Jim Thompsonin talo

29.12.2013 Heräsin tänään aamulla kello 7.03 ja mieleeni tuli heti, että muu porukkamme oli jo luultavasti lähtenyt kohti lentokenttää ja Suomea. Samuel heräsi melko pian jälkeeni ja Olivia joskus kahdeksan aikaan. Meillä ei ollut vielä päivän ohjelma selvillä aamupalalle lähtiessä ja mielessä oli muutama vaihtoehto. Keskustelujen jälkeen vaihtoehtoina oli enää Suuri palatsi ja Jim Thompsonin talo. China Towniinkin olisi tehnyt taas mieli, mutta olemme käyneet siellä joka kerta Bangkokissa ollessa, viimeksi tämän vuoden maaliskuussa joten päätimme säästää sinne menon seuraavaan kertaan. Näin voi myös välttää matkatavaroiden pakkausongelmia kun ei tule hankittua sieltä krääsää kotiin viemiseksi. Päätimme myös vielä kerran siirtää suureen palatsiinkin menoa ja valitsimme päivän kohteeksi Jim Thompsonin talon joka sijaitsee lähes kivenheiton päässä hotelliltamme. Ennen lähtöä kävimme vielä pelaamassa kuntosalilla erän pöytäjalista. Kuntosali näyttää erittäin hyvältä jos olisi sellaiselle tarvetta. Tilat muodostuu kolmesta eri salista. Yhdessä on kuntopyöriä, juoksumattoja ja crosstrainereita, yhdessä varsinaiset voimailulaitteet ja yksi toimii tanssisalina.

Pöytäjalisottelun jälkeen lähdimme siis kävelemään kohti Jim Thomsonin taloa. Menimme talolle hotellimme vieressä olevan klongin reunaa pitkin. Näimme matkalla pari klongitaksia ja Samuel hihkui innoissaan niiden mennessä ohi ja nostattaessa isot aallot. Olemme Tomin kanssa matkustaneet kahdestaan näillä klongitakseilla, mutta lasten kanssa niihin meno olisi hankalaa. Jokiveneisiin meni on onnistunut ihan hyvin, mutta nämä klongeilla liikkuvat veneet ovat matalampia ja niihin olisi ehkä aika vaikea kivuta rattaiden kanssa vaikka olemme kyllä erittäin taitavia liikkumaan rattailla paikassa jos toisessa. Rattaat ovat kuuluneet vakiona matkatavaroihimme jo yli kahdeksan vuoden ajan ja tuntuu oudolta ajatella että joudumme hylkäämään ne jossain vaiheessa. Jim Thompsonin talolle oli sadan bahtin pääsymaksu. Lapset pääsivät ilmaiseksi sisään. Sisäänpääsyyn kuului 45 min pituinen opastettu kiertokävely talossa. Jouduimme odottelemaan kävelylle pääsyä reilun puoli tuntia jonka käytimme kiertelemällä talon puistossa ja ihastelemalla kala-altaassa asuvaa kilpikonnaa. Jim Thomsoniin ja hänen elämäänsä liittyy mielenkiintoisia tarinoita joita opas kertoi meille kierroksen aikana. Yritin kääntää tarinoita Olivialla kierroksen aikana, mutta minullakin oli vaikeuksia saada selvää oppaan thailaisittain puhutusta englannista. Enimmäkseen opas kertoi talosta ja siitä miten thaimaassa yleensä asutaan. Hän kertoi mm. sen, että WC:t sijaitsevat usein erillään talosta ja että nykyäänkin monet (kuten hän itse) nukkuvat lattialla. Sänkyjä käytetään päiväsaikaan istumiseen. Mielenkiintoinen tieto oli myös se, että kodeissa ei saa säilyttää rikkinäisiä esineitä koska ne tuovat huonoa onnea. Vierailu talossa oli ihan hauska kokemus ja mukavaa vaihtelua shoppailulle.

Talovierailun jälkeen lapset olivat nälkäisiä ja menimme hotellimme omaan ravintolaan lounaalle. Ravintolassa oli lisäksemme yksi suomalaisperhe ja muutamia muitakin ihmisiä. Tämä hotelli näyttää olevan suomalaisten suosiossa, sillä täällä kuullut enemmän kuin missään muualla loman aikana suomen kieltä. Dolphin bayssahan sitä ei kuulunut kertaakaan viiden vuorokauden aikana lukuun ottamatta meidän seuruetta. Ruokailun jälkeen menimme huoneeseen viemään Samuelia päikkäreille. Uima-allasalue näytti houkuttelevalta, mutta päätin ottaa itsekin pienet torkut että jaksaisimme lähteä iltapäivällä vielä kaupoille. Sampan herättyä lähdimmekin kävelemään BigC:lle päin tekemään muutamia ruokaostoksia. Ostin myös muutaman ison paketin desinfioivia kosteuspyyhkeitä kotiin viemisiksi. Ne ovat ihan ehdottomia täällä reissussa mutta käteviä myös kotimaassa näiden lasten kanssa. Samuel on nopeiden sormiensa kanssa kaikissa mahdollisissa paikoissa aina kun silmä välttää ja on hyvä kun voi desinfioida käsiä ennen ruokailuja etenkin jos sormilla on aiemmin tutkittu esim. kauppakeskuksen roskiksia tai kontattu lattialla.

BigC:n jälkeen lähdimme kävelemään MBK:lle. Matka sujui todella hitaasti sillä kaduilla on valtava ruuhka. Kapeat jalkakäytävät ovat täynnä myyntikojuja ja rattaiden kanssa oli lähes mahdoton päästä eteenpäin. Lopulta annoimme periksi ja menimme tien reunaan kävelemään. Tuktuk ja taksikuskit tarjoilivat meille kyytiä ohi mennessään, mutta kävelimme määrätietoisesti MBK:hon. Sinne saavuttuamme lapset olivat nälkäisiä ja janoisia ja menimme heti syömään. Ruokapaikaksi valikoitui Pizza company. Samuel valitsi itselleen taas lastenaterian jota myydään alle 120 cm pitkille lapsille. Annos on valtava ja olen aina ihmetellyt onko joku alle 120 senttinen joskus syönyt sen kokonaan. Annokseen kuului ranskalaiset perunat, sipulirenkaita, spaghettia ja makkarakastiketta sekä appelsiinimehu. Samuelin syömisen jälkeen annos näyttää siltä kuin siihen ei olisi juuri koskettukaan vaikka kyllä hän sillä vatsansa täytti. Olivia tilasi suosikkinsa eli tonnikalapizzan ja me Tomin kanssa veggiepizzan juustotäytteisillä reunoilla, nam. Syömisen jälkeen ajattelimme lähteä ostoksille, mutta ostoskeskus olikin menossa jo kiinni.

Olemme lähdössä huomenna aamulla Ancient cityyn emmekä tiedä mihin aikaan palaamme hotellille. Jos paluu menee myöhäiseksi emme ehdi enää shoppailemaan ja meidän on tyydyttävä siihen mitä meillä on vaikka muutamat jutut olisi pitänyt kyllä vielä hankkia. Pitää katsoa tilannetta huomenna reissun jälkeen. Tämä meidän iltakävely oli tänäänkin aika rankka. Ilman rattaita emme olisi voineet tehdä näin pitkää reissua. Olivia ja Samuel istuivat molemmat rattaissa suurimman osan matkaa. Kyllä siinä on paikallisilla katselemista kun molemmat istuvat rattaissa ja me puskemme vankkuria eteenpäin. Olen tainnut aiemminkin kehua näitä meidän Peg peregon pliko rattaita miten hyvin ne ovat kestäneet. Tänäänkin niiden päällä oli painoa lähes 50kg lasten ja ostosten kanssa ja kuljimme epätasaisia kivetyksiä jne. ja rattaat vaan kestää. Jos ne hajoaa vaikka huomenna niin minua ei harmita yhtään sillä niin hyvin ne ovat meitä palvelleet monilla reissuillamme ja nyt nukkumaan, huh...