Eipäs käynyt toteen ajatukset siitä, että lapset heräävät keskellä yötä vaan nukkuivat Thaimaan aikaa ilta yhdeksästä seuraavaan aamuun kymmeneen. Uskomatonta, että saimme kaikki nukuttua pitkät yöunet ja samalla tuntui että kaikki matkarasitukset on jo takana. Herättyämme emme ehtineet enää hotellin aamupalalle ja mietimme jo etukäteenkin kannattaako sinne mennä, koska aamiainen olisi maksanut kymmenisen euroa per aikuinen. Herättyämme pakkasimmekin tavaramme ja siirryimme "putkea" pitkin lentokenttärakennukseen. Lähtöselvitykseen oli pitkä jono, mutta onneksi se liikkui melko nopeaa tahtia. Kaikki eivät olleet kuitenkaan varautuneet jonoihin, vaan Airasian virkailijat etsivät vähän väliä lähtevien lentojen asiakkaita jonosta ja ottivat heidät jonojen ohi lähtöselvitykseen.
Lentokentällä oli paljon kiinalaisen uuden vuoden koristeita ja kulkipa siellä lohikäärmekulkuekin. Samuel pelkäsi lohikäärmeitä ja istui tiiviisti sylissäni hievahtamattakaan. Nyt nukkumaan mennessä hän sanoi, että näkee lohikäärmeistä unta ja pelkää että ne tulee tänne huoneeseen. Toivottavasti pahat unet eivät kuitenkaan vaivaa mieltä. Lento lähti ajallaan ja kaikki sujui muutenkin pienellä, nostalgisiakin muistoja aiheuttavalla kentällä hyvin. Olivia ihaili pikku putiikkien tavaroita ja osti nallelleen koristellun "matkalaukun" eli pienen kosmetiikkapussukan. Hinta 100THB/3kpl. Lennolla ei ollut ollenkaan juoma tai ruokatarjoilua. Minä olin kuitenkin tilannut meille ennakkoon ruuat. Samuelille hodarin, Olivialle ja Tomille pizzat ja itselleni paistettua riisiä. Olivia antoi pizzalle täydet pisteet ja minunkin mielestäni ruuat oli oikein hyviä. Meidän neljän ruuat ja vesipikarit maksoivat yhteensä 390THB eli ei kovin paljoa hyvästä lounaasta. Olivia kärsi kovista korvakivuista joihin nasolinit eivät auttaneet laskun aikana. Unohdin earplanes korvatulpat ruumaan menevään laukkuun ja eiväthän ne siellä auttaneet. Olivian mukaan lento oli hänen elämänsä kamalin ja sanoi, että siitä jää elinikäiset traumat. Tosin kun kysyin tänään myöhemmin vieläkö asia vaivaa mieltä, niin Olivia sanoi että ei ollenkaan. Niin lyhyt se muisti joskus on.
Lennon jälkeen saimme nopeasti matkalaukut ja päädyimme siirtymään taksin sijaan pikkubussilla hotellille. Olihan se hulppeaa istui oman perheen kesken bussissa, jossa oli ainakin 13 paikkaa. Taksi Ao Nangiin olisi maksanut 600THB, mutta me maksoimme 1050THB pikkubussikyydistä.
Olemme käyneet tässä hotellissa vuonna 2007 ja todenneet, että sijainti on oikein hyvä ja hotelli vaikutti muutenkin siistiltä. Emme pettyneet valintaamme. Uima-allas on pieni, mutta ihan viihtyisä pienine lastenaltaineen. Huoneemme on myös kiva ja hintalaatusuhde näin sesonkiaikaan on mielestämme kohdallaan. Maksoimme tästä yhdeksästä yöstä vähän vajaa 500 euroa.
Mummo ja vaari eivät kauaa seurassamme viihtyneet vaan lähtivät mummon työkaverin syntymäpäiviä juhlimaan. Me järjestelimme vähän tavaroita huoneessamme ja lähdimme läheiseen kuppilaan syömään. Söimme tämän reissun ensimmäiset Pad thait, hinta 90THB ja Olivia ensimmäisen kanaa hapanimeläkastikkeessa -annoksen. Samuelille tilasimme hänen toiveestaan ranskalaiset perunat ja sen lisäksi hän maisteli vähän meidän jokaisen lautaselta. Ruokailun jälkeen kävimme vielä Starbucks kahvilassa iltakahveilla. Lapset olivat väsyneitä, sillä Samuelkaan ei ollut nukkunut kuin parin minuutin päiväunet lentokoneessa. Muuten lasten päivä sujui taas tänään erinomaisesti. Samuel hoki moneen kertaan miten kivaa on uida uima-altaalla. Olivia taas touhuilee omia piirtely ja kirjoittelujuttujaan ja vähän ikävöi kavereitaan. Huomenna on kuitenkin helpotusta luvassa kun Niina, Jyri ja Sani tulevat tänne samaan hotelliin kanssamme. Olivia odottaa kovasti Sanin kanssa leikkimistä, mutta toppuuttelin vähäsen ja sanoin, että Sani voi olla huomenna hyvin väsynyt lentomatkasta. Onhan tässä vielä aikaa leikkiä ja loma vasta alussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti