Viimeistä viedään

Kotiinlähtö lähenee. Jotenkin tuntuu, että tästä Shanghaista sai turistina ihan riittävän kuvan näiden kahdeksan päivän aikana. Matka on sujunut tähän asti ihan suunnitelmien mukaan, tärkeimmät nähtävyydet käytiin läpi, saimme tehtyä mukavasti ostoksia ja mikä ihaninta olemme olleet terveinä. Pieni pelko on kuitenkin vielä, että näinköhän joku oksennustauti ehtii vielä iskeä ensi yön aikana. Toivottavasti ei, mutta niinkin on käynyt ja siitäkin on selvitty.

Menimme eilen aamulla taksilla ihan keskustaan Peoples parkiin eli kansanpuistoon. Katselin aluetta vähän sillä silmällä, että jos joskus pääsisi hakumatkalle Kiinaan ja tulisi Shanghain kautta, niin hotelli kannattaisi ottaa puiston vierestä (Radisson sas, La meridien, Park). Puisto oli tosi ihana vihreä keidas suurkaupungin keskellä. Puisto ei ollut mikään valtavan iso, mutta siellä oli tosi kaunista lampineen ja kivikujineen. O:llekin löytyi sieltä mieleistä tekemistä, koska puistossa oli huvipuistolaitteita ja leikkikenttä jossa oli myös leikkikavereita. Ilma oli tosi kuuma ja hiostava kuten tänäänkin. O on ollut aina huono syömään ja juomaan, mutta nyt ei ole hirveästi tarvinnut tuputtaa juomista koska on juonut jopa vapaaehtoisesti. Puistossa telmimisen jälkeen menimme metrolla Pudongin puolelle ja otimme sieltä taksin, jolla jatkoimme Decathloniin ja Carrefouriin. Metro on muuten ollut täällä Shanghaissa positiivinen yllätys, sillä joka asemalla on liukuportaat ja service center, josta pääsee metroon rattaiden kanssa. Ostimme O:lle Decathlonista parit kengät ja snorkkelit ja Carrefourista hän sai mieluisimman tuliaisen eli Mikin kerhotalo DVD:n, jota O katseli tietokoneelta illalla pari kertaa hotellilla. Päiväunet O otti taas rattaissa, kuten on tehnyt joka päivä täällä loman aikana.

Taisin jo aikaisemminkin mainita, että kuten arvata saattaa, paikalliset ovat hyvin kiinnostuneita meistä. Tuijotus ja kysely ei ole meitä häirinnyt, kuten ei myöskään O:ta. Ehkä olemme jo siihen tottuneet reissuillamme. Kävimme äsken tekemässä vielä muutamia ostoksia meidän mielestä parhaalla ostospaikalla eli Qipu:lla, ja sielläkin yhden reissun aikana O sai kuulla kymmeniä kertoja kysymyksen siitä missä hänen kiinalainen äiti tai isä on. Chunguo mama ja papa tarkoittavat kiinalaista äitiä ja isää, tai niin me ainakin arvellaan. O ei ole koskaan puhunut sanaakaan kiinaa ainakaan meidän kuullen, mutta nyt Xie Xiet onnistuu good morningin lisäksi eli englantiakin opetellaan välillä. O:n ikää kysellään usein ja heti perään ihmetellään, miten tyttö on niin iso ikäisekseen. Paikallisten veikkaukset iästä liikkuvat viiden-kuuden vuoden välillä.

Nyt olisi sitten aika jatkaa tavaroiden pakkausta. Mieli on taas vähän haikea, kyllä osa omastakin sydämestä on jäänyt tänne Kiinaan jo O:n hakumatkalla. Siksi tänne on niin mukava palata yhä uudelleen. Kiinan kehityksen näkee tosi hyvin täällä Shanghaissa. Tilanne on tietysti toinen Kiinan köyhillä maaseuduilla, mutta uskon vakaasti että kehitys jatkuu. Täällä on törmännyt moniin positiivisiin yllätyksiin ja yksi on tämä luonnonsuojelu, josta kertovat monet plakaatit eri paikoissa. Myös kaupoissa muovikassit ovat nykyään maksullisia ja kertakäyttöisten kassien sijaan mainostetaan käytettäväksi kauppakasseja. Myyjät jopa auttoivat meitä pakkaamaan tavaroita omaan reppuumme. Toinen asia, jota taas pohdimme tällä reissulla, on tämä työvoiman käyttö. Muistelimme miten kotikaupunkimme Prismassa yksi vartija työntää kymmeniä ostoskärryjä yhdellä kertaa oikealle paikalle. Täällä jonon, jossa oli kymmenen ostoskärryä, työntämiseen oli varattu neljä miestä. Kaupoissa joka hyllyn päässä on myyjä valmiina auttamaan ja palvelemaan ym. Ei luulisi työuupumuksen iskevän näihin henkilöihin ihan heti.

Ilmat olivat loistavat koko matkamme ajan. Katselin etukäteen sääennusteita, että tänne oli luvattu monelle päivälle ukkosta ja sadetta. Ukkosta ei ollut ollenkaan ja sadetta tuli pari tippaa yhtenä iltana. Uutisista näimme, että Shanghain eteläpuolelta liikkui hurrikaani, mutta sen huomasi vain kovasta tuulesta. Kuumuus täällä on kova. O hikoilee valtavasti ja hänen kasvot ovat taas aivan hikinäppylässä. O ei kuitenkaan valita kuumuudesta vaikka hiki valuu. Minä en myöskään kärsi kuumuudesta, pikemminkin odotan kauhulla talven kylmyyttä. Suomeen näyttäisi olevan tulossa vähän lämpimämpää ilmaa viikonlopuksi, joten meillä tämä lämpö jatkuu. Sitä, koska palaamme seuraavaksi Kiinaan, ei ole päätetty. Alustavia suunnitelmia olisi mennä käymään O:n lastenkodissa ennen hänen kouluun lähtöä eli kolmen vuoden sisällä ja tietysti toiveissa olisi joskus päästä tänne hakemaan pikkusiskoa. Saa nähdä!

Tiistain löytö

Laitan tähän heti perään päivityksen näistä ostosmahdollisuudesta eli se shoppailuhulluus iski kun löytyi oikea paikka. Tässä hotellin lähellä on lentoemäntien ostosopas kirjassakin mainittu "megalomaaninen ostoskeskittymä, johon heikkohermoisten ei kannata vaivautua". Kauppakojuja on neljässä monikerroksisessa ostoskeskuksessa satoja tai luultavammin tuhansia. Ostimme enimmäkseen lastenvaatteita, joiden hinnat oli keskimäärin eurosta kolmeen euroon kappaleelta ilman tinkimistä. Vaatteissa oli mm. espanjankieliset pesuohjeet, joten ehkä nämä vaatteet oli alunperin tarkoitettu ulkomaanmarkkinoille. Heikkohermoisten paikka tämä Qipu ei tosiaankaan ollut. Eräs yli-innokas kauppias seurasi meitä noin puolen tunnin ajan yritäen saada kauppaansa, eikä hän ollut ainoa...

Tänään vietimme kauppareissua lukuunottamatta päivän hotellilla. Aamupäivän leikimme hotellihuoneessa, keskipäivällä kävimme Qipulla jonka aikana O nukkui rattaissa päiväunet ja kauppareissun jälkeen O pelaili hotellihuoneessa tietokoneella ja kävimme kylvyssä. Nyt on vuorossa nukkumaan meno ja O odottaa äitiä kertomaan sadun Arielista. Eipä auta muu kuin lähteä satuilemaan. Mukava laiskottelupäivä. Qipu jäi kyllä vielä vaivaamaan, olisi kiva mennä uudestaan kun siellä oli niin ihania lastenvaatteita pilkkahintaan...

Lomatunnelmia

Lomamme sujuu lomailun merkeissä eli ei sen kummempaa. Olemme kävelleet joka päivä useita kilometrejä yli kolmenkymmenen asteen helteessä, joten hotelliin palattua ei ole oikein jaksanut enää kirjoitella tänne blogiin. Viimeisten kolmen päivän aikana olemme käyneet Puan Lun lastenvaatetorilla, missä O kävi leikkimässä paikallisessa Hop Lopissa ja ajeli myös teletapilla. Ostokset jäivät vähiin, vaikka tavaraa oli ihan mukavasti tarjolla. Hinnoista piti tietenkin tinkiä, mutta lähtöhinnatkaan eivät olleet niin kovia kuin esim. feikkimarkkinoilla. Puan Lun jälkeen kävimme vanhassa kaupungissa ihastelemassa paikkoja ja antiikkimarkkinoilla. Lisäksi löysimme jonkun krääsätorin, missä oli kaikenlaista mahdollista kiinalaista tavaraa monessa kerroksessa. Torien jälkeen kävelimme Bundia pitkin hotellille. Matkalla O osti itselleen välipalaksi vesimelonia ja nautimme virvokkeet rähjäisessä kuppilassa Bundilla kovaan hintaan.

Eilen suuntasimme heti aamusta eläintarhaan, vaikka matkaoppaat eivät suosittele sinne menemistä viikonloppuna ruuhkien takia. Paikalla oli todellakin paljon porukkaa, mutta eläintarhan alue oli valtava ja kyllä sinne mukaan mahtui. Eläintarhassa oli paljon eläimiä, O:n mielestä tärkeimmät olivat tietenkin pandat ja pingviinit. Eläintarhan jälkeen kävimme katsomassa paikallisen Carrefourin. Hintataso vaikutti olevan jopa Suomen luokkaa monien tavaroiden kohdalla. Thaimaan Carrefouriin verrattuna esim. lastenvaatteiden hinnat olivat yli kaksinkertaiset, joten ostosten suhteen päätin odotella ensi talven Thaimaan lomaa.

Tänään ajelimme aamulla taksilla Pudongin puolelle ja kävimme Helmitornissa. Olemme ihailleet sitä päivittäin mm. hotellin ikkunasta ja päätimme, että onhan siellä käytävä. Ennen torniin menoa oli turvatarkastus, nesteet piti heittää roskiin ja tavarat läpivalaistiin. Näkymät jäivät aika huonoiksi, sillä ilma oli sumuinen. Kiertelimme kuitenkin helmen sisällä ja ihmettelimme paikkaa. Tornin jälkeen menimme metrolla feikkimarkkinoille. Markkinapaikka oli metrotunnelissa ja asiakkaista näytti olevan pulaa. Tämä oli Carrefourin lisäksi yksi ainoita paikkoja, joissa on näkynyt useampia länsimaalaisia samaan aikaan. Ostin markkinoilta itselleni pari takkia ja laukkuja. Tomi osti kengät ja heräteostoksena ostimme Lillifee matkalaukun. Ostosten teko on tosi hidasta touhua kun tingitään, tingitään ja tingitään…

O on ollut loistavaa matkaseuraa kuten yleensä. Vaikka O on jaksanut tosi hyvin täällä kuumuudessa, ruuhkassa ja metelissä, hän alkoi tänään ikävöimään kotiin. Mielikuvitus pikkusisko, nimeltään Harriet, on kyllä pitänyt O:lle mukavasti seuraa, mutta omat lelut ja ”oma koti kullan kallis” olisi paras paikka leikkiä. Vaikka tätäkin matkaa tehdään O:n ehdoilla ja yritetään suunnitella päivät niin ettei ne olisi O:lle liian rankkoja, niin onhan se selvää, ettei tällaiset suurkaupunkilomat ole välttämättä parhaimpia lomia lasten kanssa. Lapsille on kyllä tarjolla kaikenlaista vemputinta monissa kaupoissa ja niitä O on testaillut, mutta tämä ruuhkaisuus ja hälinä on vähän toista kuin mihin olemme kotona tottuneet. Onneksi meillä on hotellissa uima-allas, niin päivän kohokohdat on vietetty siellä kun olemme rentoutuneet päivän päätteeksi uiden. O on sanonut tämän matkan aikana useamman kerran, että häntä jännittää. Yksi jännityksen kohteista oli kun laskeuduimme koneella Shanghaihin. O sanoi, että häntä jännittää miltä lastenkodin tädit näyttävät. Kerroin, että tällä matkalla ei mennä lastenkotiin käymään. O totesi, että onneksi näen sitten Pandoja. Eläintarhan retki olikin mukavaa vaihtelua tälle kaupungissa pyörimiselle kun O:kin pääsi kunnolla jaloittelemaan siellä.

Minä ajattelin, että ottaisin illalla O:n nukkumaan käytyä pienen hetken itselleni. Siirtäisin nojatuolin hotellihuoneemme ikkunaseinän eteen ja katselisin pimeässä huoneessa Helmitornin ja Pudongin muiden valojen loistetta. Jääkaapissa olisi myös lähikaupasta ostettu breezer, jonka suunnittelin juovani yömyssyksi. Minun tuurillani suunnitelmat menivät vähän pieleen. Helmitornissa ei ollut jostain syystä valoja ja koska se hallitsee Pudongin iltanäkymää, päätin siirtää omaa hetkeäni seuraavaan iltaan. Ja olin kyllä niin väsynytkin, ettei aikaisempi nukkumaanmeno haitannut yhtään. Valokuvien lisääminen tänne blogiin ei onnistu, muutamia kuvia löytyy facebookista. Katselkaapa kaverit sieltä, jos kiinnostaa.

Shanghai

No niin, reissussa ollaan taas. Tällä kertaa kohteena on Shanghai. Lähdimme keskiviikkona noin yhden aikaa kotoa kohti lentokenttää ja pikaisen sukulaisvisiitin jälkeen suuntasimme lentokentälle. Ville, jo tutuksi tullut hovikuskimme, vei meidät turvallisesti kentälle. Villellä oli kyllä vähän ongelmia totutella meidän Nissanin kytkimeen, mutta hyvin se muutaman minuutin matka sujui… Olipa ihana tulla taas lentokentälle, fiilis nousee heti kun asemarakennus ja ensimmäiset koneet näkyvät. Asemalla palloilun ja ostoksien jälkeen kävimme nauttimassa virvokkeita ravintolassa. O muisti viime reissulta, että oli makaillut ravintolan penkillä ja kokeili nytkin samaa. Viime joulukuisella reissulla tosin kone oli muutaman tunnin myöhässä, joten silloin ehti makaillakin toisin kuin tänään. Matkaan lähtö sujui ongelmitta. O oli hyvällä tuulella ja sehän usein tarkoittaa sitä, että vanhemmillakaan ei ole sitä isojen känkkistä kuten O sanoo…

Varasin matkavarauksen yhteydessä meille istumapaikat koneeseen ja O sai toivomansa ikkunapaikan. Kone näyttää olevan ihan täynnä, istuskelemme siis koneessa kun kirjoittelen tätä. O sai kivan puuhapaketin heti koneen lähdettyä ja sen parissa puuhailtiin jonkin aikaa. Ruoka ei O:lle maistunut, mutta ennen kuin kävi nukkumaan pyysi lentoemännältä että voisiko he lämmittää hänelle velliä. Vellin jälkeen O kävi nukkumaan ja veteli sikeitä meidän välissä. Kyllä osaa olla nukkuva lapsi suloinen. Aamu alkoi valjeta jossain Venäjän ja Kiinan rajalla. Oli tosi upean näköistä kun alhaalla loisti kaupunkien valot, taivaalla tähdet ja sillä välillä sarasti aamuaurinko kun muuten oli aivan pimeää. Minä nautin tosi paljon tästä matkan teosta ja ajattelen tämän osana lomaa, pitkät lennot eivät ole siis minusta ollenkaan rasittavia. Ihanaa olla tekemättä yhtään mitään kun kotona toimettomat hetket ovat aika harvinaisia. Yritin tiirailla lentokoneen alapuolelle jos olisin nähnyt Kiinan muuria, koska lensimme Pekingin yllä, mutta ei näkynyt. O toivoisi kovasti pääsevänsä kävelemään muurille. Lupailin, että kyllä hän sinne joskus pääsee. Mielessäni jatkoin, että ehkä sitten jos joskus pääsemme hakemaan pikkusisarusta Kiinasta. O:n hakumatkalla kävimme muurilla ennen O:n saamista, joten hän on ihaillut paikkaa vain valokuvista ja videolta.

Lento sujui kaikin puolin hyvin. O heräsi aamiaisen jälkeen, eikä halunnut syödä mitään vaikka säästimme hänelle ruuat. Tyttö oli itse kuin aurinko, innokkaasti odotti että kone rullaa kiitoradalla. Sanoin myös, että kiva nähdä miltä lastenkodin tädit näyttävät. Kerroin O:lle ettei me tällä kertaa olla menossa hänen lastenkotiinsa. Tähän O kommentoi sitten, että no kiva nähdä miltä ne pandat näyttävät. Pandoja olisi kyllä tarkoitus mennä ihailemaan. Pudongin lentokenttä oli iso, siisti ja rauhallinen. Pääsimme valtavan pitkien passijonojen ohi kun meidät ohjattiin special line –jonoon. O kysyi syytä miksi meidän ei tarvinnut jonottaa, kerroin että setä ajatteli ettei niin pieni tyttö kuin O on, jaksa odottaa väsyneenä pitkässä jonossa. Maahantulo muodollisuuksissa oli tapahtunut muutos vuoden takaiseen eli terveyslomake ja tullilomake (tai joku vastaava) oli poistettu käytöstä ja nyt tarvitsi täyttää ainoastaan maahantuloilmoitus. Vaihdoimme kentällä vähän lisää rahaa ja siirryimme Maglev asemalle. Siellä oli uudelleen matkatavaroiden läpivalaisu. Ystävälliset kiinalaiset auttoivat meidät tavaroinemme lähes tyhjään junaan. Juna ei ajanut huippunopeuttaan, joka taisi olla yli 400km tunnissa, mutta nopeaa menoa se oli silti. Tavaroita raahatessa tuli taas pohdittua, olisiko aika hankkia kunnon rinkka koska matkalaukkujen vetäminen ja rattaiden työntö on aika mahdotonta samaan aikaan.

Taksimatka aiheutti meille ensimmäisen kulttuurishokin kun jouduimme taas epärehellisen taksikuskin kyytiin. Taksin mittari laitettiin kyllä asiallisesti päälle, mutta se laukkasi ylikierroksilla. Hotellilla mittari näytti yli 250 yania (N. 25euroa), kun oikea summa olisi ollut ehkä noin 50 yania maksimissaan. Neuvottelimme väsyneinä hinnasta ja saimme tiputettua 150 yaniin kun pyysimme kuittia. Selityksenä kovaan hintaan oli bensan hinnannousu ym. Otti päähän, mutta ei millään jaksanut alkaa riitelemään enempää asiasta keskellä ruuhkaista katua, hirveässä helteessä väyneen lapsen ja matkatavaroiden kanssa. Päiväunien jälkeen lähdimme tutustumaan keskustan alueeseen. Kulttuurishokki oli edelleen päällä, kuten aina pari ensimmäistä päivää. En osannut liikua liikenteessä ja kuvittelin meneväni ilman erityistä varovaisuutta tien yli kun jalankulkijoille paloi vihreä, tyhmä moka pakko myöntää. No, onneksi se ei ollut edes ihan läheltä piti tilanne, mutta sain taas varoituksen kun mopo liippasi vähän liian läheltä. Punainen valo liikenteessä vaikuttaisi olevan ajokiellon merkki autoille eteenpäin (ei aina takseille), kääntyä saa sekä vasemmalle, että oikealle ja mopot ja pyörät saa ajaa miten sattuu... Tänään vasta hotellille palattua alkoi muistua mieleen miten täällä kuljetaan liikenteessä, pakko vaan uskaltaa sekaan ja olla tosi tarkkana koko ajan.

Yritin ladata tänne blogiin kuvia, mutta se ei onnistu. Luin jostain, että Kiinassa ei edes pyty bloggaamaan, koska näille sivuille on pääsy kielletty. Nyt kuitenkin näyttäisi, että tekstit voi julkaista, mutta kuvia ei jos tämä ei ole tilapäinen häiriö. Tänään ohjelmassamme oli HuangPu joen ali menevä sightseeing juna ja sen jälkeen kiertelimme Pudongin puolellla. Juna oli kiva kokemus, O:ta pelotti tosin tunnelissa olleet "vieteriukot". Kävimme katsastamassa Helmi-tornin ulkoapäin ja Lotus tavaratalossa, joka ei vetänyt vertoja Thaimaan vastaaville. O kertoi, että tavaratalossa ollut leikkipaikka teki hänet iloiseksi. Uni tulikin heti kun sai vähän jaloitella rattaiden ulkopuolella. O nukkui yli kolmen tunnin päiväunet rattaissa! Sillä aikaa kävimme metrolla Decathlonissa ja paikallisessa "K-raudassa". Decathlonista ostimme joitain vaatteita, muuten ostoshysteriaa ei syntynyt edes minulle. Näyttäisi nyt toisen päivän perusteella, että shoppailu jää talven Thaimaan reissuun...

Palasimme hotellille viiden jälkeen. Ostin hotellin vierestä pikku kojusta siihen samaan kiinalaiseen astiastoon kuuluvan riisikulhon, jota minulla on kotona. Kulho oli aika iso ja maksoi 8 yania. Hotellilla O hoiteli meitä eilen ostetuilla Hello Kitty -lääkärinvälineillä. Jalkahieronta olisi tehnyt hyvää kipeille jaloille, mutta O ei olisi jaksanut odotella meitä. Hän kyllä itse pyytelee jalkahierontaan, mutta mieli saattaisi muuttua kesken hoidon. Hoitelimme sitten väsyneitä kroppiamme vielä polsikimalla hotellin uima-altaassa. Se olikin O:n mielestä huippukivaa, voi sitä naurun räkätystä kun ui renkaallaan allasta päästä päähän kiinalaisten ihmetellessä meidän perhettä. Olemme melkoisi ihmetyksiä perhekokoonpanollamme, miten vaaleilla ihmisillä voi olla kiinalaisen näköinen tyttö. Länsimaalaisia ei täällä juuri näe missään, tämä väkimäärä on täällä niin valtava, että erilaisesta ulkonäöstämme huolimatta hukumme tänne massaan. Lopuksi pahoittelut kirjoitusvirheistä ja sekavista tarinoista, olisi kai aika käydä nukkumaan kun on nämä unet jääneet hyvin vähiin parin viime päivän aikana. Palaillaan kun ehditään.