Taas sataa

Eikö tämä sade lopu ikinä? Katselen pihalle ja näen harmaata, vettä sataa ja tuulee. Taidankin tehdä pienen mielikuvitusmatkan. Aloitan ensin nauttimalla kookospähkinää ja sitten katselen auringonlaskua Siaminlahden rannalla...

Kylläpä helpotti. Nyt jaksan taas ensi talveen...

Nimenmuutos

Vaihdoin tänään blogin nimen vastaamaan vähän enemmän tätä blogin sisältöä. Tarkoitukseni oli alunperin kirjoitella vain Kantonin lomamatkastamme ja jatkaa blogin kirjoittelua tulevilla matkoilla. Huomasin kuitenkin miten mukava tänne on tallentaa muitakin arkipäivän asioita, joten jäin koukkuun tähän kirjoittamiseen. Blogin nimeksi tuli nyt vähän kulunut "Sydämessä kasvanut", mutta päädyin siihen muutamaa eri vaihtoehtoa punnittuani. O tietää, että on syntynyt Kiina-äidin masusta ja "kapsanut" meidän sydämissä. Kuulostaa niin hellyyttävältä kun hän selvittää alkuperäänsä, että eiköhän ajatus käy myös blogini nimeksi...



Laitan taas tänne näkyville muutamia kuvia heinäkuun menoistamme. Ensimmäinen kuva on kesäteatterista jossa kävin anopin kanssa. Laatu oli tuttua ja turvallista, jo aikaisempina kesinä takuuvarmaksi todettua kesäteatterikamaa. Juoni ei ollut kovin kummoinen, mutta nauraa sai ja ihailla ihanaa merimaisemaa lavasteiden takana. O oli mukana puoliaikaan asti. Sanoi, että "sitten kun minä alan huutamaan ja kiljumaan, niin isi hakee minut pois". Muistutuin ettei tarvitse huutaa, vaan riittää hyvin kun sanoo ettei jaksa enää istua teatterissa.

Tämä kuva on Titinallen konsetista, jossa olimme lasten meripäivillä. O tykkäsi konsertista todella paljon. Lauloi ja leikki mukana. Konsertin jälkeen osallistuimme askartelupisteiden toimintaan ja kotiinviemisiksi O:lla oli mm. muumio, haltianhattu, itse painettu merirosvohuivi, puuvene, kaukoputki, pyramidi, maalattuja kiviä ja poskessa koreili siili kasvomaalaus. Kiitokset tämän kuvan ottaneelle, oli mukava tavata pitkästä aikaa. Kyllä ovatkin lapset kasvaneet parissa vuodessa...

Olimme kuulleet ystäviltä kotikulmillamme sijaitsevasta liikennepuistosta, mutta emme olleet koskaan käyneet siellä. Tämäkin paikka otettiin siis kesälomaohjelmaamme. Harmi vaan kun pääsimme paikalle huomasimme, että puisto on kiinni su-ma. Tyydyimme sitten siskoni kanssa katselemaan kun serkukset touhusivat leikkipuistossa.

Suuri suosikki aina vaan... Liukumäki!

Olisipa mukavaa pulahtaa tuonne altaaseen...

Koska olimme nyt käyneet katsomassa minkälainen paikka liikennepuisto on niin uskaltauduimme sinne uudestaankin. Valitsimme päivän jolloin se on kiinni ja otimme O:n oman pyörän mukaan, jolla hän harjoitteli vähän polkemistä. Vaikeaa ja hankalaa oli. Tosin ohjaus alkoi sujumaan vähän paremmin. Harjoittelupaikkana tämä puisto on kyllä loistava verrattuna koti tiemme kapeaan pientareeseen.

Pyöräilyharjoitukset jäi vähän lyhyeen, kun O:ta ei oikein kiinnosta koko homma ja vesisadekin taas yllätti meidät. Menimme käymään mummilla ja kotiin kurvasimme Nordic China Centerin kautta ihailemassa sen hienoa porttia.

Olemme ehtineet myös käydä jälleen Tykkimäen huvipuistossa, yllätys, yllätys. Tällä kertaa O:lla oli kuitenkin seuraa kun tapasimme Kiinassa samaan aikaan hakumatkalla olleen perheen. Nämä tapaamiset ovat aina yhtä odotettuja. Lapset leikkivät ja me vanhemmat ihmettelemme miten onnekkaita me olemmekaan kun olemme saaneet näin ihanat lapset. Jatkoimme päivää kotipihallamme grillaten ja jutellen kunnes oli sanottava taas heipat. Onneksi näemme taas parin viikon päästä Kiina tapaamisessa...

Mökkeilyä

Säätiedotus näytti keskiviikolle aurinkoista ilmaa ja se oli meille merkki lähteä mökille. Pakkasin mukaan varmuuden vuoksi paljon lämpimiä vaatteita, jotka osoittautuivat onneksi tarpeettomiksi. Tiistaina väistelimme vielä muutamia kuurosateita, mutta iltaa kohden sää parani. Keskiviikkona saimme sitten herätä auringonpaisteeseen ja pitkästä aikaa ilmat olivat oikein kesäiset. Mökin pihalla on ollut melkoista vilinää kun sorsat ja joutsenet viihtyvät remonttipuuhienkin keskellä pihamaalla. Kuvassa sorsa joka on löytänyt hautomispaikan lintulauden alta, pienen pienestä puskasta.

Uimavedet eivät ole olleet lähellekään yhtä lämpimiä kuin kunnon hellekesinä. Tiistaina mittari näytti 19 astetta ja keskiviikkona oli kohonnut 21 asteeseen. Iholla vähän kipristeli kun lämmittelin saunan lauteilla uimisen jälkeen, mutta ei vesi nyt niin kylmää ollut kun sinne ensin uskalsi mennä. T heitti myös talviturkin ja O:ta ei veden kylmyys paljoa haitannut. Enemmänkin äiti pelkäsi, että vilustuu kun lotraa kylmässä vedessä.

Tämä on kuva siitä iltahetkestä jota muistelin Kantonin matkalla. Kun aurinko laskee ja on aivan hiljaista. Pettymys! Ei siellä mökillä hiljaista ollutkaan. Mopot ajelivat rannalla ja moottoritien äänet kuuluivat melko selvästi vettä pitkin. Sitä ei voi kuitenkaan kieltää, etteikö maisemat ole kauniita. T lähti nukuttamaan O:ta ja nukahtikin itse. Istuskelin sitten vaarin ja muutaman hyttysen kanssa terassilla.

Mökillä oli myös O:n serkkupoika. Tiistaina pienempi sellainen ja keskiviikkona oli vaihto isompaan. O:n aika meni siis poitsujen kanssa touhutessa. Ohjelmassa oli veden kanssa lotraamista, onkimista ja veneiden heittelyä veteen.

Välillä kävimme vaarin kipparoimana ajelemassa veneellä. O:ta pelottaa vähän isolla merellä, mutta sinnikkäästi haluaa aina lähteä mukaan. T kalasteli vähän aikansa kuluksi ja sai saaliiksi ihan hyvän kokoisia ahvenia.

Kävimme tutustumassa myös kesäteatteriin. Terveysasema leporinne olisi siis lähellä jos mökkielämä käsisi liian raskaaksi. O ja serkkupoika jaksoivat istua hetken paikallaan katsomossa, että sain otettua valokuvan. Kulissit kiinnostivat kovasti.

Nyt on siis kotiuduttu mökiltä ja olo on melkoisen voipunut. O oli myös hyvin väsynyt, mutta jaksoi oikein hyvin istuskella automatkan kotiin. Ei jaksanut edes kovin montaa kertaa aloittaa tarinoitaan äiti -sanalla. Menomatkalla vastasin hänelle noin sadanteen"Äiti?" kysymykseen "Hmm?". O tokaisi siihen, että äiti, sinun pitää sanoa minulle "Mitä kulta?"

Sataa, sataa ropisee...

Nyt saisi nämä sateet jo riittää. Suunnitelmissamme oli viettää kesää uudella terassilla istuen ja grillaillen sekä tekemällä pieniä kesälomareissuja täällä Suomessa. Ensimmäinen näistä on kyllä toteutunut, sillä aina jos ilma on vähänkin aurinkoisempi tai lämpimämpi niin grilli on kuumana ja valmistamme ruokaa ulkona. Nämä kesälomareissut ovat puolestaan jääneet vähiin. Kesäkuun alussa kävimme finnmatkojen tapahtumassa linnanmäellä ja kesä-heinäkuun vaihteessa häissä Turussa ja siihen reissaamiset ovat jääneet. Suunnitelmissa on ollut Lappeenrannan hiekkalinnaan tutustuminen ja ensi viikonloppuna olisi tarkoitus mennä meripäiville Kotkaan.

Miten näitä sadepäiviä sitten vietetään lähes kolmevuotiaan pippurisen Hunanissa syntyneen, nyt perin suomalaisen tytön kanssa? Tässä muutama esimerkki eiliseltä. Aamulla satoi oikein kaatamalla, mutta lähdimme kuitenkin ulos. Sadevaattet päälle ja sateenvarjo mukaan että voi kuunnella sateen ropinaa. Kävelimme läheiselle leikkikentälle jossa O juoksenteli lätäköitä pitkin ympäri kenttää. O myös käveli koko matkan leikkikentälle ja takaisin koska oli niin innoissaan lätäköissä kahlaamisesta. Tätä ei ole aiemmin tapahtunut, viimeistään metsätaipaleella O pyytää syliin koska "hän jää jumiin".

Ulkoilun jälkeen uni maittoi mukavasti ja aloitimme leipomispuuhat. O touhusi taikinansa kanssa koko sen ajan kun minä leivoin pari pellillistä pullia ja tein koe-erän riisimurokarkkeja. Suunnittelin tekeväni karkkeja O:n synttäreille elokuun lopulla. O söi pullataikinaa ja teki omia pieniä korvapuusteja. Minä en tietenkään saanut auttaa kuin sanallisen ohjeen muodossa. Pakko kai tunnustaa, mutta kolmesta pellillisestä pullia minä poltin kaksi. Siinä meni myös O:n minipullat joita suunnitteli tarjoavansa kavereilleen. Lupasin, että leivomme jonain päivänä uusia.

Leipomistouhujen jälkeen O oli taas niin vauhdikas, että oli ulkoilun vuoro. Tällä kertaa emme laittaneet sadevaatteita päälle, vaan jäimme terassille katteen alle suojaan sateelta. O keitteli kahvia leikkikeittimellään ja hääri keittiönsä parissa. Näissä touhuissa häneltä vierähtää helposti tuntikin jonka ajan minä käytän terassin kukkien kasteluun ja nyppimiseen. O:n vaatteet kastuvat aina näiden vetisten kahvinkeittopuuhien yhteydessä ja hän olikin aivan läpimärkä kun menimme sisälle vaikka emme olleetkaan sateessa. Ei muuta kuin lämmin vesi ammeeseen ja tyttö sinne lämmittelemään. Iltavellin jälkeen hampaiden pesu, tutti suuhun sekä rätti ja unilelu mukaan, iltapusut ja kirjojen lukuun. Nukahtaminen kävi harvinaisen helposti sateenropinaa kuunnellen.

Tällaisia päiviä siis meillä vietetään niitä aurinkoisia helleilmoja odotellessa. Jospa huomenna paistaisi aurinko. Toivotaan ainakin...

Tykkimäen huvipuisto

Kävimme jälleen eilen Tykkimäen huvipuistossa. Taisi muuten olla jo viides kerta tänä kesänä. Ostimme O:lle alkukesästä kultapassin joka oikeuttaa päivittäiseen Tykkimäki rannekkeeseen koko kesän ajan ja yritämme nyt ottaa siitä kaiken hyödyn irti. Olen edelleen sitä mieltä, että Tykkimäen huvipuisto on Suomen huvipuistoista yksi parhaimpia juuri O:n ikäisille pikkulapsille. Alla olevasta kuvasta voi todeta että lippuluukuille oli melkoisen pitkät jonot. Ajattelinkin ensin, että koska heinäkuu ja varsinainen loma-aika on nyt alkanut, joudumme varmasti jonottelemaan pitkään laitteisiinkin. Pelko osoittautui turhaksi ja kaikkiin vemputtimiin pääsi suoraan odottamatta.




O:n lempipuuhia Tykkimäessä on eläinten syöttäminen. Kanien aitauksessa oli kaksi uutta pientä vauvapupua. Niitä oli äidinkin ihan pakko ihastella. O tykkää myös lampaista joita voi käydä harjailemassa aitauksen sisällä. Vietnamilainen sika pelottaa O:ta eikä kanatkaan oikein kiinnosta. Eläinten syöttöpuuhien lisäksi O haluaa käydä aina myös ratsastamassa joko aasilla tai ponilla. Kyllä onkin tyttö ihastuttavan näköinen kun keikkuu ponin selässä kypärä vinossa hymy kasvoilla.


Tämä miniteekuppi laite jää sijaintinsa puolesta aina viimeiseksi laitteeksi jossa käymme ennen kotiinlähtöä. O meni vähän isomman tytön kanssa samaan kuppiin. Tytön ilme ei ollut kovin tyytyväinen. Olikohan hän suunnitellut vähän hurjempaa kyytiä jota ei voinut itselleen pyörittää kun O oli kyydissä. O tietysti haluaisi, että äiti tulisi laitteisiin mukaan mutta en ole raaskinut ostaa itselleni vielä kertaakaan ranneketta. Muutamassa yksittäisessä laitteessa olen kyllä käynyt.

Tämä laite sijaitsee huvipuiston takanurkassa yhden O:n lempparin, safarijunan vieressä. Juna oli ensimmäisiä laitteita jossa O kävi isin kanssa viime kesänä. Muistan hyvin ensimmäisen huvipuistoreissun kun O oli aivan puhumaton ja jännittynyt. Toisaalta hän oli innoissaan, mutta toisaalta ihmetteli mikä ihme paikka huvipuisto oli. Kotona uskalsi vasta kommentoida reissua kun katselimme valokuvia.


Tässäkin laitteessa O kävi serkkupoikien kanssa jo viime kesänä ja äitiä pelotti aivan kamalasti, että hän nousee kesken matkan ylös ja tippuu kyydistä. Enää ei jännitä niin paljoa, mutta saa nähdä sitten kun pääsee vähän isompien lasten koneisiin. Kummitusjunaan pääsisi jo koon puolesta, mutta en ole uskaltanut viedä kun se voisi olla vähän liian jännittävä paikka pikkuiselle.

Tämän satujunan reitin varrella oleva puu puhui mielestäni joskus menneinä vuosina. Nyt se on aivan paikallaan ja hiljainen. Liekö lapset pelänneet puuvanhusta vai onkohan se mennyt rikki. Näiden laitteiden lisäksi Tykkimäellä on muitakin O:n ikäisille tarkoitettuja laitteita, joista osa on tosin sellaisia että aikuisen pitäisi olla mukana. Vaikka tykkimäen huvipuisto ei olekaan mikään valtavan iso, on se niin hyvän ja lyhyen matkan päässä kotoamme, että voimme vierailla siellä useammankin kerran kesässä. Katsoin eilen kellosta, että matkaan meni ohitustien kautta 9 minuuttia kotipihastamme Tykkimäen portille.

Hyvää kesää...