Ancient City

Hotellin kone nayttaa lataavan kuviani tanne blogiin, mutta en paase lisailemaan niita vanhoihin teksteihin. Tassa taman paivan blogin paivitykset kuvien muodossa. Olimme tanaan Ancient cityssa eli Muang Boranissa paikallisella kielella sanottuna. Paikka oli aivan kasittamattoman hieno ja ehdottomasti vierailemisen arvoinen. Alue on niin suuri, etta vuokrasimme golfauton jolla kiertelimme paikkoja. Lapset vasahtivat vaikka ei tarvinnut kavella suuria matkoja ja molemmat nukkuivat taksimatkan takaisin hotellille. Kirjoitus on taas tallaista siansaksaa kun koneessa ei ole suomalaisia aakkosia.

Lisäilen vielä täältä kotoa sen, että olin lukenut jo etukäteen tripadvisorin palautteista Ancient cityn olevan edullinen paikka. Matkamuistot olivat siellä paljon edullisempia kuin Bangkokissa ja kauppakojuja oli melko paljon. Myös ravintola oli edullinen. Ostimme kaksi jäätelötuuttia, yhden Magnum puikon, mehujään, vesipullon ja ison annoksen paistettua riisiä kanalla jonka Olivia ja Samuel söivät puoliksi. Koko tämän satsin hinnaksi tuli 120thb eli vajaa kolme euroa.

Laitan täältä kotoa vielä muutaman kuvan Madame Tussaudsin vahakabinetista missä Olivia ja Tomi kävivät illalla. Suunnittelimme että olisimme menneet sinne koko perhe, mutta Samuel pelkäsi jo kabinetin ulkopuolella olevaa nukkea ja halusi heti pois koko kerroksesta joten jätimme käynnin väliin. Olivia ja Tomi olivat kabinetissa lähes sen sulkemisaikaan asti ja minä istuskelin Samuelin kanssa herkuttelemassa Starbucks kahvilassa. Kabinettikäynnin jälkeen palasimme hotellille ja aloitimme armottoman tavaroiden pakkailemisen seuraavan päivän kotimatkaa varten.

Jim Thompsonin talo

29.12.2013 Heräsin tänään aamulla kello 7.03 ja mieleeni tuli heti, että muu porukkamme oli jo luultavasti lähtenyt kohti lentokenttää ja Suomea. Samuel heräsi melko pian jälkeeni ja Olivia joskus kahdeksan aikaan. Meillä ei ollut vielä päivän ohjelma selvillä aamupalalle lähtiessä ja mielessä oli muutama vaihtoehto. Keskustelujen jälkeen vaihtoehtoina oli enää Suuri palatsi ja Jim Thompsonin talo. China Towniinkin olisi tehnyt taas mieli, mutta olemme käyneet siellä joka kerta Bangkokissa ollessa, viimeksi tämän vuoden maaliskuussa joten päätimme säästää sinne menon seuraavaan kertaan. Näin voi myös välttää matkatavaroiden pakkausongelmia kun ei tule hankittua sieltä krääsää kotiin viemiseksi. Päätimme myös vielä kerran siirtää suureen palatsiinkin menoa ja valitsimme päivän kohteeksi Jim Thompsonin talon joka sijaitsee lähes kivenheiton päässä hotelliltamme. Ennen lähtöä kävimme vielä pelaamassa kuntosalilla erän pöytäjalista. Kuntosali näyttää erittäin hyvältä jos olisi sellaiselle tarvetta. Tilat muodostuu kolmesta eri salista. Yhdessä on kuntopyöriä, juoksumattoja ja crosstrainereita, yhdessä varsinaiset voimailulaitteet ja yksi toimii tanssisalina.

Pöytäjalisottelun jälkeen lähdimme siis kävelemään kohti Jim Thomsonin taloa. Menimme talolle hotellimme vieressä olevan klongin reunaa pitkin. Näimme matkalla pari klongitaksia ja Samuel hihkui innoissaan niiden mennessä ohi ja nostattaessa isot aallot. Olemme Tomin kanssa matkustaneet kahdestaan näillä klongitakseilla, mutta lasten kanssa niihin meno olisi hankalaa. Jokiveneisiin meni on onnistunut ihan hyvin, mutta nämä klongeilla liikkuvat veneet ovat matalampia ja niihin olisi ehkä aika vaikea kivuta rattaiden kanssa vaikka olemme kyllä erittäin taitavia liikkumaan rattailla paikassa jos toisessa. Rattaat ovat kuuluneet vakiona matkatavaroihimme jo yli kahdeksan vuoden ajan ja tuntuu oudolta ajatella että joudumme hylkäämään ne jossain vaiheessa. Jim Thompsonin talolle oli sadan bahtin pääsymaksu. Lapset pääsivät ilmaiseksi sisään. Sisäänpääsyyn kuului 45 min pituinen opastettu kiertokävely talossa. Jouduimme odottelemaan kävelylle pääsyä reilun puoli tuntia jonka käytimme kiertelemällä talon puistossa ja ihastelemalla kala-altaassa asuvaa kilpikonnaa. Jim Thomsoniin ja hänen elämäänsä liittyy mielenkiintoisia tarinoita joita opas kertoi meille kierroksen aikana. Yritin kääntää tarinoita Olivialla kierroksen aikana, mutta minullakin oli vaikeuksia saada selvää oppaan thailaisittain puhutusta englannista. Enimmäkseen opas kertoi talosta ja siitä miten thaimaassa yleensä asutaan. Hän kertoi mm. sen, että WC:t sijaitsevat usein erillään talosta ja että nykyäänkin monet (kuten hän itse) nukkuvat lattialla. Sänkyjä käytetään päiväsaikaan istumiseen. Mielenkiintoinen tieto oli myös se, että kodeissa ei saa säilyttää rikkinäisiä esineitä koska ne tuovat huonoa onnea. Vierailu talossa oli ihan hauska kokemus ja mukavaa vaihtelua shoppailulle.

Talovierailun jälkeen lapset olivat nälkäisiä ja menimme hotellimme omaan ravintolaan lounaalle. Ravintolassa oli lisäksemme yksi suomalaisperhe ja muutamia muitakin ihmisiä. Tämä hotelli näyttää olevan suomalaisten suosiossa, sillä täällä kuullut enemmän kuin missään muualla loman aikana suomen kieltä. Dolphin bayssahan sitä ei kuulunut kertaakaan viiden vuorokauden aikana lukuun ottamatta meidän seuruetta. Ruokailun jälkeen menimme huoneeseen viemään Samuelia päikkäreille. Uima-allasalue näytti houkuttelevalta, mutta päätin ottaa itsekin pienet torkut että jaksaisimme lähteä iltapäivällä vielä kaupoille. Sampan herättyä lähdimmekin kävelemään BigC:lle päin tekemään muutamia ruokaostoksia. Ostin myös muutaman ison paketin desinfioivia kosteuspyyhkeitä kotiin viemisiksi. Ne ovat ihan ehdottomia täällä reissussa mutta käteviä myös kotimaassa näiden lasten kanssa. Samuel on nopeiden sormiensa kanssa kaikissa mahdollisissa paikoissa aina kun silmä välttää ja on hyvä kun voi desinfioida käsiä ennen ruokailuja etenkin jos sormilla on aiemmin tutkittu esim. kauppakeskuksen roskiksia tai kontattu lattialla.

BigC:n jälkeen lähdimme kävelemään MBK:lle. Matka sujui todella hitaasti sillä kaduilla on valtava ruuhka. Kapeat jalkakäytävät ovat täynnä myyntikojuja ja rattaiden kanssa oli lähes mahdoton päästä eteenpäin. Lopulta annoimme periksi ja menimme tien reunaan kävelemään. Tuktuk ja taksikuskit tarjoilivat meille kyytiä ohi mennessään, mutta kävelimme määrätietoisesti MBK:hon. Sinne saavuttuamme lapset olivat nälkäisiä ja janoisia ja menimme heti syömään. Ruokapaikaksi valikoitui Pizza company. Samuel valitsi itselleen taas lastenaterian jota myydään alle 120 cm pitkille lapsille. Annos on valtava ja olen aina ihmetellyt onko joku alle 120 senttinen joskus syönyt sen kokonaan. Annokseen kuului ranskalaiset perunat, sipulirenkaita, spaghettia ja makkarakastiketta sekä appelsiinimehu. Samuelin syömisen jälkeen annos näyttää siltä kuin siihen ei olisi juuri koskettukaan vaikka kyllä hän sillä vatsansa täytti. Olivia tilasi suosikkinsa eli tonnikalapizzan ja me Tomin kanssa veggiepizzan juustotäytteisillä reunoilla, nam. Syömisen jälkeen ajattelimme lähteä ostoksille, mutta ostoskeskus olikin menossa jo kiinni.

Olemme lähdössä huomenna aamulla Ancient cityyn emmekä tiedä mihin aikaan palaamme hotellille. Jos paluu menee myöhäiseksi emme ehdi enää shoppailemaan ja meidän on tyydyttävä siihen mitä meillä on vaikka muutamat jutut olisi pitänyt kyllä vielä hankkia. Pitää katsoa tilannetta huomenna reissun jälkeen. Tämä meidän iltakävely oli tänäänkin aika rankka. Ilman rattaita emme olisi voineet tehdä näin pitkää reissua. Olivia ja Samuel istuivat molemmat rattaissa suurimman osan matkaa. Kyllä siinä on paikallisilla katselemista kun molemmat istuvat rattaissa ja me puskemme vankkuria eteenpäin. Olen tainnut aiemminkin kehua näitä meidän Peg peregon pliko rattaita miten hyvin ne ovat kestäneet. Tänäänkin niiden päällä oli painoa lähes 50kg lasten ja ostosten kanssa ja kuljimme epätasaisia kivetyksiä jne. ja rattaat vaan kestää. Jos ne hajoaa vaikka huomenna niin minua ei harmita yhtään sillä niin hyvin ne ovat meitä palvelleet monilla reissuillamme ja nyt nukkumaan, huh...

Markkinoita ja hulinaa

Tämä Bangkokin lomailu on niin rankkaa, etten jaksanut eilenkään kirjoitella blogia illalla. Kävimme eilen Annen kanssa aamulla Chatuchakin viikonloppumarkkinoilla kahdestaan. Tästä meidän hotellilta on kätevä mennä sinne ilmajunalla sillä hotellihan on tässä ilmajuna-aseman vieressä ja Chatuchak sijaitsee vain muutaman pysäkin päässä. Perillä Chatuchakissa oli taas valtavan ruuhkaisaa. Monet muutkin ovat huomanneet, että sinne kannattaa mennä ilmajunalla. Kiertelimme Annen kanssa aluetta ristiin ja rastiin. Meillä ei ollut alueen karttaa kuten monella muulla näytti olevan, mutta vanhasta muistista pystyi hahmottamaan vähän mistä mitäkin löytyy. Ostokset jäivät melko vähiin omassa mittapuussani, mutta markkinoilla oli mukava käydä katselemassa markkinatunnelmaa.

Saavuimme takaisin hotellille ehkä noin kello 13.00 aikoihin. Tomi oli lasten kanssa vastassa meitä ilmajuna-asemalla. Olin aivan poikki kun pääsimme huoneeseen, mutta Tomi halusi lähteä kanssani käymään Pantip plazassa vaihtamassa eilen ostetun tabletin rikkinäisen laturin. Eihän siinä muu auttanut kuin pikainen lepohetki sängyssä, Olivia hoitoon Annen huoneeseen ja Samppa rattaisiin siinä toivossa että hän nukahtaisi. Käväisimme pikaisesti Pantipissa ja myyjä tunnisti Tomin ja vaihtoi mukisematta laturin. Suunnittelimme että käväisisimme Pratunamin ostosalueella, mutta sinne oli aika turha lähteä rattailla ruuhkan vuoksi joten käännyimme takaisin hotellille. Samuel ei malttanut käydä nukkumaan rattaissa ja olin vähän huolestunut miten hän selviää täksi päiväksi suunnitellusta Bayoke skyn illallisesta kun unet jäi väliin. Ennen illallista Anne perheineen kävi BigC tavaratalossa ostamassa yhden matkalaukun lisää sekä tuliaisia. Heidän päivän ohjelmaan kuului myös tavaroiden pakkailua. Me olimme jonkin aikaa omassa huoneessa ja Olivia antoi mm. minulle 10 min jalkahieronnan 20thb:n hintaan. Hierontaöljynä hän käytti kookosöljyä jolle keksin illalla uuden loistavan käyttötarkoituksen. Käytän sensain ripsiväriä jota on vaikea saada pois alle 38 asteisella vedellä. Täälläkään hotellissa ei saa kunnon kuumaa vettä WC:n käsienpesualtaasta joten koetin poistaa ripsiväsin kookosöjlyllä ja se toimi loistavasti. Ripsiväri irtosi ilman mitään ongelmia ja samalla silmänympärykset saivat kosteutusta kookosöljystä. Tästä tulee minulle uusi tapa poistaa meikkiä!

Lähdimme hotellin aulaan vähän ennen kuutta, sillä olimme sopineet että meille tulee silloin kuljetus Bayoke sky ravintolaan jonne olimme menossa illalliselle. Aulassa meitä olikin vastassa paikallisopas eli olimme ostaneet Bayoke skyn retken ja vaikka sanoimme että emme tarvitse opasta, se kuului kuitenkin retken hintaan. No eihän se meitä haitannut että "boy" kuten hän itseään pyysi kutsuttavan opasti meitä. Opas kyseli montako kertaa olemme käyneet Thaimaassa ja oma luku yksitoista kuulosti itsestänikin aika suurelta. Bayokessa olen käynyt nyt kolme kertaa syömässä enkä usko että tämä kerta jäi viimeiseksi. Enimmistön painostuksesta valitsimme ravintolaksi 76 kerroksen kansainvälisen ravintolan. Itse olisin valinnut Thaimaalaisen ravintolan kerroksesta 78, mutta en ollut kyllä tippaakaan pettynyt 76 kerroksen ravintolan ruokiin. Myös siellä oli paikallisia herkkuja ja sain kyllä ahdettua itseni liiankin täyteen niitä. Ruuat oli aivan loistavia ja valikoima valtava. Kaikki ruokapöydät ovat ikkunan vieressä joten näköalat ovat upeat tämän Thaimaan korkeimman rakennuksen ylhäältä. Tornihan on 309 m korkea. Ruokailun jälkeen kävimme Bayoken näköalatasanteella 84 kerroksessa katselemassa Bangkokia ylhäältä päin upeassa iltavalaistuksessa. Takaisin alas matka taitettiin kolmella eri hissillä kuten ylöspäinkin tultaessa.

Takaisin hotellille tultuamme aloin heti laittelemaan lapsia yökuntoon johon kuuluu mm. Samuelin jokailtainen kylpy. Huoneessamme on amme ja Samuel haluaa ehdottomasti aina kylpyyn ennen nukkumaanmenoa. Kylppärin pesuaineet ovat ihanan heldelmäisen tuoksuisia ja Samuel pumppailee kylpyvaahtoa pummpupullosta ammeeseen joka on tietysti todella kivaa lapsen mielestä. Iltapesujen jälkeen kävimme halailemassa Jessen ja Jonin ja toivottamassa heille hyvää kotimatkaa sillä heillä oli aamulla kotiinlähtö edessä. Samuel oli odotetusti todella väsynyt ja levoton illalla koska päiväunet jäi väliin ja kun sain lapset nukkumaan en jaksanut muuta kuin ummistaa itsekin silmäni. Illalla vielä mietin viimeiseksi miten ihana paikka tämä Bangkok on. Tänne tullessa mietin taas voiko tästä melusta, hajuista ja ruuhkasta pitää, mutta jotenkin sitä vuorokauden sisällä taas pääsi sisälle tähän hälinään ja aistit sopeutuivat ympäristöön. Nyt suurin huoleni on se, että en tiedä koska pääsen tänne uudestaan. Se ajatus on kuitenkin vielä heitettävä taka-alalle, sillä meillä on vielä kaksi kokonaista päivää aikaa nauttia Bangkokin ihmeistä. Koneeni ei näytä lataavan täällä hotellissa valokuvia ollenkaan ja vaarin kone lähtee ihan kohta kohti Suomea, joten kuvat jää nyt valitettavasti tallentamatta kokonaan loppuloman osalta. Teksti tallentuvat myös jostain syystä yhteen pötköön ilman kappalevälejä vaikka välit näkyvät täällä kirjoitustilassa....

Shoppailua Bangkokissa

Kylläpäs näyttää taas ongelmalliselta tämä blogin kirjoitus ja kuvien tallentelu. Pitää yrittää kotona selvittää mikä mättää ja ainakin ensi töiksi päivittää nettiselain ja tehdä muuta tutkimustyötä ongelmien selvittelemiseksi. Tässä tulee kuitenkin pikapäivitys tästä päivästä. Kuvat taitavat tulla sekalaisessa järjestyksessä tähän loppuun. Itse en edes näe tässä kuvia vaan ainoastaan kirjain- ja merkkijonoja. Tämä päivä alkoi aivan tavalliseen tapaan aamiaisella. Aamiainen oli positiivinen yllätys ja siellä oli kaikkea tarpeellista kuten myös jogurtteja ja juustoja joita kaipaamme jos ne puuttuvat. Olivian aamiainen maksoi 150thb, mutta Sampasta ei mennyt maksua. Aamiaisen jälkeen jakauduimme kahteen porukkaan. Osa lähti merimaailmaan ja vahakabinettiin ja me lähdimme vaarin ja Markon kanssa tekemään kävelylenkin keskustassa koska kävimme merimaailmassa viime vuonna ja lapset pelkäävät vahanukkeja. Kävelimme ensin Pantip Plazaan eli eräänlaiselle elektroniikkatavaratalolle jossa on monta kerrosta mm. tietokone ja puhelintarvikkeita. Pantipin jälkeen kävelimme BigC tavarataloon, sieltä Hard Rock Cafeen ja lopuksi MBK:hon. Tähän kierrokseen meillä taisi mennä noin kuusi tuntia. Tuossa alla on kuva jossa on vankkurimme kävelylenkillä eli Sampan rattaat ja kuva jossa on osa ostoksistamme. Ruokailut hoidimme matkan varrella Mäkkärissä, Hard Rock cafeessa ja Swenssenissä. Kävelyn jälkeen palasimme hotellille ja valmistauduimme Annen, Jonin ja Olivian kanssa iltamenoon joka oli viereisen Asia hotellin Play house cabaret esitys. Cabare oli mielestäni oikein hyvä ja tykkäsin siitä enemmän kuin esim. Calypso cabareesta joka on vähän toisen tyyppinen esitys. Meidän ollessa cabareessa Tomi, vaari ja Marko käväisivät ilmajunalla Patpongilla. Emme ole vielä suuremmin vaihtaneet kuulumisia miten miehet viihtyivät siellä, mutta tyytyväisiltä he vaikuttivat kun palailivat äsken hotellille. Olen edelleen ollut erittäin tyytyväinen hotelliimme, sen sijaintiin ja ystävälliseen henkilökuntaan joista etenkin ovimies on aivan ihana. Tässä lopuksi näitä kuvia tältä päivältä. Yhdessä cabaree kuvassa taitaa näkyä tämä Thaimaan jo jonkun aikaa jatkunut villitys eli hammasraudat. Niitä on jo parin reissun ajan näkynyt yhä enemmän. Useimmillahan ne ovat feikkirautoja eli niitä käytetään vain sen vuoksi kun ne on niin hienoja. Erikoinen muoti-ilmiö...

Siirtyminen Bangkokiin

25-26.12.2013 Bangkokissa ollaan. En jaksanut eilen illalla kirjoitella blogia koska olin väsynyt ja mekin kävimme Tomin kanssa nukkumaan jo kymmenen aikoihin. Eilinen päivä hujahti nopeasti kuten nämä kaikki lomapäivät. Olimme aamulla rannalla ja iltapäivällä vuokrasimme hotellilta polkupyörät. Vuokrasimme kaksi pyörää puoleksi päiväksi hintaan 100thb. Minä ajoin pyörää jossa oli lastenistuin ja Samppa oli minun kyydissäni. Tomi ajoi toista pyörää Olivia tarakalla. Ajelimme vaarin ja Markon kanssa rannalta sisämaahanpäin ja toista kautta takaisin rannalle. Matkan varrella kävimme juomassa limsat pienessä kadunvarsikuppilassa. Paikka oli aika hauska eikä meillä ollut yhteistä kieltä. Jos oikein ymmärsimme niin myyjä antoi lasten juomat ilmaiseksi. Hintaa kolmelle pepsille ja vedelle tuli 25thb eli noin 50 senttiä. Myyjällä oli kaupassa mukana pieni tyttö, ehkä vähän vajaa 2 vuotias. Tarjosin tytölle kassista löytämiäni keksejä ja hän tykkäsi niistä niin paljon että rohmusi käteensä kaikki keksit mistä sai kiinni. Vaikka hän ujosteli niin lopulta hän vaihtoi muutaman sanan kanssamme, ihana pikkuinen. Juomatauon jälkeen ajelimme vähän eteenpäin kunnes pysähdyimme jätskitauolle. Jätskit söimme entisen bensa-aseman pihalla, jossa ei enää bensaa myyty mutta joku länsimaalainen piti pientä kauppaa. Jätskitauon jälkeen ajelimme jonkun matkaa kansallispuistolle päin. Vaari osti matkalta vesimelonin ja Tomi ruuvimeisselin lasten leluja varten. Ajelumatkamme pituudeksi tuli ehkä noin 6km. Ajelimme mukavan leppoista vauhtia ja ajelu oli virkistävää kun ajaessa kävi pieni tuulenvire. Tuulenvire tosin muuttui heti kovaksi kun lähestyimme rantaa, sillä mereltä puhaltava tuuli ei ollut koko meidän Dolphin Bay ajalla leppoisaa vaan tosi kovaa. Rannalla taitaa tuulla usein, sillä rantaviivan läheisyydessä talojen aidat on suojattu verkolla ja niissä kohdissa joissa ei ole taloja, aita on suoja-aita on pystytetty tien rannan puolelle ettei rantahiekka lennä tielle. Illalla kävimme syömässä hotellin ravintolassa. Syömisen jälkeen saatoimme Olivian ja vaarin läheiseen hierontapaikkaan. Paikalla oli vain yksi hieroja ja toinen saapui paikalle kun olin keskustellut hänen kanssaan puhelimessa viivytyksestä. Me kävimme Tomin ja Sampan kanssa hieronnan aikana jälkkäreillä läheisessä ravintolassa. Viimeinen yö Dolphin bayssa oli kylmä kuten muutkin yöt. Taisin silti palella kaikista eniten viimeisenä yönä. Samuel on nukkunut yöt kolmet pitkähihaiset vaatteet päällekkäin ja silti hän valitti aamulla palelleensa. Minullakin on ollut yöpuvun lisäksi legginssit, sukat ja villasukat ja silti olin viltin alla kylmissäni. Eipä ole koskaan ennen tarvinnut palella näin Thaimaassa öisin. Kylmyydestä huolimatta nukuimme melko hyvin yön ja kävimme tänään aamulla viimeisen kerran Dolphin bayssa aamiaisella. Pakkailimme loput tavarat ja menimme respaan selvimään laskut. Laskut näyttivät olevan oikein ja taksimmekin saapui noin 10 minuuttia ennen sovittua aikaa. Taksimatka tänne Bangkokiin oli pitkä, mutta meni ihan mukavasti. Pysähdyimme ainoastaan kerran pikaisesti. Loppumatkasta ruuhkat hidastivat kulkuamme, mutta veikkaisin matka-ajaksi alle neljää tuntia. Kuskimme ei tiennyt tarkalleen missä hotellimme sijaitsi. Hänellä oli thaikieliset ajo-ohjeet lapulla joita hän vilkuili useamman kerran matkalla. Aivan loppumatkasta huomasimme hotellimme tien vieressä ja ohjasimme hänet tänne. Kuski oli kovin helpottuneen oloinen kun löysimme perille ilman mitään kiemuroita. Hotellilla huonevarauksemme oli kunnossa ja saimme heti huoneemme. Hotellimme nimi on Evergreen Place ja tämä on tällainen serviced apartment tyyppinen asumus, jossa on normaaleja hotellihuoneita isompia huoneistoja. Meidän huoneistomme on junior suite, jossa on keittiö/olohuone ruokapöytineen ja sohvaryhmineen sekä erillinen makuuhuone. Hotelli vaikuttaa juuri sellaiselta kuin etukäteen ajattelimme. Sijainti on aivan loistava sky train aseman vieressä ja noin 500metrin päästä MBK tavaratalolta. Huoneistot ovat vähän kuluneet, mutta ei kovin pahasti. Hintaa tälle huoneelle tulee muistaakseni noin 15 000thb/5 vuorokautta joka on mielestäni ihan ok tämän kokoiselle ja tällä sijainnilla varustetulle huoneistolle. Majoittauduttuamme lähdimme koko porukalla käymään läheisessä MBK tavaratalossa. Kävimme ensin syömässä Burger Kingissä ja sen jälkeen kiertelimme, katselimme ja teimme muutamia ostoksia. Mikään ostosvimma ei vielä vallannut meitä, vaan ajattelimme vähän katsella ja vertailla hintoja ennen ostopäätöksiä. Ostimme Olivialla Nintendo DS multipelin, jossa on yhteensä 150 eri peliä, osa jopa suomenkielisiä. Olivia valitsi sellaisen paketin, jossa oli erilaisia Pet Shop pelejä ja muita lemmikkipelejä. Nukkumaan menokin meinasi olla vaikeaa kun olisi pitänyt saada testata pelejä. Nyt kuitenkin molemmat lapset nukkuvat ja huomenna olisi uusi päivä edessä. Ihanaa olla täällä Bangkokissa, tämä kaupunki on vienyt sydämeni jo ensimmäisellä kerralla kun olimme täällä yli 10 vuotta sitten. Valokuvat jäävät nyt valitettavasti vähiin, sillä unohdin eilen pyöräretkellä kameran muistikortin tietokoneeseen ja tänään ei vaan ollut aikaa kuvailla. Ehkä sitten huomenna olisi siihenkin puuhaan enemmän tilaisuuksia.

Jouluaaton tunnelmia

24.12.2013 Jouluaatto

Olipas mukava päivä ja juuri sellainen jouluaatto kuin toivoinkin tämän olevan. Lähdimme aamupalan jälkeen retkelle Sam Roi Yotin kansallispuistoon. Ensimmäinen kohteemme oli eräänlainen retkipolku kansallispuistossa. Puistoon mentäessä maksoimme kansallispuistomaksun joka oli 200thb aikusilta ja 100thb lapsilta. Samalla maksulla pääsi sisälle muihinkin kansallispuiston kohteisiin. Retkipolku kulki melko huonokuntoisia lankkuja ja siltoja pitkin magroverämeikössä. Emme nähneet muita eläimiä kuin pieniä rapuja, lintuja ja apinoita, mutta polkuja pitkin oli mukava kävellä ja ihmetellä luonnon kauneutta ja nauttia ihanasta helteestä. Kävelyretken jälkeen vaihdoimme kohdetta ja menimme pitkähäntäveneajelulle läheiselle jokialueelle. Veneemme kuljetti meitä ensin sisämaahan päin ja käänsi siellä ympäri ja sen jälkeen menimme jokea pitkin merelle asti. Venekyyti oli ihanan rentouttavaa ja maisemista tuli mieleen Krabi. Pitkähäntävenepysäkillä oli vasta rakennettuja valtavan isoja temppeleitä joiden takana oli henkeä salpaavat maisemat isoine vuorineen. Otin valokuvia temppeleistä, mutta eihän ne näytä läheskään yhtä hienoilta kuvissa kuin luonnossa. Pitkähäntävenepysäkille oli tullut veneilymme aikana jäätelömopo. Naureskelimme, että kuski sai hyvät tuotot kun me kaikki 10 henkeä ostimme häneltä jäätelöt. Ehkä pitkähäntävenekuskit olivat soittaneet hänelle, että nyt kannattaa tulla kauppaamaan jäätelöitä.

Veneajelun jälkeen jatkoimme kansallispuistoreissuamme luolaretkellä. Vaihdoimme taas paikkaa taksilla ja pysäkiltä oli melkoinen kipuaminen ylös vuoren rinteelle missä luola sijaitsi. Mummo jäi suosiolla mäen alas eikä lähtenyt edes yrittämään kiipeämistä ylös. Samuelin toin takaisin kymmenen metrin kipuamisen jälkeen ja vaari luovutti puolivälissä. Me muut punnersimme ylös hiki valuen nähdäksemme luolan. Luola oli aika samanlainen kuin muutkin Thaimaan luolat joissa olen käynyt. En uskaltautunut menemään syvemmälle luolaan vaan käännyimme Olivian kanssa vähän muita aiemmin pois koska tiesimme että meidän alastulo kestää kauan. Minulla oli jalassa varvastossut ja niiden kanssa kiipeäminen jyrkkää kivistä polkua pitkin oli aikaa vievää. Päästyämme alas ostimme kioskista juotavaa. Ostin itselleni kookoksen ja se oli oikein hyvää jääkylmänä. Luolaretken jälkeen palasimme hotellille.

Hotellille saavuttuamme Samuel näki heti ensimmäisenä pihalla olevan valtavan pomppulinnan ja halusi mennä sinne leikkimään. Ensin hän ei uskaltautunut kuin pomppimaan ovensuussa mutta kun Olivia meni sinne Samuelin kanssa maalattuaan ensin Nalle Puh patsaan hotellin käytävän maalauspisteessä Samuelkin uskaltautui menemään ylös pomppulinnan liukumäkeen. Myös Joni innostui pomppimaan linnassa Samuelin ja Olivian kanssa. Tämä hotelli on valittu viime vuonna tripadvisorissa Thaimaan kymmenen perheystävällisimmän hotellin joukkoon ja kyllähän täällä lapset otetaan huomioon monella tavalla. Henkilökunta on tosiaan aika jäykkää, mutta kyllä he aika usein heittävät vitsiä etenkin Samuelille. Samuel ei tosin tykkää yhtään kun vieraat ihmiset yrittävät ottaa häntä syliin. Jos joku ojentaa käsiä ottaakseen Samuelin, Samuel lähtee juoksemaan kovaa vauhtia karkuun. Tätä on tapahtunut monta kertaa. Itseäni pelottaa aina, että Samppa juoksee jonnekin auton alle tms. kun hän ei katso minnekään ympärilleen vaan ajattelee vaan tilanteesta pakoon pääsemistä. Yleensä helpoin tapa päästä karkuun on mennä jalkojeni taakse piiloon ja tarrautua jalkoihini kiinni, mutta joskus ainoa keino on juosta niin kovaa kuin pystyy...

Pomppulinnailun ja hotellin tarjoamien popcornien syönnin jälkeen Olivia ja Samuel söivät vielä kotoa tuodut purkkiruuat ja Samuel näytti täysin kypsältä menemään päiväunille. Tomi jäi nukuttamaan Samuelia ja minä jouduin lunastamaan lupaukseni uimaan menosta Jesselle ja Jonille. Uima-altaan vesi oli tänään mittarin mukaan 23 asteista ja päätin että en kilju ollenkaan vaikka vesi on kylmää. Uimaan meno menikin sujuvasti eikä se vesi edes niin kamalan kylmää ollut kun siellä ei ollut liian kauaa. Uimisten jälkeen haimme lapsille pizzaa hotellin ravintolasta bungalowillemme ja lähdimme rannalle ottamaan meistä joulupotretin. Kuvaukset sujuivat melko nopeasti ja me aikuiset ja Samppa jäimme hotellin ravintolaan syömään. Hotellilla oli ilmoitus, että kello 19.00 hotellille tulee kuoro laulamaan joululauluja. Noin 15 yli 7 hotellille saapuikin ihana poikakuoro säestäjien kera laulamaan tuttuja lauluja. Samuel innostui lauluista ja seurasi esitystä Olivian ja Jonin kanssa eturivissä. Joululaulujen jälkeen hotellille saapui joulupukki skootterillaan. Joulupukki jakoi lapsille lahjoja ja mekin saimme viime tipassa sujautettua vaarin harhautuksen avulla pukin konttiin pari pakettia. Emme tienneet tällaisesta yllätyksestä mitään ja oli lähellä, että pukki olisi jättänyt pari innokasta joulupukkifania ilman lahjoja. Onneksi hätä keinot keksi. Olivia sai pukilta lahjaksi kovasti toivomansa Furbyn ja Samuel Tare kummituksen. Valitettavasti meillä ei ollut ruuvimeisseliä että olisimme saaneet patterit leluihin, eli leikit jää myöhemmäksi mutta kovin onnellisia molemmat lapset olivat pukin lahjoista.

Pukittelujen jälkeen lähdimme rantaan missä Tomi ja Marko ampuivat ostamiaan ilotulitusraketteja. Rannalla oli myös muitakin rakettien ampujia ja lyhtyjen lähettäjiä joten saimme ihailla kilpailevienkin yritysten ilotulituksia. Otimme rannalle mukaan myös joulusuklaata ja söimme itsemme ähkyiksi suklaasta. Olivia näytti meille tekemänsä Imovie elokuvan tästä reissusta ja se oli taas aivan ihana. Saimme nauraa itsellemme kun emme olleet edes huomanneet milloin Olivia paparazzi oli meitä kuvannut. Huomasimme videolta myös, että Joni on aikamoinen bilehile ainakin tanssiliikkeiden perusteella. Samuel myi meille rantakioskissa simpukkajäätelöitä ja nekin olivat oikein hyviä suklaan lisäksi. Ilotulituksen jälkeen miehet lähtivät vielä rantabaariin iltadrinkeille ja minä lähdin lasten kanssa huoneeseen valmistautumaan yöunille. Samuel katseli ennen nukkumaan menoa joulupukilta saamansa Tuomas Veturi DVD elokuvan ja Olivia pelasi uutta Monster High DS peliään. Nyt molemmat nukkuvat jo täydessä unessa. Uskomatonta ajatella, että nyt on joulu. Minusta nämä muutamat Thaimaan joulut joita olemme täällä viettäneet ovat niitä jouluista parhaita. Olemme saaneet tänään useita viestejä ja hyvän joulun toivomuksia koti Suomesta. Kiitos niistä ja oikein ihanaa joulun aikaa myös sinne kauas kotimaahan.