keskiviikko 12. joulukuuta 2007

Koh Tub

Tubin puuterihiekoilla mummi ja tytöt.
Tytöt lätäkköleikeissä allasillallisen jälkeen. Markkinahumua, hiukopalan ostossa.
Allasleikkejä hotellimme altaalla.

Aloitetaanpa eilisestä. Aamupäivän vietimme oman hotellin uima-altaalla. Mummi, Maija ja lapset tulivat myös meidän altaalle uimaan. Ilma oli aamusta alkaen ajoittain pilvinen ja viileähkö. O:ta alkoi melko nopeasti palelemaan altaassa ja hänet oli suostuteltava lämmittelemään pyyhkeen sisään.Hotellissamme järjestetään joka viikko illallinen joko puutarhassa tai altaalla. Eräs työntekijä oli jo parina aamuna pyydellyt meitä osallistumaan tilaisuuteen, mutta emme olleet halukkaita. Päätimme kuitenkin osallistua koko porukalla illalliselle, kivahan se on yhtenä iltana syödä omassa hotellissamme.


Miehet olivat aamulla räätälikierroksella ja heidän palattua lähdimme Maijan perheen kanssa markkinoille. Menimme noin kolmen kilometrin matkan tuktukilla. Olimme perillä noin kahden aikaan jolloin markkinoita oltiin vasta pystyttämässä. Teimme muutamia ostoksia ja kiertelimme aluetta muuten vaan. Tytöt nukahtivat rattaisiin ja jäivät markkinahumusta täysin paitsi. Alueella oli joitain huvipuistolaitteita ja thaimaalaisilta toreilta tuttuja tikanheittopelejä. Tomin oli taas käytävä testaamassa heiton tarkkuutta. Palasimme hotellille paikallisbussilla niin ei tarvinnut herättää rattaissa nukkuvia lapsia. Päätimme, että menemme markkinoille jonain päivänä uudelleen vähän myöhemmin jolloin markkinat ovat kunnolla auenneet.
Illallinen alkoi kello 19.00. Vettä oli satanut jo jonkin aikaa ihan kaatamalla. Kävimme O:n kanssa allasalueella katsomassa puolen aikoihin, miten sateensuoja järjestetään. Henkilökunta kantoi kovalla kiireellä ruokapöytiä katoksen alle suojaan. Esiintymislava ja muut järjestelyt olivat menneet hukkaan koska niitä ei voitu käyttää sateen vuoksi. Sammakot loikkivat ja kurnuttivat puutarhassa, taisivat muutkin eläimet nauttia sateesta sillä niin kova meteli siellä oli. Illallinen oli ihan hyvä. Hintaansa nähden ei mikään erikoinen, mutta vatsan sai täyteen ja seura oli mukavaa. Paikalla oli myös pari laulajaa ja kitaransoittaja Filippiineiltä sekä yleisön viihdyttäjä.


Tänään aamuna menimme Tub saarelle. Saari on Podan takana ja pitkähäntäveneellä sinne pääsi vajaassa puolessa tunnissa. Saarelle saavuttaessa perittiin 100THB:n kansallispuistomaksu. Saari oli todella pieni, mutta onneksi porukkaa oli niin vähän että saimme makuualustoillemme hyvän paikan puiden varjosta. Tytöt uivat renkaiden kanssa, mummi loikoili varjossa, pojat ja miehet snorklailivat ja me Maijan kanssa kahlasimme kaulaa myöten vedessä viereiselle Kanasaarelle. Minäkin kävin pikaisesti snorklaamassa ja näinkin mukavasti kaloja, koralleja ja merisiilejä. Rannassa seurailimme taskuravun uintireissua. Tänään oli tosi aurinkoinen päivä ja sen kyllä huomaa iholtamme. Harmillista on se, että O:nkin käsivarret ovat aika punaiset. Laitoin niihin kyllä aurinkorasvaa, mutta sitä olisi pitänyt lisäillä uinnin välillä. O:lla oli ensimmäisellä Thaimaan lomalla 1-vuotiaana pikähihainen aurinkosuojauikkari, mutta se on jo pieni. Uutta en ole löytänyt täältä Thaimaasta, joten pitää investoida sellaiseen Suomessa.

Saarireissun jälkeen otimme Tuktukin hotellille ja menimme pikaiseen suihkuun. O jäi isin kanssa hotellille päiväunille ja minä tapasin Maijan heidän hotellilla. Otimme Mekong-kolat loman kunniaksi ja lähdimme mummon kanssa Tescoon. Menimme paikallisbussilla Krabi Towniin ja sieltä taksilla kauppaan. Maija teki tänään valtaisat ostokset ja minäkin sain loput tarpeelliset ostot tehtyä. Tulimme takaisin Aonangiin puoli yhdeksän aikaan ja menimme taas kansankuppilaan syömään. Melkoisen nuutuneina ja auringosta punaisina raahauduimme hotellille. Nyt suunnittelemme nukkumaan menoa. Huomenna Maijan perhe menee elefanttiretkelle, meidän suunnitelmat ovat vielä vähän keskeneräiset...

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana seurata teidän reissua! Meidän pesue lähtee Thaimaahan (Phuketiin) seuraavan kerran vasta helmikuun 2008 lopulla, tässä vaiheessa kaksi kuukautta tuntuu p-i-t-k-ä-l-t-ä. Tuosta seuraava Thaimaan matkamme onkin sitten jo toivottavasti lapsen hakumatka!