perjantai 28. joulukuuta 2007

Janin kuulumiset

Jani viestitteli tänään, että pääsi pois sairaalasta. Olo on vielä vähän heikko, mutta keräilee nyt voimia pari päivää hotellissa Phuketin Kata Beachilla ja lähtee kotimatkalle sunnuntaina. Tervetuloa!

maanantai 24. joulukuuta 2007

Hyvää Joulua


Oikein hyvää joulua! Oma joulutunnelmani löytyy viimeistään tämän laulun myötä. O osaa laulun ulkoa, olen ehkä muutaman kerran sitä laulanut hänelle... Sanat koskettavat ja Jari Sillanpää laulaa sen upeasti.


"Niin monta vuotta etsinyt mä olin kaltaistas, nyt onnellinen oon kun sain löytää maailmas, jonka matkallain hukkuneen luulin, mä kunnes lämpimän kutsusi kuulin. Vaikka ulkona onkin nyt hanki ja jää ja taivaalla synkkää ja niin pimeää, niin kanssasi joulu on joulu. Vain kanssasi joulu on joulu.


Sun luonasi mun maailmaani löytyi tunne uus, niin kaukaiselta tuntuu tuo kauna, katkeruus. Luojan antamaa vietämme juhlaa, hän valoaan meihin orpoihin tuhlaa. Vaikka ulkona onkin...


Tää tunne etsii tietään ihmismieleen jokaiseen, on joulu juhla sen joka uskoo rakkauteen, jotain tehtävä on hänen vuokseen ett saisi rakkaansa luokseen. Vaikka ulkona onkin..."

sunnuntai 23. joulukuuta 2007

Kotona ollaan

Kotimatka sujui hyvin. Kone lähti ajallaan ja kaikki sujui muutenkin joustavasti. Lennollamme oli välilasku Arabiemiraateissa Al Ainissa, jonne lentomatka kesti kuusi tuntia. Välilaskulla kävimme pikaisesti paikallisessa Tax Free myymälässä ja tämän jälkeen lento Helsinkiin kesti vielä seitsemän tuntia. O nukkui tästä 13 tunnin lentomatkasta noin 90% ja jatkoi unia vielä automatkan kotiin. Kello on nyt 2.30 ja O alkaa heräilemään, Thaimaassahan kello on nyt 7.30 eli juuri sopiva aika nousta. Kotiin oli mukava palata, vaikka olisin mielelläni jatkanut lomaa.

Janilla Thaimaan reissu jatkuu, sillä hän jäi Phuketin sairaalaan. Diagnoosina on lääkärien mukaan vakava tai erittäin vakava infektio. Vakuutusyhtiö on jo saanut tiedon Janista ja ottanut yhteyttä häneen. Me palasimme hieman apeina ja huolestuneina kotiin Janin vuoksi. Nyt emme voi muuta kuin toivoa, että oikeat lääkkeet löytyvät ja mies pääsee kotiin. Laitoin Janille viestiä ja harmittelin kun hän ei pääse jouluksi kotiin. Jani vastasi että enemmänkin harmittaa kun hän on Thaimaassa eikä pääse osallistumaan Full Moon Partyihin!!! Parane pian.

lauantai 22. joulukuuta 2007

Kotiinlähtö

Kävin vielä pikaisesti tarkastamassa ennen nukkumaan menoa onko meidän lento arvioitu lähteväksi ajallaan. Kone on luultavasti juuri lähdössä Arlandasta tänne päin, eikä viivästyksiä ollut vielä tiedossa. Jani on tällä hetkellä Phuketin sairaalassa, jonne meni ambulanssilla vasta aamulla. Yöllä hänet olisi viety Krabin sairaalaan ja se kuulostaa minustakin melko eksoottiselta, joten päätti odottaa aamuun. Nyt olemme peukut pystyssä, että tropit auttaisi vähän aamuksi. Suunnitelmissa on, että jos kunto vähänkin sallii, hän lähtee taksilla Phuketista aamu yhdeksältä ja tulee suoraan Krabin kentälle. Lentomme lähtee kello 13.05. Me olemme pakanneet kaikki tavarat. O nukkuu ja aamulla sitten alkaa rankka kotimatka. Eipä muuta kuin kiitos koko matkaseurueellemme mukavasta lomasta ja kiitokset kaikille blogin kautta matkaamme seuranneille. Tiedän teitä olevan monia. Kohta tulemme sinne joulun viettoon ja odottamaan taas seuraavaa matkaa...

perjantai 21. joulukuuta 2007

Aurinkoa!

O pelleilemässä renkaalla

Upeita maisemia, joita ei tosin pysty oikein tallantamaan valokuviin vaan ne on nähtävä itse.


Tänään oli vihdoin kunnon aurinkopäivä. Lähdimme aamulla pitkähäntäveneellä läheiselle Phra Nang Beachille. Mummi pyyteli O:ta jäämään hotellille hänen kanssaan, mutta O halusi lähteä tietenkin rannalle. Olisimme ehkä harkineetkin hänen jättämistään pois rannalta jos O olisi nukkunut huonosti, mutta kymmenen tunnin yöunien jälkeen tiesimme hänen jaksavan lähteä mukaan. Luimme opaskirjasta ennen rannalle menoa, että rannan hiekka on kuin ”perunajauhoa ja uskomattomat kalkkikivimuodostelmat tekevät rannasta yhden Thaimaan kauneimmista.” Kyllähän niitä hienoja rantoja täältä löytyy, mutta eipä tätäkään voinut moittia. Rannalla sijaitsee luksushotelli jolla mm. Madonnan, Brad Pittin ja Stingin sanotaan lomailleen eli jos kelpaa heille niin miksi ei meillekin.

Rannalla oli kallioiden välissä upeita luolamuodostelmia. Eräs luola oli nimetty prinsessan luolaksi. Luola oli aika erikoinen, sillä sen sisällä oli uskonnolliselta vaikuttavaa rekvisiittaa. Itse ensin ihmettelin omaa mielikuvitustani, mutta kyllä se rekvisiitta todellakin oli puisia peniksiä. Isoja ja pieniä ja maalattujakin versioita. O vaan ihmetteli mitä pölkkyjä luola oli täynnä. Aurinko porotti tänään oikeastaan ensimmäistä kertaa lomamme aikana pilvettömältä taivaalta. Valtavat kalliomöhkäreet antoivat kuitenkin hyvän suojan jos ei halunnut paahtaa itseään polttavassa auringossa. Missään Aonangin tai lähistön rannoilla ei ole aurinkotuoleja. Minusta tämä on erittäin hyvä asia. Jokainen voi etsiä rannalta paikan sieltä mistä haluaa. Ostimme loman alussa rantamatot ja niillä on oikein hyvä lepäillä jos siltä tuntuu. Itse en ole pystynyt tosin sitä lomailumuotoa harrastamaan sen jälkeen kun saimme O:n. En ole kertaakaan loman aikana maannut hetkeäkään rannalla aurinkomatolla ja aurinkolavetilla olen altaalla maannut tasan kerran. Tämä kerta oli se kun satutin polveni ja lähes pyörryin.

Eräs englantilainen nainen tuli tänään juttelemaan kanssani koska lapsemme alkoivat leikkiä keskenään. Heidän tyttö oli adoptoitu Singaporesta. En kysynyt lapsen ikää, mutta taisi olla vain vähän reilun vuoden ikäinen. Nainen oli tietoinen Kiinan adoptiojonojen pituudesta tällä hetkellä ja päivitteli niitä. Itsekin laskeskelin, että toisen prosessin hakemuksemme on ollut nyt Kiinassa juuri yhtä kauan kuin O:n odotusaika oli reilu pari vuotta sitten. Tällä kertaa meillä on takana myös nämä pitkät odotukset Suomen päässä kun säädettiin että neuvonnan on kestettävä aina min. 6Kk ja lautakunnan kohtuuttomat jonot. Tiedossamme on kuitenkin, että odotuksemme on vasta alussa vaikka Milena ennusteli O:lle neljää siskoa.

Lähdimme tänään pois rannalta kahden aikaan. O nukahti pitkähäntäveneeseen isin syliin ja nukkui koko mopotaksikyydinkin hotellille jatkaen unia lähes kaksi tuntia hotellilla. Unien jälkeen mummi tuli hoitamaan O:ta ja minä lähdin Tomin, Maijan, mummon ja Marjatan kanssa viimeisille ostoksille Tescoon. Ostoksista ei ehkä kannata kirjoitella sen enempää. Paljon siis ostettiin ja vielä enemmän olisi tehnyt mieli ostaa kun kaikki on niin halpaa!!! Reissun jälkeen Tomi lähti Juhan ja poikien sekä papan kanssa Thai nyrkkeilyotteluun. Saa nähdä monelta tulevat, ei ole vielä näkynyt vaikka on jo puoliyö. Janilta kuului tänään huonoja uutisia. On yhä kovasti kipeänä. On käynyt pari kertaa lääkärissä, mutta ei ole saanut oikeita lääkkeitä. Saa nähdä onko huomenna lähtö sairaalaan ja sehän myös taitaa tarkoittaa sitä, ettei pystyisi lähtemään kotiin meidän muiden kanssa sunnuntaina. Nyt peukut pystyyn, että kunto alkaisi kohenemaan... (Tallennan tätä kirjoitusta aamulla ja yön aikana kuului huonoja uutisia Janin voinnista. Mummi ja pappa ovat tietysti kovasti huolissaan poikansa vuoksi ja niin olemme me kaikki muutkin. Tämänhetkistä tilannetta en tiedä, mutta toivottavasti Jani on päässyt sairaalahoitoon.)

torstai 20. joulukuuta 2007

Lähteillä

Kristallilaguuni
Kuuma lähde

Vietimme tänään retkipäivää. O:n vointi oli eilen illalla hyvä eikä vointi huonontunut aamuksikaan. Näin ollen pääsimme lähtemään koko porukka Kuumille lähteille sekä Kristalli laguuniin. Tai ei ihan koko porukka, sillä Jani jäi sairastamaan ja pappa jäi muuten vain pois reissusta. O heräsi taas aikaisin aamulla. Unet jäi kesken ja oli väsynyt. Aamupala ei hänelle maistunut, kuten ei muinakaan aamuina. Tarjoilijat yrittivät piristää totista tyttöä, mutta eivät saaneet juuri hymyä irtoamaan O:n kasvoilta. Eräs tarjoilija kävi juttelemassa, että hänen hollantilaisilla tutuillaan on kaksi Kiinasta adoptoitua lasta. Keskustelimme myös vähän Thaimaan kv. Adoptioista ja tarjoilija näytti miten hänelle tulee kylmät väreet asiasta puhuttaessa. Hän suhtautui hyvin positiivisesti asiaan, mutta tietysti se tuntuu pahalta jos lapsi ei voi asua biologisten vanhempiensa kanssa syntymäkulttuurin keskellä.

Taksi tuli aamulla hakemaan meitä jo hyvissä ajoissa ennen yhdeksää. Haimme myös muut seurueemme jäsenet hotelleiltaan. Maija perheineen lähti matkaan omalla taksilla, sillä emme olisi mahtuneet yhteen tilataksiinkaan. Ensimmäinen kohteemme oli Kuuma lähde, sisäänpääsy alueelle maksoi 90THB. Lähteelle käveltiin muutaman sadan metrin matka viidakkoon rakennettua betonista polkua pitkin. Itse puro oli melko pieni ja laskeutui putousmaisesti vähän suurempaan jokeen. Putouksen keskelle oli tehty onkaloita joissa voi oleskella ja nauttia lämpimästä vedestä. Vesi oli lähes kuumaa iholle, noin 40 asteista. O kävi pikaisesti uimassa, mutta ei oikein viihtynyt altaassa kun jalat eivät ylettyneet pohjaan, eikä vesikään oikein vilvoittanut kuuman taksimatkan jälkeen. Taksissa ei nimittäin ilmastointi toiminut ja jopa minä hieman kärsin kuumuudesta. Suositusaika kuumassa lähteessä uimiselle oli 20 minuuttia, mutta taisimme ylittää sen. Uimisen jälkeen kävimme juomassa virvokkeita ja siirryimme seuraavaan retkikohteeseen eli kristalli laguunille.

Kristalli laguuni sijaitsi samalla tavalla keskellä viidakkoa kuin kuuma lähde. Täällä kävelymatkaa lähteelle oli kuitenkin lähes kilometri. Emmimme aamulla otammeko O:lle rattaat mukaan ja viime hetkellä onneksi päädyimme ottamaan ne mukaan. Kävelytie lähteelle oli melko hyvä ja siinä pystyi työntämään rattaita. O nukahti heti alkumatkasta ja nukkui koko laguunilla olon ajan. Vähän harmitti, sillä O:kin olisi tykännyt kovasti uimisesta kristallin kirkkaassa makeassa vedessä. Kävimme kaikki muut uimassa, vaikka laguuniin meno vaatikin vähän ketteryyttä. Laguunia ympäröi limaiset ja erittäin liukkaat kalliot. Näitä kallioita pitkin lapset laskivat pyllymäkeä suoraan veteen purosta solisevan veden mukana. Me kävimme Tomin kanssa myös pienellä kävelyretkellä kallioiden päällä. Seurasimme puroa ja tulimme pienelle temppelille, jossa oli pelottavan näköisiä veistoksia. Patsaat oli taas tavan mukaan saaneet runsaasti lahjoja, syömistä ja juomista, joten heillä oli oikein hyvät oltavat.

Molemmat paikat olivat mielestämme ihan käymisen arvoisia kohteita. Luonnon ihmeet ovat aina jotenkin moninkertaisia ihmeitä verrattuna siihen jos ihminen on rakentanut jotain suurta ja hienoa. Jo sademetsä ja viidakko ympäristönäkin ovat niin eksoottisia meille Suomessa asuville. Aina kun menen johonkin uuteen paikkaan, ihmettelen miten kamalan vähän olen nähnyt ja miten vähän tiedän... Uutta päivää ja uusia seikkailuja siis odotellaan.

tiistai 18. joulukuuta 2007

Oleskelua

Saapuminen Krabi Towniin

Lomamme on muuttunut ainakin tilapäisesti oleskeluksi. O on ollut kuumeessa pari päivää. Meillä ei ole kuumemittaria mukana joten emme tiedä millaisia lukemia kuumetta on ollut, mutta kahtena iltana sitä on ollut ihan reilusti. O on ollut tosi väsynyt, mutta ihan hyvällä tuulella. Olen antanut Panadolia kolme kertaa päivässä ja se luultavasti aina vähän laskee kuumetta. Osasin odottaa, että O sairastuu tällä matkalla, koska on kotonakin lähes joka kuukausi kipeänä muutaman päivän. Minunkin polveni ovat edelleen sen näköiset etten ole uskaltanut mennä veteen. Pappa, Jouko, Maija ja Juha ovat toipuneet sairauksistaan, Jani sairastaa edelleen. Tällaistähän tämä matkanteko aina välillä on. Onneksi lomaa on kolme viikkoa niin siinä ehtii olla vähän toipilaanakin. Joskus muinoin kun teimme viikon reissuja, niin harmitti melkoisesti kun siitä meni puolet sairasteluun. Pyrimme tietysti välttämään sairastumista ja olemme hyvin tarkkoja esim. ilmastoinnin kanssa, sillä se aiheuttaa helposti vilustumisen. Kiinassa O:n hakumatkalla meitä ohjeistettiin ettei ilmastointia saa laittaa alle 26 asteen. Me emme käytä hotellihuoneessa ilmastointia kuin pieniä hetkiä kerrallaan ja yöllä se on aina pois päältä. Silti ilmastoidut taksit, tavaratalot, avotuktukit ym ovat paikkoja joissa väkisinkin saa vetoa. Tämäkin päivä siis lepäillään hotellilla, illalla saatamme käydä markkinoilla jos tilanne niin sallii. Ulkonahan O istuu tai makailee mielellään rattaissa, joten en usko että hän näistä reissuista suuresti rasittuu. Osa porukkamme miehistä lähti taas kalaan, toivottavasti nyt on onnea matkassa. Jos ymmärsin oikein, niin he menevät jonkinlaiselle kalalammelle josta voi maksua vastaan kalastaa. Olisikohan joku Suomen lohilammikoita vastaava paikka?


Toissapäivänä kävimme paikallisbussilla Krabi Townissa. Lähdimme aamulla kello 9.00 ja palasimme vasta kello 14.30. Menimme Kipparikallen suosituksesta aamutorille. Tori oli ihan mukava kokemus perinteisestä Thaimaalaisesta torielämästä. Torilla on hajuaistia huumaava haju joka oli peräisin kaloista, lihoista ja muista elintarvikkeista. Elintarvikeita emme ostelleet, mutta teimme muutamia vaatehankintoja. Ostin itselleni mm. Farkkucaprit. Tapasimme Kallen vaimoineen torilla. Kalle kertoi, että kala jonka saalistimme merestä kalastusretkellä pisti häntä sormeen. Käsi oli mennyt illalla tunnottomaksi ja Kalle oli joutunut menemään lääkäriin. Kalan piikeissä oli myrkkyä ja Kalle sai tulehdukseen vahvan antibioottikuurin. Toivottavasti paranee pian. Torivisiitin jälkeen kiertelimme lähistön kaupoissa ja kulutimme aikaa. Aonangiin lähdimme vasta kello 14.30. O nukahti rattaissa paikallisbussiin ja nukkui koko matkan jatkaen unia vielä hotellillakin.


Eilinen päivä meni tässä hotellin lähistöllä liikkuessa. Tomi kävi ensin maito- ja jalkahieronnassa ja minä myöhemmin Maijan kanssa shoppailemassa. Ostin siskolleni tuliaiseksi puunorsun ja muutamia muita tuliaisia. Sain myös vihdoin ja viimein ostettua päiväpeiton, jota olen halunnut jo viime reissusta alkaen. Muutamia ostoksia on vielä tekemättä. Menemme loppuviikosta käymään viimeisen kerran TescoLotuksessa, josta voi tehdä edulliset hankinnat. Minä olen koko matkan miettinyt Phuketin BigC-tavarataloon matkustamista, mutta päätin eilen jättää reissun väliin. Matkaan menisi koko päivä, eikä näitä päiviä ole enää kamalasti jäljellä. Ehkä menemme sinne sitten ensi talvena... O muuten kertoi eräänä aamuna, että hän tulee isona tänne samaan hotelliin aviomiehen kanssa.


Kävimme varaamassa aamulla huomiseksi minibussin, koska suunnittelimme lähteä Kuumille lähteille ja Kristalli laguunille Krabin eteläosaan. Jos O on edelleen kuumeinen tänään illalla, minä jään hänen kanssaan hotellille. Pidän uimisesta erittäin paljon ja lähtisin reissuun mielelläni, mutta polvieni takia minun on järkeävämpää jäädä pois retkeltä kuin Tomin. Toivotaan nyt kuitenkin, että O paranisi pian ja jaksaisi lähteä mukaan. Hänen parasta ajatellen toimitaan, vaikka se tarkoittaisi taas hotellielämää huomiseksikin tai koko loppulomaksi...

maanantai 17. joulukuuta 2007

Lisäys

Laitoin edellisen kirjoituksen yhteyteen kuvan papasta kalasaaliin kanssa. Suuri osa tekstistä oli kuitenkin kadonnut jonnekin tallennuksen yhteydessä. Kuva on siis otettu kalastusreissulta jonka tarjosimme 60-v lahjaksi seurueemme synttärisankareille. Retki tehtiin sunnuntaina. Ilma oli tuulinen ja jouduimme jättämään hyvät kalastusvedet väliin. Pyörimme lähisaaristoissa ja jäimme kokonaan ilman saalista. Tai ei ihan kokonaan, sillä apupojat nappasivat vedestä lähes kuolleen kissakalan että saimme otettua muutamia valokuvia. Huijausta! Vaikka Kalle suomalaisena järjestää kalastusretkiä, hän ei voi omistaa eikä ajaa kalastusvenettä. Vene on vaimon nimissä ja kuskit olivat thaimaalaisia. Sellaisia ammatteja joihin on tarjolla thai työvoimaa ei saa harjoittaa ulkomaalaiset, venekuskejahan täällä riittää. Olemme tottuneet jo Suomessa siihen ettei kalaa aina tule, joten ei se saaliin puuttuminen nyt niin kovasti harmittanut. O katseli alukumatkan maisemia veneen aurinkokannella ja ui pelastusliiveissä uimarenkaalla taukopaikalla. Ruuan jälkeen hän kävi nukkumaan ja nukkui rattaissa lähes kahden tunnin päiväunet heräten vähän ennen rantaan saapumista. Onneksi O nukkui niin pitkät päiväunet, koska veneessä ei olisi ollut hänelle mitään tekemistä ja aika olisi voinut käydä pitkäksi. Minun jalkani olivat tosi kipeät reissun jälkeen. Aloitin myös suun kautta antibioottikuurin, koska polvet ovat niin kipeät ja turvoksissa ruhjeiden alettua tulehtumaan. Harmittaa vähän kun ei oikein voi uida, mutta toisaalta onneksi en satuttanut itseäni pahemmin.

sunnuntai 16. joulukuuta 2007

Kiirettä

Mummo ja O uimassa...

Mun jalat paikkauksen jälkeen...

Mummi ja O uimassa veneestä...
Pappa ja kalasaalis..

Aloitetaanpa taas eilisestä. Menimme aamulla mummin kanssa mummon ja vaarin hotellin käytössä olevalle uima-altaalle. Hotellialue oli tosi hieno, mutta altaat eivät olleet mitenkään kummoiset. Uimme jonkin aikaa ja kiersimme hotellialueen läpi. Minulle kävi pieni onnettomuus allasalueella. En huomannut, että maassa oli yksi askelma ja kaaduin rähmälleni maahan. Tulos oli se, että polvet, kämmenet ja jalkapöydät ovat auki. Olen aina pyörtynyt erittäin helposti ja arvasin että koska minua sattui melko paljon, päässä alkaa taas heittämään. Pääsin juuri ja juuri makaamaan aurinkolavetille. Makailin siinä hetken ja lähdimme etsimään apteekkia josta saisi sidetarvikeita. Pää ei meinannut millään kestää pystyssäoloa ja jouduinkin makailemaan tien pientareilla muutamaan otteeseen. Loppujen lopuksi otimme mummin kanssa tuktukin jolla menimme hotellille. Paikkailin hotellilla haavoja vähän peittoon että olisivat siistimmän näköisiä. Silti herätin huomiota illalla kun kauppojen myyjät kyselivät mitä on tapahtunut ja olenko kaatunut moottoripyörällä.

Illallisen söimme mummin &co hotellilla. Lauloimme Ristolle onnittelulaulut ja nautimme ruuan kanssa koneesta ostettua viiniä. Täällä Thaimaassa alkoikin eilen parin päivän mittainen alkoholin myyntikielto vaalien takia. Alkoholia ei siis saa kaupoista eikä ravintoloista. Tosin paikat ovat keksineet erilaisia kepulikonsteja etteivät jäisi kiinni alkoholin myynnistä. Tänäänkin tarjoiltiin olutta teemukeista. Tytöt olivat vauhdissa illallisella. Ostimme heille taas kerran ruuaksi ransakalaisia, mutta niidenkään syömiseen ei nyt meinannut kärsivällisyys riittää. Milenan veljien kanssa on mukavampi leikkia. Jani palasi Pattikselta yhdeksän jälkeen. O ei jaksanut odotella niin kauan, että olisimme voineet odottaa Jania. Menimme etukäteen hotellille ja pakkailimme tämän päiväisiä kalastusreissutavaroita.
PS. Suomalaiset tossa semplaavat kun eilinen finnmatkojen lento on vuorokauden myöhässä ja tiedotus ei oikein pelaa missä mennään.

perjantai 14. joulukuuta 2007

Joululauluja tropiikissa

Sain taas varastettua itselleni pienen hetken, että pääsin tänne hotellin aulaan kirjoittamaan tätä blogia. Nettiyhteys on todella hidas ja kuvien lataaminen vie aikaa. Uskomaton tunne kun joulukuusi on silmieni edessä ja joululaulut soivat. Joulutunnelma ei kuitenkaan ole sellainen kuin kotona, oikean joulun voi mielestäni siis kokea vain koti Suomessa. Mitä me sitten olemme täällä puuhailleet?

Kävimme eilen jättiläis kissakala farmilla. Menimme muutaman kilometrin matkan Tuktukilla. Kissakala paikkaa oli kehuttu matkaoppaassa, mutta en olisi uskonut että se oli näin kiva. Paikka oli todella kaunis. Kaloja oli monessa altaassa ja lisäksi siellä on krokotiili ja kilpikonna-altaat. Sisäänpääsy alueelle maksoi vaivaiset 10THB sisältäen kalanruokapussin.

Tässä kuvassa Tomi videokuvaa vielä ihan rauhassa upeita maisemia. Pois lähtiessä hän törmäsi jättimäiseen hämähäkinseittiin ja valtava hämähäkki takertui hattuun. Tomi huitoi hämähäkkiä pois joka ei kuitenkaan auttanut. Lopulta lensi koko hattu ja videokamera maahan ja miestä vietiin. Minäkin nappasin Olivian syliin ja juoksimme kauemmaksi. Emme oikeastaan pelkää hämähäkkejä, mutta kun näistä ei voi tietää ovatko ne myrkyllisiä...
Kissakalat ovat melkoisia veitikoita. Herkkänähkaisimmat voi ehkä nähdä niistä painajaisia...


Kissakalafarmin jälkeen menimme Kobra esitykseen. Pääsymaksu alueelle oli kiskurimainen, 400THB/hlö. Kuvassa Marjatta poseeraa käärmeen kanssa. Muut eivät uskaltaneet.


Esityksessä oli mukana kolmen eri käärmelajin edustajia, jotka kaikki saivat pusuja kouluttajiltaan. Tässä vuorossa kuningaskoobran poikanen. Välit ovat tainneet ajoittain olla katkolla heidänkin kesken, koska ainakin kahdelta kouluttajalta oli käärmeen pureman takia amputoitu sormia.


Eilen illalla kävimme syömässä kivassa paaluravintolassa rannalla. Minulla oli koko päivän ollut vähän heikko olo. Ruokailun jälkeen olo huononi ja joka paikkaa särki. O ja Tomi kävivät ajoissa nukkumaan, mutta minua kävi palelemaan aivan kamalasti. Tärisin fleece takki päällä peittojen alla. Nukahdin jossain vaiheessa yöllä ja ihmeellistä kyllä, heräsin melko terveenä. Olimme sopineet eilen, että lähdemme aamulla Koh Hongille. Epäröin omaa jaksamistani ja laitoin lopulta viestiä mummolle, etten jaksa lähteä mukaan. Kävimme aamupalalla ja O taas kerran ui lastenaltaasa vaatteet päällä. Aamiaisen jälkeen menimme rantaan katsomaan kun muut lähtevät Hongille. Koska oma oloni ei ollut pahentunut, päätimme sittenkin lähteä mukaan. Tomi juoksi hotellille hakemaan snorkkelit ja vuokrasimme pitkähäntäveneen. Vajaan tunnin venematkan päässä odottikin paratiisi. Uimme vesisateessa ja snorklasimme kolmen tunnin ajan. Tapasin saarella tuttujakin sieltä kotikulmilta, aika erikoista. Keskustelumme päättyi kuitenkin melko nopeasti kun viidakosta ilmestyi liskopariskunta. Noin 1,5 metriset liskot aiheuttivat melkoisen hälinän rannalla. Mekin yritimme kuvata liskoja, mutta tässä näkyy vain vähän häntää. Saarella oli myös luontopolku, jossa kuvattiin tsunamin aikaisia tapahtumia. Veneen raatoja oli jäänyt muistomerkeiksi. Koskettavaa...




Lekottelua liidunvalkealla hiekalla...

O nukahti pitkähäntäveneeseen omiin rattaisiinsa paluumatkalla. Hyvä niin, sillä itse kastuimme läpimäriksi vesisateessa. O:n rattaat oli vuorattu kahdella sarongilla ja tyttö makaili läpimissä ja kuivissa rattaissa. Itseäni sade ja kylmyys ei haitanneet, kun tiesin että O:lla on hyvä olla.

keskiviikko 12. joulukuuta 2007

Koh Tub

Tubin puuterihiekoilla mummi ja tytöt.
Tytöt lätäkköleikeissä allasillallisen jälkeen. Markkinahumua, hiukopalan ostossa.
Allasleikkejä hotellimme altaalla.

Aloitetaanpa eilisestä. Aamupäivän vietimme oman hotellin uima-altaalla. Mummi, Maija ja lapset tulivat myös meidän altaalle uimaan. Ilma oli aamusta alkaen ajoittain pilvinen ja viileähkö. O:ta alkoi melko nopeasti palelemaan altaassa ja hänet oli suostuteltava lämmittelemään pyyhkeen sisään.Hotellissamme järjestetään joka viikko illallinen joko puutarhassa tai altaalla. Eräs työntekijä oli jo parina aamuna pyydellyt meitä osallistumaan tilaisuuteen, mutta emme olleet halukkaita. Päätimme kuitenkin osallistua koko porukalla illalliselle, kivahan se on yhtenä iltana syödä omassa hotellissamme.


Miehet olivat aamulla räätälikierroksella ja heidän palattua lähdimme Maijan perheen kanssa markkinoille. Menimme noin kolmen kilometrin matkan tuktukilla. Olimme perillä noin kahden aikaan jolloin markkinoita oltiin vasta pystyttämässä. Teimme muutamia ostoksia ja kiertelimme aluetta muuten vaan. Tytöt nukahtivat rattaisiin ja jäivät markkinahumusta täysin paitsi. Alueella oli joitain huvipuistolaitteita ja thaimaalaisilta toreilta tuttuja tikanheittopelejä. Tomin oli taas käytävä testaamassa heiton tarkkuutta. Palasimme hotellille paikallisbussilla niin ei tarvinnut herättää rattaissa nukkuvia lapsia. Päätimme, että menemme markkinoille jonain päivänä uudelleen vähän myöhemmin jolloin markkinat ovat kunnolla auenneet.
Illallinen alkoi kello 19.00. Vettä oli satanut jo jonkin aikaa ihan kaatamalla. Kävimme O:n kanssa allasalueella katsomassa puolen aikoihin, miten sateensuoja järjestetään. Henkilökunta kantoi kovalla kiireellä ruokapöytiä katoksen alle suojaan. Esiintymislava ja muut järjestelyt olivat menneet hukkaan koska niitä ei voitu käyttää sateen vuoksi. Sammakot loikkivat ja kurnuttivat puutarhassa, taisivat muutkin eläimet nauttia sateesta sillä niin kova meteli siellä oli. Illallinen oli ihan hyvä. Hintaansa nähden ei mikään erikoinen, mutta vatsan sai täyteen ja seura oli mukavaa. Paikalla oli myös pari laulajaa ja kitaransoittaja Filippiineiltä sekä yleisön viihdyttäjä.


Tänään aamuna menimme Tub saarelle. Saari on Podan takana ja pitkähäntäveneellä sinne pääsi vajaassa puolessa tunnissa. Saarelle saavuttaessa perittiin 100THB:n kansallispuistomaksu. Saari oli todella pieni, mutta onneksi porukkaa oli niin vähän että saimme makuualustoillemme hyvän paikan puiden varjosta. Tytöt uivat renkaiden kanssa, mummi loikoili varjossa, pojat ja miehet snorklailivat ja me Maijan kanssa kahlasimme kaulaa myöten vedessä viereiselle Kanasaarelle. Minäkin kävin pikaisesti snorklaamassa ja näinkin mukavasti kaloja, koralleja ja merisiilejä. Rannassa seurailimme taskuravun uintireissua. Tänään oli tosi aurinkoinen päivä ja sen kyllä huomaa iholtamme. Harmillista on se, että O:nkin käsivarret ovat aika punaiset. Laitoin niihin kyllä aurinkorasvaa, mutta sitä olisi pitänyt lisäillä uinnin välillä. O:lla oli ensimmäisellä Thaimaan lomalla 1-vuotiaana pikähihainen aurinkosuojauikkari, mutta se on jo pieni. Uutta en ole löytänyt täältä Thaimaasta, joten pitää investoida sellaiseen Suomessa.

Saarireissun jälkeen otimme Tuktukin hotellille ja menimme pikaiseen suihkuun. O jäi isin kanssa hotellille päiväunille ja minä tapasin Maijan heidän hotellilla. Otimme Mekong-kolat loman kunniaksi ja lähdimme mummon kanssa Tescoon. Menimme paikallisbussilla Krabi Towniin ja sieltä taksilla kauppaan. Maija teki tänään valtaisat ostokset ja minäkin sain loput tarpeelliset ostot tehtyä. Tulimme takaisin Aonangiin puoli yhdeksän aikaan ja menimme taas kansankuppilaan syömään. Melkoisen nuutuneina ja auringosta punaisina raahauduimme hotellille. Nyt suunnittelemme nukkumaan menoa. Huomenna Maijan perhe menee elefanttiretkelle, meidän suunnitelmat ovat vielä vähän keskeneräiset...

maanantai 10. joulukuuta 2007

Aikainen herätys



Heräsimme linnunlauluun aamulla. Ilma näyttää hyvältä kuten joka aamu. Iltapäivisin taivaalle on kuitenkin kerääntynyt pilviä ja sade on ropissut, kuten siellä kotikonnuillakin. Toissa päivänä vastaanotimme Maijan perheineen, jotka tulivat siis viikko meidän jälkeen tänne Krabille. Pikaisen tervetulotoivotuksen jälkeen lähdimme Krabi Towniin. Menimme avomallisella paikallisbussilla ja taisin saada matkalla kylmää. Kurkku on vähän kipeänä. Krabi Town oli meille pettymys. Menimme ensin väärään suuntaan menevään bussiin ja jouduimme fossiilirannalle. Tunnistin sen kyseiseksi matkailunähtävyydeksi vasta hotellilla ja fossiilit jäikin katsomatta. Vettä satoi tosin kaatamalle, eikä sateeseen ollut oikein asiaa. Rannalla etsimme oikean bussin joka vei meidät lopulta Aonangin kautta Krabi Towniin. Vesisateen vuoksi kiertelimme vain paikallisessa Vogue tavaratalossa, joka oli pian nähty. Ostoksia ei tehty muuta kuin O:lle Barbi-huppari koska oli niin kylmissään herätessään rattaissa päiväunilta.


Krabi Townin reissun jälkeen tapasimme Maijan perheineen. Kävimme heidän kanssaan syömässä paikallisessa ”kansankuppilassa” ja joimme hotellilla pikaiset kuoharit heidän loman alkajaisten kunniaksi. Päästimme väsyneet matkailijat nukkumaan ja hivuittauduimme itsekin omaan hotelliin nukkumaan. Seuraavaksi aamuksi sovimme treffit Aonangin rannalle ja sinnehän koko porukka lopulta löysikin. Milena kävi laitattamassa pikuletit hiuksiin ja tytöt olivat O:n kanssa ihan kuin siskokset. Eräs nainen kysyikin onko tytöt siskoksia, eivät ole, mutta samoilta seuduilta Kiinasta ovat syntyisin. Tytöjen leikit sujuivat tosi hyvin yksiin, mutta pian Milenan saapumisen jälkeen meidän oli lähdettävä viemään O hotellille päiväunille.
Päiväunet O nukkui taas rattaissa koska siivoojat tulivat huoneeseen heti kun itsekin sinne saavuimme. O:n päiväunien aikaan menimme Tomin kanssa jalkahierontaan ja O tuhisi rattaissa vieressämme. Hieronnan jälkeen menimme rantakahvilaan istuskelemaan hetkeksi ja ihailemaan maisemia.


Viiden aikaan tapasimme muut seurueemme jäsenet vakitreffipaikassamme. Me lähdimme osan porukan kanssa Tescoon shoppailemaan ja osa lähti Joukon veljen ja hänen thai vaimonsa kanssa rätälikierrokselle. Olimme Tescossa 2,5 tuntia. Ostin mm. 10 tyttöjen mekkoa (osa menee tuliaisiksi), paitoja ja juomia. Lisäksi ostimme O:lle leluja tänne hotellille, mm. Pieni nukkekoti kalusteineen, Prinsessa Ruusunen paperinukke ja lääkärivälineet. Mummo oli ostanut O:lle sakset ja teippiä ja ne osoittautuivat ainakin illalla mieluisimmiksi leluiksi. Kauppareissun jälkeen kävimme vielä mummin kanssa jäätelöillä ja hotellille saavuimme ilta kymmenen aikoihin.

lauantai 8. joulukuuta 2007

Poda






Lähdimme aamulla sovitusti kello 10.00 Poda saarelle. Me olimme ihme ja kumma kerrankin ajoissa, jopa muutaman minuutin etuajassa. Pitkähäntävenematka kesti saarelle noin 20 minuuttia ja maksoi 300THB/aikuinen menopaluu. Ensinäkemältä saari vaikutti melko rauhalliselta, ehkä se johtuu siitä, että varsinainen turistisesonki on vasta alkamaisillaan. Rantahiekka oli liidunvalkoista ja rannalla oli paljon korallin paloja. Tuuli yltyi päivän aikana melkoisen kovaksi ja laitoimme tavaroidemme päälle painoksi korallimöhkäreitä, ettei tuuli vienyt makuulaustoja ym. Mukanaan. Ranta syveni nopeasti ja koska tuuli oli kova, O:lla ei ollut mitään asiaa veden lähelle yksin. Roikuin kävivarresta kiinni kokoajan ja pakko tunnustaa, että vähän peloissani jätin tytön muiden kanssa vesileikkeihin kun pelkäsin. Pelotti, että O menee huomaamatta veteen.


Saari oli ihana. Maisemat olivat sellaisia, mitä näkee jossain matkalehdissä ja luulee ettei sellaisia ole oikeasti olemassa. Olimme saarella vähän reilut kolme tuntia. Siinä ajassa O ui, katseli apinoita, leikki hiekkaleluillaan, söi kylmän purkkiruuan hyvällä ruokahalulla, tutki tarkkaan henkien talon, kalasti korallinpalalla sekä keitteli käpysoppaa. Minä killuin vaahtopäissä, snorklailin, kuvailin apinoita ja kiersin saaren ympäri. Vaikka tänään oli pilvinen päivä ja vettäkin satoi muutamaan otteeseen, poltin itseni auringossa saarikierroksen aikana. Tätä vahinkoa minulle ei ole sattunut aikoihin ja sen vuoksi lähes nolottaa tunnustaa se, etten tajunnut laittaa riittävästi aurinkorasvaa. Viimeksi poltin itseni auringossa vuosia sitten Bangkokissa. Myös silloin oli pilvinen päivä, silti aurinko aina jostan pilvenrakosesta pilkahtelee ja pääsee polttamaan ajattelemattoman turistin nahkaa. Tällä hetkellä hoitelen ihoa tiikeribalsamilla ja hyvin tehoaa kuumotukseen.


Kun palasimme saarelta O nukahti pitkähäntäveneeseen rankasta keinutuksesta välittämättä. Otimme rannasta mopotaksin ja Tomi kantoi nukkuvan O:n hotellille. Siivoajat eivät olleet käyneet vielä huoneessamme ja jouduimme poistumaan heidän tieltään. Kävimme jäätelöillä ja kävelimme mummon ja vaarin hotellille. Siellä näkyy 40 tv kanvaa ja O katseli innokkaasti pitkästä aikaa lastenohjelmia. Kävimme myös viereisellä hotellilla laulelemassa joululauluja kun siellä oli Phuketin suomalaisen kirkon henkilökunta laulattamassa. Lauluista huolimatta, minulla ei ole ollenkaan jouluinen tunnelma enkä osaa sitä nyt kaivata vaikka jouluihminen olenkin. Joululahjoja on tullut muutaman kerran suunniteltua. Silti toivon, ettei lahjoista tulisi mitään pakkomiellettä. Minä koen, että O on meille annettu suuri lahja ja en osaa edes mitään enää toivoa.


Illallisen söimme mummin ja papan hotellilla missä oli koko meidän porukka koossa. O otti toisia päiväunia rattaissa ja ne taisikin olla yhdistetyt yöunet koska tuhisee nyt taas tuolla sängyssä. Melko rankkaa on ollut tämä lomailu O:lle. Nukkuu ja syö paremmin kuin koskaan kotona. Sama on tosin huomattu aiemmillakin lomamatkoilla, reissaaminen väsyttää. Ostoksia tehtiin tänään taas parien crocs kopiosandaalien ja -korujen verran. Kenkien hinta on täällä noin 150THB, ehkä joku saisi edullisemminkin jos viitsisi oikein tinkiä...

torstai 6. joulukuuta 2007

Retkipäivä

Palasimme juuri retkeltä, jonka varasimme eilen paikallisesta matkatoimistosta. O nukahti pikkubussiin paluumatkalla ja oli niin väsynyt ettei edes herännyt kun kannoin hänet hotellihuoneeseen jatkamaan unia. Tässä muutamia kuvia reissulta, tähän ne tulivat tosin väärässä järjestyksessä kun en koskaan muista tätä blogin logiikkaa. Kuvien siirtelykin on minulle vähän hankalaa ilman normaalia pöytähiirtä...



Retkemme päättyi uintihetkeen makeavetisessä joesssa. Vesi oli vain 25 asteista eli kylmään. Pari huimapäätä uskaltautui uimaan (vaari ja Jouko). O:kin halusi uimaan, mutta halusi yhtä nopeasti pois vedestä kuin sinne meni tunnettuaan veden lämpötilan.



Meille oli järjestetty oma ruokailuhetki matkan varrelle. Ruoka oli taas erittäin hyvää, perus thairuokaa liha-, kana- ja kasviskastikkeineen riisin kera. Jälkiruuaksi oli vesimelonia.


Retkemme matkan varrella oli paljon kumipuuviljelmiä. O:sta olisi ollut kiva leikkiä raakakumin kanssa. Vähän onnistuikin sotkemaan itseään. Oppaamme kertoi, että juuri täällä tuotettua kumia tuodaan myös Suomeen?


Kissakalojen syöttämistä ja O:n vahtimista ettei joutunut kalojen syötiksi.


Tosi upeita nämä Krabin seudun karstivuoret. Erään vuoren sisään luolastoon on tehty temppeli. Kiva paikka. Luolan sisällä oli valtava musta sammakko, jota O pelkäsi. Tarrasi kaulaan kiinni ja vaati ulos luolasta. Itse pelkään näissä luolissa enemmänkin lepakoita. Täällä ei tosin nähty yhtään.

Retken kohokohta eli norsusafari oli heti ensimmäiseksi aamulla. O:ta pelotti alkumatkasta, mutta tottui nopeasti melko vakaaseen kyytiin. Ajelu kesti tunnin verran. Tästä matkasta jäi varmasti paljon muiseltavaa koti-Suomeenkin. Niin oli mukavaa, että O olisi halunnut mennä vielä uuden kierroksen norsun selässä.
Loppupäivä taidetaan viettää tänään oman hotellin uima-altaalla. Huomiseksi sovimme treffit pitkähäntäveneiden lippuluukulle kello 10.00. Suunta taitaa olla kohti Poda saarta.

Löhöilyä ja kauneudenhoitoa





Tänään (torstaina) oli tosi mukava päivä vaikka ei juuri mitään ihmeellistä tehtykään. Tomi heräili ajoissa, päinvastoin kuin kotona, ja kävi aamiaisella ennen minua ja O:ta. Lähdimme heti aamiaisen jälkeen laitattamaan O:lle pikkulettejä. Suunnitelmissa oli letityttää vain puoli päätä, koska epäilin miten hän jaksaa istua paikallaan. Kun päällystä oli letitetty, kysyin O:lta haluaako hän että hiukset letitetään kokonaan ja jaksaako hän istua. Vastaus oli myönteinen ja letitystä jatkettiin. Onneksi letittäjiä oli samaan aikaan jopa neljä, niin loppujenlopuksi hiukset oli melko nopeasti kunnossa. O valitsi itse pinkit ja oranssit helmet lettien päihin. Samat olisin itsekin valinnut hänelle koska ne ovat O:n lempivärejä. O meinasi vasta ihan loppuvaiheessa väsähtää letitykseen, mutta puhuttamalla hän jaksoi lopulta viimeisen kymmenen minuuttia. Onneksi jaksoi, koska oli niin tyytyväinen itse letteihin ja hienothan ne ovatkin. Nyt säästytään hiusten harjaamiseltakin vähän aikaa.

Letityksen jälkeen lähdimme kävelemään rantaan ja matkan varrella näimme mummin ja papan. Kävelimme heidän kanssaan vähän pidemmälle ja tapasimme loput porukasta. Jani muutti eilen paikalliseen gesthouseen ja tuli myös paikalle. Uimme ja leikimme O:n kanssa hiekkaleikkejä jonkin aikaa. Rantaelämän jälkeen suuntasimme hotellille suihkuun ja tapasimme mummon, papan ja Janin rannan lippuluukulla. Kävelimme läheiseen hierontakylään jossa minä otin mani- ja pedikyyrit ja muut öljyhieronnan. O nukkui päiväunia rattaissa ja heräsi vähän ennen kuin hoitomme loppuivat. O tuli tyytyväisenä heräilemään ja makailemaan patjoille viereemme. Hän sai myös vähän hierontaa Janin hierojalta ja hienot kynsilakat kynsiinsä.

Hieronnan lopuksi menimme rentoutuneina rannan päähän katselmaan apinoita. Melkoisia veitikoita nuo meidän sukulaiset olivatkin. Vähän hirvitti kun ne hyppelivät ihmisten hartioille, itse en oikein niin lähikontaktista välittänyt joten katselin vähän kauempaa. Kävimme vielä lähikahvilassa ”last bar” juomassa virvokkeita. Minäkin sain matkan ensimmäisen tuoreen kookospähkinän ja hyvää oli. Pois tullessa varasimme paikallisesta matkatoimistosta huomiselle elefanttisafarin, siitä lisää sitten huomenna.

Illallisen söimme hotellimme lähellä olevassa ulkokuppilassa. Ruoka oli mielestäni parasta, jota olemme syöneet tämän matkan aikana. Hintatasosta voisin mainita sen verran, että lasku kymmenen hengen seurueeltamme oli noin 30 euroa. Tämä sisälsi mm. Ruokajuomaoluet ja alkupalat pääruuan lisäksi. Tähän paikkaan menemme varmasti uudelleenkin. Ostoksia teimme tänään melko vähän, ainoastaan O:lle kahdet ”lipokkaat” ja sarongin. Tominkin taisi ostaa yhdet kengät lisää. Muuten yritämme katsella ja ihailla mitä kaikkia houkutuksia täällä on tarjolla, lomahan on vielä alkutekijöissään. Jani lähtee huomenna bussilla Bangkokin kautta Pattayalle, joten lomaseurueemme pienenee. Onneksi täydennystä on tulossa viikonloppuna.

tiistai 4. joulukuuta 2007

Tiistain, keskiviikon kuulumisia



Olimme sopineet toissa aamuna muun porukan kanssa, että kaikki jotka haluavat lähteä tiistaina samassa porukassa Raileylle kokoontuu kymmenelta tsunamihälytystornille rantakadulle. O kävi nukkumaan vasta puolen yön jälkeen ja oli aamulla väsynyt. Tomi kävi ensin aamupalalla ja minä hänen jälkeen. O:n herätimme vasta 9.50 ja sen jälkeen kiirehdimme rantaan. Koko porukka olikin jo odotelemassa meitä matti myöhäisiä. Ostimme liput pitkähäntäveneeseen (80THB/suunta) ja menimme siis Raileylle. Rannalla oli melko hiljaista. Lepäilimme ja ihailimme maisemia. O touhotti hiekkalelujensa kanssa ja nautti olostaan. Minä snorklasin vähän ja näin koralleja ja upeita kaloja sekä rapuja. Innostuin snorklaamisesta muutama vuosi sitten Egyptissä ja nyt haluan katsella vedenalaisia maisemia joka reissulla. Suoritimme rannalla myös perinteisen valokuvausoperaation eli tuttavat ja sukulaiset teille olisi muutaman päivän kuluttua tulossa joulutervehdys joka on kuvattu Raileyn rannalla. Mahtoi paikalliset ihmetellä kun tämä porukka pelleili meressä karvaiset tonttuhatut päässä.


Rantareissun jälkeen menimme hotellille koska tarkoituksemme oli saada O päiväunille. Toisin kuitenkin kävi. Olimme sopineet puoli kuudeksi lähdön TescoLotukseen muun porukan kanssa. Otimme ison taksin jonne sopi koko porukka (10hlöä), kyyti oli loistavaa ja hinta reilu 1000THB koko reissulta. Tescossa iski taas ostoshysteria, vaikka loma-ajankohta sitä vähän hillitsikin. Ostimme Kuninkaan syntymäpäivän kunniaksi hänen logollaan varustetut Pike paidat sekä muutamia muita lomavaatteita. Ostimme myös monta kassillista muuta tavaraa, mm. Juomia (mm. Suosikkiani jogurtilla maustettua vichyä) joiden hinnat on murto-osan Aonangin hinnoista. Sovimme ostosajaksi kaksi tuntia ja taisimme jopa myöhästyä minuutin verran sovitusta. O nukkui päiväunia koko ostosreissun ajan ja heräsi vasta kassalla. Mainio ajoitus, paitsi sen kannalta että yöunille hän rauhoittui vasta 02.10 yöllä jolloin kello olisi Suomessa ollut 21.10.



Koska O oli niin pirteä Tescon reissun jälkeen, kävimme Aonangissa syömässä Burger Kingissä (tämäkin perinne) ja sen jälkeen vielä katsomassa hierontakylää. Aivan ihana paikka, pitääkin käydä testaamassa. Tänään heräilimme aamulla yhdeksän aikaan kellon soittoon ja menimme heti aamiaisen jälkeen uimaan altaalle. O nauroi ja leikkiä touhotti melkoisella energialla. Itsekseen höpöttää ja huutelee välillä äitiä ja isiä, sitten kun vastailee hänelle, huomaakin että jutut kuuluvat hänen leikkeihinsä. ”Ei mitään äiti, itsekseni vaan höpöttelen...” Kävin äsken pökkäilemässä O:n rattaisiin päiväunille ja pääsin kirjoittelemaan. Meillä on kolmen aikaan päiväkahvitreffit mummon ja vaarin hotellilla, joten voimmekin alkaa jo siirtymään sinne suunnalle. Illan ohjelma on avoin. O:lle pitäisi ainakin käydä laittamassa pikkuletit ja jos hän haluaisi jäädä vähäksi aikaa mummon ja vaaarin hoitoon, voisimme itse käydä vaikka oil massagessa.

maanantai 3. joulukuuta 2007

Lomatunnelmia

Saavuimme siis eilen illalla tänne Krabin Aonangiin. Kävimme pikaisesti syömässä naapurihotellissa ja kävimme nukkumaan. O:n kello oli kuitenkin vielä täysin Suomen ajassa, koska nukkui lentomatkankin. Hän heräsi yöllä yhden aikaan iloisena ja pirteänä. Touhua piisasi kolmisen tuntia ennen kuin nukahti uudelleen. Tai en ole aivan varma kumpi meistä nukahti aiemmin.

Hotellimme aamupala tarjottiin uima-allasalueen vierellä. Hotellialue on aivan ihana; orkideoita ja Thaimaalaisia koriste-esineitä hyvin hoidetussa puutarhassa. Hotellin henkilökunta on ystävällistä ja kuten Thaimaassa aina, täällä tuntee itsensä aina tervetulleeksi vieraaksi. Aamiaisen jälkeen menimme välittömästi uimaan hotellin altaalle. Mummi, pappa ja Jani olivatkin jo meitä odottamassa. O oli elementissään. Suu kestohymyssä touhotti ja leikki. Edellisyönä tänne saapuneet mummo ja vaarikin ilmestyivät yllättäen paikalle Joukon ja Marjatan kanssa. Aikamme polskuteltua O ilmoitti haluavansa purkkiruokaa. Sen syötyään energiavarat riittivät vielä tunnin uimiseen, jonka jälkeen O oli valmis päiväunille. Minä kävin tällä välin Marjatan kanssa letityttämässä hiukset lomakuntoon. Janikin kaunistautui hiusten leikkauksen ja värin avulla. Odotusaikana hän uskaltautui hierontaa ja hyvää taisi tehdä, sen verran tyytyväisen oloisena palasi hoidosta.

Iltapäivällä menimme matkanjärjestäjän tervetulotilaisuuteen. O ei oikein jaksanut olla siellä ja poistuimme kesken räätäliesittelyiden rannalle ihailemaan auringonlaskua. O oli niin innoissaan hiekasta, että heitti rannalla kävelevien ihmisten päälle hiekkaa, kääk! Kun kerroin, ettei niin voi tehdä, otti mielenosoituksellisesti kourallisen hiekkaa lisää ja hieroi sen päähänsä.... Jännä tunne, että kun tulimme tänne Krabille, niin paikka ei tunnu ollenkaan vieraalta vaikkemme ole täällä ennen käyneetkään. Thaimaalaiset tavat ja systeemit kuitenkin on melko samanlaisia, on sitten missä päin Thaimaata tahansa. O:kin on kuin kotonaan, onhan tämä jo hänen kolmas Thaimaan lomamatka.

Illalla kävimme syömässä viihtyisässä ravintolassa. Minä söin taas Pad Thain, kuten eilenkin. Ruuan sanotaan olevan Thaimaan kansallisruoka ja ainakin sitä on tarjolla hieman erilaisina versioina joka ravintolassa. Tämä nuudeli, tofu, muna hässäkkä taitaa olla se yleisin. Phuketissa söimme sitä kerran kananmunan sisään paistettuna ja Bangkokissa Khao San Roadilla maukkaana pikaruokana. Hyvää sen on jokatapauksessa aina, jopa kotipuolen Thai ravintolassa. Kun kävelimme ravintolasta hotellille päin, O nukahti rataisiin. Minun tekin kovasti mieli jalkahierontaan ja ehdotin Tomille, että menee hotellille O:n kanssa ja minä jäisin hierontaan. Matkan varrella näkyi monia sopivia hierontapaikkoja ja Tomi keksikin, että otetaan O rattaineen mukaan ja mennään hierontaan Janin ja mummin kanssa. O nukkui taas perinteisesti sen ajan kun olimme hieronnassa. Hieronta oli keskitasoa parempi ja hoidon jälkeen saimme makeaa teetä hämärässä kynttilän valossa, kauniisti katetun pöydän ääressä. O heräsi kun saavuimme hotellille. Nyt Tomi ja O kirjoittelevat tuossa joulupukille: ”Joulupukki, ethän unohda minua, vaikka olen lomailemassa täällä Thaimaassa...”

Tässä muutamia kuvia tämän päivän riennoista, jatko-osa on tiedossa.
Tarjoilu hieronnan jälkeen

Jälkiruokaa

Mummon herkut ravintolassa

Auringonlasku
Hiusten letitystä

Jani altaalla
O ihailee allasaluetta

Perillä ollaan

Saavuimme eilen illalla tänne Krabin Aonangiin. Matka oli todella raskas monien viivytyksien takia. Lento oli viisi tuntia myöhässä ja muutenkin meiltä vaadittiin monessa paikassa pitkää pinnaa ja lomamieltä. Nyt suurimmat väsymykset on onneksi takanapäin ja kolmen viikon loma edessä. Saimme juuri tämän netin toimimaan, joten kirjoittelen illalla ensivaikutelmia lomakohteesta. Nyt vietiin O:ta respatyttöjen toimesta hotellin takahuoneesen, joten pitää mennä pelastamaan.

maanantai 19. marraskuuta 2007

Kummityttö

Meillä on ennestään neljä kummilasta, joista nuorin on neljä ja vanhin jo 18-vuotias. Heidän kasvamistaan ja elämää ylipäätään on ihana seurata. Olemme todella otettuja siitä, että meidät on valittu kummin tehtäviin näin monta kertaa. Kiitokset vanhemmille luottamuksesta!

Nyt tämä kummilasten katras kasvoi pikkuisella tytöllä, kun posti toi valokuvat 7-vuotiaasta kiinalaisesta Qiange tytöstä. Meillä on ollut haaveissa jo pitkään, että saisimme kiinalaisen kummilapsen, jonka elämää voisimme seurata ja auttaa omalta osaltamme. Kyselimme noin vuosi sitten ensimmäisen kerran joiltain järjestöiltä mahdollisuutta saada kummilapsi Kiinasta, mutta se ei ollut mahdollista. Vasta viime viikolla löysin tämän ison järjestön, jonka kautta toiveemme toteutui. Kun avasin tänään kirjekuoren, jossa oli Qiangen kuva ja tietoja perheestä, en voinut pidätellä kyyneleitä. Salaa O:lta niistelin nenääni ja ihailin kuvassa olevaa lasta. O kysyi minulta "onko kuvassa minun sisko?", kerroin että lapsi on kummityttömme. O ihmetteli kun lapsella on samanlaiset hiukset kuin hänellä. Itselleni tuli jotenkin outo tunne, jossa oli jotain samaa kuin ensimmäisen kerran O:n kuvaa katsellessa. Siellä hän on jossain kaukana... Toivottavasti perhe voi hyvin.

Kummikirjeessä toivottiin, että kirjoittaisimme lapselle kirjeen ja alkaisimme luomaan henkilökohtaista suhdetta häneen. Tämä toteutuu varmasti. Lapsi perheineen asuu Shaanxin maakunnassa, jossa on aika viileätä talvisin. Taidanpa laittaa kirjeen mukaan pakettiin jotain lämmintä päällepantavaa.

Nyt kauppaan ostamaan kehyksiä tytön valokuvalle, kuva pääseekin sitten kirjahyllyyn muiden kummilasten kuvien viereen... Aivan ihanaa!!!

perjantai 2. marraskuuta 2007

Tilkut 22-28

Olen saanut taas mukavasti tilkkuja O:n peittoon. Haluaisin aloittaa jo peiton tekeminen, mutta odottelen nyt rauhassa niitä tilkkuja joita minulle on luvattu toimittaa. Eikä tässä mikään kiire edes ole. Koti on ylösalaisin O:n huoneen remontin takia ja minulla ei ole aikaa nyt tähän täkin tekoon vaikka haluaisin.

Tämä ensimmäinen tilkku oli ihana yllätys lapsuuden ystävältä, joka asuu nyt perheineen Ruotsissa. En ollut pyytänyt heiltä tilkkua, mutta sana oli kulkenut isovanhempien kautta. Runossa on heidän lapsen lempilaulun sanoja, samaa laulellaan meilläkin kotona suomeksi. Kiitos paljon ihanasta kankaasta. Oli myös mukava nähdä teitä, tuntuu tosin että olisimme nähneet toisiamme useamminkin vaikka tapaamiset ovat jääneet viime vuosina todella vähiin. Ehkä joskus tapaamme siellä Ruotsissakin.

Tähänkin kankaaseen liittyy muistoja. Äitini kapio tyynyliinat ovat juuri tätä samaa kangasta ja ne ovat jääneet mieleeni jo lapsuudesta. Lämmin kiitos tilkusta ja runosta, toimitan teille pikapuolin lupaamani Kiina musiikit...

Nämä kolme kaunista tilkkua ovat mummon ystävältä. Taitavat mummon ystävät tietää, miten rakas Olivia on myös isovanhemmille ja haluavat osallistua täkin tekemiseen. Kiitos paljon!




Tämä hempeän värinen tilkku on leikattu minun ensimmäisestä tyynyliinasta joka oli tallessa mummon siskolla. Täkinhän on tarkoitus siirtyä sukupolvelta toiselle ja tässä on osa myös minun lapsuuden muistoja. Kiitos!

Tätä kaunista nalle kangasta oli iso pala ja suunnittelin alustavasti tekeväni siitä kulmat peittoon. Tämäkin kangastilkku on mummon ystävältä. Suuret kiitokset, kuten myös kaikille muille, joilta olemme tilkkuja saaneet. Keräys jatkuu...