keskiviikko 19. kesäkuuta 2013
Reissu ohi
Kiinan maa on nyt sitten jäänyt taakse ja olemme lentokoneessa jossain Venäjän yläpuolella. Aikainen lähtömme hotellilta sujui hyvin. Heräsin kello 5.45 ja Tomi vähän sen jälkeen. Pikainen suihku, loput pakkaukset ja lasten herätys. Molemmat lapset heräsivät pirteinä, reippaina ja hyväntuulisina kun tiesivät minne olemme lähdössä. Tomi käväisi pikaisesti aamupalalla ja ehdimme aikataulumme mukaan noin kello 6.45 uloskirjautumaan hotellista. Kuskimme olikin jo odottamassa meitä respassa ja pikaisen uloskirjautumisen jälkeen lähdimme kohti lentokenttää. Matkalla kentälle kuski antoi minulle puhelimensa ja puhelimen päässä oli virkailija hotellin respasta joka kyseli kumpaan lentoterminaaliin olemme menossa eli maan sisäiseen vai kansainväliseen. Ihme että kuski ei tiennyt, sillä samaa asiaa kysyttiin respasta jo eilen eli tieto oli jäänyt jonnekin matkalle. Kansainvälinen terminaali oli pieni eikä sieltä kai ollut muita lentoja lähdössä kuin Finnairin lento Helsinkiin. Lentokenttämuodollisuudet sujuivat muuten nopeasti ja hyvin, mutta Samuel jämähti jälleen turvatarkastukseen eikä uskaltanut mennä siitä läpi kävellen. Virkailijoilla oli taas mustat vaatteet ja se pelotti Samuelia. Sain onneksi luvan kantaa Samuelin metallinpaljastimen läpi sylissäni ja Samuel tarkastettiin myös siten että hän sai olla sylissäni. Tarkastusten jälkeen käväisimme lentokentällä aamukahvilla ja verovapaassa myymälässä ostamassa pieniä herkkuja kotiin viemiseksi. Meille jäi aika paljon yuaneita jäljelle, mutta päätimme säästää ne seuraavaa Kiinan matkaa varten. Luulisin, että ainakin parin vuoden sisällä palaamme tänne. Kohdetta emme ole suunnitelleet, mutta Xian kiinnostaisi kovasti ja siellä voisi samalla käydä tapaamassa kummityttöämme. Samoin olisi mukava käydä uudelleen Pekingissä ja viedä lapset Kiinan muurille ja kyllä etelä-Kiinakin kiinnostaisi. Aika näyttää.
Olemme lentäneet kohta kolmisen tuntia. Samuel nukkuu ja Olivia touhuaa jotain Tomin kanssa. Söimme juuri tukevan lounaan ja sain kovasti kaipaamani punaviinilasilliset. Olen tainnut muutaman kerran tässä blogissa mainita miten paljon nautin siitä kun saan istua kaikessa rauhassa lentokoneessa ja juoda pari lasillista punaviiniä. Onneksi olin tilannut lapsille lastenateriat, sillä normaali ruoka oli niin mausteista että se ei olisi maistunut kummallekaan lapselle. Lastenateria oli tällä kertaa spaghettia ja jauhelihakastiketta. Ruokailuhetki viinin kera on minusta kaikista paras hetki lentomatkalla vaikka minusta on kyllä muutenkin mukava matkustaa lentokoneella. Koneessa istumiseen liittyy aina joku mukava juttu, sillä silloin olen joko menossa kohti uusia seikkailuja tai palaamassa kotiin monta muistoa mukanani. Kaikista tärkeimmät muistot joiden kanssa olemme palanneet kotiin ovat nämä rakkaat lapsemme, mutta silti olen jokaisesta matkasta nauttinut. Tämä matkailuhulluus on vaivannut minua ihan lapsesta asti eikä sille näy parannusta. Kaikista parasta on kun on lähdössä seuraavalle reissulle ja uusi on jo tiedossa. Nytkin tiedän, että pääsemme joulukuussa seuraavan kerran reissuun ja kohti samaa mannerta mutta sillä kertaa Thaimaata. Tämän Kiinan matkan jälkipyykki kestää varmasti aika pitkään. Olen luvannut Olivialle, että teemme matkasta valokuvakirjan ja suunnittelemme siitä juuri sellaisen kuin hän haluaa. Lisäksi olemme menossa elokuussa kertomaan Kiina 2013 tapahtumaan Tampereelle tästä matkastamme. Kun olemme saaneet nämä asiat ja mielemme järjestykseen kaiken kokemamme jäljiltä alkaa syksy kouluineen, minun opiskeluineen ja muine arkirutiineineen. Uskoisin syksyn kuitenkin sujahtavan ihan hetkessä ja sitten olemmekin jo taas lentokoneessa matkalla Thaimaahan.
Lopuksi taas kiitokset kaikille meidän matkassamme reissanneille ja ajatuksissa mukana olleille. Kuten aina olen huomannut tälläkin kertaa teksteissäni lukuisia virheitä mutta en ole päässyt korjailemaan niitä koska Kiinassa ei pääse blogiin. Jos jaksan ja viitsin niin korjailen niitä kotona. Loppuun vielä pienet hehkutukset, sillä tämä matka oli aivan ihana ja kertakaikkisen onnistunut. Kiitos siitä kuuluu rakkaalle perheelleni, matkakumppaneille sekä myös Kiinan viranomaisille ja lastenkodin väelle että he antoivat meille luvan vierailla lastenkodeissa!
Tässä vielä lopuksi kuva Samuelin matkanteosta. Koko lentomatka meni aivan loistavasta ja kahden tunnin eron Bangkokin lentoon huomasi selvästi sillä matka loppui lähes kesken. Löysin koneen elokuvatarjonnasta juuri minun makuuni sopivan elokuvan "Lost in Thailand" jonka takia reilu tunti meni kuin siivillä.
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Viimeinen lomapäivä
17.6.2013
No niin ja nyt sitten viimeiset päivitykset täältä Chongqingista. Katselimme parin päivän ajan uutisia ja siellä oli mainintoja ilmailualan unionin mahdollisista lakkoaikeista ja me emme olisi pistäneet yhtään pahaksi vaikka olisimme joutuneet jäämään tänne lakon takia pariksi ylimääräiseksi päiväksi. Etenkin Olivia toivoo että voisimme jäädä tänne lomailemaan pidemmäksi aikaa. Minä taas kerran totean, että on pakko lähteä kotiin elämään sitä arkea että voisi taas lähteä uudelleen lomalle katselemaan maailmaa.
Tänään vietimme lähtötunnelmista huolimatta oikein mukavan lomapäivän. Näimme eilen metrolta tullessamme Luohanin temppelin sisäänkäynnin jota emme löytäneet silloin ensimmäisinä päivinä ja päätimme lähteä käymään temppelillä. Temppelin sisälle oli 10yuanin pääsymaksu ja lapsista ei otettu maksua vaikka Olivian olisi pari senttiä yli 140cm pituisena pitänyt maksaa sisäänpääsymaksu. Temppelialue oli kaunis ja siellä oli rauhallinen tunnelma. Puuveistokset ja patsaat olivat kauniita ja siellä täällä näkyi rukoilevia ihmisiä. Temppelialue on siitä erityisen kaunis, että se sijaitsee keskellä Chongqingin "Manhattania" korkeiden uusien rakennusten keskellä. Temppelin ulkopuolella on rakennustyömaita, mutta tämä ikivanha temppeli on säilynyt kaikkien uudistusten keskellä. Olivia kuvaili innoissaan temppelialueella, mutta Samuel oli peloissaan koska hän pelkää kaikenlaisia naamioita ja patsaita. Päätemppelitemppelin sisällä oli satoja patsaita ja se meidän piti Samuelin kanssa jättää kokonaan väliin. Temppelin sisällä on kuvauskielto, joten kuvistakaan niitä patsaita ei voi katsella. Temppelialueella myytiin kauniita lootuksenkukka kynttilöitä ja muuta asiaan kuuluvaa rihkamaa kuten suitsukkeita. Lähtiessämme pois temppeliltä huomasimme viereisessä rakennuksessa samaa teemaa olevia kauppoja ja kävimme pyörähtämässä myös siellä.
Temppelikierroksen jälkeen poikkesimme vastapäiseen ostoskeskukseen. Luulimme, että siinä on vain yhdessä tasossa kauppoja mutta sisälle mentäessä tajusimme olevamme 10 kerroksisessa shoppailuparatiisissa. Tämä tavaratalo oli täynnä kiinalaisia tuotteita ja hintataso oli sen mukainen. Onneksi huomasimme tämän ostospaikan vasta nyt viimeisenä päivänä, sillä muuten olisin käynyt täällä monta kertaa tyhjentämässä hyllyjä. Olivia osti itselleen mm. kahdet kengät jotka maksoivat noin 2,5 euroa ja 4 euroa. Paikan tavaratarjonta oli aikalailla samaa kuin esim. Bangkokin Chinatownissa tai MBK:ssa ja mieleeni tulikin näiden kahden ostospaikan yhdistelmä eli kyseessä oli täydellinen shoppailijan paratiisi tai siis tällaisen shoppailijan joka shoppailee vähän pienemmällä budjetilla. Kierreltyämme ehkä reilun tunnin verran lähdimme hotellille syömään välipalaa ja sen jälkeen palasimme tavarataloon tekemään vielä muutamia ostoksia. Samuel otti taas rattaissa pienet päiväunet ja heräsi kun olimme menossa syömään. Meillähän oli tarkoituksena mennä Hotpot ravintolaan syömään, mutta Olivia halusi pizzalle joten menimme Pizza Hutiin. Pizza tuli nopeasti ja syötyämme menimme vankkureinemme takaisin hotellille.
Hotellilla pakkailin tavaroita ja lähdimme vielä käymään täydennysostoksilla Carrefourilla. Huomasimme ikkunasta että Carrefourkin on ihan kivenheiton matkan päässä kun menee sivuoven hissillä ykköskerrokseen ja sivuovesta pääseekin aivan suoraan pientä kujaa pitkin Carrefouriin jonne matkaa on ehkä noin 200m. Vaikka tämä sivukuja on pieni niin se on kovin eläväinen. Vanhemmat miehet pelailevat joitain lautapelejä sen varrella, matkalla taisi olla myös kolme Hotpot ravintolaa, parturi ja monia hedelmäkauppiaita. Tällä sivukujallakin kiinnitin taas huomiota tähän roskaamiseen koska tämä roskaamisasia tuntuu aivan järjettömältä täällä Chongqingissa. Vaikka kadunvieret ovat lähes täysin roskattomia niin kaikki ihmiset heittelevät ihan surutta roskat joka puolella kadulle. Tätä tekevät kaikki eli niin kauppiaat putiikeistaan kuin ihmiset ohimennessä kävellessään. Tämän roskaamisen takia täällä kulkee sitten vanhoja miehiä otsa tuskanhiessä kun he vetävät roskakärryjä roskia kerätessään. Mitä ihmeen järkeä tässä hommassa on kun katujen varsilla on kuitenkin aivan riittävästi roskiksia? Sitten taas yhteen positiiviseen asiaan eli olen kiinnittänyt huomiota jo aiemmilla Kiinan reissuilla eli siihen että täällä ei saa ilmaisia muovipusseja ainakaan isoimmissa ruokakaupoissa ja minusta näyttää että hyvin harvat ostavat niitä koska lähes kaikilla näyttää olevan ostoskassit mukana ostoksilla.
Carrefourin reissun jälkeen käytin molemmat lapset suihkussa ja jatkoin tavaroiden pakkailua. Meillä on varattuna hotellin kuljetus huomen aamulla kello 7 lentokentälle. Suunnittelin, että Tomi voi mennä yksin aamiaiselle sillä en viitsi raahata lapsia syömään koska heille ei kuitenkaan aamiainen maistu niin aikaisin. Loma alkaa siis olla lopuillaan. Nämä viimeiset päivät täällä Kiinassa ovat olleet ihan "tavallista" lomailua ja tämän matkan varsinainen tarkoitus eli Olivian lastenkotikäynti ei ole enää ollut päällimmäisenä mielessä. Ehkä sitten kun palaamme kotiin ja on aikaa ajatella, lastenkodissa ja tällä matkalla koetut asiat nousevat taas ajatuksiin mutta me olemme eläneet nyt niin täysipainoisesti tätä hetkeä että tuntuu lähes oudolta ajatella kaikkea mitä olemme kokeneet tällä reissulla. Asioissa riittää varmasti sulateltavaa pitemmäksikin aikaa. Pohdin etukäteen tätä matkaa ja sitä miten hankalaa Kiinassa voi olla matkailla kielitaidottomana eli niin ettei osaa puhua Kiinan kieltä. Asiat osoittautui kuitenkin paljon yksinkertaisemmaksi kuin mitä ajattelin etukäteen. Kaikki asiat järjestyivät aina ennemmin tai myöhemmin ja meillä oli kaikin puolin erittäin onnistunut matka. Voin suositella lämpimästi kaikille matkaa tänne Chongqingiin. Finnair tarjoaa tänne säännöllisin väliajoin hyviä lentotarjouksia joten kannattaa tarttua niihin. Hotellimme Somerset osoittautui myös erinomaiseksi etenkin sijaintinsa puolesta ja onhan se täysin erilaista majoittua lasten kanssa isoon huoneistoon kuin pieneen kahden hengen hotellihuoneeseen. Ehkä mekin tulemme tänne joskus uudelleen, mutta ehkä olisi parasta ensin mennä kotiin tältä reissulta ennen kuin suunnittelen uutta Kiinan matkaa.
sunnuntai 16. kesäkuuta 2013
Kaapelivaunuilua ym.
Kaapelivaunuilua ym.
16.6.2013
Ja sitten tämän päivän tapahtumiin... Aamukuvioiden jälkeen katselin ikkunasta ja näin kauempana kaapelivaunun joka kulkee Yangtsen yli. Varmistin oikein kameran zoomin avulla, että vaunu tosiaan kulkee edelleen eikä ole vielä lopettanut toimintaansa. Ehkä se loppuu vasta kun joen yli menevät sillat ovat valmiita. Hotellioppaassa lukee, että vaunuasemalle on kolmen minuutin kävelymatka. Vaikka rata näkyi ikkunastamme niin meillä oli silti vähän vaikeuksia paikallistaa lähtöasemaa ja kävelimme varmasti ainakin puoli tuntia jyrkkiä mäkiä ylös ja alas ennen kuin osuimme oikeaan kohtaan. Vaunumatka maksoi 5yuania per henkilö yhteen suuntaan ja Samuelista ei mennyt maksua. Mietimme hotellilla, että otammeko rattaat mukaan vai emme ja onneksi päädyimme ottamaan ne. Rattaiden kanssa liikkuminen ei ole meille ongelma vaikka joudummekin välillä kantamaan niitä. Kaapelivaunumatka joen yli kesti vain muutaman minuutin, mutta siitä sai hyvän näkymän joelle. Joen vesi on todella ruskeaa ja ilma sumuinen kuten aina täällä Chongqingissa vaikka aurinko porotti täydeltä taivaalta. Täksi päiväksi oli luvattu 38 astetta lämmintä ja täysin aurinkoista ja sääennuste näytti pitävän paikkansa. Kaapelivaunumatka ei pelottanut meitä ollenkaan vaikka luulin niin etukäteen. Vaunu on aika iso ja siihen mahtuu kerralla muutamakymmen matkustajaa. Teimme pienen kävelylenkin vastarannalla ja palasimme samaa reittiä kaapelivaunulla takaisin joen tälle puolelle.
Mietimme mitä tekisimme vaunuajelun jälkeen. Käveltyämme jonkin aikaa huomasimme edessämme ykköslinjan metroaseman. Tiesimme että linja menee Ciqikouhun jonne meillä oli tarkoitus mennä tänään tai huomenna. Päätimme siis lähteä sinne tänään vaikka matkaopaslehdet varoittelevat menemästä Ciqikouhun viikonloppuna tungoksen takia. Matkustimme taas reilut 10 pysäkinväliä hyvin ilmastoidussa ja erittäin siistissä metrossa. Ostimme tällä kertaa metroliput aseman automaatista ja ostaminen sujui ilman ongelmia koska automaatista voi valita myös englannin kielen. Aseman seinän metrokartoissa kaikki asemat on kirjoitettu vain kiinaksi ja automaatista voi käydä helposti tarkastamassa minne on menossa. Tuota kiinankieltä kun on hieman vaikea lukea. Ciqikoun kohdalla katsoin, että viimeinen kirjain on aivan laatikon mallinen ja sitä kohti siis suuntasimme.
Perillä Ciqikoussa emme oikein tienneet mitä odottaa tai minne mennä. Aseman lähellä oli hieno kiinalaisportti tien yläpuolella ja tien varrella olevat talot olivat tummaa puuta. Paikka oli todella kaunis ja ajattelimme, että tämä oli se ostoskatu jonne olimme menossa vaikka ei se ihan samalta näyttänyt kuin netin kuvissa. Kävelimme helteessä tietä pitkin eteenpäin ja jonkin ajan kuluttua näimme sen oikean Ciqikoun portin josta alkoi pitkä kävelytie ja jonka varrella oli paljon pieniä kauppoja. Paikka oli aivan ihastuttava ja kaunis kiinalainen kylä. Kävelykadun varsilla myytiin herkkuja, matkamuistoja, vaatteita, koruja ja kaikenlaista tavaraa. Hintataso oli edullinen ja ihmisiä oli kohtuullisesti. Olivia valitteli ensin ettei kykene liikkumaan ollenkaan helteessä ja oli aivan väsynyt. Sitten kun hän tajusi miten hienoon shoppailupaikkaan olimme tulleet hän piristyi ja alkoi tuttuun tapaansa haluamaan kaikkea mahdollista tavaraa. Muutaman matkamuiston hän saikin ostaa, mutta itseäni jäi vaivaamaan moni tavara jotka olisi pitänyt ostaa mutta jätin ostamatta ne jahkailuni vuoksi. Samuel viihtyi hyvin rattaissa pitkän päivän. Aivan loppuvaiheessa hän nukahti rattaisiin ja otti pienet päikkärit. Mietimme palaisimmeko Ciqikousta hotellille taksilla vai metrolla ja päädyimme taas metroon koska ilmastoiduissa metroissa on niin mukava matkustaa. Matka maksoi meiltä kolmelta (Samuel matkusti ilmaiseksi) vain 15yuania eli pari euroa vaikka matkaa oli reilut kymmenen pysäkinväliä.
Hotellille palatessamme Olivian jalat olivat väsyneet pitkistä kävelymatkoista ja helteestä ja hän seisoskeli taas rattaiden kävelytelineellä. Kehuin lapsia matkalla miten hienosti Olivia jaksoi kävellä ja Samuel istuskella rattaissa koko päivän. Samuel jaksaa kyllä yleensä istua rattaissa kun hänellä on mielenkiintoista katseltavaa ja sitähän riitti vanhassa kaupungissa. Minä olin taas tänään ihmisten mielenkiinnon kohde. Minua pyydettiin valokuviin ja näin monen ihmisen ottavan minusta valokuvia. Tähän valokuvausilmiöön en ole koskaan ennen törmännyt reissuissa. Vietnamissa tuijottelu, osoittelu ja naureskelu oli joskus häiritsevää ja siellä olen kokenut mielestäni kaikista eniten itseni erilaiseksi kuin muut, mutta tämä on ensimmäinen Kiinan reissu kun minua valokuvataan. Olivia oli pettynyt kun häntä ei pyydetty mukaan valokuviin, mutta ymmärsi kyllä että minua vaaleahiuksisena kuvataan eniten. Tänään taas Olivialle puhuttiin kovasti kiinaa kaupoissa. Eräässä kaupassa Olivia kutsui minua mama nimellä kuten hänellä on usein tapana. Tämä käänsi monien päät kun he ihmettelivät miten minä voin olla Olivian mama ja sitten he ihmettelivät missä papa on. Olivia kutsuu Tomia myös usein papaksi, joten helppohan se oli näyttää että papa on ulkona odottamassa. Tässä yhtälössä onkin sitten kovasti miettimistä ja kaiken lisäksi papan luona oli vielä pikkuinen poika jolla on myös kiinalaiset geenit. Samuelin pyöreät silmät tosin joskus hämäävät eikä häntä heti välttämättä yhdistetä kiinalaisiin geeneihin, mutta eipä häntä ulkonäkönsä puolesta meidän pojaksi heti tunnistaisi vaikka niin täydellisen ikiomia molemmat rakkaat lapsemme ovatkin.
Vaikka olimme tosi väsyneitä hotellille palattuamme jaksoimme lähteä vielä rannan Honggya Caven kulttuurikeskukseen syömään. Valitsimme ravintolaksi tutun meksikolaisen ravintolan. Ravintolaan mennessä viereisessä pöydässä kuului suomen kieltä ja tämä olikin koko reissun ainoa kerta kun kuulimme suomen kieltä meidän perheen ja matkakumppaniemme puheen lisäksi. Söimme siis tänään meksikolaista ruokaa ja huomenna on tarkoitus käydä vielä syömässä viimeisen kerran Kiinassa ollessamme kunnon kiinalaista ruokaa. Meksikolaisen ravintolan tarjoilu oli mutkatonta ja henkilökunta puhui sujuvaa englantia. Ruuat tuli todella nopeasti pöytään ja kaikki sujui ilman ongelmia. Olivia ja Samuel käyttäytyivät taas erinomaisesti ravintolassa vaikka Samuelille ei tälläkään kertaa ruoka maistunut. Pois lähtiessämme huomasimme, että hotelliimme on kirjaimellisesti kiven heiton matka rannasta. Olemme ennen kävelleet u kirjaimen muotoisen lenkin katua pitkin hotellille, mutta kun katsoi suoraan rannasta ylöspäin niin hotellimme olikin aivan samalla kohdalla rappusten yläpäässä ja kävelymatkaa oli ehkä vain minuutin verran rappusia pitkin. Meidän piti samalla matkalla käydä Carrefourissa ostamassa juomia mutta kello olikin jo niin paljon että tulimme suoraan tänne hotellille. Käytin molemmat lapset suihkussa, laitoin pyykit koneeseen ja päivä alkaakin olemaan tässä. Huomisen päivän ohjelma ei ole vielä selvillä eli palataan siihen sitten huomenna. Moi taas!
lauantai 15. kesäkuuta 2013
CQ ZOO
15.6.2013
Päätimme jo eilen, että tänään levätään eläintarhan merkeissä ja suunnitelma toteutui. Suoriuduimme aamutoimista leppoisaan tahtiin ja pääsimme lähtemään eläintarhaan vähän ennen puoltapäivää. Kysyimme respasta neuvoa miten pääsemme eläintarhaan metrolla ja niillä ohjeilla matka sujui mukavasti. Kuljimme metrolla 11 pysäkin väliä eikä meidän tarvinnut vaihtaa matkalla metroa vaan pääsimme samalla perille asti. Matka maksoi muistaakseni 16 yuania eli pari euroa. Sää on muuttunut kovasti viikon takaisista sateista jolloin kaipailin hupparia ja farkkuja jotka jätin Suomeen. Nyt täällä on todella kuuma eli reilusti yli 30 astetta. Eläintarhaan saavuttuamme Olivia oli tuskissaan kuumuuden kanssa ja olisi halunnut ostaa päivänvarjon, mutta emme raaskineet maksaa siitä yli kymmentä euroa. Onneksi eläintarhan sisäpuolella oli erittäin vehreää ja puut varjostivat kävelypolkuja joten kuumuus helpotti vähän. Lämpötila oli mielestäni aika sama kuin viime Thaimaan reissullamme Bangkokin Lumpini puistossa ollessamme eli yhdellä sanalla sanottuna kuumaa. Itse en juurikaan kärsi kuumuudesta, mutta yritän varjella ettei lapset uuvu ihan täydellisesti.
Eläintarha poikkesi mielestäni monista eläintarhoista joissa olen käynyt sillä tämä oli enemmänkin kiinalaisen puiston ja eläintarhan yhdistelmä. Alueelle ei oltu ahdettu valtavaa määrää eläimiä, vaan siellä oli paljon hienoja puistomaisia yksityiskohtia ja levähdyspaikkoja kiinalaiseen tapaan. Eläimiä oli siellä täällä siisteissä ja tilavissa häkeissä. Mielestäni jotkut jopa paremmissa olosuhteissa kuin Suomen Korkeasaaressa. Tähän teki poikkeuksen kuitenkin apinat ja karhut jotka olivat pienissä rautahäkeissä. Eläintarhassa oli todella vähän ihmisiä. En tiedä onko siellä aina näin vähän porukkaa vai oliko tämä päivä poikkeus. Kiertelimme aikamme eläimiä katselemassa. Olipa joukossa yksi pandakin joka rouskutteli bambua omassa pesässään. Olivian eläintarhakäynnin kohokohta taisi olla patsaan maalaus kun hän osti itselleen savisen kellon ja maalasi sen mieleisekseen. Teimme eläintarhassa myös pakollisia shoppailuja eli joka kerta matkaamme on lähtenyt panda muistoksi. Nyt Olivia osti itselleen panda käsilaukun koska Kantonista ostettu pandareppu meni rikki. Samuel osti kummille tuliaiseksi pienen pandapehmon. Monessa kojussa oli myynnissä myös erivärisiä laiskiaisia ja sellaisetkin lähtivät mukaamme reilun parin euron kappalehintaan vaikka kotiimme ei mahtuisi oikeastaan enää yhtä ainutta pehmolelua.
Näimme eläintarhassa myös matkakumppanimme viimeistä kertaa tällä reissulla koska he ovat lähdössä aamulla kotiin. Kun saimme tytöt kahdeksan vuotta sitten mietin miten ainutlaatuisen asian olemme jakaneet näiden perheiden kanssa. Harvoin sitä lähes tuntemattomien ihmisten kanssa jakaa sen hetken kun kaikki näkevät oman lapsensa ensimmäistä kertaa ja saa erityisen toivotun perheenjäsenen vihdoin omaksi. Nyt tämä ainutlaatuinen tapahtuma sai jatkoa ja saimme jakaa matkakumppaniemme kanssa sellaisia kokemuksia joita ei voi kenellekään sanoin kuvata vaan ne voi ainoastaan tuntea sisällään. Kiitos vielä kerran erittäin paljon matkaseurasta, kaikesta avusta ja vertaistuesta mitä saimme teiltä Tiina ja Jussi ja ihanat tytöt Meeri ja Kerttu. Samuel tulee varmasti kaipaamaan sinua Kerttu ja Olivia puolestaan muistaa Meerin kanssasi treenatut tanssikoreografiat.
Lähdimme eläintarhasta pois joskus neljän jälkeen. Samuel nukahti lähes välittömästi rattaisiin kun pääsimme metron viileyteen. Poikkesimme matkalla hotelliin KFC:ssä tarkoituksena syödä siellä. Jostain syystä ruokamme pakattiin kuitenkin take away pakkauksiin joten tulimme hotellille syömään. Samuelkin heräsi vähän ennen hotellia ja pääsimme nautiskelemaan ruuistamme. Syötyämme lepäilimme jonkin aikaa huoneessa ja lähdimme illalla vielä iltauinnille hotellin uima-altaalle. Allasosastolla ei ollut taaskaan ketään muita joten saimme olla siellä kaikessa rauhassa. Uituamme otimme vielä kunnon löylyt saunassa jossa kävin Samuelin kanssa vaikka saunan käyttö oli kielletty kokonaan alle 16 vuotiailta. Olivia on kärsinyt Suomessa sairastamansa flunssan jälkitilana saadusta yskästä jo pari viikkoa eikä se meinaa hellittää millään. En kuitenkaan usko, että uimisella olisi sitä pahentava vaikutus, mutta uskomatonta kyllä kun köhiminen vaan jatkuu ja jatkuu. Olisi luullut, että tämä kostea ja lämmin ilmakin parantaisi yskää mutta ei. Pitääkin käydä hakemassa Olivialle keittiöstä iltapalaksi yskänlääkettä.
Emme ole vielä ratkaisseet huomisen päivän ohjelmaa. Vaihtoehtoina olisi lähteä käymään Chiqikoun vanhassa kaupungissa tai sitten pyöriä täällä Chongqingin keskustan alueella. Ratkaisemme ohjelman huomenna kunhan nukumme toivottavasti hyvät unet ensin.
perjantai 14. kesäkuuta 2013
Paluu Chongqingiin
Paluu Chongqingiin
Paluu Chongqingiin
Takaisin Chongqingiin
14.6.2013
Päivitelläänpä taas kuulumisia täältä Kiinasta. Aamu sujui tuttuun tapaan kamalalla vilskeellä. Emme ole tällä reissulla päässeet ollenkaan ns. normaaliin rytmiin jossa lapset heräisivät aamulla aikaisin vaan joudun herättämään heidät joka aamu vetämällä ensin verhot auki ja sitten kolistelemalla kovasti. Samuel ei herännyt näihinkään keinoihin tänään vaan jouduimme oikein kunnolla herättelemään että saimme väsyneen pojan hereille. Samuel opas tuli kymmenen jälkeen hotellille tapaamaan meitä. Annoimme hänelle kotoa mukana tuodun lahjan vaikka emme olleet aivan tyytyväisiä hänen toimintaansa oppaana. Lahjaa ei kuitenkaan viisinyt raahata takaisin kotiin, joten toivottavasti siitä on iloa hänelle.
Juuri ennen lähtöämme Meeri esitteli hotellin aulassa muistoksi saamiaan koruja ja tajusin, että Olivian lastenkodista saatu koru taisi jäädä hotellihuoneeseen. Menin äkkiä sanomaan respaan ja he soittivat siivoojalle joka onneksi löysi korun. Huomasimme myöhemmin täällä Chongqingissa, että hotellihuoneeseen taisi jäädä muutakin sillä matkatavaroiden joukossa ei ollut Samuelin uutta paloautoa eikä minun tietokoneeni virtajohtoa. Ei voi mitään, takaisinkaan ei viitsi lähteä niitä hakemaan...
Menomatkalla Changshaan Samuel sai lentokentällä hysteerisen itkukohtauksen kun hänen piti kävellä yksin metallinpaljastimen läpi ja vastassa oli mustissa vaatteissa olevat vartijat pamput (metallinpaljastimet) kädessä. Hän ei meinannut millään uskaltaa liikkua minnekään eikä tulla edes minun luokseni ja huusi pelästyneenä vaikka olin aivan hänen lähellä. Nyt tajusin kertoa Samuelille ennen turvatarkastusta mitä siellä tapahtuu ja onneksi vartijoilla oli valkoiset vaatteet niin he eivät näyttäneet niin pelottavilta. Samuel ei kyllä tälläkään kertaa suostunut tulemaan metallinpaljastimen läpi vaan vartija joutui kantamaan hänet toiselle puolelle. Mitään itkuja ei kuitenkaan nyt tullut. Kävimme lentokentällä ennen lähtöä kahvilla ja teimme pieniä ostoksia. Olivia osti itselleen aivan ihanan kalligrafiasetin ja minä ostin Changshan musiikkilistan ykköslaulajan levyn itselleni. Musiikista tulee varmasti kotona tämän reissun muistot mieleen ja voin sitä kuunnellessa palata tänne yhä uudelleen ja uudelleen. Lentomatka Chongqingiin sujui mukavasti ja matka oli tällä kertaa melko tasaista. Lennolla tarjottiin juomia, pähkinöitä, sämpylä ja muffinssi joten valikoima oli nyt parempi kuin mennessä. Olivia ja Samuel lähes nukahtivat koneessa, mutta sinnittelivät hereillä koska matka oli niin lyhyt eikä nukkumaan kannattanut enää käydä parikymmentä minuuttia ennen laskua. Saimme taas matkatavaramme nopeasti ja hotellin taksinkuljettaja oli meitä vastassa "PAEIVI MARIA" kyltin kanssa. Matka hotellille kesti 40 min. Kävimme nopeasti viemässä tavarat huoneeseemme ja menimme viereiseen pankkiin vaihtamaan rahaa. Vaihdoimme suurimman osan rahoista jo Suomessa sillä täällä rahanvaihto voi olla aikaa vievää lippuineen ja lappuineen. Onneksi pankissa ei ollut ollenkaan jonoa ja täytettyämme rahanvaihtolapun jossa kysyttiin jopa ammattia pääsimme heti virkailijan luo. Siellä sitten passista otettiin kopio ja leimattiin ehkä parikymmentä leimaa papereihin ja rahatkin meille lopulta annettiin. Eipä siinä toimituksessa lopulta mennyt kuin ehkä 15min. Rahanvaihdon jälkeen käväisimme hakemassa Carrefourista juomisia ja riisi- ja nuudeliateriat hotellille, sillä olimme niin väsyneitä ettemme viitsineet lähteä minnekään ravintolaan syömään. Huoneistossammehan on täysin varustettu keittiö, joten täällä olisi ollut mahdollista käydä myös kokkaamaan mutta säästetään se ilo kotiin. Ettei nämä kodin rutiinit kuitenkaan kokonaan unohtuisi laitoin hotellilla heti pyörimään koneellisen pyykkiä että saamme viimeisille päiville puhtaita vaatteita päälle.
Ilta tässä hotellilla on sujunut oleskellessa. Olivia on katsellut koko illan DVD elokuvia ja Samuel touhunnut autojensa kanssa. Huoneemme sijaitsee nyt eri puolella kuin tulomatkalla ja vaikuttaa siltä, että tämä puoli on paljon huonompi. Tuossa alapuolella sijaitsee baari/ravintola- ja ostoskeskittymä josta kuuluu juuri nyt vähän häiritsevän kovaa musiikki ja autojen melu. Kaikista pahinta on se, että ikkunan alla joen yläpuolella sijaitsee myös aivan valtava siltatyömaa ja siitä kuuluu arkisin jo aikaisin aamulla järkyttävä paalutusääni josta saimme jo tänään vähän esimakua. Onneksi työmaan pitäisi olla nyt viikonlopun ajan hiljaisempi ja sittenhän olemmekin tiistai aamuna aikaisin lähdössä kotiin.
Huomenna meillä olisi tarkoituksena lähteä eläintarhaan. Sääennusteet näyttävät reilua 30 astetta eikä sateista taida olla nyt pelkoa. Tarkoituksena on viettää koko huominen päivä eläintarhassa ja kävellä hissukseen, katsella ja ihmetellä mitä ympärillä tapahtuu sillä meillä ei pitäisi olla minnekään kiire. Samuelin kanssa liikkuminen on ollut melko haastavaa tällä matkalla aina kun rattaita ei ole ollut lähettyvillä kuten lentokentillä koska olemme jättäneet rattaat jo lähtöselvityspaikalle. Samuel nimittäin juoksee ja lujaa ja meinaa koko ajan kadota näköpiiristä. Ergo reppu olisi ehkä ollut hyvä ottaa mukaan tai käyttää niitä valjaita jotka ovat meidän matkalaukussa. Nyt Samuelia pitää aika paljon kannella sylissä, ettei hän katoa minnekään ja se on aika vaikeaa kun on paljon muutakin matkatavaraa. Koskahan tuo poika oppii kävelemään vieressä???
Changshan kentällä
Lähetetty Windows Phonesta
torstai 13. kesäkuuta 2013
Vapaapäivä
Vapaapäivä
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Toinen vierailu ja paluu Changshaan
12.6.2013 Keskiviikko
Terveisiä jälleen täältä Changshasta. Olimme siis viime yön lastenkotikaupungissa missä yö jäi melko vähäuniseksi. Olivia nukkui ne neljän tunnin unet autossa joten eihän se uni tullut illalla. Vielä kahden aikaan yöllä Olivia tuskaili kun ei väsytä. Lastenkotivierailu ei näyttäisi Oliviaa sen kummemmin mietityttävän ainakaan tällä hetkellä. Olemme keskustelleet aina hyvin paljon Olivian juurista ja lastenkodista joten luulen, että vierailu lastenkodissa oli Olivialle aika luonteva asia. Olemme myös matkustelleet niin paljon Olivian kanssa, että tämä kulttuuri on hänelle aika tuttu emmekä kohtaa sen suurempaa kulttuurishokkia kun tulemme tänne lyhyelle lomalle. Samuel puolestaan nukkui koko yön kuin tukki. Olimme kuitenkin jossain vaiheessa nukahtaneet Oliviankin kanssa koska heräsimme aamulla kellon soittoon muistaakseni joskus puoli kahdeksan aikaan ja menimme aamiaiselle. Arvasimme etukäteen että emme tule saamaan sellaista hotelliaamiaista johon olemme tottuneet. Aamiaissalissa oli paljon tarjoilukupuja joissa oli kaikenlaisia kiinalaisia herkkuja ja aika paljon sieltä löytyikin syötävää. Olemme muuten jo melkoisen eteviä syömäpuikkojen käyttäviä koska muuta vaihtoehtoa ei ole ollut kuin opetella käyttämään puikkoja tai syödä sormin.
Aamiaisen jälkeen pakkasimme nopeasti loput tavarat ja lähdimme matkustamaan kohti Kertun lastenkotia, joka sijaitsi samassa kaupungissa kuin Olivian lastenkoti mutta eri kaupunginosassa. Matka kesti noin 40min. Matka oli hyvin mielenkiintoinen. Maisemat kaunistuivat sillä uuden karheat korkeat talot väistyivät ja tilalla alkoi näkyä kauniita kiinalaiskattoisia taloja. Samalla näki, että alue oli köyhempää. Viimeiset kilometrit Kertun lastenkodille mentiin hyvin kapeita teitä kiiveten kohti upeaa kukkulaa jonka sydämessä, varsinaisessa salaisessa puutarhassa lastenkoti sijaitsi. Lapset huusivat kuorossa pitkin matkaa OMG! kuten myös oppaanamme toimivat Sam joka ei selvästi näyttänyt uskovan silmiään minne olemme menossa. Alue vaikutti hyvin köyhältä kuten myös lastenkoti. Tämä näky säilyy varmasti ikuisesti mielessäni. Miten joku paikka voi olla kaikessa kurjuudessaan niin kaunis ja idyllinen. Lastenkodin olot eivät olleet hyvät ja toivon sydämestäni, että jokainen siellä asuva lapsi saa kodin. Meitä oli täälläkin lastenkodissa vastassa pieni, ehkä parivuotias halkiopoika jolla oli samanlainen halkio kuin Samuelilla ja edelleen leikkaamaton. Voi kun hänkin pääsisi leikkaukseen ja sitä kautta elämänlaatu paranisi. Vierailu kesti ehkä noin tunnin verran ja sielläkin vuodatettiin kyyneleitä. Niin koskettavia asioita tapahtui...
Lastenkotivierailun jälkeen menimme käymään kylän keskustassa katsomassa olisiko joella Dragon boat päivän vuoksi venekilpailuja, mutta ne oli käyty jo aamu kahdeksalta. Teimme myös pienen ostoskierroksen lähiputiikeissa, mutta ostokset jäivät vähiin sillä kaduilla olevat kaupat ovat keskittyneet enimmäkseen hedelmiin ja kuivattuihin kiinalaisiin herkkuihin tai alkoholijuomiin. Onneksi löysimme pari lastenvaateliikettä joista mukaamme tarttui muutama mekko. Shoppailujen jälkeen kävimme syömässä eräässä ravintolassa. Tämän ruokailun aikana alkoi jo tuntua siltä, että kaipaisimme länsimaalaista ruokaa. Ruoka on niin eksoottista ja siihen yhdistettynä puikkojen käyttö on aika haastava yhdistelmä meille. Esimerkiksi kanaruuat ovat poikkeuksetta tarjottu luiden kanssa ja suurin osa kanasta on luuta ja jännettä ja makua saa vain imeskelemällä näitä. Chongqingissa tilasimme kerran luutonta kanaa ja sehän olikin sitten kanan jalkoja kynsineen, mutta ei ollut luuta kuten luvattiin.
Matka takaisin Changshaan oli pitkä ja matkaan kului aikaa melko paljon kauemmin kuin mennessä. Tämä johtui siitä, että tänään oli Dragon boat festival pyhien viimeinen päivä ja ihmiset palailivat maaseudulta Changshaan. Vaikka tie oli kolmekaistainen ja autot kulkivat neljää kaistaa pitkin ruuhkat oli melkoiset. Meidän bussikuski ajoi pitkään muiden autoilijoiden tapaan piennarta pitkin kunnes näki poliisin kuvaavan tienlaidassa piennarta kulkevia autoja. Tästä pelästyneenä kuskimme siirtyi ajotielle, vaikka taisi olla myöhäistä sakkoja ajatellen. Lapset jaksoivat matkan taas oikein hyvin. Samuel tosin väsähti loppumatkasta ja nukahti vasta kiukuttelun jälkeen. Myös Olivia otti pienet torkut ennen hotellille pääsyä.
Hotellilla menin lasten kanssa uimaan. Tällä kertaa meillä tuli käyttöä uimahatuille jotka otin mukaan kotoa. Hatut on aikoinaan ostettu Shanghaista koska sielläkin uima-altaalla oli uimahatun käyttöpakko kuten Kiinassa monissa muissakin paikoissa. Tytöt valittivat että allas ei ollut yhtä kiva kuin Chongqingissa ja minäkin kaipasin kyllä Somersetin lastenaltaan lämmintä vettä. Aikamme uiskenneltua lähdimme käväisemään huoneessa ja menimme hotellin ravintolaan syömään. Me aikuiset tilasimme ruuat länsimaiselta listalta ja lapset halusivat edelleen kiinalaista ruokaa. Jouduimme odottamaan ruokia lähes tunnin, mutta jopa Samuel jaksoi odotella melko hyvin kun sai maistella Olivian aiemmin tullutta paistettua riisiä. Ruokapöydässä oli aika väsyneet tunnelmat tiiviin ohjelmamme ja pitkän bussimatkan aiheuttaman väsymyksen takia, mutta kuten aiemmin kirjoittelin niin levätään sitten kotona sillä nyt otamme kaiken irti matkasta. Matkakumppanit lähtevät aamulla Meerin lastenkotiin ja meillä on vapaapäivä, IHANAA!
Lastenkotikaupuki
Ps. Hauska juttu matkalta. Minua seurattiin huoltoaseman vessaan missä eräs nainen pyysi minua valokuvaan kanssaan...
Lähetetty Windows Phonesta
tiistai 11. kesäkuuta 2013
Lastenkotivierailu
oli jotenkin pettynyt olo ja olin todella pessimistinen sen suhteen,
etta paasisimme ollenkaan kaymaan Olivian lastenkodissa. Tahan
vaikutti se, etta Samuel oppaamme jutteli tulomatkalla, etta kaikki
paikat ovat kiinni kolme paivaa Drogin boat festivalin takia ja emme
tapaisi ainakaan lastenkodin johtajaa. Meille luvattiin, etta
paasisimme lastenkotikaupungin isoon paalastenkotiin, mutta pieniin
yksikoihin joissa Olivia ja Kerttu olivat olleet emme paasisi ehka
ollenkaan kaymaan. Ajattelimme, etta mita ihmeen jarkea on matkustaa
tuhansia kilometreja lastenkotikaupunkiin jos emme paase edes kaymaan
siella. Paatimme, etta otamme vaikka taksin ja hurautamme
lastenkoteihin jos emme saa niihin vierailupaa.
No tuumasta toimeen ja lapset ylos kello 8 ja pikaisesti aamiaiselle,
koska meilla oli lahto lastenkotikaupunkiin kello 9. Samuel oppaamme
odottelikin jo meita alakerrassa kun tulimme kirjautumaan ulos
hotellista ja lahdimme saman tien korottelemaan kohti tuntematonta.
Olivia nukahti pian lahdon jalkeen bussiin ja nukkui neljan tunnin
paikkarit!!! Samuelin nukuttua vain noin tunnin verran. Samuel viihtyi
kuitenkin melko hyvin bussissa kun Kerttu jaksoi leikkia Sampan
kanssa, pelailla Ipadilla, katsella valokuvia jne. Myos Meeri otti
kunnon torkut. Mina kaytin matkan tuijottelemalla ulos ikkunasta
katselemalla maisemia. Tie jota kuljimme ehka noin 300-400km
Changshasta oli uuden oloinen erittain hyvakuntoinen nelikaistainen
maantie, joten matka taittui nopeasti. Matkalla oli aika samanlaisia
maisemia eli kauniita riisipeltoja. Vahan valia tien varrella oli
hevosenkenkamainen pengerrys, jossa kengan sisalla alhaalla oli
vesilammikko, sen ylapuolella muutama kerros riisiviljelmia ja
ylimpana asuintaloja. Talot eivat nayttaneet mitenkaan kurjilta
asumuksilta, vaan hyvin siististi hoidetuilta kodeilta. Muutenkaan
matkan varrella ei nakynyt mitaan erityisen ransistyneita taloja tai
likaa tai roskia, vaan teiden varret oli siististi hoidettu ja kaikki
paikat kunnossa kuten myos ne kaksi huoltoasemaa joilla pysahdyimme
matkan varrella.
Lastenkotikaupunkiin saavuttuamme kirjauduimme hotelliin joka oli
kaupungin paras. Hotelli on siisti ja parempi kuin osasin odottaa
vaikka onhan sita paremmissakin oltu. Hotellin ravintola oli kiinni
joten kavimme kadun toisella puolella syomassa kiinalaisessa
ravintolassa tai eipa taalla muita olekaan. Hotellin respasta oli
soitettu oppallemme ja kerrottu, etta menimme ravintolaan joten
oppaamme Sam riensi avuksemme ja teki meille ruokatilaukset. Ruoka oli
sita mita pyydettiin, mutta eihan se ole lahellakaan sita mita
suomalaiset kiinalaiset ravintolat tarjoilevat, eika pidakaan kun
Kiinassa ollaan. Ruokailu jai taas kevyeksi, mutta ihan ok lounas se
oli silti.
Syotyamme palasimme hotellille, jossa Sam ja lastenkodin johtaja
odottivat meita. Emme saaneet selville mihin lastenkotiin olimme
menossa ja kuvittelimme, etta lastenkoti on paikkakunnan paalastenkoti
jossa kumpikaan tytoista ei ole ollut. Lastenkotiin oli vajaan puolen
tunnin matka. Meidat ohjattiin sisaan neuvoteluhuoneeseen jossa meita
odotti hedelmapoyta ja Olivian paperit valmiina. Katselimme papereita
ja Olivian vauvakuvaa jota emme olleet nahneet aiemmin. Saimme myos
selville Olivian syntymapainon jota myoskaan emme ole aiemmin
tienneet. Yritimme kysella paasisimmeko kaymaan Olivian lastenkodissa
emmeka oikein paasseet selvyyteen missa olemme. Katselimme mukana
tuomiani valokuvia ja henkilokunta naki siella tuttuja lapsia samasta
lastenkodista. Kysyin onko hakuryhmamme kolme tyttoa lastenkodista
jossa olimme juuri vierailulla ja sain vastaukseksi, etta eivat ole.
Tassa vaiheessa tajusin, etta olimme Olivian lastenkodissa ja siihen
tuli selvyys myos meille hakumatkalla annetuista ison lastenkodin
kuvista silla emme olleet siella.
Ymmarrettyani ja varmistettuani asian kerroin heti Olivialle, etta
olimme hanen lastenkodissa vaikka olin kertonut aiemmin toisin. Suuri
helpotus valtasi itseni kun tajusin, etta olimme oikeassa paikassa.
Seurassamme oli muutama hoitaja ja lastenkodin johtaja ja luulen, etta
jotkut heista tunnistivat Olivian. Otimme varmasti sata valokuvaa ja
kysyimme muutamia kysymyksia henkilokunnalta, mutta tarkeinta oli
nahda Olivian huone jossa han oli asunut ensimmaisen vuoden
elamastaan. Olivian aikaan lastenkodissa oli noin 80 lasta ja nyt 50.
Olivian huoneessa asui Olivian lisaksi 5 lasta ja nyt jarjestysta oli
muutettu ja lapsia oli vain nelja huoneessa. Naimme paljon pienia
suloisia lapsia jotka odottivat perheeseen paasemista. Osa adoptoidaan
kotimaahan, osa kansainvalisesti ja jotkut eivat koskaan saa omaa
perhetta ja asuvat lastenkodissa. Lastenkodin lapsista suurin osa oli
erityistarpeisia, mutta minusta tuntuu jotenkin hassulta kutsua
nakemiamme lapsia erityistarpeiseksi kuten sita pienta poikaa joka
vaikutti hyvin fiksulta ja jolla oli leikattu huuli-suulakihalkio tai
niita kahta suloista tyttovauvaa, joista toisella oli leikkaamaton ja
toisella leikattu halkio. Minusta heidan ainoa nakyva erityistarve oli
saada perhe ja rakastavat vanhemmat. Sydanta riipi nahda naita
pikkuisia. Lastenkoti oli siisti, mutta lapset nayttivat olevan hyvin
omillaan. Kaikki oli hyvin pelkistettya. Muutama hiekkalelu nakyi
lattialla lasten keskella, mutta muuten leluja ei ollut. Kuitenkaan
lastenkodista ei saanut mitenkaan kurjaa vaikutelmaa, mutta
pelkistetyt seinat, lattiat, sylin ja lohdutuksen puute on kuitenkin
aika paljon pikkuisten elamassa.
Kierttelimme lastenkodissa ja Olivia, Samuel, Kerttu ja Meeri
silittelivat vauvoja. Oli janna huomata, etta myos Olivia joka ei
yleensa vauvoista valita silitteli mielestaan sopointa vauvaa. Tama
vauva oli juuri se jolla oli leikkaamaton halkio. En tieda miksi,
mutta minusta juuri halkiovauvojen silmat ovat erityisen kauniit ja
niissa on erityinen katse vai johtuuko se siita, etta kiinnitan
halkion vuoksi enemman huomiota silmiin...Lastenkodissa kiertelyn
jalkeen lahdimme syomaan henkilokunnan kanssa laheiseen ravintolaan.
Ruoka oli hyvin eksoottista, mutta siita kuvia siten myohemmin. Minun
osakseni jai pitaa kiitospuhe lastenkotivierailusta jonka opas Sam
kaansi kiinan kielelle. Olivia kirjoitti puheen ja mina yritin
parhaani mukaan kaantaa sita. Kerroin Olivian kiitokset lastenkodille,
etta saimme palata sinne ja kun tuli aika esittaa oma kiitos jouduin
vahan pyyhkimaan kyyneleita ja pitamaan taukoa. Tama oli kuitenkin se
hetki ja se paiva josta olemme haaveilleet ensimmaisesta Chanshan
matkasta eli tyttojen luovutustilaisuudesta asti. Nyt tama toiveemme
ja erityisesti Olivian toive totetutui ja palasimme hanen juurilleen.
Olemme aarimmaisen kiitollisia tasta mahdollisuudesta joka meille
tarjottiin. Olivia sai myos lastenkodin henkilokunnalta pienen lahjan
ja muistimme ottaa puun lehden lastenkodin sisapihalta mukaamme. Nyt
meilla on kaukaa haetut muistot sydantemme lisaksi muistojen kirjaan
liimattavaksi.
Syotyamme hyvastelimme lastenkodin vaen ja lahdimme bussilla kohti
hotellia. Paatimme lahtea viela pikaiselle kavelylenkille hotellin
ymparistoon. Samuelin rattaat jaivat bussiin joten emme viitseineet
lahtea kovin kauas. Pikaisen lenkin jalkeen olemme nyt vihdoin
kaymassa nukkumaan. Saa nahda miten uni tulee. Lahdemme huomenna
aamulla kello 9 kaymaan koko porukka Kertun lastenkodissa ja sitten
jossain vaiheessa paluumatkalle Changshaan. Olipa paiva, sydan on
pakahtua kaikesta tapahtuneesta ja en voi kuin kuvitella mita Olivian
mielessa liikkuu. Ainakin han vaikuttaa tyytyvaiselta ja on monesti
kehunut miten mukava on olla taalla.
Paluu Changshaan
Taalla sita ollaan Kiinan Changshassa. Tietokoneessa ei ole
suomalaisia kirjaimia, joten pahoittelut tasta kielesta. Teimme
aamulla Chongqingissa normaalit aamukuviot eli heratys umpivasyneena
heratyskellon soittoon yhdeksan aikaan ja sitten aamiaiselle.
Aamiaisen jalkeen aloimme pakkaamaan matkatavaroita kahteen mukaan
lahtevaan matkalaukkuun ja yhteen isoon jonka jatimme hotellille.
Pakkailuissa meni aika kauan aikaa silla huoneisto oli iso. Yhdessa
pienessa huoneessa pakkailu kavisi paljon nopeammin, mutta nyt olimme
ehtineet levitella tavarat hyvin lahjakkaasti ympari huoneistoa.
Pakattuani viimeiset tavarat katsoin kelloa ja se oli 11.54 ja huoneen
luovutus oli kello 12 joten ajoitimme pakkauspuuhat sopivasti. Olivia
ja Samuel katselivat elokuviaan eli pakkauspuuhat eivat juurikaan
rasittaneet heita. Hotellista uloskirjautuminen kesti kauan kun
selvittelimme maksuja ja tilasimme meidan perheelle paluukyydin
hotellille ensi perjantaiksi. Matkakumppani ovatkin menossa toiseen
hotelliin Chongqingissa.
Matka lentokentalle sujui nopeasti hotellin omilla autoilla. Olimme
kentalla niin aikaisin, etta lahtoselvitys ei ollut viela auki joten
suuntasimme ravintolaan syomaan. Ruokien tilaus oli tallakin kertaa
mielenkiintoinen kokemus. Ruokien nimet olivat kylla englanniksi,
mutta eihan se auta jos listalla lukee tyyliin "Chongqingin erikoinen"
ja ei tieda yhtaanmita annos sisaltaa ja jos asiasta kysyy saa
vastauksen kiinan kielella. Kaikki poytaan tuodut ruuat olivat
kuitenkin hyvia ja kaikki loysi syotavaa vaikka nama ruokailuhetket
ovatkin usein aika yllatyksellisia. Samuel oli kiukkuinen kuin
ampiainen koska hanen paivauniaikansa oli mennyt aikoja sitten ja
vasymys painoi kovasti. Lahtoselvitys ja lentokenttamuodollisuudet
menivat sujuvasti ilman pitempaa jonottelua. Koneessa paikkamme oli
viimeisella rivilla. Jonottaessamme omalle paikalle koneen kaytavalla
Tiina kysyi huomaanko miten meita tuijotetaan. En itse huomannut
mitenkaan tuijotuksia, mutta kun aloin katselle ymparilleni niin meita
todellakin tuijotettiin eli kaikki tuijotti kuin viimeista paivaa ja
taidamme koristaa nyt muutamien ihmisten kannykkakameroiden
albumeitakin. Eipa siella koneessa muita meidan nakoisia ihmisia
ollutkaan.
Lento oli aika pomppuista kyytia. Seka Samuel etta Olivia nukahtivat
kumpikin hyvin nopeasti nousun jalkeen. Tarjoiluna lennolla annettiin
juomista ja pahkinoita joka riitti hyvin niin lyhyelle lennolle.
Kentalla saimme nopeasti matkatavaramme ja Samuel eli Sam oppaamme oli
meita sovitusti vastassa lentokentalla. Kyselimme tytoilta muistavatko
he mitaan heidan edellisesta Changshan visiitista ja kyllahan me
tiesimme ettei heilla ole mitaan mielikuvia siita. Me aikuiset
yritimme kaivaa muistimme sopukoista edellisen reissun muistoja, mutta
tyttoja kiinnosti enemman ehtivatko he uimaan illalla hotellin
uima-altaalle.
Kavimme illalla viela pikaisesti laheisessa tavaratalossa. Tavaratalo
oli sama jossa teimme ostoksia juuri ennen tyttojen saamista lahes
kahdeksan vuotta sitten. Leluosasto oli aivan samanlainen kuin
viimeksi ja joitain leluja tunnistin valokuvien perusteella samoiksi
kuin silloin. Palatessammme kaupasta hotellille nain vihdoin ja
viimein kosmetiikkaliikkeen. Olen ollut suuressa pulassa pari viime
paivaa koska ripsivarini katosi Chongqingissa enka raaskinut ostaa
luksustavarataloista tai kentalta 400 yuanin ripsivaria. Toivottavasti
ostamani taikasauvaripsivari toimii edes nama muutamat paivat ja
pelastaa silta osin matkani. Hotelliin palattuamme menimme suomaan
hotellin ravintolaan. Ensin suunnittelimme menevamme hotellin
buffettiin joka oli taynna kaikenlaisia herkkuja, mutta 260 yuanin
henkilohinta muutti suunnitelmamme ja menimme ylakerran kiinalaiseen
ravintolaan. Paikka oli mukava ja ruoka hyvaa vaikka Samuel oli taas
melkoisen levoton. Syyksi paljastui nalka ja jano silla Samuelille ei
ruuat juuri maistu reissuissa ja pitka paasto kiristi pinnaa meilla
molemmilla. Ruokailun jalkeen lapset harjoittelivat vahan pikajuoksua
ravintolasalissa ja saikin siihen luvan koska siella ei ollut
lisaksemme ketaan muita syomassa.
Nyt kello lahentelee taas puoltayota ja olemme kaikki hereilla. Tama
tietaa sita, etta meidan on taas vaikea herata aamulla, mutta ei voi
mitaan. Huonejarjestelyista sen verrran, etta taalla Doltonissa
Samuelille oli onneksi pinnasanky huoneessa ja meille kolmelle jai
jaettavaksi kaksi levelaa sankya. Emmekohan me niihin mahdu vaikka
pieneltahan tama huone tuntuu Chongqingin Somersetin jalkeen. Jos uni
ei tule tanakaan yona kovin aikaisin niin nukutaan sitten kotona kun
olemme siella...
maanantai 10. kesäkuuta 2013
Nettiyhteydet
Lähetetty Windows Phonesta
Odottelua
Lähetetty Windows Phonesta
sunnuntai 9. kesäkuuta 2013
Sadesäässä
Sunnuntai 9.6.2013
Miksiköhän tämän reissun sään on noudatettava lähes kahdeksan vuoden takaista säätä kun olimme hakemassa tyttöjä kotiin? Tänään on satanut koko päivän, joten pandat jäi näkemättä ja olemme viettäneet aikaa puolen kilometrin säteellä hotellista. Olimme aamulla todella väsyneitä kun heräsin herätyskellon ääneen noin kello 8.45. Nukuimme yön hyvin lukuunottamatta sitä, että Samuel käveli tasaisin väliajoin sängyssä ja minä pelkäsin että hän tippuu unissaan laattalattialle. Emme saaneet Samuelille pinnasänkyä koska hän oli kuulemma liian iso (94cm) luulemme tosin, että todellinen syy oli se että pinnasängyt oli varattuna kuten meille ensin sanottiin. Ensi yönä laitamme Samuelin lattialle nukkumaan sohvatyynyjen päälle niin ei ainakaan tipu korkealta jos vierähtää lattialle. Jätimme Samuelin unipussin kotiin koska luulimme että täällä on kuuma, mutta hotellihuoneessakin on ilman ilmastointia viileää johtuen ehkä ulkoilman lämpötilasta joka on noin 24 astetta. Unipussissa Samuel ei olisi lähtenyt kävelemään unissaan, mutta kyllä sitä sikeää unta olisi riittänyt aamulla vaikka kuinka pitkään sillä lapset eivät ihan pieniin kolisteluihin heränneet.
Aamiainen oli ihan ok. Ei todellakaan yltänyt hienojen hotellien aamiaisen tasolle, mutta ei sieltä mitään tärkeää puuttunutkaan. Tapasimme aamiaisella matkaseuralaisemme ja sovimme vähän päivän ohjelmasta. Me lähdimme Carrefouriin shoppailemaan ja matkakumppanit suuntaisivat kävelykadulle koska kävivät jo eilen illalla Carrefourissa. Ostimme kaupasta pieniä ostoksia ja katsoimme valikoimaa sillä silmällä mitä voisimme ostaa kotiin vietäväksi maakuntareissun jälkeen. Olivialla tuli kesken kauppareissun maha kovasti kipeäksi ja lähdimme pikaisesti takaisin hotellille ihmeteltyämme hetken myynnissä olevia isoja sammakoita. Mitähän niistäkin voisi valmistaa?
Hotellilla huomasimme, että Olivialla oli pientä mahataudin poikasta ja myöhemmin myös Samuelilla ilmeni samoja oireita. Ei ihme kun Samuel on leikkinyt useasti vauvaa tämän matkan aikana ja konttailee lattioilla ja laittaa sen jälkeen sormet suuhun. Onhan ruokien bakteerikantakin erilainen kuin kotona, joten ei ihme kun maha siihen vähän reagoi. Tai toivottavasti kyse on vähäisestä reagoinnista. Ei olisi kivaa jos joku kunnon tauti iskisi. Levättyämme hetken huoneistossa päätimme uhmata sadetta ja varustauduimme sadekamppeisiin ja lähdimme kävelykadulle. Kävimme katselemassa hienoja tavarataloja ulkoapäin ja ihmettelimme tämän kaupunginosan siisteyttä. Olivia olisi halunnut mennä käymään läheisellä Luohanin temppelialueella ja varautui ottamaan siellä valokuvia, mutta kun menimme katsomaan aluetta niin siellä oli vain purkutöitä ja temppelin jäänteitä. Olimmekohan oikeassa paikassa? Samuel väsähti reissussa ja nukahti rattaisiin. Laitoimme rattaiden sadesuojan hiusnipsulla pussiksi ja Samuel otti pitkät päiväunet sateelta suojassa. Kävimme myös eräässä tavaratalossa joka oli täynnä lastenvaateliikkeitä mistä Olivia osti itselleen taas yhdet hienostelukengät.
Jonkin aikaa kierreltyämme ja ihmeteltyämme menimme pizza Hutiin syömään. Ruuan tilaus oli hauskaa kun tarjoilija osasi vain muutaman sanan englantia, mutta yritystä kyllä löytyi ja saimme juuri ne ruuat ja juomat jotka halusimmekin. Minä tilasin juustoreunallisen kasvispizzan ja Tomi ja Olivia söivät pepperonipizzaa. Pizzat oli oikein hyviä ja etenkin Olivia tykkäsi kovasti. Jaksoimme syödä ehkä puolet pizzoistamme ja loput pyysimme mukaan. Yritin ensin selittää elekielellä, että haluaisimme pizzat mukaan näyttämällä pizzaa, minua ja ulospäin. Sitten selitin take awayta ja lopulta tarjoilija sanoi hymyillen kuin hangonkeksi, että "take out, i know" ja niin me saimme loput pizzat laatikossa mukaan ja kaikki oli tyytyväisiä. Syömisen jälkeen Samuel heräili rattaissa ja ilmoitti haluavansa jäätelöä. Valitsimme jätskipaikaksi läheisen KFC:n. Olivia syötti Samuelille pehmiksen kun ei itse halunnut jäätelöä. Olivia leikki lusikan kanssa, että "täältä tulee lentokone". Samuel tokaisi siihen, että "ei se mikään lentokone ole, se on lusikka jolla sinä syötät minua". Niinhän se oli. Jätskien jälkeen lapset leikkivät vielä KFC:n leikkipaikalla hetken aikaa. Huomasimme tavaratalossa ison Hoplop tyylisen leikkipaikan, mutta käänsimme Olivian kanssa yhteisymmärryksessä Samuelin huomion muualle, ettei hän huomaisi leikkipaikkaa ja vaatisi sinne ja onnistuimme.
Aamupala
Lähetetty Windows Phonesta