Mae Phim -kuin kotiin palaisi

Aamiainen Villa Anniinalla ja huom! Kaya-levitettäkin löytyy nyt Malesian tuliaisena.

Samuel sanoi eilen kun lensimme Penangista Bangkokiin, että hänestä on ihana mennä Thaimaahan koska Bangkokin lentoasemalla tuoksuu niin hyvälle. Muistan edelleen saman tuoksun ja tunteen kun tulimme ensimmäistä kertaa Thaimaahan vuonna 2002 ja joka vastaanottaa meidät tänne kerta toisensa jälkeen edelleen. Nyt kun tulimme viidettä kertaa tänne Mae Phimiin, minusta tuntui kuin olisimme tulleet kotiin. Tänään aamulla keitin kahvit, paistoin kananmunat ja laitoin pyykit pesukoneeseen. Yleensähän tykkään lähteä lomalle, että pääsen näistä arkirutiineista eroon, mutta täällä niistäkin voi nauttia. Kummallinen paikka kun kaikki asiat tuntuu täällä niin paljon mukavammalta kuin kotona. Mieleeni tuli jonkun vanhan lehtijutun otsikko: "Jokaisen ihmisen perusoikeuksiin pitäisi kuulua vähintään viikko vuodessa Mae Phimissä". Olen muuten samaa mieltä, mutta viikko on aivan liian lyhyt aika, sillä päivät kuluvat täällä aivan liian nopeasti. 

Villa Anniinan keittiö.

Keittiön yhteydessä on pieni varasto, missä on mm. pyykinpesukone. 

 Aamupalan jälkeen meillä oli jo kova kiire uimaan, sillä uiminen on meidän lempiharrastus lomamatkoilla ja täällä bali Residencen altailla on hyvä harrastaa sitä. Allasalueella oli lisäksemme muutamia ruotsalaisia turisteja lastensa kanssa, mutta ajoittain altaalla ei ollut meidän lisäksi ketään muita. Sää oli tänään vähän epävakainen ja ajoittain sanoi pientä tihkusadetta. Onneksi täällä ei pienet sateet haittaa, koska lämpöä on joka tapauksessa sekä ilmassa, että altaassa noin 30 astetta. Uimisen jälkeen testasimme myös ensimmäistä kertaa Villa Anniinan polkupöyriä. Aiempien lomiemme aikana pyörät ovat olleet varastossa, emmekä ole viitsineet ottaa niitä esille. Nyt pyörät oli valmiina pihalla, joten kävimme tekemässä Samuelin kanssa pyörälenkin Bali Residencen alueella. Molemmat pyörät ovat aikuisten pyöriä, mutta kun laskin toisen pyörän satulan aivan alas, Samuelkin ylettyi polkemaan sillä. Pyörän päältä poistulo oli kuitenkin melkoista taidetta ja minä taisin muutaman kerran kiljahtaa säikähdyksestä niin kovaa, että koko alue kuuli meidän pyöräilyharjoitukset. Emme kuitenkaan aio luovuttaa, vaan treenit jatkuu huomenna. 

Autio allasalue 

Villa Anniinalta on 7 askelta allasalueelle (tarkistin asian, koska luulin että askeleita tarvitaan 8)

Villa Anniinan fillarit

Menopelimme, hyvin toimi. 

Hui hai

Uimatouhujen jälkeen meidän oli lähdettävä Ban Phehen rahanvaihtoon, koska meidän bahtit oli vähissä. Bali residencen ravintolanpitäjä kertoi eilen, että pankki on tänäänkin auki vaikka on sunnuntai. Köröttelimme taas Tomin turvallisessa kyydissä reilut 20 kilometriä Ban Phehen. Menimme suoraan pankkiin, jossa olemme ennenkin vaihtaneet rahaa. Tämä pankki oli kiinni, kuten kaksi muutakin pankkia, jotka sijaitsevat Ban Phen rantatien päässä. Päädyimme sitten ottamaan automaatista vähän rahaa muutaman päivän tarpeiksi. Pankkireissun jälkeen kävimme ostoksilla ennestään tutussa rojukaupassa ja karkkikaupassa. Näiden jälkeen köröttelimme vielä Tescoon. Tescon pihalla on myös pankki ja huomasimme sattumalta, että sehän onkin auki. Kävimmekin sitten vielä siellä vaihtamassa reilusti rahaa ja luulen, että selviämme nyt ilman rahanvaihtoa loppureissun täällä Thaimaassa. 

Tomi vähän valitti kun edellä ajava körötteli hitaasti, mutta eihän se voinut kovempaa mennä kun kanat olisi tippunut grillin päältä. 

Kiva kylä lähellä Mae Phimiä

Ban Phen rauhallinen kylätie

Ban Phessä jokainen meistä alkoi valitella nälkää, sillä olimme syöneet edellisen kerran aamulla. Itse olisin mielelläni pysähtynyt syömään Kimin ravintolaan Novotel Rimpaen vastapäätä, koska minulla on siellä yksi lempiruoka jonka haluan syödä joka matkalla. Lasten toiveesta ajelimme kuitenkin syömään Mae Phimiin Tequila Sunrise ravintolaan. Ruoka ei pettänyt tälläkään kertaa ja etenkin Pad Thai oli onnistunut valinta, sillä tänä kesänä se tarjoillaan jälleen munan sisälle paistettuna. Viime kesänä niin ei tehty ja se oli pieni pettymys. Samuel oli onnessaan kun ravintolaan tuli sattumalta samaan aikaan tuttu suomalaisperhe. Leikit lasten kanssa sujui kivasti ja Samuel sanoi tyytyväisenä moneen kertaan illan aikana, miten tänään oli mukava päivä. Samuel on luonteeltaan  sosiaalinen ja hän on vähän kärsinyt, kun ei ole voinut jutella puoleentoista viikkoon muiden kuin oman perheen kanssa, koska hän ei osaa vielä kunnolla englantia. Tai oikeastaan tänään Samuel oli käyttänyt omatoimisesti vähäisiä englannin kielen taitojaan, kun hän oli käynyt tilaamassa ravintolassa meidän huomaamatta itselleen toisen Fantan. Parasta oli kuitenkin se, että nyt vihdoin Samuel sai puhua muille kuin meille suomeksi ja se näytti olevan kivaa.  

Vesileikkejä Tequilan rannalla

Äiti tuu kattoo: "Love Mom T. Samuel"

Auringonlasku jäi pilvien taa

Lasten lemppariravintola "Tequila Sunrise" 

Pina Colada

ja mun Pad Thai

Huomiseksi meillä ei ole sen kummempaa ohjelmaa suunnitteilla. Aamulla saamme vieraita ja vietämme luultavasti päivän uiden ja lomaillen. Quality Voyagen työntekijä tulee myös huomenna vaihtamaan meidän mopomme toiseksi. En tiedä syytä miksi mopo vaihdetaan, mutta he ilmoittivat tulevansa iltapäivällä mopon vaihtoon, joten tervetuloa. Toivottavasti sitä ei vaihdeta ainakaan huonompaan. Tämä mopo oli Tomin mielestä ihan hyvä ajaa, mutta renkaat siinä näyttää olevan ihan sileät. Tänään muistimme kesken mopomatkan, että Tomin kansainvälinen ajokortti jäi talolle. Pitääkin ottaa se heti esille, että se unohdu seuraavalla moporeissulla. Onneksi korttia ei tarvittu tänään. 

Air Asian kyydillä Penangista Thaimaahan

Parkroyalin allas aamulla varhain

Tänään heräilimme aamulla jo kahdeksan aikaan Penangissa ja menimme tuntia aiemmin aamiaiselle kuin aiempina aamuina. Ravintolassa oli todella rauhallista, eikä munakaspisteillekään ollut yhtään jonoja. Aamiaisen jälkeen kirjauduimme ulos hotellista. Uloskirjautuminen kesti vain pari minuuttia eli sen ajan kun maksoin luottokortilla huonelaskumme. Viikon huonelaskumme oli 280 euroa ja summa sisälsi ruokien lisäksi lentokenttäkuljetukset molempiin suuntiin. Söimme useimpina päivinä kaksi kertaa jossain hotellin ravintolassa ja joka päivä ainakin kerran. Lasku oli mielestäni erittäin pieni ja hotellin ravintoloiden hintataso vähintäänkin kohtuullinen hotellin tasoon verrattuna. 

Olimme varanneet meille Innova auton kentälle, mutta meitä tulikin hakemaan minibussi. Matka kentälle kesti tasan tunnin eikä teillä näkynyt ollenkaan ruuhkia, vaikka mennessä kuljettaja sanoi, että perjantaisin ja lauantaisin on kovia ruuhkia. Lentoasemalla menimme heti lähtöselvitysjonoon, joka oli valtavan pitkä. Jonotimme tiskille 45 minuuttia ja katsoimme, että jono vain kasvoi takanamme. Nämä pitkät lähtöselvitysjonot ovat olleet ennenkin ongelmana Air Asialla ainakin Don Muangin päässä. Yhtiöllä lähtee paljon koneita samaan aikaan ja palvelutiskejä on yksinkertaisesti aivan liian vähän. Kentälle kannattaa siis mennä todella paljon aikaisemmin, ainakin jos on ruumaan meneviä matkatavaroita. Me lähdimme hotellilta neljä tuntia ennen lentoa ja olimme lentokentällä kolme tuntia ennen lentoa, joka oli juuri sopiva aika selviytyä lentokenttämuodollisuuksista ja siirtyä lähtöportille. Lähtöselvitysjonon jälkeen menimme passintarkastusjonoon, jossa jonotimme toiset 45 minuuttia. Niin Penangissa, kuin nykyään Bangkokissakin, otetaan valokuvien lisäksi sormenjäljet ja se vie aikaa. Bangkokissa sormenjäljet otettiin kaikista sormista. Ensin oikean käden sormet peukaloa lukuun ottamatta, sitten vasen käsi ja lopuksi molemmat peukalot. 

Meillä oli tarkoitus mennä käymään lentoaseman loungessa ennen lentoa, mutta kello oli jo niin paljon kun selvisimme rajamuodollisuuksista ja turvatarkastuksesta, että päätimme käväistä vain nopeasti kahvilassa. Ostimme kolme isoa kolmioleipää ja yhden kahvin viimeisillä rahoilla. Taisi olla edullisin lentoaseman ravintola jossa olen käynyt, sillä ostokset maksoivat yhteensä alle 5 euroa. Kahvien jälkeen pääsimmekin jo koneeseen ja kone starttasi 10 minuttia ennen arvioitua lähtöaikaa kohti kiitorataa. Kyllä oli taas mukava katsella Air Asian henkilökunnan tehokkuutta ja järjestelmällisyyttä koneessa. Kaikki toimii ja sen lisäksi henkilökunta jaksaa olla tasaisen ystävällisiä ja palvelualttiita. Myös koneesta poistuminen Bangkokin päässä tapahtui tehokkaasti ja pääsimme melko nopeasti jämähtämään passintarkastusjonoon. Tässä vaiheessa jo mietin, että emmeköhän me ole jo tänään jonottaneet tarpeeksi, mutta oli vaan pakko jonottaa. Onneksi lapset ovat jo niin isoja, että heitä ei kiukuta tuollaiset tilanteet. Jos he näkevät edessä olevan jonon, niin he tietävät että asialle ei voi mitään. Oma vuoro tulee aikanaan. Sama koski matkaa Mae Phimiin. Olin kertonut etukäteen, että matka kestää taas vähintään kolme tuntia ja se aika on vaan istuttava autossa. Olin siis tilannut etukäteen kuljetuksen hakemaan meidät Don Muangilta ja viemään Mae Phimiin. Ennen lähtöä ostimme vielä pikaisesti Truen sim-kortin puhelimeen, jossa on reilu nettipaketti. Matka Mae Phimiin kesti lopulta noin neljä tuntia sisältäen pikaisen pysähdyksen Tesco Lotuksessa, josta ostimme mm. vessapaperia ja ruokatarvikkeita talolle. 

Saavuttuamme perille Mae Phimiin ja vuokraamaamme huvilaan Villa Anniinaan olimme aika väsyneitä. Etukäteen varaamaani mopoa ei näkynyt talolla, mutta taksikuski soitti toimistolle ja mopo luvattiin tuoda huomenna aamulla. Menimme syömään alueen ravintolaan, joka onneksi oli vielä auki vaikka kello oli yli 8. Ruuat olivat loistavia kuten aina ja ruokalista oli täysin sama kuin parina viime kesänä. Ruuan jälkeen kävimme vielä uimassa, mikä oli ihan täydellinen lopetus tälle päivälle. Vesi oli lämmintä ja alueella on ihana rauha. Tämä paikka on paratiisi!

Viimeinen kokonainen päivä Penangissa

Näkymä hissin ikkunasta

Tämä viimeinen kokonainen lomapäivämme täällä Penangissa meni yhdessä hujauksessa. Aamupalan jälkeen menimme uimaan ja sen jälkeen olikin ohjelmassa matkan tärkeä osuus eli Kayan hankkiminen. Ihastuin pari vuotta sitten kesälomalla Johor Bahrussa Malesiassa Kaya -levitteeseen, joka sisältää munaa ja kookosta. Olen etsinyt sitä Thaimaasta ja Suomesta, mutta en ole löytänyt mistään. Tilasin kerran jopa ebaysta yhden purkin tätä levitettä ihan törkeän kalliseen hintaan. Olimme nähneet Georgetownin ja hotellimme puolivälissä ison Tesco kaupan ja päätimme mennä sinne etsimään Kayaa. Menimme sinne tietenkin bussilla, koska bussia on niin helppo käyttää koska se on edullinen ja busseja kulkee usein. Matka noin 7 kilometrin päähän Tescoon maksoi meiltä neljältä tasan 7 ringgittiä eli puolitoista euroa. Ennen ostosreissua vierailimme paikallisessa mäkkärissä syömässä. Hintataso oli sielläkin edullinen. Kaksi lastenateriaa ja kaksi hampurilaisateriaa aikuisille maksoi yhteensä alle 10e. Ostoreissu sujui odotusten mukaan ja löysin etsimäämme Kayaa ja hinta puolen kilon purkista oli alle euron. Ostin neljä purkkia eri merkkisiä Kaya levitteitä, vaikka matkalaukkuihin ei oikeastaan mahtuisi yhtään ylimääräistä painoa. Olen maksanut huomiselle Air Asian lennolle vain kaksi matkalaukkua ja se riittää juuri ja juuri meidän matkatavaroille. Ostosten jälkeen hyppäsimme jälleen bussin kyytiin ja jäimme 100m ennen hotellia pois bussista, kun kävimme pikaisesti Starbucksissa kahveilla. 

Saavuttuamme hotellille aloin heti pakkaamaan matkatavaroita huomista varten. Tilasimme huomisaamuksi kello kymmeneksi taksin lentokentälle, koska olemme jatkamassa matkaa Bangkokiin ja sieltä suoraan Mae Phimiin. Tämä Penangin osuus matkamme alussa oli mielestämme onnistunut valinta. Vietimme suurimman osan ajasta hotellilla, mutta olimme juuri tällaisen loman tarpeessa. Saimme nauttia joka päivä lämpimästä tropiikin ilmasta, uimme paljon lämpimissä vesissä, söimme hyvin ja lepäsimme. Näimme myös pienen osan Gergetownia ja meillä oli huippukivat päivät Komtarin The Top huvipuistossa ja perhospuistossa. Ensimmäinen lomaviikkomme on nyt kuitenkin loppumaisillaan ja päätimme tämänkin päivän uiden. Tomi ja Samuel uivat pitkään meressä ja minä tilasin Olivialle pizzan, jonka hän nautti rantatuolissa maaten. Kävimme myös vielä viimeisen kerran uimassa altaassa. Hotellimme Parkroyal Penang resort on ollut kyllä erinomainen, voin lämpimästi suositella jos joku etsii täältä suunnalta hotellia. Nyt on kuitenkin käytävä nukkumaan, sillä huomenna meillä on normaalia aikaisempi herätys matkapäivän vuoksi. 

Samuel viihtyi meressä

Rannalla oli tänään illalla paljon ihmisiä

Ja taas hieno auringonlasku

Iltatunnelmaa altaalla, livemusiikki soi taas taustalla

Perhospuisto Entopia

Tänään meillä oli alun perin suunnitelmissa lähteä käymään Penang Hillillä ja samalla Kek Lok Si temppelialueella Georgetownin lähellä, mutta hylkäsimme suunnitelman koska olemme käyneet aika monilla kukkuloilla ja tähän retkeen olisi mennyt koko päivä. Vaihtoehto tälle suunnitelmalle oli lähteä käymään noin 7 kilometrin päässä sijaitsevassa Entopia -perhospuistossa. Olemme aiemminkin käyneet perhospuistossa ainakin Koh Samuilla ja muistaakseni jossain muuallakin, mutta oli kiva lähteä katsomaan tämäkin paikka. Netin mukaan Entopiaa oli uudistettu ja laajennettu lähiaikoina, ja se on saanut melko hyvät arvioinnit mm. tripadvisorissa. 

Entopiaan pääsee kätevästi hotellimme edestä joko bussilinjalla 101, jolla menimme myös Georgetowniin tai 102, jolla pääsisi lentokentälle asti. Toinen päätepysäkki on Batu Ferringhin jälkeen Teluk Bahangissa, jonka lähellä Entopiakin sijaitsee. Busseja kulkee tosi usein, joten niitä ei tarvitse juurikaan odotella. Busseissa ei ole ollut myöskään mitään ruuhkia, joten olemme aina päässeet istumapaikoille. Matka Entopiaan maksoi meiltä neljältä alle 5 ringgittiä eli aika tasan euron. Entopian päässä bussipysäkki on juuri ennen Entopian sisäänkäyntiä. Pääsymaksu Entopiaan oli meiltä neljältä noin 200 ringgittiä eli noin 42 euroa. Sisällä Entopiassa oli niin paljon nähtävää, että mielestäni hinta-laatusuhde oli kohdallaan. Entopian karttoja löytyy netistä, mutta tuosta kopioidusta kuvasta näkee hieman paikan mittasuhteita. 

Vaikka Entopiaa mainostetaan perhospuistona, on siellä hyvin paljon muutakin. Minusta se on enemmänkin perhospuiston, puutarhan, pienen eläintarhan ja tiedekeskuksen yhdistelmä. Nähtävää ja koettavaa oli paljon, mutta jos tuonne menee niin perhospuiston puolella ulkotiloissa kannattaa varautua järkyttävään kuumuuteen. Itseäni ei haitannut vaikka hiki valui solkenaan, mutta Samuel valitteli asiasta ja oli aika nääntynyt. Sisätiloissa, etenkin kellarikerroksen uumenissa, oli viileää. Siellä oli erilaisia tietoiskuja, eri aistein koettavia tehtäviä ja erilaisia interaktiivisia pelejä yms. Eniten meitä kiinnosti kuitenkin perhoset ja tässä alla on nyt paljon kuvia ihanista perhosista, joita näimme tänään. Jotkut perhoset olivat huomattavasti aktiivisempia lentelemään, eikä niistä saanut kuvia, mutta toiset taas pysyivät enemmän paikoillaan. 

Perhospuiston jälkeen hyppäsimme taas bussiin joka vei meidät maksutta Teluk Bahangiin bussilinjan päätepysäkille. Sieltä jatkoimme 101 linjalla eteenpäin ja jäimme pois bussista 800m ennen hotelliamme, koska menimme tekemään vielä lisää ostoksia Hard Rock Cafen kauppaan. Meille selvisi, että hotellin alueella on kolme eri kauppaa, joissa kaikissa myytiin vähän erilaisia tuotteita. Ostosten jälkeen kävelimme hotellillemme ja menimme suoraan syömään hotellin Cinnamon ravintolaan. Halusin tähän ravintolaan, sillä siellä on tarjolla paikallisia erikoisuuksia ja halusin maistaa Cendol nimistä jälkiruokaa. Osasin jo etukäteen aavistella miltä ruoka maistuu, koska tiesin sen sisältävän höylättyä jäätä, johon olen tutustunut Thaimaan reissuilla, ja punaisia papuja. No hyväähän se oli, ei voi valittaa. 

Hotellihuoneeseen saavuttuamme kello oli jo yli viisi eli reissussa meni taas koko päivä. Lepäsimme hetken ja lähdimme uimaan. Tilasin Olivialle pizzan italialaisesta ravintolasta, joka tuotiin allastuolille. Tomi ja Samuel uivat pitkään meressä ja me kaikki polskuttelimme myös ihanan lämpimässä altaassa ravintolasta kuuluvaa livemusiikkia kuunnellen. Olipa taas mukava lomapäivä!