Chongqingissa

Edellinen viesti ei kai tullut perille?, joten laitan uuden ilman kuvia.

Lauantai 8.6.2013
Kylläpäs tänään on ollut pitkä päivä ja taidan tietää siihen syynkin eli yhden yön unet jäi itseltäni väliin. Tomin ja lasten päiväunien jälkeen lähdimme matkakumppanien kanssa ulkoilemaan. Tarkoitus oli mennä ostoksille läheiseen Carrefour tavarataloon ja sen jälkeen syömään jonnekin ravintolaan. Muutimme kuitenkin suunnitelmia ja suuntasimme ensin syömään lähes ensimmäiseen matkan varrella olleeseen ravintolaan. Paikka oli hotpot ravintola ja niitähän riittää täällä Chongqingissa. Meillä oli pienoisia vaikeuksia ruokien tilauksen kanssa koska kukaan meistä ei ollut ennen syönyt hotpottia. Olin lukenut netistä, että hotpot ravintolassa tilataan erilaisia lihoja, kasviksia, nuudeleita yms. ja niitä keitetään liemessä joita on eri vahvuisia. Vaikka saimme englanninkielisen ruokalistan, se ei hirveästi auttanut koska emme tienneet esim. mitä luuttomat kanankoivet ovat. Valitettavasti tämä selkisi vasta ruokapöydässä kun saimme lautasellisen kananvarpaita kynsineen, huh huh. Tilasimme puoliksi tulisen hotpotliemen vaikka olisimme halunneet miedon, mutta kun ei sitä yhteistä kieltä löytynyt. Valinta osui kuitenkin oikeaan, sillä eteemme tuotiin liemi, jonka keskellä oli tulinen liemi ja reunalla mieto.
Meidän ruokailu tuskin onnistui kaikkien etikettien mukaan, mutta me toteutimme sen suunnilleen näin. Ensin tiputtelimme ruoka-aineet hotpotliemeen ja sitten nostimme niitä reikäkauhalla omaan kuppiin jossa oli jotain seesamiöljypohjaista lientä. Touhu ei ollut mitenkään siistiä, sillä liemet valuivat kasvojen ja sormien lisäksi vaatteille. Ainiin ja syöminen toteutettiin tietenkin puikoilla, koska haarukat oli täysin tuntematon käsite ja omat kertakäyttövälineeni jäivät hotellille. Kaikenkaikkiaan ruokailu oli minusta hieno kokemus ja haluan ottaa tämän hotpot ruokailun vielä uusiksi Chongqingin loman aikana. Minusta näytti ravintolassa jopa siltä, että tytöt nauttivat eniten ruuasta ja uskalsivat ennakkoluulottomasti maistella uusia makuja. Ruuat oli erilaisia kuin Suomen kiinalaisissa ravintoloissa. Katkarapukakut oli pitkulaisia taikinanyyttejä ja riisikakutkin oli outoja valkoisia leveitä pötkylöitä. Kiva kun emme suunnanneet ensimmäiseen mäkkäriin vaan uskalsimme mennä tähän ravintolaan vaikka ruokailun jälkeen olikin aika kevyt olo, sillä ruoka oli aika kevyttä eikä sitä tullut syötyä liikaa puikoilla. Ravintola taisi olla melko suosittu, sillä illalla se oli tupaten täynnä. Hinta oli edullinen. Meidän kahdeksan ruuat ruokajuomineen maksoi noin 26 euroa.
Ruokailun jälkeen menimme rantakadun rinteeseen olevalle ravintola ja ostosalueelle. Alue on rakennettu moneen eri kerrokseen. Yhdessä kerroksessa on paikallisia käsitöitä, yhdessä ravintoloita, yhdessä taidetta ja yhdessä mm. kabareeteatteri, jonne Olivia olisi tietysti halunnut heti mennä. Kerroksia taisi olla yhteensä 10. Kiertelimme kojuja ja lapset tekivät tietysti pieniä ostoksia. Olivia osti itselleen ihanan karvaisen pandalippiksen ja Samuel sai karvattoman version. Tytöt viihtyvät hyvin yhdessä ja Samuel yrittää pysyä vahdissa mukana. Olivia jaksoi hienosti kierrellä kojuissa, mutta Samuelia painoi matkaväsymys. Ennen hotellille paluuta istahdimme myös länsimaalaisen oloiseen irkkupubiin iltadrinkeille ja lapset söivät jätskit ja nachoja. Syömisen aikana alkoi sääennusteen mukaisesti ukkostaa ja sataa vettä. Meidän sateenvarjot olivat jääneet hotellille, joten kävelimme hotellille kaatosateessa. Kastuminen oli oikeastaan ihan mukavaa ja sain Oliviankin innostumaan ajatuksesta, että sadevesi kaunistaa eikä lämmin sade haittaa mitään. Carrefour oli pakko jättää väliin koska olimme ihan likomärkiä ja ostimme vain kadulta kolme pulloa vettä ja palasimme hotellille. Hotellilla Olivia meni suoraan kylpyyn ja minä laitoin märät vaatteet huoneen pyykinpesukoneeseen. Aika uskomatonta kun tunnin päästä minulla oli puhtaat ja kuivat vaatteet odottamassa käyttöä, sillä pesukone pesee ja kuivaa vaatteet automaattisesti. Huippuhieno kone, olisipa kotona samanlainen. Nyt Samuel nukkuu jo ja Oliviakin taitaa suunnitella nukkumaan menoa. Kunnon unet ja huominen päivä odottaa. Huomiseksi on luvattu kovaa sadetta, joten muutamme luultavasti suunnitelmia ja jätämme eläintarhan ensi viikolla ja lähdemme ehkä vaikka ajelemaan kaapelivaunulla tai jotain muuta mukavaa. Huomiseen, moikka!