Mummo ja vaarikin tulivat moikkaamaan meitä hierontakylään tuoden ystävänpäiväruusut tytöille. Mummo oli taas käynyt lääkärillä hakemassa antibioottipiikin ja olokin taitaa alkaa jo vähän paranemaan päin. Me kävimme hieronnan jälkeen katselemassa rannan apinoita ja kylläpä niitä olikin paljon. Suurin osa apinoista oli kovin pieniä, mutta eiköhän niistä melko pian tule isoja, sillä niin paljon turistit niille ruokaa syöttää. Tytötkin yrittivät syöttää apinalle banaania, mutta viime hetkellä rohkeus petti ja banaani piti heittää pois. Mummo ja vaari jäivät rannalle lepäilemään ja me lähdimme kävelemään takaisin hotellille. Aurinko porotti armottomasti ja tytöt olivat aivan uupuneita muutaman sadan metrin matkasta hotellille. Hotellilla lähdin heti laittamaan Samuelia päiväunille tyttöjen mentyä uimaan Niinan ja Jyrin kanssa.
Samuelin herättyä lähdimme käymään Giant cat fish farmilla mopotakseilla. Sovimme hinnaksi 500THB/menopaluu/taksi. Kävimme farmilla vuonna 2007 ja paikka jäi mieleen mukavana ja idyllisenä viidakkopaikkana, jossa oli paljon kaloja. Perille päästyämme huomasimme, että paikka oli päästetty ränsistymään todella ikävästi eikä paikka ollut enää entisensä. Kävelypolut oli viidakoituneet, sillat lahonneet jopa niin pahasti, että hienolle saarelle joka oli erään lammen keskellä, ei enää päässyt ollenkaan. Kalat olivat myös vähentyneet roimasti, lammissa ei ollut istutuksia ja siellä täällä oli roskakasoja. Farmilla on myös muutamia muitakin eläimiä kuin kaloja, mutta niidenkin olot oli aika ikävän näköiset. Harmi, että näin kiva paikka on päästetty sellaiseen kuntoon että sinne ei enää kannata mennä ollenkaan. Tässä kuitenkin muutamia kuvia viidakosta...
Palatessamme kalafarmilta pysähdyimme matkan varrella oleville markkinoille. Tämä pysähdys nosti taksiemme hintaa satasella eli lopullinen hinta oli 600THB/taksi. Markkinat oli aika pienet ja siellä myytiin enimmäkseen elintarvikkeita kuten tuoretta kalaa, lihaa ja hedelmiä sekä vaatteita (enimmäkseen käytettyjä). Olivia osti itselleen lompakon ja hiuspinnejä ja siihen meidän perheen ostokset taisivatkin jäädä. Markkinat ovat tosi kivoja paikkoja tehdä ostoksia ja koska shoppailut jäivät tällä kertaa näin vähiin, meidän on etsittävä vielä muitakin markkinoita täältä Krabin alueelta. Krabi Townissa on aamuisin isot markkinat, joilta tein 2007 muutamia ostoksia. Markkinat loppuvat kuitenkin jo kello 10, joten luulen että emme ehdi niin aikaisin liikenteeseen. Vaihtoehdoksi taitaa jäädä Krabi Townin iltamarkkinat, jotka pidetään inhimillisempään aikaan kello 16.00 alkaen.
Reissun jälkeen pysähdyimme hotellin lähikuppilaan juomaan virvokkeet ”viidakkosaunan” eli hikisen viidakossa kävelyn jälkeen. Lapset pelailivat kuppilassa olevia lautapelejä ja joivat tuttuun tapaan watermelon shaket, joista on tullut tällä reissulla tyttöjen suosikkijuomat. Minä join kookoksen ystävänä oikein hyvän Pina Coladan, joka oli koristeltu ystävänpäiväteeman mukaan.
Istuskeltuamme hetken lähdimme hotellille suihkuun ja valmistautumaan ystävänpäiväillallista varten, jonka hotellimme järjesti uima-altaalla. Ruokailu tapahtui buffetista ja ruoka oli erittäin hyvää. Omaksi suosikikseni nousi alkuruokapöydän rapukakut ja kevätkääryleet ja pääruokapöydän kala hapanimeläkastikkeessa, kasvikset kastikeessa ja paistettu riisi. Jälkiruuaksi tarjoiltiin pöytiin pariskunnille yhteinen lautasellinen kakkua ja jäätelöä sekä miehille annettiin ruusu vaimoille/tyttöystäville annettavaksi. Illallinen oli oikein mukava ja ruoka hyvää. Tytöt tanssivat ja touhottivat omiaan allasalueen ja hotellin aulan välillä. Samuel seuraili perässä ja minä en oikein voinut rentoutua koska jouduin koko ajan vahtimaan missä Samuel kulkee. Ihme ja kumma, että Samuel ei pudonnut uima-altaaseen eikä muutakaan pahempaa sattunut.
Tänään aamiaisella hävitin kerran Samuelin. Jouduin alkaa huutelemaan häntä ja sieltähän poitsu tuli jostain takahuoneesta henkilökunnan tiloista aivan kuin ei olisi missään käynytkään. Onneksi Samuel on kuitenkin niin riippuvainen minusta, että hän ei yleensä tarkoituksella lähde niin kauas minusta että katoaisin. Silti välillä tuntuu, että silmät pitäisi olla selässäkin.
Vaari ei ollut kanssamme illallisella, koska hän ei tykkää thai ruuasta. Vaarilla oli kuitenkin seuraa koska hän tapasi tänään kadulla vanhan työkaverinsa. Mukava yhteensattuma. Minä sain tänään tehtyä lähtöselvityksemme Phuket-Bangkok lennolle joten se asia on nyt hoidossa. Vielä pitäisi saada tulostettua boarding passit, mutta eiköhän se onnistu viimeistään Khao Lakissa. Onneksi meillä on kuitenkin vielä monta päivää aikaa täällä Ao Nangissa sillä olemme jo vähän jäljessä matkasuunnitelmasta. Huomenna on kuitenkin uusia kujeita mielessä. Ehkä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti