Kotimatka

5-6.1.2011 Tässä tulisi sitten viimeiset blogikirjoitukset, jotka tehdään perinteisesti lentokoneessa ja tallennetaan kotona. Eilinen päivä vietettiin vielä Kuala Lumpurissa. Hotellihuone piti luovuttaa kello 13. Ennen sitä kävimme aamiaisella ja minä kävin hetken lukemassa lehtiä uima-altaalla Tomin ja Olivian katsellessa telkkaria huoneessa. Tavaroiden pakkaus oli taas melkoinen prosessi, vaikka meillä oli mukana vain käsimatkatavarat ja rinkka. Saatuamme kamat kasaan yhden aikoihin, tsekkasimme itsemme ulos hotellista ja veimme tavarat aulaan säilytykseen. Kävimme aularavintolassa syömässä ja sen jälkeen Jani lähti hakemaan viisumia Thaimaan lähetystöstä. Me kävimme vielä vaihtamassa vähän valuuttaa ja odottelimme Jania hotellin aulassa. Odotellessamme ulkona alkoi satamaan ja ukkostamaan. Onneksi Jani sai lähetystöreissulla sovittua erään taksin kanssa, että hän vie meidät mittarilla lentokentälle niin meidän ei tarvinnut etsiskellä taksia koko joukolla.

Taksi tosiaan lähti mittarin kanssa viemään meitä, mutta kyyti oli taas kerran aika hurjaa. Vettä satoi kaatamalla ja ukkosti niin, ettei eteenpäin nähnyt. Taksi oli aivan vähällä ajaa kerran yhden toisen auton perään kun renkaat eivät pitäneet kaatosateessa. Kuski oli myös melkoinen höpöttäjä. Matka kentälle kesti reilusti yli tunnin ja kuski selitti ja kyseli asioita taukoamatta. Jani kertoi suomalaisesta koulutussysteemistä, verotuksesta, yms. yms. Auto oli vanha ja takapaksi oli viritetty kiinni mustekalalla. Meidän rinkka lillui vetisessä paksissa kun otimme sen pois, onneksi siellä ei ollut mitään kosteudelle arkaa tavaraa. Olivia nukkui koko taksimatkan ajan lentokentälle. Matka kesti aika kauan huonon sään vuoksi. Kentälle saavuttuamme kävimme kahvilla ja laitoimme rinkkamme menemään ruumaan. Janilla on käytössä priority pass ja pääsimme sen avulla koko joukko lounge tiloihin rentoutumaan, syömään ja juomaan. Olivia olikin tosi nälkäinen ja söi monta pientä annosta kanaa ja perunoita. Ennen lennon lähtöä ehdimme vielä käydä taxfreessä tuhlaamassa loput Malesian valuutat.

Lento Bangkokiin kesti 1h40min. Lufthansan jumbojetissä oli tosi vähän matkustajia. Monet penkkirivit olivat täysin tyhjiä. Kone teki välilaskun Bangkokissa ja jatkoi sieltä Frankfurtiin, joten eiköhän kone täyttynyt Bangkokissa. Kentällä passintarkastus sujui nopeasti, eikä rinkkaakaan tarvinnut odotella kauaa. Löysimme myös melko nopeasti hotellimme edustajan kentältä ja pääsimme pienen odottelun jälkeen siirtymään hotellin minibussilla hotellille. Matka hotellille kesti noin 10 minuuttia vaikka hotelli sijaitsi ihan lentokentän vieressä. Hotelliyö joka sisälsi molempiin suuntiin lentokenttäkuljetukset maksoi vain 900THB eli noin 20 euroa. Novotel hotelli johon olisin itse halunnut majoittua olisi maksanut 127 euroa, joten olin ihan tyytyväinen siihen, että Tomi ei antanut periksi vaan halusi halvempaan hotelliin. Hotelli oli tasoltaan juuri sellainen kuin olin kuvitellut eli perus budjet tasoinen hotelli. Huoneessamme oli 180cm leveä parivuode ja 90cm leveä sänky, Wc jossa gekko tippui lähes päähäni avattuani ovea ensimmäisen kerran (kiljaisin ihan hiljaa vaan) ja ilmastointi. Kyllähän siellä kuusi tuntia nukkui, mutta muuhun tarkoitukseen sitä ei voi suositella etenkään kun lentokoneet nousivat vähän väliä pään yläpuolella ja meteli oli melkoinen.

Heräsin Malesin aikaan kello 6 kellon soittoon, vaikka tarkoitus oli herätä vasta Thaimaan aikaan kello 6. En saanut enää tunnin ajaksi unta ja herätin hätäpäissäni Tominkin. Laitoimme nopeasti kamat kasaan ja lähdimme 6.30 kuljetuksella väsyneen Olivian kanssa kentälle. Kentällä oli taas aivan kamalat passintarkastusjonot. Viluinen ja väsynyt Olivia jaksoi odotella jotenkuten vuoroa ja ennen koneeseen nousua kävimme myös pikaisesti kahvilla. Ostoksilla käyntiin ei jäänyt aikaa, joten säästetään jäljelle jääneet bahtit seuraavaan Thaimaan reissuun. Pääsimme koneeseen ensimmäisten joukossa . Yleensä muissa maissa kuin Suomessa on tapana pyytää lapsiperheet ensin koneeseen. Tästä on ainakin sen verran hyötyä, että saimme koneen ovella uunituoreet Iltasanomat ja Hesarin, vaikka Hesareitakin oli vain kaksi jäljellä. Nyt istuskelemme siis koneessa. Turvavöiden merkkivalot ovat palaneet matkan aikana ahkerasti, suomalaista varovaisuutta luultavasti. Eilen pelästyin oikein kunnolla kun Lufthansan jumbojetti tipahti taivaalla isoon ilmakuoppaan. Tuntui ihmeelliseltä kun pelko kouristi vasemman varpaiden kärkeen asti, vaikka en yleensä pelkääkään koneessa. Nyt olemme syöneet lounaan. Olivia on käymässä päiväunille ja minä suunnittelen katsovani Eat pray love elokuvan.

Äsken uppoisin haaveissani yli viiden vuoden taakse ja siihen hetkeen kun tulimme Olivia vauvan kanssa Kiinasta. Nämä muistot valtaavat minut joka kerta Finnairin koneessa paluulennolla. Muistan niin elävästi hetken kun Olivia nukahti babybasketiin ja minä join punaviinin ja huokaisin syvään onnesta ja helpotuksesta kun tajusin, että meillä on ihan oikeasti oma lapsi. Tuo muisto säilyy varmasti mukana koko elämän. Aika noloa tosin kun joudun pyyhkimään kyyneleitä koneessa sillä eihän tämä niin paha paikka ole. Siitä tulikin mieleeni kun eräs mies kertoi Koh Changilla, että Bangkokin lentokentän sanotaan olevan maailman pahin paikka: Siellä nähdään usein myös aikuisten miesten itkevän.

Tämä ihana, upea reissumme on nyt kuitenkin lopuillaan ja aloitamme pikku hiljaa paluun arkeen. Seuraavaa matkaamme ei ole vielä lyöty lukkoon joten arki-ilaisin unta odotellessa pääsee taas suunnittelemaan uusia reissuja. Olivia kirjoitteli juuri tuossa vieressä puuhakorttiinsa, että hänen seuraava matkakohteensa on Kiina ja lähtöpäivä on 1.7.2011. Saa nähdä miten käy, mutta sopisi minulle. Pakko vielä ihmetellä, että miten ihmeessä jotkut eivät pidä lentokoneessa istumisesta? Tämähän on leppoisinta ja helpointa matkatekoa mitä voi olla. Sen kun istuu, katselee elokuvia tms., uppoaa ajatuksiin, ja rentoutuu tekemättä yhtään mitään sen lisäksi, että tarjoilut tuodaan suoraan eteen tarjottimella. Täällä voi tosiaan rentoutua.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia matkaseuralaisiamme jotka olitte oikeasti tai vain netin välityksellä mukana matkallamme. Teitte matkastamme taas kerran ikimuistoisen. Olivialle on vielä annettava käytöksestä kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, sillä niin hienosti hän jaksoi koko reissun ajan. Kotona rajoja koetellaan ja eskari stressaa, mutta reissussa saimme päivittäin kuunnella Olivian ihania mielikuvituksellisia juttuja ja iloista lapsen naurua. Ihana huomata myös miten kiinnostunut hän on kaikista samoista asioista kuin mekin eli uimisesta, nähtävyyksistä esim. temppeleistä, shoppailukin jo kiinnostaa eri tavalla kuin ennen, hieronnoista ja ihan vaan kaiken uuden ihmettelystä. Juuri ennen lentokoneeseen nousua Olivia kysyi, että olisiko kiva jos emme menisikään kotiin vaan uudelleen Koh Changille ja serkkupojat tulisivat myös sinne? Olivian vastaus oli, että olisi kivaa. Keneltäköhän hän on oppinut myös sanonnan, että onhan se mentävä kotiin, että voi taas suunnitella uusia matkoja?!

Kuumaa ja kosteaa

4.1.2011 Tänään oli taas ihanan kuuma ja kostea ilma. Ukkosta oli aina välillä ja salamat välähtelivät taivaalla, mutta vettä ei tullut. On muuten outoa kun ukkosen keskuksia on eri suunnilla. Salama voi välähtää edessä ja hetkeä myöhemmin takana päin. Hiki virtaa kun vähänkin laittaa päänsä ulos, tästä minä tykkään. Lähdimme tänään aamulla taksilla läheiselle Central marketille, jonka sanotaan olevan mainio paikka tehdä tuliaisostoksia. Meidän ostokset jäivät suurimmaksi osaksi tekemättä, mutta ihailimme paikallisia tuotteita silmillämme. Kierrettyämme tämän hienon paikan pari kertaa ympäri huomasimme pihalla tavaratalon sisäänkäynnin ja ajattelimme vilkaista sisälle. Sisällä huomasimme, että tavaratalossa oli neljä kerrosta paikallista tavaraa. Hintataso osoittautui erittäin edulliseksi ja sainkin vihdoin ostettua Olivialle puhtaita vaatteita lähes pesulahintaan. Esim. lasten asu, jossa oli tunika ja legginssit, maksoivat vajaan neljä euroa.

Olivia on odottanut Kuala Lumpurissa kovasti, että pääsisi vesipuistoon jonne meillä oli tarkoitus mennä. Suunnitelma on pitänyt kuitenkin unohtaa koska Tomi ei voisi lähteä vesipuistoon mopohaaverissa tulleiden avohaavojen vuoksi. Haavat ovat kyllä parantuneet hyvin antibioottikuurin ansiosta, mutta ei niiden kanssa voi vesipuistoon mennä. Tänään menimme sitten Olivialle hyvitykseksi Petronasin kaksoistornien läheisyydessä olevan puiston lasten altaalle. Allas oli mielestäni tosi kiva, siisti ja melko rauhallinenkin ja lisäksi se oli täysin ilmainen. Olivia tykkäsi kyllä uida ja leikkiä altaassa, mutta oli kuitenkin pettynyt kun se ei ollut sama paikka josta olen näyttänyt viedopätkiä kotona netissä. Lupasin sitten, että mennää vaikka Serenaan talven aikana koska Olivia ei ole koskaan päässyt käymään siellä. Ulkona oli tänään erittäin kuuma. Minä kahlailin vedessä Olivian uidessa ja Tomi istuskeli varjossa. Olivia löysi kavereita altaalla ja leikki heidän kanssaan eli aika vierähti oikein mukavasti tekemättä oikeastaan yhtään mitään...

 

Noin kolmen aikaan lähdimme altaalta Burger Kingin kautta hotellille päiväunille. Ensimmäinen taksi tarjosi meille kyytiä 10RM:n hintaan jonka tietysti hylkäsimme, mutta seuraava lähtikin jo mittarilla ja summa taisi olla hotellilla 5,7RM:ää eli vajaa kaksi euroa. Hotellilla yritin laittaa Oliviaa nukkumaan, mutta koska hän vaikutti niin pirteältä nousimmekin ylös sängystä levättyämme hetken. Tänään oli toinen päivä koko loman aikana kun Olivia ei nukkunut päikkäreitä. Ihmeen hyvin Olivia jaksoi silti iltaan asti. Kävimme illalla vielä uudestaan löytämässämme paikallisessa tavaratalossa ja kävimme myös moikkaamassa Jania joka olikin nukkunut lähes koko päivän käytyään aamulla Thaimaan konsulaatissa viemässä viisumianomuksen.

Olivian käytyä yöunille tein äsken lähtöselvitykset huomiselle Lufthansan lennolle Bangkokiin ja ylihuomiselle Finskin lennolle Bangkokista Helsinkiin. Nyt on jo pakko myöntää, vaikka pahaa tekee, että loma alkaa olla jo lopuillaan. Minulle tämä Kuala Lumpurissa vietetty aika oli ihan riittävä ja koin, että sain jonkinlaisen käsityksen tästä kaupungista. Kuala Lumpur eroaa mielestäni todella paljon Bangkokista, oikeastaan aika erikoista, että vaikka maat ovat vierekkäin niin kulttuuri on niin erilainen. Täällä Kuala Lumpurissa väestö on erityisen värikäs kulttuurien sekamelska; intialaisia ja kiinalaisia näyttäisi olevan huomattava osa väestöstä. Itse kaupunki on mielestäni erittäin siisti suurkaupunki vaikka ei nyt niin valtava olekaan verrattuna muihin Aasian suurkaupunkeihin. Janikin sanoi, että hänelle tulee mieleen Helsinki. Minuun Kuala Lumpur ei tehnyt samanlaista vaikutusta kuin Bangkok johon rakastuin ensi silmäyksellä kymmenisen vuotta sitten, mutta silti tämä kaupunki oli minulle hieno kokemus ja ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Nyt olisi sitten käytävä nukkumaan, jotta jaksaa huomenna reissata. Lentomme lähtee Bangkokiin vasta puoli kymmenen aikaan illalla. Olen varannut Bangkokista lentokenttähotellin yhdeksi yöksi, jonne olisi tarkoitus kellistää itsensä hetkeksi ennen ylihuomista lentoa Helsinkiin ja kotiin ja arkeen ja ... äh. Taidankin unta odotellessa kertailla kaikkia niitä ihania muistoja joita olemme saaneet kokea matkamme aikana ja niitähän onneksi riittää!

Petronasin kaksoistornit

Petronasin kaksoistornit päivällä ja illalla...

3.1.2010 Meillä oli tänään tarkoitus mennä aamulla jonottamaan lippuja, että pääsisimme käymään Petronasin kaksoistornien näköalatasanteella. Heräsimme kuitenkin vasta kello 8.30 ja totesin heti, että nukuimme auttamattomasti pommiin. Liput oli varmasti jo jaettu tämän päivän osalta, joten päätimme ottaa aamun rauhallisesti ja lähdimme aamiaiselle. Aamupalan jälkeen lähdimme Janin kanssa Thaimaan konsulaattiin, mutta se olikin suljettu jonkun kansallisen juhlapäivän takia. Yritetään uudelleen huomenna. Jos Jani saa jätettyä huomenna viisumianomuksen, viisumin olisi valmistuttava päivässä, sillä olemme lähdössä Bangkokiin ylihuomenna. Tiukille menee.


Otimme konsulaatin pihalta taksin ja menimme Petronasin kaksoistorneille. Kiertelimme superkalliissa ja hienossa ostoskeskuksessa ja kävimme katsomassa myös tornien läheisyydessä olevaa puistoa. Puistossa on lasten uima-allas, mutta se on maanantaisin kiinni. Lupasimme Olivialle, että tulemme samaan paikkaan huomenna. Reissun jälkeen menimme taksilla hotellille ja tarkoituksena oli mennä uima-altaalle uimaan. Juuri kun pääsimme altaalle, alkoi satamaan ja ukkosti. Uima-allasta ei saanut käyttää sateella tai ukkosella, joten Olivia leikki uikkarit päällä vesisateessa. Minä kävin altaiden yhdeydessä olevassa saunassa ottamassa kunnon löylyt, koska ilma meni aika "viileäksi" sateen aikana. Olivia söi altaalla kalaa ja ranskalaisia ja kun hän sai mahan täyteen, menimme huoneeseen päiväunille. Olivia on taas tottunut jokapäiväisiin päiväuniin, joten taitaa tulla hyvin rankkaa kun on aloitettava eskari loman jälkeen ja luovuttava taas unista. Oikeastaan Olivialle on ollut hyvin rankkaa koko syksyn kun eskarissa ei nukuta päikkäreitä, vaikka ne sopisivat hyvin Olivian rytmiin.

Päikkäreiden jälkeen lähdimme taksilla Hard Rock Cafeen syömään. Lähtiessä jouduimme taas tekemään vähän töitä, että löysimme mittaria käyttävän taksin. Olemme nyt todenneet, että kukaan tien vieressä asiakkaita odottamassa oleva taksikuski ei suostu käyttämään mittaria tai jos joku tarjoaa taksikyytiä niin silloinkaan mittaria ei laiteta päälle. Me emme ole periaatteen vuoksi suostuneet näihin sovittuihin hintoihin ja onhan niissä huima hintaerokin, vaikka taksikyydit ovatkin täällä erittäin edullisia. Taksimatka keskustan alueella esim. kolmen kilometrin matkalta, maksaa vähän reilun euron. HRC oli ihan kiva ruokapaikka. Tomi ja Olivia ostivat HRC kaupasta paidat ja shoppailun jälkeen menimme syömään. Alkupalaksi otimme nachoslautasen kolmeen pekkaan ja söimme pääruuaksi hampurilaiset. Minun kasvishampurilainen oli samanlainen kuin se, jonka söin neljä vuotta sitten Bangkokin HRC:ssä ja josta sain ruokamyrkytyksen. Vähän hirvitti syödä hampurilaista vaikka se oli hyvää. Ruokamyrkytystä ei nyt näköjään onneksi tullut. Olivia on ollut tänäänkin todella hyvällä tuulella ja hauskuutti meitä ravintolassa kertomalla vitsejä ja järjestämällä tietokilpailuja. Välillä Olivia nauraa räkätti maha kippurassa, niin että viereisessä pöydässä istuvat suomalaiset huomasivat varmasti meidät.

Syömisen jälkeen kävimme läheisellä monorail asemalla katsomassa jos olisimme päässeet sillä keskustaan. Linja ei kuitenkaan mennyt kaksoistorneille, joten kävelimme sinne lyhyen matkan. Etsimme rahanvaihtopistettä, mutta ne olivat jo menneet kiinni. Luottokorttikin oli tallelokerossa, joten päätimme lähteä euroinemme hotellille. Shoppailemaan ei voinut mennä kun ei ollut paikallista valuuttaa. Minä en muuten ole vieläkään sisäistänyt tätä Malesian valuutan arvoa suhteessa euroon. Helpoimmin sen ymmärtää kun lisää summan perään nollan ja näin arvo on sama kuin Thaimaan bahteissa. Bahtin arvo on taas sisäistynyt niin hyvin, että siinä ei tavita laskinta muutettaessa summia euroiksi. Kätevää ja helppoa.

Jani lähti kaksoistorneilta jonnekin klubille, jota oli suositeltu netissä. Mittaritaksin löytymisessä joutui taas käymään parit neuvottelut koska olimme tällaisessa turistien suosimassa paikassa kaksoistorneilla, mutta saimme vähän matkan päästä lennosta taksit ja pääsimme lähtemään hotellille. Nyt Olivia puuhailee taas puuhakirjojensa parissa ja minä suunnittelen, että olisi käytävä nukkumaan. Huomenna olisi tiedossa taas uusi päivä ja uudet kujeet.

Batu luolat

2.1.2011 Päivä alkaisi olemaan taas pulkassa ja nopeastihan se menikin. Aamiaisen jälkeen selvittelimme taas hotellivaraustamme. Mitään ei ollut selvinnyt ja kävimme tulostamassa respalle englanninkielisen varausvahvistuksen. Hotellille ei ole siis tullut ebookersilta minkäänlaista varauspyyntöä huoneesta. Asian selvittely on ollut todella hidasta. En edes tiedä onko varaus nyt selvä, mutta saimme kuitenkin aamiaiskupongit lopuille päiville joten emmeköhän saa täällä olla.

Aamiaisen jälkeen lähdimme Batu luolille. Tämä retki oli yksi niitä joita olen eniten odottanut tällä matkalla. Hotellin edessä olevat taksit eivät suostuneet lähtemään reilun 10km kilometrin päässä oleville luolille mittari päällä, joten kävelimme tien toiselle puolelle ja saimme taksin joka maksoi 18RM. Takasin tullessa jouduimme myös tekemään töitä, että saimme mittaritaksit sillä yksikään luolien läheisyydessä ollut taksi ei suostunut laittamaan mittaria päälle. Myös paluu tuli maksamaan alle 20RM. Hotellin edessä olevat taksit tarjosivat meno-paluuta 130RM hintaan, joten saimme tähän verrattuna noin 90RM:n säästön.

Perillä Batu luolilla odotti hikinen taivallus perille. Luolille johti 272 askelmaa Tomin laskujen mukaan. Ilmasto tosiaan poikkeaa Thaimaan säästä ja olo oli kuin hornan kattilassa tai ainakin siltä tuntuu. Luolat olivat hieno nähtävyys, en oikein uskonut että todellakin olin Batu luolilla ja paikassa jonne menosta olin kauan haaveillut. Alueella oli todella paljon nähtävää. Pieniä alttareita, apinoita kiipeilemässä siellä täällä, erilaisia uskonnollisia rituaaleja yms. yms. Minäkin sain bindi merkin otsaani tietämättä sen enempää rituaalin merkityksestä. Alla muutamia kuvia Batu luolilta.

Batu luolilta palattuamme kävimme pikaisesti Sungai Wang ostoskeskuksessa. Ostoskeskus oli melko iso ja teimme vain nopean kierroksen väsyneen Olivian kanssa paikassa. Ostoskeskusreissun jälkeen menimme hotellille päiväunille. Tällä kertaa olin itsekin niin väsynyt, että nukuin kunnon unet. Päikkäreiden jälkeen lähdimme kävelemään China towniin joka sijaitsee hotellimme lähellä. Chinatown oli värikäs ja äänekäs kaupunginosa. Tavaraa ja ihmisiä riitti kuten muissakin Chinatowneissa. Löysin useita pieniä kauppoja jotka olivat täynnä kaikkea ihanaa Kiina rompetta, johon olen hulluna. Mukaan kotiin tuotavaksi löytyi mm. kiinalaisia uudenvuoden lauluja lapsille, koristeita yms.

Olivia löysi eräästä kaupasta itselleen lohikäärmeen.

 Kävellessämme hotellille takaisin ihailimme taas korkeita torneja. Tästä Menara tornista sai jonkinlaisen kuvan. Petronasin tornit on mentävä joku päivä kuvaamaan lähempää...



Kuala Lumpuriin

 31.12.2010-1.1.2011 Nyt olisi sitten vuodenvaihde taas takana vuodeksi. Me vietimme uuden vuoden yön Bangkokissa. Hotellimme oli tuttu ja turvallinen Narai ja koimme saaneemme todellakin hyvän hotellin hinta laatu suhteeltaan. Kaksi yötä maksoi 78 euroa. Huoneessa oli liinavaatteet ja ilmaiset vedet kolmelle ja aamiaisellekin pääsimme samaan hintaan koko porukka. Hotellilla oli myös uuden vuoden juhlat. Hotellin aulaan oli rakennettu esiintymislava ja siellä oli erilaisia esityksiä nonstoppina ilta kuudesta yli puolen yön. Lisäksi aulassa kierteli taikuri apulaisineen viihdyttämässä vieraita. Taikuri taitteli Olivialle pitkistä ilmapalloista yhteensä kolme koristetta; kaksi nallea ja sydämen. Kävimme illalla pikaisesti kaupungilla, mutta siellä oli niin valtava hulina, että palasimme melko nopeasti takaisin hotellille. Olivia ei jaksanut kovin kauaa katsella esityksiä, vaikka tykkäsikin niistä kovasti ja antoi välillä itsekin tanssinäytöksiä. Me kävimme Olivian kanssa nukkumaan jo vähän ennen puoltayötä. Tomi kävi vielä Patpongilla ostoksilla ja Jani meni kavereineen käymään joenrannassa juomassa kalleimmat kaljat joita on koskaan juonut Bangkokissa. Pieni singha maksoi muistaakseni 250 THB. Minä kuuntelin ilotulistusten pauketta sängyssä, mutta olin niin väsynyt että en edes jaksanut avata verhoja että olisin nähnyt raketit.

Tänään Olivia herätti meidät rytminsä mukaisesti taas kello 7.00. Aamiaisen jälkeen menimme hotellin uima-altaalle uimaan ja lähdimmme iltapäivällä yhden aikaan lentokentälle. Olimme tehneet lähtöselvitykset netissä mutta emme saaneet tulostettua boarding passeja joten meidän piti hakea printit tiskiltä. Jonotus kesti varmasti tunnin vaikka jonoa ei juurikaan ollut. Veimme pari matkalaukkua säilytykseen ja lähdimme vain rinkan kanssa reissuun. Jani joutui vähän makselemaan Thaimaasta poistuessaan koska hänen viisumi oli mennyt vanhaksi. Lento Kuala Lumpuriin kesti 1h 45 min. Olivia nukkui koko matkan ja myös Tomi ja Jani ottivat torkut. Matka meni nopeasti eikä aikaakaan kun olimme jo perillä.

Lentokentällä ei näkynyt ollenkaan normaaleja takseja. Jouduimme ostamaan joltain kuljetusfirmalta liput heidän autoonsa. Reilu 60 kilometrin matka maksoi reilut 20 euroa. Rahaa emme olleet vaihtaneet etukäteen vaan nostimme sitä lentoasemalla automaatista. Nyt pitäisi vielä selvittää itselleen kurssi.

Hotellille saavuttua meitä odotti yllätys. Olen varannut aiemmin hotelleja useiden eri netti varauspalvelujen kautta ja varaukset ovat aina olleet kunnossa hotellilla paitsi nyt. Ebookersin kautta tehty ja maksettu varaus ei näkynyt hotellilla ja taas piti vinguttaa luottokorttia. Respa lupasi selvitellä asiaa huomenna. Jos asia ei selviä niin maksetaan sitten hotelli lopuillekin öille tai vaihdetaan hotellia ja haetaan matkan jälkeen korvausta ebookersilta.

Olivia on matkasta väsynyt vaikka nukkuikin lentomatkalla päiväunet. Nyt taitaa olla parasta käydä nukkumaan, että jaksaa huomenna lähteä tutustumaan Kuala Lumpuriin. Esimakua saimme jo taksimatkalla hotellille; Petronasin kaksoistornit loistivat upeasti pimeässä. Ilmasto on täällä muuten huomattavasti kosteampi kuin Thaimaassa, aivan mieletön lehmän henkäys otti meidät vastaa lentokoneesta noustessa. Myös Olivia huomasi tämän...