Kesälomareissu Viroon ja piipahdus Latvian puolella

 Olen aiemminkin jo kirjoitellut, että minua vaivaa matkailuriippuvuus. Vuosi 2020 on tässä suhteessa ollut minulle ja monelle muulle samasta vaivasta kärsivälle melkoinen koettelemus. Meillä oli varattuna lennot Bangkokiin heti koulujen kesäloman alkuun ja olin suunnitellut unelmien loman Mae Phimiin, Koh Samuille ja Koh Taolle. Matka peruuntui koronan takia ja kesäloma alkoi melko apeissa tunnelmissa. Mietin monta kertaa, että minulla ei ole mitään syytä olla surullinen, sillä olemme terveitä, meillä on töitä, oma koti ja kaikista tärkeimmän asiat ovat tässä aivan lähellä eikä niitä saavuttaakseen tarvitse lentää vähintään kymmentä tuntia. Olen nimittäin pitänyt rajana, että lomafiiliksen saavuttaa vasta kymmenen tunnin lentämisen jälkeen. Nyt meillä oli aivan erilainen loma, jonka vietimme lähes kokonaan kotona. Juhannuksena meillä oli alunperin tarkoitus snorklailla Thaimaan lämpimissä merissä ja tänä vuonna se vaihtui kotipihan paljuun. Kesäloman kruunasi kuitenkin hyvin ajoitettu Viron reissu heinäkuun puoliväliin, juuri kun koronatilanne oli hetkeksi parantunut huomattavasti. 

Suunnittelin Viron reissun tarkasti etukäteen ja reissu toteutettiinkin lopulta aivan suunnitelman mukaan. Matkareittimme oli Tallinna-Laulasmaa-Haapsalu-Pärnu- Ainazi/Lativia-Tallinna/Pirita ja kotiin. Joka päivälle oli myös suunniteltu lomaohjelmaksi frisbeegolfia. Lähdimme matkalle oman perheeni, vanhempieni ja mieheni veljen Esan kanssa. Meillä oli vuokrattuna iso pakettiauto, johon mahduimme kaikki hyvin istumaan ja tavaroillekin jäi mukava tila auton peräosaan. Auto oli ikivanha, mutta onneksi se toimi moitteetta koko matkan. Ylitimme Suomenlahden Eckerö Linen laivalla, joka lähti Länsiterminaalista. Matka meni nopeasti ja Tallinnasta suuntasimme Prisman kautta ensimmäiseen kohteeseemme, joka oli Laulasmaa ja siellä Hestia hotelli. Hotelli- ja kohdevalinta osui nappiin. Hotellin pihalla oli kiva frisbeegolfrata, jonka Tomi, Esa ja lapset kiersivät pariin kertaan. Hotelli sijaitsi meren rannalla ja maisemat oli upeita. Hotellin yhteydessä oli myös kylpylä ja siellä oli altaiden lisäksi monta kivaa saunaa. Suosikiksemme tuli suolasauna, jossa suolaa sai valella keholle isoista tynnyreistä ja iho oli ihanan pehmeä ja sileä saunomisen jälkeen. Illalla söimme hotellin ulkoravintolassa ja kävimme hotellin lähellä olevassa kaupassa ostoksilla. Tykkäsin hotellista niin paljon, että sinne voisi mennä uudelleenkin. 

Ennen Laulasmaata pysähdyimme katselemaan maisemia

Hotelli Hestia Laulasmaa

Hotellilla oli hyvät piha-alueet ulkoiluun

Hotellin ravintolan hampurilaisannos oli maistuva

Piha-alueella oli tekemistä lapsille

Frisbeegolfia

Hestia Laulasmaan pihaa

Meille sattui mukavat ilmat koko matkan ajaksi

Hotellin rannalla oli myös vesiurheilukeskus

Ensimmäisen hotelliyön jälkeen suuntasimme katselemaan nähtävyyksiä Paldinskiin. Kaupungista tekee mielenkiintoisen sen historia, sillä Paldinskissa toimi neuvostoaikana sotilastukikohta ja se oli ns. suljettu kaupunki. Paldinskissa sijaitsee myös upea majakka ja maisemat merelle ovat sanoin kuvaamattomia rannan valtavien kalliojyrkänteiden vuoksi. 

Paldinskin majakka

Erikoisia kalliorantoja

Paldinskin kierroksen jälkeen suuntasimme Paliveren frisbeegolfradalle. Radalla on 18 koria ja rata sijaitsi aika syrjässä kaikesta, jonkun (talvi)urheilukeskuksen yhteydessä. Ensimmäinen väylä kulki laskettelurinnettä alas ja tarjosi pientä vaihtelua metsäväylille. En katsonut kuinka kauan koko radan pelaamiseen meni aikaa, mutta veikkaisin reilua kahta tuntia. Radalla ei ollut ollenkaan ruuhkia ja suosittelen sitä lämpimästi frisbeegolfiin hurahtaneille. Itse en ole siihen hurahtanut ja roolini onkin yleensä toimia caddiena. 

Palivere discgolf

Samuelin tyylinäyte

Haikaranpesiä näkyi teiden varsilla 

Frisbeegolfin pelaamisen jälkeen suuntasimme Haapsaluun ja siellä Hotelli Promenaadiin. Hotelli sijaitsee meren rannalla ja on melko iäkäs, mutta oikein hyvä meidän tarpeisiimme. Saimme hotellilta kolme ensimmäisen kerroksen huonetta, jotka olivat vierekkäin ja niistä oli terassit merelle. Hotellin ravintola oli suljettu, joten suuntasimme syömään Haapsalun keskustaan. Syömisen jälkeen menimme katsomaan Haapsalun nähtävyyksiä, joista tärkeimmät varmasti rautatieasema ja lentokonebunkkerit. Näillähän on myös molemmilla mielenkiintoinen historia, sillä Venäjän keisari aikoinaan avusti rautatien/aseman rakennusideaa, sillä Haapsalu oli tärkeä lomailupaikka tsaarien keskuudessa. Lukuisat lentokonebunkkerit ovat myös neuvostoaikaisia rakennelmia ja sinne menoon tarvittaisiin kai lupa, mutta me turisteina mentiin paikalle omin neuvoin. Illalla varasimme hotellin saunatilat ja saunoimme ja istuskelimme porealtaassa aikamme kuluksi. Aamiainen oli hotellin ravintolassa, jossa oli myös ulkopöytiä. Sain pienen Thaimaa fiiliksen aikaan, kun oikein pinnistelin. 

Viron rauniolinnoja

Lentokonebunkkereiden koristeluja

Yksi lukuisista lentokonebunkkereista

Haapsalun aseman junavanhuksia

Haapsalun vanhan aseman asemalaituri

Iltajuomat Hotelli Promenaadin terassilla Haapsalussa

Värikäs auringonlasku

Mukava herätä kun aurinko paistaa ja merituuli vilvoittaa

Haapsalun jälkeen suuntasimme kohti Pärnua ja ensimmäinen etappimme oli frisbeegolrata Valgerannassa. Valgerannassa on iso ulkoilukeskus, jossa on upea uimaranta palveluineen, kiipeilypuisto, ravintoloita ja tietysti upea frisbeegolfrata merenrantamaisemissa. Olivia suuntasi Valgerannassa mummon ja vaarin kanssa ravintolaan syömään ja minä menin miesten caddieksi frisbeegolfradalle. Pelattuamme pari väylää minä sain soiton Haapsalun hotellista, että mummon ja vaarin passit olivat jääneet sinne. Eihän siinä auttanut muu kuin soittaa mummolle ja vaarille, että heidän on lähdettävä hakemaan passit 150 kilometrin päästä Haapsalusta. Heidän hakiessa passeja miehet kiersivät frisbeegolfradan läpi ja ehdimme syödä erittäin hyvät ruuat ravintolassa. Esa uskalsi myös käydä uimassa viileässä meressä. Tämän jälkeen kävelimme autojen parkkialueelle ja mummo ja vaari tulivatkin jo Haapsalusta juuri sopivasti. Valgerannasta suuntasimme noin 10 kilometrin päähän Pärnuun ja Vesiroos hotelliin. Hotellilla oli myös uima-allas, mutta minä Thaimaan reiluun 30 asteiseen uimaveteen tottunut en uskaltanut mennä uimaan viileään allasveteen. Hotelli sijaitsi aivan Pärnun keskustan tuntumassa. Kävimme syömässä läheisessä ravintolassa ja kävimme illan päätteeksi keskustassa katselemassa tunnelmia. 

Valgerannan frisbeegolfrata

Samuel ja Esa kävivät rohkeina uimassa

Pääsisinpä lentämään

Keskusta oli lyhyen matkan päässä hotellilta

Pärnun keskustassa oli hiljaista ja rauhallista

Seuraavana päivänä suuntasimme heti aamupalan jälkeen jälleen frisbeegolfradalle. Tomi, Esa ja Samuel menivät pelaamaan Joekäärun radan Pärnussa. Kierroksen jälkeen radalta tuli vähän turhautuneita pelaajia, sillä rata oli ollut pusikkoinen ja ilmakin oli aika kuuma. Minä, Olivia, mummo ja vaari kiertelimme muiden pelatessa läheisen ostoskeskuksen kauppoja ja teimme pieniä, mutta hyviä ostoksia. Peli ja ostosreissun jälkeen suuntasimme kohti Latviaa ja Ainazin kylää. Ajomatkaa Pärnusta Ainaziin on vain 65 kilometriä ja se sujui nopeasti. Alkumatkan menimme Via Balticaa pitkin ja matkan puolivälissä siirryimme rantatielle. Matkalla oli mukava katsella kauniita maisemia ja ihmisten hyvin hoidettuja pihoja.  Löysimme nopeasti hotellillemme, joka sijaitsi aivan Viron ja Lativan rajalla. Hotelli Helmi oli upea, viihtyisä, edullinen ja aivan nimensä veroinen. Sisäänkirjautumisen yhteydessä meille kerrottiin, että saamme myös maksuttoman aamiaisen seuraavana aamuna. Mukava yllätys. Hotelliin majoittumisen jälkeen tutustuimme Viron ja Latvian välillä olevaan Ainazi Pieriin, joka on 480 metriä pitkä 20-luvulla rakennettu aallonmurtaja/kivirakennelma.  Kävimme myös Super Alkossa ja Alko 1000 -kaupoissa ostoksilla sekä syömässä läheisessä Salatsin kaupungissa. 

Matkalla Ainaziin

Viihtyisä hotelli Helmi, meidän iso huone oli erkkeri-ikkunoiden kohdalla. 

Hiekkataidetta Salatsissa 

Kiva ravintola Salatsissa Latviassa

Latviassa oli hyvää ruokaa

Latvian rantaa

Kävelimme lähes 500m kivistä tietä meren rannalle

Nautittuamme makoisan aamiaisen Larviassa Helmi hotellissa, lähdimme ajelemaan kohti Tallinnaa ja Piritaa, jossa seuraava hotellimme sijaitsi. Ajoimme matkan Via Baltican hyväkuntoista tietä pitkin. Pysähdyimme pari kertaa matkan varrella, mutta olimme silti hyvissä ajoin Tallinnassa. Hotelliksi olin valkoinut Pirita Span, joka on rakennettu aikanaan Olympialaisia varten, mutta se on lähiaikoina kunnostettu. Huoneet olivat hyvässä kunnossa ja hintaan sisältyi uimahallin käyttö sekä aamiainen. Hinta oli naurettavan halpa. Tännekin voisin mennä uudelleen. Majoittumisen jälkeen lähdimme syömään Viimsin puolelle ja Tomi ja Esa menivät pelaamaan frisbeegolfia läheiselle Maarjamäen radalle. Rata sijaitsi kuitenkin niin lähellä lähiöitä, että siellä oli tehty ilkivaltaa ja rata vaikutti aika töhryiseltä. Miesten pelatessa minä, Samuel ja Olivia kävimme Tallinnan teletornilla, mutta päädyimme ihailemaan sitä vain alhaalta päin. Illalla syömisten ja uimisten jälkeen kävimme vielä uimassa hotellin altaassa ja saunomassa. 

Söin Pavlovaa jälkkäriksi, tosi hyvää

Poke Bowl, oli myös hyvää

Teletornin sisäänkäynti

Lähtöpäivänä söimme tukevan aamiaisen Pirita Spa hotellilla ja lähdimme viimehetken ostoksille Tallinnaan. Kävimme sataman kaupoissa ja eräällä vähän kauempana sijaitsevalla torilla, josta Esa mm. osti juustoja kotiin tuliaisiksi. Kotimatkan lahden yli teimme Eckerö Linen rahtialuksella, joka lähti Muugan satamasta ja tuli Suomeen Vuosaaren satamaan. Tämä reitti olisi hyvä, jos haluaa välttää kaupungeissa ajamista. Itse laiva oli vähän tunkkainen ja siellä ei ollut juurikaan palveluita, mutta meidän tarpeisiin se sopi oikein hyvin. Koko matka oli onnistunut ja se oli kivaa vaihtelua arkeen ja kotitöihin. Muita reissuja emme juurikaan tehneet koko kesänä minun ja lasten Muumimaailman matkaa lukuun ottamatta. Thaimaan lentomme on siirretty ensi kesään, samoin talon vuokraus Mae Phimissä. Saa nähdä pääsemmekö sinne silloinkaan. Syyslomalla teemme pienen Suomen kiertueen frisbeegolfin merkeissä. Suunnitelmissa olisi kirjoitella siitäkin pieni blogikirjoitus, ettei ihan kokonaan unohdu tämä matkablogini vaikka nämä "kunnon" matkat ovatkin nyt jäissä. 

Talvilomamatka Berliiniin

Viime vuoden talvilomalla teimme lyhyen parin yön talvilomamatkan Puolan Gdanskiin ja tänä vuonna suuntasimme Berliiniin. En ole suuri lyhyiden kaupunkilomien ystävä, mutta jos ei kauemmas pääse, niin katkaiseehan nämä lyhyet lomat mukavasti arkea. Olivia tykkäsi kovasti parin vuoden takaisesta Venetsian reissusta, mutta Samuel sanoi että ainoastaan Thaimaa on häntä varten jos kotia ei lasketa. Tällä kertaa metsästin myös neljää tuhatta Finnairin tasopistettä, jotka minulta puuttuivat elämäni ensimmäisestä Finnairin tasojäsenyydestä, jonka saavutin tämän matkan jälkeen. Ostin Tomille ja lapsille erikseen light lentoliput ja itselleni valuen, jolla sain puuttuvat tasopisteet. Value sisältää myös yhden ruumalaukun, jota pystyimme hyödyntämään koko perheen matkatavaroihin. 

Lähdimme matkalle heti talviloman alkaessa lauantaina. Menimme lentokentälle omalla autolla ja päätimme säästää paikoituskuluissa ja jätimme auton Finavian P4B pysäköintialueelle, jossa paikoitus tuli parikymppiä halvemmaksi kuin P3 pysäköintitalossa, jonne yleensä jätämme auton. P4B alueelta pääsee lentoasemalle maksuttomalla bussikuljetuksella, joka lähti juuri sopivasti jätettyämme auton parkkiin. Bussipysäkki sijaitsi pysäköintialueen ulkopuolella ja jouduimme laittamaan vähän juoksuksi kun huomasimme bussin kauempana, että ehdimme sadetta suojaan bussin sisälle. Lentokenttäbussien pysäkit lentoasemalla ovat nykyään aika kaukana terminaalista, joten huonojalkaisille tai isojen matkatavaroiden kanssa matkustaville tämä bussivaihtoehto ei ole enää hyvä ratkaisu. 

Ennen lentoa sain viestin Finnairilta, että kone on tulossa täyteen ja käsimatkatavarat olisi hyvä jättää ruumaan. Samalla varaukselleni lisättiin toinen ruumalaukku. Ennen lähtöä tuli kuitenkin vielä toinen viesti, jossa kerrottiin lakoista ja kehoitettiin matkustamaan käsimatkatavaroilla tai varautumaan, ettei laukut tule samalla lennolla perille. Tämän luettuani päätin, että otamme kaikki tavarat käsimatkatavaroina mukaan. Kuten arvelinkin, pystyimme jättämään laukut lähtöportilla ruumaan ja vältimme tällä sen, että laukut olisivat jääneet lakon vuoksi Helsinkiin. Lentomatka Berliiniin sujui nopeasti ja mukavasti. Lento lähti taas tavalliseen tapaan viitisentoista minuuttia myöhässä, mutta perille Berliiniin saavuimme aikataulussa. Saimme matkalaukut nopeasti ja löysimme hotellillemme menevän bussin ilman ongelmia. Bussiliput maksoivat aikuisilta muistaakseni 2,80e ja ostimme liput bussikuskilta. 

Hotellin lähellä oli valtava Aasia-kauppa, ostin sieltä mm. kookosmaitojauhetta Satay-kastikkeen tekoa varten. 

Majoituimme hotelli Scandic Berlin Kurfürstendammissa. Hotelli sijaitsi erinomaisessa paikassa Zoo aseman lähellä. Sisäänkirjautuminen sujui nopeasti ja saimme huoneen, vaikka kello ei ollut vielä kahtakaan. Ostimme sisäänkirjautumisen yhteydessä aamupalat 14e per henkilö hintaan, Samuelista ei mennyt maksua. Huoneemme oli tilava perhehuone ja huoneessa oli pientä luksusta, sillä huoneen hintaan kuului maksuton minibaari. Minibaarissa oli kaksi viinipulloa, kaksi olutta, kaksi limsaa, kaksi mehupulloa, kaksi vettä ja suklaapatukka. Minibaari täytettiin uudelleen seuraavana päivänä. Levättyämme hetken lähdimme heti ensimmäisenä päivänä käymään hotellin lähellä valtavassa Primark kaupassa. Olen käynyt aiemmin Primarkissa Lontoossa ja siellä oli aivan mieletön hulina ja pitkät jonot. Tässä Primarkissa oli neljä kerrosta, kassajonoja ei ollut ollenkaan ja tavarat olivat siististi henkareissa ja hyllyissä. Lapset olivat matkustamisesta aika väsyneitä, joten kauppakierros jäi lyhyeksi ja menimme syömään Hard Rock ravintolaan. Ruoka oli erinomaista ja ruuan jälkeen teimme tietysti pienet ostokset Rock shopissa. Syötyämme kävelimme hotellille ja kävimme aika pikaisesti nukkumaan. 

Ihana joulukauppa, sisälle en arvannut mennä ettei vaan tulisi tehtyä ostoksia. 

Illallispaikka

Aloitimme ainoan kokonaisen lomapäivämme hotellin herkullisella aamiaisella. Paistoin itselleni ihanan ison ja rapean vohvelin ja tankkasin tietenkin muitakin herkkuja. Hotellilla oli erikoinen systeemi, kun tarjolla oli paperipusseja ja leivinpaperia eväiden tekoa varten. Tein sitten aamiaiselta eväsleivät lapsille ja otin muutaman hedelmän mukaan, kun muutkin näyttivät tekevän niin. Aamupalan jälkeen lähdimme kaupunkikierrokselle etukäteissuunnitelmani mukaisesti. Kävelimme ensin lähimmälle metroasemalle, josta ostimme automaatista päiväliput julkisiin kulkuvälineisiin. Hinta oli 8,60e per nenä, paitsi Samuelilta, joka ei tarvinnut lippua ollenkaan. Metroasemalla näin bubble tea kahvilan, mutta jouduin jättämään sen väliin, koska olin edelleen täynnä aamiaisesta. 

Metrolla keskustaan 

Ensimmäinen käyntikohteemme oli Holokaustin muistomerkki. Muistomerkki koostuu 2711:sta betonisesta kivipaadesta, joka on rakennettu Euroopan murhattujen juutalaisten muistolle. Alueella olisi ollut myös museo, mutta me päädyimme ihmettelemään ainoastaan kivipaaseja. Tiesin jo etukäteen, että tälle meidän lomapäivälle oli luvassa sateinen sää ja tämä hieman häiritsi meitä. Olin onneksi pakannut sateenvarjot meille jokaiselle mukaan emmekä sen vuoksi kastuneet, mutta esimerkiksi näiden muistomerkkien välissä oli mahdotonta kävellä sateenvarjon kanssa. Upea ja koskettava paikkahan tämä oli joka tapauksessa. 

Melkoinen monumentti

Holokaustin muistomerkiltä kävelimme reilun kilometrin Checkpoint Charlielle. Tämä paikkahan on entisen Länsi-Berliinin ja Itä-Berliinin välinen rajanylityspaikka, joka on nykyään näitä Berliinin kuuluisia nähtävyyksiä. Vahtikopin vieressä oli pieni museoalue, jossa kerrottiin muurin vaiheista. Olivia osasi kertoa myös meille eri vaiheita kylmästä sodasta ja miten rajaa vartioitiin. Itselläni nämä historian asiat ovat jo pyyhkiytyneet mielestä. 

Entinen rajanylityspiste

Kyltit on vielä jäljellä

molempiin suuntiin

Muurin purkua

Samuel tutkii karttaa

Checkpoint Charlielta kävelimme taas googlemapsin avulla bussipysäkille, josta matkasimme bussilla kohti DDR-museota. Matkalla näimme myös Berliinin televisiotornin, joka on Euroopan neljänneksi korkein rakennus ja valmistunut Tomin syntymävuonna 1969. Olin etukäteen lukenut, että DDR-museoon on usein jonoa ja että se on melko pieni paikka. Molemmat pitivät paikkansa. Jonotimme reilut puoli tuntia sateessa museoon. Samuel halusi mennä heti ensin ajamaan Trabantilla vanhoja Berliinin katuja pitkin. Muuten museossa oli paljon katseltavaa ja minusta tuntui kuin olisin matkannut takaisin lapsuuteeni. Esillä oli mm. vanha DDR:n aikainen koti, joka oli samaa tyyliä kuin suomalaisetkin kodit 70-luvulla. Nukkumatti oli monessa paikassa esillä museon kaupassa ja ostimme nukkumattimagneetin kotiin matkamuistoksi, sillä siitä tulee mieleen myös monia muistoja omasta lapsuudesta. Vasta kotona googlasin, että nukkumatti oli kylmän sodan aikana Itä-Saksan ja sosialismin lähettiläs. Suomen televisioon se tuli 1973, jolloin itse olin yksivuotias. 

Televisiotorni harmauden keskellä

Tässä jonotettiin museoon.

Takaluukku oli ainakin muovia.

Samuel testaa Trabantia

Vanhoja leluja

DDR-museolta olin suunnitellut menoa East Side Galleryyn, jossa Berliinin muurin jäänteisiin on yli kilometrin matkalle tehty katutaidetta. Muu perhe oli kuitenkin saanut tarpeekseen sateesta ja Samuelin kengätkin olivat läpimärät, joten en saanut kannatusta muurille menoon. Alkuperäinen suunnitelmani olisi jatkunut East Side Gallerysta vielä Mauerparkin kirpputorille, mutta onneksi olin tehnyt myös varasuunnitelmia sateisen sään varalle. Varasuunnitelmani vei meidät Legoland Discovery Centre Berliiniin, josta lapset olivat innoissaan. Olin katsellut jo lentoasemalla mahdollisia alennuskuponkeja Legolandiin, mutta en löytänyt niitä. Onneksi hotellilta saamassamme kaupunkikartassa oli kuponki, jolla saimme 5 euron alennuksen per henkilö Legolandin noin 20 euron sisäänpääsystä. Suuntasimme heti ensin syömään Legolandin kahvilaan. Ruokien tilauksen kanssa oli vähän sähläystä, kun osa ruuista jäi toimittamatta ja kuitissa ei ollut eritelty maksamiamme ruokia. Sähläysten jälkeen kiertelimme Legolandissa ja Samuelin lempparipaikaksi tuli Ninjago-kiipeilypaikka. Minä tykkäsin lohikäärme vuoristoradasta ja kävimme myös koko perheen kanssa tehdaskierroksella ja 4D elokuvissa. Itse paikka ei saa kovin hyvää arvostelua meiltä. Paikalla oli paljon porukkaa ja ilmanvaihto oli todella huono. Paikkahan sijaitsee maan alla, joten pimeys, meteli ja levottomuus tuntui ajoittain jopa ahdistavalta. Olimme Legolandissa muutaman tunnin ja onneksi Samuelkin suostui lähtemään sieltä ilman suurempia suostutteluja pois. Matka hotellille sujui taas kätevästi bussilla. 

Legolandissa

Teimme myös tehdaskierroksen

Tännekin lapset jonottivat.

Tehdaskierrokselta sai muistoksi legon.

Hienoja rakennuksia.

Hotellille päästyämme meillä oli tarkoitus mennä syömään hotellin ravintolaan. Olisimme samalla käyttäneet 10 euron ravintolakupongit, jotka saimme koska olen Scandicin kanta-asiakas. Hotellin ravintola oli kuitenkin sunnuntaisin kiinni, joten lähdimme etsimään ravintolaa hotellin ulkopuolelta. Päädyimme syömään Vapiano nimiseen ravintolaan, jonka olin bongannut jo ensimmäisenä iltana ohi kävellessä. Ravintolaan sisään mennessä meille annettiin luottokortin tapainen kortti, jonka kanssa menimme ruokien tilaustaululle. Minä tilasin Falafel-salaattikulhon ja muut tilasivat pizzat. Samalta taululta tilattiin juomat, jotka haettiin piipparin kanssa baarista. Ruuat olivat erinomaisia ja ravintolan tunnelma oli muutenkin hyvä. Sisustus oli aasialaistyyppinen ja rauhoittava. Pois lähtiessä kortille kertynyt saldo maksettiin uloskäynnin yhteydessä kassalle. Ravintolakäynnin jälkeen googlasin ravintolan ja huomasin, että kyseessä oli saksalainen ketju ja näitä Vapianoja on myös Suomessa. Pitääkin käydä joskus testaamassa. Syötyämme kävelimme hotellille ja kävimme lähes heti nukkumaan. 

Erinomainen ravintola.

Hyvät ruuat.

Tilaustaulu.

Viimeisen päivän ohjelmaksi olin ajatellut Berliinin eläintarhaa, joka sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä hotelliltamme. Olemme käyneet paljon eläintarhoissa ja Tomi vähän empi eläintarhaan menoa. Paikka oli kuitenkin käymisen arvoinen ja liput olivat kohtuuhintaisia, 16e/aikuinen ja 8e Samuelilta ja Olivialta. Talvi on yleensä hyvää aikaa käydä eläintarhassa, kun niissä ei ole ruuhkia. Eläintarha oli suhteellisen pieni ja siellä oli helppo liikkua. Eläimet näyttivät hyvin hoidetuilta ja tarhat olivat kohtuullisen kokoisia ja siistejä. Kohokohta oli tietysti mennä katsomaan eläintarhan Pandoja. Olemme aiemmin nähneet jättiläispandoja Kiinan eläintarhoissa, Thaimaan Chiang Maissa ja Ähtärissä. Ihmettelin, miksi nämä Berliinin pandat olivat niin pieniä. Luulin, että kyseessä oli joku eri laji, mutta vasta googletettuani Berliinin pandat sain selville, että nämä pandakaksoset olivat vasta syntyneet loppuvuonna. Voi miten söpöjä ne olivatkaan. Kiertelimme eläintarhassa reilut pari tuntia ja Samuelkin ehti leikkimään eläintarhan leikkipaikalla. Näimme myös auringon pilkahtavan ja tunnelma oli keväinen. Vesisateesta ei ollut enää tietoakaan ja kukatkin kukkivat jo paikoitellen. 

Eläintarhan sisäänkäynti. 

Pandatalo

Lasten mielestä yksi hauskimpia juttuja, norsu pissaa!

Kiva kaveri. 

Samuel pääsi vapaaksi. 

Kevään merkkejä. 

Eläintarhan jälkeen kävimme vielä pikaisesti Primarkissa, josta Olivia osti itselleen kasan vaatteita. Kävimme myös syömässä kivassa lounasravintolassa ja hakemassa hotellilta säilytyksessä olleet matkatavaramme. Hotellilta kävelimme linja-autopysäkille ja ostimme kuskilta bussiliput. Tällä kertaa meiltä otettiin maksu vain aikuisista (vajaa 6e), lapset pääsivät ilmaiseksi. Matka lentoasemalle meni nopeasti eikä lähtöselvitys ollut vielä auennut. Kävimme Starbucksissa kahveilla ja katsoimme väärin lähtöselvityksen sijainnin. Menimme väärään terminaaliin, koska olimme katsoneet Easyjetin lennon tiedot. Sieltä sitten taas kävelimme takaisin oikeaan terminaaliin ja jätimme laukut lähtöselvitykseen. Tämän jälkeen alkoi pitkä jonotus turvatarkastukseen. Turvatarkastuslinjoja oli vain yksi, joten jono liikkui hitaasti. Palvelu tosin oli ystävällistä ja rauhallista. Lentomme Suomeen lähti taas kerran tunnin myöhässä. Kone oli jo tullessa puoli tuntia myöhässä ja koneen siipien jäänesto vei myös kauan aikaa. Lentomatka sujui mukavasti ja nopeasti. Samuel sai lokikirjansa täyteen ja Olivialta puuttuu enää kaksi lentoa kymmenestä. Lentoemännän palauttaessa ohjaamosta lokikirjoja, hän toi myös lapsille kirjeen perämieheltä. Perämies oli huomannut, että asumme hänen kanssaan samassa kaupungissa ja halusi tervehtiä lapsia. Kirje oli melko pitkä ja huolella kirjoitettu. Olipa mukava yllätys. Helsingissä kone laskeutui tuloaulan lähelle, joten meidän ei tarvinnut kävellä pitkiä matkoja hakemaan laukkua. Lentokenttäbussille olikin sitten taas jonkin matkaa kävelyä ulkona. Erikoista, että lentokenttäbussien pysäkit ovat nykyään niin kaukana, kun bussipysäkkejä on kuitenkin myös terminaalin edessä. 

Yhteenvetona matkasta voisin sanoa, että meillä oli tosi kiva matka. Sade hieman häiritsi kokonaista lomapäiväämme, mutta ehdimme tehdä ja nähdä ihmeen paljon lyhyen lomamme aikana. Kuten kirjoitin aluksi, niin lapset eivät näistä lyhyistä kaupunkilomista oikein välitä, enkä minäkään näitä odota samalla tavalla kuin Aasian lomia, mutta mukavia nämä pienet loma ovat joka tapauksessa. Nyt kun talviloma alkaa muutenkin olla lopuillaan, voin alkaa suunnittelemaan täysillä kesälomaamme, joka suuntautuu ainakin Thaimaan Mae Phimiin. Luvassa on myös jotain muuta, mutta mitä, sitä en vielä tiedä. Toivottavasti se selviää tässä lähiaikoina.