Matkaseuraa

Hotellimme kuvattuna mummon ja vaarin The Verandah hotellin käytävältä.

Tänään vietimme ensimmäistä kokonaista lomapäivää Ao Nangissa. Koska edellisenä yönä lapset nukkuivat hyvin, tilanne korjattiin viime yönä huonompaan suuntaan. Samuel heräsi neljän aikoihin herättäen meidät muutkin. Tämän jälkeen taisimme nukkua pari pientä pätkää ennen kuin heräsimme lopullisesti puoli seitsemän aikaan. Koska olimme hereillä aikaisin, menimme hyvissä ajoin aamiaisellekin. Aamiainen oli tavanomainen thaimaalaisen keskitason hotellin aamiainen. Aamiaispöydästä löytyi tutut hedelmät kuten papayaa, vesimelonia ja ananasta. Lisäksi tarjolla oli lämpimiä riisiruokia, nakkeja, pekonia, kinkkua ja normaalit croissantit, leivät, vihannekset, jogurtit ja tärkeimmät eli toiveiden mukaan paistettuja munakkaita ja munia. Ainoa asia jota kaipasimme aamiaispöydässä oli juusto, mutta kyllä me pärjäämme ilman sitäkin. Tarjottavaa oli aivan riittävästi. Olivialle maistui melko hyvin aamiainen, mutta Samuel tyytyi kahteen lasilliseen ananasmehua. Samuel on todella hellyyttävä kun hän sanoo tajoilijoille ”thank you” ja Olivia opetti tänään hänelle myös kiitokset thaimaan kielellä, mutta ne eivät oikein taipuneet Samuelin suuhun sopiviksi sanoiksi, mutta onneksi wai on helppo tehdä elekiellä.


Aamiaisen jälkeen menimme mummon ja vaarin hotellille uimaan. Nautimme koko porukka upeista maisemista, joita voi ihailla allasalueilta ja tietysti nautimme uimisesta. Olivia oli todella väsynyt kun lähdimme takaisin hotellillemme puolen päivän jälkeen. Samuel ei vaikuttanut kovin väsyneeltä, mutta molemmat nukahtivat nopeasti päiväunille. Samuel nukkui vain noin puoli tuntia, jonka jälkeen kävin ostamassa hänen kanssaan jäätelöt 7elevenistä ja menimme jätskeinemme mummon ja vaarin huoneeseen nautiskelemaan ostoksista. Hotellille palattuamme Oliviakin heräili pitkiltä päikkäreiltä. Olivia oli pitkään väsynyt eikä olisi jaksanut herätä, mutta lähikaupasta ostettu mehujää ja ajatus kaverin saapumisesta hotelliin piristi
vähän.

Peace Laguna hotellin allasaluetta, joka on myös The Verandahin asiakkaiden käytettävissä.

Laittelimmekin Niinan kanssa viestiä ja odottelimme heitä saapuvaksi Ao Nangiin noin kello 16.00. Sieltähän pitkään odotutut ystävät saapuivatkin matkasta väsyneinä, mutta kovin virkeän oloisina kuitenkin. Me lähdimme käväisemään Tesco Lotuksessa ja sovimme, että tapaamme Niinan perheen vielä Tescon reissun jälkeen. Olimme sopineet tuktukin hinnaksi 1000THB menopaluusta ja odotuksesta Tescoon. Perille päästyämme kuski sanoi, että meidän pitäisi maksaa 1200THB vaikka myönsi, että olimme sopineet hinnaksi 1000THB. Päädyimme maksamaan hänelle 500THB ja sanoimme, että palaamme bussilla. Ai että otti päähän kyseinen kuski, tällaiseen en muista että olisimme ennen törmänneet. Toisaalta oli kuitenkin ihan kiva, että meillä ei ollut kuskia odottamassa ja saimme tehdä rauhassa ostoksia niin kauan kuin halusimme. Kävimme ensin KFC:ssä syömässä, että selviäisimme ostosreissusta. Lapset söivät perinteiset lastenateriat, mummo ja vaari söivät kana-ateriat, Tomi jonkun wrap aterian ja minä kalahampurilaisaterian. Lasku jälkiruokajäätelöineen taisi olla noin 550THB, eipä saisi sillä hinnalla Suomen mäkkäreistäkään samanlaisia annoksia. Syömisen jälkeen miehet vaihtoivat rahaa, Olivia osti itselleen kauan haluamansa kellon ja kävimme myös marketin puolella ostoksilla. Olin todella pettynyt, sillä kaikki kiinalaisen uuden vuoden tavarat oli kerätty pois ja näin ollen en saanut ostettua etukäteen nettikuvastoissa ihailemiani lastenvaatteita. Samuel halusi ostaa itselleen Chuggington shortsiasun, mutta se jäikin ainoaksi vaateostokseksi. Teimme kuitenkin joitain muita pieniä ostoksia ja muistin jopa ostaa Samuelille kuppicongeeta huoneeseen, kolme kananmakuista ja kolme possunmakuista.

Palasimme Tescolta kahdeksan aikaan tuktukilla Aonangiin. Kyydin hinta oli 500THB eli pääsimme kokonaisuudessaan alunperin sovittuun hintaan. Niinan perhe oli hotellin aulassa meidän saavuttua ja sovimme, että lähdemme pienelle iltalenkille. Kävelimme rantaa pitkin hierontakylää päin. Hierontakylä oli tietysti jo kiinni, mutta pysähdyimme kivaan rantakuppilaan yömyssyille. Tytöt touhusivat omiaan rannassa ja kulkivat muutenkin aivan kuin olisivat ennenkin liikkuneet täällä. No onhan Olivia ollut täällä, mutta eipä hänellä ole niistä ajoista mitään muistikuvia. Yömyssyjen jälkeen kävelimme rantaviivaa pitkin takaisin rantakadulle ja tytöt halusivat lähettää rannalla leijan. Samuelista oli kivaa leikkiä hiekalla ja heitellä sitä. Minusta tuo heittely ei ollut niin kovin kivaa, mutta kyllä vikkelä poika sai aina jossain vaiheessa pienen kourallisen hiekkaa viskattua jonnekin suuntaan. Kotimatkalla hotellille pysähdyimme ostamaan vielä banaanipannukakkuja tai oikeastaan ainoastaan Tomi osti pelkän banaanipannukakun ja tytöt halusivat nutellaa joukkoon. Samuelille ei pannukakkukaan oikein maistunut, mutta onneksi congee maistui hotellihuoneessa iltapalaksi. Toivottavasti uni nyt maittaa meille kaikille. Huomenna on taas uusi ihana lomapäivä tiedossa!