Bangkok, Sushiro, Bayoke Sky ja kotimatka

Olemme jo kotona, ja minun 25. Thaimaan-reissuni on nyt takana! Matkamme kesti kaikkiaan kolme viikkoa, joista ensimmäisen puoliskon vietimme Mae Phimissä. Sen jälkeen loma jatkui viisi yötä Pattayalla ja viisi yötä Bangkokissa. Koko reissu sujui jälleen kerran aivan erinomaisesti. Sain lomalta juuri sitä, mitä lähdin hakemaankin: lämpöä, aurinkoa, lepoa, hyvää ruokaa, läheisten seuraa ja uimista lämpimissä vesissä. Tässä tuleekin vielä viimeiset kuulumiset ja kuvat reissumme loppuajasta Bangkokista!

Juustopäällysteisiä susheja

Olen jo pitkään haaveillut, että pääsisin ruokailemaan sushijunaravintolaan. Olen katsellut niitä aiemmilla reissuillamme, mutta emme olleet koskaan käyneet sellaisessa, joten nyt oli vihdoin sen vuoro! Latasin etukäteen Sushiro-ravintolan sovelluksen kännykkääni, koska olin lukenut netistä, että paikkaan kannattaa ehdottomasti tehdä pöytävaraus. Tein varauksen saman päivän aamuna, ja vapaana oli enää kello 20.15 aika. No, sehän sopi meille paremmin kuin hyvin, joten varasin pöydän. Pöytämme vapautui vain muutaman minuutin myöhässä, ja pääsimme opettelemaan, miten ravintolassa oikein toimitaan. Henkilökunta ei opastanut meitä mitenkään alkuun, mutta pöydässä oli selkeät ohjeet, joiden avulla pääsimme nopeasti kärryille. Lyhyesti homma toimii niin, että aluksi tabletilta tilataan juomat. Me otimme refill-paketin, jossa sai 40 bahtin (THB) hinnalla juoda rajattomasti virvoitusjuomia. Pöydän vieressä kulki liukuhihna, josta sai ottaa vapaasti valmiita susheja syötäväksi. Lisäksi tabletilta oli mahdollista tilata erikseen erilaisia susheja, lisukkeita (kuten ranskalaisia ja nuudeleita) sekä tietenkin jälkiruokia. Nämä erikoistilaukset saapuivat kätevästi normaalin liukuhihnan yläpuolella olevaa tasoa pitkin suoraan oman pöytämme kohdalle, ja vain jälkiruoat tarjoilija toi erikseen pöytään.

Sushilautaset olivat eri värisiä, ja jokaisella värillä oli oma hintansa. Valkoiset olivat muistaakseni halvimpia (30 THB), sitten tulivat punaiset (40 THB) sekä hopeiset ja mustat, jotka olivat niitä kalliimpia vaihtoehtoja. Hinnat olivat selkeästi esillä liukuhihnan yläpuolella sekä tabletilla. Ruokailun lopuksi pyysimme tabletin kautta tarjoilijan paikalle. Hän skannasi lautaset ja tulosti laskun pöydässä olevalle QR-koodilapulle, jonka kanssa mentiin lopuksi kassalle maksamaan. Me söimme aivan valtavasti, ja lasku kolmelta hengeltä oli vain noin 1000 THB. Mielestäni hinta oli erittäin kohtuullinen näin hauskasta kokemuksesta! Kävimme Sushirossa, joka sijaitsee MBK -tavaratalossa, koska kiertelimme siellä muutekin joka päivä. Bangkokista löytyy useita muitakin Sushiroita. 

Ruokien tilausta. 

Jälkiruokajäätelö

Juomamainos, myös alkoholeja oli valittavissa jos niitä olisi kaivannut.

Ruokapöytä meidän jäljiltämme. 

Tätä näkymää on aina pakko ihailla hetki. 

Aloitimme Bangkokin aamut aina hotellimme aamiaisella. Sen jälkeen suuntasin joka päivä uimaan hotellin kattoaltaalle, jossa sainkin polskia lähes poikkeuksetta täysin yksin. Allasalue oli polttavan kuuma, ja aurinko porotti armottomasti. En itse tykkää ollenkaan makailla aurinkotuolilla, vaan mieluummin uin ja oleskelen altaassa, jossa veden lämpötila oli juuri sopiva. Kuten olen jo aiemmin maininnut, mielestäni Thaimaan talvikuukausina altaat ja meri ovat omaan makuuni hieman liian viileitä, mutta näin kesällä veden lämpötila on aivan täydellinen!

Toiseksi viimeisenä kokonaisena lomapäivänämme kävelimme Baiyoke Sky -hotellille ja suunnittelimme menevämme syömään lounasta sen kuuluisaan fruit buffetiin. Meillä ei kuitenkaan ollut pöytävarausta, joten emme valitettavasti mahtuneet sisään. Suuntasimme sen sijaan kävelemään Pratunamin markkinoille, jossa hintataso on tosi edullinen ja tavaraa löytyy laidasta laitaan. Tämän jälkeen lähdimme Tomin kanssa käymään Patpongilla, mutta siellä oli vielä tosi hiljaista. Kello ei ollut vielä kuutta, jolloin iltamarkkinat vasta alkavat heräillä. Kävimme samalla reissulla katsomassa, miltä uuden Narai-hotellin rakennustyömaalla näyttää. Olemme yöpyneet vuosien saatossa useita kertoja vanhassa Narai-hotellissa ja kierrelleet sen lähiseutuja. Alue on muuttunut jonkin verran ja muuttunut selvästi modernimmaksi, mutta sama vanha tunnelma oli edelleen aistittavissa. Pyörähdimme myös Unicorn Cafe -kahvilassa, joka on kuulunut vakiokohteisiimme. Nyt paikka oli kyllä päässyt harmillisesti vähän rapistumaan, joten voi olla, että tämä sateenkaarikahvila on osaltamme nyt lopullisesti nähty. Illalla kävimme syömässä Asia Hotellin vieressä sijaitsevassa Hungry Nerd -ravintolassa. Siellä ei ollut tarjolla thairuokaa, mutta palvelu oli huippua ja paikan hintataso erinomainen!

Asia -hotellin aamiaistarjontaa. 

Pratunamin kuumuudessa. 

Donki kuuluu aina matkaohjelmaan. 

Unicorn Cafe

Annokset ovat teeman mukaisia. 

Täällä oli käteviä valmiita menuja esim. valinnainen alkuruoka ja pääruoka yhteensä 199thb. 

Samuel söi hyvin reissussa, kotona ruoka ei meinaa maistua. 

Viimeisenä kokonaisena lomapäivänämme suuntasimme uudelleen Baiyoke Sky -hotellin fruit buffetiin. Tällä kertaa olin viisaampana varannut pöydän etukäteen, joten pääsimme sujuvasti sisälle. Kuljimme matkat mukavasti isolla Bolt-taksilla. Itse hedelmäbuffet oli kuitenkin pieni pettymys. Olimme siellä koko ravintolan ainoat asiakkaat, ja lounaan aikana tuli vähän sellainen olo, että söimme vain niitä jämiä, joita linjastolle oli sattunut jäämään. Mahan sieltä sai kyllä täyteen, mutta ruoan laatu oli loppujen lopuksi aika onneton. Tarjolla oli muun muassa pad thaita, pizzoja, erilaisia hedelmämehuja, tuoreita hedelmiä, suklaaputous, jälkiruokia ja jäätelöitä. Fruit buffetin 500 bahtin (THB) hintaan sisältyi onneksi myös pääsy hotellin 77. ja 84. kerroksen näköalatasanteille. Siihen nähden hinta oli mielestäni ihan sopiva – pelkästä hedelmäbuffetista se olisi nimittäin ollut aivan liikaa.

Minun aamurutiinini, tosin aurinkotuolissa en viihdy kuin kuivattelemassa. Uiminen on kivaa. 

Fruit buffet Bayoke Sky hotellissa. 

Näkymät 84. kerroksen pyörivältä näköalatasanteelta. 

Tämä kuva on otettu hississä matkalla alas. 

Kotimatkamme alkoi Finnairin lentoaikojen vuoksi jälleen kohtuuttoman aikaisin. Olimme tilanneet minivanin noutamaan meidät hotellilta kello 3.45. Osa matkaseurueestamme yöpyi Suvarnabhumin lentoaseman läheisyydessä Suvarnabhumi Ville- ja The Cottage -hotelleissa. He olivat varanneet oman kuljetuksensa lentoasemalle kello 4.00. Vaikka taksimme tuli muutaman minuutin myöhässä, olimme lentokentällä ennen muita, vain muutaman minuutin yli neljä. Matkalaukkujen luovutus ja muut lentokenttämuodollisuudet olivat pelkkää läpikävelyä, sillä kenttä on todella hiljainen näin aikaisin aamulla. Passintarkastuskin onnistuu nykyään kätevästi sähköisesti, ja portit toimivat jopa paremmin kuin täällä Suomen päässä! Ennen lentoa kävimme vielä lähtöporttimme vastapäätä olevassa Miracle-loungessa syömässä kunnon aamupalan. Itse lento sujui oikein hyvin, vaikka matka kestikin lähes 12 tuntia.

Laskeuduttuamme Helsinkiin suuntasimme koko 12 hengen matkaseurueemme voimin ravintolaan odottelemaan junaa, jotta pääsisimme vihdoin kotimatkalle. Nyt olemme jo ehtineet toipua eilisen päivän matkarasituksesta – nurmikkokin on jo leikattu ja matkalaukut purettu. Kunhan tässä vielä pari päivää palautuu, pääsee taas aloittamaan seuraavan Thaimaan-reissun suunnittelun! Lennothan meillä on jo varattu joululomalle, mutta keskustelimme Bangkokissa ollessamme, että viettäisimmekin uudenvuoden Koh Lantan sijasta Bangkokissa. Tämä kyllä tietäisi pientä lisäinvestointia sisäisiin lentoihin, sillä ne ovat todella kalliita juuri vuodenvaihteessa. Asiaa pitää siis vielä hetki miettiä. Kesälomani on kohta puolivälissä, joten tässä on onneksi vielä hyvin aikaa lomailla täällä Suomessakin. Jospa vaikka tänään suuntaisin käymään mökillä katsomassa, että paikat ovat kunnossa.

Suuret kiitokset kaikille matkaamme seuranneille mukanaolosta ja oikein ihanaa kesää!

Lentokoneessa tuli katseltua monta elokuvaa. Turbulenssiakin oli muutaman kerran matkalla. 

Bangkokin puuhia

Saavuimme eilen tänne Bangkokiin ja tunne oli heti kuin olisin kotiin tullut. Majoituimme meille ennestään tuttuun Asia hotelliin. Olemme majoittuneet täällä useamman kerran ja tämä on vaihtoehtomme aina, kun haluamme majoittua hieman pienemmällä budjetilla. Hotelli sijaitsee loistavalla paikalla ja palvelut toimivat. Mitään luksusta tältä hotellilta on turha odottaa, mutta muutaman yön lomiin tämä on hinta-laatusuhteeltaan sopiva. Majoittumisen jälkeen lähdimme heti käymään Thipasamai -ravintolassa. Pad Thai oli jälleen kerran erinomaista, sitä parempaa ei löydy mistään. Syötyämme pyörähdimme vielä kultakukkulan alueella ja menimme shoppailemaan MBK -tavarataloon. 

Michelin maininnan saaneet ja maailman parhaat Pad thait löytyy Thipasamai ravintolasta 150THB:n hintaan. 

Kultakukkulan juurellakin on paljon nähtävää. 

Saen saep kanava.

Joella näkyi taas lisko. 

Kultakukkula

Tuttu risteys. 

Hotellin uusi aula on näyttävä. 

Energiajuomapurkkaa 7elevenistä. 

Tänään päivämme alkoi hotelliaamiaisella, joka vastaa aika lailla hotellin yleistä tasoa eli on sellaista perushyvää keskitasoa. Minä löydän sieltä lähes kaiken haluamani – ainoastaan juustoa ei ole edelleenkään tarjolla. Munakaspiste on minulle kuitenkin se tärkein juttu, ja sellainen aamiaiselta onneksi löytyy. Aamupalan jälkeen suuntasimme hotellin kattoaltaalle, jossa paistattelimme reilusti yli 30 asteen lämmössä lähes pari tuntia. Itse vietin suurimman osan ajasta vedessä, ja Tomi puolestaan löysi itselleen varjopaikan, jonne raahasimme aurinkotuolin. Taivas oli tänäänkin lähes kokonaan pilvetön. Nautin kyllä niin paljon tästä säästä ja auringonpaisteesta! 

Hotellin kattoaltaalla on kuuma, toisella altaalla taas mielestäni vähän kolkko tunnelma.

 Uimisen jälkeen lähdimme käymään MBK-tavaratalolla. Vaikka sinne on hotellilta lyhyt kävelymatka, halusimme testata kännykkääni lataamaani MuvMi-sovellusta. Sovelluksen avulla voi tilata sähköisen tuk-tukin, ja sovellus toimii vähän kuin taksisovellukset Bolt ja Grab. Matka hotellilta MBK:lle kesti noin 15 minuuttia ja maksoi neljältä hengeltä yhteensä 70 THB. Teimme MBK:lla jälleen vähän ostoksia ja kävimme lounaalla Swensen'sissä.

Sähköinen tuktuk. 

Söin tänään durian jäätelöä, oli tosi hyvää!

Kauppareissun jälkeen suuntasimme skytrainilla kohti joen rantaa. Siamin asemalla treffasimme matkakavereita, ja jatkoimme yhdessä skytrainilla Saphan Taksinin asemalle. Sieltä kävelimme Sathorn Pierille, josta lähtee ilmainen venekuljetus Asiatique-ulkoilmabasaariin. Asiatiquessa kävimme heti hakemassa liput Calypso Cabaretiin ja illallisristeilylle. Olin ostanut meille tällaiset comboliput Calypso Cabaret’n nettisivuilta, ja liput maksoivat 1500 THB henkilöltä. Minusta tämä diili on tosi hyvä, ja olemmekin olleet tällä samalla yhdistelmäreissulla jo pari kertaa aiemminkin.

Illallisristeily sujui mukavasti – ruoka ja seura olivat loistavaa! Haasteena tällä risteilyllä on aina vain se, että keskittyminen menee ruokailuun ja maisemien ihailu vähän häiriintyy syödessä. Ihmettelin risteilyn aikana myös sitä, miten valoisaa ulkona oli vielä kello 17.00–19.00. Kun olimme viimeksi tällä samalla risteilyllä joulukuussa, reissun loppupuolella oli jo täysin pimeää. Täällä taitaa siis talvella tulla hämärä huomattavasti aiemmin, mitä en ollutkaan tullut ajatelleeksi ennen tätä. Kaiken kaikkiaan tosi kiva päivä!

Asiatiquen laiturinäkymää. 

Illallisristeilyllä on jälkiruokana jätskiä, kakkuja, hedelmiä...

Joen elämää. 

Taivaalla oli upeita värejä. 

Tällä laivalla risteiltiin. Ruokailu oli yläkannella. 

Takuuvarma show Calypsossa. 

 

Khem Beach Phu Quocissa sekä eteläosan nähtävyyksiä

 

Khem beachilla on kolme rantahotellia.

Viimeiset kolme yötä vietimme Phu Quocin saaren eteläosassa Premier residences nimisessä hotellissa. Hotelli sijaitsee Phu Quocin upeimmalla rannalla Khem beachilla. Valitsimme hotellin tältä rannalta ajankohtamme vuoksi, sillä Long Beachin ranta on kesällä tuulinen eikä siellä suositella uimista. Khem beachilla vesi oli tyyntä, kirkasta ja ihanan lämmintä. Rannalla oli useita rantaravintoloita, joista kävimme testaamassa Kaisun nimisen paikan. Samuel sanoi, että hän söi siellä elämänsä parhaat kanankoivet. Itse hotelli oli tosi iso ja niin oli myös huoneisto, jonka olin varannut meille. Samuelille oli jopa oma makuuhuone ja vessa. Hotellin allasalueet olivat saaren suurimpia ja aamiainen oli loistava. Kyllä tuolla olisi pitempäänkin viihtynyt. 

Ihana trooppinen näköala huoneesta. 

Hotellilla oli useita uima-altaita ja muutama vesiliukumäkikin. 

Rannalla oli mukavia rantaravintoloita. 

Kerrankin oli hetki aikaa katsella taivaalle ja rentoutua. 

Frisbeekiekot on aina matkassa. 

Yksi monista altaista. 

Khem beachin rantahotellien hintaan sisältyy liput Sunset townin Kiss of the sea -esitykseen. Hotelleilta on myös Sunset towniin ilmaiset bussikuljetukset, joita mekin hyödynsimme. Menimme heti ensimmäisenä iltana Sunset towniin. Sunset town on turisteille rakennettu minikokoinen "Eurooppa", jossa on paljon nähtävää. Jäimme pois bussikuljetuksesta Vui Festin markkinakadun alkupäässä ja kävelimme markkinoiden läpi Kiss bridgelle. Sillalle olisi ollut pääsymaksu, mutta sekin sisältyi hotellihuoneemme hintaan. Täällä saarella on käytössä kätevä face-ID eli kasvot kuvataan lippujen hankkimisen yhteydessä ja kuva toimii pääsylippuna palveluihin. Vinholidays Fiesta hotellissa face-ID oikeutti myös aamiaiselle pääsyyn. Markkinoiden jälkeen kävelimme upealla sillalla ja ihastelimme auringonlaskua. Sillan toiseen päähän päästyämme menimme läheiseen ravintolaan syömään. Minulla on ollut useita toiveruokia tai juomia, joita halusin testata matkalla ja täällä pääsin maistamaan egg coffeeta eli munakahvia, joka oli erinomaista. Munakahvi sisältää robusta kahvia, kondensoitua maitoa, munan keltuaista ja sokeria. Ruokailun jälkeen pääsimmekin sitten katsomaan Kiss of the sea -esitystä. Esitys on aivan upea multimedia show lasereineen ja vesisuihkuineen. Katsoin netistä, että katsomoon mahtuu 5000 katsojaa ja katsomo näytti olevan aivan täynnä. Esityksen jälkeen oli hieno ilotulitus. Phu Quocin sanotaan olevan maailman ainoa saari, jossa on ilotulitus 365 päivänä vuodessa. 

Maksuton bussi Khem beachin ja Sunset townin välillä. 

Hotellille johtava tie oli kilometrin pitkä.

Paikallinen keskusta saaren eteläosassa. 

Vui Fest markkinakatu Sunset townissa. 

Maiseman ihailua. 

Kiss Bridgen mietelauseita. 

Kiss Bridge

Egg coffee

Me ja muutama muu...

Kuvat eivät riitä kertomaan tunnelmaa.

Jokailtainen ilotulitus

Hyvin nukutun yön jälkeen oli kiva mennä hotellin aamiaiselle. Aamiainen oli loistava ja siellä oli ekstrajuttuja, joita en ole aiemmin muissa hotelleissa maistellut. Parasta oli kuitenkin erilaiset croissantit, etenkin mantelicroissant, erilaiset hedelmämehut, punainen dragonfruit ja jogurtti yms. Aamiaisen jälkeen ostimme hotellin aulasta liput Hon Thomin saarelle vievään kaapelivaunuun. Lippu sisältää myös sisäänpääsyn saarella olevaan isoon vesipuistoon. Lipun hintaan kuului myös yksi litra olutta tai vesimelonimehua. Menimme hotellin maksuttomalla kuljetuksella kaapelivaunuasemalle Sunset towniin. Luulin, että pelkäisin matkustaa tällä lähes 8km pitkällä radalla, mutta jotenkin korkeudelle sokaistui eikä se pelottanut oikeastaan ollenkaan. Kyyti oli lähes samanlaista kuin muutama vuosi sitten kun menimme kaapelivaunulla Ba Na -hillsille Da Nangissa. Vesipuisto oli siisti ja monipuolinen. Itse tykkään etenkin villivirrasta ja kävin kellumassa pari kertaa pitkän villivirran ympäri. Olimme saarella muutaman tunnin, kunnes palasimme samaa rataa mantereen puolelle. Illalla kävimme vielä hieronnassa ja syömässä hotellin läheisyydessä, jossa on useita ravintoloita, hierontoja ja pieniä kauppoja. 

Upea aamupala

Dragon fruit on niin hyvää.

Kaapelivaunuasema

Matkalla korkeuksiin. 

Kaapelivaunun hintaan sisältyi kaksi tuoppia olutta per henkilö. 

Upeat maisemat

Viimeisenä kokonaisena Phu Quocin päivänä menimme grab taksilla alle euron hintaan Phu Quocin vankilamuseoon. Vankila-alueelle ei ollut pääsymaksua. Kiertelimme hetken entisissä vankiparakeissa ja katselimme paikkoja. Ulkona oli älyttömän kuuma ja hiki virtasi. Tästä tuli väkisinkin mieleen se, miten vangit ovat aikoinaan selvinneet näissä oloissa pienellä ruoka ja juomamäärällä. Paikan historiaa pystyi lukemaan opastauluista. Vankilavierailun jälkeen menimme läheiseen ravintolaan kahville. Tilasin vietnamilaisen kahvin, joka tarjottiin perinteisesti suodattimella varustetussa kupissa. Nyt oli pakko jättää kahvi juomatta, koska se oli niin vahvaa tavaraa. Kahvittelujen jälkeen kävelimme läheisiin kauppoihin ja teimme tuliaisostoksia. Ennen hotellille kävelyä kävimme vielä paikallisessa mäkkärissä eli Lotteria pikaruokalassa. Ilta hotellilla sujui uiden ja rannalla elämästä nauttien. 

Vankilasta on entisöity pieni osa. 

Pelottavia nukkeja. 

Leiriltä oli onnistunut pakenemaan vankeja tunnelia pitkin. 

Vietnamilaista vahvaa kahvia. 

Paikallinen mäkkäri. 

Lähtöpäivänä nautimme vielä kiireettömän aamiaisen ja siirryimme lentokentälle taksilla. Lentokenttä oli pieni eikä siellä ollut minkäänlaisia ruuhkia. Lentokentän kauppojen hintataso oli aivan älyttömän korkea. Lensimme Air Asialla Bangkokiin Don Muangin lentoasemalle, josta matkustimme A3 bussilla keskustaan Ratchadamri skytrain -asemalle. Täältä olikin sitten vain kahden pysäkin väli Mercure Siam hotellillemme. Meillä on ollut jo useita vuosia käytössä ladattavat Rabbit cardit Bangkokin skytrainiin ja niillä on tosi kätevä maksaa matkoja. Hotelliin sisäänkirjautuminen sujui ongelmitta ja lähdimme heti ostoksille. Pari päivää Bangkokissa sujui aivan liian nopeasti. Bangkok on meille tuttu kaupunki ja siellä liikkuminen on helppoa. Teimme yllättävän paljon ostoksia ja matkalaukut olivat aivan täynnä pois lähtiessämme. Lentomme Suomeen lähti kello 2.30 eli keskellä yötä. Lähdimme hotellilta noin kello 22.30 ja menimme kentälle skytrain ja lentokenttäjuna -yhdistelmällä. Qatarin lento Dohaan lähti Suvarnabhumin uudesta satelliittiterminaalista, jonne matkustettiin junalla. Satelliittiterminaalissa oli onneksi samoja tuttuja ravintoloita kuin pääterminaalissakin, joten menimme vielä Pizza Companyyn syömään ennen lennon lähtöä. Lennot sujuivat hyvin, vaikka matka oli pitkä. Nyt vihdoin matkaväsymys alkaa helpottaa ja nämä ihanat muistot matkan varrelta palaavat mieleen. 

"The world is a book and those who do not travel read only one page"