Mae Phimistä Bangkokiin

Viihtyisä huoneemme numero 102, hotelli Grand Blue Resort.

Hieman haikein mielin tuli taas herättyä viimeiseen aamuun Mae Phimissä. Hotellissa oli aika paljon porukkaa ja henkilökunta päivitti aamulla Facebookiin, että aamiaiselle on tulossa 160 asiakasta. Mitään ruuhkaa aamiaisella ei kuitenkaan ollut, mutta väkimäärän lisääntymisen huomasi. Me söimme pikaisesti ja menimme hyvissä ajoin hotellin aulaan odottelemaan kyytiämme, jonka piti tulla kello 10.00. Yleensä kyydit ovat olleet aina ajoissa tai etuajassa, mutta ei tänään. Vartin yli kymmenen aloin viestitellä Chaleen kanssa, joka järjesti kyytimme, että missä taksi viipyy. Lopulta taksi tuli kello 10.45, mutta minivanin tilalle meille tulikin tavallinen henkilöauto, jonne meillä ei ollut mitään mahdollisuutta mahtua tavaroidemme kanssa. Laitoin taas viestiä Chaleelle ja hän tuli viidessä minuutissa hotellille ja lähti itse kuskaamaan meitä kohti Bangkokia. Ei voi kyllä moittia tätä yrittäjää, hänellä on homma hallussa ja saimme matkalla myös selitykset tämän aamun kyydeistä. Annettakoon anteeksi, meillä ei ollut mikään kiire ja palvelu tilanteen selvittämiseksi oli erinomaista. 

Vessan värivalinnat ovat vähän entisajoilta, mutta paikat on siistejä ja toimivia. 

Ilmastointilaite oli sijoitettu kätevästi niin, ettei se puhaltanut suoraan sänkyyn.

Teekahvila

Chaleen kyyti Bangkokiin oli rauhallista ja turvallisen oloista. Matkalla pysähdyimme vessatauolle eräälle huoltoasemalle. Olen jo jonkin aikaa ollut aivan hulluna bubble/boba/pearly teehen, ja huomasin aseman pihalla Pearly tea kahvilan. Ostin thai milk tean mustilla tapioca helmillä höystettynä ja hyväähän se oli. Olen opettanut mummonkin juomaan tätä juomaa ja meidän loppumatka Bangkokiin menikin rattoisasti, kun imeskelimme helmiä pillin avulla jäiden seasta. Chalee kuskasi meidät lentokentäälle ja siellä vaihdoimme loppumatkan ajaksi Bangkokin taksiin, koska Chalee ei ole juurikaan viime vuosina ajanut keskustassa. Matka Mae Phimistä lentoasemalle maksoi 1800 thb ja loppumatka hotellille 700 thb. Sovimme meidät lentokentältä Naraihin kuljettaneen taksin kanssa, että hän tulee hakemaan meidät huomenna illalla lentoasemalle. Meillä ei ollut juurikaan yhteistä kieltä, joten saa nähdä onko hän tulossa. Jos ei, niin sitten otamme toisen taksin. 

Erinomaista

Matkatavarat kulkivat kätevästi Chaleen auton lavalla

Heipat Chaleelle

Majoitumme Bangkokissa hotelli Naraihin, joka on meille ennestään tuttu hotelli. Olimme täällä viimeksi viime jouluna 10 yötä ja olemme todenneet tämän hyväksi keskitason hotelliksi. Olin varannut Samuelille ja minulle Hotels.comilta kertyneen ilmaisen yön hotellin premier huoneeseen. Huomasin sisäänkirjautumisen yhteydessä, että virkailijoilla oli jokin ongelma ja tämä osoittautuikin meille hyväksi asiaksi, sillä premier huoneita ei ollut vapaana ja me saimme sviitin. Sviitti on aivan upea ja täällä on japanilainen vessanpönttö, jotka ovat aivan mainioita. Tämä on vielä sellainen edistyneempi malli, jossa on liiketunnistin ja pöntön kansi avautuu automaattisesti. Ihan huippu. 

Samuel testasi miten voltit onnistuu sviitin sohvalta sängylle, hyvin toimi

Erinomainen toto washlet istuin vessassa

Amme ja suihkukin löytyy

Minibaarin juomia

Hyvät kahvit tuli tällä koneella

Narain aulan kuusi

Narain käytävän kuusi

ja vielä Narain pihakuusi

Majoittauduttuamme kävin ostamassa hotellin ala-aulasta meille pizza slicet 60 thb:n hintaan per kappale ja juomat otimme huoneemme maksuttomasta minibaarista. Tämän jälkeen lähdimme kävelemään kohti Mahanakhonin pikselitornia. Me kävimme siellä viime jouluna, mutta myös vaari halusi mennä tuonne korkeuksiin kävelemään lasilattialla. Perille päästyämme huomasimme, että paikalle oli tullut bussilasteittain ihmisiä. Menimme lipunostojonoon ja jonotimme ehkä kymmenisen minuuttia. Jonotuksen aikana huomasimme ulkona kiemurtelevan hissijonon ja tajusimme, että emme selviäisi tunnin jonotuksella ja lähdimme pois. Kesällä tornilla käydessämme siellä ei ollut ollenkaan jonoja, nyt tilanne oli aivan mahdoton. Moni muutkin olisi halunnut ihailemaan Bangkokin auringonlaskua yläilmoista käsin viimeisiä kertoja tänä vuonna. No kun en nyt päässeet sinne, niin vaari sai hyvän syyn palata Bangkokiin. 

Mahanakhon

Tuonne vaari olisi halunnut, ei onnistunut tänään.

Koska emme päässeet Maha Nakhoniin, päätimme lähteä Tesco Lotukseen ostamaan tuliaisnuudeleita. Matkan teimme kätevästi skytrainilla ja meidän rabbit cardeilla. Korteilla alkoi olemaan saldot vähissä ja ostin kolmeen korttiin parilla sadalla bahtilla lisää saldoa. Kävimme tänään vaihtamassa myös rahaa Superrich pankissa. Vaihtokurssi oli sama kuin se on ollut jonkin aikaa eli vähän reilut 33 muistaakseni. Nyt minulla on bahteja sen verran, että pääsemme sillä alkuun myös ensi kesän reissulla, jos en tuhlaa kaikkea huomenna, sillä suunnittelin ostosreissua MBK tavarataloon. Tescossa kävimme mäkkärissä syömässä ja kiertelimme kaupassa. En saanut tälläkään kertaa ostettua kaikkea mitä olisi pitänyt, mutta suurin osa ennakkoon ajatelluista hankinnoista on hommattuna. Uutena tuotteena ostin kokeiluun silityssuihkeen. Silityssuihkeita oli myynnissä samanlaisissa pusseissa kuin pesu- ja huuhteluaineita ja tuoksuvaihtoehtoja oli paljon. Isot pussit maksoivat 16thb. Mielenkiintoista kokeilla kotona, miten tuo kehuttu aine toimii. Tesco reissun jälkeen palasimme skytrainilla hotellille ja Samuel kävi kylvyssä. Pitkä päivä takana, joten mukava käydä nukkumaan. 

On Nutin Tesco

Hyvää uutta vuotta

Tämän koristeen taisin kuvata myös viime jouluna. 

Viimeinen päivä Mae Phimissä

Heräsimme viimeiseen kokonaiseen lomapäivään täällä Mae Phimissä jälleen kerran ihanaan auringon paisteeseen ja tropiikin lämpöön. Hotellille on tullut lisää vieraita, mutta vapaa aamiaispöytä löytyi tänäänkin ilman ongelmia eikä munakasta tarvinnut jonottaa, joten hommat toimii edelleen täällä hotellilla. Aamiaisen jälkeen aloimme valmistautua päivän ohjelmaan, joka oli ensin Cokis beachille uimaan, sen jälkeen Ban Phehen ostoksille ja lopuksi mopon palautukseen ja syömään Chaleen ravintolaan.

Rannalla oli ihmisiä ja aaltoja

Cokis beachillä oli jo melko paljon porukkaa, kun menimme sinne. Vesi oli korkealla ja rannalla oli aika kovat aallot. Levittäydyimme tuoleille ja menimme uimaan. Nautin uida isoissa aalloissa, mutta jouduin olemaan normaalia tarkempi Samuelin kanssa, ettei hän mene aaltoihin ilman valvontaa. Myöhemmin luin facebookista, että Mae Phimin rannalla oli käsketty tänään kaikki pois uimasta ja sukeltajat yms. olivat työskennelleet pari tuntia rannalla. Joku oli luultavasti hukkunut. Aaltojen voima on uskomaton ja rantaan tullessaan vesi pakenee takaisin mereen, joten aaltoja tuli välillä kahdesta suunnasta. Täällä Mae Phimissähän aurinkotuolien käyttö on joka paikassa ilmaista. Ravintolat varmasti toivovat, että tuolien käyttäjät ostavat jotain ravintolasta vastapalveluna ja näin me tietysti teemme koska näillä hinnoilla ei olisi edes mitään järkeä raahata omia eväitä rannalle. Tänään ostimme annokset tahmeaa riisiä ja mangoa sekä rotia ja mangoa, kaksi fantaa ja soodavettä sekä ranskalaiset perunat 10 euron hintaan. Kaiken lisäksi tämän Ton-Aor On The Beach ravintolan ruuat ovat erittäin herkullisia. 

Ilmahan oli taas täydellinen

Tuonne ei pieniä lapsia voi yksin päästää

Hetken rauhoittuminen

Rantalounas

Nähdään kesäkuussa

Riikan perheen mopossa oli myös tarakalla istuimet

Lähtiessämme pois rannalta kerroin työntekijöille, että palaamme Mae Phimiin taas kesällä, joten tapaamme sitten uudestaan. Oli mukava lähteä pois kun tiedän, että pääsemme tänne taas uudestaan. Rannan jälkeen lähdimme mopoilemaan kohti Ban Phetä. Tarkoituksenamme oli mennä käymään karkkikaupassa ja "rojukaupassa" sekä rahanvaihdossa. Mopomatkalla Ban Phehen oli muutamia poliisien tarkastuspisteitä, jollainen on pystytetty myös Mae Phimin keskustaan. Näitä on kuulemma perustettu lähestyvän vuodenvaihteen juhlien vuoksi. Poliisit eivät ole pysäyttäneet meitä, mutta näimme kun autoilijoita puhallutettiin. Hieno asia! Ban Phessä saimme tehtyä ostokset, mutta rahojen vaihtamista emme tehneet, koska pankin vaihtokurssi oli huono. Toivottavasti Bangkokissa olisi vähän parempi. 

Matkalla Ban Phehen

Ban Phestä mopoilimme suoraan Chaleen ravintolaan Mae Phimiin. Chalee on järjestänyt meille tällä reissulla sekä lentokenttäkuljetukset että vuokramopon. Söimme ravintolassa herkulliset ruuat ja saimme Chaleen tyttäreltä paluukyydin hotellillemme. Matkamme alkaa olla lopuillaan ja siirrymme huomenna viimeiseksi yöksi Bangkokiin vanhaan tuttuun Narai hotelliin. Pakkailin illalla matkatavaroita ja kohta käymme nukkumaan. Kyllä tämä Mae Phim tuntui aivan yhtä ihanalta paikalta kuin kesälläkin, mutta jos pitäisi valita kummasta vuodenajasta tykkään enemmän täällä Mae Phimissä, niin vastaisin kesästä. Talvella täällä on huomattavasti enemmän menoa ja meininkiä ja se sopi hyvin tällaiselle lyhyelle lomalle. Kesällä nautimme kiireettömyydestä ja lähes uneliaasta Mae Phimistä. Toisaalta tämä on ihan nappivalinta molempina vuodenaikoina, tänne on päästävä aina uudelleen. 

Chaleen kiva ravintola

Baarikin löytyy

ja kukkia on pakko kuvailla

Henkien talo ja lasten leikkipaikka

Pad thai, jälleen kerran

Snorklausretkellä Koh Talulla

Matkalla retkipaikalle

Tänään meillä oli vähän normaalia aikaisempi herätys, koska olimme lähdössä kolmen saaren veneretkelle ja haku oli sovittu kello 9.20. Samuel oli aika väsynyt aamulla, mutta sain onneksi herätettyä ja olimme hyvissä ajoin valmiina odottelemassa kyytiä, joka saapui kymmenisen minuuttia myöhässä. Kuljetus vei meidät Mae Phimin keskustan rantaan, josta lähdimme kohti ensimmäistä saarta, joka oli meille ennestään tuttu Koh Man Nai. Koh Man Nain saari on mielenkiintoinen, koska siellä toimii erityinen kilpikonnien kasvatusohjelma. Ohjelman tavoitteena on vapauttaa kilpikonnat takaisin luontoon. Siellä hoidetaan myös loukkaantuneita kilpikonnia ja jos ne ovat liian sairaita elämään meressä, ne voivat jäädä saaren hoitolaan. Surullista oli kuulla miten paljon kilpikonnia kuolee siihen, että ne syövät meressä kelluvia muovipusseja. Muovipusseja syöneitä kilpikonnia ei voi pelastaa, vaan ne kuolevat. Vierailu saarella kesti tunnin verran ja sen jälkeen menimme saaren lähelle snorklaamaan. Snorklaus tapahtui veneestä ja olin aika pettynyt näkyvyyteen, sillä vesi kohtalaisen sameaa ja korallit värittömiä. Snorlailimme ehkä parikymmentä minuuttia ennen matkan jatkumista. 

Tällaisella pikaveneellä matkasimme

Kohtuullisen tasaista kyytiä

Koh Man Nai

Kilpikonnasaari, Samuel ja Titus seuraavat opasta

Kaktukset kukkivat saarella

Iso kilpikonna, ikää taisi olla 40v

Pienempi konna

Konnia altaassa meren äärellä

Veneestä snorklauksen jälkeen meidät vietiin Koh Talulle. Olemme aiemminkin käyneet Koh Talulla ja olin yllättynyt miten hienot kalat ja korallit siellä oli viime kerralla. Nyt saarelle oli rakennettu pitkä ponttoonisilta ja vierailijoilta kerättiin 200thb:n kansallispuistomaksu. Meillä maksu sisältyi 1200thb maksaneeseen retkeen kuten myös ruuat, juomat ja sipsit. Edellisellä kerralla vierailimme saarella kesällä ja nyt siellä oli vähän eri meininki, sillä turisteja oli paljon, mutta me mahduimme hyvin joukkoon. Riutalle oli vähän matkaa rannasta eikä sinne asti kovinkaan moni uinut, mutta minä kävin siellä kolme kertaa snorkalaamassa. Korallit olivat ihan hienoja, vaikka eivät eivät tietenkään yhtä upeita kuin Malediiveilla, ja kalojakin näkyi jonkin verran. Ihan kiva kokemus, sillä tykkään kovasti snorklauksesta. Samuelin pelastusliivit jäivät veneeseen, joten hän ei päässyt snorklaamaan niin kauas rannasta, vaan tyytyi leikkimään aalloilla ihanan kirkkaassa ja turkoosinvärisessä rantavedessä. Koh Talulla meille tarjoiltiin myös hyvä retkilounas. 

Ennen paluuta Mae Phimin rantaan vene kiersi saaren taakse, jossa on myös reikä, josta saari on saanut nimensä. Paikassa olisi päässyt myös veneestä snorklaamaan, mutta jätimme snorkailut tässä kohteessa väliin. Pikavenekyyti takaisin Mae Phimin rantaan kesti noin 15 minuttia. Tämän pikavenekyydin aikana koin taas sen hetken, kun ajattelin miten onnellinen olen täällä Thaimaassa.  Aurinko ja meri, ne tuovat minulle jotain sellaista vapautta ja hyvää oloa, jota on vaikea kuvailla.  Mietin myös kuinka ihanaa on, että pääsin edes tälle lyhyelle lomalle tänne. Pitempää lomaa en edes nyt kaipaa, sillä osa perheestämme on kotona ja he ovat tietysti vieläkin tärkeämpiä kuin lomamatkat. Onneksi seuraava lomamatka tehdään koko perheen voimin. 

Vene toi meidät rantaan, isot veneet toivat vieraat laiturille

Leikkejä aalloissa

Rannalla oli useita erilaisia keinuja

Hyvä retkilounas

Reikäsaaren reikä

Hotellille saavuttuamme kävimme suihkussa ja toteamassa päivän palovammat. Luulin ensin, että iho olisi ollut enemmänkin palanut, mutta illan mittaan punoitus helpotti. Kesän reissulle hommaan paremmat aurinkorasvat. Viime kesänä käytin Malesia-Thaimaa-Vietnam matkalla 50 suojakertoimella varustettua aurinkosuojavettä, josta huolimatta paloin pahasti auringossa. Nyt minulla on rasvoja, jotka näyttävät myös huuhtoutuvan pois meressä, vaikka niiden pitäisi olla vedenkestäviä. Tiedossani on kyllä muutama merkki, jotka kestävät iholla, mutta en tykkää jäykistä ja tahmeista rasvoista. Pakko vaan siirtyä niihin, kun ne taitavat olla ainoita, jotka oikeasti pysyvät vedessä iholla. 

Bali Pizzeriassa on usein elävää musiikkia

Suihkun jälkeen mopoilimme ostamaan tuliaisostoksia ja kävimme syömässä Bali Pizzeriassa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Minä söin katkarapuja hapanimelä kastikkeessa ja Samuel söi vaarin kanssa pizzan puoliksi. Kerrankin ruoka maistui Samuelillekin kohtalaisesti. Palasimme kaupan kautta huoneeseen ja Samuel pääsi tekemään testin, jota hän on katsellut youtuben videoista. Hän osti kaupasta 30 thb:n hintaan kokispullon ja mentoksia ja testasi miten niiden yhdistelmä vaahtoaa. Hyvin vaahtosi kuten kuvasta näkyy. Olipa mukava lomapäivä tänäänkin.