Samuel painimassa räyhyn kanssa meidän parvekkeella...
Kalojen syöttämistä, kuten joka aamu...
Eilinen ilta päättyi Olivian itkuun kun hänen muistikirjavihkoa, kynää ja viivotinta ei löytynyt mistään. Lupasimme, että lähdemme etsimään niitä heti aamupalan jälkeen. Tankkasimme taas aamupalalla kaikkia mahdollisia herkkuja mitä sieltä löytyy ja kyllähän sieltä löytyy kaikkea. Huomasin eilen aamupalalla kahvikoneen ja capuccino osoittautui erinomaiseksi, joten join taas sitä kupillisen tavallisen mustan kahvin lisäksi. Tässä kuva hedelmälautasestani, jonne eksyi pala erinomaista vastapaistettua vohvelia kermavaahdon ja suklaakastikkeen kanssa.
Aamupalan jälkeen kävimme syöttämässä laguunin kaloja ja lähdimme katsomaan olisiko tavarat jääneet respan läheisyydessä olevien tietokoneiden lähelle, mutta niitä ei ollut siellä. Menimme sitten respaan ja henkilökunta soitteli jonnekin tavaroiden perään ja hetken kuluttua virkailija avasi pöytälaatikon ja siellähän ne olivatkin. Uskomatonta tämä Olivian tuuri, että tavarat yleensä löytyvät jostain kun niitä lähdetään etsimään. Tavaroiden etsiskelyn jälkeen Tomi lähti palauttamaan mopoa ja vei samalla Olivian Sanin kanssa leikkimään heidän hotelliinsa. Minä odottelin Samuelin kanssa Tomia takaisin hotellille ja lähdimme leikkihuoneen kautta uimaan altaalle. Tänään oli pilvinen päivä ja vettä satoi useamman kerran muutamia pisaroita, mutta tämä ei haitannut meitä vaikka huomasimmekin, että myös uima-altaan vesi oli selvästi viileämpää kuin aiempina päivinä.
Niinan ja perheen huone Andaburissa ja hotellin uima-allas...
Uituamme lähdimme Niinan, Jyrin ja Sanin Andaburi hotellille, joka sijaitsee lähellä meidän hotelliamme. Tytöt olivat leikkineet ulkona ja olivat juuri lähdössä uimaan. Menimme hotellin ravintolaan ja tilasimme lounaaksi pientä purtavaa. Syötyämme lähdimme kävelemään keskustaan päin. Sani halusi laitattaa hiuksensa uudelleen leteille, että ne olisi hyvät vielä kotona sillä hiukset olivat jo vähän purkautuneet. Myös Olivia halusi uudet letit, vaikka minusta entisetkin olivat vielä aika hyvät. Varasimme tytöille letitysajat kello viideksi, jota ennen Tomi, Jyri, Sani ja Olivia ehtivät käydä hieronnassa. Samuel nukahti rattaisiin päiväunille ja me menimme Niina seuranamme mummon ja vaarin hotellille. Emme viitsineet raahata rattaita huoneeseen rappusia pitkin, vaan jäimme ravintolaan jossa oli juuri sopivasti happy hour.
Countrysiden uima-allasaluetta
Puoli viiden aikaan tytöt ja isät tulivat mummon ja vaarin hotellille ja pesimme pikaisesti tyttöjen hiukset ja kävelimme takaisin paikaan, missä hiusten letitys tapahtuisi. Aikataulu ei ihan pitänyt, vaan letittäjät aloittivat työnsä kello 17.30 jota ennen availimme vanhat letit. Letitys kesti tällä kertaa todella pitkään ja molemmat tytöt itkivät kun letitys sattui niin kovasti. No, kauneuden takia pitää joskus kärsiä. Eikä turhaan tälläkään kertaa, sillä lopputulos oli todella kaunis. Olivian letityksen hinta oli parilla erivärisellä lisäkkeellä 1100THB ja aikaa siihen meni kaiken kaikkiaan noin kolme tuntia.
Samuel jaksoi odotella todella todella hyvin tyttöjen letitystä touhuten omiaan letityspaikan läheisyydessä. Samuel tykkää myös pelata puhelimella ja sen avulla saa aina vietettyä vähän aikaa kun häntä alkaa pitkästyttämään. Samuelin toinen räyhy eli valkoinen tiikeri oli tippunut tänään rattaista Samuelin nukkuessa. Onneksi eräät suomalaiset olivat kysyneet Niinalta, oliko tiikeri tippunut meiltä ja saimme sen takaisin. Nämä kaksi pehmolelua ovat Samuelille erittäin tärkeitä ja toisen häviäminen olisi ollut suuri suru.
Mummo ja vaari eivät jaksaneet odotella tyttöjen hiusten letitystä, vaan he kävivät syömässä ennen meitä. Hiusten letitysten jälkeen kävimme varaamassa ensi tiistaille pikkubussikyydin Phuketin lentokentälle. Olimme jo aiemmin tiedustelleet matkan hintoja ja meillä oli vertailukohtana 1900THB:n ja 1600THB:n hinnat. Eräässä kojussa hinta oli 1400THB, joten varasimme kyydin ja bussin pitäisi tulla noutamaan meitä The Sandsilta tiistai aamuna kello 10.00 ja sen jälkeen haemme mummon ja vaarin Countrysidelta. Niina perheineen lähtee jo huomenna kotiin ja heillä olikin jo etukäteen varattu kyyti.
Tyttöjen uudet letit...
Kyytien varauksen jälkeen menimme syömään erääseen pääkadun varrella olevaan kuppilaan. Ruoka oli oikein hyvää ja edullista. Esimerkiksi meidän perheen ruuat ja juomat (2x pad thai katkaravuilla, ranskalaiset perunat, kanaa hapanimeläkastikkeessa ja riisiä, iso Singha olut, fanta, vesimelonishake ja kookosshake) maksoivat yhteensä 510THB eli vähän reilut 10 euroa. Ravintola oli lähes täynnä kun menimme sinne ja mietimme, että joudummekohan odottamaan kauan ruokia. Näin ei käynyt, vaan tarjoilu oli erityisen tehokasta ja nopeaa. Pitäisiköhän mennä huomenna samaan paikkaan syömään?
Syötyämme Niina perheineen jäi vielä tekemään viimehetken ostoksia pääkadun varrelle ja me kävelimme hotellillemme. Olivia oli taas todella väsynyt eikä jaksanut kävellä. Onneksi Samuelin rattaissa on integroituna seisomateline ja se kestää hyvin tuollaisen 25kiloisen tytön painoa. Nämä Olivian vanhat vaaleanpunaiset Peg Peregon matkarattaat ovat olleet aivan korvaamattomat vuosien mittaan matkoillamme. Niissä on nukuttu satoja päiväunia niin metroissa, tuktukeissa, pitkähäntäveneissä, hiekkarannoilla kuin tavarataloissakin. Ne ovat myös korvaamattomat kuormajuhdat kun olemme kierrelleet esimerkiksi Bangkokissa shoppailemassa. Tämä minun suhde näihin rattaisiin on niin tiivis, että mitenhän osaamme reissata ilman niitä kun sen aika tulee ;)
Hotellille palatessa sanoin Olivialle, että olemme huomenna viimeistä päivää täällä enkä tiedä palaammeko koskaan Khao Lakiin. Olivia oli todella pettynyt, koska on niin ihastunut hotelliimme. Emme ole koskaan olleet aiemmin näin hienossa hotellissa, joten kyllähän tämä on elämys meille kaikille. Kaikki on uutta, henkilökunta on erityisen ystävällistä, hotellilla on jatkuvasti ohjelmaa yms. mitä olenkin jo aiemmin kirjoitellut. Ihmeellisistä on myös se, että vaikka hotelli on iso, niin täällä on rauhallista. Aamupalalla ei tarvitse jonotella eikä täällä muutenkaan ole minkäänlaista hälyä tai tungonsta yhtään missään. Tämä on ihan oikea paratiisi omalla tavallaan. Ainiin ja huoneessa olevat aamutakit ovat aivan ihanan pehmoisia, pitääkin tiedustella voisiko tämän ostaa omaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti