perjantai 15. helmikuuta 2013

Trooppisia sateita ja markkinoita

Uskomatonta miten nopeasti nämä päivät menevät lomaillessa. Miksi lomavuorokaudet eivät voi olla pidempiä kuin 24 tuntia? Meidän päivämme alkoi kello 7.00 kun Samuel heräsi. Puimme nopeasti päälle ja menin Samuelin kanssa taas alakertaan, että Olivia saa nukkua rauhassa. Samuel katseli hotellin aulassa puhelimestani youtuben teletappi ja titinalle videoita ja minä selailin lehtiä. Uskaltauduimme menemään vähän ennen yhdeksään huoneeseen ja Olivia olikin juuri herännyt. Lähdimme välittömästi aamiaiselle jonne Niina, Jyri ja Sanikin tulivat vähän meidän jälkeen. Aamiaisella ihmettelimme taas hotellin henkilökunnan käytöstä. Munakkaiden paistaja nainen on ystävällinen ja hymyilevä kuten miestarjoilijatkin. Muut naiset ovat oikeastaan jopa epäystävällisiä tai ainakin minä tulkitsen käytöksen epäystävälliseksi kun he ovat vain käsi ojossa odottamassa aamiaiskuponkia eivätkä esim. vastaa edes hyvän huomenen toivotuksiin. No, tämä on tämän hotellin tapa ja samaa näkee monissa paikoissa Suomessa, mutta Thaimaassa jotenkin odottaisi vähän erilaista käyttäytymistä hotellin henkilökunnalta, sillä meilläkin on paljon hyviä ja loistaviakin kokemuksia hotellien henkilökunnan suhteen...



Aamiaisen jälkeen menimme hotellin uima-altaalle vaikka vettä sateli taas vähän ja ilma oli aika pilvinen. Lämpömittari näytti aamulla 11 aikaan vain 29 astetta, mikä on vähän näillä leveysasteilla. Onneksi altaan vesi oli lämmintä eikä tarvinnut palella. Samuel alkoi heti altaalle päästyä väsähtämään ja nälkäkin vaivasi, koska hän ei taaskaan syönyt mitään aamiaisella. Samuel kokeili rajojaan ja vaadin, että hänen on pyydettävä käytöstään anteeksi ennen kuin pääsisi uimaan. Meni noin puoli tuntia ennen kuin anteeksipyyntö onnistui ja pääsimme yhdessä riemuitsemaan hienoa käytöstä anteeksipyynnön suhteen ja halasimme kiukut pois. Tämän jälkeen uimme reilun tunnin kunnes lähdimme syömään ja päiväunille. Päiväunille lähdön yhteydessä kävi pieni haaveri kun Samuel liukastui ja kaatui kasvoilleen lyöden nenänsä ja otsansa kivilattiaan. Nenä on nyt oikeasti pellen nenä verinaarmuineen eikä Samuelin tarvitse kuvitella itselleen pellen nenää kun pelleilee. Ruoka ja pitkät, yli kahden tunnin päiväunet maistuivat Samuelille. Oliviakin tuli Tomin kanssa jossain vaiheessa lepäilemään ja olimme Samuelin herättyä valmiita lähtemään mummon luokse pullakahveille ja sen jälkeen kohti Krabi Townia.


Päiväunien aikaan satoi aivan kaatamalla vettä. Sama toistui kun olimme menossa paikallisbussilla Krabi towniin. Onneksi kuski pysähtyi matkalla ja sulki bussin kyljessä olevat pressut, ettei vesisade kastellut meitä. Bussimatka maksoi 50THB/hlö ja sen lisäksi maksoimme taksista Krabi townista Tiikeritemppelille ja takaisin keskustaan parin tunnin odotteluineen 800THB. Olin vakuuttunut, että kiipeän reilut 1200 askelmaa temppelikukkulalle, mutta minun oli pakko luovuttaa jo parinsadan askeleen päässä pelon vuoksi. Kunto olisi kyllä kestänyt, mutta en uskaltanut kiivetä tyhjän päällä olevia portaita ja jouduin palaamaan alas häntä koipien välissä ja kyllä harmitti. Kiipeilymatka ylös oli kai aika rankka, koska odottelimme vaaria, Tomia, Niinaa ja Jyriä yli tunnin kukkulan juurella apinoita katsellen. Alueella oli aivan valtavasti apinoita jotka varastelivat häikäilemättä ruokia, jos niitä oli saatavilla. Ilma oli loistava temppelille kiipeilyä ajatellen, sillä sateen jälkeen lämpötila oli varmasti alle 30 astetta ja tuuli viilensi ilmaa. Pääsimme lähtemään temppeliltä juuri kun alkoi hämärtymään ja paikkaa alettiin sulkemaan.







Temppelillä käynnin jälkeen menimme Krabi Towniin syömään Cafe Europaan. Ruoka oli ihan ok, mutta olisin niin toivonut saavani syödä thairuokia eikä listalla ollut muita kuin Skandinaavisia ruokia. Nälkä kyllä lähti kalapuikoilla ja ranskalaisilla perunoilla, mutta huomenna herkuttelen riisi tai nuudeliruualla. Syömisen jälkeen menimme keskustan kävelykadulla oleville markkinoille. Markkinat oli aika pienet pääkaupunkimarkkinoiksi, mutta kyllä sielläkin ostettavaa riitti. Etenkin Olivia shoppaili innoissaan itselleen kaikkea enemmän ja vähemmän tärkeää. Minun tärkein ostokseni oli tahmea riisi ja mango, joka maistuu aina markkinoilta ostettuna erityisen herkulliselta.


 Taidetta vanhoista muovipulloista, kiva idea!

 Paikallinen bändi ja ihanaa thaimusiikkia.

 Tällainen paita vilkkuvaloineen olisi ollut niin hieno meidän Sampalle, mutta ehkä ei sittenkään?

 Aina yhtä ihania saippuakukkia, pari lähti mukaan kotiin vietäväksi...

Minun iltapalani, vastustamatonta!
Kotimatka paikallisbussilla (60THB/hlö) takaisin Ao Nangiin ja hotellille sujui lapsia hereillä pitäen. Olimme kaikki aika väsyneitä ja etenkin temppelikukkulalla käyneiden jalat taisivat olla aika kovilla, joten huomisen päivän ohjelmassa saattaa olla ainakin hierontaa. Sen enempää emme ole suunnitelleet huomista joten aika näyttää mitä ehdimme, viitsimme ja haluamme tehdä...

Ei kommentteja: