16.6.2013
Ja sitten tämän päivän tapahtumiin... Aamukuvioiden jälkeen katselin ikkunasta ja näin kauempana kaapelivaunun joka kulkee Yangtsen yli. Varmistin oikein kameran zoomin avulla, että vaunu tosiaan kulkee edelleen eikä ole vielä lopettanut toimintaansa. Ehkä se loppuu vasta kun joen yli menevät sillat ovat valmiita. Hotellioppaassa lukee, että vaunuasemalle on kolmen minuutin kävelymatka. Vaikka rata näkyi ikkunastamme niin meillä oli silti vähän vaikeuksia paikallistaa lähtöasemaa ja kävelimme varmasti ainakin puoli tuntia jyrkkiä mäkiä ylös ja alas ennen kuin osuimme oikeaan kohtaan. Vaunumatka maksoi 5yuania per henkilö yhteen suuntaan ja Samuelista ei mennyt maksua. Mietimme hotellilla, että otammeko rattaat mukaan vai emme ja onneksi päädyimme ottamaan ne. Rattaiden kanssa liikkuminen ei ole meille ongelma vaikka joudummekin välillä kantamaan niitä. Kaapelivaunumatka joen yli kesti vain muutaman minuutin, mutta siitä sai hyvän näkymän joelle. Joen vesi on todella ruskeaa ja ilma sumuinen kuten aina täällä Chongqingissa vaikka aurinko porotti täydeltä taivaalta. Täksi päiväksi oli luvattu 38 astetta lämmintä ja täysin aurinkoista ja sääennuste näytti pitävän paikkansa. Kaapelivaunumatka ei pelottanut meitä ollenkaan vaikka luulin niin etukäteen. Vaunu on aika iso ja siihen mahtuu kerralla muutamakymmen matkustajaa. Teimme pienen kävelylenkin vastarannalla ja palasimme samaa reittiä kaapelivaunulla takaisin joen tälle puolelle.
Mietimme mitä tekisimme vaunuajelun jälkeen. Käveltyämme jonkin aikaa huomasimme edessämme ykköslinjan metroaseman. Tiesimme että linja menee Ciqikouhun jonne meillä oli tarkoitus mennä tänään tai huomenna. Päätimme siis lähteä sinne tänään vaikka matkaopaslehdet varoittelevat menemästä Ciqikouhun viikonloppuna tungoksen takia. Matkustimme taas reilut 10 pysäkinväliä hyvin ilmastoidussa ja erittäin siistissä metrossa. Ostimme tällä kertaa metroliput aseman automaatista ja ostaminen sujui ilman ongelmia koska automaatista voi valita myös englannin kielen. Aseman seinän metrokartoissa kaikki asemat on kirjoitettu vain kiinaksi ja automaatista voi käydä helposti tarkastamassa minne on menossa. Tuota kiinankieltä kun on hieman vaikea lukea. Ciqikoun kohdalla katsoin, että viimeinen kirjain on aivan laatikon mallinen ja sitä kohti siis suuntasimme.
Perillä Ciqikoussa emme oikein tienneet mitä odottaa tai minne mennä. Aseman lähellä oli hieno kiinalaisportti tien yläpuolella ja tien varrella olevat talot olivat tummaa puuta. Paikka oli todella kaunis ja ajattelimme, että tämä oli se ostoskatu jonne olimme menossa vaikka ei se ihan samalta näyttänyt kuin netin kuvissa. Kävelimme helteessä tietä pitkin eteenpäin ja jonkin ajan kuluttua näimme sen oikean Ciqikoun portin josta alkoi pitkä kävelytie ja jonka varrella oli paljon pieniä kauppoja. Paikka oli aivan ihastuttava ja kaunis kiinalainen kylä. Kävelykadun varsilla myytiin herkkuja, matkamuistoja, vaatteita, koruja ja kaikenlaista tavaraa. Hintataso oli edullinen ja ihmisiä oli kohtuullisesti. Olivia valitteli ensin ettei kykene liikkumaan ollenkaan helteessä ja oli aivan väsynyt. Sitten kun hän tajusi miten hienoon shoppailupaikkaan olimme tulleet hän piristyi ja alkoi tuttuun tapaansa haluamaan kaikkea mahdollista tavaraa. Muutaman matkamuiston hän saikin ostaa, mutta itseäni jäi vaivaamaan moni tavara jotka olisi pitänyt ostaa mutta jätin ostamatta ne jahkailuni vuoksi. Samuel viihtyi hyvin rattaissa pitkän päivän. Aivan loppuvaiheessa hän nukahti rattaisiin ja otti pienet päikkärit. Mietimme palaisimmeko Ciqikousta hotellille taksilla vai metrolla ja päädyimme taas metroon koska ilmastoiduissa metroissa on niin mukava matkustaa. Matka maksoi meiltä kolmelta (Samuel matkusti ilmaiseksi) vain 15yuania eli pari euroa vaikka matkaa oli reilut kymmenen pysäkinväliä.
Hotellille palatessamme Olivian jalat olivat väsyneet pitkistä kävelymatkoista ja helteestä ja hän seisoskeli taas rattaiden kävelytelineellä. Kehuin lapsia matkalla miten hienosti Olivia jaksoi kävellä ja Samuel istuskella rattaissa koko päivän. Samuel jaksaa kyllä yleensä istua rattaissa kun hänellä on mielenkiintoista katseltavaa ja sitähän riitti vanhassa kaupungissa. Minä olin taas tänään ihmisten mielenkiinnon kohde. Minua pyydettiin valokuviin ja näin monen ihmisen ottavan minusta valokuvia. Tähän valokuvausilmiöön en ole koskaan ennen törmännyt reissuissa. Vietnamissa tuijottelu, osoittelu ja naureskelu oli joskus häiritsevää ja siellä olen kokenut mielestäni kaikista eniten itseni erilaiseksi kuin muut, mutta tämä on ensimmäinen Kiinan reissu kun minua valokuvataan. Olivia oli pettynyt kun häntä ei pyydetty mukaan valokuviin, mutta ymmärsi kyllä että minua vaaleahiuksisena kuvataan eniten. Tänään taas Olivialle puhuttiin kovasti kiinaa kaupoissa. Eräässä kaupassa Olivia kutsui minua mama nimellä kuten hänellä on usein tapana. Tämä käänsi monien päät kun he ihmettelivät miten minä voin olla Olivian mama ja sitten he ihmettelivät missä papa on. Olivia kutsuu Tomia myös usein papaksi, joten helppohan se oli näyttää että papa on ulkona odottamassa. Tässä yhtälössä onkin sitten kovasti miettimistä ja kaiken lisäksi papan luona oli vielä pikkuinen poika jolla on myös kiinalaiset geenit. Samuelin pyöreät silmät tosin joskus hämäävät eikä häntä heti välttämättä yhdistetä kiinalaisiin geeneihin, mutta eipä häntä ulkonäkönsä puolesta meidän pojaksi heti tunnistaisi vaikka niin täydellisen ikiomia molemmat rakkaat lapsemme ovatkin.
Vaikka olimme tosi väsyneitä hotellille palattuamme jaksoimme lähteä vielä rannan Honggya Caven kulttuurikeskukseen syömään. Valitsimme ravintolaksi tutun meksikolaisen ravintolan. Ravintolaan mennessä viereisessä pöydässä kuului suomen kieltä ja tämä olikin koko reissun ainoa kerta kun kuulimme suomen kieltä meidän perheen ja matkakumppaniemme puheen lisäksi. Söimme siis tänään meksikolaista ruokaa ja huomenna on tarkoitus käydä vielä syömässä viimeisen kerran Kiinassa ollessamme kunnon kiinalaista ruokaa. Meksikolaisen ravintolan tarjoilu oli mutkatonta ja henkilökunta puhui sujuvaa englantia. Ruuat tuli todella nopeasti pöytään ja kaikki sujui ilman ongelmia. Olivia ja Samuel käyttäytyivät taas erinomaisesti ravintolassa vaikka Samuelille ei tälläkään kertaa ruoka maistunut. Pois lähtiessämme huomasimme, että hotelliimme on kirjaimellisesti kiven heiton matka rannasta. Olemme ennen kävelleet u kirjaimen muotoisen lenkin katua pitkin hotellille, mutta kun katsoi suoraan rannasta ylöspäin niin hotellimme olikin aivan samalla kohdalla rappusten yläpäässä ja kävelymatkaa oli ehkä vain minuutin verran rappusia pitkin. Meidän piti samalla matkalla käydä Carrefourissa ostamassa juomia mutta kello olikin jo niin paljon että tulimme suoraan tänne hotellille. Käytin molemmat lapset suihkussa, laitoin pyykit koneeseen ja päivä alkaakin olemaan tässä. Huomisen päivän ohjelma ei ole vielä selvillä eli palataan siihen sitten huomenna. Moi taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti