tiistai 12. helmikuuta 2013

Aurinkoa ja sadetta


Aamu oli yhtä hässäkkää kun kännykkä, johon olin laittanut herätyksen oli tunnin jäljessä. Samuel heräsi kännykän mukaan kello 8.00 ja ajattelin, että Olivia voisi nukkua vielä tunnin ennen aamupalalle lähtöä. Menin Samuelin kanssa hotellin aulaan lueskelemaan lehtiä ja jonkun ajan päästä huomasin Niinan aamiaisella. Katsahdin sitten respan kelloa ja sehän näytti jo puoli kymmentä. Oma kännykkä näytti puoli yhdeksää, joten tajusin asettaneeni kellon ajan väärin. Menimme Samuelin kanssa huoneeseen herättämään Tomia ja Oliviaa ja he saivatkin pikavauhtia vaatteet päälle. Olivialle ei unenpöppörössä maistunut ruoka eikä myöskään Samuelille, mutta me söimme Tomin kanssa taas vakioaamiaiset joilla jaksaa pitkälle päivään.

Tyttöjen touhuja eli on kuntoiltu ja shoppailtu koruja...
Aamiaisen jälkeen menimme hotellin uima-altaalle uimaan, jonne myös mummo ja vaari tulivat. Tytöt leikkivät omia leikkejään ja Samuel touhotti vuorotellen eri aikuisten kanssa vedessä. Puolen päivän jälkeen tytöt menivät sisälle leikkimään leluilla ja jonkin ajan kuluttua me muutkin lähdimme vaihtamaan vaatteita. Suunnitelmissa oli mennä letityttämään hierontakylään tyttöjen hiukset ja katsomaan apinoita. Hiukset saatiin letitytettyä ja hinnaksi sovimme Olivian kokopään letityksestä 1000THB ja Sanin hiuksista 800THB. Tyttöjen ollessa letityksessä me muut otimme samassa paikassa hieronnat. Samuel seurasi tarkasti minun hierontaani ja istui juttelemassa vieressä käyden aina välillä pyörähtämässä jossain päin hierontakatosta. Samuelilla on uutena juttuna nostaa minun hamettani ylös tai laskea pikkuhuosuja alas kuten hän teki pari keraa hieronnan aikana. Onneksi tuollaiset pienen lapsen kepposet voi kuitata naurulla nolostumatta sen enempää.


Tyttöjen leteistä tuli oikein hienot ja letitysten/hierontojen jälkeen kävelimme rannan päähän katsomaan olisiko siellä apinoita. Eihän niitä näkynyt. Olisiko jo puolen päivän jälkeen alkaneella sateella osuutta asiaan kun apinat olivat jo poistuneet paikalta. Otetaan uusiksi joku muu päivä. Kävelymatkalla hotellille kävimme ravintolassa syömässä erittäin myöhäistä lounasta ja sen jälkeen piipahdimme vielä Starbucksissa kahveilla. Samuel oli erittäin väsynyt koska ei ollut nukkunut päiväunia. Ajattelin, että hänen ei kannattaisi enää käydä nukkumaan koska muuten yöunille käynti on vaikeaa, mutta taisi olla vikatikki valvotuttaa häntä koko päivä sillä illan viimeiset tunnit oli aika vaikeita väsyneen pikkupojan kanssa. No onpahan tämäkin kokeilu tehty ja jääköön viimeiseksi, nukkukoon silloin kun väsyttää. Vaari kävi Starbucksissa ilmoittamassa, että hän oli varannut meille Eden ravintolasta pöydän kello 19.30. Meille tulikin vähän kiire lähteä valmistautumaan, koska aikaa oli enää vajaa tunti.

Oli tosi ihanaa käydä hotellilla suihkussa, koska minua paleli. Puolet päivästä oli sateista ja olimme kastuneet kävelyreissulla. Mummo sanoi, että ilman lämpötila oli vain 27 astetta, kun se on reilun viikon ajan pysytellyt noin 34 asteessa. Siistiydyttyämme siirryimme Edeniin. Söimme siellä hyvät, mutta ehkä vähän thaimaalaisittain kalliit ruuat. Ruokamme, 2x pad thai, kanaa hapanimeläkastikkeessa ja riisiä, vesimeloni shake, mai tai drinkki, iso singha ja fanta maksoivat yhteensä 1020THB. Jälkiruuat jätimme väliin, mutta saimme nauttia Niinan ja Niinan sekä Olivian duettoesityksestä karaokessa. Yllätyksenä myös Jussi Raittinen oli tälläkin kerralla tuomassa ammattilaisen otetta karaokeen. Olimme karaokessa vain noin tunnin verran, sillä kello oli jo 10 illalla ja lapset oli saatava nukkumaan. Nauroimme ravintolassa kun Samuel syö aina kaikkien jämiä ruuista. En osta hänelle enää ollenkaan omia ruokia, koska hän yleensä vaan maistaa ruokaa ja jättää syömättä. Pyydämme hänelle lautasen, johon hän saa haluamiaan maistiaisia ja lopuksi kun muut ovat syöneet Samuel yleensä pyytelee muiden jämiä. Ei ihme, että Samuel on kotonakin maininnut lempiruuakseen ”eilisen ruuan”. Hotellille saavuttuamme Samuel söi kuitenkin taas oikein hyvällä ruokahalulla congeeta, onneksi joku maistuu oikein kunnolla.
Niina uskaltautui lauleskelemaan, miksipä ei sillä niin hyvin hän laulaa (meidän oma karaoke-emäntä Tomin 40-kymppisillä jos joku muistaa)...

Huomiseksi ohjelmaksi olemme suunnitelleet Phra Nang cave beachin. Meidän olisi myös yritettävä löytää tietokone, jossa olisi printteri sillä meidän olisi tehtävä lähtöselvitykset parin viikon päästä olevalle Air asian lennolle Phuketista Bangkokiin. Unohdin muuten kirjoittaa, että Olivia pääsi tulomatkalla Finnairin koneessa katsomaan lentokoneen ohjaamoa ja sai lentokapteenilta karkkia. Tämä kokemus jäi varmasti pienen tytön mieleen ikuisiksi ajoiksi. Paljon oli kuulemma nappuloita ohjaamossa...

Ei kommentteja: