Kotona

Laitetaanpas vielä yksi päivitys täältä kotoa. Kotimatkamme alkoi aikaisin perjantai aamuna. Novotel hotellimme aamiainen alkoi jo kello 3.00, mutta me nukuimme viiteen ja menimme heti herättyämme aamiaiselle. Ravintolassa ei ollut ruuhkia, vain muutama ihminen oli syömässä samaan aikaan kanssamme. Aamiainen oli erittäin hyvä kuten voikin odottaa tämän tasoiselta hotellilta. Tarjoilijat seisoivat salin laidoilla valmiina ryntäämään paikalle jos esim. lusikka tippui lattialle. Samuel tiputtikin muutaman kerran "ihan vahingossa" aterimet joita ystävälliset ja kohteliaat tarjoilijat keräsivät ja toivat uudet tilalle.

Hotellilta oli nonstop kuljetus pikkubusseissa terminaalirakennukseen. Sinnehän voisi myös kävellä tunnelia pitkin, mutta me emme olisi saaneet vietyä tavaroita joten turvauduimme kuljetukseen. Olimme terminaalissa noin kello 6.15 ja siellä oli jo täysi tohina päällä. Lento lähti vasta yhdeksän jälkeen, mutta päädyimme menemään kentälle kolme tuntia ennen koneen lähtöä kuten suositellaan koska kentällä on ollut melkoisia ruuhkia turva- ja passintarkastuksessa viime aikoina. Jonot ovat olleet jopa yli 100metriä pitkiä tämän Finnairin aamulähdön aikaan. Emme ottaneet huomioon sitä, että lapsiperheitä kohdellaan ihan VIP-vieraina Aasian kentillä. Heti kun olimme jättäneet matkalaukut baggage drop -pisteeseen lentokenttävirkailija ohjasi meidän Premium -line puolelle ja pääsimme jonottamatta sekä passintarkastukseen että turvatarkastukseen. Tämän saman kohtelun lapsiperheet saavat mennessään koneeseen Aasiassa eli koneeseen pääsee business luokan kanssa samaan aikaan. Saimme myös pitää Samuelin rattaat lähtöportille asti, jossa henkilökunta pussitti ne ruumaan. Tällaisesta kohtelusta tulee tosi hyvä mieli sillä ei ole aina kovin helppoa jonotella eri tiskeille Samuel sylissä ettei hän katoa minnekään ja väsynyt Olivia vieressä. Toimittaisiinpa joskus näin Helsinginkin päässä.

Lento lähti suht ajallaan, ehkä vain parikymmentä minuuttia myöhässä. Matka sujui kohtalaisesti huomioiden se, että kyseessä oli 10 tuntia ja 40 minuuttia kestävä päivälento. Samuel otti matkalla 20 minuutin unet penkillä ja puolentoistatunnin unet koneen lattialla penkkiemme edessä. Olin varannut eturivin penkit juuri siitä syystä, että Samuelin olisi helpompi touhuta koneen lattialla ja nukkuakin siinä. Lentoemännät eivät aina anna nukkua lattialla joten "piilottelin" hieman Samuelia lukemalla sanomalehteä että häntä näkyisi lattialla. Olivia nukkui vähän reilun tunnin päikkärit koneessa ja muuten hänen aika meni elokuvia katsellen ja touhuten omia juttuja. Samuel kyllästyi moneen otteeseen koneessa ja ilmoitti turhautumisensa kovaäänisesti huutaen. Eihän siinä muu auttanut kuin yrittää vaan viihdyttää poikaa ja odottaa että matka loppuisi. Loppuihan se matka lopulta eikä se niin kamalan pitkältä tuntunut.

Helsingissä meitä kohtasi taas sama juttu kuin edellistalvena Bangkokista kotiutuessamme eli isoa punaista matkalaukkuamme ei kuulunut eikä näkynyt matkalaukkuhihnalla. Eihän siinä muu auttanut kuin käydä tekemässä tulopalvelussa ilmoitus laukusta. Huomasinkin eilen netistä kadonneiden laukkujen seurannasta että laukku on paikallistettu ja illalla se oli jo vastaanotettu Suomessa. Nyt odottelemme huomista, että matkahuolto toimittaa laukun kotiin ja pääsemme ihailemaan ostoksiamme.

Tämän talven reissublogi on nyt tässä ja palaamme hetkeksi arkeen ja aherrukseen. Uusien reissujen suunnittelu on jo alkanut ja kesälomamatkan lennot Lontooseen varattu. Nautimme kuitenkin myös Suomen keväästä, ihanista päivistä kotona ja lasten touhujen seuraamisesta.

Lopuksi vielä pahoittelut lukuisista virheistä kirjoituksissani. Olin tämän reissun aikana niin laiska etten viitsinyt lukea väsyneenä kirjoittamiani tekstejä läpi enkä korjata läheskään kaikkia havaitsemiani virheitä. Ehkä sitten seuraavan reissun aikana olen vähän pirteämpi iltaisin?

Suvarnabhumi airport

15.3.2012

Näkymä hotellihuoneemme ikkunasta

Se olisi sitten siinä eli tässä tulee viimeiset reissurapsat täältä Thaimaan auringon alta. Aamulla olisi nimittäin lähtö takaisin koti-Suomeen.

Lähdimme aamulla kello 9.00 Cha-Amista hotelliltamme kohti Bangkokin Suvarnabhumin Novotel hotellia. Matka kesti noin kolme tuntia eli hieman enemmän kuin menomatkamme Bangkokista Cha-Amiin. Tosin matkakin taisi olla nyt vähän pitempi koska tulimme suoraan tänne kentälle. Tämä kenttää on muuten sanottu maailman pahimmaksi paikaksi. Täällä on nähty aikuistenkin miesten itkevän, ainakin kun täältä on lähdettävä pois. Aika pelottavaltahan tuo näyttää näin ikkunasta katsottuna. Mielummin minäkin jäisin tänne vielä muutamaksi viikoksi.

Sampan ihana sänky täällä Novotelissa

Majoitumme siis aivan lentokentän vieressä olevassa Novotel hotellissa. Olen aiemminkin katsellut tätä hotellia ja miettinyt että tämä olisi sopivan lähellä kenttää jos tarvisi meno- tai paluumatkalla majoitusta. Tässä hotellissa on joustava 24-tunnin sisään- ja uloskirjautuminen eli kun tulimme tänään hotellille kello 12.00 meidän olisi kirjauduttava hotellista huomenna viimeistään kello 12.00 yhden vuorokauden majoituksen hinnalla. Me joudumme tosin lähtemään hotellista jo kello 6.00, sillä lentomme lähtee 9.15 ja kentällä on ollut viime aikoina pitkät jonot passintarkastuksessa. Lähtöselvityksen teimme jo aamulla Cha-Amin hotellissamme.

Hotelli vaikuttaa ensisilmäykseltä oikein kivalta. Tämä on rakenteeltaan tyypillinen Novotel eli toiminnot ovat samanlaisia kuin esim. Hongkongin Novotel Citygatessa jossa olimme viime kesänä. Huonekin on samanalainen eli vessan ja makuuhuoneen välinen seinä on lasia eli kylpyammeessa istuskellessa voi katsella televisiota ja kuunnella ääntäkin kaiuttimista. Henkilökunta vaikutti ystävälliseltä ja lapsetkin saivat sisäänkirjautumisen yhteydessä kiva pehmonorsut.

Kävimme tänään sky trainilla keskustassa ostoksilla ja syömässä. Cha-Amin thairuokien jälkeen menimme mielellämme tuttuihin ketujuravintoloihin syömään eli kävimme Pizza Hutissa ja jälkkäriksi ostosten jälkeen vielä Swenssenissä. Nyt ei auta muu kuin odotella ensi talvea että pääsemme seuraavaksi Swensseniin. Viimehetken shoppailut hoidimme Tescolotuksessa.

Novotelin kiva allasalue

Palasimme hotellille vähän ennen seitsemää. Syötin Samuelin ja laitoin hänet nukkumaan. Tämän jälkeen kävin uimassa Olivian kanssa hotellin altaalla ja peittelin Olivian nukkumaan mummon huoneeseen. Pakkasimme äsken Tomin kanssa matkatavarat, joita todellakin on paljon. En haluaisi uskoa, että tämäkin matka on jo ohi. Olen tainnut ennenkin sanoa, mutta pakko sanoa jälleen "onhan se mentävä välillä kotiin, että pääsee suunnittelemaan uutta matkaa".

Black Mountain vesipuisto

14.3.2012

Viimeinen kokonainen lomapäivä Cha-Amissa on nyt päättymäisillään. Vietimme tämän päivän Black Mountain vesipuistossa. Vesipuisto sijaitsee noin kolmenkymmenen kilometrin päästä täältä Cha-Amista. Lähdimme puistoon heti aamiaisen jälkeen eli vähän yli kello kymmenen. Taksikuskit pyysivät edestakaisesta matkasta 1500THB, mutta saimme neuvoteltua sen 1300THB:hen. Netissä luki, että vesipuiston sisäänpääsymaksu on aikuisilta 750THB, mutta puistossa oli avajaishinnat ja aikuisten sisäänpääsy oli 500THB ja 5-12 vuotiaiden lasten 250THB. Vesipuistoon ei saa viedä mukanaan ruokia tai juomia vaan kaikki ostokset tehdään puiston omalla luottokortilla johon ladataan rahaa. Me latasimme kortille 1000THB eli noin 25 euroa jolla meidän viisihenkinen porukka söi lounaat, joi pariin kertaan virvokkeita ja söimme Tomin kanssa myös jätskit. Emme edes saaneet käytettyä koko tuhatta Bahtia, vaan saimme siitä vielä reilut 200 takaisin.

Vesipuisto on aivan uusi ja kaikki paikat ovat viimeisen päälle siistejä. Kaikki liukumäet ja altaat näyttivät olevan jo avattuina. Kojujen ja ruokapaikkojen hinnat olivat normaalia Thaimaa tasoa eli erittäin edullisia. Paikkaa vaivasi ainoastaan asiakaspula. Henkilökuntaa oli moninkertaisesti verrattuna asiakkaisiin. Meidän lisäksemme siellä näkyi jokunen suomalaisperhe ja ensimmäisen kerran koko reissun aikana näimme venäläisiäkin yhden perheellisen. Paikasta tulee varmasti tosi kiva kun istutukset vähän kasvavat, palmut saavat isommat lehdet ja asiakkaat löytävät paikan. Meille tosin sopi mainiosti, että missään ei ollut ruuhkaa eikä juuri ihmisiäkään lukuunottamatta hengenpelastajia joita oli joka altaalla. Iloitsimme koko rahan edestä; laskimme liukumäistä, kelluimme villivirran mukana, keinuimme meren aalloissa, leikimme suihkulähteissä ja uimme hienoissa altaissa. Minusta Thaimaassa on ihana käydä vesipuistoissa kun täällä ei tule kylmä. Ei tarvitse tulla pois altaista lämmittelemään eikä tarvitse värjötellä liukumäkiin kavutessa. Tykkään lämpimästä ilmasta ja lämpimistä vesistä. Vesipuiston porealtaat tosin olivat melkoisia kuumavesialtaita ja joissain altaissa voisi ehkä olla vähän viileämpää vettä, mutta en valita sillä paikka oli kiva. Puiston kävelyalueet eli kaikki alueet missä liikuttiin altaasta toiseen olivat erittäin kuumia. Paljasjaloin liikkuessa jalkapohjat meinasivat palaa. Samuelilla oli jarrusukat jalassa ja ne olisivat olleet erittäin hyvät myös meillä muilla.

Vesipuiston vieressä oli tekojärvi jossa meni vaijerihissin tapainen rata ilmassa. Ihmisiä hiihteli järvellä vaijerin kapulasta kiinni pitäen ja hyppi hyppyreistä. Taisi siellä muutama vesiskootterikin ajella edestakaisin. Touhua oli kiva seurata intergoidusta altaasta josta oli mainiot näkymät järvelle. Olimme vesipuistossa kolmeen asti. Ainakin tunti enemmän aikaa olisi ollut hyvä juttu, mutta tiedämmehän nyt että jos tulemme tänne suunnalle joskus uudelleen niin menemme ehdottomasti uudelleen tähän samaiseen vesipuistoon.

Hotellille palattuamme aloin heti pakkailemaan matkatavaroitamme joita on paljon. Olemme lähdössä aamulla yhdeksältä Bangkokiin missä majoitumme Suvarnabhumin lentokentän Novotel lentokenttähotellissa viimeisen yön ennen lentoamme kotiin. Pakkailun jälkeen menimme Tomin ja Samuelin kanssa ravintolaan syömään. Olivia oli erittäin väsynyt koska oli herännyt aamulla jo vähän jälkeen seitsemän. Samuel heräsi tänään jo 6.30, mutta nukkui puolisen tuntia vesipuistossa ja virtaa taas riitti. Tilasimme Olivialle ravintolasta tonnikalapizzan mukaan hotellille koska hän ei jaksanut lähteä mukaan. Itse söimme viimeiseksi Cha-Amin ateriaksi Pat Thait ja hyväähän se taas oli. Kurvasimme vielä kaupan kautta takaisin hotellille ja nyt valmistaudumme nukkumaan käyntiin. Olivia on ollut taas vähän itkuinen kun varvasta sattuu ja ehkä syynä on väsymyskin. Nyt tämä pikkuinen prinsessamme makailee tyytyväisenä tässä välissämme sängyllä, prinssin touhutessa häkkisängyssään. Ehkä olisi aika peitellä molemmat nukkumaan ja laitella itse viimeiset matkatavarat paikalleen aamuista lähtöä varten.

Kalasatama

13.3.2012

Ihana päivä. Tänään meillä oli alunperin tarkoitus mennä vesipuistoon, mutta Tomilla oli aamulla huono olo ja päätimme, että siirrämme vesipuistokäynnin huomiselle. Tomin vointi parani parin buranan jälkeen, mutta kello oli jo niin paljon ettemme enää viitsineet lähteä vaan jäimme hotellin uima-altaalle. Uimme altaalla parisen tuntia. En juurikaan harrastanut altailla "allaspsykologiaa" mutta totesin taas, että länsimaalaisten turistien keski-ikä hotellissamme on varmasti reippaasti yli 60vuotta. Olen katsellut usein yhden erittäin iäkkään pariskunnan lomailua hotellillamme ja toivonut että voisimme saman ikäisenä reissata itsekin vaikka juuri täällä Thaimaassa. Oli jotenkin todella hellyyttävän näköistä kun vanhat ihmiset olivat aulassa netissä läppärin kanssa. Hymyilimme ja totesimme heidän varmasti olevan facebookissa. Ikää tällä pariskunnalla saattaa olla ehkä noin 80v ja kansalaisuudeltaan he ovat ehkä brittejä. Aina ohikulkiessa he hymyilevät meille, todella ihana pariskunta. Yhtä asiaa olen ihmetellyt tällä lomallamme, sillä en ole tunnistettavasti tavannut kertaakaan yhtään venäläistä tai kuullut kertaakaan puhuttavan venäjän kieltä. Tänään aamiaisella mummo sanoi, että yksi perhe näytti aivan venäläiseltä. Pyysin mummoa menemään kuuntelemaan mitä kieltä he puhuivat, mutta hän ei jostain syystä suostunut. Näistä venäläisistä tulikin mieleeni yksi aivan ihastuttava venäläinen perhe joka oli kanssamme samassa hotellissa Koh Samuilla. Mitähän heille kuuluu? Osaavatkohan he jo edes muutaman sanan englantia?

Altailla olon jälkeen tulimme taas huoneeseen lepäilemään Samuelin päiväunien ajaksi. Olivia katseli elokuvia ja minä uppouduin Harlekiini romaanin maailmaan. Miten rentouttavaa. Lepohetken jälkeen noin kello 15.00 lähdimme kävelylle tarkoituksenamme mennä tutustumaan Cha-Amin kalasatamaan. Otimme mukaan kahdet rattaat, sillä Olivia ei olisi missään nimessä jaksanut kävellä iltapäivän kuumuudessa. Olivian istuminen rattaissa herättää ihmisissä ihmetystä, mutta Olivian tuntien rattaat ovat näissä olosuhteissa ja meidän kävelymatkoilla välttämättömyys. Olivia ja Samuel istuivat molemmat tyytyväisinä rattaissaan. Olivia suihkutteli vesipullo/tuulettimella vettä päälleen ja nousi rattaistaan vain silloin kun kohdalle sattui joitain mielenkiinnon herättäneitä kohteita. Matkan varrella pysähdyimme ensin Cha-Amin temppelille. Temppelialue oli aika iso ja alueella oli useita hienoja temppelirakennuksia ja patsaita. Mukit lepäilivät varjoisissa katoksissa ja osa kauppasi kojuissa uskonnollisia esineitä. Saimme myös eräältä munkilta temppelialueesta kertovan esitteen ja saimme näin vähän tietoa missä olimme.

Ensin muutama kuva temppelialueelta...

...ja sitten muutama kuva satama-alueelta

Temppelit nähtyämme jatkoimme matkaa satamaan päin. Satamaa lähestyttäessä tien varrella oli useita paikallisia ravintoloita joiden ulkopuolella oli simpukoita, rapuja ja kaloja altaissa odottamassa ruuaksi päätymistä. Emme pysähtyneet ravintoloihin vaan jatkoimme matkaa nähdäksemme kalastusaluksia. Satama oli aivan ihana paikka. Ihmiset olivat arkisissa touhuissaan kalastusvälineiden kanssa. Äidit hoitivat lapsiaan samalla kun tekivät töitä ja osa kalastajista pelaili pelejään satamakatosten varjoissa. Satama-alueellakaan ei näkynyt missään turisteja ja saimme taas huomata miten ihanan ja aidon thaimaalaisen pikkukaupungin kupeen olimme valinneet lomakohteeksemme. Länsimaalaisia turisteja tapaa oikeastaan vain hotellialueilla ja niiden välittömässä läheisyydessä. Kukaan ei tyrkytä mitään ja voimme aivan rauhassa katsella ja ihmetellä kaikkea ympärillämme olevaa. Nähdä hymyjä, haistaa voimakkaita tuoksuja, tuntea ihanaa lämpöä ja lämmintä tuulen virettä, katsella temppeleitä, satoja pieniä henkien taloja, nähdä ohiajavia "sekatavarakauppoja", maistella ihania tropiikin makuja jne. listani olisi loputon jos alkaisin muistella kaikkea sitä mitä koimme tämän yhdenkin päivän aikana. Kävimme satama-alueella rannan tuntumassa aallonmurtajan juurella olevassa kuppilassa juomassa virvokkeita ja ostin kadun varrelta reissun ensimmäisen kookospähkinän. Thaimaassa jokainen aisti saa elämyksiä. Muistan miten voimakkaasti reagoin kaikkiin näihin asioihin ensimmäisillä reissuillani kun en oikein tiennyt miten suhtautua tähän kaikkeen uuteen ja ihmeelliseen aistimaailmaan. Nyt nautin joka solullani tästä kaikesta. Voiko tähän koskaan kyllästyä näiden lyhyiden lomamatkojen aikana???

Satamakävelymme kesti yli kolme tuntia. Hotellille päin tullessamme poikkesimme Dee-Lek nimiseen ravintolaan syömään. Tämä taisi olla jo neljäs käyntikertamme samaisessa ravintolassa. Tosin kävimme eilen vahingossa samassa ravintolassa, sillä emme tajunneet että eräs toisessa paikassa sijaitseva ravintola oli samaa ketjua eli sama ruokalista ja samat tarjoilijatkin. Tästä ravintolasta on tullut suosikkimme. Ruokalista on selkeä ja hyvä ja ruokakin on hyvää. Olivialla tosin oli tänään ensimmäinen ilta kun ruoka ei oikein maistunut. Paluumatkalla hotellille Olivialle kävi myös onnettomuus kun saippuakuplapullon saippuavesi kaatui uudelle välkkyvälle angry birds digitaalikellolle. Kello ei kestänyt kosteutta ja lakkasi toimimasta. Tämä oli Olivialle suuri pettymys ja asiaa puitiin pitkään itkujen kera. Siinä tuli sitten samalla kova koti-ikävä ja muutenkin kokonaisvaltainen murhe. Minä en pystynyt auttamaan Oliviaa kun hän pyysi, että siirtäisin kotimatkamme lennot huomiselle, mutta onneksi Tomin ostamat ruusut ja isin leikit piristivät mieltä. Samuel oli tosi tyytyväisen oloinen reissullamme. Maisemat vaihtuivat ja rattaat olivat liikkeessä. Iltapuhteiksi Samuel katseli varmasti kymmenen kertaa saman munamies videon tietokoneelta ja suuttui kovasti kun piti käydä nukkumaan. Samuel kuitenkin nukahti lähes välittömästi kun laitoin hänet pinnasänkyynsä. Normaalit kuperkeikat jäi tekemättä kokonaan. Taisi olla poika aika väsynyt helteisen reissumme jäljiltä. Päivä oli niin mukava, että nyt on itselläkin hyvä mieli käydä nukkumaan. Minulla on vielä muutama sivu Harlekiiniani lukematta joten taidankin lukea kirjan loppuun -jos jaksan...

Perinteisiä herkkuja; kookosta ja tahmeaa riisiä mangon kera, nam!

Lomapäivä

12.3.2012

Moikka, täällä taas kirjoitellaan. Tänään oli lomapäivä eli emme poistuneet kilometriä kauemmas hotellista. Aamupalalla oli todella rauhallista ja samoin altaalla, missä vietimme aamupäivän noin kello 13.00 asti. Lainasin hotellin "kirjastosta" maaliskuun alun Me Naiset -lehden ja tunnistin heti itseni lehden päätoimittajan Marjo Vuorisen jutusta. Minä olen harrastanut allaspsykologiaa tämän reissun aikana. Minulla ei ole juurikaan ollut mahdollisuutta asettautua mukavaan asentoon aurinkotuolille ja zoomata katsettani aurinkolasien takaa muihin lomailijoihin, mutta olen vilkuillut heitä "salaa" leikkiessäni lasten kanssa. Huomioni on kiinnittynyt erityisesti erääseen saksalais-thai perheeseen. Perheessä on saksalaisen miehen ja thai vaimon lisäksi kaksi poikaa. Pojat ovat noin 5 ja 7 vuotiaita viliskantteja. Isä on kooltaan todella iso ja harrastaa luultavasti kuntosalilla käyntiä. Hän komentaa poikia viheltämällä ja erittäin määrätietoisella ja käskevällä tavalla ja pojat tottelevat vaikka olisivat juuri olleet toistensa kimpussa. Kun isää ei ole lähettyvillä, äiti erottelee taistelevia poikia hellemmin toisistaan ottamalla toisen lapsen pois leikeistä. Perheen seurassa on myös vaalea nuori nainen joka voisi olla miehen sisko sekä vaalea vanhempi nainen joka voisi olla puolestaan miehen äiti. Perhe on siitä mielenkiintoinen, että heitä ei voi olla huomaamatta missä he liikkuvatkin. Isän auktoriteetti on silmiinpistävä ja toimintatavat hyvin saksalaisia sen perusteella mitä olen saksalaisista ihmisistä kuullut. Marjo Vuorinen kirjoittaa, että lepotuolista käsin on helppo tehdä analyyseja joihin töiden ja arjen kiireessä ei ole aikaa. Allekirjoitan asian täysin ja luulen, että meidänkin epätavallisen näköistä perhettä on analysoitu moneen kertaa loman aikana. Mekin olemme siis jakaneet osan elämästämme vieraiden ihmisten kanssa, halusimme tai emme.

Olemme aiemmin käyneet varsinaisen talvisesongin ulkopuolella vain yhden kerran Thaimaassa kun olimme pari vuotta sitten Samuilla joulukuun alussa. Siellähän sesonki alkaa vasta joulukuun lopulla kun pakettimatkalaisetkin tulevat lomailemaan Samuille. Sesongin ulkopuolella reissaamisessa on etuja. Täälläkin huomaa, että varsinainen talvikausi alkaa olla lopuillaan. Allasalueella oli autiota eikä aurinkopetejä oltu varailtu etukäteen. Olivialla ja Tomilla oli tilaa harjoitella sirkustemppujaan ja Samuel sai lotrata rauhassa leluillaan lastenaltaassa.

Minä zoomailin kerran vähän liiankin intesiivisesti kamerallani allasaluetta kun kuulin mummon huutavan, että Samuel meni veden alle. Lastenaltaassa on vettä vain noin 70cm, mutta sekin on liian paljon kun vähän reilut 80 senttinen lapsi kaatuu siellä. Samuel ei kuitenkaan säikähtänyt kupsahdusta, mutta korviin meni vettä tulpista ja pannasta huolimatta. Samuelilla on putket korvissa ja minusta tulppien ja pannan kanssa touhuaminen on hankalaa. Panta valuu silmille, tulpat eivät pysy paikallaan ja uimahattu on aivan liian kuuma täällä helteessä. No, kuivattelimme korvia jonkin aikaa kupsahduksen jälkeen ja eihän siinä muu auttanut kuin laittaa tulpat ja panta uudelleen paikalleen ennen vesileikkien jatkumista.

Samuelin allaseväät

 

Puolen päivän aikaan syötin Samuelille viimeisen Suomesta tuodun purkkiruuan. Paikallisissa ruokakaupoissa ei ole lasten purkkiruokia joten nyt on pärjättävä muilla pöperöillä. Samuel tykkää erityisesti kanan makuisesta riisipuurosta jota saa pikaversiona esim. 7elevenista. Puurojauhe avataan pahvipurkkiin ja päälle kaadetaan kiehuvaa vettä. Tämän jälkeen seos sekoitetaan ja odotetaan puolisen tuntia että se jäähtyy. Tämä odotusvaihe voi olla vaikeaa etenkin jos on kova nälkä. Minä olen jäähdyttänyt puuroa jääkaapissa, mutta silti odottaminen tuntuu hyvin pitkältä ajalta. Syömisen jälkeen Samuel kävi päiväunille. Nukahtaminen tapahtui taas aivan välittömästi sen jälkeen kun Samuel laitettiin rattaisiin makuulle.

Tässä kassissa on osa shoppailuidemme tuloksista

Cha-Amin rantakatua

Päiväunien ja lepäilyn jälkeen lähdimme läheiseen matkatoimistoon tilaamaan ensi torstaille kyydin Bangkokiin Suvarnabhumin lentokentän Novotel hotellille. Kävimme myös apteekissa ostamassa mummolle antibioottikuurin, sillä mummolla taitaa olla angiina. Apteekissa käynnin jälkeen käväisimme pikku kaupoissa ostamassa pieniä tuliaisia ja pysähdyimme syömään erääseen ravintolaan. Olemme shoppailleet mielestäni tällä reissulla enemmän kuin aiemmin. Etenkin Bangkokin kohdalla olemme jo kotona miettineet mitä tarvitsemme ja olemme sitten etsineet tavarat ostospaikoista. Saa nähdä loppuuko shoppailumme jo keskiviikkona kun pakkaamme tavarat matkalaukkuihin vai vasta torstaina kun meillä olisi vielä mahdollisuus käydä ammentamassa krääsää Bangkokin loputtomista shoppailupaikoista.

Samuelin pikapuuroa

Syömisen jälkeen palasimme hotellillemme ja menimme ravintolaterassille drinkeille koska siellä oli happy hour. Mummo tilasi kaksi cokista, Tomi kaksi wine cooleria ja minä kaksi sammiollista Methavalain erikoista. Jo yhden maljan jälkeen olisin ollut valmis luovuttamaan sillä juoma oli makeaa ja maha oli täynnä ruokaa. Nautiskelimme kuitenkin hiljakseen juomat loppuun ja kuuntelimme elävää musiikkia. Samuel sai erityiskohtelua laulajalta, joka tuli antamaan Samuelille mikrofoniakin, että hän olisi laulanut. Samuel on kuitenkin jo kyllästynyt saamaansa huomioon eikä enää vilkuttele vieraille eikä tykkää jos vieraat koskevat häneen. Hän tykkää kyllä katsella ihmisiä pienen matkan päästä, mutta ei halua että tullaan liian lähelle.

Methavalain erikoinen

Hotellihuoneeseen saavuttuamme Samuel veti minua kädestä ja sanoi "tänne" viedessään minut kylppäriin. Sen jälkeen Samuel laittoi WC pöntön kannen alas ja sanoi "istu" ja näytti ammetta sanoen, että haluaa kylpyyn. Kylvystä on tullutkin jokapäiväinen tapa hiostavan päivän jälkeen. Jalkapohjatkin ovat aina aivan mustat liasta, joten hyvähän se on käydä huuhtomassa enimmät liat pois. Kylvyn jälkeen Samuel söi iltapalaksi kana pikapuuroa ja kävi nukkumaan. Olivia laittoi taas hetkessä omat leikkinsä pystyyn isin kanssa. Mielikuvitusta ei ainakaan puutu. Nyt minä uppoudun vielä hetkeksi roskaromaanin pariin ja odotan huomista lomapäivää. Kotiinlähtö lähenee, mutta pakotan sen ajatuksen mielestäni pois, sillä haluan nauttia lomasta loppuun asti...

Olivian iltaleikit

Phetchaburi

11.3.2012

Tervehdys! Täällä ollaan edelleen. Tänään poikkesimme rutiineista vähän enemmän ja lähdimme aamiaisen jälkeen retkeilemään Phetchaburiin. Teimme suunnilleen samanlaisen reissun kuin teimme Tomin kanssa kahdeksan vuotta sitten. Aika hyvin oli paikat unohtuneet tässä ajassa ja olemme tietysti reissanneet niin paljon saman tyyppisissä paikoissa, että paikat sekoittuvat mielessä.

Aamulla herätessämme sää oli pilvinen. Ikkunasta kun katsoo ulos niin voisi kuvitella, että ulkona on viileätä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan pilvisellä säällä täällä on erittäin hiostavan kuumaa. Käväisimme aamiaisella ja mietimme mitä tekisimme. Olivia sanoi, että hän on kyllästynyt uimiseen ja minäkin kaipasin vaihtelua, vaikka olin päättänyt että tämä olisi ensimmäinen reissumme kun vaan olemme tekemättä yhtään mitään. Mummo tunsi olonsa kipeäksi ja halusi jäädä hotellille lepäilemään kun me lähdimme tinkimään taksia kokopäiväreissua varten. Taksi pyysi ensin 1500THB mutta tiputti nopeasti hinnan 1200THB jonka olimme valmiita maksamaan. Pyysimme taksia viemään meidät ensin Phetchaburiin Khao Luangin luolatemppelille ja sitten Khao Wangin linnavuorelle. Temppelien jälkeen halusimme vielä ostoksille BigC tavarataloon. Eipä muuta kuin lähdimme reissuun heti hinnan sovittuamme. Taksi ajoi alkumatkan joitain pikkuteitä pitkin. Matkan varrella tien reunassa oli joko kuollut tai nukkuva apina ja keskellä tietä mateli myös toista metriä pitkä varaani. Tällaisiin ei törmää koti Suomen teillä.

Saavuttuamme luolatemppelille taksikuski varoitti meitä "oppaista" jotka olivat meitä vastassa ja olisivat lähteneet opastamaan meitä temppelikierrokselle. Kävelimme päättäväisesti oppaiden ohi ja kipusimme ensin mäkeä ylös ja sen jälkeen laskeuduimme huimat portaat alas luolastoon. Oliviaa pelotti ja Tomi joutui kantamaan hänet mennen tullen. Eräs vanhempi pariskunta sanoi Tomia supermieheksi kun sylissä oli 23kg painava tyttö, eikä monet jaksaneet kunnolla kivuta rappusia itsekään ilman ylimääräistä painoa. Minä kannoin Samppaa ja hänkin valitti, että pelottaa. Taisi matkia vain siskoa, sillä en huomannut luolan sisällä mitään pelon merkkejä. Luolasto oli upea. Mietimme kumpi luolatemppeli on mielestämme hienompi, Kuala Lumpurin Batu luolat joissa kävimme viime talvena vai tämä paikka. Batun luolat olivat avarampia ja isompia, mutta täällä oli enemmän sokkeloita ja kulkureittejä. Ehkä näitä ei voi verrata, molemmat ovat ainutlaatuisia. Luolassa oli useita alttareita joissa paikalliset rukoilivat. Alttareille oli tuotu myös erilaisia lahjoja. Samuel bongasi erään alttarin edestä muovisen lasten kuorma-auton ja siitäkös huuto kuului kun hänen olisi pitänyt saada auto itselleen. Olivia oli innoissaan ja kuvaili omalla kameralla paikkoja ja Kuningas Tomia :) Temppelialueella oli paljon villejä apinoita ja temppelin sisällä katossa roikkui inhottavaa ääntä pitäviä lepakoita. Vaikka nämä apinat voivat olla arvaamattomia ja joidenkin mielestä melkoisia riesoja, niin niiden touhuja on ihana seurata. Niissä on niin paljon samaa kuin meissä ihmisissä. Olivia kutsuikin apinoita esi-isikseen.

Luolatemppelin jälkeen taksimme vei meidät linnavuorelle, joka on Phetchaburin tärkein nähtävyys. Kukkulalla sijaitsee museoksi muutettu palatsi ja muutenkin vuorella on upeita istutuksia ja rakennelmia. Menimme vuorelle samantapaisella kaapelivaunulla kuin millä matkataan Hongkongissa Victoria Peakille. Tämä matkustusmuoto ei pelottanut Oliviaa, mutta Samuelin silmät olivat taas lautaset. Samuel on mainio, sillä aina kun hän ihmettelee jotain hänen silmänsä suurenevat valtavan isoiksi. Yleensä tämän aiheuttaa ohiajava mopo tai isompi auto tai jokin erikoinen ääni. Vaikka päivä oli pilvinen, niin kuumuutta riitti. Hiki valui ihan solkenaan ulkona ollessa. Olivia tuskastui kuumuuteen, mutta jaksoi juuri ja juuri kierrellä kukkulalla. Samuelia kuumuus ei haitannut. Ihan kuin hän olisi saanut siitä vaan lisää virtaa ja vauhtia. Kukkulalla asusteli myös apinoita, mutta ne olivat tällä kertaa hyvin kiltisti eivätkä yrittäneet varastella meiltä mitään vaikka esim. juomamyyjät niistä varoittelivatkin.

Kukkulan jälkeen taksimme vei meidät BigC tavarataloon. Ihan ensimmäisenä suuntasimme KFC ravintolaan, sillä Olivia oli aivan puhki väsynyt ja nälkäinen. Olivia söi oman lastenaterian (kalapuikot ja ranskalaiset) kokonaan ja avitti myös meitä muita ruokien syömisessä kun omat olivat loppu. Tavaratalon puolella Olivia istuskeli Samuelin rattaissa ja taas paikallisilla riitti ihmeteltävää kun iso tyttö istui rattaissa. Samuel istui ostoskärryjen lastenistuimessa johon hän nukahti juuri ennen poislähtöä. Löysimme tavaratalosta Ijalle samanlaisen Angry Birds mekon kuin Olivialla on. Mekkoja oli vain yksi jäljellä joten sattuipa hyvä tuuri, että saimme sen. Teimme myös joitain muita pieniä ostoksia esim. Samuelin suosikkipillimehua jota ei löydy kuin isoista marketeista sekä lisää vaippoja. Ostin myös muutaman paketin desinfioivia Nalle Puh käsipyyhkeitä, jotka ovat todella paljon halvempia kuin suomessa. Tykkään itse käyttää enemmän näitä desinfioivia käsipyyhkeitä kuin nestemäistä käsidesiä koska lasten kädet ovat usein ihan näkyvässä liassa. Meillä meni kaupassa ja syömisessä aika kauan ja kun laskeuduimme liukuportaita alas taksikuskimme oli jo meitä odottelemassa. Samuel nukkui hetken vielä rattaissa, mutta heräsi kun siirryimme autoon. Olivia puolestaan nukahti heti autoon päästyään ja nukkui koko matkan hotellille asti. Taksi vei meidät hotellin ovelle asti ja huuteli ystävällisesti "see you".

Paistettua jäätelöä ja kermavaahtoa

Me hoipertelimme väsyneinä hotellihuoneeseen. Mummo oli lähdössä syömään joten minä lähdin Samuelin kanssa seuraksi. Menimme lähellä olevaan ravintolaan jossa olemme käyneet aiemminkin. Minä tilasin itselleni ainoastaan paistetun jäätelön, koska olimme syöneet KFC:ssä ja Samuelille tahmeaa riisiä ja mangoa. Syömisen jälkeen palasimme hotellille jossa Olivia ja Tomi olivat juuri lähdössä iltauinnille. Kello oli jo seitsemän, mutta onneksi allas on viikonloppuisin auki kahdeksaan. Minä ja Samuel vaihdoimme myös nopeasti uikkarit ja lähdimme perään altaalle. Tämä oli ensimmäinen kerta tällä reissulla kun menimme iltauinnille. Samuilla ollessamme harrastimme tätä useinkin. Altaalla oli aivan ihana tunnelma. Ketään muita ei ollut uimassa, altaan pohjan valot valaisivat allasta, aulabaarissa soi pianomusiikki, ilma ja vesi olivat molemmat noin 30 asteisia. Lapset nauttivat ja nauraa kikattivat roiskutellessaan vettä mielin määrin. Aivan ihanaa...

Tomi ja Olivia iltauinnilla parvekkeelta kuvattuna

Nyt kaikki muut ovat taas nukkumassa paitsi minä joten rauha on maassa lukuun ottamatta ulkoa kuuluvaa musiikkia. Ostin tänään ravintolasta Olivialle take away pizzan mukaan hotellille. Tomi söi siitä yhden palan ja Olivia vetäisi loput pieneen mahaansa. Mahtaa uni maittaa ensi yönä. Toivottavasti myös Samuel nukkuu hyvin rankan päivän jälkeen. Samuel oli tänään erityisen hyvällä tuulella koko päivän heti aamusta alkaen. Edes päiväunien lyhyys ei vaikuttanut tähän hyvin alkaneeseen päivään, vaan tämä pikkuinen duracell -pupumme jaksoi olla tosi reipas koko päivän. Huomenna olisi tarkoitus viettää vähän rauhallisempi päivä. Ehkä palaamme tämän reissun normaaliohjelmaan eli uimista, syömistä ja kenties hierontaa?