olevassa kaupassa ja menimme takaisin hotellille. Samuel oli väsynyt kävelyyn ja kaupoilla kiertelyyn, joten hän jäi Tomin kanssa hotellille ja minä lähdin Olivian kanssa kahdestaan tekemään viimehetken ostokset. Suuntasimme ensin Hongya Dongiin ja saimme haluamamme ostokset hyvään hintaan. Hongya Dongista suuntasimme isoon tavarataloon, etsimään Olivialle Rilakkuma muhvia, mutta vaikka pehmolelukaupassa on myynnissä tuhansia pehmoleluja niin juuri haluamaamme ei löytynyt. Kiertelimme tavaratalossa ja pääsimme sieltä ulos ostamatta mitään. Tavaratalosta suuntasimme Carrefouriin, josta löysin lasten viimereissun herkkua eli Knorrin instant perunamuussia kanan kera. Olin aiemminkin etsinyt sitä, mutta en ollut löytänyt.

Kaupassa kiertelyn jälkeen palasimme hotellille missä pakkailin vähän aikaa matkatavaroita. Meillä oli tullessa yksi iso matkalaukku, jonka sisällä oli iso lätkäkassin kokoinen kassi sekä pienempi matkalaukku. Lätkäkassi jäi tyhjäksi ison laukun sisään, mutta kotiin mennessä meillä tulee olemaan kaksi laukkua yhden sijaan. Pakkailujen jälkeen menimme leipomoon ostamaan evästä huomiselle aamulle. Hississä tapasimme matkakumppanimme ja sovimme menevämme uimaan illalla.

Uima-altaille mentäessä vastaan tuli sakea vesihöyry. Se tiesi hyvää, sillä arvasimme että uima-altaat ovat lämpimiä. Niin olikin, sillä iso allas oli arviolta vähän reilu 30 astetta ja lämmin allas oli taas kuumana eli noin 40 astetta. Porealtaassa oli taas viileää vettä, kuten aiemminkin. Uimme jonkin aikaa ja miehet nauttivat saunasta. Allasosastolla on ollut aivan ihana rentoutua näiden pitkien kävelyreissujen ja kaupoissa ramppaamisen jälkeen. Uimisen jälkeen laitoin lapset pikaisesti nukkumaan ja jatkoin viimehetken pakkailuja. Huomenna olisi lähtö kotiin…

Chongqing 29.12.2015

Päivä 6.

Aamulla taas normaalit kuviot ja sen jälkeen suuntasimme matkasuunnitelman mukaisesti etsimään uutta shoppailupaikkaa. Suuntasimme metroasemalle ja ostimme liput Guanyingin metroasemalle koska sen läheisyydessä piti olla hyviä shoppailupaikkoja. Kiertelimme katuja ja maanalaisia kauppoja, mutta emme löytäneet mitään erikoista. Kauppakierrosten jälkeen kävimme kahvilassa ja mäkkärissä välipalalla ja palasimme takaisin hotellille. Tällä kertaa metrot olivat aika täynnä eli tämä lentoasemallekin menevä linja näyttäisi olevan suositumpi kuin linjat, joilla pääsee eläintarhaan tai Ciqicouhun. Pienestä tungoksesta huolimatta metro on Chongqingissa erittäin helppokäyttöinen, selkeä ja kätevä liikkumismuoto.

Metroreissun jälkeen käväisimme hotellihuoneessa ja kävimme kysymässä respassa mistä löytäisimme jo aiemminkin etsimämme Chaotianmenin marketalueen. Saimme koordinaatit sinne, mutta alue oli mennyt jo kiinni ennen kuin ehdimme sinne. Käväisimme sitten pikaisesti läheisessä ostosparatiisiksi nimeämässäni monikerroksisessa tavaratalossa tekemässä pari ostosta. Syömään menimme Hongya Dongiin samaan meksikolaiseen ravintolaan, jossa kävimme viimeksikin. Ruoka ei ollut mitään kovin erikoista, mutta kiinalaiseksi meksikolaiseksi ruuaksi ihan syötävää. Ruokailussa venähti niin pitkä aika, että emme ehtineet uimaan ollenkaan. Se harmitti vähän Samuelia, mutta lupailimme että pääsee kyllä vielä uimaan tämän loman aikana.

Hotellimme sivuovesta pääsi sisään huonekortilla...

Päivä hujahti taas nopeasti, illat tulevat oikeastaan ihan liiankin nopeasti. Toisaalta tällainen lyhyt kaupunkiloma on kiva irtiotto arjesta, mutta toisaalta lasten kanssa olisi mukava kulkea ja edetä rauhassa. Näin voisi pitää välipäiviä jolloin löhöilisi vaan hotellihuoneessa ja nauttisi rennosta lomasta. Nyt sellaiseen ei oikein raaski kuluttaa aikaa…

Chongqing 28.12.2015

Päivä 5.

Heräsimme taas pirteinä ja levänneinä uuteen lomapäivään. Aamupalat sujuivat normaaliin tapaan. Pienen lepäilyhetken jälkeen lähdimme suunnitellusti Ciqicoun vanhaan kaupunkiin. Kävelimme sadan metrin päässä sijaitsevalle metroasemalle, josta ostimme liput. Tästä metroasemalta ei kuitenkaan päässyt suoraan Ciqicouhun, vaan kävelimme maan alla oikealle linjalle. Siltä sitten köröttelimme puolityhjässä metrossa noin puolen tunnin matkan Ciqicoun pysäkille. Viime reissulla meillä ei ollut tietoa, missä vanhakaupunki sijaitsi ja jouduimme kävelemään asemalta umpimäkään etsimään jotain paikkaa josta meillä ei ollut mitään tietoa. Nyt suunta oli selkeä ja kävelimme suoraan vanhankaupungin portille.

Ciqicoussa oli melko paljon porukkaa. Kävelimme kapeita katuja ja katselimme esityksiä kun myyjät valmistivat nuudeleita, pähkinätoffeeta, grillasivat ruokia yms. Paikka oli taas sellainen, missä oli jokaiselle aistille koettavaa. Tällä kerralla kävimme myös joen varrella, missä oli pieni huvipuisto. Samuel hyppi siellä innoissaan valjaissa tramboliinilla. Kävimme myös korkealla kukkulalla sijaisevalla temppelialueella. Alueelle oli viiden yuanin sisäänpääsymaksu, joka sisälsi kolme suitsuketta per henkilö. Veimme suitsukkeet alttarille ja otimme reilusti valokuvia upeassa ympäristössä. Olivia osti itselleen Panda-repun ja lapset saivat myös ilmassa lentävän minion-ukkelin. Syömisistä lapset ihastuivat pitkän tikun ympärille valmistettuihin perunakierteisiin ja sotkivat itsensä myös sydämenmuotoiseen hattaraan.

Vaikka kävelimme rauhassa Ciqicoussa ja istuimme kahvilassa, niin lapset olivat taas todella väsyneitä kävelyn jälkeen. Metro, jolla lähdimme hotellille päin, oli aivan täynnä emmekä päässeet istumaan. Jäimmekin seuraavalla asemalla pois, siirryimme aivan viimeisen vaunun kohdalle ja nousimme seuraavaan junaan, johon mahduimme istumaan. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä Olivia nukahti heti istumaan päästyään. Matka takaisin hotellille sujui sukkelaan. Metroasemalta suuntasimme suoraan Pizza Hutiin syömään. Tilaus ei mennyt tällä kertaa ihan nappiin yhteisen kielen puutteen vuoksi, mutta jotain saimme sentään syötäväksi.

Syömisten jälkeen suuntasimme hotellille. Lepäilimme ihan pienen hetken ja lähdimme iltauinnille. Hotellin uima-allas on menossa ensi viikolla kuukauden mittaiselle talvitauolle. Onneksi tauko ei sattunut meidän vierailun ajalle, sillä se olisi harmittanut. Uimisten ja saunomisten jälkeen oli taas kiva lähteä nukkumaan. Kuten kirjoittelin aiemminkin, niin Samuel on potenut koko ajan kovaa koti-ikävää. Hän odottaa päivää, kun pääsee takaisin ”sinne, missä minun kuuluu aina olla”. Olivia taas laskee päiviä, jolloin on pakko lähteä kotiin. Hän viihtyisi täällä kauemminkin. Minä tykkään olla täällä ja olisin pitempäänkin. Aika rankkaa tällainen kaupunkiloma kuitenkin on, joten jos olisimme täällä kauemmin olisi tahtia hidastettava. Vaikka nautinkin kovasti lomista Kiinassa, niin iltaisin olen salaa suunnitellut jo ensi kesän Thaimaan reissua, jonne on jo liputkin hommattu…

Iltanäkymä huoneestamme

Chongqing 27.12.2015

Päivä 4.

Tämä päivä valkeni täällä Chongqingissa sumuisena kuten muutkin aamut. Vaikka täällä on ollut sumuista, niin aurinkokin on näyttäytynyt joka päivä ainakin pienen hetken. Olen valitellut, että otin liian kuuman takin mukaan, kun minulla on polvimittainen toppatakki. Tänään toppatakki oli tarpeen, sillä ilma oli aamulla viileähkö.

Näkymä Luohanille hotellin maisemahissistä

Aamu alkoi tänään samaan tapaan kuin eilenkin eli lasten herätys kello 9.00 ja siitä heti aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen lähdimme Ijan ja Jukan kanssa eläintarhaan. Kävelimme läheiselle metroasemalle ja ostimme lipputiskiltä liput. Viimeksi ostimme liput automaatista, mutta nyt päädyimme tiskiin koska siinä ei ollut jonoa. Samuelista ei mennyt maksua, meiltä muilta lippu maksoi 4yuania. Metrossa oli hyvin tilaa matkustaa ja istumapaikat löytyivät helposti. Matka eläintarhalle oli melko pitkä. Lähdimme pysäkiltä numero kaksi ja eläintarha oli pysäkillä 13. Pääsimme samalla linjalla perille asti.

Eläintarhan sisäänpääsymaksu oli aikuisilta ja Olivialta (emme tajunneet edes kysyä lapsialennusta) 20 yuania, Ijalta 10 yuania ja Samppa pääsi ilmaiseksi. Heti ensimmäiseksi menimme katsomaan pandoja, joita oli useampia. Kyllähän ne ovat todella söpöjä. Nämä pandat olivat vähän pienempiä kuin se jonka näimme kesällä Chiang Maissa. Kiertelimme melko pitkään eläintarhassa, valokuvailimme ja katselimme eläinten touhuja. Paikalla oli jonkun verran perheitä viettämässä sunnuntaipäivää, mutta ei mitenkään ruuhkaksi asti. Minulla oli monta kertaa mielessä edellinen eläintarhavisiitti täällä Chongqingissa kesäkuun lopulla 2013. Silloin oli nimittäin aivan järkyttävän kuuma. Nyt eläintarhassa oli paljon miellyttävämpi kulkea, vaikka nautinkin yleensä helteestä. Olemme kierrelleet aika paljon näitä Kiinan ja Thaimaan eläintarhoja viime vuosien aikana ja tämä eläintarha oli kooltaan pienehkö, mutta mukavan kokoinen lasten kanssa käveltäväksi. Alueella on myös pieni huvipuisto, missä Samuel, Olivia ja Tomi kävivät yhdessä laitteessa. Thaimaan eläintarhoissa on usein kivoja esityksiä, joita seuratessa saa levähtää hetkisen. Täällä niitä ei ollut. Pidimme silti pienen tauon, kun lapset herkuttelivat hattaralla. Maissinaksut kuuluvat myös tämän eläintarhan myyntitarjontaan ja ostimme myös popcprneja, jotka tällä kertaa olivat ihan syötäviä.

Paikallinen kantoreppu. Näitä näkyi paljon.

Kierreltyämme eläintarhassa poikkesimme eläintarhan vastapäätä olevaan ostoskeskukseen. Kävimme siellä syömässä ja kahvilla KFC:ssä ja teimme pikaisen kierroksen Wallmart tavaratalossa. Kauppakierroksen jälkeen suuntasimme pienen aukion läpi metroasemalle. Aukiolla oli pari porukkaa tanssimassa kiinalaisia tansseja. Niistä minulle tulee mieleen aina pari muistoa. Toinen on iltahämärät trooppisella Hainanin saarella, kun iltaisin rantojen pimeillä bulevardeilla oli satoja tanssijoita ja musiikki kuului kauas. Toinen muisto on aikaiset aamut Samuelin hakumatkalta Fuzhousta. Olivia ja Tomi nukkui yleensä aamulla pitempään ja minä lähdin Samuelin kanssa hotellimme edessä olevan järven rannalle kävelemään. Siellä oli myös näitä tanssiporukoita ja he tanssivat upeita viuhkatansseja. Katselimme heitä ja ajattelin, etten ehkä koskaan enää näe mitään niin kaunista. Vaikka tämänpäiväiset tanssit eivät mitään erikoisen hienoja olleetkaan, yhdistän ne näihin muistoihin jotka säilyvät aina mielessäni. Siitä saan taas yhden syyn palata aina takaisin Kiinaan.

Metromatka hotellille sujui nopeasti. Hotellilla lepäilimme taas pienen hetken ennen kuin lähdimme Jukan ja Ijan kanssa syömään hotellin ravintolaan. Ruokalista oli melko kiinalainen ja sieltä oli vaikea löytää syötävää. Ruuat joita uskaltauduimme tilaamaan, oli myös hyvin eksoottisia. No tulihan kokeiltua hotellinkin ravintola johon ei tarvitse mennä uudelleen.

Syömisen jälkeen kiirehdimme uimaan. Lämpimän altaan vesi oli tänään todella kuumaa. Verrattuani kotipaljuun, veikkaisin lämpötilaksi noin 41 astetta. Lämpimässä altaassa ei voinut olla kauaa, Olivia ei voinut olla siellä ollenkaan. Lapset leikkivät isossa altaassa ja minä vuorottelin ison ja lämpimän altaan välillä. Porealtaan vesi on myös viileähköä, joten siellä en käy yleensä ollenkaan. Uimisen jälkeen olimme myös hetken saunassa. Samuel on tykästynyt kovasti hotellin viereisen leipomon pulla/sämpylä yhdistelmään ja söi taas sellaisen ison leivonnaisen iltapalaksi. Niitä herkkuja pitää kuulemma käydä ostamassa joka päivä lisää. Samuel on ikävöinyt tälläkin reissulla kovasti kotiin, mutta onneksi unohtaa aina hetkeksi päivän touhuissa ikävänsä. Nyt tämä väsynyt reissupoika jo nukkuu. Tomi lähti Jukan kanssa jonnekin kaupungille pyörähtämään ja me alamme Olivian kanssa valmistautua nukkumaan menoa varten. Ensin pitää taas laittaa pyykit kuivumaan…