Täällä sitä ollaan Bangkokissa tai jos käytetään koko nimeä niin kaupunkihan on nimeltään; Krung Thep Mahanakhon Amon Rattanakosin Mahinthara Ayuthaya Mahadilok Phop Noppharat Ratchathani Burirom Udomratchaniwet Mahasathan Amon Piman Awatan Sathit Sakkathattiya Witsanukam Prasit... Tomin tavoitteena on opetella Bangkokin koko nimi ulkoa. Tosin en tiedä tarkoittiko suomennettua vai thaikielistä versiota. Saa nähdä onnistuuko?
Tämän päivän reissumme alkoi Khao Lakin The Sands hotelliltamme vähän ennen kello kymmentä. Olemme huomanneet, että lähes poikkeuksetta sovitut kyydit tulevat aiemmin kuin on sovittu ja niin kävi tänäänkin. Olimme respassa noin viisitoista vaille 10 ja kuskimme oli jo odottelemassa vaikka lähtöaika oli sovittu kymmeneksi. Kävin viemässä pikaisesti avaimen respaan ja laukkupojat toivat golfautollaan laukkumme ja lähdimme hakemaan mummoa ja vaaria Countrysidesta. Siellähän he olivatkin jo odottelemassa kun saavuimme hotellille reilusti etuajassa. Matka sujui oikein nopeasti ja rattoisasti kun lapset katselivat DVD elokuviaan ja kuskikin ajoi niin rauhallisesti ettei tarvinnut pelätä. Saavuimme kentälle hyvissä ajoin ja huomasin laukkujen punnituksessa, että olin maksanut laukkujen painosta aika paljon liikaa. Olimme maksaneet 6 x 20kg ja ainoastaan yksi laukku painoi lähes 20 kg muiden painaessa reilusti vähemmän. Onneksi maksut eivät ole niin kovin suuria, sillä jos oikein muistan niin 20kg matkatavaraa maksoi 300THB. Kuvittelimme, että pääsemme käymään lentokentän loungessa Tomin kanssa ennen lentoa, mutta tajusimme vasta kentällä että lounge on kansainvälisellä puolella ja mehän lennämme maan sisäisellä lennolla. Lounge haaveet vaihtuivat Burger Kingiin, missä joimme kahvit ja söimme hyvät omenapiiraat. Koneemme lähti taas ajoissa ja lento meni muutenkin mukavan nopeasti. Samuel nukahti perinteisesti laskun aikana ja ehti ottaa noin 15 minuutin unet ennen koneesta poistumista.
Matkalaukutkin tulivat erittäin nopeasti, sillä kun pääsimme hihnalle ainoastaan meidän tavarat olivat enää siellä pyörimässä. Otimme laukkumme ja menimme tuloaulaan sopimaan pikkubussikyytiä keskustaan hotellillemme. Tilasimme pikkubussin keskustaan ja maksoimme siitä peräti 1300THB. Hintahan oli todella korkea verrattuna normaalin taksin hintaan, mutta emme olisi mahtuneet yhteen taksiin ja meillä oli paljon tavaroita kahteenkin taksiin. Yhdessä on myös mukavampi matkustaa, joten emme pihistelleet tässä kohtaa.
Saavuttuamme hotellille pääsimme melko pian huoneisiimme. Huoneemme on Novotel Fenix Silom hotellin 15. kerroksessa. Me varasimme jo kuukausia sitten sviittimme ja saimme sen mielestämme edulliseen hintaan eli noin 80 euroa/yö aamiaisineen. Sviitin hintaan piti kuulua sisäänpääsy hotellin loungeen. Tämä etu ei valitettavasti ole enää käytössä, sillä lounge on suljettu vaikka esim. booking.com mainostaa edelleen lounge-etua. Sviitti on kuitenkin todella iso erillisine makuuhuoneineen, kaksine vessoineen ja isoine kylppäreineen. Myös minibaari sisältyy huoneen hintaan, joten aloimme heti huoneeseen päästyämme tyhjentämään sitä mummon ja vaarin kanssa samoin kuin tervetuliais hedelmävatia. Minibaarissa oli pari suklaapatukkaa, pähkinäpussi, kolme limsaa, kolme olutta, pari mehua ja kolme pulloa vettä. Lisäksi huoneessa on kahvikone ja siihen kahveja ja pikakahvi- ja teepusseja. Hyvänä puolena täällä on myös se, että olohuoneessa on erillinen ilmastointi ja näin voimme pitää ilmastointia olkkarissa, mutta makuuhuoneen ilmastoinnin voi sulkea kokonaan. Huoneistossa on myös sekä olohuoneessa että makkarissa isot taulutelevisiot ja kylpärissä amme, ihanaa. Tässä kuva makuuhuoneestamme kun raahasimme makkariin olohuoneen sohvan Olivian sängyksi...
Levättyämme hetken lähdimme kävelemään Silomia pitkin Patpongin suuntaan. Emme kuitenkaan päässeet edes Narain kohdalla, vaan pysähdyimme syömään Silom Villageen. Olisin halunnut syödä samaan aikaan kun siellä on iltaisin thaitanssiesitys kello 20.30, mutta olimme vähän liian aikaisin liikenteessä. Niinpä söimme thai musiikkia kuunneleen, eikä sekään ollut hassumpaa. Paikka oli aika hinnakas ja palvelu mitäänsanomatonta, mutta saimme kuitenkin mahamme täyteen kauniissa ympäristössä. Tässä minun reissun ehkä kymmenes Pad thai -joka kerta erilaisena...
Hotellille palatessamme näimme taas kun joku oli loukkaantunut mopolla ajaessaan. Tällä kertaa jälki ei näyttänyt niin pahalta kuin Khao Lakin autokolarissa, mutta onhan se kurjaa kun näitä liikenneonnettomuuksia sattuu paljon. Me palailimme kuitenkin ihan jalkapelillä 7elevenin kautta hotellille ja ostimme hotellin aulan matkatoimistosta puheaikaa puhelimeemme eli nyt olisi 100THB:llä aikaa jutella. Pitääkin ehkä huomenna tavoitella Jania ja sopia minä päivänä tapaamme hänet pitkästä aikaa. Tajusin juuri, että emme muistaneet ostaa hänelle mitään tuliaisia Suomesta. Ehkä veljen ja meidän muiden tapaaminen on kuitenkin tuliaisia tärkeämpää?
Hotellille palattuamme lapset leikkivät vähän aikaa. Olivia leikki uudella legorakennelmallaan ja Samuel teki minulle ja Tomille leikisti ruokia. Molemmat lapset ovat olleet erittäin väsyneitä tänään reissupäivänä ja Samuel muuttuu väsyneenä normaaliakin levottomammaksi. Onneksi saimme rauhoitettua illalla pienen hetken leikkimiseen, joten ehkä se rauhoittaa myös yöunta. Samuel kysyi minulta juuri nukkumaan käydessä miksi emme lähde jo kotiin, mutta Olivia puolestaan on tyytyväinen lomatunnelmiin. Minusta on ihanaa kun on vielä muutama päivä lomaa jäljellä ja sen saa viettää täällä kaiken hulinan keskellä Bangkokissa. Kotona sitten rauhoitutaan arkeen, nyt ollaan kaukana siitä. Huomenna päästään tositoimiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti