Päiväunia

Kävin äsken nukuttamassa Samuelin rattaisiin ja kävellessäni näin oravan syövän naapurin lintulaudalla. Mieleeni tuli tämä vanha lastenlaulu jota jäin hyräilemään. Laulu vei minut omaan lapsuuteeni ja ajattelin miten näistä hetkistä jää ainakin jollain tasolla muistoja Samuelin mieleen. Miten ihanalta Samuel näytti omassa lämpimässä pesässään kun nukkui aurinkoisessa pikkupakkasessa...

"Makeasti oravainen
makaa sammalhuoneessansa;
sinnepä ei Hallin hammas
eikä metsämiehen ansa

ehtineet milloinkaan.

Kammiostaan korkeasta

katselee hän mailman piirii,

taisteloa allans' monta;
havu-oksan rauhan-viiri
päällänsä liepoittaa.

Mikä elo onnellinen
keinuvassa kehtolinnas
Siellä kiikkuu oravainen
armaan kuusen äitinrinnas:
Metsolan kantele soi

Siellä torkkuu heiluhäntä
akkunalla pienoisella,
linnut laulain taivaan alla
saattaa hänen iltasella
unien Kultalaan."