Kotimatka

Kysyimme kotiinlähtöä edellisenä iltana hotellin matkavarauspisteeltä taksin hintaa hotellilta lentoasemalle ja se olisi ollut Innovalla tai vastaavalla isommalla taksilla 1200thb ja minivanilla 1600thb. Hinnat olivat aika kovat, joten ajattelimme kysyä vielä ovimiehiltä taksin hintaa ja heidän kauttaan isomman taksin hinta oli 700thb eli varasimme kyydin heiltä. Ovimiehet suosittelivat kentälle lähtöajaksi kello 5.00, mutta halusimme vähän myöhemmin eli sovimme ajaksi kello 5.15 aamulla. Laitoin kännykän soimaan aamuksi kello 4.15, että ehtisin käydä suihkussa ennen lähtöä. Yöllä oli upea ukonilma ja se vähän häiritsi yöunia, mutta sain nukuttua pari tuntia ennen herätystä. Kävin suihkussa ja meinasin herättää lapset, mutta katsoinkin kännykkää sitä ennen ja olin saanut Finnairilta tekstiviestejä, että lentomme on kaksi tuntia myöhässä. Jätinkin lapset herättämättä ja menin hotellin aulaan ilmoittamaan ovimiehille, että lähdemme kentälle vasta 7.00. Siirsin kellon herättämään kello 6.15 ja saimme kaksi tuntia lisäaikaa unille.

Herättyämme menimme reippaasti uloskirjautumaan ja pyytämään matkalaukkujen haun huoneesta. Taksimme odotti meitä pihalla ja pääsimme matkaan. Keskustassa oli vähän ruuhkia ja matka kentälle kesti noin 45 minuuttia. Finnairin lähtöselvityksessä tai oikeastaan bag dropissa oli vähän jonoa ja jäimme jonottaamaan. Jono eteni etananvauhtia, sillä koska lento oli myöhässä matkustajat joilla oli jatkolennot, piti reitittää uudelleen. Jonossa seisoessamme ihmettelimme kun takana olevat ihmiset poistuivat jonosta virkailijoiden käydessä sanomassa heille jotain. Juuri kun olimme ensimmäisinä jonossa ja kaikki muut oli poistuneet, meille tultiin sanomaan että lähtöselvityspiste siirtyy toiseen paikkaan ja meidän on siirryttävä uuteen paikkaan. Minulla meinasi mennä hermot, sillä olimme jonottaneet tunnin ja nyt meidät siirretään uuteen paikkaan jonon viimeiseksi koska kaikki muut olivat jo siirtyneet sinne. Virkailija pahoitteli kovasti asiaa ja kertoi, miten toisen lentoyhtiön lähtöselvitys alkaa ja meidän on siksi siirryttävä. Ymmärsin kyllä sen, mutta minusta oli epäreilua että koska me olimme jonottaneet jo tunnin, niin meidän pitää siirtyä uuden jonon viimeiseksi eri paikkaan. Eihän siinä muu auttanut kuin jupinan kanssa mennä uuteen jonoon tuntia meidän jälkeemme saapuneiden perään. Katsoin kellosta, että meillä meni kaksi ja puoli tuntia selviytyä hotellilta kansainväliselle puolelle lentokentällä. Olimme suunnitelleet, että menemme lentokentän loungeen odottamaan lennon lähtöä, koska meillä on käytettävissä ilmaisia loungekäyntejä Priority Passissa. Saimme kuitenkin Finnairilta 1000thb:n arvosta ravintolaseteleitä lennon viivästymisen vuoksi, joten emme halunneet jättää käyttämättä niitä ja menimme Pizza Companyyn Olivian toiveesta aamupalalle. Syötyämme pääsimmekin jo aika pian koneeseen, reilut kaksi tuntia suunnitellusta lähtöajasta myöhässä.

Olin varannut koneeseen minulle ja lapsille economy comfortin eturivin paikat keskeltä konetta. Paikat osoittautuivat erittäin hyviksi ja mielestäni niistä kannatti maksaa lisähinta. Tomi istui meidän takana, kunnes hänelle ehdotettiin paikan vaihtoa. Eräs mies vieressämme ei ollut tyytyväinen omaan istumapaikkaansa ja hän halusi vaihtaa paikkaa. Lentoemännät kyselivät vapaaehtoisia paikanvaihtoon ja heitä ei meinannut löytyä ennen kuin Tomi suostui paikanvaihtoon. Bonuksena tästä saimme shampanjaa, suklaata, molemmille ilmaiset nettitunnukset lennon ajaksi sekä 80 euron lahjakortin. Hyvä diili eikä paikanvaihto harmittanut yhtään. Oikeastaan uusi paikka oli jopa parempi, sillä se oli eturivillä ja Tomi sai oikaistua töissä satuttamansa jalan siinä suoraksi. Muutenkin matkan varrella oli kaikenlaista säätöä istumapaikkojen kanssa. Tomin vieruskaverit muuttuivat kun joku halusi pois bisneksestä ja tuli kumppaninsa kanssa Tomin viereen istumaan ja Tomin vieruskaveri pääsi bisnekseen. Lennettyämme muutaman tunnin koneessa etsittiin lääkäriä, sillä eräälle matkustajalle tuli jotain terveydellisiä ongelmia. Tämän vuoksi käytävät olivat ruuhkaisia koko loppulennon ja lentoemännät kuljettelivat lääkintatarvikkeita edestakaisin. Tunnelma koneessa oli jotenkin levoton kun siellä oli jatkuvasti liikehdintää johonkin suuntaan. Erikoista oli myös se, että turistiluokan matkustajat saivat käyttää edessämme olevia verhon takana olevia bisnesluokan vessoja ja tämä aihetti hälinää eturivin paikkojemme kohdalla. Toinen erikoinen juttu oli välipalan tarjoamistyyli eli välipalaksi tarjottiin pizzaa, mutta ne sekä juomat piti itse hakea takakeittiöstä. Kun käytävät olivat muutenkin ahtaita, niin tämä järjestely ei tuntunut loppuun asti mietityltä.

Kaikesta sähläyksestä ja lennon myöhästymisestä huolimatta matka sujui taas erinomaisesti ja olimme kotona jo seitsemän aikoihin. Vaari haki meidät lentokentältä ja mahduimme melko hyvin matkatavaroinemme autoomme. Kotona kaikki paikat olivat järjestyksessä ja isovanhemmat olivat täyttäneet ruokavarastot. Talonmiehet oliviat myös leikanneet nurmikon ja hoitaneet kukkia ja postit eli oli kiva palata kotiin, kun kaikki oli hyvässä järjestyksessä. Eilinen päivä meni kotiutumiseen ja asioiden hoitamiseen, tänään lähdemme juhlimaan kummityttömme häitä. Reissumme oli taas erittäin onnistunut ja mieleen jäi kaipuu takaisin. Toivottavasti pääsemme sinne pian uudelleen. Kiitos päiväkirjan lukijoille, toivottavasti kokemuksistamme on hyötyä jos matkaatte samoille suunnille. 

Shoppailua ja pakkailua

Aamu alkoi normaaliin tapaan loungen aamiaisella, joka on mielestäni erittäin hyvä ja riittävä aamiainen, vaikka siellä ei olekaan samanlaista valikoimaa kuin hotellin normaalissa aamiaisbuffetissa. Loungessa on myös erittäin rauhallista syödä ja homma toimii kaikin puolin. Meillä oli tänään tarkoituksena mennä Siam Niramitiin, kuten olemme aikoneet mennä useampana aikaisempanakin vuotena. Kävimme viime vuonna kysymässä kahdesta paikasta lippujen hintojakin ja kävimme myös eilen kartoittamassa hinnat ja lupasimme ostaa liput. Samuel heräsi kuitenkin tänään taas niin aikaisin ja esitys on myöhään, että päädyimme tälläkin kertaa jättämään Siam Niramitin väliin. Meillä on huomenna aamulla aikainen lähtö lentokentälle ja muutenkin meillä oli tänään vielä ostoksia tehtävänä sekä pakkailuhommia. Muutimme siis päivän suunnitelmaa ja palasimme normaaliin rytmiin eli menimme ensin aamulla uimaan. Hotellin allas on pieni, mutta riittävän kokoinen kaupunkihotellin altaaksi. Sieltä on myös hienot näkymät Bangkokin ylle. 

 Uinnin jälkeen lähdimme shoppailukierrokselle. Kävelimme ensin Siamin isojen ostoskeskusten läpi kohti BigC tavarataloa, koska meillä oli vielä Olivian nuudelit ostamatta. Samuel oli todella väsynyt kun kävelimme kovassa helteessä, joten menimme BigC:llä ensin mäkkäriin pika lounaalle. Sen jälkeen kävimme tekemässä tavaratalon puolella ostokset. Olivia osti vaarilta saamillaan rahoilla itselleen pitkän farkkupaidan ja löysimme myös nuudeleita. 

 BigC:n jälkeen kävelimme Pratunamin suuntaan ja menimme ostoksille Platinum tavarataloon. Meillä oli ensin tarkoituksena mennä tänään vain MBK:hon, mutta kaipasimme vähän vaihtelua ja tämä paikka sopi meidän tarpeisiimme, koska ostoskeskus on hintatasoltaan MBK:n kanssa samaa tasoa tai jopa hieman edullisempi. Teimme täällä yhden tuliaislöydön, jota emme ole löytäneet muualta. Samuel osti myös hienot "sairaan nopeet" vilkkukengät vaarin antamalla rahalla. Olisimme menneet Starbucksiin kahveille mutta ravintolat oli niin täynnä ettemme olisi päässeet istumaan, joten säästimme nekin rahata ja päätimme mennä hotellin loungeen kahville. Nyt kun olemme huomanneet miten kätevä täällä Bangkokissa on liikkua klongitaksilla, niin hurautimme pikavauhtia Pratunamin laiturilta suoraan Hua Changin laiturille 8thb:n hintaa per henkilö, paitsi Samuel pääsi taas maksutta. Hua Changin laiturilta kävelimme taas klongin vartta pitkin hotellille. 

 Kahviteltuamme loungessa menimme hetkeksi pakkaamaan tavaroita ja menimme sitten vielä kuuden aikoihin uudelleen loungeen happy hour drinkeille. Loungen terassi on kyllä paras paikka Bangkokissa nauttia juomat. Loungekäynnin jälkeen menimme Golden hands nimiseen hierontapaikkaan, joka sijaitsee hotellin lähellä, samalla kadulla kuin Jim Thompsonin talo. Olemme käyneet aiemminkin samassa paikassa hieronnassa ja todenneet sen hyväksi. Nyt hieronta oli minusta vähän liian hentoa, mutta olihan se kuitenkin rentouttavaa. Samuel ei edelleenkään halua missään nimessä hierontaan, joten onneksi hierontapaikassa oli wifi, niin Samuel pystyi katselemaan videoita youtubesta hierontatuolissa istuen. Hieronnan jälkeen menimme vielä käymään MBK:ssa. Kello oli jo niin paljon, että paikkoja laiteltiin kiinni. Kiersimme nopeasti pari kerrosta ja olisimme menneet Samuelin toiveesta lähtöjätskeille Swensensiin, mutta sekin meni kello 21.00 kiinni kuten muutkin kaupat ja jätskit jäi syömättä. Samuelia itketti, kun hän oli niin odottanut lähtöjätskejä, mutta eiköhän me vielä tulla tänne Thaimaahan uudelleen ja mennään sitten taas monta kertaa Swensensiin. Nyt meidän tavarat alkavat olla jo kasassa ja aamulla on aikainen herätys. Lentomme on lähdössä Suomesta ainakin pari tuntia myöhässä, joten saa nähdä miten me pääsemme lähtemään täältä kohti Suomea. En millään haluaisi taaskaan sanoa tätä, mutta loma alkaa nyt loppua ja kotimaa kutsuu. Laittelen vielä kotimatkan päivitykset sitten kotoa, mutta nyt heipat täältä.

Fantasia Lagoon vesipuisto

Tämänkin päivän ohjelma eli Fantasia Lagoon vesipuistoon meno oli suunniteltu jo kotona etukäteen. Oikeastaan olen suunnitellut tuonne vesipuistoon menoa jo muutaman vuoden, mutta vasta nyt toteutimme suunnitelman. Matkat teimme kätevästi klongitaksilla Saen Saep  kanavaa pitkin. Vesipuisto sijaitsee The Mall Bangkapin, joka on valtava ostoskeskus, katolla.  Matkaa hotelliltamme Mercure Siamilta oli ostoskeskukseen on ehkä noin 15 kilometriä. Matka on todella helppo tehdä klongitaksilla ja se maksoi vain 18thb per aikuinen ja Oliviasta meni tietysti sama maksu, Samuel pääsi ilmaiseksi. Tässä matkamme kulku:

1. Kävelimme lyhyen matkan hotellin takana sijaitsevalle Hua Chang nimiselle klongitaksipysäkille. 

2. Menimme veneeseen, joka oli menossa Pratunamin suuntaan eli oikealle.

3. Rahastaja kerää maksun matkan aikana, hinta vaihtelee matkan pituuden mukaan. Sanoimme, että olemme menossa Mall Bangkapiin ja annoimme 100thb. Saimme takaisin vaihtorahat ja 18thb:n liput meille kolmelle.

4. Jouduimme vaihtamaan seuraavalla eli Pratunamin pysäkillä linjaa, poistuimme veneestä ja kävelimme vähän eteenpäin ja menimme uuteen veneeseen.

5. Näytimme lipuntarkastajalle lippumme ja hän repäisi ne käytön merkiksi.

6. Istuimme veneessä noin puoli tuntia, kunnes saavuimme Mall Bangkapin pysäkille. Pysäkit on merkitty selkeästi sekä nimillä, että numeroilla joka laiturilla. Myös edellinen ja seuraava pysäkki on nähtävillä. 

7. The Mall Bangkapin laiturilta kävelimme suoraan sisälle ostoskeskukseen. Helppoa ja kätevää. 

Matkasimme ensimmäisellä veneellä vain yhden pysäkin välin. 

Kävelimme parikymmentä metriä eteenpäin ja vaihdoimme venettä. 

Meno on vauhdikasta ja vastaantulevat veneet nostattavat aaltoja, joiden pärskeiltä voi suojautua nostamalla sivussa olevia muovisuojia narun avulla. 

Laitureilla on toimittava nopeasti, että ehtii kyytiin. 

 The Mall Bangkapi on valtavan kokoinen ostoskeskus, joka on enimmäkseen paikallisten käytössä. Suuntasimme heti kohti ylempiä kerroksia, koska arvelimme vesipuiston sijaitsevan siellä. Sieltähän se löytyikin, mutta sitä ennen meidän piti ohittaa lasten leikkipaikka. Ohitus ei ollut ihan helppoa, koska Samuel halusi kokeilla kaikkia laitteita ja Oliviaakin kiinnosti pelit. 

Täälläkin oli kiva Hop Lop tyyppinen leikkipaikka.

Samuel viiletti tällaisella sähkökäyttöisellä dinosauruksella pitkin ostoskeskusta, kyllä oli hauskaa. 

Leikkien jälkeen siirryimme pääkohteeseemme eli Fantasia Lagoon vesipuistoon. Olivia kiukutteli etukäteen, että ei halua mennä sinne koska vesipuistossa pitää käyttää uimalakkia. Otin jo kotoa mukaan uimalakit, jotka olemme ostaneet joskus Kiinasta. Kiinassa on yleinen tapa että hotellienkin uima-altailla on pakko käyttää uimalakkia ja minusta tämä tapa on ihan hyvä ja ymmärrettävä. Onneksi Olivia pääsi yli tästä asiasta ja suostui lähtemään vesipuistoon. Vesipuistoon maksoi sisälle 200thb aikuisilta ja Olivialta ja 120thb Samuelilta. Lisäksi maksoimme vuokraa 50thb kahden istuttavasta renkaasta. Vesipuistossa oli tänään todella vähän ihmisiä, ehkä tähän vaikutti se että olimme liikenteessä keskellä viikkoa. Olin lukenut etukäteen, että altaiden vesi on ainakin talviaikaan aika viileää ja kyllähän se oli selvästi alle 30 asteista, mutta ei liian kylmää etteikö siinä olisi pystynyt oleskelemaan pitempiäkin aikoja. Meillä oli todella hauskaa vesipuistossa. Olivia ja Samuel olivat taas tänään ylimpiä ystävyksiä ja touhusivat kahdestaan ja kävivät aika hurjissakin vesiliukumäissä kahdestaan. Tosi kiva reissu ja kannatti mennä. 

Ilma oli osittain pilvinen, mutta kuumahan täällä on onneksi aina. 

Samuel tykkää liukumäistä. 

Villivirta oli metrin syvyinen, juuri sopiva Samuelillekin. 

Emme uskaltaneet laskea näistä isoista liukumäistä.

Näitähän on joka vesipuistossa eli saavi joka täyttyy vedellä ja lopulta kaatuu kipaten vedet. 

Joku otti vähän rennommin vesipuistossa...

 Uituamme tarpeeksi lähdimme vähäksi aikaa kiertelemään ostoskeskusta ja teimme jälleen kerran joitain pieniä ostoksia. Matka ostoskeskuksesta takaisin hotellille klongitaksilla sujui yhtä kätevästi kuin menokin. Nyt kun meillä on enää huominen päivä aikaa täällä Thaimaassa on pakko vähän kehua näitä lomailmojamme. Tämä oli kolmas kerta peräkkäin kun vietämme Thaimaassa kesäkuun ja joka kerta meillä on ollut erittäin hyvät ilmat. Nyt oli kuitenkin kaikista vähäsateisimmat ilmat, sillä meille sattui koko reissulle vain yksi puolikas tihkusadepäivä. Silloinkin aurinko paistoi jo iltapäivällä. Kolmena yönä oli Mae Phimissä ukkosta, mutta yölliset sateet eivät haitanneet meitä mitenkään. Täällä taisi siis olla hieman paremmat ilmat kuin Suomessa...

 Aurinko paistoi kauniisti kun istuskelimme veneen kyydissä matkalla takaisin hotellille. Kävelimme Hua Chang pysäkiltä vähän matkaa eteenpäin joen vartta pitkin ja siitä kävelimme Jim Thompsonin talon ohi hotellillemme. Saavuimme hotellille juuri ennen loungen happy houria, joten kävimme pikaisesti huoneessa ja menimme loungeen. Siellä oli tänäänkin hyvät tarjoilut mm. friteerattua lohta, tomaatti-mozzarella salaattia yms. Syötyämme minä otin viinilasin ja Tomi teki itselleen drinkin Finlandia vodkasta ja Triple secistä ja menimme nauttimaan niitä ja ihailemaan maisemia terassille. Mielessä on jo kovasti kotiin lähtö ja se tunne joka on joka kerta Bangkokissa, että täällä pitäisi olla kauemmin. Tälläkään kertaa emme näe ja koe kaikkea mitä haluaisimme. Se onkin sitten taas hyvä syy palata tänne yhä uudelleen ja uudelleen. 

Jim Thompsonin talo

Drinkkiaineksia

ja kuukauden viinit

Ihan täydellistä, punaviiniä ja taivaallista mangokakkua. 

 Illan päätteeksi kävimme vielä läheisessä Tescossa ostoksilla. Näimme siellä tämän Coffee World kahvilan joka tuo muistoja ensimmäiseltä Thaimaan reissultamme, kun kävimme monta kertaa Patpongin lähellä olevassa kahvilassa. Siitä reissusta on jo aikaa ja sen jälkeen näitä reissuja on jo tullut tehtyä aika monta... Tescossa ei ollut valitettavasti Olivian suosikki nuudeleita, joten toivottavasti löydämme niitä jostain huomenna. Muuten ostimme aika reilusti kotiinviemisiä. Hotellille palattuamme kello oli taas jo noin yhdeksän eli lapset pikaisesti nukkumaan ja itse kävin kirjoittamaan tätä päiväkirjaa. Nyt vielä lähtöselvityksen teko ylihuomiselle lennolle ja sitten nukkumaan. 

Bangkok ja Thipsamai ravintola

Tänään meillä oli jälleen kerran matkustuspäivä, mutta ehdimme siitä huolimatta tehdä vaikka mitä. Aamulla aamupalan jälkeisen ajan ennen lähtöämme Bangkokiin, joka oli sovittu kello 12.00, pakkailimme tavaroitamme kasaan. Ihmettelin kun pakkailussa ei mennyt aikaa kuin tunnin verran vaikka meillä on ihan liikaa tavaraa mukana. Samuel on murehtinut jo hotelliin saapumisesta lähtien, että miten hän voi jättää hotellin pehmokoiran hotellille ja erota siitä. Koira sai sitten pitkät halaukset ja monet hyvästit ennen lähtöä. Onneksi hotellille tulee uusia lapsia jotka pitävät koirasta hyvää huolta. Samuel toivoi, että tulisimme samaan hotelliin ja samaan huoneeseen ensi kesänä, mutta sanoimme ettei se onnistu koska Olivia on silloin jo 13 vuotta emmekä voi varata samaa huonetta. Pakkailuiden ja hyvästelyiden jälkeen menimme loungeen uloskirjautumaan hotellista ja menimme alakertaan odottelemaan kyytiä jo noin 20 vaille 12. Meidän kuskimme olikin jo paikalla. Varasin kyydin Xon transportations firmalta ja kaikki näytti toimivan erinomaisesti. Taksimme oli Toyota Fortuner ja mahduimme juuri ja juuri sen kyytiin tavaroinemme. Matka Bangkokin keskustaan kesti noin puolitoista tuntia. Kuski osasi ajaa suoraan hotellillemme, joka ei läheskään aina onnistu sillä tämä Mercure Siam sijaitsee ihan ydinkeskustassa. 

Samuelin hyvästit hotellin pehmokoiralle.

Ulkona oli aurinkoista ja kuumaa kuten Thaimaassa pitääkin olla. 

 Koska olimme varanneet sviitin Mercure Siamista, meidät ohjattiin loungeen sisäänkirjautumaan hotelliin. Palvelu oli erinomaista kuten ennenkin. Tämä on kolmas kerta kun olemme tässä hotellissa ja minusta tässä paikassa on paras hinta-laatusuhde mitä olen koskaan kohdannut Thaimaassa. Maksoimme huoneestamme alle 90 euroa yöltä ja se sisältää neljän hengen yöpymisen sviitissä, sohvasta pedatun lisävuoteen, loungen käytön (aamiaiset, koko päivän virvokkeet ja syömiset ja alkoholijuomat 17-19), maksuttomat minibaarin alkoholittomat juomat ja kaikista paras asia on mielestäni sijainti aivan MBK:n vieressä National Stadium aseman vastapäätä. Koska olimme niin ajoissa hotellilla meidän huone ei ollut vielä aivan valmis, joten odottelimme hetken huonettamme loungessa. Samalla tietysti söimme välipalaksi leipiä, hedelmiä ja makeitakin herkkuja kahvin kanssa. Pienen odottelun jälkeen pääsimme huoneeseemme, joka on aivan samanlainen kuin edellisilläkin kerroilla. 

Välipalat odotellessamme huoneen siivouksen valmistumista. 

Kakkuja oli taas useampaa lajia tarjolla.

Leivät oli hyviä, Samuel söi kolme.

Alkoholittomia juomia ja jogurttia.

Hedelmiä.

Loungen terassi oli taas Samuelista mukavin paikka näköalojen vuoksi. 

Huoneemme olohuoneeseen oli pedattu Olivialle sohvasänky.

Makuuhuone ja mukava vuode.

Vessassa oli hyvä pesuainevalikoima.

Minibaarin maksuttomat juomat.

Samuel liimasi tarran vessan ja makuuhuoneen väliseen liukuoveen. 

Olivian unelmapaikka, sängystä näkyy suoraan shoppailijan paratiisiin MBK:hon.

 Huoneen saamisen jälkeen menimme vaihtamaan Singaporen reissulta jääneet dollarit bahteiksi aivan hotellin vieressä olevaan superrich valuutanvaihtopisteeseen. Tämän firman kurssien kehutaan usein olevan parhaat, mutta Tomi muisti viime kesältä että lähellä on vaihtopaikka jossa on vieläkin paremmat kurssit. Tomi kävi myöhemmin katsomassa tämän toisen paikan vaihtokurssin ja kyllähän siellä edelleen on vähän parempi kurssi kuin superrichissä, mutta ero ei ollut merkittävä. Rahanvaihdon jälkeen kävimme tekemässä kierroksen MBK:ssa. Meillä oli tarkat suunnitelmat mitä ostamme, sillä teimme samoja ostoksia joulunreissulla, mutta tavaravalikoima oli muuttunut emmekä saaneet etsimiämme tuotteita. Pitää vielä jatkaa etsintää. Minä löysin kyllä itselleni kivat kengät 100thb:n hintaan. MBK käynnin jälkeen palasimme hotellille ja menimme loungeen drinkkiaikaan eli kello 17.00. Loungen ruuat oli hyviä ja Olivia sai kaipaamiaan Satay-vartaita. Minäkin pääsin juomaan punaviiniä loungen terassille katsellen upeita näkymiä Bangkokin yllä. 

Rahanvaihtoa

MBK:n ulkoseinä on uudistettu.

Loungen hedelmäpää.

Erinomaisia Satay-vartaita, rapukakkuja ja kevätkääryleitä. 

Kalaa.

Näitä Olivia on odottanut

ja minä tätä. 

Loungen terassilla on myös puutarha.

Siskon huudatusta vessassa. Samuel ei siis itsekään noudata kieltotarraa. 

 Loungekäynnin jälkeen lähdimme toteuttamaan Tomin pitkäaikaista toivetta eli syömään maailman parasta Pad Thaita. Tätä maailman parasta Pad Thaita valmistetaan Thipsamai nimisessä ravintolassa. Tomi on jo aikoja sitten googlettanut reitin ravintolaan ja kerrankin minä sain vaan seurata perässä. Menimme ravintolaan Saen Saep kanaalia pitkin klongitaksilla. Pysäkki on aivan hotellin lähellä eikä matkakaan maksanut kuin 8thb. Olemme aiemminkin liikkuneet Tomin kanssa klongitaksilla, mutta olen aina pelännyt lasten kanssa taksiin menoa ja poistumista, joten he eivät ole olleet mukana aiemmin. Olimme suunnitelleet veneeseen menon niin, että Tomi menee aina ensin, sitten lapset ja minä viimeisenä. Näin lapset eivät jäisi koskaan ilman aikuista rantaan tai veneeseen. Näissä siirtymisissä ei sitten ollutkaan minkäänlaisia ongelmia, enemmän hirvitti veneen kova kyyti etenkin poistullessa kun oli täysin pimeää. 

 Kävelimme kanavalta lyhyen matkan ravintolaan. Ravintolassa oli kova touhu menossa kun pääsimme paikalle. Ravintola aukeaa kello 17.00 ja me menimme sinne ehkä tuntia myöhemmin. Ovella oli jo pitkä jono ja asettauduimme jonottamaan sisälle. Sitä mukaa kun ihmisiä tuli ulos, uusia ruokailijoita päästettiin sisälle. Jonotimme ehkä parikymmentä minuuttia ennen sisälle pääsyä. Tilasimme Pad Thait katkaravuilla, jotka oli päällystetty kananmunalla. Ruoka oli erinomaista eikä parin euron hintakaan ollut paha. Lapsetkin tykkäsivät kovasti ruuasta. Kun lähdimme pois ravintolasta, kadulla on valtavan pitkä jono ravintolaan. Jos olisimme saapuneet tuntia myöhemmin, meiltä olisi jäänyt ruuat syömättä sillä emme olisi viitsineet jonottaa niin kauaa. 

 Ravintola sijaitsee aivan Wat Saketin eli kultakukkulan lähellä. Olemme Tomin kanssa aikoinaan kiivenneet kukkulalle ja ajattelimme, että olisimme käyneet tänäänkin siellä kun satuimme olemaan lähellä. Olimme kuitenkin niin myöhään liikenteessä, että kukkulalle ei enää päässyt kiipeämään, joten kävimme vain kukkulan juurella mutta sielläkin oli katseltavaa. Matka hotellille sujui taas nopeasti klongitaksilla. Meillä ei oikein ollut selviä koordinaatteja pysäkistä, jolla meidän piti jäädä pois. Onneksi muistin nimen Hua Chang ja takanamme istuva nainen piti huolen, että jäämme oikeassa paikassa pois. Matkalla hotellille poikkesimme vielä MBK:ssa Swensenissä jätskeillä. 

Wat Saket

Kukkulan juurella oli kauniita patsaita.

Hotellille palattuamme kello oli jo taas vaikka kuinka paljon. Miksi ihmeessä lomalla päivät eivät voi olla pitempiä? Olin luvannut Samuelille, että menemme tänään vielä uimaan joten eihän siinä muu auttanut kuin lähteä hotellin 29 kerrokseen uimaan. Kuten aiemminkin tässä hotellissa, niin altaan vesi oli vähän liiankin virkistävää tai ehkä hyvä että se oli viileähköä niin ei tarvinnut olla kauaa uimassa. Olipa taas kiva lomapäivä, hieman tosin ahdistaa se että tämä reissu loppuu kohta...

Hyppy veteen

Ja tiukkaa uintia eteenpäin...