Perillä ollaan. Tai oikeastaan olemme vasta Bangkokissa, mutta Thaimaassa kuitenkin. Meillä on ollut todella huonoa tuuria lentojen kanssa, sillä jos pikaisesti laskisi noin kymmenen viimeistä lentoa taaksepäin niin puolet on ollut vähintään tunnin myöhässä. Niin kävi eilenkin. Pääsimme koneeseen suht aikataulussa, mutta koska pääkaupunkiseudulla oli sankka lumipyry kiitoradat suljettiin aurauksen vuoksi juuri kun olimme lähdössä ja sitten koneen päälle ruiskuteltiin jäänestoa ja sen jälkeen alettiin purkamaan ruuhkaa. Lopulta kone lähti reilun tunnin myöhässä. Eihän se paljoa ollut, mutta pienetkin viivytykset voi joskus tuntua hankalilta kuten eilen kun Samuelilla oli kova jano, eikä minulla ollut mitään juomista mukana koneessa. Lähdön ja muutamien itkujen jälkeen pääsimme hakemaan Samuelille juomista koneen takaosasta ja voi sitä riemua kun kuiva suu sai kostuketta.
Lentomatka sinällään meni oikein hyvin, oikeastaan paremmin kuin mitä olin taas etukäteen ajatellut. Mummo ja vaari tilasivat jo viikko sitten lapsille lastenateriat lentokentältä kun olivat itse lähdössä reissuun. Finnairllahan mannertenvälisille lennoille voi tilata maksutta lastenaterian ja se on ollut ainakin meidän lasten mieleen. Lastenaterialla tarjottava pillimehu on myös huomattavasti kätevämpi tapa juoda mehua kuin avoin muki, joka kaatuu jossain vaiheessa syliin lähes poikkeuksetta. Olivian alkumatka meni viihdekeskuksen parissa touhutessa ja Samuel katseli useamman Titinalle ja Teletappi DVD:n. Minä katselin matkailuohjelmia viihdekeskuksesta, kävin Meganin ja Ianin seurassa tutustumassa mm. Penangin, Hongkongin, Bangkokin ja Dubain nähtävyyksiin. Samuel ja Olivia nukahtivat Suomen aikaan ehkä noin kymmeneltä illalla. Samuel nukahti lattialle, jossa hän katsoi elokuvia. Lentoemäntä tuli kieltämään lattialla nukkumisen (tiesinhän minä ettei lattialla saa nukkua) ja vähän vastahankaisesti nostin Samuelin omalle tuolille jossa hänen oli vaikea nukkua. Meinasipa tipahtaa lattiallekin siitä vaikka oli turvavyö päällä ja käytävän toisella puolella oleva ruotsalaisäiti kävi nostamassa Samuelin ja herätteli minua kun taisin vähän torkahtaa. Loppuajan Samuel sitten nukkui sylissäni. Oli taas mielenkiintoinen kokemus pitää nukkuvaa lasta sylissä ja syödä samalla aamiaista. Olivia nukkui koneen laskeutumiseen saakka ja molemmat oli hyväntuulisia herättyään kunhan Samuel sai päästeltyä höyryt pois huitomalla ilmaa vihaisena.
Koneen laskeuduttua menimme maahantulotarkastukseen ja saimme taas huomata kentällä miten lapsiperheitä kohdellaan hyvin. Pakko joka kerta mainostaa kohtelua, jota saamme jo kentällä ja siitä tulee todella hyvä mieli. Virkailija tuli heti lapsiperheen nähtyään antamaan priority kortin, jolla pääsimme suoraan pitkien jonojen ohi passintarkastukseen. Laukutkin tuli todella nopeasti, mutta rattaita jouduimme vähän odottelemaan. Laukut saatuamme menimme saman tien kakkoskerroksen kolmosovelle, josta lähtee maksuton shuttlebus Don Muangin lentokentälle. Meitä pyydettiin näyttämään lentoliput, jolla osoitimme että jatkolentomme lähtee huomenna, sillä maksuton kuljetus koskee vain henkilöitä joilla on samalle tai seuraavalle päivälle jatkolento. Jouduimme odottelemaan bussin lähtöä puolisen tuntia kosteassa helteessä. Lapset vaihtoivat kevyemmät vaatteet ja söivät lentokoneesta mukaan otetut aamiaiset (nakkia ja munakasta) koska ne ei maistuneet aiemmin. Matka Don Muangin lentokentälle kesti vajaan tunnin ja saavuimme hotellillemme Amari Don Muangille noin kello 10.30.
Tässä syy miksi olemme valmiita maksamaan Finnarin reittilennolla 40 euroa/suunta eturivin paikasta...
Tämä Amari Don Muang hotelli sijaitsee lentoaseman yhteydessä ja vaikuttaa ihan hyvältä hotellilta. Toki tämä on jo vähän kulunut, mutta meidän standard huone on melko tilava ja siisti. Hotellihuoneemme maksoi noin 35 euroa yöltä ja käytettyämme nettivarausfirmalle kertyneitä bonuksia, huone jäi maksamaan meille vain 12 euroa/yö. Hotellilla on myös mukava uima-allas, jossa kävimme tänään uimassa päiväunien jälkeen. Päiväunet jäi vähän lyhyeksi, sillä kesken nukkumisen siivooja yritti tulla huoneeseemme. Huoneessa oli turvalukko päällä ja hän ei saanut ovea auki. Kysyin mitä asiaa hänellä oli ja hän sanoi vain että olisi kysynyt onko meillä kaikki kunnossa. Outoa? Kun hän sattui meidät herättämään niin pyysin samalla häntä tuomaan Samuelille pinnasängyn, sillä sitä ei pyynnöstä huolimatta tuotu aiemmin. Uimisen jälkeen olimme pirteitä ja ajattelimme lähteä hotellin maksuttomalla shuttlebussilla Aasian suurimpiin kuuluvaan ostoskeskukseen Future Parkiin. Bussin piti lähteä viideltä ja kun menimme puoli viisi kysymään asiaa, meille sanottiin että kyyti olisi pitänyt varata tuntia aiemmin. Sitäpä ei mainittukaan missään. No menimme sitten taksilla ja mittari näytti noin 20km:n matkasta 82THB eli pari euroa.
Näin illalla mieleni valtasi taas käsittämätön tunne siitä, että olemme taas täällä. Bangkokiin tullessa tuntuu aivan kuin palaisi jonnekin tuttuun paikkaan. Olemmehan me lomailleet täällä jo useita kertoja ja paikka valloitti sydämemme heti ensimmäisestä kerrasta alkaen. Voiko tähän kyllästyä koskaan näiden lyhyiden lomamatkojen aikana? Niin paljon olisi vielä paikkoja näkemättä ja kokematta, että on pakko mennä eteenpäin ”ei makeaa mahan täydeltä” ajatuksella. Tänne on aina käsittämättömän ihana palata. Nyt olisi käytävä sänkyyn odottelemaan unta ja kuuntelemaan lentokentän pimpelipom kuulutuksia. Taukoaakohan ne edes yöksi? Huomenna jatkamme sitten vähän etelämmäksi, mutta siitä sitten lisää myöhemmin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti