Sadesäässä

Sunnuntai 9.6.2013

Miksiköhän tämän reissun sään on noudatettava lähes kahdeksan vuoden takaista säätä kun olimme hakemassa tyttöjä kotiin? Tänään on satanut koko päivän, joten pandat jäi näkemättä ja olemme viettäneet aikaa puolen kilometrin säteellä hotellista. Olimme aamulla todella väsyneitä kun heräsin herätyskellon ääneen noin kello 8.45. Nukuimme yön hyvin lukuunottamatta sitä, että Samuel käveli tasaisin väliajoin sängyssä ja minä pelkäsin että hän tippuu unissaan laattalattialle. Emme saaneet Samuelille pinnasänkyä koska hän oli kuulemma liian iso (94cm) luulemme tosin, että todellinen syy oli se että pinnasängyt oli varattuna kuten meille ensin sanottiin. Ensi yönä laitamme Samuelin lattialle nukkumaan sohvatyynyjen päälle niin ei ainakaan tipu korkealta jos vierähtää lattialle. Jätimme Samuelin unipussin kotiin koska luulimme että täällä on kuuma, mutta hotellihuoneessakin on ilman ilmastointia viileää johtuen ehkä ulkoilman lämpötilasta joka on noin 24 astetta. Unipussissa Samuel ei olisi lähtenyt kävelemään unissaan, mutta kyllä sitä sikeää unta olisi riittänyt aamulla vaikka kuinka pitkään sillä lapset eivät ihan pieniin kolisteluihin heränneet.

Aamiainen oli ihan ok. Ei todellakaan yltänyt hienojen hotellien aamiaisen tasolle, mutta ei sieltä mitään tärkeää puuttunutkaan. Tapasimme aamiaisella matkaseuralaisemme ja sovimme vähän päivän ohjelmasta. Me lähdimme Carrefouriin shoppailemaan ja matkakumppanit suuntaisivat kävelykadulle koska kävivät jo eilen illalla Carrefourissa. Ostimme kaupasta pieniä ostoksia ja katsoimme valikoimaa sillä silmällä mitä voisimme ostaa kotiin vietäväksi maakuntareissun jälkeen. Olivialla tuli kesken kauppareissun maha kovasti kipeäksi ja lähdimme pikaisesti takaisin hotellille ihmeteltyämme hetken myynnissä olevia isoja sammakoita. Mitähän niistäkin voisi valmistaa?

Hotellilla huomasimme, että Olivialla oli pientä mahataudin poikasta ja myöhemmin myös Samuelilla ilmeni samoja oireita. Ei ihme kun Samuel on leikkinyt useasti vauvaa tämän matkan aikana ja konttailee lattioilla ja laittaa sen jälkeen sormet suuhun. Onhan ruokien bakteerikantakin erilainen kuin kotona, joten ei ihme kun maha siihen vähän reagoi. Tai toivottavasti kyse on vähäisestä reagoinnista. Ei olisi kivaa jos joku kunnon tauti iskisi. Levättyämme hetken huoneistossa päätimme uhmata sadetta ja varustauduimme sadekamppeisiin ja lähdimme kävelykadulle. Kävimme katselemassa hienoja tavarataloja ulkoapäin ja ihmettelimme tämän kaupunginosan siisteyttä. Olivia olisi halunnut mennä käymään läheisellä Luohanin temppelialueella ja varautui ottamaan siellä valokuvia, mutta kun menimme katsomaan aluetta niin siellä oli vain purkutöitä ja temppelin jäänteitä. Olimmekohan oikeassa paikassa? Samuel väsähti reissussa ja nukahti rattaisiin. Laitoimme rattaiden sadesuojan hiusnipsulla pussiksi ja Samuel otti pitkät päiväunet sateelta suojassa. Kävimme myös eräässä tavaratalossa joka oli täynnä lastenvaateliikkeitä mistä Olivia osti itselleen taas yhdet hienostelukengät.

Jonkin aikaa kierreltyämme ja ihmeteltyämme menimme pizza Hutiin syömään. Ruuan tilaus oli hauskaa kun tarjoilija osasi vain muutaman sanan englantia, mutta yritystä kyllä löytyi ja saimme juuri ne ruuat ja juomat jotka halusimmekin. Minä tilasin juustoreunallisen kasvispizzan ja Tomi ja Olivia söivät pepperonipizzaa. Pizzat oli oikein hyviä ja etenkin Olivia tykkäsi kovasti. Jaksoimme syödä ehkä puolet pizzoistamme ja loput pyysimme mukaan. Yritin ensin selittää elekielellä, että haluaisimme pizzat mukaan näyttämällä pizzaa, minua ja ulospäin. Sitten selitin take awayta ja lopulta tarjoilija sanoi hymyillen kuin hangonkeksi, että "take out, i know" ja niin me saimme loput pizzat laatikossa mukaan ja kaikki oli tyytyväisiä. Syömisen jälkeen Samuel heräili rattaissa ja ilmoitti haluavansa jäätelöä. Valitsimme jätskipaikaksi läheisen KFC:n. Olivia syötti Samuelille pehmiksen kun ei itse halunnut jäätelöä. Olivia leikki lusikan kanssa, että "täältä tulee lentokone". Samuel tokaisi siihen, että "ei se mikään lentokone ole, se on lusikka jolla sinä syötät minua". Niinhän se oli. Jätskien jälkeen lapset leikkivät vielä KFC:n leikkipaikalla hetken aikaa. Huomasimme tavaratalossa ison Hoplop tyylisen leikkipaikan, mutta käänsimme Olivian kanssa yhteisymmärryksessä Samuelin huomion muualle, ettei hän huomaisi leikkipaikkaa ja vaatisi sinne ja onnistuimme.

Hotellille palattuamme Olivia kaipasi jo kovasti matkakumppanien Kerttu ja Meeri tyttöjen seuraa. Tytöt olivatkin hotellin tanssisalissa, jonne Olivia meni mukaan tanssimaan. Olivia ja Meeri harjoittelivat tanssiesityksiä joissa me äidit saimme toimia yleisönä Kertun treenatessa voimistelua. Tanssin jälkeen menin lasten kanssa uimaan hotellin uima-altaalle. Kylpyosastolla oli hyvä suomalainen sauna, jossa sai niin hyvät löylyt kuin halusi ja allasosastolla hyvän kokoinen lastenallas jossa Samuelinkin jalat ylettyivät pohjaan sekä poreallas ja aikuisten allas joka sekin oli sopivan matala niin, että Olivian jalat ylettyi pohjaan. Lapset nauttivat uimisesta ja katselin miten hauskaa tytöillä oli. Ei uskoisi, että tytöt tutustuivat toisiinsa vasta pari päivää sitten. Aiemmista tapaamisistahan he eivät juuri muista mitään. Olin itsekin onnellinen kun näin lasten nauttivat olostaan. Uimme ehkä tunnin verran ja sain houkuteltua lapset pois altaasta kun lupailin, että he voivat jatkaa leikkejä huoneistossa. Kerttu halusi olla Sampan kanssa ja Meeri leikkii Olivian kanssa. Näin tämä jako on pitkälti mennyt nyt parin päivän aikana, mutta kyllä tytöt leikkivät myös kolmestaankin. Nyt ilta alkaa olemaan jo niin pitkällä, että voisi suunnitella nukkumaan menoa. Huomenna vielä viimeiset menomatkan pyörähdykset täällä Chongqingissa ja sitten lähdemme kello 13.00 lentokentälle ja kohti Changshaa.

 

Ensivaikutelma tästä Chongingin alueesta hotellimme ympärillä on hyvä. Paikka on siisti, moderni ja ihmiset mielestäni melko kansainvälisen oloisia. Tällä tarkoitan sitä, että meitä ei suuremmin tuijoteta tai siis sen enempää kuin muissakaan käymissämme Kiinan suurkaupungeissa tai sitten minä en vaan kiinnitä tuijottamiseen huomiota. Länsimaalaisen näköisiä täällä ei juuri kaduilla näy. Tänään bongasin yhden kävelykadulla, mutta ehkä en kiinnitä heihinkään huomiota. Englantia ei yleisesti puhuta, mutta asiat on aina saatu selvitettyä. Tilanne on varmasti eri tämän ydinkeskustan ulkopuolella, mutta minusta täällä on ollut tosi kivaa!!!