Prinsessahuone valmistuu

O:n prinsessahuone alkaa olla valmis. Kaikki listatkin ovat jo paikallaan, vaikka niiden laitto usein unohtuu kun into loppuu. Huone on avara ja mielestäni tosi kaunis. Tavarat eivät ole vielä täysin löytäneet paikkojaan ja vaatekaapit puuttuvat, mutta kokonaisuus alkaa hahmottua. Tähän kulmaan suunnittelimme ensin TV nurkkausta, mutta päätimmekin että huoneeseen ei tule vielä televisiota. O on liian nuori katsomaan yksin ohjelmia ja siirsimekin kaapin uumenissa olleen CD soittimen televisiopöydälle musiikin kuuntelua varten. Tähän nurkkaukseen olen suunnitellut vielä Fatboy jr säkkituolin hankkimista. Pitääkin mennä heti ensimmäisenä arkipäivänä laittamaan tuoli tilaukseen.



Vaikka puhumme O:n huoneesta prinsessahuoneena, Puolenhehtaarin metsän väki saa parhaat paikat uuden sängyn päällä. Tarkkasilmäiset voivat ehkä huomata, että osa näistä pehmoleluista on oikeasti kopioita. Nalle Puh tuli samaa matkaa Kiinasta kuin O ja Tiikeri asusteli ennen Thaimaassa. Sängyn päälle laitoin kummini minulle virkkaaman pitsisen päiväpeiton joka oli odottanut kaapissa oikeaa paikkaa. O on tosi ihastunut meidän ruusu liinavaatteisiin ja omi sänkyynsä meidän peiton ja tyynyt. Ne kyllä sopivatkin hyvin sisustukseen. Ainakaan Tomi ei pane pahakseen...

Hyvää pääsiäistä

Meillä vietetään pääsiäistä kotioloissa koska O on kuumeessa. Odottelinkin jo sairauksien tuloa, koska olemme olleet jo monta kuukautta terveenä. Alkuviikosta olimme Kuopiossa kylpylässä pari yötä ja luulenpa, että O vilustui laskeskellessaan vesiliukumäessä. Ulkoaltaassakin tuli puljattua, joten ei ihme että tauti iski.

Olemme tehneet pääsiäisvalmisteluja jo pari viikkoa. Tänään O löysi sängyn alta kukon munimat munat ja pehmolelut... Suklaat ei paljoa innostaneet ja O ilmoitti heti, että äiti ja isi saa syödä ne. Pablo-pingviini ja pehmopupu sen sijaan otettiin innolla mukaan leikeihin. Tässä muutamia kuvia pääsiäisvalmisteluistamme.

O:n ja minun askartelemat virpomisvitsat.

O "haitarien" teossa ja yhtään ei saanut auttaa.

Piipunrassitkin taipuivat omin voimin. "Minä itse" ja "äiti älä" kuului muutaman kerran.

Saksien käytössä O on tosi näppärä eikä paljon apua tarvitse.

Ruohotkin kylvettiin ajallaan, hienosti onnistui.

Neuvolassa

Kävimme tänään O:n kanssa 3,5-vuotisneuvolassa. Käynnin syy oli näkökontrolli, koska 3-vuotisneuvolassa vasemman silmän näkö vaikutti hieman alentuneelta. Nyt heikempi näkö todettiin oikeassa silmässä ja sekin oli kyllä normaalin rajoilla. Tilannetta seurataan ja asiaan palataan 4-vuotisneuvolassa. O on edelleen ikäisekseen pitkä ja hoikka tyttö. Terveydenhoitajan mielestä liiankin hoikka, mutta minkäs teet kun ruokaa ei uppoa enempää. Mitat oli nyt 103,5 cm pituutta ja painoa 14,1kg. Kun saimme O:n 12kk:n ikäisenä hän oli 76cm pitkä ja painoi 8kg, eli melkoisesti on tyttö kasvanut kahdessa ja puolessa vuodessa.

Panelointia ja tapetointia

Tomi on ollut vauhdissa, kuten aina näiden remonttien kanssa kunhan ensin pääsee alkuun. Kattoon tulee valkolakattua panelia. Viisto-osa on jo valmis, mutta muuten homma seisoo koska pidemmät panelit olivat kaupasta loppu. Uusia tulee onneksi huomenna, joten homma jatkuu.


Olin suunnitellut, että tähän huoneen matalampaan osaa jää valkoinen seinä. Toisin kuitenkin käy, sillä innostuin eilen surffailemaan netissä ja näin siellä prinsessa Lillifee boordia. Suunnittelin ensin boordin ostamista Ebayn kautta Saksasta, mutta sitä löytyikin Suomesta. Nyt rulla boordia on matkalla meille, erään erityisen ystävälisen rautakaupan myyjän ansiosta. Ihastin tähän pieneen Lillifee prinsessaan täysin. Äitini sanoi minulle, että taidan toteuttaa omia lapsuuden haaveitani O:n huoneen suunnittelussa. Hyvinkin mahdollista. En tosin muista, että olisin mitenkään erityisesti ihaillut prinsessoja, mutta vaalenpunainen on ollut aina lempivärini. Nämä prinsessa-asiat ovat minulla vielä vähän hakusessa. Luultavasti opin lähivuosina lisää. Ovathan ne Disneyn prinsessat kauniita ja varmasti lasten mieleen, mutta itseäni viehättää enemmän Pikku prinsessa tai juuri Lillifee tyyliset pikkuprinsessat. http://www.lillifee.com/fi/

Viimeinenkin seinä on myös nyt valmiina ja tapetti on mielestäni juuri niin kaunis kuin ajattelinkin sen oleva. Nyt vaan odotellaan auringonpaistetta, joka saa helmiäissävyiset perhoset kiiltelemään...

Lattiankin osalta pähkäily loppui. Unohdimme laminaatin laiton ja tilasimme valmiiksi lakatut laudat lattialle. Laudat tulevat ensi viikon alussa, johon mennessä toivoisin että huone on muuten jo valmiina.

Pikkuhiljaa

Tässä pari tuoreempaa kuvaa O:n huoneen remontin etenemisestä. Kuten kuvista näkyy, seinät ovat jo saaneet väriä. Lattian oikaisu oli aika työläs projekti, mutta oli tosi mukava lueskella 50-luvun Kouvolan sanomia ja Kymin osakeyhtiön lehtiä joita oli varastoitu lattian alle. Tomi maalailee horoskooppimerkkinsä (neitsyt) vaatimalla pikkutarkkuudella juuri kolmatta kertaa seiniä, jonka jälkeen on vuorossa katon panelointi. Sähkömies tuttava lupasi tulla tänään katsomaan sähköjen tilannetta ennen panelointia. Meidän koko talon valaistus on ihan onneton ja luulen, että tässä O:n huoneessa tilanne jatkuu samana. Katon paneloinnin jälkeen on vuorossa yhden seinän tapetointi ja viimeisenä lattian teko. Harkitsemme vielä laminaatin ja lautalattian välillä. Lautalattia olisi lämmin jalalle ja hienon näköinen, mutta kolhuille altis. Laminaatti olisi kestävä, mutta ehkä hieman kylmä ja liukas? Minä kannattaisin laminaattia, mutta Tomi ehkä kallistuu puulattian puoleen. Saa nähdä miten lopulta käy...

O on innoissaan huoneen remontista. Miettii jo nyt miten alkaa nukkumaan omassa huoneessa ja kipsuttelee äidin ja isin väliin jos alkaa pelottamaan kesken unien. Minä en usko yhtään, että suostuisi nukkumaan omassa huoneessa, mutta tietysti rohkaisen ja kannustan O:ta siihen. Tällä hetkellä O:lla ei ole ollenkaan omaa sänkyä, vaan nukkuu aina meidän välissä. Erilaisia kokeiluja on tietysti ollut, mutta ne on lopetettu jo kuukausia sitten tuloksettomina. Pinnasängyssä O ei suostunut koskaan nukkumaan, vaan nekin vähäiset yöunet, joita alussa nukkui hän oli vieressä. Nukahtaminen tapahtui sylissä tai minun rinnan päällä kun makasin sängyssä. Muistan miten sanoin työpaikalla ennen O:n saamista, että ainoa asia jonka voisin vannoa lapsen kasvatuksesta etukäteen on se, että meidän lapsi tulee nukkumaan omassa sängyssä. Kuitenkin kaikki muuttui jo siinä hetkessä kun sain avuttaman pienen vauvan syliini. O takertui minuun kaikin voimin ja ainoa keino oli nukuttaa hänet sylissä hytkytellen. Olisihan hän varmasti joskus nukahtanut omaan huutoonsakin, mutta en voinut mitenkään tehdä sitä muutenkin kauhuissaan olevalle vauvalle. Nyt nukutaan siis kaikki samassa sängyssä tyytyväisinä, vaikka O:n muutto omaan sänkyyn onkin mielessä. Sitten kun hän on siihen valmis.