Nyt tämä pelonsekaisin tuntein odotettu päivä on kuitenkin jo lähes takana. Leikkaus oli vasta toisena koska Samuel leikattiin tänään "ylimääräisenä" viime viikkoisen peruuntumisen takia. Järjestely sopi meille sen puoleen hyvin, että meidän tarvitsi olla sairaalassa vasta kello 10. Toisaalta kapinoin sitä vastaan, että Samuelin piti olla ravinnotta kello neljästä asti yöllä ja tiesin Samuelin tuntien että hän ei suostu syömään yöllä ja näin hän joutuu olemaan ravinnotta kohtuuttoman pitkän ajan edellisestä illasta alkaen. Olen itsekin ollut järjestämässä ravitsemuskoulutuksia, joissa on käsitelty leikkaushoitoa ja ravitsemusta ja Samuelille tullut 17 tunnin paasto ennen leikkausta oli kyllä kaikkien suositusten vastaista.
Sairaalaan tullessa Samuel otti autossa päiväunet ja oli sitten virtaa täynnä kun tulimme sairaalalle. Menimme ensin valokuvaan ja verikokeeseen labraan. Labraan jonotus meinasi olla liikaa Samuelille, mutta selvisimme siitäkin kuten myös verkikokeesta, jonka ottaminen sujui paremmin kuin koskaan ennen. Laboratoriohoitaja huokaisi syvään kun näki, että asiakkaana oli lapsi ja sanoi pois lähtiessämme että toivottavasti hänelle ei tule enää yhään lasta tänään verikokeisiin. En tiedä mistä kyseiset kommentit johtuivat. Hoitaja valitteli henkilökuntapulaa, joten liittyiköhän tämä jotenkin siihen vai lasten itkuun? Näytteenotossa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa, niin hienosti se meni.
Osastolla tapasin pyynnöstäni anestesialääkärin, koska minulle jäi erittäin huono kokemus viime leikkauksen yhteydessä tapahtuneesta kanyylin laitosta. Samuelilla oli parikymmentä neulanpistoreikää ympäri kehoa eikä kanyylia saatu edes laitettua leikkauksen jälkeen uudelleen. Anestesialääkäri oli oikein mukava ja keskustelu rauhoitti minua kun hän lupasi ettei kiduta Samuelia. Myös leikkauksessa mukana ollut plastiikkakirurgi ja tuli tapaamaan meitä ennen leikkausta ja hänen tapaamisestaan tulee aina turvallinen olo. Leikkaava plastiikkakirurgikin piipahti tapaamassa meitä pikaisesti, joten perusasiat olivat kunnossa leikkausta varten. Ennen leikkaussaliin vientiä Samuelille annettiin esilääke. Lääke alkoi vaikuttaa muutamassa minuutissa. Emme edes tajunneet heti mistä oli kyse kun Samuel kaatusi lattialle. Nostettuani hänet pystyyn Samuel kiemurteli eikä pysynyt enää jaloillaan. Loppuaika menikin sängyn päällä köllötellen kummeilta saatu panda kainalossa. Saatoimme Samuelin leikkaussalin ovelle, jossa Samuel vilkutteli meille luottavaisin mielin. Ei tiennyt poika vielä minne oli menossa.
Kävimme Tomin kanssa keskustassa syömässä ja palasimme sairaalalle odottelemaan Samuelia. Leikkauksessa mukana ollut plastiikkakirurgi kävi tapaamassa meitä ja sanoi leikkauksen menneen hyvin, mutta... Vaistosin heti, että jotain ei mennyt suunnitellusti. Halkiota ei oltu saatu kokonaan suljettua ja osa halkiosta on aika heikosti kiinni. Leikkauksia on siis tiedossa joko vuoden sisällä jos ompeleet pettävät ja reiästä tulee suurempi tai kahden-kolmen vuoden päästä jos nykyinen reikä ei suurene. Pettymyksen kyyneleet tulivat silmiin kun kuulin tästä ja tunne, että arvasin tämän etukäteen. Nyt mieleni on jo asian suhteen parempi ja sama pätee tähänkin asiaan. Eihän tälle mitään voi...
Samuel oli melko pitkään heräämössä ja olimme jo Tomin kanssa vähän huolestuneita mitä on tapahtunut. Olimme kuulleet, että Samuelilla on taas melko reilusti verenvuotoa ja pelkäsimme että se oli lisääntynyt. Pitkittyneeseen heräämöaikaan löytyi kuitenkin syy siitä, että osaston henkilökunta ei ollut pystynyt hakemaan Samuelia aiemmin osastolle kiireiden vuoksi.
Osastolle tullessa järkytyin katsoessani Samuelin erittäin turvoksissa olevaa huulta ja naamaa. Kasvot ovat paljon enemmän turvoksissa kuin edellisen leikkauksen yhteydessä. Samuel nukkui hieman levottomasti ja pomppasikin pariin otteeseen pystyyn sanoen, "äiti, heräsin, avaa" osoittaen käsi- ja vyötärösidoksia. No enhän minä niitä voinut avata ja päinvastoin kuin Samuel toivoi, hoitaja tuli sitomaan hänet tiukemmin kiinni. Samuel oli kysellyt minua jo heräämössä ja tarkkaili etten häviä minnekään huoneesta. Tomi lähti seitsemän aikaan ajelemaan kotiin, koska hänellä on huomenna työpäivä. Samuel vilkutti isille ja toivotimme hyvää kotimatkaa. Saa nähdä minkälainen yö meillä on tiedossa. Samuel näyttää kyllä levolliselta, mutta erittäin vilkkaana poikana hänellä voi olla vaikeuksia sidoksien kanssa.
