Bai Jia Bei ja ensimmäinen kangaspala

Pohjois-Kiinassa on tapana juhlistaa lapsen syntymää, uutta elämää, valmistamalla Bai Jia Bei –niminen tilkkutäkki. Täkin tekoon tarvitaan 100 kankaan palasta, jotka ommellaan yhteen peitoksi. Peitto kuvastaa saajalleen onnea, energiaa ja hyviä toiveita kaikilta niiltä perheiltä, ystäviltä ja tuttavilta jotka osallistuvat peiton tekoon. Peiton on tarkoitus siirtyä sukupolvelta toiselle.

Olen suunnitellut jo parin vuoden ajan tekeväni meidän pikku O:lle tällaisen perinteisen kiinalaisen 100 toiveen peiton. Nyt ajattelin vihdoin päästä asiassa eteenpäin ja aloitan peiton tekemisen. Tämän vuoksi olen pyytänyt apua tuttavilta, ystäviltä ja sukulaisilta tilkkujen keräämiseksi. Yllätys olikin melkoinen kun jo tänään, vuorokausi pyynnön jälkeen ovikello soi ja sain ensimmäisen tilkun ihan kotiin kuljetettuna. Ja tuo runo... KIITOS!

Tässä siis tilkku numero 1.
"Pienen pieni enkeli, talven yössä lenteli. Rinnassaan sydän ja kädessään tähti, rakkautta ja valoa etsimään lähti. Sinun luoksesi löysi. Oli pienissä käsissään kultaköysi. Rakkautta ja valoa sillä toi ja sydämeen rauhaa loi."

Sitä sun tätä ja synttärit

Mistähän aloittaisin? Aika kuluu ja aina kun suunnittelen istuvani hetken rauhassa tietokoneella, tuleekin jotain muuta tärkeämpää tekemistä. Melkoista hulinaa tämä elokuu onkin ollut.
Laittaanpa tänne muutaman kuva paikoista, joissa olemme liikkuneet elokuun aikana...

Ensimmäinen kuva on tämän vuoden Kiina tapaamisesta. Kuten kuvasta näkyy, ilma suosi osallistujia ja perinteisiä kiinalaisia leikkejäkin voitiin leikkiä pihamaalla. Olimme tapaamisessa vain lauantaina ja vähän harmitti kun emme jääneet yöksi. Ajomatka Hämeenlinnaan oli melko pitkä ja yhden päivän matkaksi reissu oli aika raskas O:lle. Mielelläni olisin itsekin jäänyt kylpylään rentoutumaan. Tapaaminen oli kuitenkin hyvin organisoitu ja paikka oli todella kaunis, joten turhaan emme sinne menneet. Kiitos järjestäjille.

Elokuun puolessa välissä teimme muutaman päivän kesälomamatkan. Ensin suuntasimme lahden ylitse Tallinnaan ja sen jälkeen Merimaskun sekä Naantalin kautta kotiin päin. Tallinnan matkalla minulla ei ollut kameraa mukana, joten sieltä ei ole kuvia. Menimme Tallinnaan Galaxylla ja koska laiva lähti vasta 18.30, ilta jäi aika lyhyeksi. Kävin O:n kanssa lasten leikkipaikalla, mutta lähdimme melko nopeasti sieltä pois. Noin 10-vuotiaat pojat viihdyttivät itseään leikkipaikalla makaillen pallomeressä ja heitellen kovaa palloja pitkin huonetta. Heidän seurassaan oli pikkuinen poika, joka pelkäsi ja itki. O ei myöskään moisesta menosta välittänyt joten menimme syömään ja nukkumaan melko aikaisin. Aamulla kävimme Tallinnassa kävelyllä ja kotimatkalla otimme päiväunet laivassa.

Laivamatkan jälkeen suuntasimme suoraan Helsingistä Merimaskuun tapaamaan pari vuotta sitten lastemme hakumatkalla tutuksi tulleita perheitä. Hakumatkallamme oli yhteensä kuusi perhettä ja ryhmä oli meistä juuri sopivan kokoinen. Tapasimme ensimmäistä kertaa viime vuoden elokuussa samoihin aikoihin. Toivon, että nämä tapaamiset jatkuvat vielä pitkään ja lapset pitäisivät yhteyttä toisiinsa aikuisinakin. Viikonloppu oli todella antoisa. Lapset nauttivat toistensa seurasta ja tulivat erittäin hyvin toimeen keskenään. Itse koen näiden perheiden kanssa jotain ainutlaatuista yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota ei voi selittää sanoin. Lapset olivat kaikki eri näköisiä ja erilaisia persoonia, mutta silti heillä on paljon yhteistä. Niin myös meillä vanhemmilla sillä jaoimme yhdessä hetken, jolloin näistä lapsista tuli omiamme.

Hakuryhmän tapaamisen jälkeen menimme vielä yhdeksi yöksi Naanatalin kylpylään. Vaikka O nautti muiden lasten seurasta, hän oli erittäin onnellisen oloinen kun rauhotuimme oman perheen kanssa hotellihuoneeseen tai oikeastaan laivan hyttiin, koska huoneemme oli laivan puolella. Huomasin heti kun menimme kylpylään, että siellä on Thai ravintola. Valitettavasti se olikin sunnuntaisin kiinni, joten ihailimme vain vesi kielellä ruokalistaa. Kuvassa O kipittää kylpytakissaan uimaosastolle. Ehdimme tutustua myös kylpylän leikkihuoneeseen joka olikin ihan mukavan kokoinen ja hyvin varusteltu.

Kotiin tultuamme alkoikin sitten O:n synttärivalmistelut. Hän sai mummolta ja vaarilta lahjaksi leikkimökin jonka isi pystytti. Synttäreitä juhlittiin kahtena eri päivänä ja mukavaa oli vaikka O olikin vähän flunssainen. Tramboliinilla pomppiminen irrottaa muuten hyvin limaa keuhkoista. Kuvissa isi leikkimökkiä pystyttämässä ja O:n Nalle Puh synttärikakku.

Laitan vielä kuvan jääkaappimagneetista jonka saimme tuliaisiksi Thaimaasta. O katseli magneettia tarkkaan, laittoi kädet Wai -tervehdykseen ja sanoi "Good morning". Joitain on siis jäänyt mieleen viime Thaimaan matkalta.

Puuhamaassa

Kävimme eilen ensimmäistä kertaa Puuhamaassa. Suunnittelimme jo viime kesänä retkeä sinne, mutta ajattelimme O:n olevan liian pieni vielä silloin. Nyt kun O on himpun verrran alle kolme vuotta, niin ajankohta iän suhteen taisi olla ihan hyvä. O oli onnellinen kun heti Puuhamaan portilla oli Puuhanalle vastassa. Halit piti päästä antamaan ja äidin oli tietenkin ikuistettava tapahtuma valokuvalla. Ensireaktioni Puuhamaassa oli kauhistus. Porukkaa vilisi joka puolella ja sitä oli paljon. Lähes kaikkiin paikkoihin oli pitkät jonot. Kun jonkin aikaa kierreltyämme pääsi vähän sisälle paikan tarjonnasta, huomasi että kyllä sieltä löytyy varmasti jokaiselle jotakin.

Tämä liukumäki näytti hurjalta, mutta vauhti ei ollutkaan kova. Kävimme mäessä monta kertaa ja hauskaa oli. Myös vesileikit kiinnostivat lapsia Puuhamaassa kuten muuallakin. Tässä oli muuten jossain vaiheessa kuva niistä vesileikeistä, mutta se taisi kadota jonnekin.

Suurimmaksi suosikiksi taisi nousta tämä ilmamäki. Meno oli välillä aika hurjaa kun suosituksista huolimatta mäessä pomppi yli 15 lasta yhtäaikaa. O ei meinannut aina päästä mäkeä itse ylös, onneksi serkku auttoi ja tuuppasi pikkuisempaa pepusta. Melko koleasta ilmasta huolimatta tässä puuhassa lapset sai mukasti hien pintaan. Meillä on kotipihalla jättitramboliini ja olisi luullut, että O on saanut pomppimisesta tarpeekseen kotipihalla.

Ajattelin etukäteen, että saattaisimme nähdä Puuhamaassa muitakin Kiinasta adoptoituja lapsia, koska viikonloppuna on Hämeenlinnassa Kiina tapaaminen ja jotkut perheet ovat ehkä tulleet lähiseudulle jo aiemmin loman viettoon. Tapasin ainoastaan yhden perheen, jotka hekään eivät olleet tulossa tapaamiseen. Vaihdoimme perheen äidin kanssa muutaman sanan ja kuten tavallista ihastelimme lapsia.

Päivän päätteeksi teimme vielä pieniä golf harjoituksia. Se sujui hieman paremmin kuin minun kipparointini. Ajelimme nimittäin O:n kanssa Kipparikallen veneellä huonoin seurauksin. En ymmärtänyt miten ohjaus toimii ja seilailimme lammen rannasta toiseen pöheikköjen kautta. Ei auttanut edes muutama vuosi sitten suoritettu rannikkolaivurin koulutus sen veneen ohjaukseen. Serkkupojat kyselivät menisimmekö tänä kesänä vielä uudestaan Puuhamaahan. Se ei toive ei taida enää toteutua, mutta ehkä tässä vielä jotain kivaa keksitään...