12.6.2013 Keskiviikko
Terveisiä jälleen täältä Changshasta. Olimme siis viime yön lastenkotikaupungissa missä yö jäi melko vähäuniseksi. Olivia nukkui ne neljän tunnin unet autossa joten eihän se uni tullut illalla. Vielä kahden aikaan yöllä Olivia tuskaili kun ei väsytä. Lastenkotivierailu ei näyttäisi Oliviaa sen kummemmin mietityttävän ainakaan tällä hetkellä. Olemme keskustelleet aina hyvin paljon Olivian juurista ja lastenkodista joten luulen, että vierailu lastenkodissa oli Olivialle aika luonteva asia. Olemme myös matkustelleet niin paljon Olivian kanssa, että tämä kulttuuri on hänelle aika tuttu emmekä kohtaa sen suurempaa kulttuurishokkia kun tulemme tänne lyhyelle lomalle. Samuel puolestaan nukkui koko yön kuin tukki. Olimme kuitenkin jossain vaiheessa nukahtaneet Oliviankin kanssa koska heräsimme aamulla kellon soittoon muistaakseni joskus puoli kahdeksan aikaan ja menimme aamiaiselle. Arvasimme etukäteen että emme tule saamaan sellaista hotelliaamiaista johon olemme tottuneet. Aamiaissalissa oli paljon tarjoilukupuja joissa oli kaikenlaisia kiinalaisia herkkuja ja aika paljon sieltä löytyikin syötävää. Olemme muuten jo melkoisen eteviä syömäpuikkojen käyttäviä koska muuta vaihtoehtoa ei ole ollut kuin opetella käyttämään puikkoja tai syödä sormin.
Aamiaisen jälkeen pakkasimme nopeasti loput tavarat ja lähdimme matkustamaan kohti Kertun lastenkotia, joka sijaitsi samassa kaupungissa kuin Olivian lastenkoti mutta eri kaupunginosassa. Matka kesti noin 40min. Matka oli hyvin mielenkiintoinen. Maisemat kaunistuivat sillä uuden karheat korkeat talot väistyivät ja tilalla alkoi näkyä kauniita kiinalaiskattoisia taloja. Samalla näki, että alue oli köyhempää. Viimeiset kilometrit Kertun lastenkodille mentiin hyvin kapeita teitä kiiveten kohti upeaa kukkulaa jonka sydämessä, varsinaisessa salaisessa puutarhassa lastenkoti sijaitsi. Lapset huusivat kuorossa pitkin matkaa OMG! kuten myös oppaanamme toimivat Sam joka ei selvästi näyttänyt uskovan silmiään minne olemme menossa. Alue vaikutti hyvin köyhältä kuten myös lastenkoti. Tämä näky säilyy varmasti ikuisesti mielessäni. Miten joku paikka voi olla kaikessa kurjuudessaan niin kaunis ja idyllinen. Lastenkodin olot eivät olleet hyvät ja toivon sydämestäni, että jokainen siellä asuva lapsi saa kodin. Meitä oli täälläkin lastenkodissa vastassa pieni, ehkä parivuotias halkiopoika jolla oli samanlainen halkio kuin Samuelilla ja edelleen leikkaamaton. Voi kun hänkin pääsisi leikkaukseen ja sitä kautta elämänlaatu paranisi. Vierailu kesti ehkä noin tunnin verran ja sielläkin vuodatettiin kyyneleitä. Niin koskettavia asioita tapahtui...
Lastenkotivierailun jälkeen menimme käymään kylän keskustassa katsomassa olisiko joella Dragon boat päivän vuoksi venekilpailuja, mutta ne oli käyty jo aamu kahdeksalta. Teimme myös pienen ostoskierroksen lähiputiikeissa, mutta ostokset jäivät vähiin sillä kaduilla olevat kaupat ovat keskittyneet enimmäkseen hedelmiin ja kuivattuihin kiinalaisiin herkkuihin tai alkoholijuomiin. Onneksi löysimme pari lastenvaateliikettä joista mukaamme tarttui muutama mekko. Shoppailujen jälkeen kävimme syömässä eräässä ravintolassa. Tämän ruokailun aikana alkoi jo tuntua siltä, että kaipaisimme länsimaalaista ruokaa. Ruoka on niin eksoottista ja siihen yhdistettynä puikkojen käyttö on aika haastava yhdistelmä meille. Esimerkiksi kanaruuat ovat poikkeuksetta tarjottu luiden kanssa ja suurin osa kanasta on luuta ja jännettä ja makua saa vain imeskelemällä näitä. Chongqingissa tilasimme kerran luutonta kanaa ja sehän olikin sitten kanan jalkoja kynsineen, mutta ei ollut luuta kuten luvattiin.
Matka takaisin Changshaan oli pitkä ja matkaan kului aikaa melko paljon kauemmin kuin mennessä. Tämä johtui siitä, että tänään oli Dragon boat festival pyhien viimeinen päivä ja ihmiset palailivat maaseudulta Changshaan. Vaikka tie oli kolmekaistainen ja autot kulkivat neljää kaistaa pitkin ruuhkat oli melkoiset. Meidän bussikuski ajoi pitkään muiden autoilijoiden tapaan piennarta pitkin kunnes näki poliisin kuvaavan tienlaidassa piennarta kulkevia autoja. Tästä pelästyneenä kuskimme siirtyi ajotielle, vaikka taisi olla myöhäistä sakkoja ajatellen. Lapset jaksoivat matkan taas oikein hyvin. Samuel tosin väsähti loppumatkasta ja nukahti vasta kiukuttelun jälkeen. Myös Olivia otti pienet torkut ennen hotellille pääsyä.
Hotellilla menin lasten kanssa uimaan. Tällä kertaa meillä tuli käyttöä uimahatuille jotka otin mukaan kotoa. Hatut on aikoinaan ostettu Shanghaista koska sielläkin uima-altaalla oli uimahatun käyttöpakko kuten Kiinassa monissa muissakin paikoissa. Tytöt valittivat että allas ei ollut yhtä kiva kuin Chongqingissa ja minäkin kaipasin kyllä Somersetin lastenaltaan lämmintä vettä. Aikamme uiskenneltua lähdimme käväisemään huoneessa ja menimme hotellin ravintolaan syömään. Me aikuiset tilasimme ruuat länsimaiselta listalta ja lapset halusivat edelleen kiinalaista ruokaa. Jouduimme odottamaan ruokia lähes tunnin, mutta jopa Samuel jaksoi odotella melko hyvin kun sai maistella Olivian aiemmin tullutta paistettua riisiä. Ruokapöydässä oli aika väsyneet tunnelmat tiiviin ohjelmamme ja pitkän bussimatkan aiheuttaman väsymyksen takia, mutta kuten aiemmin kirjoittelin niin levätään sitten kotona sillä nyt otamme kaiken irti matkasta. Matkakumppanit lähtevät aamulla Meerin lastenkotiin ja meillä on vapaapäivä, IHANAA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti