Pranburissa

23.12.2013

Jouluaatonaatto olisi nyt takana täällä Thaimaassa. Lähestyvää joulua ei juuri huomaa muuta kuin facebookin päivityksissä sekä siitä, että tämän hotellin lapsimäärä on moninkertaistunut joululomaa viettävistä perheistä. Anne siskoni luki tänään kirjoituksiani täältä blogista ja antoi minulle palautetta liioittelusta ;) eli korjataan nyt tämä asia eli ei täällä kuulemma ole niin kylmä kuin annan ymmärtää. Jos lukemista puhutaan niin päivällä varjossa on oman mittarimme mukaan noin 24 astetta ja hotellin mittarin mukaan vähän valoisammassa paikassa 27 astetta lämmintä. Auringossa on tietysti paljon lämpimämpää. Uima-altaan vesi on tuon 21-22 astetta ja ulkona tuulee kovaa kuten olen kirjoitellut. Jos on tottunut siihen, että täällä Thaimaassa lämpötilat pyörii siinä 30 asteen hujakoilla niin onhan täällä nyt viileämpää kuin yleensä. Minä tykkään helteestä enkä kärsi kuumuudesta ja nämä alle hellelukeman olevat asteet ovat minulle viileitä, mutta esimerkiksi vaari on oikein tyytyväinen kun täällä ei tarvitse suuremmin hikoilla.

No sitten tämän päivän tapahtumiin eli päivä alkoi tietysti normaalilla tavalla eli aamiaisella. Aamiaisen jogurtti on tosi hyvää ja kun sen paksun maustamattoman jogurtin sekaan laittaa honey star -muroja ja ananasmarmeladia niin päivä ei voi kuin alkaa hyvin. Aamiaisen jälkeen kävimme varaamassa meille huomiseksi eli jouluaatoksi kansallispuistoretken hotellin respasta. Varauksen jälkeen lähdimme Pranburin TescoLotukseen Jonin ja meidän perheen kanssa. Hotellin taksi ei ollut vapaana joten varasimme kyydin läheisestä bambukattoisesta kojusta. Meiltä kysyttiin olemmeko Tescossa yhden vai kaksi tuntia ja sanoimme olevamme kolme. Naisen ilme vähän venähti, mutta sanoin että aiomme mennä Tescoon syömään joten meillä kestää ja kuski saa varautua odottamaan meitä vähän pitempään. Tescolle saavuttuamme kävimmekin heti ensin syömässä KFC:ssä. Olivian pää oli kipeä ja hän arveli kivun johtuvan nälästä. Niin ei kuitenkaan käynyt ja kävimme ostamassa Olivialle särkylääkettä joka taisi auttaa särkyyn. Syömisen jälkeen kiertelimme Tescossa ja teimme muutamia ostoksia. Ostosten jälkeen kävimme vielä Swenssenillä syömässä jätskit ennen kuin lähdimme takaisin hotellille päin.

Hotellille saavuttuamme Samuel halusi jälleen leikkimään leikkihuoneeseen, kiipeilemään kiipeilytelineeseen jne. Vaikka tämä hotellin pihan on lapsiystävällinen niin silti pitää olla tarkkana kun yrittää seurailla Samuelin touhuja koska hän liikkuu täällä hyvin omatoimisesti ja vikkelästi etenkin jos hän ottaa alleen jonkun hotellin kolmipyöräisistä pyöristä tai leikkiauton. Kaikki vanhemmat eivät näytä pysyvän lastensa touhuissa ajan tasalla, sillä lapsia on näkynyt kiipeilevän ja makailevan biljardipöydän päällä, heittelevän hiekkaa ämpärillä uima-altaaseen, tuovan leluja leikkihuoneesta ulkoaltaaseen jne vaikka esimerkiksi leikkihuoneessa lukee että lapsille joita ei vahdita annetaan espressoa ja kissanpentu... Touhuilujen jälkeen lähdimme rantaan ottamaan valokuvia ja taiteilemaan. Niistä lisää valokuvien muodossa.

Rantareissun jälkeen lähdimme taas syömään. Valitsimme läheisen hotellin ravintolan, koska paikka oli siistin ja viihtyisän näköinen. Ruokatilaukset sujuivat ongelmitta, mutta ruokia joutui odottamaan tuhottoman kauan. Samuel jaksoi jälleen kerran istua aivan ensiluokkaisesti pöydässä ja odottaa ruokaa, mutta Olivia oli väsyneen oloinen ja nälkä aiheutti pientä kärttyisyyttä. Kiva huomata, että Samuel ei ole aina se malttamaton vaan molemmilla on lupa joskus kyllästyä ja kiukutellakin. Syötyämme mummo lähti poikien kanssa hotellille koska Olivia ja minä saimme ruuat vasta sen jälkeen kun muut olivat jo syöneet. Syötyämme odotimme taas tuhottoman kauan laskuja. Ravintola oli täyttynyt meidän siellä ollessamme ja kun katselin muihin pöytiin niin joka ikisessä pöydässä näkyi olevan joko puhelin, tablet tietokone, läppäri tai jokin muu elektroninen laite viihdykkeenä. Jotenkin tämä näky näytti aika ikävältä kun seurailimme sitä. Olen törmännyt tähän samaan ilmiöön muuallakin kuin Thaimaassa ja tunnustan, että olen syyllistynyt siihen itsekin. Samuel sai viime Thaimaan reissulla katsella dvd soitinta ravintolassa ja olen antanut hänelle puhelimeni viihdykkeeksi ja itsekin katselen joskus puhelinta ruokaa odottaessa. Ehkä olisi aika tarkastella omia tekemisiänikin, sillä haluan jatkossakin keskustella seuralaisteni kanssa enkä tietokoneen.

Ruokailun jälkeen olisi ollut vielä mukava mennä rantaan istuskelemaan, mutta lapset olivat todella väsyneen oloisia. Lupasin heille jälleen hetken Fröbelin palikoiden seurassa kun ovat saaneet yöpuvut päälle ja hampaat pestyä eikä aikaakaan kun molemmat nukahtivat kesken elokuvien katselun. Mikäs sen mukavampaa kuin käydä nukkumaan kivan päivän jälkeen...