Viimeistä viedään

Kotiinlähtö lähenee. Jotenkin tuntuu, että tästä Shanghaista sai turistina ihan riittävän kuvan näiden kahdeksan päivän aikana. Matka on sujunut tähän asti ihan suunnitelmien mukaan, tärkeimmät nähtävyydet käytiin läpi, saimme tehtyä mukavasti ostoksia ja mikä ihaninta olemme olleet terveinä. Pieni pelko on kuitenkin vielä, että näinköhän joku oksennustauti ehtii vielä iskeä ensi yön aikana. Toivottavasti ei, mutta niinkin on käynyt ja siitäkin on selvitty.

Menimme eilen aamulla taksilla ihan keskustaan Peoples parkiin eli kansanpuistoon. Katselin aluetta vähän sillä silmällä, että jos joskus pääsisi hakumatkalle Kiinaan ja tulisi Shanghain kautta, niin hotelli kannattaisi ottaa puiston vierestä (Radisson sas, La meridien, Park). Puisto oli tosi ihana vihreä keidas suurkaupungin keskellä. Puisto ei ollut mikään valtavan iso, mutta siellä oli tosi kaunista lampineen ja kivikujineen. O:llekin löytyi sieltä mieleistä tekemistä, koska puistossa oli huvipuistolaitteita ja leikkikenttä jossa oli myös leikkikavereita. Ilma oli tosi kuuma ja hiostava kuten tänäänkin. O on ollut aina huono syömään ja juomaan, mutta nyt ei ole hirveästi tarvinnut tuputtaa juomista koska on juonut jopa vapaaehtoisesti. Puistossa telmimisen jälkeen menimme metrolla Pudongin puolelle ja otimme sieltä taksin, jolla jatkoimme Decathloniin ja Carrefouriin. Metro on muuten ollut täällä Shanghaissa positiivinen yllätys, sillä joka asemalla on liukuportaat ja service center, josta pääsee metroon rattaiden kanssa. Ostimme O:lle Decathlonista parit kengät ja snorkkelit ja Carrefourista hän sai mieluisimman tuliaisen eli Mikin kerhotalo DVD:n, jota O katseli tietokoneelta illalla pari kertaa hotellilla. Päiväunet O otti taas rattaissa, kuten on tehnyt joka päivä täällä loman aikana.

Taisin jo aikaisemminkin mainita, että kuten arvata saattaa, paikalliset ovat hyvin kiinnostuneita meistä. Tuijotus ja kysely ei ole meitä häirinnyt, kuten ei myöskään O:ta. Ehkä olemme jo siihen tottuneet reissuillamme. Kävimme äsken tekemässä vielä muutamia ostoksia meidän mielestä parhaalla ostospaikalla eli Qipu:lla, ja sielläkin yhden reissun aikana O sai kuulla kymmeniä kertoja kysymyksen siitä missä hänen kiinalainen äiti tai isä on. Chunguo mama ja papa tarkoittavat kiinalaista äitiä ja isää, tai niin me ainakin arvellaan. O ei ole koskaan puhunut sanaakaan kiinaa ainakaan meidän kuullen, mutta nyt Xie Xiet onnistuu good morningin lisäksi eli englantiakin opetellaan välillä. O:n ikää kysellään usein ja heti perään ihmetellään, miten tyttö on niin iso ikäisekseen. Paikallisten veikkaukset iästä liikkuvat viiden-kuuden vuoden välillä.

Nyt olisi sitten aika jatkaa tavaroiden pakkausta. Mieli on taas vähän haikea, kyllä osa omastakin sydämestä on jäänyt tänne Kiinaan jo O:n hakumatkalla. Siksi tänne on niin mukava palata yhä uudelleen. Kiinan kehityksen näkee tosi hyvin täällä Shanghaissa. Tilanne on tietysti toinen Kiinan köyhillä maaseuduilla, mutta uskon vakaasti että kehitys jatkuu. Täällä on törmännyt moniin positiivisiin yllätyksiin ja yksi on tämä luonnonsuojelu, josta kertovat monet plakaatit eri paikoissa. Myös kaupoissa muovikassit ovat nykyään maksullisia ja kertakäyttöisten kassien sijaan mainostetaan käytettäväksi kauppakasseja. Myyjät jopa auttoivat meitä pakkaamaan tavaroita omaan reppuumme. Toinen asia, jota taas pohdimme tällä reissulla, on tämä työvoiman käyttö. Muistelimme miten kotikaupunkimme Prismassa yksi vartija työntää kymmeniä ostoskärryjä yhdellä kertaa oikealle paikalle. Täällä jonon, jossa oli kymmenen ostoskärryä, työntämiseen oli varattu neljä miestä. Kaupoissa joka hyllyn päässä on myyjä valmiina auttamaan ja palvelemaan ym. Ei luulisi työuupumuksen iskevän näihin henkilöihin ihan heti.

Ilmat olivat loistavat koko matkamme ajan. Katselin etukäteen sääennusteita, että tänne oli luvattu monelle päivälle ukkosta ja sadetta. Ukkosta ei ollut ollenkaan ja sadetta tuli pari tippaa yhtenä iltana. Uutisista näimme, että Shanghain eteläpuolelta liikkui hurrikaani, mutta sen huomasi vain kovasta tuulesta. Kuumuus täällä on kova. O hikoilee valtavasti ja hänen kasvot ovat taas aivan hikinäppylässä. O ei kuitenkaan valita kuumuudesta vaikka hiki valuu. Minä en myöskään kärsi kuumuudesta, pikemminkin odotan kauhulla talven kylmyyttä. Suomeen näyttäisi olevan tulossa vähän lämpimämpää ilmaa viikonlopuksi, joten meillä tämä lämpö jatkuu. Sitä, koska palaamme seuraavaksi Kiinaan, ei ole päätetty. Alustavia suunnitelmia olisi mennä käymään O:n lastenkodissa ennen hänen kouluun lähtöä eli kolmen vuoden sisällä ja tietysti toiveissa olisi joskus päästä tänne hakemaan pikkusiskoa. Saa nähdä!