China town, Asiatique ja Cabaree

Tässä pikaiset kuulumiset tältä päivältä. Tämä kaupunkilomailu on niin rankkaa, että minulla on ainoastaan nukkuminen mielessä näin illalla (yöllä), joten pidemmälle raportille ei ole aikaa eikä voimia.

Tänään kävimme Tomin ja Samuelin kanssa China townissa ostoksilla Olivian jäädessä mummon ja vaarin kanssa hotellille. Shoppailureissu sujui hyvin. Teimme matkat jokiveneellä, vaikka mietin taas onko mitään järkeä änkeä rattaiden ja lapsen kanssa täpötäyteen huojuvaan ja laituriin hakkaavaan veneeseen. Hyvin me kuitenkin selvisimme jälleen kerran ja vältimme maanteiden ruuhkat ja säästimme muutaman bahtin. Jokivenematkat maksoivat 15THB/suunta. Hotellimme on aivan Silom kadun joen puoleisessa päässä, joten rantaan oli vain lyhyt kävelymatka.

Samuel oli tyytyväinen rattaissa ja nukkui niissä päiväunet kaiken hulinan ja tungoksen keskellä. Olemme jo tottuneet rattaiden työntelyyn jopa Soi Wanitin tungoksessa keskellä China townia, joten niiden kanssa kulkeminen ei ole ongelma jos asenne on kohdallaan. China Towniin ollaan avaamassa uutta ostoskeskusta tai käsittääkseni siellä ei ole ennen edes ollut tällaista ostoskeskusta mäkkäreineen. Vaikka kaupat eivät olleet vielä auki, kävimme tutustumassa paikan vessaan. Tämä vessallinen paikka onkin tervetullut China towniin, koska siellä on aina ollut hankala löytää WC. Teimme China townissa muutamia ostoksia, mutta tälläkään kertaa en joutunut minkään ostoshysterian valtaan. Kierreltyämme muutaman tunnin lähdimme suunnistamaan joen rantaan ja jokiveneelle, jolla palasimme Orientalin laiturille ja siitä kävelimme lyhyen matkan takaisin hotellille. Olivia oli käynyt hotellin altaalla uimassa mummon ja vaarin kanssa. Saa nähdä ehdinkö minä uimaan kertaakaan täällä Bangkokissa kun tämä lomailu on niin kiireistä.

 Jokiveneen odottelua...

 China townia, yläkuvassa Soi Wanit ja ihmeen rauhallinen kohta tiestä...

Tässä kuva hotellistamme Novotel Fenix Silomista...

Palattuamme hotellille päätimme, että lähdemme tänään käymään Calypso Cabareessa ja kävimme ostamassa liput alakerran matkatoimistosta. Hinnaston mukainen hinta olisi ollut 1200THB, mutta matkatoimisto myi lippuja 800THB:n hintaan. Virkistyttyämme suihkussa lähdimme jälleen kohti rantaa, josta Asiatiquen maksuton shuttle vene kuskaa ihmisiä Asiatiqueen, jossa Calypso Cabareekin sijaitsee. Tapasimme rannassa myös Janin, joka tuli kanssamme Cabareeseen. Söimme pikaisesti Pizza Companyssa pizzat ennen Cabareen alkua.

 Asiatiquen maailmanpyörä...

Olemme käyneet ennenkin Calypso Cabareessa Bangkokissa, mutta siitä on niin kauan aikaa etten muista siitä yhtään mitään. Luulin, että esitys olisi samantapainen kuin Pattayan Alcatzar tai Tiffany, mutta tämä poikkesikin aika paljon niistä koska kyseessä oli kabaree. Samuel pelkäsi heti sisään astuttuamme paikkaa ja käpertyi syliini ja nukahti siihen ennen esityksen alkua. Samuel heräsi koviin ääniin noin puolivälissä esitystä ja istui sen jälkeen sylissäni pää takkinsa alla esityksen loppuun asti. Poistuttaessa teatterista Samuel sanoi Janille, että "tosi kiva esitys, en pelännyt yhtään". Taisi vähän narrata. Olivia puolestaan nautti esityksestä ja seurasi sitä tarkasti. Myös minusta esitys ja puitteet olivat oikein hienot. Olivia väsähti esityksen aikana aivan totaalisesti ja nukahtikin lopullisesti jokiveneessä vaarin syliin kun olimme tulossa pois. Tomi kantoi Olivian Samuelin rattaisiin ja kärräsimme nukkuvan tytön hotellille omaan sänkyyn. Samuel puolestaan piristyi otettuaan toiset päiväunet teatterissa ja oli illan oikein hyväntuulinen ja iloinen. Jani käväisi huoneessamme ja otimme iltadrinkit minibaaristamme. Mummo ja vaari antoivat kahvinkeittimen Janille kun eivät viitsi raahata sitä enää takaisin Suomeen. Jani sitten lähti kahvinkeittimen kanssa kohti Soi Cowboyta ehkä muutkin juomat kuin kahvi mielessä.

Tässä muutamia kuvia Calypso Cabareesta ja Asiatiquesta, joka on erittäin siisti ja iso ostos- ja illanviettopaikka rannan tuntumassa.

Tässä vielä kuva lopen uupuneesta Oliviasta rattaisiin nukahtaneena...

Shoppailua ja shoppailua

Nyt olisi sitten takana ensimmäinen kokonainen päivä täällä tutussa paikassa eli Bangkokissa. Aamu alkoi taas normaaliin tapaan hotellin aamiaisella, joka oli oikein hyvä. Tarjolla oli kaikkea mitä aamiaisella odottaa saavansa. Samuel yllätti meidät syömällä aamiaiseksi kaksi muffinssia, sillä yleensähän hän ei ole syönyt mitään aamuisin. Juuri kun olimme lopettelemassa aamiaista, ravintolaan tuli aasialainen äiti lapsensa ja ilmeisesti oman äitinsä kanssa. Huomasin heti, että tällä pikkuisella vauvalla oli halkio huulessa. Mietin menisinkö keskustelemaan äidin kanssa ja näyttämään Samuelin huulta, mutta aikani pähkäiltyäni päätin jättää menemättä koska perhe meni istumaan takanurkkaan ja tarkemmin lasta katsottuani huomasin, että vauvan halkio ei ollutkaan enää avonainen. 

Aamiaisen jälkeen kävin Tomin kanssa kysymässä kahdesta eri matkatoimistosta kuljetusta Ancient Cityyn, koska ajattelimme mennä käymään siellä tämän reissun aikana. Nyt olemme kuitenkin muuttamassa suunnitelmia koska me haluaisimme käydä sekä China Townissa että Chatuchakin viikonloppumarkkinoilla ja meidän aikamme ei riitä niiden lisäksi Ancient Cityn retkeen. Tänään meillä oli kuitenkin suunnitelmissa shoppailu keskustan alueella ja se toteutui. Lähdimme noin kello 11.00 kävelemään läheiselle Surasakin skytrain asemalle. Olin lukenut tripadvisorista, että hotelliltamme kävelee asemalle noin kymmenessä minuutissa ja se piti paikkansa. Ostimme liput Siam asemalle, mutta ajattelin matkalla että menisimme National Stadiumille asti, koska siitä on helpompi mennä MBK:hon. Mietin matkalla, että olisikohan lippu ollut kalliimpi koska menimme yhden pysäkin pidemmälle kuin olimme suunnitelleet ja niihän se oli, että jouduimme maksamaan päätepysäkillä 5THB/hlö lisää. Matkan hinta oli siis 30THB/hlö.

Surasakin asema, joka näkyy myös mummon ja vaarin hotellihuoneen ikkunasta...

 Vaari ja Olivia lipun ostossa...

 Ensimmäinen shoppailukohteemme oli siis MBK. Meitä odottikin heti sisäänpäästyämme yllätys kun tapasimme viime vuoden Bangkokin reissulla tapaamamme suomalaisperheen thaityttärensä kera. Totesimme jälleen kerran miten pieni maailma voi olla. Vietimme MBK:ssa monta tuntia shoppaillen ja käyden välillä syömsässä. Lähdimme tälle reissulle todella kevyin matkalaukuin ja se näkyy nyt kun en tajunnut oikein ottaa kaupunkilomalle sopivia vaatteita mukaan, vaan kassissa oli vain rantamekkoja joita ei voi oikein käyttää täällä. Onneksi apu on lähellä ja kaupasta saa tarvittavia vaatteita. Ostimme melkoisen paljon tavaraa ja vaatteita niin itsellemme kuin tuliaisiksikin. MBK:n tavaroiden hintataso on aika kohdillaan monien tavaroiden kohdalla, mutta jotain jätin tietoisesti ostamatta koska luulen saavani niitä edullisemmin joko China Townista tai Chatuchakista.

Samuel otti pienet päikkärit kaiken hälinän keskellä. Tässä vaiheessa rattaiden työntöaisoista ei vielä roikkunut kymmeniä ostoskasseja eikä vaarin uusi matkalaukku ollut täynnä ostoksia.

Ruokailut hoidimme tänään oikein lapsiystävällisesti Burger Kingissä ja jälkkärit nautimme vihdoin ja viimein Swensenissä. Jäätelö oli juuri niin hyvää kuin aina ennenkin ja hinnat kohdallaan.

Tässä Tomin jäätelöannos...

Kierreltyämme MBK:ssa niin kauan, että jalat oli aivan hellinä siirryimme läheisen Hard Rock Cafen kauppaan tekemään Olivian odottamia ostoksia. Olivia tykkää YoHoo pehmoleluista ja osti marraskuussa Köpiksen reissulta Hard Rock Cafen Lennox LeMour YoHoon ja nyt sille piti saada kaveri. En muista uuden kaverin nimeä, mutta tuolla se nukkuu Olivian vieressä. Myös Samuel sai oman YoHoon, pitääkin ottaa se yöksi pois tuolta pinnasängystä ettei se herätä rokillaan meitä kaikkia keskellä yötä. Myös Tomi osti jälleen itselleen Hard Rock Cafe paidan, niitähän alkaakin olla meillä jo melkoinen kokoelma.

HRC kaupan jälkeen kävelimme Siamin sky train asemalle ja menimme sky trainilla On Nutin Tesco Lotukseen. Jalat olivat edelleen aivan muussina ja väsyneet, mutta shoppailimme sitkeästi noin kahdeksaan asti kunnes luovutimme ja lähdimme siirtymään hotellin suuntaan. Samuel huomasi tavaratalon leikkipaikan, vaikka yritin ohjata huomiota muualle päin. Annoimme Samuelin leikkiä ja kiipeillä jonkin aikaa vempeleiden päällä koska päivä oli ollut rankka Samuelille. Samuel ei todellakaan viihdy rattaissa ja hän ilmoittaa suureen ääneen säännöllisin väliajoin mitä mieltä hän on asiasta. Annoimme Samuelin "kävellä" muutamia kertoja kaupassa, mutta koska Samuel on erittäin vilkas, häntä on lähes mahdoton vahtia jos hän on valloillaan sillä pieni vikkelä poika katoaa hetkessä ihmisvilinässä. Tänään kadotin hetkeksi Samuelin ja eräs nainen näytti mihin poika oli mennyt. Näitä tilanteita ei saa tulla enää yhtään ja se tarkoittaa sitä, että Samuel istuu huomennakin rattaissa. Olivia puolestaan oli tänään koko päivän erittäin iloinen ja pirteä tyttö. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta koko matkan aikana kun hän ei kertaakaan valittanut, ettei jaksa kävellä tai ollut väsyneen näköinen. Mummo sanoi valittaneensa tänään eniten väsymystä, mutta hyvin me kaikki jaksoimme vaikka shoppailu onkin kaikessa mukavuudessaan aika rankkaa jos sen parissa vierähtää koko päivä. Palasimme hotellille yhdeksän aikoihin ja päätimme tyhjentää minibaarimme. Emme saaneet ihan sitä tyhjennettyä, joten pitää vielä jatkaa urakkaa. Huomiseen!

Enkelten kaupunki

Täällä sitä ollaan Bangkokissa tai jos käytetään koko nimeä niin kaupunkihan on nimeltään; Krung Thep Mahanakhon Amon Rattanakosin Mahinthara Ayuthaya Mahadilok Phop Noppharat Ratchathani Burirom Udomratchaniwet Mahasathan Amon Piman Awatan Sathit Sakkathattiya Witsanukam Prasit... Tomin tavoitteena on opetella Bangkokin koko nimi ulkoa. Tosin en tiedä tarkoittiko suomennettua vai thaikielistä versiota. Saa nähdä onnistuuko?

Tämän päivän reissumme alkoi Khao Lakin The Sands hotelliltamme vähän ennen kello kymmentä. Olemme huomanneet, että lähes poikkeuksetta sovitut kyydit tulevat aiemmin kuin on sovittu ja niin kävi tänäänkin. Olimme respassa noin viisitoista vaille 10 ja kuskimme oli jo odottelemassa vaikka lähtöaika oli sovittu kymmeneksi. Kävin viemässä pikaisesti avaimen respaan ja laukkupojat toivat golfautollaan laukkumme ja lähdimme hakemaan mummoa ja vaaria Countrysidesta. Siellähän he olivatkin jo odottelemassa kun saavuimme hotellille reilusti etuajassa. Matka sujui oikein nopeasti ja rattoisasti kun lapset katselivat DVD elokuviaan ja kuskikin ajoi niin rauhallisesti ettei tarvinnut pelätä. Saavuimme kentälle hyvissä ajoin ja huomasin laukkujen punnituksessa, että olin maksanut laukkujen painosta aika paljon liikaa. Olimme maksaneet 6 x 20kg ja ainoastaan yksi laukku painoi lähes 20 kg muiden painaessa reilusti vähemmän. Onneksi maksut eivät ole niin kovin suuria, sillä jos oikein muistan niin 20kg matkatavaraa maksoi 300THB. Kuvittelimme, että pääsemme käymään lentokentän loungessa Tomin kanssa ennen lentoa, mutta tajusimme vasta kentällä että lounge on kansainvälisellä puolella ja mehän lennämme maan sisäisellä lennolla. Lounge haaveet vaihtuivat Burger Kingiin, missä joimme kahvit ja söimme hyvät omenapiiraat. Koneemme lähti taas ajoissa ja lento meni muutenkin mukavan nopeasti. Samuel nukahti perinteisesti laskun aikana ja ehti ottaa noin 15 minuutin unet ennen koneesta poistumista.

Matkalaukutkin tulivat erittäin nopeasti, sillä kun pääsimme hihnalle ainoastaan meidän tavarat olivat enää siellä pyörimässä. Otimme laukkumme ja menimme tuloaulaan sopimaan pikkubussikyytiä keskustaan hotellillemme. Tilasimme pikkubussin keskustaan ja maksoimme siitä peräti 1300THB. Hintahan oli todella korkea verrattuna normaalin taksin hintaan, mutta emme olisi mahtuneet yhteen taksiin ja meillä oli paljon tavaroita kahteenkin taksiin. Yhdessä on myös mukavampi matkustaa, joten emme pihistelleet tässä kohtaa.

Saavuttuamme hotellille pääsimme melko pian huoneisiimme. Huoneemme on Novotel Fenix Silom hotellin 15. kerroksessa. Me varasimme jo kuukausia sitten sviittimme ja saimme sen mielestämme edulliseen hintaan eli noin 80 euroa/yö aamiaisineen. Sviitin hintaan piti kuulua sisäänpääsy hotellin loungeen. Tämä etu ei valitettavasti ole enää käytössä, sillä lounge on suljettu vaikka esim. booking.com mainostaa edelleen lounge-etua. Sviitti on kuitenkin todella iso erillisine makuuhuoneineen, kaksine vessoineen ja isoine kylppäreineen. Myös minibaari sisältyy huoneen hintaan, joten aloimme heti huoneeseen päästyämme tyhjentämään sitä mummon ja vaarin kanssa samoin kuin tervetuliais hedelmävatia. Minibaarissa oli pari suklaapatukkaa, pähkinäpussi, kolme limsaa, kolme olutta, pari mehua ja kolme pulloa vettä. Lisäksi huoneessa on kahvikone ja siihen kahveja ja pikakahvi- ja teepusseja. Hyvänä puolena täällä on myös se, että olohuoneessa on erillinen ilmastointi ja näin voimme pitää ilmastointia olkkarissa, mutta makuuhuoneen ilmastoinnin voi sulkea kokonaan. Huoneistossa on myös sekä olohuoneessa että makkarissa isot taulutelevisiot ja kylpärissä amme, ihanaa. Tässä kuva makuuhuoneestamme kun raahasimme makkariin olohuoneen sohvan Olivian sängyksi...

Levättyämme hetken lähdimme kävelemään Silomia pitkin Patpongin suuntaan. Emme kuitenkaan päässeet edes Narain kohdalla, vaan pysähdyimme syömään Silom Villageen. Olisin halunnut syödä samaan aikaan kun siellä on iltaisin thaitanssiesitys kello 20.30, mutta olimme vähän liian aikaisin liikenteessä. Niinpä söimme thai musiikkia kuunneleen, eikä sekään ollut hassumpaa. Paikka oli aika hinnakas ja palvelu mitäänsanomatonta, mutta saimme kuitenkin mahamme täyteen kauniissa ympäristössä. Tässä minun reissun ehkä kymmenes Pad thai -joka kerta erilaisena...

Hotellille palatessamme näimme taas kun joku oli loukkaantunut mopolla ajaessaan. Tällä kertaa jälki ei näyttänyt niin pahalta kuin Khao Lakin autokolarissa, mutta onhan se kurjaa kun näitä liikenneonnettomuuksia sattuu paljon. Me palailimme kuitenkin ihan jalkapelillä 7elevenin kautta hotellille ja ostimme hotellin aulan matkatoimistosta puheaikaa puhelimeemme eli nyt olisi 100THB:llä aikaa jutella. Pitääkin ehkä huomenna tavoitella Jania ja sopia minä päivänä tapaamme hänet pitkästä aikaa. Tajusin juuri, että emme muistaneet ostaa hänelle mitään tuliaisia Suomesta. Ehkä veljen ja meidän muiden tapaaminen on kuitenkin tuliaisia tärkeämpää?

Hotellille palattuamme lapset leikkivät vähän aikaa. Olivia leikki uudella legorakennelmallaan ja Samuel teki minulle ja Tomille leikisti ruokia. Molemmat lapset ovat olleet erittäin väsyneitä tänään reissupäivänä ja Samuel muuttuu väsyneenä normaaliakin levottomammaksi. Onneksi saimme rauhoitettua illalla pienen hetken leikkimiseen, joten ehkä se rauhoittaa myös yöunta. Samuel kysyi minulta juuri nukkumaan käydessä miksi emme lähde jo kotiin, mutta Olivia puolestaan on tyytyväinen lomatunnelmiin. Minusta on ihanaa kun on vielä muutama päivä lomaa jäljellä ja sen saa viettää täällä kaiken hulinan keskellä Bangkokissa. Kotona sitten rauhoitutaan arkeen, nyt ollaan kaukana siitä. Huomenna päästään tositoimiin!

Viimeinen päivä Khao Lakissa

Siivoojan tervehdys kotiinlähtijöille...

Viimeinen kokonainen päivämme Khao Lakissa alkaa olla nyt takana päin. Niina perheineen lähti aamulla kohti Phuketin lentokenttää ja kotia. Soittelimme pikaisesti aamulla ja kiittelimme ihanasta matkaseurasta. Huomasin, että he olivat soittaneet meille myöhemmin lentokentältäkin ja laittaneet viestiä, mutta emme voineet soittaa takaisin koska meidän puheaika on loppu emmekä ole ehtineet käydä lataamassa lisää aikaa. Toivottavasti kotimatka meni hyvin, me vielä jatkamme lomailua maisemien vaihtuessa.

 Rannan asukki ja pilvisen päivän lenkkeilijöitä...

 Hotellimme hiljainen allas...

Me noudatimme tänään matkasuunnitelmaamme eli emme tehneet juuri mitään ylimääräistä, vaan olimme vain hotellilla ja hotellin tuntumassa koko päivän. Vietin aamupäivän aikana pari tuntia Samuelin kanssa leikkihuoneessa ja Tomi kävi pelaamassa Olivian kanssa shakkia pelihuoneessa. Molemmissa huoneissa järjestetään useita kertoja päivässä myös ohjattua toimintaa, mutta emme ole osallistuneet kertaakaan niihin aktiviteetteihin. Pelailujen jälkeen menimme mummon ja vaarin kanssa rannalle, koska porttivahti ei antanut toisen hotellin vieraiden oleskella tämän hotellin altailla. Tämähän on tietysti ihan oikea periaate, sillä eihän tämä mikään yleinen kylpylä ole.

Tänään oli taas aivan pilvinen päivä ja ilma tuntui jopa viileältä, vaikka ehkä lämpötila oli noin 27 astetta? Liekö viileän ja pilvisen päivän ansiota, mutta rannalla oli todella paljon kävelijöitä ja hölkkääjiä verrattuna aurinkoisiin päiviin. Lapset eivät uskaltautuneet uimaan mereen. Samuel oli raapinut jaloissa olevia hyttysenpuremia ja merivesi kirveli niitä, joten Samuel ei suostunut tulemaan ollenkaan veteen. Oliviaa ei muuten vaan kiinnostanut meressä uiminen. Siirryimmekin aika nopeasti hotellin altaalle mummon ja vaarin lähtiessä hotellilleen. Uimme omalla hotellilla ensimmäistä kertaa hiljaisen altaan puolella koko perhe. Vaikka allas on nimeltään hiljainen allas, niin kyllä siellä oli uimassa useita lapsiperheitä. Kukaan ei kuitenkaan metelöinyt mitenkään ja ihan rauhalliselta allas vaikutti lapsista huolimatta.

Uimisen jälkeen käväisimme huoneessa syömässä ja lähdimme keskustaan tekemään pieniä ostoksia. Ostin itselleni pari paitaa (a 150THB), Olivialle bikinit erillisellä hameella (300THB), hameen 300THB, shortsit 150THB, Tomille Khao Lak paidan 150THB ja jotain muuta pientä. Kävimme myös juomassa moccafrapet mäkkärissä ja syömässä eilisessä hyvässä ja edullisessa ruokapaikassa mummon ja vaarin kanssa. Samuel nukkui päiväunet rattaissa joten shoppailutkin sujuivat melko mukavan rauhallisesti kun Samppa ei ollut mukana tinkimässä. Mielemme olisi tehnyt lähteä myös läheisille markkinoille, mutta ylipuhuin Tomin ettei mennä koska shoppailemme kohta Bangkokissa ja niillekin ostoksille olisi jätettävä tilaa matkalaukkuun.

Ruokailun jälkeen kävelimme hotellillemme. Matkaa pääkadulta hotellillemme tulee ehkä reilu kilometri, joka tuntuu joskus lasten kanssa aika pitkältä matkalta. Vaikka tämä Khao Lakin läpi kulkeva tie on aika leveä, niin liikenne on joskus aika vilkasta ja rattaiden kanssa saa kulkea pientareen ulkopuolellakin. Toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että tämä Khao Lakin keskuskatu on yksi helpoimmista paikoista joissa olemme käyneet Thaimaassa, työnnellä rattaita.

 Iltauinnilla täysikuun loistaessa...

Hotellille tultuamme vaihdoimme pikaisesti uimavaatteet ja menimme iltauinnille. Tälläkään kertaa ketään muita ei ollut uimassa eikä hotellialueella näkynyt kuin muutamia ihmisiä ylipäätään. Pimeällä uiminen oli taas oikein mukavaa ja taivaalla loistava täysikuukin oli upean näköinen. Uimisen jälkeen Olivia jäi huoneeseemme touhuilemaan lelujensa kanssa ja me menimme Tomin ja Samuelin kanssa respaan maksamaan huonelaskun joka oli tuotu nyt illalla valmiiksi huoneeseemme. Samassa lapussa luki, että laukkumme haetaan huoneestamme kello 11.00. Meidän pikkubussimme Phuketiin lähtee aamulla kello 10.00, joten aikaistimme samalla vähän laukkujemme noutoa.

Näkymät hotellin respasta merelle päin...

Loppuilta meni laukkuja pakkaillessa. Olivia söi lempi-iltapalaansa eli leipää ja tonnikalaa huoneessamme ja Samuel pysytteli congee linjalla. Ostin tänään hänelle kanan makuisia congee pussipuuroja eli pussi congeeta sekoitetaan kuumaan veteen ja odotellaan valmistumista. Hyvää oli ja hinta tällä iltapalalla oli peräti 8THB. Nyt meidän tavarat alkavat olla suurimmaksi osaksi kasassa, mutta aamulla on tunnetusti kova kiire. Nyt on myös kiire nukkumaan, sillä olen taas erittäin väsynyt. Mikäs sitä mukavampaa kuin rojahtaa tähän uskomattoman mukavaan sänkyyn puhtaiden petivaatteiden väliin nukkumaan. Emme uskalla käyttää vieläkään ilmastointia lasten takia öisin, mutta pilvisten ilmojen vuoksi minusta tuntui että viime yönä ei ollut edes kovin kuuma. Nämä pilviset päivät eivät muuten minusta ole kuitenkaan kovin mukavia, mutta minkäs näille ilmoille voi. Onneksi täällä on kuitenkin suht lämmintä, vaikka aurinko ei porotakaan pilvettömältä taivaalta...

Ja taas näkyi Torsti torakka liikenteessä, tällä kertaa huoneemme ulkopuolella...

Hotellivierailuja ja letitystä

Samuel painimassa räyhyn kanssa meidän parvekkeella...

Kalojen syöttämistä, kuten joka aamu...

Eilinen ilta päättyi Olivian itkuun kun hänen muistikirjavihkoa, kynää ja viivotinta ei löytynyt mistään. Lupasimme, että lähdemme etsimään niitä heti aamupalan jälkeen. Tankkasimme taas aamupalalla kaikkia mahdollisia herkkuja mitä sieltä löytyy ja kyllähän sieltä löytyy kaikkea. Huomasin eilen aamupalalla kahvikoneen ja capuccino osoittautui erinomaiseksi, joten join taas sitä kupillisen tavallisen mustan kahvin lisäksi. Tässä kuva hedelmälautasestani, jonne eksyi pala erinomaista vastapaistettua vohvelia kermavaahdon ja suklaakastikkeen kanssa.

Aamupalan jälkeen kävimme syöttämässä laguunin kaloja ja lähdimme katsomaan olisiko tavarat jääneet respan läheisyydessä olevien tietokoneiden lähelle, mutta niitä ei ollut siellä. Menimme sitten respaan ja henkilökunta soitteli jonnekin tavaroiden perään ja hetken kuluttua virkailija avasi pöytälaatikon ja siellähän ne olivatkin. Uskomatonta tämä Olivian tuuri, että tavarat yleensä löytyvät jostain kun niitä lähdetään etsimään. Tavaroiden etsiskelyn jälkeen Tomi lähti palauttamaan mopoa ja vei samalla Olivian Sanin kanssa leikkimään heidän hotelliinsa. Minä odottelin Samuelin kanssa Tomia takaisin hotellille ja lähdimme leikkihuoneen kautta uimaan altaalle. Tänään oli pilvinen päivä ja vettä satoi useamman kerran muutamia pisaroita, mutta tämä ei haitannut meitä vaikka huomasimmekin, että myös uima-altaan vesi oli selvästi viileämpää kuin aiempina päivinä.

 Niinan ja perheen huone Andaburissa ja hotellin uima-allas...

Uituamme lähdimme Niinan, Jyrin ja Sanin Andaburi hotellille, joka sijaitsee lähellä meidän hotelliamme. Tytöt olivat leikkineet ulkona ja olivat juuri lähdössä uimaan. Menimme hotellin ravintolaan ja tilasimme lounaaksi pientä purtavaa. Syötyämme lähdimme kävelemään keskustaan päin. Sani halusi laitattaa hiuksensa uudelleen leteille, että ne olisi hyvät vielä kotona sillä hiukset olivat jo vähän purkautuneet. Myös Olivia halusi uudet letit, vaikka minusta entisetkin olivat vielä aika hyvät. Varasimme tytöille letitysajat kello viideksi, jota ennen Tomi, Jyri, Sani ja Olivia ehtivät käydä hieronnassa. Samuel nukahti rattaisiin päiväunille ja me menimme Niina seuranamme mummon ja vaarin hotellille. Emme viitsineet raahata rattaita huoneeseen rappusia pitkin, vaan jäimme ravintolaan jossa oli juuri sopivasti happy hour.

Countrysiden uima-allasaluetta

Puoli viiden aikaan tytöt ja isät tulivat mummon ja vaarin hotellille ja pesimme pikaisesti tyttöjen hiukset ja kävelimme takaisin paikaan, missä hiusten letitys tapahtuisi. Aikataulu ei ihan pitänyt, vaan letittäjät aloittivat työnsä kello 17.30 jota ennen availimme vanhat letit. Letitys kesti tällä kertaa todella pitkään ja molemmat tytöt itkivät kun letitys sattui niin kovasti. No, kauneuden takia pitää joskus kärsiä. Eikä turhaan tälläkään kertaa, sillä lopputulos oli todella kaunis. Olivian letityksen hinta oli parilla erivärisellä lisäkkeellä 1100THB ja aikaa siihen meni kaiken kaikkiaan noin kolme tuntia.

Samuel jaksoi odotella todella todella hyvin tyttöjen letitystä touhuten omiaan letityspaikan läheisyydessä. Samuel tykkää myös pelata puhelimella ja sen avulla saa aina vietettyä vähän aikaa kun häntä alkaa pitkästyttämään. Samuelin toinen räyhy eli valkoinen tiikeri oli tippunut tänään rattaista Samuelin nukkuessa. Onneksi eräät suomalaiset olivat kysyneet Niinalta, oliko tiikeri tippunut meiltä ja saimme sen takaisin. Nämä kaksi pehmolelua ovat Samuelille erittäin tärkeitä ja toisen häviäminen olisi ollut suuri suru.

Mummo ja vaari eivät jaksaneet odotella tyttöjen hiusten letitystä, vaan he kävivät syömässä ennen meitä. Hiusten letitysten jälkeen kävimme varaamassa ensi tiistaille pikkubussikyydin Phuketin lentokentälle. Olimme jo aiemmin tiedustelleet matkan hintoja ja meillä oli vertailukohtana 1900THB:n ja 1600THB:n hinnat. Eräässä kojussa hinta oli 1400THB, joten varasimme kyydin ja bussin pitäisi tulla noutamaan meitä The Sandsilta tiistai aamuna kello 10.00 ja sen jälkeen haemme mummon ja vaarin Countrysidelta. Niina perheineen lähtee jo huomenna kotiin ja heillä olikin jo etukäteen varattu kyyti.

Tyttöjen uudet letit...

Kyytien varauksen jälkeen menimme syömään erääseen pääkadun varrella olevaan kuppilaan. Ruoka oli oikein hyvää ja edullista. Esimerkiksi meidän perheen ruuat ja juomat (2x pad thai katkaravuilla, ranskalaiset perunat, kanaa hapanimeläkastikkeessa ja riisiä, iso Singha olut, fanta, vesimelonishake ja kookosshake) maksoivat yhteensä 510THB eli vähän reilut 10 euroa. Ravintola oli lähes täynnä kun menimme sinne ja mietimme, että joudummekohan odottamaan kauan ruokia. Näin ei käynyt, vaan tarjoilu oli erityisen tehokasta ja nopeaa. Pitäisiköhän mennä huomenna samaan paikkaan syömään?

Syötyämme Niina perheineen jäi vielä tekemään viimehetken ostoksia pääkadun varrelle ja me kävelimme hotellillemme. Olivia oli taas todella väsynyt eikä jaksanut kävellä. Onneksi Samuelin rattaissa on integroituna seisomateline ja se kestää hyvin tuollaisen 25kiloisen tytön painoa. Nämä Olivian vanhat vaaleanpunaiset Peg Peregon matkarattaat ovat olleet aivan korvaamattomat vuosien mittaan matkoillamme. Niissä on nukuttu satoja päiväunia niin metroissa, tuktukeissa, pitkähäntäveneissä, hiekkarannoilla kuin tavarataloissakin. Ne ovat myös korvaamattomat kuormajuhdat kun olemme kierrelleet esimerkiksi Bangkokissa shoppailemassa. Tämä minun suhde näihin rattaisiin on niin tiivis, että mitenhän osaamme reissata ilman niitä kun sen aika tulee ;)

Hotellille palatessa sanoin Olivialle, että olemme huomenna viimeistä päivää täällä enkä tiedä palaammeko koskaan Khao Lakiin. Olivia oli todella pettynyt, koska on niin ihastunut hotelliimme. Emme ole koskaan olleet aiemmin näin hienossa hotellissa, joten kyllähän tämä on elämys meille kaikille. Kaikki on uutta, henkilökunta on erityisen ystävällistä, hotellilla on jatkuvasti ohjelmaa yms. mitä olenkin jo aiemmin kirjoitellut. Ihmeellisistä on myös se, että vaikka hotelli on iso, niin täällä on rauhallista. Aamupalalla ei tarvitse jonotella eikä täällä muutenkaan ole minkäänlaista hälyä tai tungonsta yhtään missään. Tämä on ihan oikea paratiisi omalla tavallaan. Ainiin ja huoneessa olevat aamutakit ovat aivan ihanan pehmoisia, pitääkin tiedustella voisiko tämän ostaa omaksi.

Miesten mopoilua

Miehet suunnittelivat jo eilen lähtevänsä tänään mopoilemaan. Olivia on mopoillut kanssamme pitkiäkin matkoja Thaimaassa, mutta jotenkin lasten kuskaaminen mopon kyydissä pelottaa minua, emmekä enää mielellään ota heitä mukaan moporeissuille. Luotan kyllä Tomin mopolla ajotaitoihin, mutta aina ei voi luottaa muiden taitoihin (joka huomattiin pari vuotta sitten Koh Changilla) ja myös vasemmanpuoleinen liikenne tuo omat haasteet liikenteeseen. Tomi lähti vuokraamaan mopoa aamiaisen jälkeen, mutta palasi melko nopeasti hotellille hakemaan passia, koska vuokraamo vaati sitä. Reissu oli kuitenkin turha, sillä Tomi vuokrasi mopon lopulta toisesta paikasta ja sinne ei tarvittu passia. Kun kaikilla oli mopot, miehet lähtivät reissuun ja minä menin lasten kanssa leikkihuoneen kautta uima-altaalle. Vaikka Samuel viihtyy leikkihuoneessa niin hänelle tuli kova kiire altaalle, koska näki siellä "kaverinsa" eli toisen melko saman ikäisen suomalaisen Kiina-pojan. Olimmekin aika pitkään altaalla jonka jälkeen lähdimme viemään Samuelia päiväunille huoneeseen.

Ollessamme päiväunilla Tomi tuli käväisemään hotellilla. Samuelin herättyä lähdimme mummon ja vaarin hotellille. Olivia meni Tomin mopon kyydissä päätielle ja minä työnsin Samuelia rattaissa. Levähdimme hetken mummon ja vaarin huoneen tilavalla ja viihtyisällä parvekkeella ennen kuin lähdimme uudelleen pääkadulle. Juuri kun olimme lähdössä, Tomi soitti vaarin puhelimeen joka oli jäänyt huoneeseen kysyäkseen missä vaari oli, sillä Tomi oli jäänyt muista jälkeen koska mopon rengas oli puhjennut. Miehet olivat onneksi löytäneet toisensa ja Tomi oli saanut läheisellä korjaamolla 140THB:n hintaan mopoonsa uuden sisäkumin.

Me lähdimme mummon kanssa kävelemään keskustaan. Matkalla oli kiva pieni kiinalaistemppeli, jota kävimme ihailemassa myös sisältä. Tomi oli ottanut kameran mukaan, joten en saanut otettua yhtään kuvia tänään. Matkan varrellla tein muutamia ostoksia ja olin oikein tyytyväinen tinkimistaitoihini, sillä olin jo aiemmin kysellyt muutamien tavaroiden hintoja ja sain ne nyt tingittyä mielestäni hyvään hintaan. Menimme syömään Mojo nimiseen ravintolaan. Palvelu oli ystävällistä ja nopeaa ja ruoka-annokset olivat niin ulkoisesti kuin maultaankin ehkä parhaita tällä reissulla. Minä sain ensin ruokani kanaversiona, vaikka olin tilannut katkarapuja. Huomautettuani asiasta sain nopeasti uuden annoksen. Ruokailun jälkeen kävimme vielä lähikaupassa ostamassa Olivian välipalaevästä eli leipää ja tonnikalaa.Kaupassa käynnin jälkeen hyvästelimme mummon ja kävelimme hotellillemme.

Hotellille saavuttuamme Olivia teki vähän aikaa koulusta tehtäväksi saamaansa päiväkirjaa ja lähdimme iltauinnille. Kello oli noin 19.00 ja allas sulkeutuu kello 20.00 eli meillä oli tunti aikaa uida. Meillä on yleensä ollut tapana käydä Thaimaassa iltauinnilla altaalla, mutta nyt tämä perinne on jäänyt kokematta ja ihmettelen miksi. Iltauinti lämpimässä vedessä kun ympärillä on pimeää ja vain altaan valot valaisevat vettä, on ihanaa. Altailla ei ollut ketään muita ja muutenkin tämä iso hotellialue on erittäin rauhallinen ilta-aikaan, ainoastaan muutamia ihmisiä kulkee silloin tällöin hotellialueella. Toivottavasti ehdimme huomenna koko perhe iltauinnille. Tomi oli lähtenyt Niinan perheen kanssa syömään ja tuli hotellille vasta iltapimeällä. Kävimme vielä yömyssyillä hotellimme ulkona olevassa baarissa tai minä en jaksanut myssytellä, sillä olen muutenkin niin väsynyt eli nyt on pakko lähteä nukkumaan tai nukahdan tähän koneen ääreen...

Tässä vielä muutama kuva Tomin tämänpäiväiseltä reissulta.

 Mopon korjailua...

Ihan kivan näköinen ranta...

Ja nämä tsunami evakuointimerkit on niin hauskoja...