Takaisin Chongqingiin

14.6.2013

Päivitelläänpä taas kuulumisia täältä Kiinasta. Aamu sujui tuttuun tapaan kamalalla vilskeellä. Emme ole tällä reissulla päässeet ollenkaan ns. normaaliin rytmiin jossa lapset heräisivät aamulla aikaisin vaan joudun herättämään heidät joka aamu vetämällä ensin verhot auki ja sitten kolistelemalla kovasti. Samuel ei herännyt näihinkään keinoihin tänään vaan jouduimme oikein kunnolla herättelemään että saimme väsyneen pojan hereille. Samuel opas tuli kymmenen jälkeen hotellille tapaamaan meitä. Annoimme hänelle kotoa mukana tuodun lahjan vaikka emme olleet aivan tyytyväisiä hänen toimintaansa oppaana. Lahjaa ei kuitenkaan viisinyt raahata takaisin kotiin, joten toivottavasti siitä on iloa hänelle.

Juuri ennen lähtöämme Meeri esitteli hotellin aulassa muistoksi saamiaan koruja ja tajusin, että Olivian lastenkodista saatu koru taisi jäädä hotellihuoneeseen. Menin äkkiä sanomaan respaan ja he soittivat siivoojalle joka onneksi löysi korun. Huomasimme myöhemmin täällä Chongqingissa, että hotellihuoneeseen taisi jäädä muutakin sillä matkatavaroiden joukossa ei ollut Samuelin uutta paloautoa eikä minun tietokoneeni virtajohtoa. Ei voi mitään, takaisinkaan ei viitsi lähteä niitä hakemaan...

Menomatkalla Changshaan Samuel sai lentokentällä hysteerisen itkukohtauksen kun hänen piti kävellä yksin metallinpaljastimen läpi ja vastassa oli mustissa vaatteissa olevat vartijat pamput (metallinpaljastimet) kädessä. Hän ei meinannut millään uskaltaa liikkua minnekään eikä tulla edes minun luokseni ja huusi pelästyneenä vaikka olin aivan hänen lähellä. Nyt tajusin kertoa Samuelille ennen turvatarkastusta mitä siellä tapahtuu ja onneksi vartijoilla oli valkoiset vaatteet niin he eivät näyttäneet niin pelottavilta. Samuel ei kyllä tälläkään kertaa suostunut tulemaan metallinpaljastimen läpi vaan vartija joutui kantamaan hänet toiselle puolelle. Mitään itkuja ei kuitenkaan nyt tullut. Kävimme lentokentällä ennen lähtöä kahvilla ja teimme pieniä ostoksia. Olivia osti itselleen aivan ihanan kalligrafiasetin ja minä ostin Changshan musiikkilistan ykköslaulajan levyn itselleni. Musiikista tulee varmasti kotona tämän reissun muistot mieleen ja voin sitä kuunnellessa palata tänne yhä uudelleen ja uudelleen. Lentomatka Chongqingiin sujui mukavasti ja matka oli tällä kertaa melko tasaista. Lennolla tarjottiin juomia, pähkinöitä, sämpylä ja muffinssi joten valikoima oli nyt parempi kuin mennessä. Olivia ja Samuel lähes nukahtivat koneessa, mutta sinnittelivät hereillä koska matka oli niin lyhyt eikä nukkumaan kannattanut enää käydä parikymmentä minuuttia ennen laskua. Saimme taas matkatavaramme nopeasti ja hotellin taksinkuljettaja oli meitä vastassa "PAEIVI MARIA" kyltin kanssa. Matka hotellille kesti 40 min. Kävimme nopeasti viemässä tavarat huoneeseemme ja menimme viereiseen pankkiin vaihtamaan rahaa. Vaihdoimme suurimman osan rahoista jo Suomessa sillä täällä rahanvaihto voi olla aikaa vievää lippuineen ja lappuineen. Onneksi pankissa ei ollut ollenkaan jonoa ja täytettyämme rahanvaihtolapun jossa kysyttiin jopa ammattia pääsimme heti virkailijan luo. Siellä sitten passista otettiin kopio ja leimattiin ehkä parikymmentä leimaa papereihin ja rahatkin meille lopulta annettiin. Eipä siinä toimituksessa lopulta mennyt kuin ehkä 15min. Rahanvaihdon jälkeen käväisimme hakemassa Carrefourista juomisia ja riisi- ja nuudeliateriat hotellille, sillä olimme niin väsyneitä ettemme viitsineet lähteä minnekään ravintolaan syömään. Huoneistossammehan on täysin varustettu keittiö, joten täällä olisi ollut mahdollista käydä myös kokkaamaan mutta säästetään se ilo kotiin. Ettei nämä kodin rutiinit kuitenkaan kokonaan unohtuisi laitoin hotellilla heti pyörimään koneellisen pyykkiä että saamme viimeisille päiville puhtaita vaatteita päälle.

Ilta tässä hotellilla on sujunut oleskellessa. Olivia on katsellut koko illan DVD elokuvia ja Samuel touhunnut autojensa kanssa. Huoneemme sijaitsee nyt eri puolella kuin tulomatkalla ja vaikuttaa siltä, että tämä puoli on paljon huonompi. Tuossa alapuolella sijaitsee baari/ravintola- ja ostoskeskittymä josta kuuluu juuri nyt vähän häiritsevän kovaa musiikki ja autojen melu. Kaikista pahinta on se, että ikkunan alla joen yläpuolella sijaitsee myös aivan valtava siltatyömaa ja siitä kuuluu arkisin jo aikaisin aamulla järkyttävä paalutusääni josta saimme jo tänään vähän esimakua. Onneksi työmaan pitäisi olla nyt viikonlopun ajan hiljaisempi ja sittenhän olemmekin tiistai aamuna aikaisin lähdössä kotiin.

Huomenna meillä olisi tarkoituksena lähteä eläintarhaan. Sääennusteet näyttävät reilua 30 astetta eikä sateista taida olla nyt pelkoa. Tarkoituksena on viettää koko huominen päivä eläintarhassa ja kävellä hissukseen, katsella ja ihmetellä mitä ympärillä tapahtuu sillä meillä ei pitäisi olla minnekään kiire. Samuelin kanssa liikkuminen on ollut melko haastavaa tällä matkalla aina kun rattaita ei ole ollut lähettyvillä kuten lentokentillä koska olemme jättäneet rattaat jo lähtöselvityspaikalle. Samuel nimittäin juoksee ja lujaa ja meinaa koko ajan kadota näköpiiristä. Ergo reppu olisi ehkä ollut hyvä ottaa mukaan tai käyttää niitä valjaita jotka ovat meidän matkalaukussa. Nyt Samuelia pitää aika paljon kannella sylissä, ettei hän katoa minnekään ja se on aika vaikeaa kun on paljon muutakin matkatavaraa. Koskahan tuo poika oppii kävelemään vieressä???