Ennen koneen lähtöä kävimme syömässä ja menimme ajoissa lähtöportille. Kuten muualla kuin Suomessa on tapana, niin pääsimme lapsiperheenä ensimmäisenä koneeseen. Saimme pitää Samuelin rattaat koneen ovelle asti, mikä helpotti huomattavasti kentällä liikkumista. Olivia nukahti välittömästi koneeseen päästyämme, mutta Samuel oli aivan yliväsynyt ja itki väsymystään ehkä noin puoli tuntia kunnes nukahti syliini juuri ennen kuin turvavyöt olisi saanut avata. Pysyin Samuelille babybasketin ja siirsin hänet siihen nukkumaan. Samuel nukkuikin kopassa reilut viisi tuntia kunnes Olivia ja Samuel heräsivät suunnilleen samaan aikaan. Olivia söi herättyään myöhäisen illallisen ja Samuel touhusi sylin ja koppansa välillä. Sain Samuelin vielä vähäksi aikaa nukahtamaan juuri ennen Helsinkiin saapumistamme ja juuri sopivaan aikaan kun meille tarjoiltiin aamiainen. Tällä lennolla myös aamiainen oli lämmintä ruokaa, Bangkokin lennollahan tarjottiin viime talvena vain sämpylä ja kahvi aamiaiseksi.
Samuelin erityistarve on hyvin näkyvä ja se on herättänyt kiinnostusta joissain ihmisissä matkan aikan. Vammaa on ihmetelty, katseltu kiinnostuneena, huolestuneena, sille on naurettu tai kehuttu esim. Samuelin terveitä piirteitä eli suhtautumista on varmasti niin monenlaista kuin ihmisiäkin on. Lentokoneessa tapahtui kuitenkin mielestäni matkan pohjanoteeraus; eräs äiti, joka istui ihan eri puolella konetta kuin me, toi arviolta kolmevuotiaan tyttärensä katsomaan Samuelia ja osoitteli tytölle Samuelin suuta sanoen (englanniksi) "katso vauvan suuta". Tyttö ei kiinnostunut koko asiasta ja äiti vaan osoitteli ja yritti herättää tytön huomion asiaan. Luulen, että tyttö ei edes tajunnut mikä Samuelissa oli "pielessä" vaan näki vain pienen pojan. En tiedä mikä tässä tapaamisessa oli takana ja mikä tämän äidin tarkoitus oli, mutta tapa jolla asiaa lähestyttiin oli mielestäni törkeää. Olin aivan sanaton tapahtuneesta enkä voi ajatella muuta kuin, että meitä vanhempia on moneen lähtöön...
Saavuimme Helsinkiin 5minuuttia aikataulusta etuajassa. Olivia pomppi onnessaan kentällä ja oli aivan täynnä virtaa. Eräs lentoemännistäkin tuli ihmettelemään mikä aiheuttaa moisia onnentunteita. Saimme matkalaukut nopeasti, sillä suurin osa koneen ihmisistä olivat transfer matkustajia eivätkä siis jääneet Helsinkiin. Vaari tuli meitä vastaan lentokentälle ja pääsimme lähtemään hyvissä ajoin kohti kotia. Samuel ei ole tottunut matkustamaan turvaistuimessa ja hän oli myös väsynyt, joten huuto oli ajoittain melkoinen matkalla. Olivia oli väsynyt, mutta sinnitteli hereillä kotiin asti.
Eilinen päivä kotona meni melkoisessa sumussa. Oli aivan ihana päästä kotiin. Käytin Samuelin kylvyssä ja sen jälkeen hän nukkui niin pitkät päiväunet, että kylään tullut mummo ei nähnyt koko poikaa hereillä. Olivia haki kaverinsa, jota oli ikävöinyt, naapurista leikkimään kanssaan. Samuel ihmetteli kotia ja kädestä kiinni pitäen veti meitä joka nurkkaan että pääsi tutkimaan paikkoja. Iltapäivällä tein ruuaksi nakkikastiketta ja perunamuussia, jota Samuel söi neljä pientä annosta. Kävimme eilen myös kotipihalla ulkoilemassa, mutta koska Samuelilla ei ollut kurahousuja eikä ulkovaatteita niin emme olleet pitkään ulkona. Tänään on siis ohjelmassa vaateostoja, että pääsemme ulos pitemmäksi aikaa.
Tämä meidän matka ja kotiin tulo on ollut oikeaa ihmettä ja tunteiden myllerrystä. Nyt meillä on kotona kaksi sydämissämme kasvanutta lasta; kaksi täydellistä lasta ihan omina itsenään. Vaikka tähän kotiintuloomme loppuu joitain vaiheita meidän kaikkien elämistä, niin tämä on taas aivan uusi alku. Alku yhteiselle elämällemme.
