tiistai 7. kesäkuuta 2011

Virastokäyntejä

Kiitos onnitteluista. En tosiaan itse pääse lukemaan blogia, vaan päivitän sitä
sähköpostitse ja pystyn lukemaan myös kommentit sähköpostista. Tiedän, että
monet teistä ovat matkallamme hengessä mukana ja useat hakumatkallakin ihan
kohta.

Tänään meillä oli matkan tärkeimmät virastokäynnit, sillä adoptio vahvistettiin
tänään ja Samuel on nyt oikeasti meidän lapsemme. Isabel tuli hakemaan meitä
aamulla kello 9.30 virastoihin. Isabel on aivan upea opas ja ehkä hänen
vuokseen meitä ei edes loppujen lopuksi jännittänyt yhtään. Varmistin
Isabelilta, että tulkkaako hän meidän haastattelut vai puhuuko viranomaiset
englantia ja onneksi Isabel tulkkasi, sillä hän puhuu niin selkeästi englantia,
että saan joka sanasta selvää. Virastoreissulla meni aikaa noin kaksi tuntia ja
meiltä kysyttiin samoja kysymyksiä eli motiiveja adoptioon ja suunnitelmia
miten aiomme kasvattaa lapsen. Virastojen ihmiset olivat erittäin ylpeitä
siitä, miten vähän Fujianista tulee lapsia kansainväliseen adoptioon. Samuel
oli tämän vuoden 38:s ulkomaille adoptoitu lapsi ja Fujianista ei tule enää
ollenkaan terveitä lapsia ulkomaille. Virastokäynnit meni lastenkin osalta
oikein mukavasti ja meillä kaikilla oli hyvä mieli hotellille palattuamme.
Samuel sai muistoksi upean panda-taulun notaarilta eli lahjakasa kasvoi ja nyt
vaan mietitään miten saamme tavarat kuljetettua kotiin. Onneksi meidän lahjat
on kohta jaettu pois eikä ne paina enää kasseissa.

Virastokäyntien jälkeen oleskelimme hotellihuoneessa ja Samuel nukkui pari
tuntia päiväunia. Tomikin kävi päiväunille ja minä vietin Olivian kanssa
miesten nukkuessa herkutteluhetken. Olivian herkkuja oli Fazerin sininen suklaa
ja minun Pandan lakritsi. Samuel nukkui viime yön erittäin hyvin ja
nukuttaminenkin on ollut tähän asti erittäin helppoa, sillä hän on täydessä
unessa jo parissa minuutissa siitä kun hänet laittaa häkkisänkyyn. Olivian
hakumatkalla ei voinut tällaisesta uneksiakaan, mutta hän onkin Hunanista ja
erittäin pippurinen tyttö. Päiväunien jälkeen menimme uima-altaalle sillä
Olivia halusi uimaan. Samuel yritti väkisin mennä altaaseen ja vaikka pidin
häntä käsistä kiinni niin jalat tapasivat altaan veteen pariin kertaan. En
tiedä mitä olisi tuumannut jos olisi päässyt veteen asti. Sisällä kylpy ja
suihku ei ole yhtään mieluisia asioita, vaan aiheuttavat melkoisen itkun.
Uimisen jälkeen menimme hotellin ravintolaan syömään. Jo eilen päätimme, että
kiinalaisen ruuan voi laittaa tauolle ainakin päiväksi ja söimme tänään pizzaa.
Oliva ja Samuelkin söivät hyvällä ruokahalulla. Olivia tosin halusi syödä
pizzasta vain pohjan ja Samuel erotteli kätevästi pizzapalansa niin, että
pohjat lensi lattialle ja juustot suuhun. Ravintolassa oli mukava tunnelma ja
muutenkin hotellin ilmapiiri on hyvä. Henkilökunta on ystävällistä, emmekä ole
saaneet yhtään paheksuvia katseita ja tuijotusta osaksemme hotellissa.

Syömisen jälkeen tulimme taas tänne huoneeseemme. Käytin Samuelin suihkussa ja
uskaltauduin pesemään vähän hampaitakin. Tuloksena on parinkymmenen minuutin
lohduton itku. Se olikin tämän päivän ainoa itku. Poika alkoi nuokkumaan jo
kahdeksan aikaan ja nukahti välittömästi kun pääsi sänkyyn. Nyt olisi aika
käydä meidän muidenkin nukkumaan. Huomenna ja ylihuomenna meillä ei ole mitään
erikoista ohjelmaa suunnitteilla. Perjantaina saamme Samuelin passin ja
lauantaina suuntaamme sitten kotia kohti eli Kantoniin. Ja lopuksi, eikös ne
lapset olekin ihania kun ne nukkuu?

3 kommenttia:

Zuketin kirjoitti...

Onnea ikiomasta pojasta koko perheelle!

Ihania tunnelmia. Täällä kyynelehdin ja muistelen meidän hakumatkaa reilu vuosi sitten. Millaista tunnemyrskyä se olikaan, kun näin jälkeenpäin ajattelee.

Nauttikaa ensi päivistä nelihenkisenä perheenä!

T Marja

Anonyymi kirjoitti...

Paljon onnea koko perheelle!!!

Perheemme oli melko tasan 11 vuotta sitten Fuzhoussa hakemassa nuorimmaistamme kotiin. Asuimme samassa hotellissa kuin tekin ja uima-allas oli kovassa käytössä, koska kuumuus oli tuolloin aivan sietämätöntä.

Terveisin Riitta ja perhe

Anonyymi kirjoitti...

Ihania uutisia ja kuvia! Onnea teille kaikille uudesta perheenjäsenestä! Itse lähdimme tänään tasan kaksi vuotta sitten hakemaan Noein kotiin ja olenkin tänään katsellut (taas) intensiivisesti silloisia kuvia ja muistellut niitä tunnelmia. Oikein ihanaa loppuaikaa Kiinassa ja mukavasti sujuvaa kotimatkaa.

Terveisin Kaisa ja Noei