Chinatown ym.

Wat Traimit, Chinatown...

Soi Wanit, Chinatown...

Chao Praya expressin kyydissä...

29.12.2009 Tiistai
Taas olisi täysipainoinen lomapäivä takana, sen kyllä tuntee jaloissa koska ne ovat aika väsyneet. Aloitimme päivän leppoisasti, sillä menimme aamiaisen jälkeen uima-altaalle polskimaan. Olimme siellä kahteentoista asti ja sen jälkeen veimme Olivian leluineen ja ruokineen mummon ja vaarin hoiviin ja lähdimme Tomin kanssa taksilla Chinatowniin. Muutaman kilometrin taksimatka kesti puolisen tuntia, sillä ruuhkat olivat melkoiset. Mikäs siinä oli ilmastoidussa taksissa istuessa, ei voi valittaa. Emme saaneet selitettyä taksikuskille, että haluaisimme soi vanitille, joka on Chinatownin vilkkain kauppakuja. Menimme sitten Wat traimitille, josta kävelimme lyhyen matkaa soi vanitille. Emme käyneet katsomassa Wat traimitin upeaa täyskultaa olevaa buddhaa, mutta sen verran vierailimme temppelialueella että kävin vessassa. Temppelialueet ovat käteviä aina vessahädän yllättäessä, sillä niissä on aina jossain päin yleiset vessat. Kävelimme soi vanitin päästä päähän ostoksia tehden. Matkassa mitattuna kuja on ehkä noin kilometrin verran, mutta aikaa sen kävelemiseen kuluu ainakin pari tuntia. Ruuhka oli aivan järkyttävä, mieletön. Tomi mietti, että kadulla kävely oli sillä rajoilla, että onko siinä mitään järkeä, mutta jatkoimme sinnikkäästi eteenpäin. Kadulla tavarat ovat myynnissä tukkupakkauksissa. Saa niitä tietysti yksittäinkin, mutta silloin hinta on paljon korkeampi. Ostettavaa olisi ollut todella paljon, mutta mihin ihmeeseen ne tavarat laittaa kun laukut on jo nyt täynnä? Ostoshysteria valtaa ihan totaalisesti, tosin tiesin sen tapahtuvan jo etukäteen. Näin jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt ostaa vaikka mitä, mutta jäipähän jotain ensi kerraksikin. Soi vanitin päästä kävelimme joen rantaan ja menimme jokea pitkin jokitaksilla, Chao praya expressillä Oriental hotellin kohdalla olevalle laiturille, josta kävelimme kilometrin verran hotellille.

Olivia oli herännyt päiväunilta vähän ennen hotellille saapumistamme ja oli todella iloisella tuulella. Tomi oli tosi väsynyt reissustamme eikä olisi jaksanut alkaa valmistautua illallisristeilylle lähtöä varten. Huutelin vaarille huoneen ikkunasta, että tulee pois uima-altaalta ja laitoimme itsemme risteilykuntoon. Menimme taksilla River city ostoskeskukseen, jonka laiturilta risteily lähti. Risteily oli aivan upea parin tunnin kokemus Bangkokista jokinäkymillä iltavalaistuksessa. Ainoa ongelma oli vain se, miten pystyi nauttimaan hyvästä ruuasta, kauniista maisemista ja Thai-tanssiesityksistä samaan aikaan. Tässä muutamia valokuvia risteilyltä. Kuvat puhukoot puolestaan, vaikka kuvaajan taidot ja kameran laatu ei oikein tuo oikeutta näkymille. Upea reissu silti...

Tällä paatilla risteilimme joella...

Olivian pääruoka, maha oli kyllä jo täynnä kun hän söi neljä kevätkäärylettä alkupalaksi...

Bangkok, Bangkok

Wat Pon makaava buddha, pituutta 46 metriä...

Olivia kilauttelee rahoja kuppeihin...

Wat Arun eli aamunkoiton temppeli...

Khao san roadin alkupäätä...

Tässä valmistuu kolme annosta pat thaita, hinta yhteensä 1,5oeur.

Erawanin alttarin ympärillä oli sakea suitsukkeiden savu...

28.12.2009 Maanantai
Taas olisi yksi ihana lomapäivä takana enkelten kaupungissa. Mikähän tässä Bangkokissa minua viehättää? Täällä on sikakuuma, kamala ruuhka ja meteli, mutta täällä on vaan jotain ihanaa viehätystä. Ehkä se on juuri tämä kuumuus kun hiki virtaa selässä eikä palele, nämä tuoksut kun suitsukkeen tuoksu sekoittuu ruokatorien ja pakokaasun hajuun, kaikki tämä katseltava; munkit liikenneruuhkassa upeiden temppelien ja hotellien keskellä, ruokien maut kun ostaa tuoreita eksoottisia hedelmiä tai thairuokaa tai tunne siitä, että tämä kaikki on niin kaukana siitä maailmasta missä itse elää. Toisaalta ihmiset ovat aivan samoja kuin kotonakin, mutta tämä ympäristö saa aikaan tämän valtavan eron oman ja paikallisen kulttuurin välillä. Sanotaan, että Bangkokista joko tykkää tai ei tykkää, mutta se joka vihaa Bangkokia vihaa elämää...
Meidän Bangkokin lomapäivään kuului tänään heti aamusta alkanut kierros eri kohteissa. Aamiaisen jälkeen lähdimme taksilla Wat Po temppelille. Olemme käyneet Tomin kanssa temppelillä aiemminkin, mutta halusimme käydä näyttämässä sen myös mummolle ja vaarille. Temppelialueella oli valtavan kuuma. Kävimme ensin ihailemassa makaavaa buddhaa, joka taisi olla yli 40 metriä pitkä. Olivia antoi temppelille avustuksen ja tiputteli kolikoita temppelin kulhoihin. Buddhan ihailun jälkeen teimme kierroksen temppelialueella ja katselimme vuosien saatossa tehtyjä upeita rakennuksia. Wat Pon jälkeen menimme lautalla joen yli Wat Arunille. Siellä teimme melko pikaisen kierroksen ja katselimme Bangkokin yhtä kuuluisimmista temppeleistä. Emme lähteneet kipuamaan temppelin näköalatasanteelle, koska kuumuus oli niin valtava. Arunin jälkeen palasimme lautalla takaisin joen toiselle puolelle ja otimme Tomin toiveesta taksin Khao san roadille. Minä vähän nikottelin Khao sanille menoa vastaan, koska Olivia oli jo väsynyt ja päiväunien tarpeessa enkä innostunut nukuttamaan häntä ulkona kuumuudessa rattaisiin, mutta suostuin silti Tomin ehdotukseen.

Saavuttuamme Khao san roadille menimme ensin viemään Olivian syömään. Tilasimme hänelle kalahampurilaisen ja ranskalaiset, joista Olivia söi kalapihvin ja perunat. Minä tilaisin Mai tain, mummo jääkahvia ja miehet olutta. Lasku ei taaskaan päätä huimannut, noin 10 euroa. Syötyämme kävelimme tämän reppureissaajien kohtauspaikaksi muodostuneen tien päähän ja katsastimme päällisin puolin tavaratarjonnan mahdollisia ostoksia varten. Hintataso oli varmasti edullisempi kuin hotellikadullamme Silom roadilla, mutta eilisen Chatuchakin reissun jälkeen se tuntui huomattavasti korkeammalta. Talsittuamme jonkin aikaa hiostavassa helteessä Olivia alkoi olemaan täysin puhki ja syötyämme 7elevenistä ostetut jätskit lähdimme etsimään hierontapaikkaa. Olivia nukahti rattaisiin ja löydettyämme sopivan katutasolla olevan hieronnan, siirsin Olivian jatkamaan unia hierontalavetille. Tiesin, että hieronnan taso paranee kun tulimme rantalomakohteista Bangkokiin ja huomasin ensi otteesta, että hierojalla on vähän voimiakin näpeissä. Saimmekin kaikki hyvän ja napakan hieronnan, jopa vaari oli tyytyväinen hierontaan. Tunnin jalkahieronnat maksoivat 230THB ja vaarin swedish (oil) massage 250THB. Hieronnan jälkeen joimme hierontapaikassa teet ja Oliviakin heräsi sopivasti päikkäreiltä. Mieliala ei ollut kyllä paras mahdollinen kun unet jäivät vähän kesken, mutta hyvin jaksoi väsynyt tyttö hillitä tulista tempperamenttiaan. Hieronnan jälkeen ostimme mummon ja Tomin kanssa Pat Thait kadulta, annokset oli isot ja erittäin hyvät ja hinta vain 25THB eli noin 50senttiä per annos.
Syötyämme otimme taas taksin ja menimme ruuhkien keskellä aivan ydinkeskustaan BigC tavarataloon tekemään mummon toiveesta tuliaisostoksia. Ostokset jäi aika pieniksi. Itseäni harmittaa kun ei voi juuri ostaa mitään kun laukut ovat jo täynnä. Ostin kuitenkin itselleni yhden paidan ja muutaman winecoolerin hotellille nautittavaksi. Tomikin osti vähän käyttövaatteita, koska emme viitsi viedä enää vaatteita pesulaan ja kaikki vaatteet on likaisia. Winecooleriahan ei saa Suomesta, joten aioin nyt nauttia muutaman varastoonkin, että jaksan taas odotella seuraavaa Thaimaan matkaa. Shoppailun jälkeen kävimme donitsikahvilassa pienellä välipalalla. Nyt on jo pakko ajatella, että tämä jatkuva herkuttelu loppuu muutaman päivän päästä, kotimatka ja tiukat farkut kyllä vähän ahdistaa, mutta se on sitten sen ajan murhe. Donitsikahvien jälkeen menimme nimittäin vielä Mc donalsiin, koska Olivia halusi ostaa taas syötävää. Ei kovin ravitsevaa hänenkään ruokavalio, johon tulee kyllä muutos viikon kuluessa. Itse tyydyin sentään juomaan vain pepsi maxia.

Suunnittelimme, että menemme hotellille sky trainilla ja lähdimme kävelemään asemaa kohti. Matkalla pysähdyimme ihailemaan Erawanin alttaria ja thaitanssijoita. Aivan ihana pieni paikka, jossa on aina pakko pysähtyä ja imeä itseensä kaikkia aisteja huumaavaa tunnelmaa. Erawanin jälkeen kävin miettimään, että miten jaksamme kantaa Olivian rattaat ja ostokset sky train pysäkille. Muutimme suunnitelmaan ja päädyimme ottamaan taksin hotellille. Ensimmäistä kertaa tämän matkan aikana taksikuski ei meinannut laittaa mittaria päälle ja kiljahdin hänelle äkäisesti kun hän ehdotti noin kolmen kilometrin hinnaksi 150THB (n.3eur.). Kadutti vähän kun täällä ei ole oikein soveliasta käyttää niin tiukkaa äänensävyä. Kuski suostui kuitenkin laittamaan mittarin päälle ja hotellille saavuttaessa mittari näytti 51THB (n.1eur). Toisaalta pienituloisia taksikuskeja on helppo ymmärtää, että he haluaisivat lisätienestejä turisteilta, mutta mielestäni siihen ei pidä kuitenkaan suostua. Olemme ajelleet tänään pitkiä aikoja ja melko pitkiä matkojakin taksilla, mutta emme kertaakaan maksaneet yli 100THB matkasta. Pyöristämme summan aina ylöspäin ja nykyään kuskit ottavat pienen tipin mielellään vastaan.
Hotellille saavuttuamme Olivia halusi heti antaa meille kaikille öljyhieronnan. Nyt on hotellinkin lattia öljytty kookosöljyllä kun sitä lipsahteli aina vähän pikkuisesta kädestä kaiken tohinan keskellä. Olivia on tienannut hieronnoillaan jo 50THB ja hieronnan laatu on parantunut huomattavasti kerta kerralta kun hän ottaa oppia kokeneemmista hierojista. Hierottuaan meidät Olivia meni vielä mummon ja vaarin huoneeseen leikkimään tänään ostetuilla muovailuvahoilla. Nukkumaan pikku prinsessa kävi juuri äsken kellon näyttäessä kymmentä. Itsekin olen taas aivan puhki eli ei muuta kuin nukkumaan taas jälleen kerran ja odottamaan huomista lomapäivää...

Chatuchak

27.12.2009 Sunnuntai
Meillä oli taas normaali herätys kun Olivia ilmoitti aamun tulleen seitsemän aikaan. Köllöttelimme hetken sängyssä ja laitoimme itsemme päiväkuntoon. Sen jälkeen Olivia koputteli mummon ja vaarin ovelle herättäen heidät. Aamupalalla oli paljon ihmisiä ja paikka oli aika meluisa. Löysimme kuitenkin melko nopeasti vapaan pöydän ja lähdimme katsastamaan mitä aamupalaksi oli tarjolla. Aiempien Narai kokemusten perusteella luulin, että aamiainen olisi erinomainen. Taso oli kuitenkin mielestäni laskenut. Ei niinkään tarjottavien ruokien määrässä, vaan laadussa eikä ruokia oltu mielestäni aseteltu tarjolle niin kauniisti kuin ennen. Pähkäilimme yhä aamiaisella, että otammeko Olivian rattaineen mukaan viikonloppumarkkinoille vai jäisikö hän mummon ja vaarin kanssa hotellille. Päädyimme siihen, että Ólivia jää hotellille niin meidän on helpompi liikkua ahtailla kujilla.

Olivia jäi siis hotellille ja me lähdimme Tomin kanssa välittömästi aamupalan jälkeen sky trainilla Chatuchakin viikonloppumarkkinoille. Perille saavuttuamme paikalla oli jo melkoinen ruuhka. Hintataso näytti heti ensisilmäyksellä pysyneen erittäin edullisena ja alue näytti jopa laajentuneen entisestään. Markkina-alueen reunalla on myös JJ Mall, jonka tavaratarjonta on melko sama kuin markkinoilla, mutta etuna on ilmastointi. Iltapäivää kohden lämpötila kohosikin luultavasti pitkän matkaa yli 30 astetta ja aurinko porotti armottomasti. Koska alue oli osittain katettu, siellä ei ollut mahdotonta liikkua, tosin hiki alkoi kyllä jossain vaiheessa virtaamaan. Teimme lähes kaikki ne ostokset, joita oli tarkoituskin tehdä. Tässä joitain esimerkkejä ja noin hintoja: kolmiotyyny 400THB, iso norsu seinävaate 1000THB, 3xreppu 199THB kpl, 2xaurinkolasit 80THB kpl, hame 200THB, 2xtyynynpäälliset 140THB kpl, käsilaukku 199 THB ym. ym. Tiesimme, että Riikka ja Karppe ovat myös markkinoilla koska viestittelimme aamulla. Törmäsimmekin heihin ahtailla kujilla ja kävimme juomassa limsat/oluet kuppilassa. Lopulta kun päätimme lähteä hotellille kello oli jo yli kolme, olimme viettäneet reissussa jo viitisen tuntia. Menimme hotellille sky trainilla, koska tiesimme sen olevan nopea kulkuvälinen ruuhka-aikaan. Myös sky trainissa oli ruuhkaista, mutta mahduimme hyvin seisoskelemaan junan nurkassa matkatavaroinemme.

Hotellille saavuttuamme Olivia oli vaarin kanssa odottelemassa meitä hotellin portailla. Hän odotti kovasti tuliaisia, mutta eipä meillä juuri mitään kummempaa ollut. Pieni lasieläin ja samanlainen lötkölelu kuin mitä ostimme eilen Patpongilta puolet kalliimmalla. Olimme Tomin kanssa tosi väsyneitä monen tunnin kävelemisestä helteessä. Huilasimme hetken huoneessamme ja lähdimme mummon ja vaarin kanssa kävelylle. Moikkasimme Riikkaa ja seuruetta alakerran ravintolassa ja lähdimme kävelemään rantaan päin tarkoituksena kävellä Riverside ostoskeskukseen kyselemään paikkoja illallisristeilylle. Matkalla pysähdyimme läheiselle jokivenelaiturille katselemaan illallisveneitä ja jokitakseja. Riversiden laiturialueen lähistöllä oli melkoinen vilinä, sillä illallisristeilyt olivat juuri lähdössä. Kysyimme paikkaa WanFah nimiselle laivalle, mutta sillä ei ollut enää tilaa. Siispä varasimme ensi tiistaille paikat illallisristeilylle kyseiselle laivalle. Otimme Riversiden ulkopuolelta taksin takaisin hotellille, sillä jalat oli aivan poikki kävelemisestä. Parin kilometrin matka hotellille maksoi vajaan 50THB. Menimme Olivian ja Tomin kanssa ravintolaan syömään ja mummo ja vaari tyytyi lähikaupan antimiin. Ruuan jälkeen Olivia antoi meille hotellihuoneessa hieronnat 30THB:n hintaan ja kävimme pesulla hikisen päivän jälkeen. Nukkumaan meno viivästyi niin, että Olivia nukahti vasta kello 23.00...

Bangkokiin

Lähtöaula...

Kiva kookospuu...

Siirtyminen lähtöporteille...

26.12.2009 Lauantai
Se olisi sitten lähtöpäivä Samuilta. Pakkasimme laukut jo eilen valmiiksi ja aamuksi jäi enää joitain pieniä pakkauksia ja laukkujen kiinni laittamiset. Kävimme aamulla aamiaisella ja sen jälkeen katsomassa rannalla näkyisikö siellä rantamyyjiä, joilta voisi ostaa minulle toisen hameen ja Tomille paidan. Rannalla oli kyllä myyjiä, mutta ei juuri niitä vaatemyyjiä joita etsimme. Rantareissun jälkeen kävimme huoneessa ja menimme respaan ilmoittamaan, että olemme lähdössä ja pyysimme, että joku hakisi matkalaukkumme. Annoimme juomarahaa 100THB laukunkantajalle, joka oli myös viihdyttänyt Oliviaa reissun aikana aina ohi kulkiessamme. Mies oli kiinalainen ja jutteli Olivialle aina kiinaksi, Ni hao. Huoneen siivoajille olimme jättäneet joka aamu 40THB tyynylle juomarahaksi ja nyt viimeisenä päivänä Tomi antoi rahan suoraan siivoajalle käteen ja annoimme myös tuliterän mopokypärän pois. Pikkubussi haki meidät lentokentälle noin yhdentoista aikaan. Kentälle oli lyhyt matka, joten olimme kentällä hyvissä ajoin. Lähtöselvitykseen oli pitkä jono, mutta se eteni nopeasti. Jätettyämme ruumaan menevät matkatavarat kuljimme lähtöportille viihtyisää katua pitkin. Olipa outoa kun on tottunut siihen, että terminaalit on katettuja ja Samuilla kuljetaankin ulkona. Pihalla oli useita kalliin näköisiä kauppoja, joihin emme viitsineet mennä edes katselemaan. Suuntasimme suoraan lähtöportille. Siellä oli taas Bangkok airin loungepisteet, jossa oli maksutta tarjolla juomia ja pientä syötävää kuten tonnikala- ja papupiiraita, vihreä tee kakkua ja kookoshyytelöä, olipa hyvää. Koneeseen siirryimme pienillä junilla. Tällä kertaa emme lentäneet potkurikoneella, vaan vähän isommalla koneella. Koneessa tarjottiin juomia ja sämpylät/croissantit ja Olivia sai taas tilaamani lastenaterian. Vähän ennen laskua Olivia sai myös hienon Bangkok airin palapelin. Koneessa oli myös muita suomalaisia ja ruotsalaisperhe, jossa oli ne Kiinasta ja Koreata adoptoidut lapset. Heidän kanssaan tuli vaihdettua aina välillä kuulumisia.

Bangkokiin saavuimme aikataulussa vähän yli 13.00. Menimme yleiseen taksijonoon ja otimme sieltä ison taksin, johon matkatavaramme mahtuivat juuri ja juuri. Reilu 20 kilometrin matka maksoi tietulleineen 700THB, mittaritaksin olisi tietysti saanut halvemmalla, mutta emme olisi mahtuneet pieneen taksiin ja niitä olisi pitänyt ottaa kaksi. Majoittautuminen vanhaan ja tuttuun Narai hotelliin kävi sukkelasti. Huoneemme on täällä kutoskerroksessa ja huoneet ovat siistejä perushuoneita. Majoittumisen jälkeen lähdimme uima-altaalle uimaan. Altaan vesi oli tosi kylmää, vedenviilentimet toimivat siis hyvin. Pikaisen uimisen jälkeen lähdimme syömään, koska Olivia oli hyvin väsynyt. Olivian päiväunet jäi lentokenttä-hotellimatkan pituiseksi ja puoli tuntia ei oikein riitä päiväunille. Otimme Olivian rattaat mukaan ja lähdimme kävelemään Patpongille päin. Katujen jälkeen vastaan tuli Pizza Hut ravintola ja menimme sinne syömään. Tarjoilijoina oli taas ladyboyt, kuten näissä pizzerioissa yleensä on totuttu näkemään. Palvelu oli kyllä ihan hyvää, ei voi valittaa. Otimme juustoreunatäytteisen kasvispizzan, nam. Syömisen jälkeen kävimme 7elevenissä hakemassa juomia ja palasimme hotellille. Katselimme vähän aurinkomatkojen opaskansiota ja lähdimme nukuttamaan väsynyttä Oliviaa. Hän nukahtikin pikaisesti raskaan päivän jälkeen. Huomenna olisi sitten ohjelmassa viikonloppumarkkinat...

Ang Thongin retki

Matkalla Ang Thongin luonnonpuistoon...

Luolanäkymiä...

"The Beach" laguuni...

Näppärä taksiveneen kuljettaja, joka antoi pullosta ryypyt moottorille ja sai kuin saikin sen käyntiin...

25.12.2009 Perjantai
Kamalaa, lomalla joutuu heräämään kukonlaulun aikaan tai ainakin lähes niin aikaisin. Nukuin tosin huonosti koko yön, joten olin hereillä jo hyvissä ajoin ennen kellon soimista puoli seitsemän aikaan. Lähdin hiljaa aamupalalle etten herättäisi nukkuvaa Oliviaa. Aamupalaa ei oltu vielä kunnolla aseteltu tarjolle, koska kello ei ollut vielä seitsemää ja aamiainen alkaa seitsemältä. Sain kuitenkin luvan mennä syömään, joten söin pika-aamiaisen ja lähdin päästämään Tomin syömään. Olivia olikin herännyt ollessani aamiaisella ja laittauduimme valmiiksi retkelle sillä aikaa kun Tomi söi. Olimme ajoissa hotellin respassa jo vähän ennen puolta. Koko pikkubussi täyttyi meidän ja viereisen Fist house hotellin asiakkaista. Odotimme 45minuuttia hotellin pihalla kun kaksi retkelle lähtijää puuttui bussista. Lopulta bussissamme olleet venäläiset antoivat puhelimen kuskille ja kuski puhui thai-englantia ja toisessa päässä puhuttiin luultavasti vain venäjää. Kuskille jäi epäselväksi, missä puuttuvat retkeilijät ovat, mutta lähdimme onneksi silti kohti Nathonia ja laivarantaa. Bussissa oli mukana lisäksemme suomalainen mies. Tosin hänen kansalaisuutensa selvisi vasta tunteja myöhemmin retkellä kun hän puhui jotain vaarille. Muistui taas mieleen, että kannattaa miettiä mitä puhuu, koska joukossa saattaa tosiaan olla samaa kieltä puhuvia ihmisiä...

Nathonista suuntasimme lautalla 1,5 tunnin matkan ensimmäiseen pysähdyskohteeseemme Ang thongin luonnonpuistossa. Saarella oli mahdollisuus lähteä kanoottiretkelle, kiivetä näköalakukkulalle ihailemaan alueen 42 saarta, kavuta kallion sisällä olevalle luolalle tai uida ja snorklata. Me kävimme Tomin kanssa luolalla. Luolalle oli tosi hankala kavuta ja muutenkaan minua ei paljoa huvita tallustella varvastossuissa viidakossa, mutta en halunnut jättää luolaa näkemättä. Pikaisen visiitin aikana otin muutamia kuvia ja Tomi halusi kiivetä vielä ylemmällekin suuaukolle. Huokaisin helpotuksesta päästessäni pois metsästä ja menin saman tien uimaan. Meressä näkyi kaloja ja siellä oli taas niitä polttelevia juttuja jotka tuntuivat iholla tosi ikävältä. Ei ne kuitenkaan paljoa haitannut, sillä upeat maisemat, hieno hiekka ja lämmin vesi korvasi kaiken. Olimme rannalla kaksi tuntia ja sen jälkeen meidät vietiin samoilla pitkähäntäveneillä laivalle kuin millä olimme menneet rannallekin. Laivalla tarjottiin lounaaksi kanaa, kasviksia, curryä, riisiä, vihanneksia ym. ja jälkkäriksi hedelmiä. Ruoka oli hyvää, etenkin Olivialla oli kova nälkä sillä olihan hän jättänyt kokonaan hotelliaamiaisen väliin ja laivallakin söi aamupalalla vain kolme palaa vesimelonia. Lounaan jälkeen siirryimme seuraavalle saarelle. Tällä saarella oli mahdollisuus kiivetä vuoren päälle ja ihailla sieltä "The Beach" laguunia tai mennä alas laguunille asti. Olivia oli todella väsynyt, koska oli jo hänen päikkäriaika, mutta hän halusi silti lähteä kapuamaan laguunille. Rinne oli valtavan jyrkkä ja matka ylös oli rankka. Olivia jaksoi silti kiivetä tosi hyvin ja laskeuduimme lähelle laguunia ihailemaan paikkaa. Tomi kävi vaarin kanssa laguunilla asti. Laguunissa ei saanut uida, koska vesi ei ollut uimakelpoista, mutta paikka oli todella kaunis. Hiki virtasi minullakin noroina otsalta kun autoin Oliviaa laskeutumaan takaisin rantaan, josta taksiveneet (pitkähännät) veivät meidät pikaisen uimisen jälkeen takaisin laivalle. Mummo oli jäänyt laivalle odottelemaan meitä ahkeria retkeilijöitä. Matkaoppaassa lukee, että nämä retket ovat aika raskaita ja niinhän tämä oli, mutta kannatti ehdottomasti lähteä silti matkaan. Olivia nukahti välittömästi laivan penkille päästyämme sinne ja nukkui lähes koko parituntisen matkan satamaan. Minäkin taisin torkahtaa laivan katolle hetkeksi. Tomin mopon pakoputkessa palanut jalka oli tosi ärhäkän punainen ja vereslihalla reissun jälkeen. Se ei luultavasti tykännyt oikein merivedestä, pitää lähteä hakemaan antibioottikuuri niin eiköhän vamma ala siitä paranemaan. Minäkin raapaisin pari päivää sitten vahingossa Oliviaa kaulasta ja naarmu näyttää aika ikävältä. Se ei ole alkanut ollenkaan paranemaan, vaan päinvastoin se näyttää nyt ympäriltäkin punaiselta ja vähän tulehtuneelta. Haavat ei meinaa millään parantua täällä kuumassa ja erittäin kosteassa ilmastossa.

Saavuimme hotellille vasta kuuden aikoihin. Olimme ottaneet kotoa matkaan mukaan glögiä, koska halusin juoda sitä palmun alla ja joulupipareita. Pandan suklaarasiakin oli mukana glögin kanssa nautittavaksi, mutta sattuneista syistä, se oli jo syöty. Koska meillä oli viimeinen ilta Samuilla, meidän oli toteutettava haaveet ja mentävä rantaan piknikille glögin ja herkkujen kanssa. Sovimme, että tapaamme mummon ja vaarin rannalla kahdeksalta. Vaikka olimme tosi väsyneitä, pakkailin hotellilla huomista Bangkokiin siirtymistä varten matkatavaroita ennen kuin lähdimme rantaan. Kävellessämme rannalle näimme taas pikkuisia eläinystäviämme: jättiläisetanoita ja sammakoita, jotka jaksavat aina säikäyttää pimeässä. Rannalla kokosimme eväät rantapöydälle ja istuimme rantatuoleilla. Glögi maistui hyvälle palmun alla ja katselimme samalla tähtiä ja kuuta taivaalla ja valolyhtyjä joita ihmiset lähettelivät jossain matkaan. Ilta oli tosi kaunis, olimme kuitenkin retkestä ja aikaisesta herätyksestä johtuen niin väsyneitä, että siirryimme melko pikaisesti omiin huoneisiimme pakkailuhommiin.

Pakkailin tavaroita melko haikein mielin, koska mielessä oli epävarmuus siitä tulemmeko koskaan enää Samuille. Minä pidin paikasta todella paljon, vaikka Krabin Aonong pitääkin ykkössijaa omalla listallani Thaimaan turistikohteista. Samui on kivan pieni saari, jossa oli mukava liikkua mopolla ja niin sen pystyi näkemään lähes kokonaan. Haittapuolena on se, minkä tiesimme aiemminkin, että Samuille on rakennettu liikaa. Etenkin nämä turistirannat kuten Chaweng beach, on tupaten täynnä kauppoja, ravintoloita ym. ym. kadut on todella ahtaita ja porukkaa on yksinkertaisesti liikaa rantojen kokoon nähden. Mummo kaipasi paikalta rantakatuja, joita siellä ei ollut tai oikeastaan rantakatu sijaitsi kauempana rannasta, koska hotellit on rakennettu rantaan, niin merta ei näy rantakadulta. Jos saarella ei vuokraa mopoa, liikkuminen vaikeutuu ja/tai ainakin kallistuu huomattavasti. Turistit liikkuivat saarella mopolla myös lasten kanssa kuten mekin teimme. Tiedän, että se ei ole turvallista, mutta ilman mopoa meiltä olisi jäänyt erittäin paljon näkemättä ja kokematta. Hotellivalintamme oli myös mielestämme onnistunut. Ihmettelimme alkulomasta, miksi kaikkien huoneiden ovet ovat aina auki pihalle asti, vaikka niissä ei ole asiakkaita. Syy selvisi kun mummo ja vaari huomasivat, että vaatteet homehtuivat huoneessa. Ilma oli yksinkertaisesti niin kosteaa, että näin tapahtui ja tämän vuoksi huoneiden ovia ei voi pitää kiinni kauaa. Tämähän ei ole hotellin vika, vaan näin vain voi tapahtua kosteassa ilmastossa ja etenkin kun monsuunikausi ei ollut ihan vielä ohi. Hotellilla oli ystävällistä henkilökuntaa, paikat olivat erittäin siistejä kuten Thaimaassa hotelleissa yleensäkin ja rantatuoleja oli hyvin saatavilla sekä altaalla, että rannalla. Niitä ei tarvinnut varailla aamuisin, vaan jokaiselle löytyi hyvin tilaa mihin aikaan tahansa. Tosin sesonkihan ei ollut vielä kunnolla alkanut ja hotelli oli puolityhjänä. Omien kokemusten perusteella voisin siis suositella sekä Samuita, että First bungalow beach resort hotellia muillekin. Kannattaa ehdottomasti mennä ja kokea paikka itse...

Jouluaatto Koh Samuilla

Baarimikon esitys...

Jouluinen buffetpöytä...

24.12.2009 Torstai
Se olisi sitten jouluaatto. Kuten aiemminkin kirjoittelin, niin ei joulua täällä paljoa näy. Hotellit järjestävät joulupippaloita ja aamiaiselle mennessäkin naapurihotellissa järjesteltiin jo illan juhlia, mutta ei juuri muuta. Aamiainen sujui saman vanhan kaavan mukaan eli tuli syötyä ihan liikaa. Aamiaisen jälkeen pakkasimme pikaisesti rantakamat ja suuntasimme altaan kautta rannalle. Tänään oli siitä poikkeuksellinen päivä, että aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta koko päivän. Olivia ei olisi ensin halunnut lähteä rannalle, vaan olisi halunnut jäädä altaalle. Kun sitten oli rannalta poislähdön aika ja siirryimme altaalle, Olivia olisi ehdottomasti halunnut jäädä rannalle :) Rannalla oli punainen lippu tuulen takia, mutta minusta aallot olivat pienempiä kuin aiemmin. Vedessä ei ollut nyt niitä pisteleviä ja polttelevia juttuja (korallin paloja?) ja aalloissa oli kiva keikkua. Uimiseksi sitä kellumista ei voinut sanoa. Rannalla oli taas aika paljon kaupustelijoita. Myyjät ovat ystävällisiä eivätkä tyrkytä mitään, vaan poistuvat kohteliaasti jos ei ole kiinnostunut tuotteista. Ostin itse eräältä myyjältä itselleni hameen hintaan 200THB. Muitakin hankintoja olisi voinut tehdä, mutta meillä ei ollut paljoa aikaa koska minulla oli sovittuna yhdeltä ripsien laitto. Lähdimmekin hyvissä ajoin ennen yhtä altaalle ja sitä kautta huoneeseen. Myöhästyin kuitenkin 7 minuuttia ripsien laitosta ja aikani oli jo annettu jollekin muulle. Tulin takaisin huoneeseen pariksi tunniksi ennen kuin sain uuden ajan. Olivia ja Tomi oli päiväunilla ja minäkin taisin ottaa pienet tirsat. Hoitelin myös joulupukin hommia ja paketoin Olivialle kaksi joululahjaa illaksi. Odottelin vuoroani yli puoli tuntia ripsien laittajalle. Homma oli melkoista tunarointia ja lopputulos aika onneton. Jos minulla olisi ripsiväriä mukana niin ripset voisi näyttää ihan kivoilta, mutta näin naturellena ja irtosojoina ne ei ole mitenkään hehkeät. Pitää katsella vielä Bangkokissa jos siellä olisi paikkoja, joissa voisi huollattaa ja parannella näitä ripsiä.

Tultuani ripsien laitosta aloimme valmistautua joulujuhlaa varten. Olivia laittoi Tescosta ostamamme joulumekon ja minä eilen Tescosta ostamani paidan ja tänään rannalta ostetun hameen. Mummo ja vaari oli lepäilemässä huoneessaan kun menimme sinne ja laitoimme heihin vähän vauhtia. Laitoimme tonttuhatut päähän ja herätimme vähän hilpeyttä muissa vieraissa. Kävelimme rantaa pitkin muutaman minuutin päähän viereiseen Fair House hotelliin, jonne menimme juhlimaan. Saimme sisään mentäessä orkideat kaulaamme ja tervetulodrinkit. Olivia joi taas vauhdilla juomansa, hänellä oli nimittäin kamala nälkä. Ravintola oli koristeltu todella kauniisti ja paikka oli muutenkin viihtyisä, joten juhlatunnelmaan ei ollut vaikeaa päästä. Ohjelmassa oli aluksi live musiikkia, jonka jälkeen kävimme nauttimaan buffetpöydän antimista. Tarjolla ei ollut lanttulaatikkoa, joka sekin on hyvää, vaan muita eksoottisia ja vähemmän eksoottisia herkkuja. Alkuruokana ollut porkkanakeitto raputäytteisten wontonien kanssa, oli minun suosikkini. Maistoi myös susheja ja nekin oli ihan hyviä. Jälkiruokapöydässä oli tarjolla perinteiset tiramisut ja suklaamousset, mutta kaikki muukin oli tosi hyvää. Juomaksi otin kookoksessa tarjotun pinacoladan ja tunnin päästä maha meinasi ratketa syömisistä. Katselimme ruokailun jälkeen vielä baarimikko shown, jossa pyöriteltiin jos jonkinlaisia pulloja tulen kanssa ja ilman ilmassa. Olivian juhlan kohokohta oli kun eräs tarjoilijoista toi Olivialle paketoimamme joulupaketit. Paketeista löytyi pehmoleluja, Aku Ankka taskukirja, legoja ja käsilaukku. Lähdimme juhlista pois jo kymmenen aikaan, vaikka juhlat olisi jatkuneet puoleen yöhön. Ennen nukkumaanmenoa Tomi ja Olivia rakensivat huoneessa vielä lego asuntoauton ja minä puolestaan pakkasin tavaroita seuraavan päivän retkeä varten. Tällainen oli siis meidän jouluaatto tällä kertaa. Saa nähdä mitä teemme ensi vuonna samaan aikaan...

Lomailua pilvisäässä

23.12.2009 Keskiviikko
Aurinko paistoi taas aamulla herätessämme noin kello 7.00. Olivia pyysi meitä laittamaan hänen maalaamansa T-paidat aamiaiselle. Kokeilimme paitoja, mutta maali oli vielä vähän kosteaa joten saimme armonaikaa huomiseen aamuun asti, jolloin meidän on varmasti mentävä Olivian tekemissä paidoissa aamupalalle. Aamupalan jälkeen valmistauduimme menemään uima-altaalle. Ulkona paistoi edelleen aurinko ja laitoin itselleni aurinkorasvat ja vedin lavetin varjosta auringon puolelle. Heti asettauduttuani ottamaan aurinkoa, aurinko meni pilveen eikä juuri näyttäytynyt enää koko päivänä. Uimme jonkin aikaa altaalla, Tomi kävi palauttamassa mopon ja päätimme lähteä viemään mummoa TescoLotukseen. Mummon aika on mennyt täällä Samuilla enimmäkseen hotellilla ollessa, joten päätimme viedä häntä vähän tuulettumaan. Vaari ei halunnut lähteä mukaan, olihan hän käynyt jo monesti Tescossa mopolla.

Otimme taksin hotellin pihalta ja saimme hinnan sovituksi 150THB, tosin annoimme taksille 170THB, koska 200THB on yleensä ollut pyyntihinta. Tescolla menimme ensin juomaan capuccinofrapet coffeeworldiin, jossa Olivia aloitteli jo päiväunille käyntiään kaivautumalla rattaisiin hyvää asentoon. Kaupassa kävimme heti valitsemassa Olivialla hänelle luvatun "kakkapalkinnon". Olivia käy vain pari kertaa viikossa kakalla ja täällä olemme sopineet, että lahjomme häntä tekemään kakkaa niin ei pidättele viikkoa kerrallaan kuten hänellä on joskus tapana. Olivia valitsi kakkapalkinnoksi pehmopandan, otti sen syliin rattaissa ja kävi saman tien nukkumaan. Unet kestivät koko kauppareissun, tarkkaa aikaa on vaikea arvioida, mutta ehkä noin 1,5 tuntia siellä vierähti kun tutkimme tavaroita. Etsin itselleni jouluaatoksi juhlavaatteita, mutta en löytänyt yhtään mitään T-paitoja ja shortseja juhlallisempaa. Menen sitten rantamekossa ja mummon huivissa, joka peittää paljaat olkapäät.

Tescon jälkeen menimme taksilla hotellille ja Olivia meni mummon kanssa uimaan. Uinnin jälkeen lähdimme kysymään joko torstaille tai perjantaille retkeä Ang Thongin luonnonpuistoon. Saimme kuulla, että puisto on suljettuna ja avautuu vasta perjantaina. Tämä ratkaisi suunnitelmamme ja varasimme retken perjantaiksi. Meidät haetaan hotellilta kello 7.30, viedään Nathoniin ja sieltä menemme lautalla Ang Thongiin ja takaisin. Hintaan kuuluu myös aamiainen ja lounas, snorklausvälineet ja luonnonpuistomaksu. Retki maksoi paikallisesta matkatoimistosta 1300THB/aikuinen ja Olivia pääsee puoleen hintaan. Tomi hermostui kun en tinkinyt retken hinnasta (26eur.), mutta eihän sille enää mitään voi. Mielestäni retki ei edes ollut kallis. Retkitilauksen jälkeen kävimme vaihtamassa ripsienlaitto aikani perjantaista jo huomiselle ja hieronnassa. Tomi ja minä otimme jalkahieronnan ja Olivia puolen tunnin kokovartalohieronnan. Vieläkään en ole löytänyt täältä oikein hyvää hierontapaikkaa, nyt ei auta enää muu kun odotella Bangkokiin pääsyä, sillä siellä olen yleensä aina saanut erittäin hyviä hierontoja.

Hieronnan jälkeen lähdimme etsimään vielä ruokapaikkaa. Kävelimme rantaa pitkin Chawengin keskustan suuntaan. Vastaan tuli erittäin kaunis ja ruokailijamäärästä päätellen suosittu ravintola. Ravintolan nimi Poppies oli meille myös tuttu opaskartoista. Saimme pöydän kauniin puutarhamaisen altaan ja meren välistä. Ravintolan hintataso oli Thaimaalaisittain korkea ja Tomi ei olisi halunnut jäädä paikkaan. Minä en jaksanut lähteä enää etsimään muuta ravintolaa ja halusin nauttia paikan tunnelmasta. Tilasin itselleni vihreän curryn kasviksilla ja se oli virhe. Minulle tuli voimakas tunne, että olen tehnyt joskus muulloinkin saman virheen. Ruoka oli niin tulista, että en juuri pystynyt sitä syömään. Kaivoin tofupalat ja muutamat muut kasvikset ruuasta ja söin ne riisin kanssa suu tulessa. Olivialle maistui hotdog ranskalaisilla ja Tomikin erehtyi puraisemaan ruuan seassa ollutta chiliä. Vedet vaan näytti tulevan silmistä ja nenä alkoi vuotaa. Nythän ollaan Thaimaassa, pitihän tämäkin taas kokeilla. Laskumme loppusumma oli noin 1100THB eli noin 22 euroa tässä Thaimaalaisittain erittäin hienossa ravintolassa. Syötyämme kävelimme rantaa pitkin hotellille. Olivia oli erittäin väsynyt, eikä suostunut kävelemään askeltakaan rapujen pelossa. Kannoin Oliviaa lähes koko matkan hotellille, Tomi auttoi vähän loppumatkasta kun omat voimani loppuivat. Hotellilla Olivia simahti nopeasti ja itsekin olin taas aika väsynyt...

Nathon

Tomi ja vaari ihmettelemässä hämähäkkiä...

Vaari mopoilee Nathonin rannassa...

22.12.2009 Tiistai
Herättyäni aamulla seitsemän aikaan tarkastin heti sairaalan papereista monelta Olivian jälkitarkastusaika on. Se oli yhdeltätoista, joten aamupäivällä ei juuri ehtinyt tehdä mitään aamiaisen jälkeen. Olivia lähti reippaasti aamiaiselle, koska odotti että näkisi siellä Miisu kissa. Valitettavasti Miisua ei näkynyt, mutta pari uutta kissa siellä pyöri. Syötyämme lähdimme vaihtamaan rahaa. Kurssi on koko matkamme ajan huonontunut ja harmittelimme kun emme vaihtaneet enempää rahaa alkumatkasta, näinhän siinä aina käy. Rahanvaihdon jälkeen mopoilimme sairaalaan. Kävimme ensin vakuutusosastolla kysymässä onko Suomen Tapiolasta saatu vastausta siihen, korvaavatko he Olivian sairaalassaolon. Vastausta ei ole tullut, koska meidän lentotiedot puuttuivat. Emme millään muistaneet kaikkien kuuden lennon, joilla matkustamme matkan aikana, lennonnumeroita. Lupasimme faksata tiedot sairaalaan hotellilta. Vakuutusosastolla käynnin jälkeen ilmoittauduimme potilastoimistossa, missä Olivia valokuvattiin ja kuva liitettiin esitietoihin. Pääsimme nopeasti neurologin vastaanotolle, vaikka aikamme oli vasta 15 minuutin kuluttua. Lääkäri kyseli Olivian vointia ja teki muutamia testejä. Tyttö on terve kuin pukki ja patti päästä häviää parin viikon kuluessa, kertoi lääkäri. Jouduimme maksamaan lääkärimaksun itse, koska vakuutusasia on siis yhä epäselvä. Summa ei ollut iso, vain reilu 30 euroa. Yritetään periä sitä Tapiolasta kun pääsemme kotiin. Jos siellä tulisi jokin ongelma, että he eivät korvaisi vahinkoa, meillä on myös toinen matkavakuutus mitä kautta yrittäisimme korvausta. En kuitenkaan jaksa uskoa, että mitään epäselvyyksiä korvausasiassa olisi.

Lääkärin jälkeen mopoilimme hotellille ja pakkasimme Olivialle uima- ja päiväunikamppeet, sillä suunnittelimme että lähdemme vaarin kanssa mopoilemaan saaren ympäri. Ilma näytti taas vähän huonolta, sillä taivaalla oli tummia pilviä ja vettäkin alkoi sataa. Olivia oli todella väsynyt, mutta halusi hetkeksi mummon kanssa uimaan. Tomi ja vaari lähtivät vuokraamaan vaarille mopoa päiväksi (3eur.). Kun saimme kamat kasaan lähdimme moporetkelle. Onneksi vesisade osoittautui vain kuuroksi ja sää oli ihan hyvä vaikka aurinko ei paistanutkaan. Minä lähdin farkut jalassa reissuun, sillä näin päivän aikana kaksi turistia, jotka olivat selvästi kaatuneet mopolla ikävin seurauksin. Moporetkemme suuntautui ensin Lamaille. Teimme pienen lenkin muslimikylän läpi ja kävimme vilkaisemassa kylän perällä olevaan moskeijaa. Lamailta suuntasimme saaren pääkaupunkiin Nathoniin. Matkalla pysähdyimme markkinoilla ja pääkaupungin lähellä olevalla vesiputouksella. Vesiputouksen vieressä oli hyvin hoidetussa viidakkomaisessa puutarhassa temppeli. Kävelimme kivettyjä polkuja pitkin aavemaisessa puutarhassa ja meinasin törmätä kämmenen kokoiseen mustaan hämähäkkiin. Taisin kiljahtaa muutaman kerran, sillä temppelin munkit tulivat kysymään mikä ladylla on hätänä. Heitä vaan huvitti kun kerroin, että metsässä oli iso hämähäkki. Nathonissa ajoimme mopoilla laivalaiturille ja katselimme hetken merimiesten elämään. Laiturilta näytti menevän laivoja myös mantereen puolelle. Laiva olisi siis vaihtoehto lentokoneelle, jos haluaisi tulla tänne Samuille. Nathon oli pienempi ja rauhallisempi kaupunki kuin olin ajatellut ja itse asiassa se oli huomattavasti pienempi kuin oma rantamme Chaweng. Kaupunki näyttäsi olevan toiminnassa lähinnä satamansa takia. Nathonin jälkeen suunnittelimme pysähtyvämme saaren pohjoisosassa näköalakukkulalla, mutta ajoimme paikan ohi emmekä viitsineet kääntyä jyrkkään mäkeen takaisin mopoilla. Mae Namin rannan kohdalla pysähdyimme parissa kolmiotyynyjä myyvässä liikkeessä. Ensimmäisessä emme saaneet palvelua ja toisessa pääsimme sentään kysymään hintaa. Pyysivät vajaan 1000THB, isosta istuintyynystä. Ei kuulostanut kalliilta hinnalta, mutta emme vielä ostaneet tyynyä. Punnitsimme tyynyn ja se painoi vain reilu 3kg, koko saattaa kyllä tulla ongelmaksi, sillä emme tiedä mahtuisiko se meidän lätkäkassiin. Koviin matkalaukkuihin se ei missään nimessä mahdu. Mae Namista mopoilimme melko suoraan hotellille. Meinasimme pysähtyä Tesco Lotukseen tai Big C:hen ostamaan parit oluet, mutta kello oli juuri sen verran, että alkoholijuomia ei saanut myydä. Olivia heräsi päiväunilta kun kolistelimme mummon ja vaarin huoneen ovea. Unet taisi jäädä kesken, sillä tyttö oli melkoisen pahalla tuulella.

Olivian herättyä lähdimme melko pian Burger Kingiin syömään. Menimme sinne kolme päällä mopolla. Minua aina pelottaa enemmän silloin kun Olivia on mukana mopoilemassa, vaikka hän itse ei pelkää. Ehkä se pelko on ihan tervettä itse- ja Olivian suojeluvaistoa? Burger Kingin jälkeen suuntaisimme BigC:hen ostoksille. Olivia osti itselleen vedenkestävät maalit ja äidille ja isille T-paidat, jotta voisi maalata meille omatekoiset kuvat paitoihin. Pari tuliaishankintaakin tehtiin kaupasta. Kello oli jo puoli kahdeksan kun pääsimme lähtemään kaupasta hotellille. Ehdimme vielä vähäksi aikaa iltauinnille altaalle, koska allas menee kahdeksalta kiinni. Uinnin jälkeen juttelimme hetken mummon ja vaarin kanssa ja menimme omaan huoneeseen. Olivia taiteili illan päätteeksi isille T-paidan, jossa oli hänen ja isin kuva ja nimet. Minulla Olivia maalasi paidan, jossa hän maksasi sairaalasängyssä ja äiti seisoo vierellä. Näissä paidoissa meidän pitäisi sitten kuulemma mennä huomenna aamupalalle...

Olivia letityksessä...

Pad Thai, jälleen kerran...

Olivian uimahyppyjä...

21.12.2009 Maanantai

Heräsin aamulla kello 7.30 ennen Oliviaa ja Tomia. Makailin sängyllä kunnes Olivia alkoi iloisesti hymyillä minulle. Herättelimme Tomin ja lähdimme aamiaiselle. Olivian aamiainen oli tosin taas muutama suklaamuro ja lasi vettä. Hän kyllä haki itselleen kinkkua ja juustoa, mutta ne oli tarkoitettu kissalle, joka on Olivian sanojen mukaan hänen omansa tämän loman ajan. Kissan nimi on Miisu. Vaikka ilma oli aika pilvinen, menimme uima-altaalle aamiaisen jälkeen. Olivia hyppi altaan reunalta altaaseen ja touhusi kaiken kaikkiaan varmasti pari tuntia. Altaalla oli taas sama venäläisperhe, jotka hymyilevät meille aina nähdessään meidät. Heidän ajanvietettään on ollut useana päivänä Olivian touhujen katseleminen ja niille nauraminen. Perhe on kotoisin Baikalilta ja siihen näyttäisi kuuluvan äiti, isä ja lähes täysi-ikäinen poika. Perheen isä esitteli meille tänään liskoa, joka oli kiivennyt palmuun. Todella ystävällisiä ihmisiä. Hotellille tuli eilen myös ruotsalainen perhe, jossa äiti on syntyisin suomesta. Perheeseen kuuluu 7-vuotias Kiinasta adoptoitu tyttö ja poika Koreasta. Juttelin äidin kanssa, mutta muun perheen kanssa meillä ei oikein ole yhteistä kieltä. Tällä hetkellä tässä hotellissa taitaa olla lisäksemme yksi suomalaisperhe tai ainakin aamupalalla olen kuullut heidän puhuvan suomea. Parin yön päästä hotelliin tulee talven ensimmäiset aurinkomatkalaiset. Opas näkyi olevan yhtenä päivänä tarkastamassa huoneita, joten kaikki taitaa olla valmiina lähestyvää sesonkia varten. Muutenkin joulusesongin lähestymisen huomaa täällä hotellille, sillä altaalla on päivisin enemmän ihmisiä kuin aiemmin jolloin saatoimme olla ainoat altaalla olijat.

Olivian päiväunien aikaan hän jäi taas mummon kanssa nukkumaan. Me lähdimme Tomin kanssa käymään mopolla TescoLotuksessa. Ostimme Olivialle puuhakirjoja, minulle paidan (2eur.) ja jotain muuta pientä. Kaupan jälkeen mopoilimme Swenseniin jätskeille. Söin reissun toisen miljonääriannoksen ja kylläpä se oli hyvää. Ei kyllä ihme, kun kello oli jo kolme ja olimme syöneet viimeksi aamulla. Miljonääriannos Swensenissä maksoi Pattayalla 99THB ja Samuin Swensenissä 155THB eli tässä näkyi selvästi Samuin joissain asioissa kalliimpi hintataso. Matkalla Swensenille katsoimme taas onko ravintola Sibelius jo auki, koska sen piti aueta jo viime viikolla. Luukut näytti olevan vielä ovien ja ikkunoiden edessä, joten lattiaremontti on tainnut vähän venähtää. Jätskien jälkeen mopoilimme takaisin hotellille ja Olivia olikin jo herännyt. Olivia kävi mummon kanssa nopeasti uimassa ja lähdimme rantaan kävelylle koko porukalla, vaikka mummo vähän yritti luistaa mukaan lähtemisestä.

Suuntasimme rantaa pitkin suoraan naapurihotellille, sillä kuulimme tänään, että siellä on jouluaattona juhlat. Myös meidän hotelli järjestää jouluillallisen, mutta 1000++THB hintaan ei ruuan lisäksi sisälly muuta. Viereisessä hotellissa illallinen maksaa 650++THB ja alle 6-v pääsevät ilmaiseksi. Ohjelmassa on Thai esityksiä, musiikkia, joulupukki ja lahjat ym. Varasimme sinne pöydät jouluaatoksi. Nyt olisi sitten lähdettävä etsimään juhlavaatteita kaupasta, sillä paikka on sen verran hieno ettei sinne voi mennä rantamekossa. Kävimme rannalla mummon ja Tomin kanssa jalkahieronnassa ja Olivialle laitettiin letit hiuksiin. Ensin meinasin, että olisi letitetty vain päällysosa hiuksista, mutta Olivia halusi samanlaiset letit kuin äidillä. Nyt hiukset ovat siistit ja niitä ei tarvitse jokaisen uinnin jälkeen selviä hirveästä takusta. Hieronnan ja letityksen jälkeen testasimme tämän naapurihotellin ravintolaa ja söimme siellä. Paikka oli todella kaunis ja palvelu yliystävällistä. Ruokailun jälkeen kuuntelimme vielä hetken livemusiikkia ennen kuin lähdimme kävelemään lyhyen matkan takaisin hotellille.
Olivia oli taas todella reipas koko päivän. Hän on ollut tosi tyytyväisen oloinen tähänastiseen lomaamme kun emme oikeastaan ole tehneet paljoakaan mitään ihmeellistä vaan olemme jättäneet aiempia lomiamme enemmän vapaa-aikaa ohjelmaamme. Olivian päivät ovat kuluneet aika samalla kaavalla, eikä hän ole enempää kaivannutkaan. Uiminen on ollut tietysti ykkösjuttu. Mereen ei ole viime päivinä päässyt, mutta onneksi altaassa on lämmintä vettä. Ajoittaiset sateet ja vaihteleva pilvisyys ei suuremmin haittaa kun ei anna sen haitata. Vesi on aina yli 30 asteista eikä ilmankaan lämpötila jää paljoa tämän alle vaikka sataakin. Samui on todella vehreä ja kaunis saari ja se on juuri tämän ilmaston ansiota. Vettä tulee välillä niin, että lotisee. Tänään ei muuten satanut yhtään, pilvetkin vain estivät sen, ettei saatu liikaa aurinkoa. Kohta pitäisi taas alkaa suunnittelemaan nukkumaan menoa kunhan rasvaan ensin Olivian hyttysenpuremat. Olivialla on jälleen kerran pahoja hyttysenpuremia. Toinen kämmenselkä on kaksi kertaa toisen paksuinen ja samoin jalkaterä. Zyrtecistä ja hydrocortisonista ei näytä olevan apua, mutta toivottavasti puremat paranevat kuten ne on aina aikaisemminkin parantuneet. Nyt siis nopsasti nettiin ja hyvää yötä...

Ark-baari ym.

Ark-baari, vähän huono kuva, mutta idea näkyy silti?

Hotellin rannan aallokkoa, joku uskalias meni uimaan...

Temppelikukkula...

20.12.2009 Sunnuntai
Heräsimme noin kello 7.30 ja ulkona näytti todella synkältä. Vettä sateli ja aamupalalla ravintolan ulkoterassikin oli suljettu. Laitoin pitkähihaisen takin päälle aamupalalle, koska minua paleli. Harmittikin vähän tämä vesisade, mutta jaksoin toivoa, että säätiedote pitää paikkansa ja maanantaina ilmat paranisi. Aamupalan jälkeen menimme mummon ja vaarin huoneelle ja jätimme Olivian heidän kanssaan uimaan ja leikkimään. Me lähdimme Tomin kanssa mopoilemaan, BigC:n kautta saaren pohjoisosassa sijaitsevalle kukkulalle jossa on temppeli. Tomi poltti BigC:n pihassa viereisen skootterin pakoputkessa jalkansa ja osti jääkahvia, jolla paineli palanutta kohtaa. Aika nopeasti iholle alkoi muodostua pieniä rakkuloita, mutta ei sentään palanut yhtä pahasti kuin minun sormeni kotona joulutortun täytteessä. BigC:n jälkeen ajelimme temppelikukkulalle, jonne oli tosi iso ylämäki. Meidän laiska skootteri ei jaksanut vetää meitä kahta ylös asti ja minä reippaana kävelin mäen jyrkimmän kohdan ylös. Kukkulalta oli upeat näkymät Chawengille ja lentokentälle. Katselimme koneiden nousua ja laskua ja kuvailimme vähän maisemia. Kävelin kukkulalta vähän matkaa myös alaspäin, sillä en luota skootterin jarruihin niin paljoa että olisi ollut todella jyrkässä alamäessä kyydissä. Kävimme tankkaamassa skootterin ja maksamassa kolme lisäpäivää vuokra-ajalle.

Hotellille saavuttuamme haimme uikkarit ja menimme altaalle uimaan. Aurinkokin pilkisti pilvien välistä ja ilma muuttui oikein hienoksi lomailmaksi. Uimme jonkin aikaa ja koska Olivian purkkiruuat alkavat olemaan loppu, tilasimme allasbaarista hänelle ranskalaiset lounaaksi. Ruuan jälkeen Olivia meni mummon kanssa päiväunille, vaari lähti meidän mopolla käymään samalla temppelillä, missä me kävimme aamupäivällä ja me lähdimme Tomin kanssa rantaan. Rannassa oli kuitenkin valtavat aallot ja punainen lippu, joten siellä ei voinut uida ollenkaan. Siirryimme siis takaisin altaalle ja uimisen jälkeen kävimme kahvilla omassa huoneessa.
Olivian herättyä päätimme lähteä Chawengin keskustaan. Kävelimme läheisen parturiliikkeen ohi josta kävin kysymässä ripsien tuuhennusta/kestoripsiä. Hinnaksi sanottiin 700 THB, joten sanoin meneväni perjantaina laitattamaan ne. Jatkoimme matkaa päätien varteen ja otimme sieltä taksin Ark-baariin rannalle. Rannalla olikin aivan upea rantatuoleista rakennettu ravintola/baarialue. Paikka on erityisesti nuorten suosiossa ja siellä järjestetään rantabileitä. Kävimme löhöilemään lavetille ja tilasimme juomista ja ensimmäisten juomien jälkeen päätimme myös syödä kyseisessä ravintolassa. Hintataso oli erittäin edullinen ja ruoka hyvää, lukuun ottamatta winecoolerin ja lamppuöljyn makua, jota ruokiimme kaatui kun Tomi sähläsi Olvian vesipullon kanssa. Laitetaanpa tähän taas esimerkkiä ravintolahinnoista Thaimaassa ja Samuihan ei tietenkään ole niitä edullisimpia paikkoja... Ark-baarissa, rannalla nautittuna erittäin hyvät ruuat: 2 x hampurilaisateria ranskalaisilla (eikä ollut mitään pikaruokalan hampurilaisia), tonnikalapizza, kiinalaiset kevätkääryleet, paistettu riisi kasvisversiona, 4 x olut, 2 x winecooler, kookos shake ja vesi yhteensä n. 21 euroa. Ei paha hinta Suomen hintoihin verrattuna. Oliviasta oli kiva makailla ravintolan laveteilla, hän otti viltin peitoksi ja ihmetteli mitä ympärillä tapahtui. Ostimme Olivialle rantamyyjältä valolla varustetun tuulettimen. Sitä oli kiva ihailla pimeydessä, vaikka viilennystä ei tuulen takia tarvinnutkaan. Ruuan jälkeen kävelimme rantaa pitkin hotellille. Matkaa taisi olla reilut pari kilometriä. Oliviakin suostui melko hyvin kävelemään kun otettiin juoksukilpailuita, jotka hän tietysti haluaa voittaa. Hotellille saavuttua ostimme vielä jätskit iltapalaksi ja Olivia, mummo ja vaari menivät uimaan altaalle. Huoneelle kävellessä näimme normaalien sammakoiden ja gekkojen lisäksi aivan valtavia etanoita. Ne oli aivan yhtä isoja kuin sammakotkin, enpä ole ennen sellaisia nähnyt. Piti varoa, ettei astu niiden päälle, sillä ne olisi melkoisia liukumiinoja varvastossujen alla. Nyt me ollaan kaikki niin väsyneitä että ei kai auta muu kuin käydä unten maille. Vesisadekin kuuluu taas alkaneen, toivotaan että aamuksi selkenee...

Perhospuisto

Taksimme, joka jäi matkan varrelle...

Perhospuiston perhonen, ainoa josta sain kuvan...

19.12.2009 Lauantai

Heräsimme aamulla noin kello 7.30 levänneinä ja pirteinä uuteen päivään. Laitoimme itsemme aika nopeasti aamiaiskuntoon, sillä suunnittelimme pitävämme tänään retkipäivän. Mummo ja vaari tulivat samaan aikaan aamiaiselle ja sovimme, että lähdemme heti kun ehdimme perhospuistoon ja tiikeripuistoon. Syötyämme vaari palautti mopon, koska vuokra-aika loppui tänään. Sen jälkeen menimme tien varteen odottamaan, josko vastaan tulisi joku kyydin tarjoaja. Hotellin pihalla oli tavallisia takseja päivystämässä, mutta halusimme mieluummin lähteä retkelle lavataksilla. Välittömästi tien reunaan päästyämme ensimmäinen yrittäjä soittelikin meille torvea ja kysyimme retken hintaa. Hän pyysi 16 euroa siitä, että veisi ensin meidät perhospuistoon noin 20 kilometrin päähän ja sen jälkeen tiikeripuistoon ja toisi takaisin hotellille. Hyväksyimme hinnan tinkimättä, vaikka olisihan siitä saattanut saada vähän bahteja tippumaan. Olimme lukeneet matkaopaskirjasta etukäteen perhospuistosta, joten se oli aika sellainen kuin olin kuvitellutkin sen olevan. Iso alue oli katettu verkolla ja sen sisällä oli valtava määrä perhosia. Yritin kuvaillakin niitä, mutta huonolla menestyksellä, niitä oli vaan mahdoton saada kun ne olivat jatkuvasti liikkeellä. Alue oli rakennettu rinteeseen ja rappusten kipuaminen helteessä ja kosteudessa oli ainakin mummolle melko rankkaa. Oliviakin sitoi rätin päänsä ympärille hikinauhaksi. Minulle tuli tunne, että olin mökin saunassa. Olisin vaan kaivannut sitä uimapaikkaa. Tuli mieleen, että menisin vaikka avantoon, mutta taitaisi jäädä menemättä jos kohdalle sattuisi.

Perhospuiston jälkeen taksimme vei meidät Samuin akvaarioon ja tiikeripuistoon. Olimme kuitenkin liikkeellä niin aikaisin, että meidän olisi pitänyt odottaa 2,5 tuntia näytöstä. Alueella olisi ollut meren rannassa uima-allas, jossa olisi voinut odotella näytöksen alkua, mutta meillä ei ollut uima-asuja mukana. Päätimme, että emme jää odottelemaan näytöstä. Kysyin taksikuskilta, jos hän voisi viedä meidät TescoLotukseen ja odottaa meitä siellä ennen hotellille menoa. Tämä sopi kuskille ja niin menimme Lamain Tescoon shoppailemaan. Ostin tuliaisiksi pari lasten mekkoa ja Olivialle yhdet leggins-hame yhdistelmät. Lisäksi ostimme joitain juomia ja ruokia hotellille ja tietysti Olivialle pari puuhakirjaa. Tescossa ollessamme ulkona alkoi ukkostaa ja sataa valtavasti. Taivas menikin täysin pilviseksi ja sadetta tuli vähän väliä pitkin iltaa. Kotimatkalla Tescosta taksista loppui polttoaine kesken ison ylämäen. Onneksi taksien välinen yhteistyö pelaa ja pääsimme seuraavaan lavataksiin joka otti meidät ja kuljettajan kyytiin ja vei meidät hotellille. Hotellilla lähdimme uimaan altaalle. Sade oli tauonnut hetkeksi ja polskimme altaassa vajaan tunnin. Olivia piti meille taas vesijumppaa, uimakilpailut (vaari voitti) ja hyppi itsekin altaan reunalta altaaseen. Uimisen jälkeen Olivia meni mummon kanssa päikkäreille ja me lähdimme Tomin ja vaarin kanssa käymään netissä.

Olivia ottikin pitkät päiväunet ja häntä oli vaikea saada hereille. Heräämisen jälkeen lähdimme hierontaan. Ainoastaan mummo halusi jäädä hotellille. Minä otin kookosöljyhieronnan ja muut tavallisen kasviöljyhieronnan. Olivia sai ilmaiseksi tunnin hieronnan, Tomin ja vaarin hieronta maksoi 300THB ja minun 350THB. Hieronnan laatu oli aika onnetonta tai hieronta oli muuten ihan ok ja ammattimaisen oloista, mutta voimaa olisi voinut käyttää enemmän. Thaihieronnasta tutut venytykset olivat napakoita ja sattuivatkin vähäsen, mutta muuten hieronta oli melkoista sivelyä. Tulipahan iho kuitenkin öljyttyä eikä se koskaan pahaa tee. Hieronnan jälkeen menimme syömään samaan ruotsalaispaikkaan, jossa kävimme taannoin. Annokset olivat taas valtavan isoja ja Olivia jätti lähes kaikki syömättä. Minä otin paistettua riisiä, joka ei sekään meinannut upota. Ehkä minulla ei vaan ollut nälkä. Hotellille palatessamme noin 100 metriä ennen hotellia alkoi taas sataa. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja ehdimme kastua läpimäriksi. Pitäisi kai alkaa liikkumaan samassa asusteessa kuin mummon ja vaarin naapurihuoneen rouva, joka kävi kaatosateessa lähikaupassakin bikinit päällä. Eipähän vaatteet kastu. Edelleen odottelen kyllä niitä auringonpaisteita, viimeistään sitten Bangkokissa...

Takaisin hotellielämään

Meidän iltakävelykaveri ihmettelemässä rapua...

Minä iltakävelyllä...

Perjantai 18.12.2009
Päivä ei alkanut parhaimmalla mahdollisella tavalla, sillä jouduimme eilen illalla lähtemään Samuin Bangkok hospitaliin Olivian saatua aivotäräyksen. Olivia leikki Tomin kanssa sängyllä ja tippui pää edellä kivilattialle. Vaistosin, ettei siinä pahasti käynyt, mutta kun Olivia halusi vain maata sängyllä ja alkoi oksennella, ajattelin että pakko lähteä käymään lääkärin luona. Menimme vajaan kilometrin matkan lavataksilla lähimpään sairaalaan ja pääsimme suoraan ensiapuun. Lääkäri tutki Olivian ja jäimme yöksi neurologiselle osastolle tarkkailuun. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja paikka oli siisti. Mitään traumoja käynnistä ei jäänyt, vaikka Olivialle laitettiin tippakin, mutta enpä haluaisi yöpyä siellä uudelleen. Käynnin aikana huomasin, että aikoinani opiskellusta nursing englishistä oli nyt apua, sillä sanasto sairaalassa oli aivan erilaista kuin täällä ulkopuolella. Pääsimme lähtemään takaisin hotellille noin 12.00. Lähtö pitkittyi kun Suomen Tapiolaan ei voinut olla yhteyksissä kuin Suomen virka-aikaan maksusitoumuksen saamiseksi. Lopulta vakuutusvirkailija ehdotti, että he pidättävät luottokortilta sairaalamaksun ja veloittavat sen vain jos Tapiola ei sitä maksa. Tämä järjestely sopi meille paremmin kuin hyvin. Saimme mukaan hienossa sairaalan kangaspussissa lääkkeitä Olivialle ja jälkitarkastukseen olisi mentävä tiistaina. En pitänyt tarpeellisena, että Olivian päätä kuvataan ja jouduin allekirjoittamaan tästä paperit jolla sairaala ei joudu vastuuseen puutteellisista tutkimuksista jos kallossa olisi murtuma tai aivoissa jokin vamma. Mielestäni Olivia oli kunnossa ja ainoa haitta aamulla oli iso kuhmu päässä. Tietysti menemme uudelleen sairaalaan jos ilmenee jotain vaivaa.

Palasimme sairaalasta hotellille mopolla, sillä Tomi kävi hakemassa sen aamulla samalla kun toi luottokorttini sairaalalle. Kävimme pikaisesti moikkaamassa mummoa ja vaaria, jotka paahtoivat itseään polttavassa auringossa altaalla. Tämän jälkeen käytin Olivian kylvyssä, koska hän haisi aivan hyttysmyrkylle jolla valelin hänet sairaalassa. Huoneessa oli nimittäin paljon moskiittoja, pieniä, mustia, äänettömiä ja ärhäköitä ötököitä jotka ehtivät pistellä Olivialle monta pattia. Olivia ja Tomi jäi päiväunille huoneeseen ja minä menin uimaan altaalle. Olin altaalla vajaan tunnin jonka jälkeen minunkin oli mentävä ottamaan päiväunet, sillä olin nukkunut yöllä vain puolisen tuntia. Päikkäreiden jälkeen lähdimme Tomin ja vaarin kanssa mopoilla hakemaan pizzaa pizza companysta. Olivia toivoi tonnikalapizzaa, valitettavasti sitä ei ollut ja toimme hawaji pizzan hänelle. Pysähdyimme myös ostamaan kaupasta juomiset ja menimme mummon ja vaarin huoneeseen syömään. Pizzat oli erittäin hyviä, kuten pizza companyn pizzat ovat aina olleet.

Syömisen jälkeen lähdimme vielä kävelylenkille rantaan. Oliviaa harmitti kun hänellä ei ollut taskulamppua mukana, kun sillä olisi voinut katsella ettei astu sammakoiden ja rapujen päälle. Rannassa oli ihanan tunnelmallista pimeällä. Hotellin rantabungalowit näytti olevan tyhjillään, mutta vartija istuskeli tyhjässä rantaravintolassa. Minä varoittelin jo lähtiessä, ettei kannata välittää siitä, että kiljun vähän väliä kun pelästyn erilaisia ötököitä varvastossuissa liikkuessani. Muutamia kiljahduksia todellakin tuli matkan varrella. Mummokin muuten kiljahteli yhtenä päivänä kun oli ottamassa huoneessaan croissantia pussista. Samassa pussissa oli nimittäin gekko, taisi sekin himoita samaa croissantia. Hotellin koira lähti meidän kanssa lenkille. Koira leikki rannassa kulkevien rapujen kanssa, puraisi niitä pari kertaa ja sylkäisi maahan. Kävelimme Chaweng noita niin pitkälle kuin sitä pääsi ja sieltä takaisin. Rannassa oli kova tuuli ja isot aallot. Jotkut hotellin asiakkaat istuskelivat pimeällä rannalla rantatuoleissa ja mekin suunnittelimme, että tulemme jonain iltana piknikille rantaan. Vaarin synttäreitähän vietettiin Phuketissa rannalla viime tammikuussa ja tämän ranta piknikin voisi uusia. Viimeksi emme saaneet tuulen vuoksi kynttilöitä palamaan ja nytkin tuulee lähes kokoajan, joten kynttilän valoa emme taida saada tälläkään kertaa tunnelman luomiseksi, mutta eipä se haittaa. Katsellaan sitten tähtiä ja kuuta, jos ne näkyvät.

Hotellille palattuamme Olivia oli vielä aika vauhdissaan. Hän on täytellyt jo muutaman päivän ajan lasten puuhakirjoja. Viimeisin kirja on ollut laskukirja, jossa on helppoja yhteen ja vähennyslaskuja. Näitä kirjoja on ostettu TescoLotuksesta ja seuraavaksi pitäisi ostaa kakkostasoa olevia tehtäviä, koska ykköstason laskut on jo tehty. Nämä puuha- ja tehtäväkirjat on tosi kivaa ajanvietettä, koska niissä oppii samalla hyödyllisiä taitoja ja Olivia on niistä myös todella kiinnostunut. Kirjat ovat täällä myös todella edullisia, noin 50 senttiä kappale, vähän alle tai vähän yli. Tomi olisi halunnut illalla vielä hierontaan, mutta minä olin tosi väsynyt enkä jaksanut lähteä. Päädyimme sitten tekemään vielä uudelleen pienen kävelylenkin oman perheen kesken. Olivia otti mukaan taskulampun ja sen valossa oli turvallista kävellä. Hotellille palasimme yhdeksän aikaan ja unta ei tarvinnut kauaa odotella...

Sadetta

Torstai 17.12.2009
Päivä alkoi taas normaaliin tapaan. Kävimme eilen nukkumaan vasta puolen yön aikaan ja heräsimme Olivian herätykseen kello 7.30. Olivia suostui ensimmäistä kertaa lähtemään aamupalalle mukaan. Meidän ei myöskään tarvinnut maksaa mitään hänen aamiaisesta, onneksi, sillä vesilasillisesta ja muutamasta suklaamurosta ei olisi paljoa viitsinyt pulittaa. Aamupalan jälkeen menimme hotellin omaan rantaan. Minä menin heti uimaan, mutta meressä oli jotain mitkä polttelivat ihoa joten pysyttäydyin tiiviisti uimapatjan päällä. Meduusoja meressä ei näkynyt, joten en tiedä mitä polttiaisia meressä ui, ikävältä kuitenkin tuntui jatkuvat pistot joka puolelle. Taivaalla oli meren yllä näkyvissä todella tummia pilviä. Noin puolen tunnin rannalla olon jälkeen tuuli yltyi yllättäen ja alkoi sataa. Siirryimme altaille ja siellä olikin todella lämmintä ja sadekin loppui yhtä yllättäen kuin oli alkanut. Olivia ei jaksanut kovin kauaa uida, vaan alkoi kiukutella koska nälkä ja väsymys vaivasi. Ensiapuna Olivia söi purkkiruuan ja sen jälkeen menimme huoneeseemme suihkuun ja jatkamaan syömistä. Tällä hetkellä Olivian lemppari on vaalea leipä (vaikka ei yleensä syö leipää ollenkaan) ja sen päällä tonnikalaa. Vellin jälkeen veimme Olivian mummon huoneeseen päiväunille ja lähdimme vaarin kanssa kolmestaan mopoilemaan. Mummon vointi on onneksi jo parantunut, joten sairasloma jäi yhteen päivään.

Moporeissumme aluksi ajoimme BigC tavarataloon ostamaan Olivialle mopokypärää. Valikoimassa oli vain yksi lastenkypärä ja minusta se oli liian pieni. Ostimme sitten kolmannen aikuisten kypärän (2,50 eur) ja Olivia saa jatkossakin käyttää aikuisten mallia. Tavaratalosta ajelimme mopoilla Bo Phutin rantaan ja pysähdyimme hetkeksi Fisherman´s villageen ihailemaan paikkoja. Teimme ahtailla kaduilla pienen kävelylenkin ja haimme apteekista Tomin ärtyneeseen silmään silmätippoja. Bo Phutista jatkoimme matkaa Big Buddhalle, koska vaari ei ollut nähnyt vielä paikkaa. Temppelialueella ollessamme alkoi taas sataa. Minä meinasin kaatua varvastossuillani liukkailla laatoilla. Onneksi en kaatunut, koska huomasin vasta myöhemmin, ettei kyseisessä paikassa olisi saanut muutenkaan liikkua kengät jalassa. Sade kesti vain vajaa kymmenen minuuttia ja pääsimme jatkamaan matkaa. Big Buddhalta jatkoimme matkaa aivan saaren pohjoisosaan ja ajoimme koko Chawengin rantatien hotellille. Matkalla bongasin Ark baarin ja Sibeliuksen, joissa käynnit ovat matkaohjelmassamme.

Hotellille saavuttuamme Olivia nukkui edelleen. Heti herättyään hän kysyi koska lähdemme perhospuistoon. Kello oli kuitenkin jo niin paljon, ettemme viitsineet enää lähteä puistoon, jonne oli parikymmentä kilometriä matkaa. Ehdotimme norsuratsastukseen menoa täksi päiväksi ja se kelpasi Olivialle. Vaari lähti mukaan ja mopoilimme noin neljän kilometrin päähän, missä sijaitsi lähin safaripaikka. Huomasimme jo mennessä, että pilvet olivat taas uhkaavan tummia. Vettä alkoikin sataa heti kun pääsimme norsun selkään. Teimme pienen lenkin lähimetsässä ja ratsastuksen aikana ohjastaja teki perinteiset taideteokset heinistä. Tällä kertaa saimme sormukset kaikille ja hienot kukkakaulakorut. Ratsastuksen jälkeen mopoilimme vesisateessa hotellille. Sadetta jatkui koko illan. Kävimme syömässä ruotsalaisessa Tre troll ravintolassa todella runsaat ateriat ja sieltä palattuamme kahlasimme nilkkoja myöten vedessä. Kadut tulvii, koska viemäreitä ei näytä olevan. Tämä vesisade ei ole meille mikään yllätys. Tiesimme jo matkan suunnitteluvaiheessa, että joulukuu saattaa olla vielä aika epävakaista säiden suhteen täällä Samuilla. Tämän vuoksi olimmekin ensimmäisen viikon Pattayalla. Katselin säätiedotuksesta, että koko tämän viikon näyttäisi olevan sateita luvassa. Toivotaan kuitenkin, että ei sataisi koko päivää vaan olisi kuten tänään, että selkeitäkin hetkiä mahtuisi mukaan.

Mopoilua

Namuang 2 vesiputous kaukaa zoomattuna, edessä oli vielä melkoinen patikointi viidakossa...

Isoisä...

Muumioitunut munkki...

Tyylikkäät mopoilijat...

16.12.2009 Keskiviikko
Meidän aamu alkoi taas jo kello 6.30 kun Olivia heräsi. Hän oli väsynyt, mutta ei malttanut enää käydä uudelleen nukkumaan kun pissahätä herätti. Loikoilimme hetken sängyssä ja päätin lähteä aamulenkille meren rantaan. Haimme eilen pesulasta puhtaat vaatteet, joten ei tarvinnut laittaa hikistä juoksupaitaa päälle. Veimme muovikassillisen likaisia vaatteita pesulaan (2kg) ja maksu oli 80 THB, annoimme tippiä 20THB eli hinnaksi tuli kokonaisuudessaan noin kaksi euroa. Siihen hintaan ei paljoa viitsi nyrkkipyykkiä pestä vessan lavuaarissa. Hotellimme on meren rannalla, joten sujautin ravintolan vierestä juoksemaan rantaan. Lämpötila lähenteli aamulla jo varmasti 30 astetta joten juokseminen oli todella raskasta. Lisäksi merellä oli niin isot aallot, että aivan vesirajassa juokseminen ei onnistunut, vaan jouduin osittain juoksemaan pehmeässä hiekassa. Juoksin lähes Chawengin toiseen päähän ja takaisin, vastaan tuli muutamia muitakin hölkkääjiä. Lenkin jälkeen raahauduin suihkuun ja päästin Tomin aamiaiselle. Hän päästi puolestaan minut syömään tultuaan aamiaiselta. Ensimmäistä kertaa loman aikana minulla oli kamala nälkä aamupalalla. Aamupalan jälkeen menimme vähäksi aikaa uima-altaalle uimaan. Ajattelimme olla vain niin vähän aikaa, etten tarvitsi paljoa aurinkorasvaa. No, vanhanaikaisestihan siinä kävi, ympäri kehoa on pieniä palaneita alueita joihin en laittanut rasvaa ja pahin on päänahka. Pitäisihän se jo tietää, että kun on letit päässä niin on aina pidettävä huivia ulkona. Tai no, kyllähän minä sen tiedän, mutta kun...

Tomi ja vaari kävivät vuokraamassa vaarillekin mopon ja heidän tultua vuokraamosta mummo ja Olivia menivät päiväunille ja me muut lähdimme moporetkelle. Tänään mopoilimme Lamain suuntaan, saaren eteläosaan. Matkan varrella pysähdyimme näköalakukkulalle ja kävimme ihastelemassa isoisä ja isoäiti kalliomuodostelmia. Kalliot näyttivät vähän samoilta kuin mitä katselimme Hainanin maailmanlopussa kesällä. Kävimme myös katsomassa muumioitunutta munkkia, josta otimme Olivian toiveesta monta valokuvaa. Olivia ei itse missään nimessä halua lähteä katsomaan munkkia, mutta halusi nähdä sen kuvassa. Munkin katsomisen jälkeen suuntasimme Namuang 2 vesiputoukselle. Perille ei päässyt mopoilla, vaan loppumatkasta meitä odotti noin puolen tunnin patikointi viidakossa kamalassa helteessä. Tänään taisi olla matkan kuumin päivä. Olin lähtenyt matkaan farkuissa siinä pelossa, että kaadumme mopolla, mutta minun oli pakko luovuttaa ja vaihtaa hame päälle kun oli niin kuuma. Viidakkopatikointi otti aika koville myös vaarilla, hän jäikin lepuuttelemaan putouksen juurelle kun me jatkoimme ylemmäs Tomin kanssa. Minäkään en suostunut menemään ihan huipulle vaikka paikallinen mies meitä sinne opastikin. Paikka oli jotenkin niin aavemainen, eikä muita ihmisiä näkynyt missään.
Vesiputousten jälkeen ajelimme pienen mutkan kautta Lamaille. Pysähdyimme matkan varrella jätskille ja tankkaamaan. Matkan varrella vaari ajoi käärmeen päältä, voi käärme raukkaa. Hotellille saavuttuamme olimme melkoisen väsyneitä ja paikat oli puuduksissa. Ajomatkaa tuli tänään ehkä noin 50 kilometriä, mutta oli kiva nähdä monia Samuin kuuluisista nähtävyyksistä. Tällä välin Olivia oli nukkunut 2,5 tunnin päikkärit mummon kanssa. Mummo oli tuntenut itsensä kipeäksi jo tänään aamulla ja olo oli huonontunut päivän mittaan. Tämähän on aika tavallista ilmaston vaihdoksen takia, toivottavasti olo paranee yön aikana ja huomenna hän voisi jo viettää lomaa sairasloman sijaan. Me lähdimme Tomin ja Olivian kanssa vielä illalla käväisemään TescoLotuksessa mopolla. Kävimme syömässä ostoskeskuksessa ja sen jälkeen kiertelimme kaupassa. Tarkoituksemme oli ostaa Olivialle mopokypärä, mutta kaikki kypärät olivat aivan liian isoja. Ostin taas parit vaatteet ja Olivialle kengät, yritän silti hillitä shoppailuhimoani Bangkokiin asti. Palasimme hotellille vähän vaille yhdeksän ja kävimme vielä katsomassa mitä mummolle ja vaarille kuuluu, eipä sinne ihmeitä joten menimme huoneeseen ja minä lähdinkin nettiin käymään ja päivittämään tätä blogia...

Big Buddha

15.12.2009 Tiistai
Taas olisi yksi mukava lomapäivä takana. Olivia järjesti meille aikaisen aamuherätyksen jo kello 6.30 enkä saanut häntä enää nukkumaan. Minua väsytti ihan kamalasti ja päätä särki kun unet jäi pahasti kesken. Otin särkylääkkeen ja kampesin itseni ajoissa aamiaiselle. Aamiaisella ei ollut taaskaan kuin muutama ihminen, sama vanha mies joka oli eilenkin aamulla seisoi aamiaisravintolan ulkopuolella kalliolle ja kyttäsi verkko kädessä katse merelle päin. En tiedä kalastiko hän vai mitä teki, mutta erikoisen näköinen patsas mies on kuitenkin kyseessä omine rituaaleineen. Mummo ja vaari oli kanssani samaan aikaan aamiaisella ja syötynäni tulin päästämään Tomin aamupalalle.

Syötyämme lähdimme uima-altaalle uimaan. Sää oli pilvinen, aurinkoa ei näkynyt ollenkaan pilviverhon takaa. Ilmakin oli selvästi viileämpi kuin eilen, mutta altaan vesi oli erittäin lämmintä ja sinne oli kiva mennä lämmittelemään. Ulkonahan ei ole kuin 29 astetta, niin saattaahan se joskus alkaa palelemaankin. Olivia testasi eilen ostettua uimapatjaa ja antoi meidän vanhempienkin sitä välillä kokeilla. Olivialla oli muutenkin normaalit allasrituaalit, niihin kuuluu vesijumpan pitäminen. Kyllä on ihmisillä katseltavaa kun Olivia heiluu altaan reunalla ja jumppauttaa vanhempiaan. Ohjeethan on pakko huutaa kuuluvalla äänellä, ettei mikään liike jää epäselväksi.

Uimisen jälkeen Olivia väsähti täysin, vaikka kello oli vasta 12. No, ei ihmekään kun heräsi kukonlaulun aikaan. Olivia söi purkkiruuan huoneessa, joi vellin ja sen jälkeen uni tuli nopeasti. Tomi lähti vuokraamaan mopoa. Näistä aikeistahan luin itse eilen facebookista, ei uskaltanut kai minulle sanoa suoraan koska tietää mitä ajattelen asiasta. Meillä on ollut aiemminkin Thaimaassa vuokramopo, mutta vasemmanpuoleinen liikenne on minusta tosi hankala kun on vuosikymmeniä ajanut Suomessa. Mopoilu täällä on tilastojen mukaan vaarallista ja en edes ajattele, etteikö meille voisi sattua jotain, joten riskin ottaa kun istahtaa mopon kyytiin. Tomi tuli jonkin ajan kuluttua innoissaan hotellille kun oli käynyt vuokraamassa menopelin. Vuokra oli huimat 150THB (n. 3eur) päivässä ja Tomi olikin saman tien sopinut viiden päivän vuokrasta.
Olivia heräsi kiukkuisena päiväunilta, mutta kun kuuli että isi oli hakenut mopon, ilme muuttui iloisemmaksi. Olivia lupasi lähteä kokeilemaan uskaltaako olla mopon kyydissä. Hän kertoi olleensa lumimopon (moottorikelkka) kyydissä mökillä ja se ainakin oli pelottanut paljon. Lähdimme koko perhe testaamaan mopoa; Tomi ajoi, Olivia istui keskellä ja minä takana. Hyvin mahduttiin kyytiin koko perhe. Kävimme pikaisesti sanomassa mummolle ja vaarille, että lähdemme katsomaan nähtävyyksiä ja lähdimme matkaan. Suuntasimme saaren pohjoispäähän, lentokentän taakse katsomaan Samuin ehkä kuuluisinta nähtävyyttä Big Buddhaa. Paikka oli hieno ja ihailimme alueen kaikkia muitakin patsaita sekä joimme virvokkeita ennen kuin lähdimme etsimään toista temppelialuetta lähistöltä. Jatkoimme mopomatkaa muutaman kilometrin ja löysimme alueen, jossa oli upeita temppeleitä ja patsaita, mm. kiinalaisnainen. Paikalla oli myös mahdollisuus syöttää kissakaloja (monneja) ja Olivian olikin pakko saada kalanruokaa, jotta pyysi syöttämään kaloja. Nähtävyyksien katsomisen jälkeen jatkoimme matkaa. Minua pelotti mopon kyydissä. Olivia lohdutti ja sanoi, että ajattele mukavia asioita niin pelko lähtee pois. Ei oikein toiminut. Pysähdyimme matkalla hotellille BigC tavarataloon. Ensin suuntasimme syömään KFC:hen ja sen jälkeen menimme markettiin ostoksille. Teimme pieniä ostoksia; Olivialle parit shortsit, hame, kevät saapikkaat ja juomia. Ostosten jälkeen köröttelimme pimeässä hotellille ja veimme mopon hotellin parkkiin. Toivottavasti mopo ei katoa yön aikana, vartijoita täällä ainakin riittää joka nurkassa. Kävimme moikkaamassa mummoa ja vaaria heidän huoneellaan. He lähtivät vielä syömään, mutta meille riitti KFC:n ruokailu. Vaari pyysi Tomia vielä nettikahvilaan ja he kävivät illalla surffailemassa netissä kun minä laitoin Oliviaa nukkumaan...